Olen joskus kirjoittanut odottajien palstalle asiasta, ja nyt kun luin tämän ketjun, päätin kertoa "tarinani" täälläkin.
Olin kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa raskaana. Jossain puolivälissä raskautta alkoi haju, kutina, kirvely, kuivuminen, kirvely virtsatessa, kaikki mahdolliset alapään vaivat. Juoksin lääkäriltä toiselle, kokeita ei kukaan suostunut ottamaan, ei edes yksityislääkäri. Kaikki määräsivät vain Gynodactariinia (muistinkohan oikein nimen?), eli epäilivät hiivaa. Muutaman kuukauden kärsimystä kesti, sitten loppui.
Toinen raskauteni oli neljä vuotta sitten. Taas puolivälissä sama juttu. Tällä kertaa otettiin virtsanäyte, ei virtsatietulehdusta, mutta varmuudeksi antibiootit! Kun ei auttanut antibiootit, taas hiivalääkitys. Ei apua. Otettiin myös kaikki mahdolliset sukupuolitautitestit, kaikki puhtaita.
Kolmas raskauteni oli puolivälissä menneenä syksynä, ja taas alkoivat tutut oireet. Neuvolalääkärille puhuin asiasta, hän sanoi heti, että ihan selvä vaginoosi, (käsittääkseni sama asia kuin tämä epäspesifi emätintulehdus?). Testasi vielä asian laittamalla jotakin ainetta hansikoituun käteensä, työntämällä sormensa hetkeksi emättimeeni ja tämän aineen väri muuttui, joten asia varmistui. Flagyl-kuuri, ja kaikki oireet parissa päivässä pois. Olisipa tämä lääkäri ollut jo kymmenen vuotta sitten tuolla neuvolassa, monelta itkulta, tuskalta, epätietoisuudelta, olisin säästynyt.