Äärirajoilla parisuhteessa

  • Viestiketjun aloittaja Toivoton tapaus
  • Ensimmäinen viesti
Toivoton tapaus
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin kolme vuotta. Olin aluksi valtavan ihastunut, mutta myös hämmentynyt, kun en saanut kaipaamaani vastakaikua ja tiivistä kuherrusaikaa, vaikka olimme tuore pari. Mies antoi ymmärtää, että hän kaipaa sosiaalisena ihmisenä paljon laajan ystäväpiirinsä seuraa sekä vastapainoksi omaa aikaa. Miehen aiemmat suhteet olivat päättyneet lyhyeen, joten ajattelin, että hänellä ei ole kokemusta parisuhteesta ja on omalla tavallaan kangistunut poikamiestapoihinsa ja elämäntyyliinsä.

Puolentoista vuoden seurustelun jälkeen selvisi yllättäen ja vahingossa, että hän oli viis veisannut minusta ja suhteestamme. Oli vienyt kotiinsa niin tuntemattomia kuin tuttujakin naisia. Oli lähetellyt flirttailevia viestejä, haalinut Tinderissä lähes sata matchia ja mehustellut naisseikkailuistaan myös parille ystävälleen. Luottamus meni täysin, mutta en halunnut erota. Tuntui - ja tuntuu edelleen - pahalta, että ihminen, johon olin sokeasti luottanut oli pettänyt minut täysin ja jättänyt kaiken kertomatta. Sain kirjaimellisesti kaivaa tunnustuksia ulos, enkä vieläkään varmaan tiedä kaikkea. Pystyn edelleen palaamaan niihin tuntemuksiin, kun olen huolissani yrittänyt soitella hänen peräänsä tietämättä, että hän onkin jonkun toisen naisen luona naapurissa.

Hän oli todella pahoillaan jäätyään kiinni. Ei osannut selittää, miksi oli toiminut näin tyhmästi. Selitti kaipaavansa jännitystä elämäänsä ja humalassa herkästi hölmöilevänsä. Sain myös kuulla, että en ole itse ollut riittävästi mukana hänen ystäväpiirinsä menoissa. Itse koen pikemminkin, että hän ei kutsunut minua riittävästi ja riittävän selkeästi mukaan.

Käsittelin omia tunteitani itsekseni pitkään ja kerroin myös poikaystävälleni, millä ehdoilla voimme vielä yrittää jatkaa ja palauttaa luottamuksen. Halusin, että hän on täysin rehellinen ja kertoo avoimesti kaikki sekoilunsa. Olisin toki halunnut kuulla myös syyn pettämiselle, mutta sitä hän ei osannut kertoa. Menin liian varhain lupaamaan, että en palaisi entisiin asioihin enää sen jälkeen, kun ne on käsitelty. En kuitenkaan koskaan kokenut, että hän olisi todella sydämestään katunut ja pyytänyt anteeksi. Hän usein turhautui, suuttui ja ahdistui, kun asioista puhuttiin. Olisin toivonut, että hän olisi sanonut, että ymmärtää miten pahalta minusta tuntui, katsonut silmiin ja pyytänyt anteeksi.

Olen toki itsekin toiminut väärin: huomattuani poikaystäväni avoimen tietokoneen näytöllä vieraille naisille lähteneitä sydämiä, en pystynyt pitelemään itseäni vaan avasin viestiketjun ja sen jälkeen aika monta muutakin. Sinä hetkenä kaikelta tuntui putoavan pohja, enkä välittänyt enää lainkaan teenkö itse jotain väärin. Jälkeenpäin sekin kaduttaa, että olen itse muuttunut ihmiseksi, millainen en aiemmin olisi voinut kuvitella olevani.

Olisin halunnut silloin ja myöhemminkin mennä pariterapiaan. Koin, että omat voimani ei riitä keskustelun asiallisena ja tasapuolisena pitämiseen tai ohjaamiseen, sillä halusin purkaa myös omia tuntojani. Pariterapian kustannukset kuitenkin koituivat esteeksi, etenkin kun mies ilmoitti, ettei hänellä ole varaa eikä halua maksaa terapiasta mitään. Olen itse vielä pienituloisempi, joten en pysty terapiaa yksinkään kustantamaan.

Nyt, reilun kolmen vuoden seurustelun jälkeen olen yhä umpikujassa. En koe, että asiaa olisi koskaan saatu kunnolla käsiteltyä ja kannan kaunaa. Huomaan, että olen turhautunut ja välillä jopa ilkeä. Mieheni puolestaan ei halua enää puhua aiheesta. Hän kokee, että olen liian monta kertaa "jankannut samoja asioita". Ymmärrän, että hän on väsynyt olemaan syytettynä. En enää tiedä, mitä tässä voisi tehdä. Mielessä käy kerran kuussa ero. Toisaalta en saa tikkua ristiin eron eteen ja haluaisin, että asiat voisi vielä ratketa jotenkin muuten. Samalla aavistelen, että ei tämä tästä enää paremmaksikaan muutu.

