Avoin parisuhde - toimiiko vai ei?

"Kyllä, sivusuhteet vahvistivat avioliittoamme...."
Kuitenkin olette myöhemmin eronneet.
Miksi se vahva avioliittonne ei kuitenkaan kestänyt?
Puhuit itsesi pussiin!

 

Yhteiskunta ja sen normit muuttuvat jatkuvasti. Siitäkään ei loppujen lopuksi ole kovin pitkää aikaa, kun vaimo oli miehensä tai isänsä omaisuutta. Siitä on onneksi tultu pitkä matka eteenpäin. Ja tottakai yhteiskunnassa pitää olla normeja esim. siitä, miten muita pitää kohdella. En vain itse näe, että avoin suhde siinä omasta halustaan mukana olevien ihmisten välillä olisi millään tavalla väärin tai vastuutonta.

Ja kyllä, olemme pitäneet huolen sekä siitä, että kaikki mukana olleet henkilöt ovat mukana niin, että joko heillä ei ole ollut sitoumuksia muualle tai niin, että heillä on avoimesti keskusteltu lupa. Muutoinhan kyse on pettämisestä. Olemme kaikki aikuisia ihmisiä, tiedämme miten sukupuolitaudit tarttuvat ja miten eivät tartu. Toimiva avoin tai polyamorinen suhde perustuu toisten ihmisten kunnioitukseen ja luottamukseen. Ei muiden ihmisten hyväksikäyttöön tai vastuuttomaan paneskeluun sukupuolitaudeista tai mahdollisista kumppaneista välittämättä.

Avoin suhde ei ylipäätään tarkoita holtitonta seksuaalista käyttäytymistä, vaikka monella tuntuu se käsitys olevan. Sen jälkeen, kun muutimme avioliittomme avoimeksi, minulla oli huimat kaksi sivusuhdetta, näistä jälkimmäinen päättyi n. viisi vuotta ennen avioeroa. Kummallakaan näistä miehistä ei ollut muita sitoumuksia suhteemme aikana.

Tottakai välillä suhteen avaamisesta nousi vaikeitakin tunteita, mutta niistä selvittiin aina puhumalla. Yksiavioisuuden vaatimus aiheutti sekin paljon tuskaa, ja päädyimme siihen, että kokeilemme sopisiko avoin suhde meille paremmin. Sopi. Se helpotti yhdessäoloa, kun kummankaan ei tarvinnut yrittää taipua ja muuttua olemaan toiselle täydellinen. Pystyi paljon rennommin olemaan oma itsensä. Jos ihastui toiseen, ei tarvinnut tehdä maata mullistavaa valintaa siitä, kumpi on "se oikea". Ei tarvinnut pelätä omia tunteitaan tai niistä keskustelemista.

No huh huh.
Rinnastat naisten ihmisyyden ja avoimet suhteet samalle tasolle.
Minähän sanoin, että ihan se ja sama mitä te 2 teette porukalla kunhan ette sotke hommiinne muita asiasta ei kiinnostuneita. Ap:n mies ei ole innostunut asiasta ja hänellä on ilmiselvä riski saada esmes just näitä sukupuolitauteja ap:ltä jos hän toteuttaa fantasioitaan.

Sulla oli huimat 2 sivuspanosuhdetta vapaiden miesten kanssa, mutta kuinkahan monta naista näillä vapailla miehillä oli sun lisäks + kuinkahan montaa vierasta naista sun mies kävi naimassa + kuinka montaa kumppania näillä sun vierailla miehillä ja heidän ukoillaan oli?
On paskapuhetta että naidaan vastuullisesti. Miten sä valvot kymmeniä ihmisiä ja heidän seksikäyttäytymistään?

Ja mistä sä tiedät, että esmes noi sun miehes naiset ovat saaneet luvan miehiltään käydä panolla sun ukkos kanssa? Istuitteko te oikeesti sun miehen naimakumppanien puolisoitten kanssa saman pöydän äärellä sopimassa asiasta?

Toiseks.
Miksi parisuhteen pitäisi olla täydellinen tai sen puolison täydellinen kumppani?
Eihän sellasta maan päältä oikeesti ikinä edes löydy, koska sellasta ei ole olemassakaan.
Mahdotonta on vaikee kenenkään toteuttaa tollasta idioottimaista ajatusta!
Luulis, että aikuinen eläis reaalimaailmaa eikä mitään fairytalea, sun pitäis tulla alas pilvilinnoista maan pinnalle.

Siis mitä? Jos ihastui toiseen? Ihmiset ihastuu milloin mihinkin vaikkapa työkaveriin tai johonkin julkkikseen tai bussipysäkillä näkemäänsä mielenkiintoiselta tuntuvaan ihmiseen. Mutta kuten sanottu, on määrätyt rajat joita jokainen pystyy noudattaan jos haluaa.
Koska se jos mikä on outoo miten se ihastus sitten katoaa hups noin vaan kun on panolla käyty muutaman kerran ja todetaan ettei se toinen ole yhtään sen kummempi kuin entinenkään eikä siitä saa täydellistä kumppania!

Kolmanneks.
Oletko sinä Tintti sama niki kuin ap?
Jos olet, niin mikset käytä yhtä ja samaa nikiä koko ketjun ajan?

Neljänneks
Tää maininta omista tunteista. Siis oikeesti, eihän tossa ole kyse tunteista! Jos teillä on/oli ongelmia seksin suhteen, niin ok, sillon voi aatella että käy kokeilemassa saako orkut paremmin joltain toiselta, mutta ei siinä ole kyse tunteista, vaan fyysisestä nautinnosta jota oma ukko ei pysty antaan. Jos kyse olisi ollut ja olisi pelkästään tunteista, niistä voisi keskustella ilman punkkaamistakin jonkun toisen kanssa. Tunteet on tunteita, fyysinen kosketus on kyllä jotain aivan muuta.

Ittelläni on kymmeniä tosi komeita miesasiakkaita, olen tuntenut monet miehet jo vuosia. Olen vapaa nainen, hyvännäköinen ja kelpaisin varmaan useammalle koska on sen verran kevyttä flirttiä ollut ilmassa, mutta eipä tulisi pieneen mieleenkään lähteä kokeilemaan heidän kanssaan kummankaan tunteiden kantavuutta ja sitä olisinko minä heille se oikeampi kuin heidän nykyinen naisensa. Tollanenhan on jotenkin tosi sairas jo ajattelutapanakin.

 

Olen elänyt kahdessa erityyppisessä avoimessa suhteessa. Ensin naimisissa ollessani minulla oli pari luvallista ulkopuolista suhdetta (eivät samaan aikaan). Samoin miehelläni oli avoimesti muita suhteita.

Kysyn mielenkiinnosta: oliko teille ihan suhteen alusta saakka selvää, että suhteenne on avoin vai kypsyikö ajatus pikkuhiljaa?

