Kerrankin tuli sukulaiselta kehua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja samperi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

samperi

Aktiivinen jäsen
21.01.2006
32 905
6
38
Isotädin luona käytiin eilen ja tuli kerrankin positiivista palautetta
Poika on siis todella kiltti, hyvätapainen ja tottelevainen kolmivuotias

Ja sain siitä kiitosta, sekä lauseen "sinä olet kasvattanut lapsesi todella hyvin"

Omat vanhemmat, siskot tai muut sukulaiset aina vaan kaivelee negatiivia juttuja, niin tuntuipa kerrankin tuollainen hyvälle *ylpeä hymiö*
 
Heh. Olen ajatellut muuten ihan samaa, että olisi kiva käydä tapaamassa vähän kaukaisempia sukulaisia. Juuri siksi, koska olen kyllästynyt lastemme isovanhempien tapaan olla joko täysin välinpitämättömiä lapsistamme tai löytää ne huonot asiat, tai jopa jos meillä on vaikeaa, lyödä vyön alle tai vetää matto jalkojen alta arvostelemalla meitä tai lapsiamme, kun tarvitsisimme tukea tai apua.
 
Toki miten vanhemmat voisivat muuttua, jos ovat sitä ikäpolvea, että jo omassa lapsuudessa kasvatettiin haukkumalla, koskaan ei kehuttu tai kannustettu.

Tuntuu tosi kivalta, jos sukulaiset sanovat, että ihanat lapset ym (kun ovat nätisti juhlissa).
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Heh. Olen ajatellut muuten ihan samaa, että olisi kiva käydä tapaamassa vähän kaukaisempia sukulaisia. Juuri siksi, koska olen kyllästynyt lastemme isovanhempien tapaan olla joko täysin välinpitämättömiä lapsistamme tai löytää ne huonot asiat, tai jopa jos meillä on vaikeaa, lyödä vyön alle tai vetää matto jalkojen alta arvostelemalla meitä tai lapsiamme, kun tarvitsisimme tukea tai apua.

Ei sais pilata toisen hyvänmielen-ketjua, mutta meilläkin on juurikin näin. Juuri tässä viime viikolla miehen isä tokaisi nähtyään esikoisen itkupotkuraivarit ja miten yritin tilannetta väsyneenä vauva sylissä hoitaa että hänestä ei ole mitään väliä kuka tai miten lapsia hoidetaan ja kasvatetaan, niistä tulee mitä tulee. Olen kotiäitinä, lapset 1v8kk ja vauva 1kk. Eli tosi kannustavaa palautetta satelee...
 
No minusta on ilmeisen yleisesti (isäni puolen suvussa) kuviteltu lapsen vanhempana jotain ihan muuta kuin olen. Äitini täytti 60 ja juhlistimme sitä vajaan 30 hengen porukalla laivalla. Hämmästys tuntui olevan suuri, kun meidän tytöt istuivat pöydässä nätisti, eivätkä remunneet ympäri ruokasalia, eivät huutaneet riidelleet eivätkä muutenkaan könynneet, jaksoivat istua asiallisesti koko sen ajan mitä kattaus kesti. Muutenkin oli puettu nätisti ja olivat hyvä käytöksisiä.
Ihan tuli suoraa palautetta, että kylläpä teillä osataan käyttäytyä ja käytöstavat.
Tuli hyvä mieli itsellekkin, että jotain on mennyt perille asti, ilmeisesti jos itse olen melkoisen vilkas ja villi ollut, oletetaan, että myös minun jälkikasvu on jotain ihan karmeeta.
 
Minusta on jotenkin surullista, että ainoat positiiviset kommentit lapsista tulevat ammattilaisilta, tai niihin opiskelevilta.
Asumme yliopistokaupungissa ja lapset osallistuneet moniin tutkimuksiin.
On ollut kiva saada palautetta, jonka mukaan lapsen kanssa on kiva ja helppo olla, on yhteistyökykyinen, iloinen, reipas, ym.
Isovanhemmat etsivät sitä heikkoa kohtaa tai eivät kommentoi lapsiamme mitenkään, eivätkä muutenkaan ole kiinnostuneita lapsistamme.

Joskus joku ventovieras on kaupassa kommentoinut nätisti.
Ystäviä ei ole (muuttoja paljon) täällä. Lapsuudenystäviä näen harvoin ja yleensä yksin.
 

Yhteistyössä