En halua luopua kohdustani

Miksiköhän naispuoliset lääkärit eivät poistata kohtuaan, kun ääritapauksissa?

Kavereistaan he kyllä kertovat, kuinka hyvää heidän elämänsä on kohdunpoiston jälkeen, mutta omasta kohdusta pidetään kiinni viimeiseen asti.

Onkohan niin, että 'rahvaan' kohdut joutaa pois, mutta 'eliitti' saa kohtunsa pitää?

Voi taivas sentään millaisiä käsityksiä sinulla on! Mihin perustuu tieto, että lääkärit "eivät poistata kohtuaan" kuin ääritapauksissa? Onko sinulla joku lähdeviite tällaiseen väitteeseen vai kirjoitteletko aivan omiasi? Ehkä käsityksesi johtuu siitä, että lääkäreillä ei välttämättä ole niin suurta tarvetta lörpötellä omista toimenpiteistään kuin taviksilla.

Ei kohtua koskaan huvikseen "poistateta" vaan siihen on oltava diagnoosi, jonka hoitosuositus on kohdunpoisto. Ehkä kohdun voi ns. poistattaa ilman todellista syytäkin yksityisklinikalla, mutta se on varsin kallis toimenpide, jota kela ei korvaa, jos siihen ei ole lääkärin lähetettä. Jokaiseen kohdunpoistoon ja nukutukseen liittyy aina myös merkittäviä riskejä.

Ajatus siitä, että "rahvaan kohdut poistetaan" on uskomattoman absurdi. Sinähän käytännössä väität, että keskussairaaloissa, joissa muutenkin on tolkuttomat leikkausjonot, kohtuja poistellaan ilman syytä.

Minut on operoitu yhden kerran keskussairaalassa, kerran yliopistosairaalassa ja kaksi kertaa yksityisessä sairaalassa. Kohdunpoisto tehtiin yksityisessä sairaalassa, sillä jono julkiseen sairaalaan oli todella pitkä. Kohtuni painoi lähes 1,5 kiloa eli käytännössä saman verran kuin raskaana olevan kohtu. Vertailun vuoksi on hyvä todeta, että normaali kohtu painaa 80-100 grammaa.

Mainittakoon vielä, että leikkaus maksoi hieman alle 5 000 euroa, joten aivan ilmaista sekään ei ole. Laskennallisesti hinta voi olla julkisessa sairaalassa jopa suurempi, sillä sairaalavuorokausia kertyy yleensä enemmän. Aika harva miettii leikkausten hintoja, koska ei joudu niitä itse maksamaan. Yksityispuolella taas laittavat kotiin heti, kun potilas pääsee ylös sängystä. Yksityissairaalassa parempaa on se, että leikkaus voidaan sovittaa sellaiseen ajankohtaan kuin sinulle parhaiten sopii.

Tämä nyt menee ohi alkuperäisen aiheen, mutta ainakin elin on vielä sama

 

Henkisesti kivesten poisto voi tietenkin olla raskas ja siitä syystä lääkehoitoa onkin alettu käyttää yhä enemmän.

KIVESTEN?? Eturauhassyövän vuoksi poistetaan ETURAUHANEN, ei kiveksiä. Eturauhasellakin on tehtävänsä siemennesteen muodostuksessa, vaikka siittiöt varsinaisesti kiveksistä kotoisin ovatkin. Kuten tilastosta näki, aika monelle tulee eturauhasen poiston jälkeen erektiovaikeuksia.

Tilasto ei tosin ota kantaa siihen, kuinka monella niitä olisi ilman leikkaustakin, kyseessä on nimittäin tyypillisesti vanhojen miesten tauti, Mikael Jungner on harvinainen poikkeustapaus (koska oli alle 50-vuotias sairastuessaan).

 

Suhtautuminen omaan ruumiiseen on yksilöllistä. Joillekin voi rinnoilla, kohdulla tai jollakin muulla ruumiinosalla olla vahva merkitys tunnetasolla, toiselle taas ei. Yksilöllisyys pitäisi hyväksyä, se on osa meidän psyykkistä rakennettamme ja sitä, että olemme ihmisiä.

Minä tahdon säilyttää kohtuni (ja aika monta muutakin ruumiinosaani...) sellaisina kuin ne syntymässä sain ja antaa iän ja elämän muokata niitä, kirurginveitsen vasta viimeisenä. On kuitenkin hyvä, jos henkeä uhkaava tai elämää suurin kivuin tms. haittaava sairaus on parannettavissa, vaikka sitten jonkin elimen amputaatiolla. Tätä merkitsee se, että joissakin tilanteissa suostuisin mielellänikin kohdunpoistoon.

Kaikille kohtu ei ole tunnetasolla yhtä merkityksellinen. Esimerkiksi myoomaleikkauksessa oli sairaalassa samalla osastolla potilas, joka oli jo pitkään toivonut kohdunpoistoa vaikean kohdunlaskeuman vuoksi, johon muut hoidot eivät olleet auttaneet. Hän ihmetteli, miksei kohtua jo ollut poistettu. Hänelle, kuusikymppiselle, sillä ei ollut enää tunnepuolella mitään väliä, hän sanoi. Totesi kuitenkin, että monelle muulle asia on toinen, varsinkin nuoremmalle.

On hassua, että yleisesti hyvin ymmärretään rintasyöpäpotilaiden suru, kun joutuu luopumaan rinnastaan, mutta kohdusta oletetaan melkein suorastaan haluttavan päästä eroon lastenhankintaiän jälkeen. Luullaanko, että naiselle on psyykkistä merkitystä vain ulospäin näkyvillä ruumiinosilla? Kuvitellaanko, että rintasyöpäpotilaan suru on vain ulkonäön muutoksesta johtuvaa, siitä, ettei voi enää edes teoriassa koettaa muistuttaa miehiä miellyttävää povipommia? Kyllä ruumiilla, niin rinnoilla, kohdulla kuin muillakin elimillä, on paljon syvällisempi merkitys ihmiselle.

Mitä tulee Yhdysvaltojen korkeisiin kohdunpoistolukuihin, niin niitä ei voi verrata mihinkään muuhun maahan. USA:ssa terveydenhuollon rahoitus on niin päin seiniä ja toisin kuin meillä, että hoitopäätökset riippuvat usein aivan muusta kuin lääketieteellisestä harkinnasta. Rikkaat saavat
siellä liikaa hoitoja, koska pystyvät maksamaan niistä, ja köyhät eivät aina edes kaikkein välttämättömintä. Nämä ovat siis tutkittuja asioita. Samoin esimerkiksi se, että joillakin amerikkalaisten suurkaupunkien slummialueilla asukkaiden terveydentila on eräiltä osin yhtä huono kuin kehitysmaissa. Esimerkiksi lapsikuolleisuus on hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan,
josta Hesarissa uutisoitiin, Detroitin eräällä köyhällä alueella sama kuin kehitysmaissa. Huh huh.

