Elämä persoonallisuushäiriöisen kanssa

Ihminen joka valehtelee näyttääkseen paremmalta, miellyttääkseen, välttääkseen ristiriitoja. Valheita piilotellaan valheilla. Kiinnijäädessään syyllistää muita, sanoo toisen olevan vainoharhainen. Mitään ei voi koskaan myöntää, vaikka olisi mustaa valkoisella. Raivostuu herkästi, loukkaantuu helposti sekä myös loukkaa toista helposti jos kokee loukkavana jonkin asian ja kostaa (tässähän tuo miellyttäminen ei toteudu). Anteeksipyytäminen vaikeaa, usein itse väärin tehdessään saa asian käännettyä niin että loukattu osapuoli päätyy pyytämään anteeksi...
Ns pahoittamalla mielensä hakee huomiota, aina pitäisi kehua ja kuinka arvostaa.

Yhteisten sääntöjen rikkominen ei aiheuta syyllisyyttä, vaan oikeuttaa itsellensä asiat sääntöjen ulkopuolelta, kuitenkaan suomatta toiselle samaa oikeutta.

Mustasukkaisuutta ja omistushalua; penkonut toisen tietoliikennettä. Todella suuri menettämisenpelko, juuri tuo pelko saa valehtelemaan, että näyttäisi paremmalta. Ollut varma siitä että toinen on pettänyt...

Itse huomaan tässä huomionhakuisuutta, sekä jonkin verran epäsosiaalista (säännöt ei koske toista) ja narsistista (syyllistäminen) persoonallisuutta.

Nyt asia on saatu tiedostettua ja haluan auttaa toista, mutta miten sen käytännössä tekee? Mites sitten minä? Minua vastaan on rikottu, minua on kohdeltu paskasti. Valehtelu vaikuttaa luottamukseen, se että olen ollut kynnysmattona, vaikuttaa itsetuntooni. Miten ihminen, joka sanoo rakastavansa minua, kohtelee näin?
Tunnen vihaa, loukkantumista, surullisuutta.

Miten sen voin tietää, kun toinen sanoo nyt katuvansa ja tuntevansa syyllisyyttä, että se on totta?

 

Pakene pian. Pelasta itsesi.
Älä tyrkytä itseäsi hyväksikäytettäväksi. Hän lupaa ja pitää hetken, mutta sama meno jatkuu entistä pahempana. Sinähän olet täysin hänen vallassaan. Viikko viikolta alistut yhä enemmän.
Pakene, kun vielä voit.

 

Enää tuota syyllistämistä ei ole siinä määrin ollut, kuin ennen.

Vaikuttaa että hetkeksi ns nostaa minut jalustalle, kohtelee niinkuin vaimoa kuuluisi kohdella, seuraavana päivänä kaikki vesittyy kun valehtelee.

On tosiaan myöntänyt että valehtelee ja että on syyllistänyt minua ja että tämä taitaa olla ongelma.

Mutta kaikki nuo lupailut muuttumisesta, asioiden myöntäminen, onko se vain keino pitää minut?

Ymmärrän sen että esim tuosta valehtelusta on vaikea päästä eroon, jos se on ollut toimintatapa koko elämän. Mutta voiko valehtelija oikeasti muuttua? Onko oikein olettaa ettei se tule koskaan kokonaan loppumaan?

 

et pysty auttamaan, tuollainen vamma niinkuin moni muukin, ei parane.
Uhriksi etsii just sellaisen josta näkee ettei ole kovin vahva ja itsenäinen ihminen.
Asiaan saattaa liittyä myös muita ikäviä asioita, tuo on vain yksi juonne.

 

Jos nuo toteutuu oikeasti, niin et voi saavuttaa omaa tasapainoista elämää hänen kanssaan, paitsi tietysti täysin alistuen. Minä suunnittelisin paon ja kerralla riuhtaisisin itseni irti; ero voi olla vaikea.

 

Pakene pian. Pelasta itsesi.
Älä tyrkytä itseäsi hyväksikäytettäväksi. Hän lupaa ja pitää hetken, mutta sama meno jatkuu entistä pahempana. Sinähän olet täysin hänen vallassaan. Viikko viikolta alistut yhä enemmän.
Pakene, kun vielä voit.

