Epäluottamus avioliitossa

Aviopuolisoni lukee sähköpostini, tekstiviestini ja facebook viestini. Hän ei luota minuun ja syyttää minua asioiden pimittämisestä. Hänellä on traumoja aikaisemmasta liitostaan ja lapsuudestaan. Jouduin lainaamaan äidilleni pienen summan rahaa, koska äitini ei osaa hoitaa raha-asioitaan ja aviopuolisoni sai asian selville lukemalla viestejäni. Nyt hän kyselee minulta, miksi en ole kertonut hänelle asiasta ja on siirtynyt sohvalle nukkumaan ja pitää mykkäkoulua. En ole koskaan pettänyt kumppaniani. En uskalla vaihtaa salasanojani, koska pelkään, että puolisoni suuttuu ja alkaa syyttelemään minua yhä lisää asioiden salaamisesta. Mitä tekisin?

 

Parisuhteessa ihminen jakaa asiat, aivan kaiken, puolisonsa kanssa. Jos et siihen kykene, olet tuomittu elämään yksin. Raha-asiasi, intiimiasiasi, ystävyyssuhteesi, kaikesta menee parisuhteessa yksityisyys, on aivan luonnollista, että miehesi on vihainen. Pyydä siis häneltä anteeksi että tätä kaavaa olet rikkonut.

 

Parisuhteessa ihminen jakaa asiat, aivan kaiken, puolisonsa kanssa. Jos et siihen kykene, olet tuomittu elämään yksin. Raha-asiasi, intiimiasiasi, ystävyyssuhteesi, kaikesta menee parisuhteessa yksityisyys, on aivan luonnollista, että miehesi on vihainen. Pyydä siis häneltä anteeksi että tätä kaavaa olet rikkonut.

Älä nyt puhu paskaa. Tiedätkö sellaista käsitettä kuin yksityiselämän suoja? Jos et niin suosittelen googlettamaan niin loppuu se vääräntiedon levittäminen.

 

Älä nyt puhu paskaa. Tiedätkö sellaista käsitettä kuin yksityiselämän suoja? Jos et niin suosittelen googlettamaan niin loppuu se vääräntiedon levittäminen.

Meinaatko, että jos joku antaa salasanansa käyttööni ja tietoisesti myös luvan postin lukemiseen niin se on yksityiselämän loukkaamista? Eihän se näin mene. Ei ihme, että ihmiset voivat huonosti parisuhteessa, elävät kuin sinkut. Kyllä kaikki pitää jakaa, ja antaa, vaikka ei itseä haluttaisi. Sanoihan se professorikin niin televisiossa. Raha kyllä kelpaa, mutta sittenn laitetaan jalat ristiin.

 

Lainasit rahaa äidillesi, joka on ehkä iäkäs tai sairas, siis autoit avutonta ihmistä hädässä ja tästä mies suuttuu, alkaa mököttämään ja muuttaa sohvalle nukkumaan
Onko miehellä ollenkaan myötäelämisen kykyä ja taitoa; eipä taida olla, päinvastoin kyttää viattomia viestejäsi ja kiukuttelee. Jos et muuta keksi, esim et "uskalla" vaihtaa salasanaa, hanki oma tabletti tai iPad tai puhelin, jolla voit hoitaa omia asioitasi. Tämä siis vain sinun yksityiskäyttöösi.

 

Uskon, että meillä laitettaisiin lusikat jakoon, jos jompikumpi osoittaisi noin huonoa luottamusta toiseen. Kyttääminen kertoo kyllä vakavasti ongelmista joko parisuhteesta, vielä ennemmän kuitenkin vinksallaan olevasta korvien välistä.

Olen toista kertaa hyvin pitkässä parisuhteessa ja ensimmäinen liitto osoitti sen, että luottamus ansaitaan. Ex oli mustis ja epäluuloinen, vaikken koskaan antanut siihen mitään todellista aihetta. Aikanaan paljastui kyllä, miksi niin oli: "Jos ei luota itseensä, ei luota toiseenkaan." -Kuvittelee, että kumppani tekee samoin kuin itsekin. Ex teki vaikka mitä selkäni takana, itse petti ja pimitti lähes kaikissa asioissa. Erotessamme tajusin vasta, miten raskaasti minua oli jymäytetty, luottavainen ja rehellinen kun olen luonteeltani.

Tämä toinen kierros on ollut aivan erilainen, koska kumpikin on rehellinen ja arvostamme toisiamme. Emme kyttäile missään asioissa, emmekä vaadi tilityksiä sen enempaa rahasta kuin ihmisistäkään. Ei tarvitse, sellaista tunnetta ei ole kummallakaan. Se on ihanaa ja rauhallista.

