Ei naimisiin,miksi

  • Viestiketjun aloittaja Kaunotar
  • Ensimmäinen viesti
niinpä
Sinulle, ""ei enää ikinä"": minun avomieheni ajattelee ihan samalla tavalla kuin sinä.

Minä en halua häitä enkä isoja juhlia. Haluaisin naimisiin rakastamani miehen kanssa. Ja minulle avioliitto on tärkeä juttu: jos hän ei tosissaan halua minua omakseen, niin mitäpä minä siinä suhteessa sitten roikun?

Sitä voi miettiä myös näin päin.
 
ex
Olen ollut sekä avo- että avioliitossa ja molemmat päätyneet eroon. Nyt elän kaksin pienen lapsen kanssa ja nautin elämästä. Tekisi mieleni sanoa, että en ikinä mene enää naimisiin, mutta ei-ikinää ei kannata sanoa koskaan.

Minulla on omaisuutta asunnon verran ja velat päälle. Jos vielä rakastun johonkuhun, hänen täytyy jäädä asumaan omaan asuntoonsa, koska oma kotini on ns. linnani. En suostuisi myymään asuntoani ja ostamaan yhteistä enkä muuttamaan miehen asuntoon. Olen oman tieni kulkija ja lopulta huomannut, että omillaan tulee parhaiten toimeen.

Aluksi toisen pienet ""viat"" ja erimielisyydet vain hymyilyttävät, mutta myöhemmin raivostuttavat. Ns. sitä oikeaa en usko minulle löytyvänkään, koska olen huono kompromisseissa. Nuoruusmokasta viisastuneena: Naimisiin en menisi mistään hinnasta, koska silloin olisin ikään kuin toisen omaisuutta/toisen oma ja minulle kuuluisi myös ""avioelämän velvollisuudet"" (lue: mies ei saa naimisissa ollessaan elää puutteessa). YÖk!

Avoliitossa voi hyvin ostaa tavaroita vuoroin kummankin nimiin. Esim. toinen ostaa pyykinpesukoneen ja toinen astianpesukoneen, toinen videon toinen telkkarin, toinen kameran toinen videokameran jne. Jos ero tulee, on helppoa ottaa omat mukaansa ja kumpikaan ei tunne oloaan petetyksi. Ei avioliittoa tarvita rakkaudessa eikä rahassa, vaan perinteiden, sukulaisten tai tm. turhan vuoksi. Alkuhuuman jälkeen (parin kolmen vuoden jälkeen)voi vain onnitella itseään, jos ei ole antautunut häähuuman valtaan ja on yhä naimaton. Moni ystäväni on sanonut, että lähtisivät viivana liitoistaan, jos ei olisi yhteistä hankalasti jaettavaa omaisuutta ja avioliittoa. Nyt siis kärsivät ja ovat yhdessä ilman rakkautta. Pahalta näyttää.
 
kärsimisestä
""Kärsi, kärsi niin kirkaamman kruunun saat.""

Omaisuuden ja avioliiton purkamisen takia ei kannata kärsiä.

Homma on helpompi kuin yksi hikinen kauppareissu.
Nimi vain paperiin suit sait ja ero on sillä siisti.

Asunnon takia en ikinä muuttaisi yhteen miehen takia.
Exäni kanssa meillä oli täysin erilainen sisustusmaku.

Nykyään elän teinityttärieni sisustustyylin mukaan.
Vaikka aikoinaan myin lisätyössä verhoja, niin en saa ostaa uusia. Makuni on kuulema niin surkea.

Kun joskus muutan omaan asuntoon, ostan ensitöikseni uudet verhot. Sellaiset kuin minä haluan.

Pölpötän jatkuvasti minä, minä minä.
Siihen menee varmasti monta vuotta. Niin kauan olen aina antanut periksi.

Työssäkin olen alkanut näyttää mieltäni. Ehkä olen eläkeläisenä niin mahdoton tyranni, että julistaudun Suomen diktaattoriksi. Jos joku tulee minulle jotain vastaan sanomaan, niin annan hänelle elinikäisen lähestymiskiellon.
Lakeja rustaan ja muuttelen oman maun mukaisiksi.