 

Yhteiskunnassa nyt kun vaan on erilaisia asioita sovittu normeiksi ja niiden mukaan peilataan asioita toisiinsa ja arvotetaan ihmisiä.
Jos perusnormeja ei olisi, täällä voisi avioitua eläinten tai tavaroiden kanssa, pitää vaikka 5 tai 6 puolisoa, alistaa, raiskata kun se nyt tuottaa mielihyvää sille tekijälle jne jne jne.

Hauska, että mielestäsi avoimen suhteen hyväksyminen olisi sama asia kuin raiskauksen hyväksyminen. Ei se moraali mihinkään katoa, jos sen rajoja vähän taivutteleekin. Ei tarvitse olla niin kamalan jyrkkä. Perusnormitkin ovat muutettavissa. Totuushan on se, että tälläkin hetkellä joku on naimisissa 8 naisen kanssa, nai vuohta, raiskaa pikku tyttöä ja on naimisissa Macbookinsa kanssa. Tässä maailmassa kaikki on mahdollista ilman perusnormejakin. Ihmisten arvostus on melko häilyvä käsite, jolla ei todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos on itse tyytyväinen elämäänsä.

Kolmanneks.
Oletko sinä Tintti sama niki kuin ap?
Jos olet, niin mikset käytä yhtä ja samaa nikiä koko ketjun ajan?

Neljänneks
Tää maininta omista tunteista. Siis oikeesti, eihän tossa ole kyse tunteista! Jos teillä on/oli ongelmia seksin suhteen, niin ok, sillon voi aatella että käy kokeilemassa saako orkut paremmin joltain toiselta, mutta ei siinä ole kyse tunteista, vaan fyysisestä nautinnosta jota oma ukko ei pysty antaan. Jos kyse olisi ollut ja olisi pelkästään tunteista, niistä voisi keskustella ilman punkkaamistakin jonkun toisen kanssa. Tunteet on tunteita, fyysinen kosketus on kyllä jotain aivan muuta.

Ei, Tintti ja minä olemme eri ihminen. Siksi nikkimme ovat erit.

Aika hauskasti eristät halloota tunteet ja fyysisen tuntemuksen, kun omasta mielestäni ne ovat kaikki yhtä ja samaa. Näen, että olet hyvin eri päässä näkökulmassasi kuin minä, tintti75 tai Sarahhh. Kehottaisin sinua vain hyväksymään, että toisella tapaa ajattelevia ihmisiä on olemassa eikä se ole yhtään enempi väärin kuin mikään muukaan. Vaikuttaa, että olet ottanut noin jyrkän ajattelutavan pelkästään vastaanväittämisen ilosta. Voit tuomita kenet tahansa, mutta se ei tee tuomittavasta ihmisestä yhtään sen huonompaa ihmistä kuin sinä. Itse asiassa se kertoo sinusta enemmän kuin siitä kenet tuomitset.

Olen elänyt kahdessa erityyppisessä avoimessa suhteessa. Ensin naimisissa ollessani minulla oli pari luvallista ulkopuolista suhdetta (eivät samaan aikaan). Samoin miehelläni oli avoimesti muita suhteita. Itse sain näistä sivusuhteista kokemuksia, joita en saanut mieheltäni, ihan jo siksi että eri ihmisten kanssa kokee asioita eri tavalla. Ja toki sitä alkuhuumaa, mitä uusissa suhteissa on. Niistä tullut seksuaalinen lataus vaikutti myös "pääsuhteeseen" positiivisesti; lisäsi sekä seksin määrää että laatua. Sama vaikutus oli myös miehen suhteilla. Tottakai tuohon tilanteeseen pääseminen edellytti paljon keskustelua ja luottamusta sekä itseensä että puolisoon. Sittemmin avioliittomme päättyi muista syistä.

Nyt olen suhteessa, jossa mies seurustelee lisäkseni myös toisen naisen kanssa. Nautin ajasta hänen kanssaan eikä minua lähtökohtaisesti häiritse hänen toinen suhteensa. Yhdessäolon aikatauluttamiseen se toki vaikuttaa, ja joskus haluaisin olla miehen seurassa enemmän. Tällä hetkellä tämä kuitenkin sopii minulle, en edes haluaisi asua kenenkään kanssa.

Tintti75, esimerkki kertomuksesi oli inspiroiva. Ilo kuulla, että Suomessakin on parisuhteita, joissa avoin suhde on toiminut

 

Kysyn mielenkiinnosta: oliko teille ihan suhteen alusta saakka selvää, että suhteenne on avoin vai kypsyikö ajatus pikkuhiljaa?

Aikoinaan tavatessamme 1990-luvulla emme olleet kuulleetkaan avoimista suhteista. Ajatus tuli myöhemmin sitä kautta, kun tutustuin ihmisiin, jotka itse elivät toimivassa avoimessa suhteessa. Nykyinen suhteeni on ollut alusta asti avoin molempien osapuolten toiveesta. Minulla ei ole (ainakaan vielä) ollut muita seurustelukumppanini lisäksi, mutta lupa siihen toki on.

Sulla oli huimat 2 sivuspanosuhdetta vapaiden miesten kanssa, mutta kuinkahan monta naista näillä vapailla miehillä oli sun lisäks + kuinkahan montaa vierasta naista sun mies kävi naimassa + kuinka montaa kumppania näillä sun vierailla miehillä ja heidän ukoillaan oli?
On paskapuhetta että naidaan vastuullisesti. Miten sä valvot kymmeniä ihmisiä ja heidän seksikäyttäytymistään?

Eli loppujen lopuksi ihan sama tilanne kuin siinä, että ylipäätään elämänsä aikana harrastaa seksiä ihmisen kanssa, jolla on ollut ennenkin seksielämää. Mikä on nykyään aika tavallista, kun aika harva on parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet ovat olleet elämänsä aikana vain toistensa kanssa. Vai onko kirjoittaja sitä mieltä, että pitäisi säästää itseään avioliittoon, ja jos se päättyy, pysyä selibaatissa loppuelämänsä?

Miksi parisuhteen pitäisi olla täydellinen tai sen puolison täydellinen kumppani? Eihän sellasta maan päältä oikeesti ikinä edes löydy, koska sellasta ei ole olemassakaan.

Ei olekaan. Ja siksi olen kokenut, että avoin suhde täydentää elämää henkisesti monella tavalla. Yksiavoioisessa suhteessa on isommat paineet olla toiselle kaikki mitä tämä tarvitsee.

Koska se jos mikä on outoo miten se ihastus sitten katoaa hups noin vaan kun on panolla käyty muutaman kerran ja todetaan ettei se toinen ole yhtään sen kummempi kuin entinenkään eikä siitä saa täydellistä kumppania!