Ja tuosta seuraa lisää a lisää aivopesua, eli vaikuttamista toiseen ja persoonan häviämistä. Vaarallista.

 

Minä taas olen sitä mieltä, että ihminen, joka tunnistaa itsessään vikoja, puutteita tai persoonallisuushäiriöitä ja on valmis tekemään ja todella tekee niiden korjaamiseksi jotain (terapia, lääkäri, ryhmät) on kykeneväinen muuttumaan ja paranemaan.

 

"Ihminen joka valehtelee näyttääkseen paremmalta"

Aloittajan lause jäi päähän. Kysyn vaan että miten voi valehdella näyttääkseen paremmalta?

 

Kertoo ettei ole tehnyt jotain asiaa, vaikka todellisuudessa on. Eli haluaa näyttää paremmalta toisen silmissä.
Tarve miellyttää.

 

Eli haluaa antaa paremman kuvan itsestään, ei siis mikään "ulkonäköhomma"

 

Tuntuupa tutulta tuo sun teksti. Tosin täällä on osapuolet vaihtuneet.

Tuon muuttumisen suhteen niinkun joku mainitsi että joka tiedostaa huonot puolensa tekee sen eteen kaikkensa. On hyvä jos edes tiedostaa niin varmaan edes haluaa muuttua tosiaankin. Se vaan tarkoittaa sitä että riita tilanne ei kannusta muuttumaan ja kun tietää olevansa väärässä on vedettävä linja loppuun. Eli paranemiseen tarvitaan uusi suhde jotta voi alkaa yrittään olla normaali. Mutta luulen että ei meidän auta kun lähteä suhteistamme ja pelastaa sen minkä vielä voi.

Kiitoksia muuten kaikille helpottaa huomattavasti mieltä kun lukee toisten kannustusta ja samalla huomaa ettei ole ainoa joka on pulassa. (vertaistukea)

 

...tännekin suuntaan..Olen viimeisen puolen vuoden sisään havahtunut, että kaikki ei ole parisuhteessani ihan kohdallaan. Jo suhteen alku oli takkuinen ja vaikea, koska mies oli pitkästä erostaan huolimatta vielä vahvassa tunnesiteessä exäänsä. Olin herkkä ja sinisilmäisesti rakastunut. Ajattelin, että asiat muuttuvat, koska hän vakuutti rakkauttaan ja kertoi, kuinka pahasti häntä oli kohdeltu, mutta minä olin se oikea ja ymmärtäväinen. Varhaisessa vaiheessa hän ehdotti kihlautumista. Kihlautumisen jälkeen hän purki kaiken pahan olonsa minuun ja alkoi ilmaista kuinka olin vääränlainen ihminen hänelle..niin ulkoisesti kuin seksuaalisesti. Hän saattoi suuttua tai alkaa raivoamaan aivan tyhjästä. Yleensä aiheena oli ja on edelleen, että minä olen outo, käyttäydyn oudosti, teen asioita väärin, olen etäinen jne..Kohtausten jälkeen ja yleensä seuraavina päivinä hän vakuuttaa rakkauttaan. Itse yleensä olen surullinen, voin pahoin ja käyn läpi hänen puheitaan. Seuraavina päivinä mieleni on luonnollisesti maassa ja hän aloittaa uuden syyllistämisen siitä, kuinka kylmä olen..en kosketa jne..Hän ei ymmärrä, että hänen käytöksellään on asian kanssa jotain tekemistä. Hän vakuuttelee rakkauttaan, silittelee, halaa ja syyttää samalla minua, kun en välitä hänestä. Alan voida entistä pahemmin, koska alan näyttää omissa silmissäni pahalta ihmiseltä, joka ei kykene lähestymään ja koskettamaan tuota hellää ja rakastettavaa ihmistä, jota hän korostaen esittää. Tunnen oloni hänen seurassaan jännittyneeksi. Odotan seuraavaa kohtausta. Parisuhteen ongelma on minussa, koska olen aina poissaoleva ja jännittynyt. Mies ei tajua, että käytökseni johtuu hänen varomisestaan. Olen persoonaltani herkkä, muita auttava ja lämmin ihminen. Nykyisin pelkään olevani todella paha ja tunteeton ihminen. Pelko on levinnyt jokapäiväiseen elämään niin vahvasti, että varon jokapaikassa sanomasta väärin, olen jännittynyt ja pelkään, että loukkaan muita. Eniten voin pahoin siitä, että minusta tuntuu aivan kuin osa miehen käytöksestä olisi tarttunut minuun..olen alkanut käyttäytymään samalla tavalla.

