Avoin parisuhde - toimiiko vai ei?

Kertokaahan kokemuksia avoimesta parisuhteesta; onko toiminut? Millasia ongelmia on ollut? Miten niistä selvitty? Mitä hyvää se on tuonut?

Itse koen avoimen parisuhteen itselleni parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta oma puolisoni ei siihen pysty. Rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta ja tiedän etten haluiaisi vaihtaa häntä kehenkään. Haluan olla hänen kanssaan koko loppu elämäni, saada lapset, hankkia talon, elää vanhaksi.

Minulle seksi liittyy uteliaisuuteen uutta ihmistä kohtaan. En välttämättä halua parisuhdetta jokaisen yhden illan jutun tai panokaverin kanssa. Itselleni seksin kokeminen henkilön kanssa, jonka kanssa pystyy juttelemaan syvällisiä monta tuntia ja jonka löytyy sama aaltopituus, on taivaallista. Olen itse hyvin avoin persoona ja rakastan keskusteluja. Rakastan myös tutustua ihmisiin ja joskus saattaa löytyä ihminen johon haluan tutustua syvemmin. Minun mielestäni ihmissuhteita voi olla monenlaisia. Tavallaan ajattelen, että minulla on se yksi kumppani, jonka kanssa rakennan perheeni ja sitten minulla on ns. rakastajia ja kumppaneita, joiden kanssa ihmissuhteet ovat erilaisia. Esim. miesystävät, joiden kanssa ei ole seksiä, mutta vahva ystävyyssuhde tai panokaveri (a.k.a friends with benefits) eli ystävä, jonka kanssa on hauska harrastaa seksiä ja on muutenkin kiva hengailla. Tosin luulen, ettei minulle kehittyisi kovin montaa panokaverisuhdetta, koska loppujen lopuksi tykkään yhden kerran huumasta. Toisaalta, ihmissuhteita on niin monenlaisia, että tiedä mitä kaikkea yhden ihmisen tapaamisesta saattaa kehkeytyä. Siinä se koukku minulle varmasti onkin tutustua uusiin ihmisiin.

Puolisoni on minulle paras ystävä ja ihana rakastaja. Se, että haluan muiden ihmisten kanssa seksiä, ei omasta mielestäni tarkoita ettenkö arvostaisi häntä tai että rakastaisin häntä vähemmän. Olen nämä ajatukset kyllä jakanut hänen kanssaa. Silti puolisoni ei kestä ajatusta minusta muiden kanssa ja on sanonut itku silmässä ettei kestäisi jos kuulisi minun olleen jonkun muun kanssa sängyssä. Toisaalta en ikinä pystyisi tekemään sitä hänelle, mutta toisaalta hieman pelottaa omat halut, jos ne ottavat valtaansa...on kauheaa ajatella ettei täysin pysty luottamaan itseensä eikä kuitenkaan haluaisi satuttaa omaa rakastaan.

Olen valmis antamaan puolisollenikin samat vapauden, jos avointa parisuhdetta kokeilemme, mutta puolisoni sanoo ettei häntä kiinnosta kukaan muu ja väittää ettei kukaan kiinnostuisi hänestä. Yleensä väitän hänelle vastaan, koska mielestäni jokaiselle meistä löytyy se oikea henkilö kenen kanssa synkkaa. Ei kellään ole elämässä ainoastaan yhtä henkilöä, joka on kiinnostunut sinusta ja toisin päin.

Mutta tosiaan, olis siisti kuulla myös muiden ajatuksia avoimesta parisuhteesta, kertokaa mielipiteenne!

 

En mä ymmärrä, jos kaverisi on itku kurkussa koko ajatuksen suhteen niin silti kyselet täältä että toimiiko vai ei. Ei ne muut ihmiset elä sinua varten, kasvata ne kuuluisat aikuisen karvat ensin ja tule sitten uudestaan jos kehtaat.

 

mitäpä jos etsisit itsellesi sellaisen miehen joka viis veisaa siitä kenen kanssa sinä nait.