Yhdysvalloissa tehdään myös enemmän radikaaleja rintasyöpäleikkauksia kuin Euroopassa siksi, että säästävät leikkaukset ovat kalliimpia eikä läheskään kaikilla ole varaa niihin. Eräs kalifornialainen naispoliitikko koetti lakialoitteessaan saada kielletyksi "drive-through" -rintaleikkaukset, joissa potilas viettää sairaalassa vain puoli päivää ja lähtee kotiin dreenit vielä paikoillaan, kunnossa jossa ei missään eurooppalaisessa sairaalassa voisi ketään kotiuttaa.
Asiasta on vieläkin adressi netissä (alla linkki). Hyvä ettei tarvitse asua Amerikassa, maailman vauraimmassa maassa.
http://www.thehungersite.com/clickToGive/campaign.faces?siteId=4&campaign=driveThrough&pageNum=230

 

Ja vielä lisään, että leikkausten hinnoista puhuttaessa saattaa unohtua, että julkisen terveydenhuollon käyttäjät ovat maksavia asiakkaita siinä kuin yksityissairaaloidenkin potilaat. Terveydenhuoltoaan kustantaa jokainen verovaroillaan koko työuransa ajan, sen lisäksi että maksaa hoitomaksut.

Yksityisen hoitolaitoksen valinta on vapaaehtoista, julkista terveydenhuoltoa joutuu jokainen rahoittamaan, halusi tai ei. Siksi jokaisen tulee voida vaatia vaatia julkiselta terveydenhuollolta hyvää hoitoa ja itsemääräämisen kunnoittamista. Nämä viimeksimainitut on muuten ihan laissa säädetty potilaan oikeuksiksi. Toiveiden huomioiminen esimerkiksi leikkaustavan suhteen (myoomanpoisto/kohdunpoisto) ei siis ole mitään yksityispuolelle kuuluvaa erityispalvelua, vaan ihan terveydenhuollon "peruskamaa".

Julkisessa sairaalassa ei potilaalla yleensä ole mahdollisuutta valita lääkäriään. (Terveyskeskuksissa muuten on, vaikka siitä ei haluta tiedottaa, ja siksi harva asiasta tietääkään. Lääkärin vaihto onnistuu kirjallisella anomuksella ylilääkärille.) Vaikka julkisen sairaalan ei tarvitse osoittaa potilaalle hänen valitsemaansa lääkäriä, sairaala vastaa hoidon tasosta ja potilaan itsemääräämisen kunnioittamisesta. Siksi esimerkiksi minä varmistin lopulta kirjeellisesti sen, että minut leikkaisi lääkäri, joka olisi tarpeeksi kokenut osatakseen poistaa pelkät myoomat, ja säästyin kohdunpoistolta.

Tällaisiin asioihin vaikuttaminen hoidossaan on käytännössä aika vaikeaa. Mahdollista kuitenkin, kun ottaa selvää asioista etukäteen ja jaksaa koettaa keskustella ja tuoda esiin toiveensa/vaatimuksensa. (Ja tarvittaessa myös valittaa...)

Tieto on valtaa. Terveydenhuollossa on paljon vallankäyttöä. Sen tiedostaminen helpottaa asioita kaikkien osapuolien kannalta. Lääkärit ovat työssään potilasta, eivät järjestelmää varten.

 

Ja vielä lisään, että leikkausten hinnoista puhuttaessa saattaa unohtua, että julkisen terveydenhuollon käyttäjät ovat maksavia asiakkaita siinä kuin yksityissairaaloidenkin potilaat. Terveydenhuoltoaan kustantaa jokainen verovaroillaan koko työuransa ajan, sen lisäksi että maksaa hoitomaksut.

Yksityisen hoitolaitoksen valinta on vapaaehtoista, julkista terveydenhuoltoa joutuu jokainen rahoittamaan, halusi tai ei. Siksi jokaisen tulee voida vaatia vaatia julkiselta terveydenhuollolta hyvää hoitoa ja itsemääräämisen kunnoittamista. Nämä viimeksimainitut on muuten ihan laissa säädetty potilaan oikeuksiksi. Toiveiden huomioiminen esimerkiksi leikkaustavan suhteen (myoomanpoisto/kohdunpoisto) ei siis ole mitään yksityispuolelle kuuluvaa erityispalvelua, vaan ihan terveydenhuollon "peruskamaa".

Seuraako tästä ihanasta päättelystäsi myös sitten se, että ne jotka systeemin rahoitukseen eivät osallistu tai maksavat vain vähän, eivät myöskään voi vaatia sieltä mitään? Ei ei ei... Koko järjestelmän toimivuushan perustuu nimenomaan siihen, että osa sen rahoittajista ei saa täyttä "vastinetta" rahoilleen, vaan maksut ovat lakisääteisiä ja hoitoa saa sitten tarpeen mukaan. Muutenhan eivät minun matikallani rahat riittäisi ensinkään, eikä systeemi olisi erityisen tasa-arvoinenkaan. Ja sitä hoidon tarvetta ei potilas itse päätä vaan lääkäri.

Itsemääräämisoikeus, sellaisena kuin se on lakiin kirjattu, merkitsee sitä, että ihmistä ei voida pakottaa hoitoon, vaan hän voi kieltäytyä siitä niin halutessaan. Sen sijaan potilas ei pääse kuin omilla rahoillaan valitsemaan, minkä toimenpiteen haluaa. Toiveiden huomiointi on luksusta, johon ei aina ole rahallisesti tai potilaan tilanteen takia varaa, tai potilas ei itsekään oikein ymmärrä tilannettaan vaatimuksia esittäessään. Tilanteen ymmärtämättömyys ja shokki voi toki olla osittain esim. töksäyttelevän ja stressaantuneen hoitohenkilökunnan syytä. Jos kohtuunsa on jostain syystä kovin kiintynyt ja joku sen kummemmin selittelemättä ilmoittaa että nyt se pitää poistaa, niin totta kai saattaa tulla voimakas kielteinen reaktio. Useimmat kuitenkin pääsevät takaisin raiteilleen asiaa hetken mietittyään.

Vaikka julkisen sairaalan ei tarvitse osoittaa potilaalle hänen valitsemaansa lääkäriä, sairaala vastaa hoidon tasosta ja potilaan itsemääräämisen kunnioittamisesta. Siksi esimerkiksi minä varmistin lopulta kirjeellisesti sen, että minut leikkaisi lääkäri, joka olisi tarpeeksi kokenut osatakseen poistaa pelkät myoomat, ja säästyin kohdunpoistolta.

Ja loppujen lopuksi noita kokeneita lääkäreitä, jotka pystyvät moisiin toimenpiteisiin potilaan henkeä vaarantamatta, on ihan hirveän vähän. Suomi on pieni maa ja meillä on ihan aikuisten oikeasti ehkä kahden käden sormilla laskettavissa oleva määrä lääkäreitä, jotka pystyvät vaativimpiin gynekologisiin leikkauksiin (esim. vaikeimmat myooma- ja endometrioositapaukset). Loput leikkauksia tekevät pystyvät ainoastaan suoraviivaisiin perustoimenpiteisiin vaikka tätähän ei tietenkään ääneen sanota, koska lääkärit suojelevat toisiaan.

Tieto on valtaa. Terveydenhuollossa on paljon vallankäyttöä. Sen tiedostaminen helpottaa asioita kaikkien osapuolien kannalta. Lääkärit ovat työssään potilasta, eivät järjestelmää varten.

Kyllä, mutta jotain rajaa hassuille vaatimuksille tai oma lompakko esiin. Kukaan lääkäri ei vallanhimosta tai kiusallaan ehdota kohdunpoistoa, ellei usko sen olevan potilaan parhaaksi ja käytettävissä olevien henkilöstöresurssien taidoilla tehtävissä. Ymmärrettävää on, ettei hedelmällisen iän ohittaneen naisen kohdalla aleta jumpata säästäviä leikkauksia, joissa epäonnistumisen riski ja potentiaaliset haitat suuremmat kuin edut, kun kerran kohdulle ei ole mitään käyttöä.