Miten niin katoaa? Tottakai jotkut suhteet kestävät kauemmin ja jotkut vähemmän aikaa, mutta niinhän se menee elämässä yleensäkin. Eikä edelleenkään pointti ole se, että avoimessa suhteessa etsittäisiin jotain toista, joka olisi parempi kuin nykyinen ja johon tahtoisi vaihtaa. Kyse on ennemmin siitä, että ihmiset ja suhteet ovat erilaisia, ja niistä saa eri asioita. Ne täydentävät toisiaan.

Tää maininta omista tunteista. Siis oikeesti, eihän tossa ole kyse tunteista! Jos teillä on/oli ongelmia seksin suhteen, niin ok, sillon voi aatella että käy kokeilemassa saako orkut paremmin joltain toiselta, mutta ei siinä ole kyse tunteista, vaan fyysisestä nautinnosta jota oma ukko ei pysty antaan. Jos kyse olisi ollut ja olisi pelkästään tunteista, niistä voisi keskustella ilman punkkaamistakin jonkun toisen kanssa. Tunteet on tunteita, fyysinen kosketus on kyllä jotain aivan muuta.

Aika pitkälti juuri tunteista on kyse. Tunteet vaikuttavat fyysiseen kosketukseen ja fyysinen kosketus vaikuttaa tunteisiin, tässä olen varsin samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Orkkuja sain myös aviomieheni kanssa, se ei koskaan ollut ongelma.

Tintti75, esimerkki kertomuksesi oli inspiroiva. Ilo kuulla, että Suomessakin on parisuhteita, joissa avoin suhde on toiminut

Kiva, että tästä on ollut sinulle iloa.

 

Poimittu Tintin tekstistä:
"Yksiavioisuuden vaatimus aiheutti sekin paljon tuskaa, ja päädyimme siihen, että kokeilemme sopisiko avoin suhde meille paremmin. Sopi. Se helpotti yhdessäoloa, kun kummankaan ei tarvinnut yrittää taipua ja muuttua olemaan toiselle täydellinen. Pystyi paljon rennommin olemaan oma itsensä. Jos ihastui toiseen, ei tarvinnut tehdä maata mullistavaa valintaa siitä, kumpi on "se oikea". Ei tarvinnut pelätä omia tunteitaan tai niistä keskustelemista."

Et näköjään Tintti muista enää mitä tänne kirjoittelet.
Sinun tarpeitastahan tuo tarve täydelliseen ja oikeaan kumppaniin kumpusi, ei minun.
Ja jostain syystä täydellisessä parisuhteessanne oli vaikeaa keskustella tunteista toisen kanssa. Ei kuulosta kovinkaan huipulta parisuhteelta jos täytyy pelätä sanomisiaankin.

Enempää lainauksia en viitsi tänne ottaa.
Te voitte aivan vapaasti olla vaikka minkälaisessa suhteessa, kenen kanssa tahansa, kunhan huomioitte terveysriskin mitä te täysin sivullisille ja vapaudestanne tietämättömille aiheutatte niin fyysisten sairauksien muodossa kuin henkisellä puolellakin. Moraalinen vastuu on teidän niskassanne, ja olen sitä mieltä, että teistä kolmesta jotka täällä ovat avointa suhdetta puolustaneet yksikään ei oikeassa elämässä kanna vastuuta parisuhteestaan.

Kulta ei saa miestään taipumaan avoimeen suhteeseen = vapaaseen seksiin kenen kanssa tahansa.
Tämä yhteisesti sovituin pelisäännöin lause on pelkkää sananhelinää. Miehesi ei ole valmis siihen, että vaimo hyppii hakemassa henkistä tyydytystä muiden miesten tai naisten sängystä. Miehesi ei ole valmis menemään vieraisiin, kokee sen itselleen vastenmieliseksi, mutta siitä huolimatta Kulta yrittää muuttaa miehensä mieltä. Onko tämä vastuun kantamista?

Tintti on toisena naisena jollekin miehelle ja toivoo enemmän yhteistä aikaa miehen kanssa, huomioimatta sitä miten se yhteinen aika on pois automaattisesti siltä ensimmäiseltä naiselta ja mahdollisilta lapsilta. Jos Tintti kantaisit moraalisen vastuusi, niin olisit keskustellut tämän naisen ja mahdollisten lasten kanssa miehen kakkosnaisena olemisestasi. Oletko tehnyt niin?

Tietenkin aina voidaan ajatella, että kun meillä on vain tämä yksi elämä, siitä pitää ottaa kaikki irti. Silloin kun kaikki ketjussa mukana olevat ovat saman mielisiä, homma tietenkin pelittää ok ja kaikilla on kivaa, mutta kun ihmiset ei ole rehellisiä edes itselleen, niin aina näissä kuvioissa sattuu niihin täysin viattomiin sivullisiin ja pahasti, mutta eihän sillä teille oo mitään välii, koska teillehän se muiden kipu ei tunnu eikä näy mitenkään.

Tehän ette oikeesti rakenna olemassa olevaa parisuhdettanne paremmaksi ettekä toimivammaksi, vaan katsotte koko ajan sen oman parisuhteenne ohi. Katsotte olisiko jossain joku teille sopivampi, "oikeampi" tai parempi tarjolla kuin olemassa oleva. Teillä on uuden ihmisen haku päällä piilotajunnassa koko ajan, etsitte uutta ja kuvittelette, että elämänne sisältö, onni ja autuus löytyy uuden ihmisen kautta. Tollanen käytös on hetkellisen tyydytyksen hakemista, ei se kestä pitkässä juoksussa.

Tottakai tunteet on mukana seksissäkin ja väitän, että teillä vapaan suhteen kannattajilla tunteita ja puolison kunnioitusta on vähemmän pelissä kuin yksiavioisilla uskollisilla tyypeillä, vaikka muuta yritätte väittää. Minusta on pelkkää henkistä ja fyysistä laiskuutta parisuhteen molemmilla osapuolilla olettaa, että erilaiseen ja nautittavaan seksiin pitää olla aina uusi kumppani. Tai että henkinen yhteys katoaa muutaman kuukauden tai vuoden sisällä parisuhteessa ja tarvitaan taas uusi "oikea" henkinen ja fyysinen kumppani.

Teille muut ihmiset ovat kuin esineitä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kuvittelette, että onni ja avaimet sekä täydelliseen elämään että henkiseen hyvinvointiinne löytyvät jostain toisesta ihmisestä. Ette tajua, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi löytyy teistä itsestänne.

 

seksitaudeista sen verran, että selityksesi ontuu.
Ei kyse ole selibaatista, pidättyväisyydestä, ilman olemisesta ollenkaan.

Jos kaksi vapaata ihmistä harrastaa satunnaista tai vaikka toistuvaa seksiä keskenään mutta eivät ole missään muussa suhteessa, he kantavat itse vastuun omasta terveydestään ja siitä miten käyttäytyvät muiden kanssa. Vastuu on yksilöllä itsellään.