Olen unohtanut itseni ja antanut kohdella itseäni väärin. Olen itse suostunut tähän asemaan, mutta se ei tarkoita, että minun pitäisi tähän enää jäädä.

 

. Odotan seuraavaa kohtausta. Parisuhteen ongelma on minussa, koska olen aina poissaoleva ja jännittynyt. Mies ei tajua, että käytökseni johtuu hänen varomisestaan. Olen persoonaltani herkkä, muita auttava ja lämmin ihminen. Nykyisin pelkään olevani todella paha ja tunteeton ihminen. Pelko on levinnyt jokapäiväiseen elämään niin vahvasti, että varon jokapaikassa sanomasta väärin, olen jännittynyt ja pelkään, että loukkaan muita. Eniten voin pahoin siitä, että minusta tuntuu aivan kuin osa miehen käytöksestä olisi tarttunut minuun..olen alkanut käyttäytymään samalla tavalla.

Olen unohtanut itseni ja antanut kohdella itseäni väärin. Olen itse suostunut tähän asemaan, mutta se ei tarkoita, että minun pitäisi tähän enää jäädä.

Sun elimistös on jännityksen takia täynnä kortisonia. Loppupeleissä se voi vaikka tappaa sut. Mieti nyt kannattaako jonkun äijän takia tapattaa itsensä.

 

...rakkaus tarkoittaa luopumista, vapaaksi päästämistä, vaikka sattuukin...

 

...tännekin suuntaan..Olen viimeisen puolen vuoden sisään havahtunut, että kaikki ei ole parisuhteessani ihan kohdallaan. Jo suhteen alku oli takkuinen ja vaikea, koska mies oli pitkästä erostaan huolimatta vielä vahvassa tunnesiteessä exäänsä. Olin herkkä ja sinisilmäisesti rakastunut. Ajattelin, että asiat muuttuvat, koska hän vakuutti rakkauttaan ja kertoi, kuinka pahasti häntä oli kohdeltu, mutta minä olin se oikea ja ymmärtäväinen. Varhaisessa vaiheessa hän ehdotti kihlautumista. Kihlautumisen jälkeen hän purki kaiken pahan olonsa minuun ja alkoi ilmaista kuinka olin vääränlainen ihminen hänelle..niin ulkoisesti kuin seksuaalisesti. Hän saattoi suuttua tai alkaa raivoamaan aivan tyhjästä. Yleensä aiheena oli ja on edelleen, että minä olen outo, käyttäydyn oudosti, teen asioita väärin, olen etäinen jne..Kohtausten jälkeen ja yleensä seuraavina päivinä hän vakuuttaa rakkauttaan. Itse yleensä olen surullinen, voin pahoin ja käyn läpi hänen puheitaan. Seuraavina päivinä mieleni on luonnollisesti maassa ja hän aloittaa uuden syyllistämisen siitä, kuinka kylmä olen..en kosketa jne..Hän ei ymmärrä, että hänen käytöksellään on asian kanssa jotain tekemistä. Hän vakuuttelee rakkauttaan, silittelee, halaa ja syyttää samalla minua, kun en välitä hänestä. Alan voida entistä pahemmin, koska alan näyttää omissa silmissäni pahalta ihmiseltä, joka ei kykene lähestymään ja koskettamaan tuota hellää ja rakastettavaa ihmistä, jota hän korostaen esittää. Tunnen oloni hänen seurassaan jännittyneeksi. Odotan seuraavaa kohtausta. Parisuhteen ongelma on minussa, koska olen aina poissaoleva ja jännittynyt. Mies ei tajua, että käytökseni johtuu hänen varomisestaan. Olen persoonaltani herkkä, muita auttava ja lämmin ihminen. Nykyisin pelkään olevani todella paha ja tunteeton ihminen. Pelko on levinnyt jokapäiväiseen elämään niin vahvasti, että varon jokapaikassa sanomasta väärin, olen jännittynyt ja pelkään, että loukkaan muita. Eniten voin pahoin siitä, että minusta tuntuu aivan kuin osa miehen käytöksestä olisi tarttunut minuun..olen alkanut käyttäytymään samalla tavalla.