 

Miksi kiusaat itseäsi roikkumalla epäterveessä avioliitossa? Kasvata itsellesi itsetunto, lopeta tossukkana oleminen, laita avioero vetämään ja opi nauttimaan elämästäsi ilman mustista kyylää. Ei tuollainen kyyläävä mustis "mies" ole mikään oikea mies, vaan sairas ja mustis kontrollifriikki.

 

Itse en olisi alun alkaenkaan lähtenyt tuollaiseen parisuhteeseen jossa tutkitaan toisen tietokoneet, kännykät ja tehdään minuuttitarkkuudella selvityksiä siitä missä liikutaan ja kenen kanssa ollaan.
Jokainen parisuhde on omansa, ei syyttää seuraavaa kumppania edellisen virheistä.
Samaten parisuhteessa pitää olla perusluottamus ja tilaa hengittää, ei voi olettaa että jokaikinen asia leväytetään auki toiselle.

Lainasit äidillesi rahaa puolisosi tietämättä. Ehkä puolisoasi vituttaa se, että annat teidän yhteisiä rahoja ihmiselle joka - ei osaa hoitaa raha-asioitaan. Tämähän tarkoittaa luultavasti sitä, että ette koskaan saa tuota summaa takaisin ja samalla pahennat äitisi taloudellista ahdinkoa ruokkimalla hänen huonoja tapojaan.
Toisaalta jos sinä käyt töissä ja maksat oman osuutesi menoista, omapa on asiasi mitä lopuilla rahoillasi teet. Jos rahat olivat puolison kukkarosta ja selkänahalla tienattuja, niin siinä tapauksessa ymmärrän veetutuksen.

Toisaalta minä olen ostanut vuosien aikana varmaan parilla tuhannella eurolla nyt jo hyvin iäkkäälle äidilleni ruokaa, koska hän ei enää siihen kykene, enkä minä jaksa vääntää hänen kanssaan rahasta. Antaisi rahaa, mutta eipä hänellä ole enää mitään käsitystä rahan arvosta.
Ei minulla ole sydäntä vierestä katsoa miten 90 vuotias syö viikosta toiseen kaurapuuroakaan, joten tavallaan minäkin ruokin äitini huonoja "tapoja". Tosin äitini olisi ihan tyytyväinen siihen kaurapuuroonkin kolme kertaa päivässä, joten ehkäpä tämä on minun omassa päässäni oleva ongelma. Joku toinen ottaisi tyytyväisenä äitini tarjoamat rahat, mutta minä odottelen, että saan niistä sitten aikanaan maksella perintöverotkin. Pitäähän valtion vähäosaisiakin tukea ja auttaa.

 

Asiahan on niin, ettei kukaan saa määrätä toisen elämästä, joten sinulla on oikeus pitää puhelimet ym. yksityisinä asioinasi. Täyttä kukkua, ettei avioliitossa ole mitään yksityisyyttä! Meillä oli aikanaan ukon kanssa vastaavaa kädenvääntöä siitä, että hänen olisi pitänyt saada lukea päiväkirjani ja puhelimeni... Ilmoitin, että ovat omia yksityisiä alueitani, tuomarin mukaan, joten revi siitä. Pidä siis puolesi ja pistä ukko ruotuun! Meillä on yhteistä taivalta liki 40vuotta joten ei olla ihan tuore pari.

 

Kyllä avioliitossakin täytyy molemmilla olla yksityisyys, johon ei toinen kajoa. Olen ollut kahdesti naimisissa miehen kanssa, joka tutki jopa omat päiväkirjani. Toinen kyttäsi työpaikan ulkopuolella, etten vain makaa työkaverieni kanssa. Laitoin molemmat ukot kierrätykseen ja sain itselleni uskollisen, kunnollisen miehen, kun taas nämä exät kiusaavat nykyisiä kumppaneitaan. Omiapahan on mokansa, kun eivät halunneet uskoa minua, kun sanoin, ettei niistä miehistä ole rehellisiksi miehiksi.

 

Meinaatko, että jos joku antaa salasanansa käyttööni ja tietoisesti myös luvan postin lukemiseen niin se on yksityiselämän loukkaamista? Eihän se näin mene. Ei ihme, että ihmiset voivat huonosti parisuhteessa, elävät kuin sinkut. Kyllä kaikki pitää jakaa, ja antaa, vaikka ei itseä haluttaisi. Sanoihan se professorikin niin televisiossa. Raha kyllä kelpaa, mutta sittenn laitetaan jalat ristiin.

No eihän pidä jakaa kaikkea. Ei liitoon meno tarkoita minuudesta luopumista. Olen onnellinen ihmiseni kanssa joka on itsenäinen ja antaa minunkin olla. Kummallekaan ei tulisi mieleenkään lukea toisen luuria. Eikä mitään tarvetta antaa/saada toisen salasanoja tms. Omat pankkitilit ja niin edelleen. Emme silti ole sinkkuja; olemme sitoutuneet toisiimme. Pidämme toisistamme huolta ja luotamme toisiimme.