 

Uskollisuus kuuluu parisuhteeseen vielä nykyäänkin. Ulkopuoliset suhteet ja puheet muiden kanssa olemisesta intiimisti, loukkaa puolisoasi.
Sinun kannattaa jättää mitä pikimmin miesystäväsi, ja ryhtyä "toteuttamaan itseäsi".
Ei perhettä perusteta syrjähyppyjen varaan.

 

En mä ymmärrä, jos kaverisi on itku kurkussa koko ajatuksen suhteen niin silti kyselet täältä että toimiiko vai ei. Ei ne muut ihmiset elä sinua varten, kasvata ne kuuluisat aikuisen karvat ensin ja tule sitten uudestaan jos kehtaat.

Olisin vain halunnut kuulla muiden tarinoita, en niinkään toimisiko se minun kohdallani vai ei. Ajattelin olla avoin ja kertoa oman tarinani asiaan. Karvoja on jo ihan haitoksi asti kiitos vain ja minähän tulen, ei ole kehtaamisesta tai karvoista kiinni.

 

mitäpä jos etsisit itsellesi sellaisen miehen joka viis veisaa siitä kenen kanssa sinä nait.

Kiitos neuvosta, laitetaan korvan taakse

 

Uskollisuus kuuluu parisuhteeseen vielä nykyäänkin. Ulkopuoliset suhteet ja puheet muiden kanssa olemisesta intiimisti, loukkaa puolisoasi.
Sinun kannattaa jättää mitä pikimmin miesystäväsi, ja ryhtyä "toteuttamaan itseäsi".
Ei perhettä perusteta syrjähyppyjen varaan.

En ole toteuttamassa tätä, koska mieheni on minulle sielunkumppani, jota en halua menettää. Tiedän kyllä, että tämä aihe loukkaa puolisoani, siksi olen valmis hylkäämään sen. Minusta olisi hieno kuulla muiden tarinoita avoimista parisuhteista, niin kuin esitin viestin alussa. En toivonut kommentointia omaan tarinaani. Enkä olisikaan alkanut perustamaan perhettä ns. syrjähyppyjen varaan, vaan rajattoman rakkauden, joka sallii ihmisten olevan juuri sitä mitä tahtovat. Minusta se, että hyväksyy avoimen suhteen, on yksi suurimmista rakkauden osoituksista. Se tavallaan kertoo, että voit tehdä mitä vain eikä sinua hylätä. Tai näin minä näen asian. Huomaan, että meillä on hieman eri näkökulma tähän asiaan.

Halusin aloittaa avoimen keskustelun avoimista parisuhteista, koska aihe kiehtoo. Onko henkinen uskollisuus vähemmän arvostettavampaa kuin se fyysinen? Mielipiteet avoimesta parisuhteesta näyttäisi olevan ihmisen moraalikäsityksestä kiinni. Onko syrjähyppy syrjähyppy, jos kummatkin hyväksyvät sen ja rakastavat silti toisiaan? Haluan tällä aiheella haastaa ihmisiä ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. Avoin parisuhde on hyvin tavallista esim. Tanskassa tai Hollannissa ja muualla ulkomailla. Suomessa seksi ja rakkaus ovat mielestäni hyvin yksikantaisia.
Kiitos kuitenkin sinulle vastauksesta

 

Minusta se, että hyväksyy avoimen suhteen, on yksi suurimmista rakkauden osoituksista. Se tavallaan kertoo, että voit tehdä mitä vain eikä sinua hylätä. Tai näin minä näen asian. Huomaan, että meillä on hieman eri näkökulma tähän asiaan.

Kulta pieni, parisuhde ei ole äiti-lapsi suhde, jossa toinen osapuoli voi tehdä mitä vaan eikä sitä hylätä. Se on kahden aikuisen välinen psykologinen sopimus, johon kumpikin tuo menneisyytensä ja historiansa. Mutta kerro sinä miten itse näet parisuhteen merkityksen.

 

Kulta pieni, parisuhde ei ole äiti-lapsi suhde, jossa toinen osapuoli voi tehdä mitä vaan eikä sitä hylätä. Se on kahden aikuisen välinen psykologinen sopimus, johon kumpikin tuo menneisyytensä ja historiansa. Mutta kerro sinä miten itse näet parisuhteen merkityksen.