Kun uskollisessa parisuhteessa olevat harrastaa seksiä keskenään, he ovat terveitä jos eivät ole ennen parisuhteen alkua hankkineet tauteja itteensä. Parisuhdeseksi on turvallista, ei tartte miettiä saako puolisolta seksitaudin vai ei.

Avoimessa liitossa tää vastuu laajenee koskemaan huomattavasti isompaa piiriä kuin vai sua itseäsi,
koska mahdollisten vakituisten seksikumppanien määrä kasvaa molemmilla = tautiriski lisääntyy myös seksikumppanien seksikumppaneilla. Siinähän siirtyy jo pelkästään hiiva- yms pikkuongelmat ja myös ne isommat vaivat eteenpäin laajassa piirissä.

Sanotte, että avoimessa suhteessa on sovittu määrätyt toimintatavat joten senkin takii sun vastuu on hyvin laaja. Sunhan pitäisi oikeesti olla 100% varma joka ikinen kerta kun meet punkkaan, että sun naimakumppani, olipa hän sun oma mies tai joku muu, on terve.

Kerrotko kuinka monta kertaa esmes sinä Tintti kävit sukupuolitautitestissä silloin kun sinulla oli näitä parisuhteen ulkopuolisia nainteja? Kävitkö oikeesti yhtään kertaa, tai edes 2 krt vuodessa?
Ja montako kertaa sun mies kävi sukupuolitestissä samana aikana?
Entä näitkö yhtään seksiklinikan nollatestitulosta tältä sun naimakumppaniltasi?

 

Et näköjään Tintti muista enää mitä tänne kirjoittelet.
Sinun tarpeitastahan tuo tarve täydelliseen ja oikeaan kumppaniin kumpusi, ei minun.
Ja jostain syystä täydellisessä parisuhteessanne oli vaikeaa keskustella tunteista toisen kanssa. Ei kuulosta kovinkaan huipulta parisuhteelta jos täytyy pelätä sanomisiaankin.

En ole koskaan väittänyt, että mikään parisuhteeni olisi koskaan ollut täydellinen tai että itse olisin. Sen sijaan väitän, että suhteen avaaminen paransi parisuhdettani.

[...] olen sitä mieltä, että teistä kolmesta jotka täällä ovat avointa suhdetta puolustaneet yksikään ei oikeassa elämässä kanna vastuuta parisuhteestaan.

Joskus vastuun kantamista on se, että kuuntelee itseään ja kumppaniaan, ja etsii epätyypillisiä ratkaisuja, kun vanhat keinot eivät toimi. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, itse olen tästä eri mieltä.

Tintti on toisena naisena jollekin miehelle ja toivoo enemmän yhteistä aikaa miehen kanssa, huomioimatta sitä miten se yhteinen aika on pois automaattisesti siltä ensimmäiseltä naiselta ja mahdollisilta lapsilta.

Olenko jossain arvottanut itseni "toiseksi naiseksi" ja seurustelukumppani toisen kumppanin "ensimmäiseksi naiseksi"? Onko mahdotonta ajatella, että olemme tasavertaisessa asemassa? Ja koska hekään eivät asu yhdessä, ei minun kanssani vietetty aika ole suoraan pois tämän toisen kanssa vietetystä ajasta.

Avioliitossani olin näitä termejä käyttäen "ensimmäinen nainen" enkä koe, että minun ja mieheni olisi pitänyt muutenkaan elää symbioosissa. Kaipasin myös omaa aikaa yksin kotona, ja oikeasti nautin siitä, kun välillä sain kodin yksin itselleni. Enemmänkin olisin mielelläni ollut.

Silloin kun kaikki ketjussa mukana olevat ovat saman mielisiä, homma tietenkin pelittää ok ja kaikilla on kivaa, mutta kun ihmiset ei ole rehellisiä edes itselleen, niin aina näissä kuvioissa sattuu niihin täysin viattomiin sivullisiin ja pahasti, mutta eihän sillä teille oo mitään välii, koska teillehän se muiden kipu ei tunnu eikä näy mitenkään.

Kyllä, muiden kipu tuntuu, ja sitä pyritään välttämään. Ja välillä sattuu itseenkin. Se on elämää. Itselläni on tavoitteena ehdoton rehellisys itseä ja muita kohtaan. Joskus se onnistuu paremmin, joskus huonommin, mutta yritän oppia virheistäni. Miksi on niin vaikea uskoa, että myös avoin suhde voi perustua ihmisten kunnioittamiselle ja tavoite on se, että vaikutukset ovat positiivisia kaikille osapuolille? Jos tiedän, että joku on yksiavioisessa suhteessa, kunnioitan sitä enkä mene väliin. Kaikki evät halua avointa suhdetta ja heillä on tähän täysi oikeus. Minullakin on ollut tunteita yksiavioisessa suhteessa olevaa miestä kohtaan, mutta koska meidän välisemme suhde ei olisi ollut kaikille osapuolille ok, mitään ei tapahtunut. Ja niin sen pitää ollakin.

Tehän ette oikeesti rakenna olemassa olevaa parisuhdettanne paremmaksi ettekä toimivammaksi, vaan katsotte koko ajan sen oman parisuhteenne ohi. Katsotte olisiko jossain joku teille sopivampi, "oikeampi" tai parempi tarjolla kuin olemassa oleva.

Tähän luulin jo vastanneeni. Ei, en etsi parempaa tai oikeampaa. En ylipäätään etsi. Joskus vastaan tulee ihminen, johon haluaa tutustua syvemmin.

Teille muut ihmiset ovat kuin esineitä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kuvittelette, että onni ja avaimet sekä täydelliseen elämään että henkiseen hyvinvointiinne löytyvät jostain toisesta ihmisestä. Ette tajua, että henkinen ja fyysinen hyvinvointi löytyy teistä itsestänne.

Aika kova väite. Ja väärä. Kokemukseni mukaan avoimeen suhteeseen tietoisesti päätyvät ovat pohtineet näitä teemoja todella paljon. Itse en kuvittele, että voin ulkoistaa vastuuta omasta onnellisuudestani ja hyvinvoinnistani toiselle ihmiselle. Olen koko ajan sanonut, että toimiakseen avoin suhde vaatii kunnioitusta ja luottamusta kaikkia osapuolia kohtaan. Siitä on ihmisten esineinä pitäminen kaukana. Päinvastoin, näen ihmiset moniulotteisina, tuntevina, muuttuvina ja herkkinä. Ja pyrin parhaani mukaan kunnioittamaan sitä.

Toisaalta, monet yksiavioisessa suhteessa elävät uskovat, että puolison vastuulla on heidän pitämisensä onnellisena. Olemme varmasti kaikki nähneet tätä paljon.

----

En koe, että syytöksiin ja tuomitsemiseen vastaaminen tuo enää mitään lisää tähän keskusteluun, joten en aio sitä enää tehdä. Asiallisiin kysymyksiin voin toki vastata.