Olen unohtanut itseni ja antanut kohdella itseäni väärin. Olen itse suostunut tähän asemaan, mutta se ei tarkoita, että minun pitäisi tähän enää jäädä.

Ihan kuin minä, paitsi että meillä tähän liittyi vielä känniraivarit. Viidessä vuodessa minusta, pirteästä ja sosiaalisesta ihmisestä, tuli surullinen, masentunut, jännittynyt ja koko ajan pelossa elävä. Onneksi älysin, että ihan kaikki vika ei voi olla minussa ja jätin tämän elämän taakseni. Nyt pitää päästä vielä eroon niiden hyvien aikojen muistelemisesta, etteivät kultaa liikaa ja saa palaamaan, niin kuin jo kertaalleen tein.

 

"All you need is love" eli kaiki mitä tarttet on lovvea....

 

Todellakin, se mitä tarvitsen on rakkautta ja miehen johon voi luottaa...

 

Minä lähdin tuollaisesta suhteesta viimeisillä voimillani parisen kuukautta sitten.

Joka kerta kun joudun olemaan yhteyksissä, niin kestää, että pääsen takaisin tasapainoon. Meinaan alkaa oksentamaan jne. Jos teillä ei ole lapsiakaan, niin älä pilaa elämääsi. Minusta tuntuu, että olen kuin varjo itsestäni ja pelkoja on paljon. Itsetunnon romahdusta unohtamatta.

Jo pelkkä toisen äänen kuuleminen saa kauhun aikaan. Niin rumaa jälkeä voi toinen ihminen aiheuttaa, eli sairastuttaa sinutkin. En luota enään keneenkään.

Se että asian on myöntänyt ei vielä tarkoita mitään. Meillä mies oli ohan terapiassakin.

No, aika näyttää ja minä aion selvitä ja tulen sen eteen tekemään mielettömän rupeaman töitä. Matka on alkanut.

 

Enää tuota syyllistämistä ei ole siinä määrin ollut, kuin ennen.

Vaikuttaa että hetkeksi ns nostaa minut jalustalle, kohtelee niinkuin vaimoa kuuluisi kohdella, seuraavana päivänä kaikki vesittyy kun valehtelee.

On tosiaan myöntänyt että valehtelee ja että on syyllistänyt minua ja että tämä taitaa olla ongelma.

Mutta kaikki nuo lupailut muuttumisesta, asioiden myöntäminen, onko se vain keino pitää minut?

Ymmärrän sen että esim tuosta valehtelusta on vaikea päästä eroon, jos se on ollut toimintatapa koko elämän. Mutta voiko valehtelija oikeasti muuttua? Onko oikein olettaa ettei se tule koskaan kokonaan loppumaan?

 

I think you live with some one who is suffering some personality disorder
Probably borderline personality disorder, bipolar. You might not solve the problem by yourself, in the worst case scenario your psychological capacity
Might suffer and you become depressed. Be careful !




QUOTE="Että näin, post: 11361610"]Minä lähdin tuollaisesta suhteesta viimeisillä voimillani parisen kuukautta sitten.

Joka kerta kun joudun olemaan yhteyksissä, niin kestää, että pääsen takaisin tasapainoon. Meinaan alkaa oksentamaan jne. Jos teillä ei ole lapsiakaan, niin älä pilaa elämääsi. Minusta tuntuu, että olen kuin varjo itsestäni ja pelkoja on paljon. Itsetunnon romahdusta unohtamatta.

Jo pelkkä toisen äänen kuuleminen saa kauhun aikaan. Niin rumaa jälkeä voi toinen ihminen aiheuttaa, eli sairastuttaa sinutkin. En luota enään keneenkään.

Se että asian on myöntänyt ei vielä tarkoita mitään. Meillä mies oli ohan terapiassakin.

No, aika näyttää ja minä aion selvitä ja tulen sen eteen tekemään mielettömän rupeaman töitä. Matka on alkanut.[/QUOTE]