18 vuoden jälkeen erokriisissä, kokemuksia?

Mies ilmoitti ettei enää kestä tilannettamme. Normaali lapsiperhearki, mulla paljon töitä sekä kotityöt ja lapsen hoito pääasiassa minun harteillani. Mies on ehtinyt harrastaa ja maata sohvalla, nyt on harrastanut myös lyhyehköä sivusuhdetta. Myönnän, etten ole jaksanut olla mikään supervaimo, mutta olen pitänyt miehestäni huolta ja yrittänyt myös luoda meille kahdelle kivoja iltoja, kuitenkaan mies ei ole näitä arvostanut tai huomannut. Mies päätyi haluamaan eron, muutti kuitenkin mielensä pian ja nyt yritämme vielä. Käymme pariterapiassakin. En tiedä mitä tehdä tai ajatella. Minusta kaikki on ollut ihan kohtalaisen hyvin, ei riitoja tai väkivaltaa, kaikki on hoitunut. Mies on kuitenkin kuulemma voinut huonosti kanssani jo pidemmän aikaa (olisi tietenkin voinut sanoa jotakin... ). Onko ehdotuksia, mitä teen? En haluaisi rikkoa lapseni kotia normaalin lapsiperhearjen takia. Nyt voin toki itse erittäin huonosti. Tuntuu, että mies "yrittää", mutta ajattelee luultavasti sitä toista naista, jonka kuulemma jätti kylläkin. Onko jollakin kokemuksia siitä, kuinka tästä vielä voisi nousta ylös? Millä keinoin suhde voisi selvitä? Ero olisi tietenkin ratkaisu myös, se vain tuntuu jotenkin väärältä ilman tämän suurempaa ongelmaa.

 

Siis sinulla ei ole suurta ongelmaa, miehellä ilmeisesti on.
Tavallisesti se menee niin, että naiset kärsivät erilaisista ongelmista vuosikausia, miehet eivät huomaakaan niitä, kunhan arki sujuu. Kerran näinkin päin.

Olisiko teillä mahdollisuus paneutua tilanteeseenne ulkopuolisen avun turvin ja kummankin kertoa siellä avoimesti, mistä painaa?
Ei kukaan sivusuhdettakaan aloita, jos on täysin tyytyväinen oloonsa.

 

Kyllä yritämme vielä, pariterapian avulla. Olen ajatellut, että mieheni on passiivinen ja innostumaton, mutta en syyttänyt tästä parisuhdetta, vaan jotain muuta. Olen vain täysin valmistautumaton tällaiseen kriisiin. En tiedä mitä odottaa. Enkä tiedä voinko luottaa mieheenkään.

 

Usein taustalla on uusi suhde kun mies ilmoittaa, että on jo pitemmän aikaa ollut tyytymätön vaimoonsa ja sysää näin syyt naisen niskoille.

Ota miehesi puhutteluun ja sano, että on kerrottava reilusti jos on suhde toisen kanssa eikä syyttää Sinua.

Pitää lyödä myös faktaa pöytään. Lapsia on edelleen tavattava (vaikka olisi uusi suhde) vaikka eroaa ja taloudesta huolehdittava (elatusmaksut). Voisikin olla metkaa kun isä joutuisi olemaan enemmän ja intensiivisemmin lasten kanssa kuin ennen. Sinä saisit pari vapaata viikonloppua kuukaudessa.

 

Usein taustalla on uusi suhde kun mies ilmoittaa, että on jo pitemmän aikaa ollut tyytymätön vaimoonsa ja sysää näin syyt naisen niskoille.

Ota miehesi puhutteluun ja sano, että on kerrottava reilusti jos on suhde toisen kanssa eikä syyttää Sinua.

Pitää lyödä myös faktaa pöytään. Lapsia on edelleen tavattava (vaikka olisi uusi suhde) vaikka eroaa ja taloudesta huolehdittava (elatusmaksut). Voisikin olla metkaa kun isä joutuisi olemaan enemmän ja intensiivisemmin lasten kanssa kuin ennen. Sinä saisit pari vapaata viikonloppua kuukaudessa.

Joo, kunnon vääpeliote vain: "ota miehesi puhutteluun"!
Eikö avioliitto sentään ole kahden tasavertaisen ihmisen vapaaehtoinen liitto?

Minusta rouva Sävel lähtee avaamaan asiaa nurinpäin. Uutta sivusuhdetta ei synny, jos pariskunnan välit ovat kunnossa ja molemmat tyytyväisiä tilanteeseen. Ei se niin mene, että sivusuhde syntyy kenelle vain, ja syyllistä aletaan hakemaan jälkeenpäin. Onnellisen parin väliin ei pääse näyttävinkään donna.