 

Seuraako tästä ihanasta päättelystäsi myös sitten se, että ne jotka systeemin rahoitukseen eivät osallistu tai maksavat vain vähän, eivät myöskään voi vaatia sieltä mitään? Ei ei ei... Koko järjestelmän toimivuushan perustuu nimenomaan siihen, että osa sen rahoittajista ei saa täyttä "vastinetta" rahoilleen, vaan maksut ovat lakisääteisiä ja hoitoa saa sitten tarpeen mukaan. Muutenhan eivät minun matikallani rahat riittäisi ensinkään, eikä systeemi olisi erityisen tasa-arvoinenkaan. Ja sitä hoidon tarvetta ei potilas itse päätä vaan lääkäri.

Itsemääräämisoikeus, sellaisena kuin se on lakiin kirjattu, merkitsee sitä, että ihmistä ei voida pakottaa hoitoon, vaan hän voi kieltäytyä siitä niin halutessaan. Sen sijaan potilas ei pääse kuin omilla rahoillaan valitsemaan, minkä toimenpiteen haluaa. Toiveiden huomiointi on luksusta, johon ei aina ole rahallisesti tai potilaan tilanteen takia varaa, tai potilas ei itsekään oikein ymmärrä tilannettaan vaatimuksia esittäessään. Tilanteen ymmärtämättömyys ja shokki voi toki olla osittain esim. töksäyttelevän ja stressaantuneen hoitohenkilökunnan syytä. Jos kohtuunsa on jostain syystä kovin kiintynyt ja joku sen kummemmin selittelemättä ilmoittaa että nyt se pitää poistaa, niin totta kai saattaa tulla voimakas kielteinen reaktio. Useimmat kuitenkin pääsevät takaisin raiteilleen asiaa hetken mietittyään.



Ja loppujen lopuksi noita kokeneita lääkäreitä, jotka pystyvät moisiin toimenpiteisiin potilaan henkeä vaarantamatta, on ihan hirveän vähän. Suomi on pieni maa ja meillä on ihan aikuisten oikeasti ehkä kahden käden sormilla laskettavissa oleva määrä lääkäreitä, jotka pystyvät vaativimpiin gynekologisiin leikkauksiin (esim. vaikeimmat myooma- ja endometrioositapaukset). Loput leikkauksia tekevät pystyvät ainoastaan suoraviivaisiin perustoimenpiteisiin vaikka tätähän ei tietenkään ääneen sanota, koska lääkärit suojelevat toisiaan.



Kyllä, mutta jotain rajaa hassuille vaatimuksille tai oma lompakko esiin. Kukaan lääkäri ei vallanhimosta tai kiusallaan ehdota kohdunpoistoa, ellei usko sen olevan potilaan parhaaksi ja käytettävissä olevien henkilöstöresurssien taidoilla tehtävissä. Ymmärrettävää on, ettei hedelmällisen iän ohittaneen naisen kohdalla aleta jumpata säästäviä leikkauksia, joissa epäonnistumisen riski ja potentiaaliset haitat suuremmat kuin edut, kun kerran kohdulle ei ole mitään käyttöä.

Mitä hassua on vaatimuksessa kohdun säilyttämisestä, poisto ei ole suinkaan välttämätöntä esim. myoomien ollessa kyseessä. Kummasti yksityisellä sektorilla asiakasta kuunnellaan, itse en edes muualla asioi, tulevat leikkaukset teetän omalla kustannuksella.

 

Ja loppujen lopuksi noita kokeneita lääkäreitä, jotka pystyvät moisiin toimenpiteisiin potilaan henkeä vaarantamatta, on ihan hirveän vähän.

... kerran kohdulle ei ole mitään käyttöä.

Huh huh. Olipa tekstiä. Etiikan perusperiaatteet ovat kyllä aivan kadoksissa "nettomaksajalla". Ei vain lääketieteen etiikan vaan laajemminkin. Ihmisoikeuksiakin meillä kaikilla nimittäin sattuu olemaan.

Alaa tuntevana voin sanoa, että myoomaleikkaus ei ole erityisen vaikea operaatio verrattuna moneen muuhun, vaikka vaatiikin jonkin verran enemmän kokemusta kuin kohdunpoisto. Periaatteessa se on rutiinitoimenpide. Mistä tahansa suurehkosta sairaalasta varmasti löytyy lääkäri, joka siihen kykenee. Myös kohdunpoistoon saattaa liittyä erityisongelmia.

Mitä tulee kohdun tarpeellisuuteen tai tarpeettomuuteen hedelmällisyysiän ylittäneillä, lääkäreillä on siitä eriäviä mielipiteitä kuten monista muistakin kohdunpoistoon liittyvistä asioista. Ainakin itse kysyisin tällaisessa asiassa mielipidettä useammalta kuin yhdeltä erikoislääkäriltä.

 

Kannattaa pitää mielessä, että myoomilla on taipumusta uusiutua. Jos esim. kuukautisvuotoa tulee koko ajan, niin onko AP:llä käynyt mielessä, että myoomista tulevaa vuotoa voisi tulla jatkossakin? Jos odotettavissa oleva elinikä on korkea (jos esim. oma äiti on vielä elossa tai monet sukulaiset ylittävät 80 ikävuoden), niin kannattaa miettiä asioita myös pidemmällä tähtäimellä, sillä mitä useampaan leikkaukseen joutuu, sitä riskialttiimpaa se on esim. sydämelle. koska elinikä nousee, julkisella puolella ei jatkossakaan tule pääsemään tuosta noin vain nopeasti leikkausjonoihin. AP voisi miettiä, että haluaako hän tuhlata useita kuukausia, jopa vuosia elämästään myoomakipuihin/-vuotoihin.

Kannattaa myös pitää mielessä syöpäriski.

 

Kannattaa pitää mielessä, että myoomilla on taipumusta uusiutua. Jos esim. kuukautisvuotoa tulee koko ajan, niin onko AP:llä käynyt mielessä, että myoomista tulevaa vuotoa voisi tulla jatkossakin? Jos odotettavissa oleva elinikä on korkea (jos esim. oma äiti on vielä elossa tai monet sukulaiset ylittävät 80 ikävuoden), niin kannattaa miettiä asioita myös pidemmällä tähtäimellä, sillä mitä useampaan leikkaukseen joutuu, sitä riskialttiimpaa se on esim. sydämelle. koska elinikä nousee, julkisella puolella ei jatkossakaan tule pääsemään tuosta noin vain nopeasti leikkausjonoihin. AP voisi miettiä, että haluaako hän tuhlata useita kuukausia, jopa vuosia elämästään myoomakipuihin/-vuotoihin.

Kannattaa myös pitää mielessä syöpäriski.

Kannattaisi sinunkin huomioida, että myoomat häviävät(kutistuvat) vaihdevuosi-iän tullessa, ne eivät kasva uudelleen, ainoastaan nuoremmilla. Vaihdevuosi-ikäinen ei kärsi myoomista.