Eikö avoin parisuhdekin ole kahden aikuiden välinen psykologinen sopimus? Onko avoin parisuhde vähemmän parisuhde kuin perinteinen? Voisin kyllä kertoa sinulle ihmisen mieli miten näen parisuhteen merkityksen, mutta se ei ollut se aihe miksi loin tämän viestiketjun.

 

Henkinen uskottomuus on jokaisen ihmisen omassa päässä oleva juttu.
Parisuhde on kahden ihmisen välinen sopimus. Se näkyy, se vaikuttaa toiseen konkreettisesti.

Seksi on fyysinen tapahtuma, halutaan toista ja toteutetaan näitä fyysisiä haluja toisen kanssa yhteisesti sovitulla tavalla. Jos nämä halut ja tavat eivät kohtaa, niin silloin puolison valinta on mennyt pieleen.

Suosittelen kaikkia vähentämään henkisyyttä ja turhaa pohtimista ja keskittymään enemmän tekoihin ja sanoihin, siihen miten sitä parisuhteen toista osapuolta kohtelemme tai emme kohtele.

 

Eikö avoin parisuhdekin ole kahden aikuiden välinen psykologinen sopimus? Onko avoin parisuhde vähemmän parisuhde kuin perinteinen? Voisin kyllä kertoa sinulle ihmisen mieli miten näen parisuhteen merkityksen, mutta se ei ollut se aihe miksi loin tämän viestiketjun.

Samaan aikaisesti ei voi olla sekä perinteisessä että avoimessa parisuhteessa.
minun mielestäni. Yhden parisuhteen/avioliiton ylläpitäminen tuoreena ja hyvänä
on jo sinänsä niin vaativa tehtävä, että joku ulkopuolinen tekijä vaan hajoittaisi suhdetta.
En usko, että rakkautta voi paloitella osiin, se on kuitenkin kokonaisvaltainen tunne
. Enkä usko rajattomaan rakkauteen, se ei toimi elämässä.

 

Mulla särähtää korvaan toi sana "rajaton rakkaus", kun kaikissa terveissä ihmissuhteissa, myös läheisissä ja intiimeissä, on rajat. Ja kuuluu olla. Jokaisella on myös omat rajat ja puolisosi on jo tehnyt selväksi missä hänen rajansa ovat.

Rajattomuus on epätervettä monin tavoin. Läheisriippuvuus, rakkausriippuvuus...

Terve suhde edellyttää erillisyyttä yhteensulautumisen vastapainoksi, eikä erillisyyttä ole jos rajoja ei saa olla. Avoimuus on turvallista kun rajoistaan saa pitää kiinni.

Rajaton rakkaus ei ole ihannoitavaa tai kaunista.

 

Ehkä avoin suhde toimii parisuhteissa, missä eroottinen puoli on kuollut, mutta ihmiset pitää yhdessä lapset tai talous. Silloin ollaan jo parisuhteessa ns itsenäistymisvaiheessa, jossa järki pitää enää yhdessä. Nuorilla voi olla ideologia taustalla, mutta silloin pitää tosiaan molempien olla samalla tasolla eikä niin, kuin ap:lla, että toinen selvästi kärsii jo ajatuksesta.

 

Jonkunlaiset rajat on rakkaudessa ja kaikessa elämisessä hyvä olla.
Esim. itse en suostuisi olemaan mukana missään pervoseksissä enkä ryhmäseksissä, en hyväksikäytä eläimiä enkä ihmisiä seksuaalisesti enkä muutenkaan.
Kumppanisi on asettanut sinulle rajat joiden sisällä hän pystyy kanssasi elämään. Sinä päätät jäätkö vai lähdetkö kiitämään vapaille markkinoille.

 

Olen elänyt kahdessa erityyppisessä avoimessa suhteessa. Ensin naimisissa ollessani minulla oli pari luvallista ulkopuolista suhdetta (eivät samaan aikaan). Samoin miehelläni oli avoimesti muita suhteita. Itse sain näistä sivusuhteista kokemuksia, joita en saanut mieheltäni, ihan jo siksi että eri ihmisten kanssa kokee asioita eri tavalla. Ja toki sitä alkuhuumaa, mitä uusissa suhteissa on. Niistä tullut seksuaalinen lataus vaikutti myös "pääsuhteeseen" positiivisesti; lisäsi sekä seksin määrää että laatua. Sama vaikutus oli myös miehen suhteilla. Tottakai tuohon tilanteeseen pääseminen edellytti paljon keskustelua ja luottamusta sekä itseensä että puolisoon. Sittemmin avioliittomme päättyi muista syistä.