Elatusmaksujen maksaminen on tietysti fakta.
Sitten jäin oikein miettimään, onko eroavalla vanhemmalla oikeus vai velvollisuus tavata lapsiaan. Niin brutaalilta kuin se kuullostaakin, lasten ei tiettyyn ikään päästyään tarvitse tavata vanhempaansa ellei halua, onko tämä oikeus myös vanhemmalla? Joku varmaan tietää.

 

Olen eri mieltä siitä, että onnelliseen suhteeseen ei pääsisi kukaan väliin.

Ei tarvi kuin työpaikan pikkujouluissa päästä vähän maistamaan kiellettyä hedelmää niin kuka tahansa saattaa hullaantua toiseen ihmiseen niin, että ottaa eron huumassaan. Saattaa olla kotona kaikki ihan kunnossa. Kun on huono omatunto ja ihastunut toiseen alkaa vaimon/miehen syyttäminen. Puretaan pahaa oloa tällä tavalla.

Ja totta on, että isän ei ole pakko tavata lapsiaan. Onneksi sellaisia isiä taitaa olla harvassa joka ei lapsiaan tahtoisi nähdä, äitejä vielä harvemmassa.

 

jos olisin sinun tilanteessasi pistäisin palikat jakoon.

Minusta sivusuhde on erittäin loukkaavaa käytöstä, kunnioituksen ja rehellisyyden puutetta puolisoa kohtaan, enkä sitä itse tuosta noin vain nielisi.
Mies sanoo haluavansa jotain muuta, voivansa huonosti vaikkei siitä ole aiemmin suutaan saanut auki, mutta jonkun toisen naisen punkkaan tai pakeille on kuitenkin kyennyt menemään, niin mikäpä minä olisin estelemään. Menköön paremman elämän perään.

Minusta parisuhteessa on aina kaksi aikuista ihmistä joille on annettu on aivot ja puhekyky.
Sen verran pitää toista kunnioittaa, että puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, kertoo tunteistaan ja haluistaan, tarpeesta muutokseen. Piste.

 

Te olette aloittaneet parisuhdeterapian.
Käykää siellä muutama kerta ja katsokaa, mihin suuntaan suhteenne lähtee.
Jaksatko vielä innostua miehestäsi, saatko tuntumaa, että luottaisit häneen jne. Miltä mies vaikuttaa, antaako hän enemmän aikaansa sinulle ja lapsille yhdessä ja erikseen.

Teillä on menty tyypilliseen pikkulapsiperheen sudenkuoppaan. Vaimo hoitaa lapset ja kodin ja mies harrastaa. Vaimolla ei ole jäänyt aikaa ja energiaa harrastuksiin eikä paljon mieheenkään.

Parisuhdeterapiassa te ilmeisesti käytte nyt omia toiveitanne ja tarpeitanne läpi ja sitä onko teillä parina jotain yhteisiä unelmia. Ei niiden tarvitse olla suuria, mutta niitä pitää olla.

Jos näyttää siltä, että toinen on menossa johonkin aivan eri suuntaan, eikä yhteisiä arvojakaan ole, niin sitten pitää miettiä, mitä se hyvä ero on. Sekin käy siellä parisuhdeterapiassa. Miten hoidetaan yhteiset lapset ja jaetaan yhteinen omaisuus.

Lapset tarvitsevat hyvin voivat vanhemmat, ovat nämä sitten yhdessä tai erikseen. Sinä et nyt voi hyvin, mutta löytyykö sieltä parisuhdeterapiasta lääke tähän.

 

Teillä on menty tyypilliseen pikkulapsiperheen sudenkuoppaan. Vaimo hoitaa lapset ja kodin ja mies harrastaa. Vaimolla ei ole jäänyt aikaa ja energiaa harrastuksiin eikä paljon mieheenkään.

.

Ai vaimonko tehtävä se on pitää mieskin iloisena ja tyytyväisenä lasten ja kodin lisäksi?
Eikös sen miehen pitäisi omalta osaltaan auttaa pyytämättä rakasta eukkoaan ja pitää siitä huolta, jos tämä kerran raataa niska limassa jo töissä ja kotona?

 

Ai vaimonko tehtävä se on pitää mieskin iloisena ja tyytyväisenä lasten ja kodin lisäksi?
Eikös sen miehen pitäisi omalta osaltaan auttaa pyytämättä rakasta eukkoaan ja pitää siitä huolta, jos tämä kerran raataa niska limassa jo töissä ja kotona?

 

Hei!