 

Aivan niin. Minä otin huomioon omaa päätöstäni tehdessäni myoomien uusiutumismahdollisuuden. Uusiutumista ei tietenkään välttämättä lainkaan tapahdu, ja sen todennäköisyys laskee koko ajan iän myötä. Jos myoomia myöhemmin tulee ne saattavat kuihtua itsestään pois. Pienille, oireettomille myoomille ei edes tarvitse tehdä mitään.

Sitäpaitsi jos ne minulla uusivat, en enää päästä niitä niin suuriksi että tarvitaan avoleikkaus. Tähystys on helpompi tapa. Kohtua en rupea poistattamaan pelkkien myoomien takia.

Täsmennän vähän tuosta lääkärien kokeneisuudesta. Ei minulle jäänyt lääkäreiltä sellaista kuvaa, että myoomien poisto ilman kohdunpoistoa olisi mitenkään erikoisen vaikea leikkaustapa, vaikka onkin hiukan vaativampi kuin "perus"-kohdunpoisto. Pelkäsin oikeastaan omalla kohdallani eniten sitä, että minulle määrättäisiin leikkaajaksi sellainen, joka poistaisi kohdun laiskuuttaan (!) tai siksi ettei hallitse muita leikkaustapoja yhtä hyvin. Kun "takaportiksi" leikkauksissa aina jää, että vasta leikkauspöydällä potilaasta näkee, mitä voidaan tehdä. Isoja ja hankalasti sijoittuvia myoomia ei ole aina mahdollista poistaa sellaisinaan. En kaikkien niiden keskustelujen ja oman tiedonhankintani jälkeen enää täysin luottanut lääkärien (ainakaan erään vanhemman mieslääkärin) rehellisyyteen ja haluun ottaa toiveeni huomioon. Tämä on kamalasti sanottu, mutta totta.

Kyseinen mieslääkäri, joka siis ei ollut halunnut lainkaan kuunnella perustelujani kohdunpoistoasiassa, oli yhdessä vaiheessa ehdolla leikkaajakseni. Pelkäsin, mitä tapahtuu, jos hän pääsee hommiin. Jälkikäteen sairaalassa kuulin potilastoverilta, vanhemmalta rouvalta, että hän oli ollut tämän lääkärin yksityispotilaana ja kokenut seuraavaa: vaikean kohdunlaskeuman vuoksi hän ei ollut vuosikausiin saanut lähetettä sairaalatutkimuksiin, vaikka mm. ulostaminen ja virtsaaminen oi ollut hankalaa. Mentyään vihdoin terveyskeskukseen hänelle kirjoitettiin heti lähete. Kyseinen herra oli myös kerran epähuomiossa vaihtanut tälle potilaalle käytetyn emätinrenkaan uuden asemesta, vaikka potilas oli tuonut uuden mukanaan... Ja tämäkin potilas valitti sitä, että ko. lääkäri "ei kuuntele". Että tällaista.

Jos potilas ei selvästi ilmaise toiveitaan, ja sitä millaisille toimenpiteille ylipäätään antaa suostumuksensa, voi kokea suuria yllätyksiä... Lääkärit valitsevat eri vaihtoehdoista omien näkemystensä mukaisen ratkaisun. Kun lääkärit ovat joskus erimielisiä siitä, mikä potilaalle on parasta, se tieto pitäisi jakaa potilaan kanssa.

Kaiken kaikkiaan syntyi se kuva, että potilaan on syytä pitää jonkin verran varansa terveydenhuoltojärjestelmässä asioidessaan. Mitä järeämpi operaatio, sitä tarkemmin kannattaa ottaa selvää asioista. Sairauksista ja hoitovaihtoehdoista saa nykyään aika hyvin tietoa netistä, lääkäreiden kanssa kannattaa keskustella, miettimisaikaa kannattaa varata mikäli mahdollista. Eri terveydenhuoltolaitosten käytännöistäkin kannattaa ottaa selvää, eli missä mitkäkin asiat päätetään ja miten omiin asioihinsa voi vaikuttaa.

Nyt olen iloinen, että jaksoin käydä tämän prosessin läpi. Sekä päätöksenteon vaiheet että itse leikkauksen. Pikkujuttuja eivät olleet kumpikaan! Terveys on kivaa. Myoomat poissa! Ja kaikki sujui hyvin - kuitenkin.

 

Hei täälläpä onkin mielenkiintoinen keskustelu myoomiin ja kohdunpoistoon liittyen. Mä olen mukana tekemässä tutkimusta myoomista ja myoomahoidoista. Tarkoituksena on kartoittaa, mikä on myoomista kärsivien ja myoomia epäilevien naisten tiedontarve - infoa esim. eri hoitovaihtoehdoista ei tunnu olevan paljonkaan tarjolla...

Osallistukaa siis käynnissä olevaan nettikyselyyn, ja voitte vaikuttaa myoomiin liittyvään tiedontarjontaan!

Tässä linkki kyselyyn
Problem in answering


Kopioin ylläolevan tekstin Kohdunpoisto-ketjusta.

Kurkatkaa kyselyyn?

Siellä on yksi erittäin hyvä taulukko (kuva!) eri hoitomenetelmistä hyötyineen, haittoineen ja hintoineen.

 

Vaihtoehdot: (ainakin!)

Kohdunpoisto
Myoomaleikkaus
Embolisaatiohoito (säteilyhoito)
MRI-ohjattu ultraäänihoito

 

Kävin Kättärillä tutkimuksissa. Mulla on kaksi 4-5 cm: myoomaa kohdussa.

Hormonikierukka Mirana tuli mulla itsekseen ulos pari kuukautta sitten. Nyt on sellaiset tuntemukset, että hormonikierukka ei ole koskaan sopinut mulle. Olen tyytyväinen, ettei mulla ole sitä enää. Voin kaikin puolin paremmin. Annan kehon palautua 'normaaliin tilaan', jos se vielä on mahdollista. 30 vuotta hormoneja riittää. Keho on viisas?

Menkat on runsaat ja kivuliaat nyt. Ehkäisyä ei nyt ole, mutta eipä ole miestäkään, joka kiinnostaisi.

Myoomat, menkat ja ehkäisy - Kättärin naislääkäri tuputti kohdunpoistoa heti ensimmäiseksi. Oma kohtu oli hänellä tallella. "Minun kohtuni onkin terve."

Vaihdevuosista hän sanoi: "Sun kaikki hormonitoiminta loppuu siihen." Vaihdevuosioireista hän epäili (ylimieleiseen tyyliin) minun tuskin selviävän ilman lisähormoneja.

Koko käynti oli hyvin 'täältä ylhäältä sanellaan ja sinä teet mitä me sanotaan' -tyylistä, kuten ajan henki? tuppaa nyt vähän Suomessa olemaan? Valta pilaa ihmisiä.

Purskahdin itkuun vasta aivan käynnin loppupuolella. Menin sitten itkemään pieneen käytäväsyvennykseen kopiokoneen viereen. Olo oli lohduton.

Olin kirjoittanut papereihini, etten halua kohdun poistoa. Olin myös kirjoittanut sinne toivomiani vaihtoehtoja. Kaikki turhaan ...

En anna poistaa kohtua. Välillä lääkäri puhui myoomista 'isoina', välillä 'pieninä'.

Uskon, että selviän niiden kanssa vaihdevuosiin. Runsaisiin menkkoihin otan Cyklokapron 500 mg tabuja.

