Aika Kättärille on elokuun loppupuolella. Mullehan ei ole vielä tehty edes kunnon gynekologista tutkimusta. Terviksen sijaislääkäri yritti kurkkia sisääni, kun oli pitkittyneet ja runsaat menkat, mutta kunnon välineet puuttuivat. Hän oli juuri se, joka sanoi: Kohtu pois.
Olen lukenut kommenttinne, kiitos niistä!
Jos miehellä on genitaali-alueella/sisäelimissä kasvaimia, vain ääritapauksissa 'jotain' operoidaan pois (kives mahdollisesti?). Siittimeen ei taatusti kosketa.
Uskon, yhtäläiseen voimaan koskien miesten ja naisten seksuaalisuutta. Se on monitahoinen voima, se on elinvoima myös. Kunpa joku tutkisi onko iäkkäiden naisten elämänhalussa eroja kohtunsa säilyttäneillä ja heillä, joilla kohtu on poistettu? Onko pitkäaikaisosastoilla vuosikausia makaavilla iäkkäillä naisilla kohdut tallella vai ei?
Johtuuko useiden naisten parantunut seksielämä kohdunpoiston jälkeen siitä, ettei enää tarvitse pelätä tulevansa raskaaksi tai ettei tarvitse enää kärsiä elämää haittaavista kuukautisista tai muista vuodoista? Olen toisaalta kuullut myös, että monia vanhempia naisia seksi ei kiinnosta enää tippaakaan. En tiedä, onko heillä kohdut tallella vai ei. Monet ovat sanoneet ottavansa mieluummin koiran kuin miehen elämäänsä ...
Raskauden, kuukautisten ja kasvaimien ongelmien ratkaisu ei mielestäni kuulu olla kohdun poisto. Vaihtoehtoja on oltava olemassa Suomessa, Pohjoismaissa, Euroopassa!
Näillä näkymillä tulen panemaan hanttiin ja aion pitää kohtuni. Toisaalta se tuntuu taistelulta patriarkaalisen maailman arvoja vastaan (arvoja, jonka puolesta myös miljoonat naiset liputtavat, koska hyötyvät siitä omissa elämissään), mutta kamppailen sen minkä jaksan, otan mahdollisesti kamun tuekseni ja katsotaan mitä tapahtuu ...? Voi käydä niinkin, että annan periksi, jos voimat eivät riitä ...?
Itse haluan tällä hetkellä, että myoomat hoidetaan laserilla tai muutoin veks, lämpöpallo tmv. käsittely kohdun pinnalle mahdollisten ylimääräisten vuotojen vähentämiseksi ja raskauden ehkäisyksi implantit munanjohtimiin (plus kondomi, katumuspillerit käytössä mahdollisesti ja tapauskohtaisesti).
53-vuotias työkaveri (eronnut, 2 aikuista lasta) tuli raskaaksi, vaikka ei olisi enää missään tapauksessa pitänyt tulla. Raskautta luultiin kasvaimeksi myös lääkärin taholla 5-6 kuukauteen asti. Kun asia selvisi, ei raskautta enää saanut keskeyttää? Nainen synnytti down-tytön, jonka isä on naisen naapuri. Rankkaa on kuulema ollut, vaikka mies kantaa 'oman osuutensa vastuusta'.
Kumppania mulla ei ole nyt. Olen ollut vuoden selibaatissa (viime kesänä oli vielä yksi jonkin verran vakituinen mies kuvioissa) ja harrastanut sooloseksiä. Olen aika vahvasti seksuaalinen.
Vatsanalue on aina ollut minulle tärkeä, myös sisäpuolelta. Uskon, että kohdulla on seksuaalista merkitystä kohdallani. Henkisesti vatsanalue ja kohtu ovat minulle turvan, voiman, lohdun ja kasvun keskus sekä osa naiseuttani. Luulen, että sillä, etten ole ollut raskaana ja synnyttänyt, enkä tule synnyttämään - on merkitystä tapauksessani. Kummilapsia minulla on muuten 5 kappaletta. Fyysisesti - en halua, että elimiäni poistetaan tuosta vaan, lähes turhaan, vain koska niin on ollut käytäntö ja vain koska niin ulkoapäin ja 'ylhäältäpäin' ohjaillaan ja sanellaan.
Olen itse itseni ainoa omaisuuteni. Kehoni, elimeni, mieleni, seksuaalisuuteni ...
'Sisätilasta' sen verran, että monet naiset viihtyvät enemmän sisällä kuin ulkona, luultavasti juuri turvan takia? Ison auton sisällä on turvallista olla? En omista itse autoa, vaan liikun julkisilla.
Kyseenalaistajia ja toisinajattelijoita tarvitaan aina muuttamaan joku vakiintunut käytäntö ihmisille paremmaksi. Voisinhan pyytää poistamaan samalla klitorikseni ja ompelemaan minut lähes umpeen?
Tykkään olla sisältäpäin ohjautuva. Kuuntelen muiden mielipiteitä ja asiantuntijoita. Minussa on herkkyyttä, joka on mulle ainakin sitä, että minulla on vahva yhteys itseeni ja tunteisiini ja se on tärkeää minulle. Minua pidetään suht fiksuna. Jalat eivät ole aina maassa, mutta kuka niin jaksaisi elää koko ajan? Minulla on maalaisjärkeä, mutta en halua olla enää mikään 'hyvä äijä'.
Minut on raiskattu v. 2003. Olen siis yksi niistä monista tuhansista tässä maassa, jotka ovat kokeneet sen karmeuden. En tiedä vielä, onko tällä merkitystä kohtu-asiaani? Elämääni sillä on ollut ja on merkitystä. Mummini muuten tunnusti äidilleni kuolinvuoteellaan 91-vuotiaana tulleensa aviomiehensä raiskaamaksi, josta sitten ensimmäinen neljästä pojasta sai alkunsa. Isäni on siinä katraassa toiseksi nuorin.
Elämässä sattuu ja tapahtuu, meille kaikille ...
Kirjoitan asiani etenemisestä ...
"Asioilla on taipumus järjestyä, jos ei hyvin, niin jotenkin muuten."