 

Kulta ei saa miestään taipumaan avoimeen suhteeseen = vapaaseen seksiin kenen kanssa tahansa.
Tämä yhteisesti sovituin pelisäännöin lause on pelkkää sananhelinää. Miehesi ei ole valmis siihen, että vaimo hyppii hakemassa henkistä tyydytystä muiden miesten tai naisten sängystä. Miehesi ei ole valmis menemään vieraisiin, kokee sen itselleen vastenmieliseksi, mutta siitä huolimatta Kulta yrittää muuttaa miehensä mieltä. Onko tämä vastuun kantamista?

Et nyt halloota lukenut aivan kaikkia viestejä. Jos olisit perehtynyt tähän viestiketjuun, olisit huomannut että olen jättänyt nämä ajatukset. En aio pakottaa miestäni avoimeen suhteeseen, koska en halua häntä satuttaa. Nämä oletus väitteesi ovat typeriä. Et tuo tähän viestiketjuun yhtään rakentavaa keskustelua, pelkkää tuomitsemista ja oletuksia, jotka eivät pidä paikkaansa.

 

En tietenkään tuo keskusteluun mitään uutta, koska en ole samaa mieltä kanssanne.

Jos kerran olette rehellisiä ja avoimia, niin montako kertaa sitä tuli käytyä testeissä ?

 

En tietenkään tuo keskusteluun mitään uutta, koska en ole samaa mieltä kanssanne.

Et tuo keskusteluun mitään uutta ja rakentavaa, koska tuomitset oman mielipiteesi vastaiset väitteet valheeksi, tulkitset tahallasi väärin ja teet totuudenvastaisia oletuksia. Se ei ole keskustelua.

Jos kerran olette rehellisiä ja avoimia, niin montako kertaa sitä tuli käytyä testeissä ?

Varsin monta. En ole laskenut.

 

En vieläkään ymmärrä miten täydellinen parisuhde voi päättyä eroon, enkä sitäkään jos on täydellisessä parisuhteeseensa, niin miksi täytyy siitä huolimatta testata onko joku toinen ihminen - se oikea.
Joten tietenkin se koetaan riitelyksi ja syyttelyksi, jos joku uskaltaa olla kyseenalaistaa kertomukset täydellisestä kumppanista ja olla eri mieltä kuin aloittaja ja häntä komppaavat samanmieliset.

 

Onko sulla hei halloota ongelmia luetun ymmärtämisen kanssa??? Vai eikö vaan kiinnosta lukea ihan kaikkea kun sit ei pääsis vänkäämään??? En ny tiiä lähtisinkö itekään tollaseen kuvioon, mut voi se silti joillekin olla ihan jees. Mikä saa sut kuvittelemaan, että sä oot jotenkin oikeessa ja eri mieltä olevat väärässä?

Jännä kans toi sun fiksaatio seksitauteihin. Kaikenlaisia tauteja liikkuu koko ajan ympärillä, ei ne seksitaudit sen kummosempia oo. Enemmän jengii kuolee influenssaan ku herpekseen. Oon kans kuullu huhuja, ettei ne perinteisetkään parisuhteet noilta ihan täysin välty... Firman pikkujoulujen jälkeen sit jännätään et tarttuko mukaan jotain, mutta ei siitä todellakaan puolisolle mitään sanota. Mut hei, ei oo ainakaan mikään perverssi avoin suhde!

Kulta:
En ole toteuttamassa tätä, koska mieheni on minulle sielunkumppani, jota en halua menettää. Tiedän kyllä, että tämä aihe loukkaa puolisoani, siksi olen valmis hylkäämään sen.

hei halloota:
Miehesi ei ole valmis menemään vieraisiin, kokee sen itselleen vastenmieliseksi, mutta siitä huolimatta Kulta yrittää muuttaa miehensä mieltä.

***

Kulta:
Minun mielestäni ihmissuhteita voi olla monenlaisia. Tavallaan ajattelen, että minulla on se yksi kumppani, jonka kanssa rakennan perheeni ja sitten minulla on ns. rakastajia ja kumppaneita, joiden kanssa ihmissuhteet ovat erilaisia.

Tintti75:
Eikä edelleenkään pointti ole se, että avoimessa suhteessa etsittäisiin jotain toista, joka olisi parempi kuin nykyinen ja johon tahtoisi vaihtaa. Kyse on ennemmin siitä, että ihmiset ja suhteet ovat erilaisia, ja niistä saa eri asioita. Ne täydentävät toisiaan.
*
En ole koskaan väittänyt, että mikään parisuhteeni olisi koskaan ollut täydellinen tai että itse olisin.
*
Tähän luulin jo vastanneeni. Ei, en etsi parempaa tai oikeampaa. En ylipäätään etsi. Joskus vastaan tulee ihminen, johon haluaa tutustua syvemmin.

hei halloota:
Katsotte olisiko jossain joku teille sopivampi, "oikeampi" tai parempi tarjolla kuin olemassa oleva.
*
En vieläkään ymmärrä miten täydellinen parisuhde voi päättyä eroon, enkä sitäkään jos on täydellisessä parisuhteeseensa, niin miksi täytyy siitä huolimatta testata onko joku toinen ihminen - se oikea.​

 

En ylipäätään ymmärrä, miksi kaikkien ihmisten pitäisi elää samojen, yksiavioisuutta ihannoivien sääntöjen mukaan. Yksiavioisuus on nostettu mielestäni perusteettomasti yhteiskunnan normiksi, ja jos minä elän parisuhteessa, jossa seksi muidenkin kuin aviomiehen kanssa on sallittu, sen ei pitäisi olla ongelma muille. Tottakai vaati paljon keskustelua, että saimme käsiteltyä sen, mitkä ovat yhteiskunnan parisuhteelle asettamat oletukset, ja mikä ratkaisu on paras meille. Tähän päädyimme, ja pidän ratkaisua edelleen hyvänä.

Sähän olit yksiavioinen koska olit parisuhteessa. Eli käytännössä noudatit sitä yhteiskunnan normia jonka kuitenkin asetat kyseenalaiseksi.

 

Onko sulla hei halloota ongelmia luetun ymmärtämisen kanssa??? Vai eikö vaan kiinnosta lukea ihan kaikkea kun sit ei pääsis vänkäämään??? En ny tiiä lähtisinkö itekään tollaseen kuvioon, mut voi se silti joillekin olla ihan jees. Mikä saa sut kuvittelemaan, että sä oot jotenkin oikeessa ja eri mieltä olevat väärässä?

Jännä kans toi sun fiksaatio seksitauteihin. Kaikenlaisia tauteja liikkuu koko ajan ympärillä, ei ne seksitaudit sen kummosempia oo. Enemmän jengii kuolee influenssaan ku herpekseen. Oon kans kuullu huhuja, ettei ne perinteisetkään parisuhteet noilta ihan täysin välty... Firman pikkujoulujen jälkeen sit jännätään et tarttuko mukaan jotain, mutta ei siitä todellakaan puolisolle mitään sanota. Mut hei, ei oo ainakaan mikään perverssi avoin suhde!