Käynti Kättärillä oli siis melko surkea tapahtuma. Lääkäri hosui ajanpuutteesta jo ennen kun olin huoneessa sisällä. Käyntini aikana hän sössötti 'olemme aikataulusta myöhässä' -hokemaa useaan otteeseen. Sanoin siihen, että se ei ole minusta johtuvaa. Kohdunpoiston hän sanoi jo ennen kuin oli edes tutkinut minut. Muut vaihtoehdot olivat 'huuhaata' tai 'ei niitä täällä tehdä'. Sanoin meneväni toiseen kuntaan, kun laki muuttuu niin, että hoitoa voi hakea mistä tahansa. Se muuttuu kai aika pian? Kuuntelin häntä kuin 'kunnon oppilas koulussa opea', mutta sitten pistin kampoihin. Sain uuden ajan kuukauden päähän, jolloin voin saada ehkä jonkin toisen lääkärin 'tuomion', jos ko. lääkäri ei ole silloin vuorossa. En saanut mitään ohjeita runsaiden menkkojen hoitoon, miten hoidan ehkäisyn, tmv. Kohdunpoistollahan kaikki asiat ratkeavat! Lääkäri oli vain varmaan tyytyväinen kun sai minut ulos huoneesta ja pääsi jatkamaan aikataulun kiinnikuromista ja myös eroon 'hankalasta?', ei suostu kaikkeen -tapauksesta. Varmaankin kaikki sellaiset, jotka eivät heti suostu heidän ehdotuksiinsa, koetaan outoina. En ole kovin hankala ihminen. Olen ollut liiankin kilttiä ja myöntyväistä liian moneen asiaan elämäni aikana. En sano kohdunpoistoon 'ei' sen takia, vaan siksi, että se ei tunnu hyvälle vaihtoehdolle minun kohdallani monesta eri syystä.

Menen sinne siis uudestaan kuukauden päästä, 'asiaa pohtineena'. Pohdintani tulos on edelleen se, ettei kohtua poisteta.

Pyydän kunnon ohjeet menkkoihin ja kysyn ehkäisystä, ja etenkin hormonittomasta sellaisesta. Implanteista munanjohtimiin lääkäri ei sanonut mitään. Tuskin ne ovat mahdolliset?

Jos teistä jollekin tulee jotain asiasta mieleen, niin kirjoittakaa.

Tuki tuntuu hyvälle, mutta kohdusta en luovu (kun siihen ei ole riittävää syytä), vaikka tuntuu tässä vaiheessa siltä, että ainakin Kättärin taholta tulen jäämään ilman kaikkea tukea.

Ennen ihmisiltä revittiin hampaat suusta, jos niissä epäiltiin reikää tai oli reikä. Nyt tuntuu olevan sama meininki gynekologian puolella. Kohdunpoisto auttaa kaikkeen. Helppoa ja nopeinta lääkäreille, potilaan toiveista viis. Musta länsimaiden ei kannata hirveästi kohkata muslimimaiden sukuelimien silpomisista, kun täällä tuntuu olevan sama meininki, mutta vain eri elimien suhteen. Naiset ovat vain 'roskasakkia' ympäri maailmaa. Meidän täytyy pitää puolemme. Patriarkaalisia arvoja tukevat myös monet naiset, koska hyötyvät siitä itse eri tavoin. Uskon, että tähän kohdunpoisto-tehtailuun tulee vielä muutos tulevina vuosina ja kohdun arvo ymmärretään toisin.

 

Kävin Kättärillä tutkimuksissa. Mulla on kaksi 4-5 cm: myoomaa kohdussa.

Hormonikierukka Mirana tuli mulla itsekseen ulos pari kuukautta sitten. Nyt on sellaiset tuntemukset, että hormonikierukka ei ole koskaan sopinut mulle. Olen tyytyväinen, ettei mulla ole sitä enää. Voin kaikin puolin paremmin. Annan kehon palautua 'normaaliin tilaan', jos se vielä on mahdollista. 30 vuotta hormoneja riittää. Keho on viisas?

Menkat on runsaat ja kivuliaat nyt. Ehkäisyä ei nyt ole, mutta eipä ole miestäkään, joka kiinnostaisi.

Myoomat, menkat ja ehkäisy - Kättärin naislääkäri tuputti kohdunpoistoa heti ensimmäiseksi. Oma kohtu oli hänellä tallella. "Minun kohtuni onkin terve."

Vaihdevuosista hän sanoi: "Sun kaikki hormonitoiminta loppuu siihen." Vaihdevuosioireista hän epäili (ylimieleiseen tyyliin) minun tuskin selviävän ilman lisähormoneja.

Koko käynti oli hyvin 'täältä ylhäältä sanellaan ja sinä teet mitä me sanotaan' -tyylistä, kuten ajan henki? tuppaa nyt vähän Suomessa olemaan? Valta pilaa ihmisiä.

Purskahdin itkuun vasta aivan käynnin loppupuolella. Menin sitten itkemään pieneen käytäväsyvennykseen kopiokoneen viereen. Olo oli lohduton.

Olin kirjoittanut papereihini, etten halua kohdun poistoa. Olin myös kirjoittanut sinne toivomiani vaihtoehtoja. Kaikki turhaan ...

En anna poistaa kohtua. Välillä lääkäri puhui myoomista 'isoina', välillä 'pieninä'.

Uskon, että selviän niiden kanssa vaihdevuosiin. Runsaisiin menkkoihin otan Cyklokapron 500 mg tabuja.

Käynti Kättärillä oli siis melko surkea tapahtuma. Lääkäri hosui ajanpuutteesta jo ennen kun olin huoneessa sisällä. Käyntini aikana hän sössötti 'olemme aikataulusta myöhässä' -hokemaa useaan otteeseen. Sanoin siihen, että se ei ole minusta johtuvaa. Kohdunpoiston hän sanoi jo ennen kuin oli edes tutkinut minut. Muut vaihtoehdot olivat 'huuhaata' tai 'ei niitä täällä tehdä'. Sanoin meneväni toiseen kuntaan, kun laki muuttuu niin, että hoitoa voi hakea mistä tahansa. Se muuttuu kai aika pian? Kuuntelin häntä kuin 'kunnon oppilas koulussa opea', mutta sitten pistin kampoihin. Sain uuden ajan kuukauden päähän, jolloin voin saada ehkä jonkin toisen lääkärin 'tuomion', jos ko. lääkäri ei ole silloin vuorossa. En saanut mitään ohjeita runsaiden menkkojen hoitoon, miten hoidan ehkäisyn, tmv. Kohdunpoistollahan kaikki asiat ratkeavat! Lääkäri oli vain varmaan tyytyväinen kun sai minut ulos huoneesta ja pääsi jatkamaan aikataulun kiinnikuromista ja myös eroon 'hankalasta?', ei suostu kaikkeen -tapauksesta. Varmaankin kaikki sellaiset, jotka eivät heti suostu heidän ehdotuksiinsa, koetaan outoina. En ole kovin hankala ihminen. Olen ollut liiankin kilttiä ja myöntyväistä liian moneen asiaan elämäni aikana. En sano kohdunpoistoon 'ei' sen takia, vaan siksi, että se ei tunnu hyvälle vaihtoehdolle minun kohdallani monesta eri syystä.

Menen sinne siis uudestaan kuukauden päästä, 'asiaa pohtineena'. Pohdintani tulos on edelleen se, ettei kohtua poisteta.