Nyt olen suhteessa, jossa mies seurustelee lisäkseni myös toisen naisen kanssa. Nautin ajasta hänen kanssaan eikä minua lähtökohtaisesti häiritse hänen toinen suhteensa. Yhdessäolon aikatauluttamiseen se toki vaikuttaa, ja joskus haluaisin olla miehen seurassa enemmän. Tällä hetkellä tämä kuitenkin sopii minulle, en edes haluaisi asua kenenkään kanssa.

 

Olen elänyt kahdessa erityyppisessä avoimessa suhteessa. Ensin naimisissa ollessani minulla oli pari luvallista ulkopuolista suhdetta (eivät samaan aikaan). Samoin miehelläni oli avoimesti muita suhteita. Itse sain näistä sivusuhteista kokemuksia, joita en saanut mieheltäni, ihan jo siksi että eri ihmisten kanssa kokee asioita eri tavalla. Ja toki sitä alkuhuumaa, mitä uusissa suhteissa on. Niistä tullut seksuaalinen lataus vaikutti myös "pääsuhteeseen" positiivisesti; lisäsi sekä seksin määrää että laatua. Sama vaikutus oli myös miehen suhteilla. Tottakai tuohon tilanteeseen pääseminen edellytti paljon keskustelua ja luottamusta sekä itseensä että puolisoon. Sittemmin avioliittomme päättyi muista syistä.

Nyt olen suhteessa, jossa mies seurustelee lisäkseni myös toisen naisen kanssa. Nautin ajasta hänen kanssaan eikä minua lähtökohtaisesti häiritse hänen toinen suhteensa. Yhdessäolon aikatauluttamiseen se toki vaikuttaa, ja joskus haluaisin olla miehen seurassa enemmän. Tällä hetkellä tämä kuitenkin sopii minulle, en edes haluaisi asua kenenkään kanssa.

Olitko työtön vai miten sinulla oli aikaa hoidella useita miehiä yhtäaikaa?

 

Olen elänyt kahdessa erityyppisessä avoimessa suhteessa. Ensin naimisissa ollessani minulla oli pari luvallista ulkopuolista suhdetta (eivät samaan aikaan). Samoin miehelläni oli avoimesti muita suhteita. Itse sain näistä sivusuhteista kokemuksia, joita en saanut mieheltäni, ihan jo siksi että eri ihmisten kanssa kokee asioita eri tavalla. Ja toki sitä alkuhuumaa, mitä uusissa suhteissa on. Niistä tullut seksuaalinen lataus vaikutti myös "pääsuhteeseen" positiivisesti; lisäsi sekä seksin määrää että laatua. Sama vaikutus oli myös miehen suhteilla. Tottakai tuohon tilanteeseen pääseminen edellytti paljon keskustelua ja luottamusta sekä itseensä että puolisoon. Sittemmin avioliittomme päättyi muista syistä.

Nyt olen suhteessa, jossa mies seurustelee lisäkseni myös toisen naisen kanssa. Nautin ajasta hänen kanssaan eikä minua lähtökohtaisesti häiritse hänen toinen suhteensa. Yhdessäolon aikatauluttamiseen se toki vaikuttaa, ja joskus haluaisin olla miehen seurassa enemmän. Tällä hetkellä tämä kuitenkin sopii minulle, en edes haluaisi asua kenenkään kanssa.

"Sittemmin avioliittomme päättyi muista syistä."
Epäilen kyllä sanojasi, ehkäpä se päättyi juuri siksi, että kumpikaan ei halunnut sitoutua.
Jatkuva muiden kanssa makaaminen on uskottomuutta, koska vihkikaavan mukaan olemme luvanneet olla uskollisia toisillemme. ( no puolet eroaa nykyään, se uskollisuus ei ole enää arvo)
Uskottomuus on kuitenkin hyvin usein eron syynä nykyäänkin.