Elämä kynnysmattona jätti jälkensä. Tahraa ei saa pois, mutta revanssia voi ottaa ainakin näillä Ellien palstoilla.

Omistaa ei voi ketään. Ei edes itseään. Saas nähdä ehdinko tänään stadiin ajoissa kuuntelemaan nuoruuteni iskelmäsuosikkia. Ollaan lähekkäin... Ehkä kaiken takana on banaali 70-luvun musiikki. Noiden sanoitusten takia moni täysin tuhoon tuomittu suhde sai aikansa.

Jos olisin sanoittaja, niin aviojuristit olisivat jatkuvasti työttömyyskortistossa. Kukaan ei eroisi. Ei olisi mistä erota.
 
ei enää ikinä
Onnea metsästykseen. Minusta suhde pysyy vierämpänä, kun aamenta ei sanota. Kumpikaan ei ala pitämään toista selvyytenä.

Miski sinä sitten haluat sen aamenen? Jotta miehesi ei lähtisi lätkimän niin helposti, kun sinä muutut happamaksi?
 
Hölmö ei kannata olla
Olette sitten varmaan hoitaneet tulevat perintöasiat toisen kuoleman varalta kuntoon? Saattaa käydä asemasi aika ikäväksi miehesi kuoltua jos mistään ei ole sovittu esim. keskinäisellä testamentillä.

Vaikka ei naimisiin haluaisi mennä, kannattaa silti miettiä nämä juridiset asiat kuntoon muuten.
 
lapset&avio
Lasten etu naimisiinmenon perusteluna on pelkää paskanjauhantaa. Lapsilla on aina vanhemmat, olivat ne naimisissa tai ei. Kyse on lasten oikeudesta vanhempiin, ei vanhempien oikeudesta avioliittoon. Ei lapsi siinä mitään menetä, vaikka naimisissa ei oltais. Turha käyttää lapsia välikappaleena, sairasta.
 
Kepuli
Miksikö naimisiin lasten takia? No siksi, että avioliitossa syntyneen lapsen isäksi tulee automaattisesti vihitty aviomies - ilman testauksia. Lapsen elatus on siis idioottivarmaa, vaikka oikea isä olisi persaukinen häntäheikki (lue: salarakas).
 
Holly
Periaatteessa mulla ei ole mitään avioliittoa vastaan, mutta en usko meneväni koskaan naimisiin. Avoliitto alkaa olla jo niin luonteva osa yhteiskunnallista elämää, että avioliiton merkitys esimerkiksi ainoana muodollisena turvana alkaa olla pian historiaa. Ainoa syy miksi menisin joskus naimisiin on se, että perheelläni olisi yhteinen sukunimi.
 
Uusiomies
Monet kihlavinkujat yrittävät painostaa kumppaniaan kihloihin ja naimisiin uhkaamalla jopa erolla, jos toinen ei halua sitoutua virallisesti.

Olin itse 20 v. naimisissa ja se riitti. Nykyinen kumppani on muutaman kerran ehdotellut kihloja ja häitä, mutta olen sanonut, että minusta ei saa sulhasta eikä aviomiestä koskaan - eikä kukaan. Jos naimisiin haluttaa niin paljon, ottakoon uuden miehen, joka on halukkaampi. Puheet ovat loppuneet siihen, eikä tuo kumppanikaan ole lähtenyt etsimään naimahaluisempaa miestä. Kun suhde on kunnossa, ei siinä mitään rinkuloita tarvita!
 
Omaisuus
Ehkä järkevin syy mennä naimisiin on juuri nuo taloudelliset seikat. Jos ero tulee ja ""yhteinen"" omaisuus onkin vain toisen nimissä, voi toisen olla hankalaa todistella omaa osuuttansa niihin.

Perhe-eläkettä ei avopuoliso saa. Siinähän voi mennä pitkä penni sivu suun, varsinkin jos avokki kuolee melko varhaisessa vaiheessa. Saattaisi avopuolisollakin olla sille rahalle käyttöä perheensä elatuksessa. Kuolemantapauksessa muutenkin on avokki aika heikoilla. tiedän lähipiiristäni tapauksen, jossa kuolleen omaiset tyynesti tulivat ja veivät kaiken parin yhdessä hankkiman omaisuuden, koska oli todistettavissa että kuuluivat hänelle, vaikka käytännössä yhdessä kaikki oli maksettu.