Kulta:
En ole toteuttamassa tätä, koska mieheni on minulle sielunkumppani, jota en halua menettää. Tiedän kyllä, että tämä aihe loukkaa puolisoani, siksi olen valmis hylkäämään sen.

hei halloota:
Miehesi ei ole valmis menemään vieraisiin, kokee sen itselleen vastenmieliseksi, mutta siitä huolimatta Kulta yrittää muuttaa miehensä mieltä.

***

Kulta:
Minun mielestäni ihmissuhteita voi olla monenlaisia. Tavallaan ajattelen, että minulla on se yksi kumppani, jonka kanssa rakennan perheeni ja sitten minulla on ns. rakastajia ja kumppaneita, joiden kanssa ihmissuhteet ovat erilaisia.

Tintti75:
Eikä edelleenkään pointti ole se, että avoimessa suhteessa etsittäisiin jotain toista, joka olisi parempi kuin nykyinen ja johon tahtoisi vaihtaa. Kyse on ennemmin siitä, että ihmiset ja suhteet ovat erilaisia, ja niistä saa eri asioita. Ne täydentävät toisiaan.
*
En ole koskaan väittänyt, että mikään parisuhteeni olisi koskaan ollut täydellinen tai että itse olisin.
*
Tähän luulin jo vastanneeni. Ei, en etsi parempaa tai oikeampaa. En ylipäätään etsi. Joskus vastaan tulee ihminen, johon haluaa tutustua syvemmin.

hei halloota:
Katsotte olisiko jossain joku teille sopivampi, "oikeampi" tai parempi tarjolla kuin olemassa oleva.
*
En vieläkään ymmärrä miten täydellinen parisuhde voi päättyä eroon, enkä sitäkään jos on täydellisessä parisuhteeseensa, niin miksi täytyy siitä huolimatta testata onko joku toinen ihminen - se oikea.​

mitäpä jos itsekin sisäistäisit Tintin ja Kullan vastaukset uudelleen.
Olen takertunut nimenomaan ja vain näihin asioihin koska ne ovat tulleet esiin ko. nikien omissa kirjoituksissa.

Minä olen koko ajan peräänkuuluttanut yksilön omaa vastuuta olemassa olevasta parisuhteesta, sen laadusta ja omasta hyvinvoinnista + myös muista ihmisistä. Siitä ettei seksin ja henkisen tyydytyksen kaipuussaan loukkaa täysin viattomia osapuolia.
Kommenttisi seksitautien vaarattomuudesta osoittaa ennenkuulumatonta tietämättömyyttä. Olet pussissa kasvanut idiootti näköjään. Tiesitkö, että esim. klamydia voi olla naisella täysin oireeton tai hyvin vähäisesti oireileva, siirtyy suojaamattomassa yhdynnässä ihmiseltä toisella, aiheuttaa joka 4:lle naiselle hedelmättömyyden!

 

Aikoinaan tavatessamme 1990-luvulla emme olleet kuulleetkaan avoimista suhteista. Ajatus tuli myöhemmin sitä kautta, kun tutustuin ihmisiin, jotka itse elivät toimivassa avoimessa suhteessa. Nykyinen suhteeni on ollut alusta asti avoin molempien osapuolten toiveesta. Minulla ei ole (ainakaan vielä) ollut muita seurustelukumppanini lisäksi, mutta lupa siihen toki on.

Oliko ajatus avoimeen suhteeseen "siirtymisestä" molemmille yhtä luonteva, vai kestikö toisella kauemmin totutella ajatukseen? Kuten kirjoitinkin aiemmin, minua avoimen suhteen ajatus kiinnostaa, ja olen ottanut asian esiin mieheni kanssa. Hänen vastaus on "en ainakaan tällä hetkellä voisi kuvitella avointa suhdetta", eli en ihan tiedä onko tämä ehdoton ei... En halua painostaa, sillä en ole täysin varma vielä omasta kannastanikaan, mutta keskutella ja pohtia tahdon yhdessä.

Miten te avoimessa suhteessa olevat/olleet olette jakaneet asioita puolisonne kanssa? Tarkoitan siis oletteko kertoneet mitä muiden kanssa on tapahtunut? Oletteko halunneet vastaavasti itse tietää?

Mustasukkaisuuttakin pohdin. Mustasukkaisuus lähtee mielestäni myös siitä "omistamisen" ajatuksesta, josta en pidä! Ajatus siitä, että voi elää suhteessa, jossa kokee kumppanuutta ja rakkautta, ilman mustasukkaisuutta ja tarvetta kahlita toinen, on kiehtova! Tätä näkisin, että avoin suhde voisi parhaimmillaan olla...

 

Hei halloota, kekustelemme selvästi täysin eri asioista; minä omista kokemuksestani ja sinä siitä, mitä kuvittelet avoimen suhteen olevan. Mielikuvituksessasi muodostama kuvitelma avoimesta suhteesta tuntuu olevan jonkinlainen yhdistelmä vastuuttomuutta, julmuutta, pettämistä ja 1970-luvun vapaata seksiä, jossa pannaan kaikkea vastaantulevaa muiden tunteista ja seksuaaliterveydestä välittämättä ja jossa etsitään jotain nykyistä suhdetta parempaa, johon voisi vaihtaa. Vaikuttaa olevan aivan sama, mitä minä tai joku muu kertoo omista todellisista kokemuksistaan, tuomitset ne valheeksi, jos ne eivät vastaa tätä sinun keksimääsi irvikuvaa avoimesta suhteesta ja käsitystäsi sellaisessa mukana olevista ihmisistä.

Minun kokemukseni avoimesta suhteesta on se, että siinä tehdään asioita kaikkien osallisten omasta halusta, muiden tunteita kunnioittaen. Jos jonkun puoliso/tyttö-/poikaystävä ei ole ok sen kanssa, että hänen rakkaansa harrastaisi seksiä kenenkään muun kanssa, tätä kunnioitetaan. En missään tapauksessa halua loukata ketään.

Sen lisäksi, että useampi suhde voi itsessään tuoda elämään lisää iloa ja nautintoa, se voi myös parantaa olemassaolevaa suhdetta. Tätä voi olla vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole kokenut tai edes ajatellut, että sekin voisi olla mahdollista. Tämä voi tuntua myös hyvin ristiriitaiselta, jos tilanteen rinnastaa pettämiseen. Kyse on kuitenkin täysin eri asiasta.

Kun niin kovasti väität sitä, että avoimissa suhteissa etsitään koko ajan uutta kumppania, joka olisi parempi kuin nykyinen, yritin miettiä, keksinkö ystävä- tai tuttavapiiristäni yhtään avointa parisuhdetta, jossa "alkuperäinen" kumppani olisi vaihdettu johonkin avoimuuden mukanaan tuomaan suhteeseen. En keksinyt. Enkä tietenkään väitä, etteikö se voisi olla mahdollista, mutta avoimessa suhteessa ei ole kyse siitä.