 

"Sittemmin avioliittomme päättyi muista syistä."
Epäilen kyllä sanojasi, ehkäpä se päättyi juuri siksi, että kumpikaan ei halunnut sitoutua.
Jatkuva muiden kanssa makaaminen on uskottomuutta, koska vihkikaavan mukaan olemme luvanneet olla uskollisia toisillemme. ( no puolet eroaa nykyään, se uskollisuus ei ole enää arvo)
Uskottomuus on kuitenkin hyvin usein eron syynä nykyäänkin.

Tämä on jotenkin hämmentävää, että vieraat kuvittelevat tuntevansa minun parisuhteeni paremmin kuin minä itse. Olimme kuitenkin entisen aviomieheni kanssa yhdessä n. 20 vuotta, josta 17 vuotta naimisissa. Sitoutumishaluttomuus tai -kyvyttömyys ei ollut ongelma.

En itse pidä avointa suhdetta uskottomuutena tai pettämisenä, koska siinä kyse on yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan toimimisesta, ja muiden miesten/naisten tapaaminen tapahtui avoimesti, puolison tunteita kunnioittaen. Pettämisenä pidän sitä, että salataan kumppanilta asioita, koska tämä ei niitä hyväksyisi. Siitä ei tässä ollut kyse.

Olitko työtön vai miten sinulla oli aikaa hoidella useita miehiä yhtäaikaa?

Näin toki ystäviäni myös silloin kuin suhteemme ei vielä ollut avoin. Silloin, kun minulla oli aviomieheni lisäksi suhde, näin tätä miestä yleensä kerran viikossa tai harvemmin. Sovin aviomieheni kanssa, milloin hänelle on ok, etten tule yöksi kotiin. Joskus lounastimme yhdessä tai menimme vaikka elokuviin ystäväporukalla (suhteissa ei ollut kyse pelkästä seksistä).

 

Tässä vielä pari linkkiä, joissa on mielestäni hyviä näkökulmia asiaan liittyen:

• Casual love
  
• Jealosy

 

Näin toki ystäviäni myös silloin kuin suhteemme ei vielä ollut avoin. Silloin, kun minulla oli aviomieheni lisäksi suhde, näin tätä miestä yleensä kerran viikossa tai harvemmin. Sovin aviomieheni kanssa, milloin hänelle on ok, etten tule yöksi kotiin. Joskus lounastimme yhdessä tai menimme vaikka elokuviin ystäväporukalla (suhteissa ei ollut kyse pelkästä seksistä).

Miksi sä sotkit sitten ystävyyssuhteeseen seksin?

 

Miksi sä sotkit sitten ystävyyssuhteeseen seksin?

Tuntuu siltä, että moni puhuu täällä seksistä yksinomaan fyysisenä toimintana, mitä se harvoin on. Minulle kyse on aina tietystä ihmisestä, ja siitä että koen yhdessäolon kyseisen henkilön kanssa merkitykselliseksi. Seksuaalinen läheisyys syventää sitä merkityksellisyyden kokemusta.

En ylipäätään ymmärrä, miksi kaikkien ihmisten pitäisi elää samojen, yksiavioisuutta ihannoivien sääntöjen mukaan. Yksiavioisuus on nostettu mielestäni perusteettomasti yhteiskunnan normiksi, ja jos minä elän parisuhteessa, jossa seksi muidenkin kuin aviomiehen kanssa on sallittu, sen ei pitäisi olla ongelma muille. Tottakai vaati paljon keskustelua, että saimme käsiteltyä sen, mitkä ovat yhteiskunnan parisuhteelle asettamat oletukset, ja mikä ratkaisu on paras meille. Tähän päädyimme, ja pidän ratkaisua edelleen hyvänä.

Joten lyhyt vastaus kysymykseen on: Miksi en?

Jos seksuaalisuuden geneettinen tausta oikeasti kiinnostaa, suosittelen katsomaan tämän videon. Puhuja on väitellyt tohtoriksi aiheesta.