Meillä avokin kanssa on niin asunnot, autot kuin lainatkin molempien nimissä. Pitäsiköhän alkaa iltasella kyselemään tuosta naimisiinmenosta...
 
Asiaa
Niin totta!

Vaikka moni häähörhellyksen valtaan joutunut morsian näkee avioliiton enemmän vain ""niiiiiiiiiiiin romanttisena eleenä"" (lainaus eräältä ystävättäreltäni), liittyy siihen niin paljon juridisia näkökulmia ja etuja verrattuna avioliittoon, joista olisi hyvä olla tietoinen.

Samoin niiden, jotka elävät avoliitossa olisi hyvä olla tietoinen myös sen avoliiton seurauksista juuri mainitsemiesi perintöasioiden takia. Lapset kyllä perivät vanhempansa, mutta avopuolisolla ei ole juuri turvaa, ellei ole omaisuudesta muuten sovittu avopuolisoiden kesken.
 
jurid. oikeudet
Juuri tuolta Säästöpossusta luin, että jos mies on kuollut niin lapset perivät hänen puoliskonsa esim. talosta ja AVIOvaimolle jää vain se oma puoliskonsa. Ja jos lapset luopuvat perinnöstä, menee se heidän mahdollisille jälkeläisilleen - ei aviovaimolle.

Että siis voisiko joku nyt listata nämä avioliiton todelliset juridiset hyödyt perintöjen ja verojen osalta. Legendaa kun näyttää olevan liikkeellä jos jonkinlaista.
 
juuuristi
höpö höpö.

Jos aviopuolisoista toinen kuolee niin omaisuus jaetaanniin, että puolet menee puolisolle ja loppupuolisko jaetaan tasan aviopuolison ja lasten kesken.. siis kolmasosa kullekin.

Eihän henkiinjäänyt puoliso peri omaa puoltaan, vaan se kuuluu hänelle. Häne perii sitten puolisovainajan osuudesta opman osuutensa, johon myös lapset ovat oikeutettuja.
 
niinpä
En mitenkään usko, että suhteen väljähtyminen ja vaikkapa kunnioituksen väheneminen toista kohtaan johtuisi naimisiinmenosta, papin aamenesta tai vihkisormuksesta. Sen sijaan uskon, että epäkunnioitus ja toisen ottaminen itsestäänselvyytenä ovat asioita, jotka hiipivät salakavalasti mihin tahansa pitkään ihmissuhteeseen - ellei niitä vastaan aktiivisesti taistele.

Ihminen on kerta kaikkiaan rakennettu niin, että jotkut asiat on oletettava tiedetyiksi, tunnetuiksi ja pysyviksikin. Mietipä vaikka, kuinka paljon energiaa ulkomailla ollessa menee siihen, että katselee ""kummallisia"" taloja tai kylttejä tai mitä tahansa arkista. Kotimaassa sellaisia juttuja ei huomaakaan - ja energiaa säästyy huimasti esim. työntekoon. Sama juttu parisuhteessa. Se on aina siinä - joten se otetaan itsestäänselvyytenä (ellei ole pakko muuta olettaa).

Siispä parisuhde ja naimisissa olo ovat minusta oikeastaan kaksi eri asiaa. Naimisissa tai ilman, parisuhde voi olla hyvä tai voi olla huono. On aika ahdistavaa ajatella, että toista täytyy koko ajan pitää pienessä pelossa - turvattomuudessa - , jotta se yrittäisi parhaansa ja suhde pysyisi vireänä.

Kysyt, miksi minä haluan aamenen? Haluan tietää, että mies, jonka kanssa elän, haluaa minut omakseen ja tietää sen - ja uskaltaa myös minut ottaa. Se on oikeastaan juuri näin yksinkertaista. Jos mies ei uskalla / halua minuun sitoutua, niin - minun ajatusmaailmassani - se tarkoittaa, ettei hän minua tai suhdettamme minkään arvoisena pidäkään.