Olen kadottanut täysin otteen siitä, mikä meiltä kummaltakin on suotavaa käytöstä ja mikä ei. Tuntuu, että olen kestänyt paljon ja joustanut viimeiseen asti ja yrittänyt ymmärtää. En tiedä, olenko aiheesta rauniona vai olenko ylireagoinut. Vai onko poikaystäväni vain saanut minut uskomaan, että ylireagoin? Tähän auttaisi ulkopuolinen terapeutti eniten - hahmottamaan mikä on ok ja mikä ei. En tunnista omia rajojani ja oikeuksiani.

Toinen asia, mikä ottaa järjettömästi päähän, on poikaystäväni alkoholinkäyttö ja viikottaiset kosteat illanvietot uuden ystävättären kanssa. He ovat tutustuneet pubissa. Aluksi en jaksanut välittää asiasta, mutta nyt kun viestittely on yli vuoden ollut päivittäistä, tapaamiset viikottaisia ja kaiken kukkuraksi tämä nainen arvostelee minua ja suhdettamme - alan olla kypsä. Olen yrittänyt tulla toimeen tämän naisen kanssa, mutta en vain pysty. Suututtaa, että poikaystäväni roikkuu mieluummin hänen kanssaan kuin tapaisi minua. Hän ei omien sanojensa mukaan kuitenkaan ole ihastunut tähän naiseen, kyseessä on kuulemma vain juttu- ja juomaseuraa. Aina kun sanon, että en pidä kuviosta, saan kuulla, että minun pitäisi hankkia oma elämä ja omat kaverit. En ole kieltänyt häntä menemästä minnekään tai tapaamasta ketään. Mielestäni en voi asettaa sellaisia rajoja, mutta voin toki sanoa, jos toivoisin asioiden olevan toisin. Toivoisin, että poikaystäväni haluaisi itse huomioida minua enemmän, mutta häntä tuntuu kiinnostavan vain omat menonsa ja muiden ihmisten ihailu.

Lisäksi hän saattaa edelleen humalassa lähetellä viestejä muille naisille ja kutsua naisia itse antamillaan hellittelynimillä, mikä on minusta todella erikoista. On myös äärimmäisen absurdia, että poikaystävälläni ja eräällä yhteisellä tuttavallamme on jonkinlainen kielletty peli menossa - flirttailevat puolihuomaamattomasti aina ja nainen on avoimesti sanonut, että olisi kiinnostunut poikaystävästäni. Olen sanonut poikaystävälleni, että antaa mennä, jos siltä tuntuu, kunhan hoitaa ensin asiat minun kanssani kuntoon. Vastaukseksi olen saanut, että hän ei ole kiinnostunut naisesta ja että ovat vain kavereita. Vituttaa nähdä näitä kaikkia naisia ja kestää heidän avointa flirttiään.

Arvaan, että moni olisi tämän perusteella sitä mieltä, että erotkaa. Ehkä se onkin ainut vaihtoehto. Halusin suoltaa tarinani jonnekin nimettömänä ja keventää sydäntäni.
 
kävelee ylitsesi
voit olla kynnysmattona juopolle miehelle just niin kauan kuin itse haluat.
Oma elämäsi jää elämättä, mutta viis siitä, kun et kerran arvosta itseäsi, niin sitä saat mitä tilaat.
 
leomama
Ehdottomasti erotkaa. Minulla on samanlainen ihmissuhdekokemus ja se syöksi aiemmin vakaan elämäni täysin raiteiltaan, olin masentunut, itsetuhoinen, työ- ja raha-asiatkin menivät päin mäntyä. Eron jälkeinen vuosi oli vaikea, sen jälkeen löysin uusia ystäviä ja upean ihmisen rinnalleni, en voinut uskoa, että maailmassa voi olla niin hyviä miehiä ja ystäviä... Entinen mieheni joi kotimme alta, nykyisen kanssa asun uudessa omakotitalossa ja olen toteuttanut monta unelmaa, joista ennen vain haaveilin. Normaalisti en kehota eroamaan, mutta tuhoat elämäsi turhaan itsekkään kumppanin kanssa, elämäsi paranee saman tien kun löydät oman tiesi, sinulla on vain voitettavaa. OOlet yrittänyt kaikkeis. Ole rehellinen itsellesi, hänestä ei ole isäksi ja puolisoksi ja sinulla on vain yksi elämä. Onnea matkaan. <3
 
Sinulle
Oletpa todella sitkeä ihminen, kun jaksat vieläkin sinnitellä ovensuun kynnyksellä likaisten kenkien pyyhittävänä. Toinen tehtäväsi on pitää kaverille katto pään päällä ja evästä jääkaapissa. Keksitkö itse itsellesi muita rooleja tässä parisuhteessa?