 

Yhteiskunnassa nyt kun vaan on erilaisia asioita sovittu normeiksi ja niiden mukaan peilataan asioita toisiinsa ja arvotetaan ihmisiä.
Jos perusnormeja ei olisi, täällä voisi avioitua eläinten tai tavaroiden kanssa, pitää vaikka 5 tai 6 puolisoa, alistaa, raiskata kun se nyt tuottaa mielihyvää sille tekijälle jne jne jne.

Ihan samahan se mulle on ketä sinä nait, ei oikeesti kuulu minulle.
Mutta, sillon kun sun tekee mieli naiskennella ystäviäsi yms muita miehiä ja vaikka naisiakin, niin pliis, pidä huoli siitä, että se kumppani ei ole tehnyt sitoumuksia kehenkään kolmanteen osapuoleen.
Jos sun mies nai siellä ja täällä eri kumppaneiden kanssa ja sinä teet sitä samaa, niin aika vastuutontahan tollanen on.
Nääs jos näillä teidän "henkisillä ystävillänne" on puoliso joka ei teidän vapaasta "keskustelusuhteistanne" mitään tiedä, niin onhan se nyt aika v***n väärin miten sinä ja ukkosi levitätte seksitauteja "ystävienne" välityksellä täysin viattomiin ihmisiin.

 

Yhteiskunnassa nyt kun vaan on erilaisia asioita sovittu normeiksi ja niiden mukaan peilataan asioita toisiinsa ja arvotetaan ihmisiä.
Jos perusnormeja ei olisi, täällä voisi avioitua eläinten tai tavaroiden kanssa, pitää vaikka 5 tai 6 puolisoa, alistaa, raiskata kun se nyt tuottaa mielihyvää sille tekijälle jne jne jne.

Ihan samahan se mulle on ketä sinä nait, ei oikeesti kuulu minulle.
Mutta, sillon kun sun tekee mieli naiskennella ystäviäsi yms muita miehiä ja vaikka naisiakin, niin pliis, pidä huoli siitä, että se kumppani ei ole tehnyt sitoumuksia kehenkään kolmanteen osapuoleen.
Jos sun mies nai siellä ja täällä eri kumppaneiden kanssa ja sinä teet sitä samaa, niin aika vastuutontahan tollanen on.
Nääs jos näillä teidän "henkisillä ystävillänne" on puoliso joka ei teidän vapaasta "keskustelusuhteistanne" mitään tiedä, niin onhan se nyt aika v***n väärin miten sinä ja ukkosi levitätte seksitauteja "ystävienne" välityksellä täysin viattomiin ihmisiin.

Yhteiskunta ja sen normit muuttuvat jatkuvasti. Siitäkään ei loppujen lopuksi ole kovin pitkää aikaa, kun vaimo oli miehensä tai isänsä omaisuutta. Siitä on onneksi tultu pitkä matka eteenpäin. Ja tottakai yhteiskunnassa pitää olla normeja esim. siitä, miten muita pitää kohdella. En vain itse näe, että avoin suhde siinä omasta halustaan mukana olevien ihmisten välillä olisi millään tavalla väärin tai vastuutonta.

Ja kyllä, olemme pitäneet huolen sekä siitä, että kaikki mukana olleet henkilöt ovat mukana niin, että joko heillä ei ole ollut sitoumuksia muualle tai niin, että heillä on avoimesti keskusteltu lupa. Muutoinhan kyse on pettämisestä. Olemme kaikki aikuisia ihmisiä, tiedämme miten sukupuolitaudit tarttuvat ja miten eivät tartu. Toimiva avoin tai polyamorinen suhde perustuu toisten ihmisten kunnioitukseen ja luottamukseen. Ei muiden ihmisten hyväksikäyttöön tai vastuuttomaan paneskeluun sukupuolitaudeista tai mahdollisista kumppaneista välittämättä.

Avoin suhde ei ylipäätään tarkoita holtitonta seksuaalista käyttäytymistä, vaikka monella tuntuu se käsitys olevan. Sen jälkeen, kun muutimme avioliittomme avoimeksi, minulla oli huimat kaksi sivusuhdetta, näistä jälkimmäinen päättyi n. viisi vuotta ennen avioeroa. Kummallakaan näistä miehistä ei ollut muita sitoumuksia suhteemme aikana.