Sukupuolitaudeista: kuten olen sanonutkin, tämä mahdollisuus on otettu koko ajan huomioon. On käyty testeissä ja on käytetty kondomia. Ja samalla tiedostettu se, että riski on silti olemassa ja oltu valmiita ottamaan se riski. Jokainen, joka on ollut mukana kuviossa, on tiennyt tilanteen. Näitä "viattomia sivullisia", jotka eivät mitään tietäisi avoimesta suhteesta, ei ole ollut. Samoin kuvitelmasi"kymmenistä ihmisistä", joihin asia olisi vaikuttanut, on todella kaukana todellisuudesta ainakin minun kohdallani. Todennäköisesti on olemassa vapaita suhteita, joihin tuokin pätee. Itse en tiedä yhtäkään. Paljon tyypillisempää on se, että suhteita on vähän ja ne kestävät pitkään.

On täysin mahdollista, että yksiavioinen suhde on sinulle ainoa oikea tapa elää, mutta kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Ihmisiä on erilaisia, samoin elämäntilanteita. Ihmiset ja ihmissuhteet muuttuvat ajan myötä. Vastuuta voi ottaa monella tavalla, myös katsomalla tällä hetkellä vallitsevien käsitysten ja uskomusten ulkopuolelle.

 

Oliko ajatus avoimeen suhteeseen "siirtymisestä" molemmille yhtä luonteva, vai kestikö toisella kauemmin totutella ajatukseen? Kuten kirjoitinkin aiemmin, minua avoimen suhteen ajatus kiinnostaa, ja olen ottanut asian esiin mieheni kanssa. Hänen vastaus on "en ainakaan tällä hetkellä voisi kuvitella avointa suhdetta", eli en ihan tiedä onko tämä ehdoton ei... En halua painostaa, sillä en ole täysin varma vielä omasta kannastanikaan, mutta keskutella ja pohtia tahdon yhdessä.

Miten te avoimessa suhteessa olevat/olleet olette jakaneet asioita puolisonne kanssa? Tarkoitan siis oletteko kertoneet mitä muiden kanssa on tapahtunut? Oletteko halunneet vastaavasti itse tietää?

Mustasukkaisuuttakin pohdin. Mustasukkaisuus lähtee mielestäni myös siitä "omistamisen" ajatuksesta, josta en pidä! Ajatus siitä, että voi elää suhteessa, jossa kokee kumppanuutta ja rakkautta, ilman mustasukkaisuutta ja tarvetta kahlita toinen, on kiehtova! Tätä näkisin, että avoin suhde voisi parhaimmillaan olla...

Lähtötilanne oli se, että kumpikaan meistä ei tiennyt avoimista suhteista oikein mitään, eikä näin ollen myöskään osannut kuvitella, että se voisi olla ihan oikeasti olemassa oleva vaihtoehto. Sitten minä ystävystyin ihmisen kanssa, joka eli miehensä kanssa avoimessa suhteessa ja jossain vaiheessa aloimme puhua myös heidän suhteestaan. Aluksi suhtauduin siihen hieman hämmästyneesti, että ai noinkin voi elää, mutta vähitellen ja lisäkeskustelujen myötä ajatus alkoi tuntua luontevammalta ja aloin miettiä, että mitä sellainen voisi tarkoittaa oman suhteen kannalta.

Ei minulla ollut vielä selvää kantaa asiaan, kun ensimmäisen kerran keskustelin siitä mieheni kanssa. Hänellä meni toki myös aikaa tottua ajatukseen eli sinänsä minä olin 'edellä' tämän ajatuksen kanssa. Mitään nopeita päätöksiä ei tehty. Mietittiin hyvä ja huonoja puolia, pelkoja ja muita tunteita. Sitä, miten mahdollisista negatiivisista tunnereaktioista selvitään. Kun lopulta päätettiin avata suhde, todettiin samalla myös että päätöksiä voi tarvittaessa muuttaa.

Avioliitossani puhuttiin kokemuksista sen verran, että kumpikin tiesi aina kun jompikumpi on ollut toisen kanssa, ja pääosin näistä tapaamisista sovittiin etukäteen, kuitenkin niin, että oli myös lupa siihen, että jos tilanne tuli eteen yllättäen, ei tarvinnut erikseen pyytää lupaa vaan sitten puhuttiin jälkikäteen. Nykyisessä suhteessa tällaisia keskusteluja ei juurikaan käydä, toisaalta tilannekin on eri.

Itselläni on samantapaiset ajatukset mustasukkaisuudesta ja omistamisesta. Harva siltä pystyy varmaankaan täysin välttymään, mutta olen pyrkinyt käymään läpi omia tuntemuksiani ja sitä, mitä mustasukkaisuus pitää sisällään. Tuolla aiemmin linkkaamani artikkeli selostaa mielestäni hyvin sitä, että mustasukkaisuus on itse asiassa joukko tunteita ja sitä on helpompi käsitellä, kun ymmärtää mitkä ovat sen osatekijöitä ja mitkä niistä ovat itselle vaikeimpia.

 

Koska en koko asiasta mitään tiedä, teen yksinkertaisen kysymyksen:

jos ihminen haluaa ns. avointa suhdetta eli mahdillisuutta mennä sänkyyn useamman mieluisan kumppanin kanssa, miksi hän ylipäänsä menee avio/avoliittoon ja yrittää sitoutua yhden petikumppaninsa kanssa?

Eikö sinkkuna ole helpompi pyörittää tällaista vakipanojen rinkiä?

 

Koska en koko asiasta mitään tiedä, teen yksinkertaisen kysymyksen:

jos ihminen haluaa ns. avointa suhdetta eli mahdillisuutta mennä sänkyyn useamman mieluisan kumppanin kanssa, miksi hän ylipäänsä menee avio/avoliittoon ja yrittää sitoutua yhden petikumppaninsa kanssa?

Eikö sinkkuna ole helpompi pyörittää tällaista vakipanojen rinkiä?

Kukas sitten hoitaa pyykit kun akka tai ukko on panomatkalla. Tässä vapaaehtoisuudessa toisen puolelta piilee myös vaara, koska parisuhde voi pohjautua myös toisen peloille jäädä yksin. Hyväksyykö toinen avoimen suhteen, koska pelkää, että toinen jättää lopullisesti? Toinen voi olla taloudellinen riippuvuus. Tässä oli viime kesänä yksi julkispariskunta tapetilla naisen pettämisen vuoksi,ukko hyväksyi kaiken, vaikka kuulemma sattui henkisesti. Kyllä sitä ihmetteli lukiessa, mitä oli miehellä tapahtunut että oli niin henkisesti riippuvainen naisesta. Kun lueskelin noista parinvaihtobileistä, niin niissä mustasukkaisuus ja jopa fyysiset käsiksikäymiset on yllättävän yleisiä.