 

Kyllä yksityisyys säilyy myös avioliitossa. On omat kirjeet, oma sähköposti ja oma puhelin.

Ihminenhän menettäisi kaikki ystävät, jos ystävä tietäisi, että toisen puoliso lukee ja tietää kaiken. Ei se peli vetele.

 

Älä nyt puhu paskaa. Tiedätkö sellaista käsitettä kuin yksityiselämän suoja? Jos et niin suosittelen googlettamaan niin loppuu se vääräntiedon levittäminen.

MInun mielestä nämä suojat on kehitetty sen takia kun pettäminen ei -86 jälkeen enää ole rikos, että saapi tehdä mitä huviittaa aviossakin. ihan sen takia. voi leikkiä selän takana. se sallitaan nykyään. saa salata ja erota hetikun huvittaa. mikään ei oo pysyvää. jos on luottoa ei ole varmaan mitään salattavaa viesteissä kun muuallakaan. vai minkälaiset teillä muka on salattavaa? kyllä ne on niitä mitä ei voi päivänvaloa kestä toista kaulasta kiinni pitäen sanoa?

 

No eihän pidä jakaa kaikkea. Ei liitoon meno tarkoita minuudesta luopumista. Olen onnellinen ihmiseni kanssa joka on itsenäinen ja antaa minunkin olla. Kummallekaan ei tulisi mieleenkään lukea toisen luuria. Eikä mitään tarvetta antaa/saada toisen salasanoja tms. Omat pankkitilit ja niin edelleen. Emme silti ole sinkkuja; olemme sitoutuneet toisiimme. Pidämme toisistamme huolta ja luotamme toisiimme.

kertokaa mihin tarvitsette "omanne"?
meillä on yhteiset tili ja hoidan puolisoni rahaasiat maksuja lukuunottamatta?
viestejä en vielä lue... mutta mitä niissä on salattavaa?
tervestietomme jaamme ynnä muut.

 

Parisuhteessa ihminen jakaa asiat, aivan kaiken, puolisonsa kanssa. Jos et siihen kykene, olet tuomittu elämään yksin. Raha-asiasi, intiimiasiasi, ystävyyssuhteesi, kaikesta menee parisuhteessa yksityisyys, on aivan luonnollista, että miehesi on vihainen. Pyydä siis häneltä anteeksi että tätä kaavaa olet rikkonut.

Nyt kyllä täytyy olla eri mieltä. Luottamus sisältää sen ettei nyt ihan kaikkea tarvitse raportoida.Kyllä saa olla oma lompakko ja ystävän kanssa omat keskustelut. Ihan ite saa päättää vaatteensa ja kampauksensa. Ja voi ihan ite ajatellakin ja lukee kirjansa ja tankata autonsa ja käydä duunissa...esimerkiksi

 

En minä ainakaan suostu jakamaan aivan kaikkea mieheni kanssa.

Ensinnäkin työasiani, en tee töissä mitään sellaista joka avioliittoamme uhkaisi tai olisi ongelma parisuhteelle. Olen ollut samssa miesvaltaisessa työpaikassa jo yli 10 vuotta ja ainoana naisena kuulen joskus hyvinkin henkilökohtaisia juttuja työkavereiden elämästä. Eipä ole tullut mieleenkään kertoa työkavereitten henk.koht.asioita mun miehelle.

Toiseksi ystävieni elämät. En ikinä kerro ystävieni minulle luottamuksella kertomia asioita kenellekään. Toki näitä ihan arkisia asioita kerron esim. miten jonkun ystävän lapset ovat pärjänneet vaikkapa urheilukisoissa, mutta en koskaan kerro minulle luottamuksella puhuttuja syvempiä juttuja kenellekään toiselle.

Kolmanneksi harrastukseni. Enpä näe mitenkään mahdollisena sitä että mieheni olisi mukana tässä harrasteporukassa missä minä olen. Se on minun juttuni, ei hänen, enkä minäkään ole tuppaamassa hänen harrastukseensa mukaan. Ihmisellä pitää olla mahdollisuus omaan aikaan ja omiin mielenkiinnon aiheisiin. Ei koko elämää tarvitse elää symbioosissa toisen kanssa.

Puhelimessani ei ole mitään salattavaa sisältöä, mutta enpä hyvällä katsoisi sitäkään jos mieheni tutkisi sen. Samaten rahat, olen itse tienannut elantoni 16 vuotiaasta asti, en tarvitse ketään sanelemaan mitä voin ostaa ja mitä en, en tuhlaa mihinkään täysin turhaan , olen maksanut oman osani yhteisistä menoista ja säästöönkin jää rahaa joka kuukausi yhteiseen käyttöön.