Tottakai välillä suhteen avaamisesta nousi vaikeitakin tunteita, mutta niistä selvittiin aina puhumalla. Yksiavioisuuden vaatimus aiheutti sekin paljon tuskaa, ja päädyimme siihen, että kokeilemme sopisiko avoin suhde meille paremmin. Sopi. Se helpotti yhdessäoloa, kun kummankaan ei tarvinnut yrittää taipua ja muuttua olemaan toiselle täydellinen. Pystyi paljon rennommin olemaan oma itsensä. Jos ihastui toiseen, ei tarvinnut tehdä maata mullistavaa valintaa siitä, kumpi on "se oikea". Ei tarvinnut pelätä omia tunteitaan tai niistä keskustelemista.

 

Hei,

oletpas sanut ikäviä kommentteja aloitukseesi. Minullakaan ei ole kokemuksia avoimesta suhteesta, mutta ymmärrän ajatuksesi ja kiinnostuksesi. Tosin jaan myös kokemuksen saman tyyppisestä miehestä, eli myöskään minun puolisoni ei tahdo avointa suhdetta.

Olen miettinyt tätä asiaa paljon, ja ymmärrän kritiikin siitä, että "kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan", eli kaikkea ei voi saada. Toisaalta taas jokainen parisuhde on omanlaisensa, ja sen osapuolet määrittelevät mitkä on sallittua ja mikä ei. Jokainen siis syö sellaista kakkua, mitä tilaa. Jos suhteessa on sallittu seksi muiden kanssa, ei siinä rikota lakia tai satuteta ketään! Eli komppaan ajatusta siitä, että syrjähyppy ei ole pettämistä, jos mitään lupausta ei rikota.

Tilanne on tietenkin tosi hankala, jos toinen puoliso tahtoo pysyä yksiavioisena, ja toista taas kiinnostaisi avoin suhde. Tällöin joka tapauksessa jompikumpi luopuu jostain... Minä näkisin, että rakkaus voi olla hyvinkin monimuotoista, eikä ainoa oikea tapa ole perinteisen tiukka yksiavioisuus häistä hautaan saakka. Itse asiassa on hassua miksi se "oikea" tapa on ajatella, että toinen ihminen on MINUN omaisuuttani, minun ja vain minun! Voiko olla niin, että avoimessakin suhteessa rakkaus ja kumppannuus säilyy ja jopa vahvistuu, jos molemmat saavat välillä mennä menojaan? Jos siis luonne on tällainen "meneväinen". Ja ei, minun mielestäni tämä(kään) ei ole mikään aikuisuuden mittapuu onko niitä vai ei Ja ei, myöskään minä en aio ajatuksiani tuoda toteen, sillä en tahdo loukata tai menettää miestäni.

 

Minä näkisin, että rakkaus voi olla hyvinkin monimuotoista, eikä ainoa oikea tapa ole perinteisen tiukka yksiavioisuus häistä hautaan saakka. Itse asiassa on hassua miksi se "oikea" tapa on ajatella, että toinen ihminen on MINUN omaisuuttani, minun ja vain minun! Voiko olla niin, että avoimessakin suhteessa rakkaus ja kumppannuus säilyy ja jopa vahvistuu, jos molemmat saavat välillä mennä menojaan?

Näistä teemoista puhuimme paljon, ja tulimme siihen tulokseen, että emme halua olla yhdessä siksi, että yhteiskunta pitää onnistuneen parisuhteen kriteerinä yksiavioisuutta häistä hautaan, vaan siksi että olemme yhdessä omasta halustamme. Tai että emme ole yksiavioisia siksi, että niin "kuuluu" olla.

Vaati paljon luottamusta itseensä ja kumppaniinsa antaa toiselle lupa muihin suhteisiin. Toisaalta se kun toinen aina palasi ja halusi edelleen olla yhdessä, vahvisti keskinäistä luottamusta. Samoin tunsimme kiitollisuutta siitä, että toinen luotti ja antoi luvan mennä. Eli kyllä, sivusuhteet vahvistivat meidän avioliittoamme.