 

Koska en koko asiasta mitään tiedä, teen yksinkertaisen kysymyksen:

jos ihminen haluaa ns. avointa suhdetta eli mahdillisuutta mennä sänkyyn useamman mieluisan kumppanin kanssa, miksi hän ylipäänsä menee avio/avoliittoon ja yrittää sitoutua yhden petikumppaninsa kanssa?

Eikö sinkkuna ole helpompi pyörittää tällaista vakipanojen rinkiä?

Kyse ei ole mistään "vakipanojen ringistä" vaan ihan oikeista, merkityksellisistä ihmissuhteista. En tiedä, onko asia helpompi hahmottaa, jos ne ajattelee hyvin läheisinä ystävyyssuhteina, jotka rikastuttavat elämää. Eivät nämä avioliiton lisäksi olevat suhteet mitenkään vähennä rakkautta ja kiintymystä sitä vakikumppania kohtaan. Rakkaus ei ole mitään nollassummapeliä, jossa rakkautta olisi vain tietty määrä jaettavaksi.

Kukas sitten hoitaa pyykit kun akka tai ukko on panomatkalla. Tässä vapaaehtoisuudessa toisen puolelta piilee myös vaara, koska parisuhde voi pohjautua myös toisen peloille jäädä yksin. Hyväksyykö toinen avoimen suhteen, koska pelkää, että toinen jättää lopullisesti? Toinen voi olla taloudellinen riippuvuus. Tässä oli viime kesänä yksi julkispariskunta tapetilla naisen pettämisen vuoksi,ukko hyväksyi kaiken, vaikka kuulemma sattui henkisesti. Kyllä sitä ihmetteli lukiessa, mitä oli miehellä tapahtunut että oli niin henkisesti riippuvainen naisesta. Kun lueskelin noista parinvaihtobileistä, niin niissä mustasukkaisuus ja jopa fyysiset käsiksikäymiset on yllättävän yleisiä.

Niin, muutenhan olisimmekin pesseet pyykkiä yhdessä joka ikinen ilta...

Ihmissuhteissa - myös yksiaivioisissa - voi henkistä väkivaltaa käyttää monella tavalla, mm. edellä kuvaamillasi tavoilla. Oma kokemukseni avoimista suhteista perustuu aitoon vapaaehtoisuuteen, ei pakottamiseen, riippuvuuden hyväksi käyttämiseen tai muuhunkaan henkisen väkivallan muotoon. Parinvaihtobileissä en koskaan ole ollut, niistä en osaa sanoa mitään.

 

Yle Kioski julkaisi eilen videon, jossa puhuu kaksi keskenään polyamorisessa suhteessa elävää henkilöä:
Yle Kioski: Polyamoria eli monisuhteisuus

 

Kiitos tintti75, että jaksat jakaa kokemuksiasi. Ne ovat erittäin kullan arvoisia. Heh

Mekin juteltiin puolisoni kanssa siitä, että jos käykin niin, että ihastuu ja haluaa tutustua toiseen ihmiseen lähemmin, kerrotaanko siitä. Kummatkin haluamme tietää. Kyllä minä haluan tietää millaisista naisista mieheni kiinnostuu ja millainen nainen kiinnostuu miehestäni. Tämä on todella avointa suhteutumista hyvin tunnepitoiseen asiaan, ymmärrän kyllä että tämä menee useammalla ylihilseen. Se saakin mennä.

Mustasukkaisuuden tunne on varmasti se vaikein asia käsitellä avoimessa suhteessa, mutta sekin on keskusteltavissa oleva asia. Ja kun avoimen suhteen voi aina vaihtaa ei avoimeksi, jos alkaakin tuntua pahalta tai sitten erota, jos ratkaisua ongelmiin ei löydy.

Itse ajattelen niin, että olen nyt löytänyt sen puolison, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni, mutta saatan tavata vuosien varrella myös muita kiinnostavia ihmisiä. Tällä en tarkoita automaattisesti seksisuhdetta, suhde toiseen ihmiseen voi olla pelkästään henkinen mielenkiinto. Rakastan puolisoani niin paljon, että haluan jakaa hänen kanssaan kaiken. Haluan, että hän saa tietää jos löydän uuden kiinnostavan ihmisen elämääni. Tintti75 osasit hienosti kertoa tästä ajattelutavasta, koska sinulla on henkilökohtaista kokemusta. Omalla kohdallani kerroin vain kuinka ajattelen. Ehkä joillekin on vaikea ymmärtää tietynlaista rakkautta, jos ei ole sitä itse kokenut. Kuka tietää...

Eikö sinkkuna ole helpompi pyörittää tällaista vakipanojen rinkiä?

Kyllä, se olisi varmasti jollain tasolla helpompaa, mutta tarkoittaako se että helpompi vaihtoehto pitäisi valita?
Minusta on ihana löytää ihminen vierelleen, jonka kanssa löytää näin syvän yhteyden kuin olen esimerkiksi oman puolisoni kanssa löytänyt. En halua menettää sitä. Tiedän, että jos joskus tulisimme eroamaan, pitäisin hänet elämässäni silti. En yksinkertaisesti kykene poistamaan häntä elämästäni kokonaan ja lopullisesti. Puolisoni tuntee samoin. Miksi minun pitäisi jättää näin hieno suhde elämästäni, vaikka ajattelenkin avoimen parisuhteen hyväksi asiaksi?

Toiseksi, uskon että jossain päin maailmaa on sinkkunaisia, jotka tekevät tätä. Heillä saattaa olla lapsi jos toinenkin, mutta eivät ole halunneet sitoutua kuitenkaan yhteen ihmiseen vaan ovat päättäneet elää yksin, koska se on heille parempi vaihtoehto. Meitä on niin moneksi tässä maailmassa.

 

Joten tietenkin se koetaan riitelyksi ja syyttelyksi, jos joku uskaltaa olla kyseenalaistaa kertomukset täydellisestä kumppanista ja olla eri mieltä kuin aloittaja ja häntä komppaavat samanmieliset.

Halusin tämän keskustelun avatessani kuulla kokemuksia avoimesta parisuhteesta, en väitellä onko se moraalisesti oikein vai ei.

Asioita saa, ja pitää, kyseenalaistaa ja aina saa olla erimieltä, mutta olet hei halloota kommentoinut toisten tekstejä, ainakin minun silmään, syytellen ja riidanhaluisesti. Jos et halua antaa sellaista kuvaa, ilmaise itseäsi toisella tavalla. Olet mennyt henkilökohtaisuuksiin, oletellut toisten parisuhteista mitä haluat, etkä ole edes halunnut kunnolla sisäistää tai ymmärtää mitä me muut olemme tänne kirjoittaneet. Aloita oma keskustelusi irtosuhteiden saastaisuudesta ja moralisoinnista. Tämä viestiketju ei ole sitä varten.