Niinpä, nyt olen sitten todella masentuneista fiiliksissä. Sanoin miehelle siitä suorat sanat, ja yritämme nyt vielä ainakin vähän aikaa. Mutta jos en itse kohta piristy, en tiedä kestänkö enää. Mies tuntuu niin tyhmältä ja vieraalta! On myöskin vaikea ajatella, että tästä erottaisiin jotenkin sivistyneesti, ketuttaa niin paljon! Täytyisihän tämän hänessäkin tuntua. Toisaalta olisi päätöntä erota liitosta, joka oli vielä hetki sitten ihan hyvä, normaali perhe. Täydellisyyttä saa kyllä hakea, enpä usko että siihen kukaan pääsee.

 

Hei!

Niinpä, nyt olen sitten todella masentuneista fiiliksissä. Sanoin miehelle siitä suorat sanat, ja yritämme nyt vielä ainakin vähän aikaa. Mutta jos en itse kohta piristy, en tiedä kestänkö enää. Mies tuntuu niin tyhmältä ja vieraalta! On myöskin vaikea ajatella, että tästä erottaisiin jotenkin sivistyneesti, ketuttaa niin paljon! Täytyisihän tämän hänessäkin tuntua. Toisaalta olisi päätöntä erota liitosta, joka oli vielä hetki sitten ihan hyvä, normaali perhe. Täydellisyyttä saa kyllä hakea, enpä usko että siihen kukaan pääsee.

sun mielestä - ihan hyvä normaali perhe - on siis sellainen jossa mies pitää sivusuhdetta?
ja sun mielestä myös - ihan hyvä - on riittävästi?

vai tuntuu mies tyhmältä. Ei hyvää päivää.
Miks ton pitäis miehessä enää miltään tuntua, hänhän on jo omalta osaltaan päätöksensä tehnyt aika päivää sitten, sillon kun alko pitää toista naista sun rinnallas. Hän on tunteensa käsitelly jo etkä sinä huomannu mitään.

Avaa nyt lopultakin ne pikku simmut ja kato omaa käytöstäs ja sitä mitä sun parisuhteessas teidän välillä oikeesti tapahtuu.

 

Ehkä pitäisi tosiaan ajatella juuri noin. Suuttua. Sehän tässä juuri on niin vaikeaa, kun ei tiedä miten suhtautuisi. Mies on kyllä tehnyt irtioton, se on selvä, se oli mielestäni tyhmää, ei koko mies. Kyse ei kuitenkaan ole kovin pitkäaikaisesta stoorista, joten tosiaan, vasta hetki sitten tätäkään ei ollut. Jos ei olisi lapsia kuvioissa, olisi aivan erilaista tehdä ratkaisuja. Kuitenkin, jotain suhteellisuudentajua minullakin vielä on: ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä. Minäkin. Tässä asiassa en haluaisi tehdä virhettä. Joten yritämme parantaa suhdettamme, ehkä se onnistuu. Olisi kiva kuulla niitä onnistumiskokemuksia, niitäkin varmasti on monella, jotka porskuttavat pitkissä parisuhteissa. Millä keinoin selätitte vaikeudet?

 

Hei!

Niinpä, nyt olen sitten todella masentuneista fiiliksissä. Sanoin miehelle siitä suorat sanat, ja yritämme nyt vielä ainakin vähän aikaa. Mutta jos en itse kohta piristy, en tiedä kestänkö enää. Mies tuntuu niin tyhmältä ja vieraalta! On myöskin vaikea ajatella, että tästä erottaisiin jotenkin sivistyneesti, ketuttaa niin paljon! Täytyisihän tämän hänessäkin tuntua. Toisaalta olisi päätöntä erota liitosta, joka oli vielä hetki sitten ihan hyvä, normaali perhe. Täydellisyyttä saa kyllä hakea, enpä usko että siihen kukaan pääsee.

"on myöskin vaikea ajatella, että tästä erottaisiin jotenkin sivistyneesti, ketuttaa niin paljon! Täytyisihän tämän hänessäkin tuntua."

Vähän tyhmäkö olet? Miten ero enää miehestä tuntuisi muulta kuin helpotukselta, kun hän on jo valintansa tehnyt.
Mitä enemmän melskaat, sitä enemmän lapsesi kärsivät ja miehesi on entistä vakuuttuneempi, että pikainen ero epävakaasta vaimosta on viisain veto. Itsellesi vain teet hallaa.

Usko pois, suhde ei ollut onnellinen, kun miehen piti hakea iloa ja tyytyväisyyttä muualta. Pariterapia voisi kirkastaa ajatuksiasi.