Minä olen ujo nainen ja käyttäydyn aika epäilyttävästi kun olen ihastunut
Ensinnäkin: Haen katsekontaktia. Mutta kun olen sen saannut, käännän katseen nopeasti pois ja innostun jutteleemaan entistäkin äänekkäämmin heille, joitten kanssa sillä hetkellä olen.
Toisekseen: Puhun kovaan tai yritän muuten vain herättää huomiota, mutta yleensä kuitenkin selkä mieheen. Jos en ole saannut katsekontaktia aikohin, saatan masentua ja ajatella "ei hän minusta pidä"- tyylisesti ja silloin minä vetäydyn omaan kuoreenii, toivoen että mies huomaisi sen..
Kolmanneksi: Hymyilen paljon ja minua naurattaa selittämättömistä syistä, jos meillä on mennyt "hyvin" (eli saannut katsekontaktia, tai mies on tehnyt jotain ystävällistä minua kohtaan). Yritän kuitenkin aina peittää sen niin ettei mies itse huomaa sitä. Eräät ystäväni ovat tosin oppineet tunnistamaan tämän "perättömän ilon"
Neljänneksi: En pysty puhumaan miehelle. Vaikka olisi tilanne jossa olisi "kohteliasta" sanoa jotain, unohdan aina miten tehdä yhtään mitään. En saa sanaakaan sanottua ja tunnen jopa itse kuinka katseeni jäätyy suorastaan vihaiseksi, etäiseksi.
Ujona naisena minun on kuitenkin pakko sanoa, että minä suorastan RAKASTAN katsoa miestä silmiin. Jos tunnette naisen, jolla vaikuttaisi olla samanlaista taipumusta "minunlaiseen" ujouteen, katsokaa häntä silmiin ja kysykään jotain. Kysymykseen on pakko vastata. Älkää välittäkö vaikka hän sanoisi jotain typerää - lupaan että nainen itse jo ruoskii itseään tarpeeksi siitä.
Ujot naiset eivät tarvitse muuta kuin pienen tönäisyn eteenpäin
Jotkut tosin isomman kuin toiset...