Ei teillä oikeastaan ole edes parisuhdetta. Sinua käytetään hyväksi, koska suostut siihen niin helposti. Vastaatko vielä asumis- ja elämiskuluistannekin?

Olet raukkaparka täysin hukassa itsestäsi, itsekunnioituksesi menettänyt ja alistettu.
-Tämä kuulostaa varmasti pahalta, mutta sen sinä kerrot. Rakastamisesta tässä ei ole kysymys puolin eikä toisin, ei voi olla.

Katso asiaa suoraan silmiin ja tee itsellesi hyvä teko: Karkota kaveri nurkistasi ja elämästäsi heti. Noin käyttäytyy vain täydellinen sika, piittaamaton ja tunteisiin kykenemätön, ainoastaan omaa etuaan ja nautintoaan hakeva tyyppi. Voi hyvä tyttö, kerää itsetuntosi rippeet, kerää kaverin romppeet jätesäkkiin ja säkki oven ulkopuolelle. Tietysti varmistat sitä ennen, että kaikki avaimet jäävät sinulle. Senhän voit tehdä vaikka kaverin nukkuessa, jottei siinä tilanteessa tule tappelu. Parasta olisi vielä, että pyydät luoksesi luotettavan, jämäkän omaisen tai ystävän, jottei sinua taas puheilla pehmitetä ja narrata.
 
Minä vaan
Hakeudu julkiselle puolelle esim kirkon perheasiain neuvottelukeskukseen tai aikuisten mt-puolelle,saat sieltä ammattilaisen tuen peiliksi itsellesi kun kokoat elämäsi uudelleen kasaan ja pystyt päästämään irti miehestä jokanei selvästikkään halua olla elämäsi mies.Samoin kun sinäkään et enäö taida hänen olevan se.Ette vaan uskalla kumpikaan päästää irti kun suhde tuo molemmille jonkinlaista 'turvaa'..Myös omien ajatusten kirjoittaminen auttaa paljon,kuten olit tekstissäsi hienosti niin tehnytkin.Tekstin loppua kohden sävy muuttui vihaisemmaksi ja juuri se siinä olikin hienoa.Alun viileän analyysin ja ymmärtämisen jälkeen lopussa olit jo oikeasti raivoissasi,ja syystä.Pidä siitä kiinni ja etsi elämääsi uusi suunta.Se on vaikeaa ja pelottavaakin,mutta varmasti parempi kuin tämä suunta missä nyt olet.Kaikkea hyvää elämääsi.Mene rohkeasti tuulta päin ja luota siihen että vuoden päästä on jo helpompaa jos aloitat nyt.Valtamerilaivatkin kääntyy hitaasti mutta varmasti.
 
Vaihda parempaan
Noin paatunut ihminen ei muutu. Voit vain itse muuttua ja alkaa rakastaa itseäsi niin paljon ettet enää ikinä koske moiseen roskasakkiin. Lähde suhteesta vielä kun pystyt ja jaksat, kohta itsetuntosi on niin matala että tunnet ansainneesi huonoa kohtelua ja kerjäät rakkautta ihmiseltä joka ei kykene sitä sinulle koskaan antamaan. Kun pääset eroon nykyisestäsi, löydät sinua arvostavan ja aidosti rakastavan sitten kun aika on siihen kypsä. Onni ei tule anelemalla. Toivon sinulle paljon voimia, iloa ja valoa, rakkautta ihan kaikissa muodoissaan <3 T. Kaiken kokenut ja selvinnyt takaisin oikeaan elämään
 
nainen30
Mies ei arvosta sinua yhtään, enkä todellisuudessa usko että sinua oikeastaan rakastaakaan (pahoitteluni, mutta teot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa). Mies "hyväksikäyttää" sinua ja sinä vielä sallit sen. Hänellä on intressi koko ajan jollain tasolla muihin naisiin ja sinä olet aina kuitenkin varalla. Noiden naisseikkailujen lisäksi hänellä on ilmeisesti vielä jonkin sortin alkoholiongelmakin. Tuollainen suhde ei muuksi tuosta muutu vaikka kuinka terapiassa kävisi. Olen pahoillani mutta tältä se minun silmiin näyttää. Kunnioita hyvä nainen itseäsi. Jätä tuollainen sinua arvostamaton renttu ja ala hankkia arvoisesi elämä ja mies!
 