Hapanhan minä jo olenkin, monta vuotta kun on yhdessä eletty! :D
 
_
Tähän vielä lisäksi se pointti, että avioleskellä on käsittääkseni aina oikeus jäädä yhteiseen kotiin asumaan, avoleskellä tätä oikeutta ei ole. Ja avoleskihän ei peri puolisoltaan mitään ilman testamenttia, avioleski sentään sen leskenosuuden.
 
ei enää ikinä
Niin. Kokemuksesta voin sanoa että parisuhde pysyy (tai loppuu) parisuhteena niin kauan kun aamenta ei ole sanottu, jopa vuosia, mutta joku kumma myrkky siinä hääkakussa kuitenkin on. Ei niitäkään vitsejä aiheesta ole tyhjästä kehitelty, vaan niinkuin sanonta sanoo ei niin pientä pilaa ettei totta toinen puoli.

Taloudelliset seikat ymmärrän kyllä...



 
Hellurei
Ei VARMASTI voi olla syy siihen ettei mennä naimisiin, että pelätään/ei halua/kammoksutaan HÄITÄ!!

Siis häät kestävät n. ½-12 tuntia. Sen avioliiton pitäisi kestää sitten loppuikä. Joten eiköhän se ole aika outo syy miksi ei mennä naimisiin.

 
Hellureille
Häät kestävät enemmän kuin 1/2-12 tuntia, koska häitä järjestellään välillä jopa vuosia. Se on todella ahdistavaa touhua minullekin, vaikka katson asiaa tälläkertaa vain sivusta.
 
häistä
Naimisiin voi mennä ilman järjestelyjä kahden todistajan läsnäollessa, vaikka kahden viikon päästä päätöksestä jos haluaa. Todistajina voivat olla suntio ja kanttori jos haluaa kirkkohäät ilman vieraita. Tai sitten vielä helpommalla jos haluaa päästä käy vain toimistossa vannomassa valan ja se siitä. Näin on meidän suvussa naimisiin menty.
 
maallikko
Juuuuuristille:

Et taida olla juristi, kun et asiaa tiedä :)
Ennen meni näin kuin sanoit, mutta nykyään leskellä jää oma puoliskonsa ja lapsille jaetaan se kuolleen puolisko. Siis jos naimisissa olevalla pariskunnalla on talo (ei avioehtoa eikä testamentteja) ja he omistavat sen yhdessä, jää leskelle puolet talosta ja lapsille toinen puoli. Näin on!

Nim. hiljattain pesää jakanut
 
Lordi
Höpön löpön

Aviopuolisot omistavat ilman avioehtoa ko. tapauksessa talonsa puoliksi. Eihän leski perisi mitään, jos lapset jakaisivat keskenään sen kuolleen vanhemman omaisuuden. Kyllä siitä kuolleen vanhemman omaisuudesta menee vielä puolet leskelle (sen lisäksi että hän omistaa jo entuudestaan oman puolensa koko omaisuudesta) ja se toinen puoli siitä mikä jää kuolleen vanhemman osuudesta jaetaan lasten kesken tasan.

Olet tainnut ymmärtää pesanjaossani jotain väärin:)
 
Tietoa
Ottakaa asiasta selvää!! Leski ei peri puolisoaan vaan lapset, jos niitä on!!! Leskelle jää avioliitossa puolet ja toinen puoli jaetaan lasten kesken, jos ei avioparilla ole keskinäistä testamenttia!!!
Lapset eivät voi kuitenkaan vaatia myytäväksi sellaista taloa tai asuntoa, jossa leski asuu. Muu omaisuus voidaan vaatia myyntiin ja jakoon. Näilläkin palstoilla on esimerkkejä siitä, kun vanhemmilla on talo ja ei juuri muuta omaisuutta eikä käteistä rahaa. Kun toinen kuolee, lapsi perii puolet talosta ja saa luonnollisesti perintöverot. Hän ei kuitenkaan voi vaatia taloa myyntiin ja jos ei ole rahaa, niin lainaa on otettava, jotta selviää veroista.
 

Yhteistyössä