Pyydän kunnon ohjeet menkkoihin ja kysyn ehkäisystä, ja etenkin hormonittomasta sellaisesta. Implanteista munanjohtimiin lääkäri ei sanonut mitään. Tuskin ne ovat mahdolliset?

Jos teistä jollekin tulee jotain asiasta mieleen, niin kirjoittakaa.

Tuki tuntuu hyvälle, mutta kohdusta en luovu (kun siihen ei ole riittävää syytä), vaikka tuntuu tässä vaiheessa siltä, että ainakin Kättärin taholta tulen jäämään ilman kaikkea tukea.

Ennen ihmisiltä revittiin hampaat suusta, jos niissä epäiltiin reikää tai oli reikä. Nyt tuntuu olevan sama meininki gynekologian puolella. Kohdunpoisto auttaa kaikkeen. Helppoa ja nopeinta lääkäreille, potilaan toiveista viis. Musta länsimaiden ei kannata hirveästi kohkata muslimimaiden sukuelimien silpomisista, kun täällä tuntuu olevan sama meininki, mutta vain eri elimien suhteen. Naiset ovat vain 'roskasakkia' ympäri maailmaa. Meidän täytyy pitää puolemme. Patriarkaalisia arvoja tukevat myös monet naiset, koska hyötyvät siitä itse eri tavoin. Uskon, että tähän kohdunpoisto-tehtailuun tulee vielä muutos tulevina vuosina ja kohdun arvo ymmärretään toisin.

Ei yllätä lainkaan, itse en julkisella asioi, koska siellä ei juurikaan potilaan toiveilla ole merkitystä. Hae toinen mielipide, yksityiseltä lääkäriasemalta, se ei sinua konkurssiin vie.

 

Ei yllätä lainkaan, itse en julkisella asioi, koska siellä ei juurikaan potilaan toiveilla ole merkitystä. Hae toinen mielipide, yksityiseltä lääkäriasemalta, se ei sinua konkurssiin vie.

Myyomat kutistuvat olemattomiin, viimeistään vaihdevuosien alkaessa, ei kohdunpoistolla kannata hoitaa noinkin pieniä myoomia, liian järeä operaatio.

 

Myyomat kutistuvat olemattomiin, viimeistään vaihdevuosien alkaessa, ei kohdunpoistolla kannata hoitaa noinkin pieniä myoomia, liian järeä operaatio.

Ai niinkö? Kyllä minulle gynekologi viime käynnillä sanoi, että myoomat ovat samankokoisia kuin ennenkin. Kuukautisten loppumisesta on kolme vuotta.

Myoomien koolla ei sinänsä ole kauhean paljon merkitystä, vaan sillä, minkälaisia vaivoja ne aiheuttavat. Oireettomia - niin kuin minulla - ei tarvitse hoitaa mitenkään.

Breezien kokemus oli aika kammottava, sympatiani sinulle! Vaikka lääkäri olisi myöhässä aikataulustaan ja hänellä olisi kiire, sitä ei saisi näyttää potilaalle. Omalla gynekologillani oli ennen tapana olla tunninkin aikataulustaan myöhässä, mutta kun kävin vastaanotolla illalla, se ei haitannut. Päinvastoin saatoin olla luottavaisella mielellä, koska tiesin, että hänellä on myös minulle juuri niin paljon aikaa kuin tarvitaan. Sama tunne on edelleen, vaikka hän nykyisin pysyy paremmin aikataulussaan.

Mitä vaihdevuosioireisiin tulee, lääkäri oli oikeassa, vaikka olisi voinut esittää asian kauniimminkin. Vain joka viides nainen selviää vaihdevuosista ilman oireita, joten on todennäköistä, että sinullekin niitä tulee. Tosin se, minkälaiset oireet vaativat hormonihoitoa, onkin jo huomattavasti mutkikkaampi asia. Jokainen päättää itse, minkälaiset oireet ovat siedettävät.

 

Ai niinkö? Kyllä minulle gynekologi viime käynnillä sanoi, että myoomat ovat samankokoisia kuin ennenkin. Kuukautisten loppumisesta on kolme vuotta.

Myoomien koolla ei sinänsä ole kauhean paljon merkitystä, vaan sillä, minkälaisia vaivoja ne aiheuttavat. Oireettomia - niin kuin minulla - ei tarvitse hoitaa mitenkään.

Breezien kokemus oli aika kammottava, sympatiani sinulle! Vaikka lääkäri olisi myöhässä aikataulustaan ja hänellä olisi kiire, sitä ei saisi näyttää potilaalle. Omalla gynekologillani oli ennen tapana olla tunninkin aikataulustaan myöhässä, mutta kun kävin vastaanotolla illalla, se ei haitannut. Päinvastoin saatoin olla luottavaisella mielellä, koska tiesin, että hänellä on myös minulle juuri niin paljon aikaa kuin tarvitaan. Sama tunne on edelleen, vaikka hän nykyisin pysyy paremmin aikataulussaan.

Mitä vaihdevuosioireisiin tulee, lääkäri oli oikeassa, vaikka olisi voinut esittää asian kauniimminkin. Vain joka viides nainen selviää vaihdevuosista ilman oireita, joten on todennäköistä, että sinullekin niitä tulee. Tosin se, minkälaiset oireet vaativat hormonihoitoa, onkin jo huomattavasti mutkikkaampi asia. Jokainen päättää itse, minkälaiset oireet ovat siedettävät.

Myoomat ovat hormoniriippuvaisia, ja todellakin kutistuvat olemattomin kun hormonipitoisuus laskee.

 

Myoomat ovat hormoniriippuvaisia, ja todellakin kutistuvat olemattomin kun hormonipitoisuus laskee.

Vaihdevuosien jälkeen myoomasolujen jakautumisaktiivisuus sammuu ja olemassa olevat myoomat kutistuvat. Hormonikorvaushoito estrogeeniä ja progesteronia ...
Tampereen yliopisto - Väitökset - Sirpa Rintala

 

Kävin Kättärillä tutkimuksissa. Mulla on kaksi 4-5 cm: myoomaa kohdussa.

Hormonikierukka Mirana tuli mulla itsekseen ulos pari kuukautta sitten. Nyt on sellaiset tuntemukset, että hormonikierukka ei ole koskaan sopinut mulle. Olen tyytyväinen, ettei mulla ole sitä enää. Voin kaikin puolin paremmin. Annan kehon palautua 'normaaliin tilaan', jos se vielä on mahdollista. 30 vuotta hormoneja riittää. Keho on viisas?

Menkat on runsaat ja kivuliaat nyt. Ehkäisyä ei nyt ole, mutta eipä ole miestäkään, joka kiinnostaisi.

Myoomat, menkat ja ehkäisy - Kättärin naislääkäri tuputti kohdunpoistoa heti ensimmäiseksi. Oma kohtu oli hänellä tallella. "Minun kohtuni onkin terve."

Vaihdevuosista hän sanoi: "Sun kaikki hormonitoiminta loppuu siihen." Vaihdevuosioireista hän epäili (ylimieleiseen tyyliin) minun tuskin selviävän ilman lisähormoneja.

Koko käynti oli hyvin 'täältä ylhäältä sanellaan ja sinä teet mitä me sanotaan' -tyylistä, kuten ajan henki? tuppaa nyt vähän Suomessa olemaan? Valta pilaa ihmisiä.