Tuttu juttu
Surullista. Usko mua 25v kokemuksella, mitä aiemmin lähdet tuosta suhteesta, sen aikaisemmin voit alkaa elää oikeaa ja arvokasta elämää. Ei se mies siitä muutu. Pahemmaksi menee. Tiedän. Sydämestäni sanon, jätä se. Voimia!
 
Mimmi1975
Hei!
Lähde suhteesta niin pian kuin mahdollista! Jo tänään! Ihan törkeää ja julmaa hyväsydämesyytesi hyväksikäyttöä. Ansaitset oikean onnen ja tuolla muualla on joku joka arvostaa Sinua. Mene ja näytä maailmalle, että olet upea ja arvokas nainen. Se on kuule paras kosto tuollaiselle miehelle.
Tsemppiä!
 
valitse näistä
Sinulla on tasan kolme vaihtoehtoa

1. alat elämään tätä päivää, sitä suhdetta mikä sinulla just nyt on ja jätät menneisyyden ongelmat menneisyyteen. Minun mielestäni ei ole mitään järkeä vuodesta toiseen vanhoja paskoja kaivella.
Jos päätät alkaa elämään tätä päivää, unohda menneet niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.

2. jatkat vanhojen kaivelemista ja vatvomista ja elät kuten nytkin. Tämä on henkisesti kaikkein raskain vaihtoehto ja hyvin kuluttavaa kunnollisen parisuhteen rakentamiselle.

3. eroat.

Päätös on täysin omissa käsissäsi.
Itse en alkoholisoituneen/alkoholisoituvan miehen kumppaniksi ryhtyisi ikinä enkä eläisi juopon kanssa yhtä vuotta pidempään. Siinä ajassa pitää ihmisen osata hakea apua ongelmiinsa ammattiauttajilta. Jos joku ei pysty pitämään huolta edes itsestään, niin ei sellainen ihminen pysty pitämään huolta parisuhteestaankaan.
 
"lisää ajatuksia"
"– Luottamusta tulee ehkä testattua moneen kertaan, Kivijärvi sanoo.

– Toisaalta nainen on jo edellisessä suhteessa oppinut tunnistamaan pelurin merkit."

Luulin, että anna.fi moderaattori on laittanut viestiketjun sulkuun. Näköjään hän vain haluaa
lisää keskustelua aiheesta.

Kävin muutama päivä sitten eräässä kirjastossa ensimmäisen kerran elämässäni.
Nappasin mukaani kierrätyshyllystä englannin kielisen pokkarin ja luin eilen ensimmäisen novellin.
Päähenkilö on kiinteistöalalla ja kirjoittaa sivutyönään rakkauskertomuksia.
Noin viisikymppinen leskitäti oli mennyt kihloihin ja sukulaisena hän epäili, että kihlattu vain halusi hyötyä naisesta rahallisesti. Jutussa oli myös varakas leskinainen, jolla oli ollut 30 vuotta sitten lyhyt suhde kihloihin menneen miehen kanssa.
Mies kävi laittamassa kirjaston vessaan rahaa kiristäjälle. Tyyppi uhkasi paljastaa pienessä kaupungissa 30 vuotta vanhan salaisuuden. Loppu hyvin kaikki hyvin. Kaikki päättyi onnellisesti eikä yksikään tarinan osapuolista jäänyt yksineläjäksi.

Minä olisin tietenkin kirjoittanut täysin päinvastaisen tarinan. Mutta eipä sillä tarinalla olisi päässyt vuonna 1995 bestseller-listalle New Yorkissa.

Harmi kun kukaan ei ole kiinnostunut minun menneisyydestä reilu 30 vuotta sitten.
Elin avioliitossani kuin prinsessa Ruusunen. Mies sai elää mieleistään elämää. Sitten hän häipyi ja minä löysin itseni kirjoittamasta ellit-palstoille. En tiedä miten tarinani jatkuu tulevaisuudessa.
Kun ihminen ikääntyy menneisyyden kipeät asiat vain naurattavat. Jos exäni olisi paremmassa kunnossa muistelesimme värikkäitä käänteitä avioliiton loppuaikoina.

Kaikesta selviää. Kun tein kaikkeni eikä siitä mitään kuitenkaan tullut niin eipä ole
huonoa omatuntoa. Harrastan KonMaria. Eilen vilkaisin menaiset.fi sivua aiheesta ja oikein kävi kateeksi miestä Tokiossa. Hänen omaisuus mahtuu yhteen muovikassiin.

Siis minulla on vielä iso urakka raivauksessa pääni sisäisestä raivauksesta puhumattakaan.
Päiväkirjoihin en enää kajoa. Availen vain ilolla seurakuntani lähettämää adventtikalenteria.
Jokaisessa luukussa on muutaman sanan aforismi. Yksinkertaisuus ja selkeys on kaunista ja ihanaa. Sama juttu mies- ym. asioissa.
 

Yhteistyössä