Purskahdin itkuun vasta aivan käynnin loppupuolella. Menin sitten itkemään pieneen käytäväsyvennykseen kopiokoneen viereen. Olo oli lohduton.

Olin kirjoittanut papereihini, etten halua kohdun poistoa. Olin myös kirjoittanut sinne toivomiani vaihtoehtoja. Kaikki turhaan ...

En anna poistaa kohtua. Välillä lääkäri puhui myoomista 'isoina', välillä 'pieninä'.

Uskon, että selviän niiden kanssa vaihdevuosiin. Runsaisiin menkkoihin otan Cyklokapron 500 mg tabuja.

Käynti Kättärillä oli siis melko surkea tapahtuma. Lääkäri hosui ajanpuutteesta jo ennen kun olin huoneessa sisällä. Käyntini aikana hän sössötti 'olemme aikataulusta myöhässä' -hokemaa useaan otteeseen. Sanoin siihen, että se ei ole minusta johtuvaa. Kohdunpoiston hän sanoi jo ennen kuin oli edes tutkinut minut. Muut vaihtoehdot olivat 'huuhaata' tai 'ei niitä täällä tehdä'. Sanoin meneväni toiseen kuntaan, kun laki muuttuu niin, että hoitoa voi hakea mistä tahansa. Se muuttuu kai aika pian? Kuuntelin häntä kuin 'kunnon oppilas koulussa opea', mutta sitten pistin kampoihin. Sain uuden ajan kuukauden päähän, jolloin voin saada ehkä jonkin toisen lääkärin 'tuomion', jos ko. lääkäri ei ole silloin vuorossa. En saanut mitään ohjeita runsaiden menkkojen hoitoon, miten hoidan ehkäisyn, tmv. Kohdunpoistollahan kaikki asiat ratkeavat! Lääkäri oli vain varmaan tyytyväinen kun sai minut ulos huoneesta ja pääsi jatkamaan aikataulun kiinnikuromista ja myös eroon 'hankalasta?', ei suostu kaikkeen -tapauksesta. Varmaankin kaikki sellaiset, jotka eivät heti suostu heidän ehdotuksiinsa, koetaan outoina. En ole kovin hankala ihminen. Olen ollut liiankin kilttiä ja myöntyväistä liian moneen asiaan elämäni aikana. En sano kohdunpoistoon 'ei' sen takia, vaan siksi, että se ei tunnu hyvälle vaihtoehdolle minun kohdallani monesta eri syystä.

Menen sinne siis uudestaan kuukauden päästä, 'asiaa pohtineena'. Pohdintani tulos on edelleen se, ettei kohtua poisteta.

Pyydän kunnon ohjeet menkkoihin ja kysyn ehkäisystä, ja etenkin hormonittomasta sellaisesta. Implanteista munanjohtimiin lääkäri ei sanonut mitään. Tuskin ne ovat mahdolliset?

Jos teistä jollekin tulee jotain asiasta mieleen, niin kirjoittakaa.

Tuki tuntuu hyvälle, mutta kohdusta en luovu (kun siihen ei ole riittävää syytä), vaikka tuntuu tässä vaiheessa siltä, että ainakin Kättärin taholta tulen jäämään ilman kaikkea tukea.

Ennen ihmisiltä revittiin hampaat suusta, jos niissä epäiltiin reikää tai oli reikä. Nyt tuntuu olevan sama meininki gynekologian puolella. Kohdunpoisto auttaa kaikkeen. Helppoa ja nopeinta lääkäreille, potilaan toiveista viis. Musta länsimaiden ei kannata hirveästi kohkata muslimimaiden sukuelimien silpomisista, kun täällä tuntuu olevan sama meininki, mutta vain eri elimien suhteen. Naiset ovat vain 'roskasakkia' ympäri maailmaa. Meidän täytyy pitää puolemme. Patriarkaalisia arvoja tukevat myös monet naiset, koska hyötyvät siitä itse eri tavoin. Uskon, että tähän kohdunpoisto-tehtailuun tulee vielä muutos tulevina vuosina ja kohdun arvo ymmärretään toisin.

Hei
Haluaisin kertoa sinulle toisenlaisen kertomuksen, myös julkiselta puolelta. Hyppäsin lääkäriltä toiselle (ei ollut varaa yksityisiin) mutta julkisella puolella kumminkin, 2 kertaa laitettiin hormonikierukka, aina tuli pois. Rukoilin ja pyysin, että kohtuni poistettaisiin. Kokenut mieslääkäri, peljätteli kaikilla mahdollisilla keinoilla, ei ole hyvä ratkaisu ym. huuhaata.
Sitten sain yllättäen rahaa ja juoksin yksityiselle naislääkärille ja kokeneelle sellaiselle. Ymmärsi asia ja juttuni. 10 vuotta sitten 40-vuotiaani pääsin kohdustani eroon. Siihen loppui kivut, runsaat vuodot ja hemoglobiini nousi 140. Tunsi olevani elämäni kunnossa. Eikä mitään vaivoja, mitä tämä mieslääkäri kertoi, ole ilmaantunut. Ainut haittapuoli oli painon nousu noin 3-4 kiloa.
Mutta ainainen väsymys oli poissa ja olin energiaa täynnä ja tunsin olevani nainen.

Nyt nähtävästi on niin, että kohdunpoistoihin suhtautuminen on lääkäri ja sairaalakohtainen.
Meidän keskussairaalalla on negatiivinen suhtautuminen. Nimittäinen tämä ensimmäinen mieslääkäri, joka suhtautui kielteisesti, oli keskussairaalan gynegologisen osaston ylilääkäri ja päättää osaston linjasta. Hän kannattaa hormonikierukoita ja hormonihoitoja yms.

Tervetuloa tänne läntiseen Suomeen, näin täällä. Kuulemani mukaan sama käytäntö jatkuu edelleen. Kohdunpoistoja ei mielellään tehdä.

 

Hei
Haluaisin kertoa sinulle toisenlaisen kertomuksen, myös julkiselta puolelta. Hyppäsin lääkäriltä toiselle (ei ollut varaa yksityisiin) mutta julkisella puolella kumminkin, 2 kertaa laitettiin hormonikierukka, aina tuli pois. Rukoilin ja pyysin, että kohtuni poistettaisiin. Kokenut mieslääkäri, peljätteli kaikilla mahdollisilla keinoilla, ei ole hyvä ratkaisu ym. huuhaata.
Sitten sain yllättäen rahaa ja juoksin yksityiselle naislääkärille ja kokeneelle sellaiselle. Ymmärsi asia ja juttuni. 10 vuotta sitten 40-vuotiaani pääsin kohdustani eroon. Siihen loppui kivut, runsaat vuodot ja hemoglobiini nousi 140. Tunsi olevani elämäni kunnossa. Eikä mitään vaivoja, mitä tämä mieslääkäri kertoi, ole ilmaantunut. Ainut haittapuoli oli painon nousu noin 3-4 kiloa.
Mutta ainainen väsymys oli poissa ja olin energiaa täynnä ja tunsin olevani nainen.

Nyt nähtävästi on niin, että kohdunpoistoihin suhtautuminen on lääkäri ja sairaalakohtainen.
Meidän keskussairaalalla on negatiivinen suhtautuminen. Nimittäinen tämä ensimmäinen mieslääkäri, joka suhtautui kielteisesti, oli keskussairaalan gynegologisen osaston ylilääkäri ja päättää osaston linjasta. Hän kannattaa hormonikierukoita ja hormonihoitoja yms.

Tervetuloa tänne läntiseen Suomeen, näin täällä. Kuulemani mukaan sama käytäntö jatkuu edelleen. Kohdunpoistoja ei mielellään tehdä.

Sairaanhoitopiiri on ajan tasalla, hienoa että tuollaisia lääkäreitäkin on.

 

Vaihdevuosien jälkeen myoomasolujen jakautumisaktiivisuus sammuu ja olemassa olevat myoomat kutistuvat. Hormonikorvaushoito estrogeeniä ja progesteronia ...
Tampereen yliopisto - Väitökset - Sirpa Rintala

Joka päivä oppii jotain uutta! Epä ole tullut ajatelleeksi tuota hormoniriippuvuutta, mutta nyt tuntuu ihan luonnolliselta, että myoomani eivät ole kutistuneet. Olen nimittäin käyttänyt hormonikorvaushoitoa kolme vuotta. Nyt olen ollut pari kuukautta ilman, koska halusin tarkistaa, vieläkö tarvitsen hormoneja. Oireet ovat sen verran lievät, että olen toistaiseksi pärjännyt ilman. Sehän on hyvä tietää, että myoomatkin surkastuvat. Ei niistä toistaiseksi ole minulle mitään haittaa ollut, en edes tietäisi niiden olemassaolosta ilman gynekologin tekemää ultraäänitutkimusta,

 

siirsin tekstini tänne vähän lähempänä asiaa olevaan ketjuun.

Minkähän takia täällä meillä Suomessa ei kunnioiteta naisen omaa mielipidettä kohdun poistossa. Jos kyseessä on esim laskeuma, niin miksei muka voi korjata elimiä ennalleen, vaan aina vain poistoa tarjotaan hoitona. ei viisikymppinenkään halua elimistään luopua. Jos hampaassa on reikä, ei sitäkään poisteta vaan paikataan.
Lääkärit ovat uskotelleet kaikille, että kohtu on vain lapsensantia varten. Kyllä sillä on osuutensa myös lantion alueen tukirakenteenakin. Kun se poistetaan, tulee aikoja myöten lisää romahduksia. Kohdun rakenne alaspäin kapenevana lihasmöykkynä on jo kuin korkki. Kun korkki on pois, on sisältö vaarassa tulla ulos. emättimenpohjasta tuskin saa rakeneltua yhtä tukevaa kuin jos kohtu olisi paikallaan.
Fertiilissä iässä kohtuja nostellaan paikalleen, mutta vaihtari-ikäisille vain poistoja tarjotaan. Minusta se on törkeää. Pitäisi ottaa ihminen huomioon psykofyysisenä kokonaisuutena, vaan sitä ei varmaan terveydenhoitopuoli tule ikinä tekemään.
Itse sen verran fyysisen työn tekijänä en edes uskalla ajatellakaan meneväni kohdunpoistoon, kun ei ole mitään varmuutta, josko sieltä suolet alkaa roikkua ulos muutaman vuoden kuluttua leikkauksesta. emättimen pohjakin voi pursuta ulos, mikä ei myöskään oikein innosta. Kaikennäköisiä hermovaurioita ja tunnottomuuksia myös voi tulla sisuskaluihin.

 

Hei!

Minulla on pieni 2cm kokoinen myooma, joka aiheuttaa jatkuvaa vuotoa. En silti haluaisi, että kohtuni otettaisiin pois. Kohtuuni sisältyy monia hyviä muistoja, olen tehnyt jo useamman lapsen. Uskon, että kohdun poistaminen voi vaikuttaa seksuaalisuuteen. Ja vaikken tekisi enää yhtään lasta, niin silti kohdulla on merkitystä. Suren jo etukäteen ajatusta siitä, että kohtu poistettaisiin.
Antakaa minun pitää kohtuni.

 

Tietäisikö joku Oulusta tai muualta Suomesta lääkärin, joka osaa leikata subseroottisen myooman ilman kohdunpoistoa?

 

Kerropa, mikä kirjoituksessani ei pidä paikkaansa vai etkö ymmätänyt lukemaasi? Kun munasarjat poistetaan poistuu naiselta ne elimet, jotka tuottavat estrogeenia. Jos estrogeenin tuotanto loppuu, alkavat vaihdevuodet. Siksi terveitä ja toimintakykyisiä munasarjoja ei yleensä poisteta, koska muuten vaihdevuodet alkavat ennen aikojaan. Oliko tässä jokin asia, jota et ymmärtänyt? Aloittajahan halusi nimenomaan MUNASARJANSA poistettavan, ei KOHTUA.

Ihan riippumatta siitä onko naiselta poistettu munasarjat vai ovatko ne "vanhuuttaan" (eli vaihdevuodet) lakanneet toimimasta, usein käytetään hormonikorvaushoitoa eli käytännössä nykyisin estrogeenilaastareita.

Ei kohdunpoiston jälkeen tarvitse käyttää estrogeenia, koska normaalit terveet munasarjat tuottavat sitä ihan ilman kohtuakin.

Minulta on poistettu kohtu, mutta jätetty toimivat munasarjat. En tarvitse mitään korvaushoitoa "pysyäkseni kimmoisana" sillä minulla munasarjani tuottavat yhtä paljon estrogeenia kuin ilman kohtuakin. Kohdun olemassaolo ei vaikuta estrogeenin määrään.

Munasarjat tuottavat myös progesteronia, mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska progesteronin tehtävä on valmistaa kohdun limakalvoa raskautta varten. Jos munasarjat eivät enää toimi ja kohtu on jäljellä ei estrogeenia yleensä koskaan käytetä yksin sen aiheuttaman syöpävaaran takia.

Ohessa lainaus sivuilta
Menopaussin jälkeinen hormonihoito :: Terveyskirjasto

Pelkkää estrogeenia ilman taukoja voidaan antaa naiselle, jolta kohtu on poistettu (noin 20 % suomalaisista yli 45-vuotiaista naisista). Muilla estrogeenihoitoon tulee liittää keltarauhashormonihoito (progestiinihoito), jolla estetään kohdun sisälimakalvon paksuuntuminen ja syöpävaara.

Lipsahdin vahingossa tälle kahdeksan vuotta vanhalle palstalle ja ihan oikein, huomasit virheen/puutteen kirjoituksessani. Siinä jäi mainitsematta, että koska minulta poistettiin niin MUNASARJAT KUIN KOHTUKIN, tarvittiin estrogeenia korvaushoitona, koska ei ole munasarjoja sitä valmistamassa.

Käytän estrogeenia edelleenkin, vaikka ikäni vuoksi olisin voinut siitä luopua ajat sitten. Koska se kuitenkin hyödyttää minua yhä hyvin suuresti (kokeilin lopettaa ja sain limakalvo-ongelmia virtsatietulehduksineen + kuumia aaltoja) aion käyttää sitä loppuikäni, jolleivat sitten kiusaa minua hoitokodissa loppuaikoinani, jolloin en itse osaa puoltani pitää!

Naisellisuus ei ole kiinni sisäelimistämme, kyllä se enemmän korvienväli-asioita on. Toisen pään sisään ei voi mennä ja kukin tekee päätökset omista lähtökohdistaan.