Isovanhempien "apu" lastenhoidossa

Rasittaa yli kaiken, kun äitini tulee auttamaan minua lapsen hoidossa (vähän yli 2-v lapsi). Periaatteessa on tosi kivaa, että hän tulee, hän viihtyy tosi hyvin lapsen kanssa, ja lapsi viihtyy hänen kanssaan, kun ovat puistossa tai leikkivät sisällä. Mutta siihen se sitten jääkin. Äitini ei kertakaikkiaan osaa toimia ns. haastavissa tilanteissa kuten syöttö tai nukutus. Lapsi on uhmaiässä ja tarvitsee rajoja. Äitini ei tätä ymmärrä.

Lapsemme on huono syömään, ja olemme neuvolan ohjeiden mukaan laatineet tietyt säännöt ruokatilanteeseen, esim. ei leluja ruokapöytään, ei jälkkäriä ennen pääruokaa, ei ylettömästi juomaa ennen kuin on syöty jne. Äitini ei kertakaikkiaan suostu uskomaan näitä sääntöjä. Heti kun silmä välttää, hän on ottanut lelut pöydälle ja maanittelee niiden avulla lasta syömään. Lisäksi hän tuo mukanaan omat ruuuat kun ei usko mun tekemän ruuan olevan tarpeeksi hyvää lapselle! (mä teen tavallista kotiruokaa, lapsen syönti muutenkin vaikeaa, niin hänen erikoisjuttunsa eivät tosiaan auta) Äidin ruokia lapsi ei syö ollenkaan, eikä sitten sen jälkeen suostu syömään munkaan tekemää, joten menee vain huonommaksi jos hän sekaantuu asiaan. Jos sanon asiasta, hän ei vain usko!

Lisäksi nukkumaanmennessä (päikkäreille) hän on aivan mahdoton. Jos hänet päästää auttamaan, hän ei kertakaikkiaan toimi niin kuin sovittiin. Hän saattaa kesken nukutusken ruveta kovaan ääneen huutelemaan minulle jotakin toiseen huoneeseen, tai jopa tuoda lapsen kesken kaiken leikkimään olohuoneeseen! Olen sanonut moneen kertaan että puhutaan hiljaa, rauahllisella äänellä jne, selittänyt meidän tavan nukuttaa lasta, mutta hän ei usko. Eihän siinä mitään jos hänenkin tapansa toimisi, mutta kun sillä lapsi ei nukahda ollenkaan ja kiukuttelee loppupäivän.

Lisäksi äitini ottaa esim. terävän veitsen pöytään, jolla leikkaa leipää, vaikka olen sanonut että meillä leikataan leipä tiskipöydällä, ja veitsi pistetään heti takaisin telineeseen, ettei vain unohdu mihinkään mistä lapsi sen saa. Hän ei vain usko, vaikka sanon, ja loukkaantuu tai pistää asian ihan leikiksi jos sanon hänelle asiasta.

Samoin jos yritän lapselle pitää kuria ja rajoja, joita pidämme normaalisti, jos äitini on paikalla, hän puuttuu tilanteeseen ja saattaa tulla kesken mun nuhtelun sanomaan etten saisi torua lasta, tai jos lapsi on jäähyllä, hän tulee ottamaan lapsen pois ilman mun lupaani... Tämä on todella raivostuttavaa. Multa menee kaikki arvovalta lapsen silmissä, ja tulee vaan tosi paha mieli. Sitten aina kun sanon äidilleni jostain, se ei todellakaan mene perille, vaan hän vain on niin kuin asia ei olisi tärkeä, saattaa sanoa "joo" mutta seuraavassa hetkessä tekee taas samoin! En kerta kaikkiaan käsitä miksei hän voi uskoa jos sanon jostain asiasta.

Sen takia en voi jättää lasta äidilleni hoitoon muuta kuin lyhyeksi aikaa, koska syömis- tai nukkumaanmenotilanteesta hän ei kerta kaikkiaan selviydy. Äiti ei tätä ymmärrä ja olisi kiva jos hänelle voisi antaa lapsen pitemmäksi aikaa hoitoon, mutta, mutta harmittaa jos lapsi sitten syö pelkkää pullaa eikä nuku päikkäreitä. Puhumattakaan jos äitini unohtaa jonkun veitsen tms lapsen ulottuville...

Puistossa heillä menee kyllä tosi hyvin ja leikkivät tosi ihanasti keskenään, mutta en vain tiedä millä saisin hänet kunnioittamaan meidän kasvatustapojamme ja sääntöjämme. Monissa asioissa voidaan tehdä erilailla, mutta koska lapsen syöminen ja nukkuminen ovat todella haastavia, haluaisin niissä pitää rutiineista kiinni. Hän ei vain kuuntele yhtään jos yritän sanoa näistä.

Onko muilla tällaista? Miten olette saaneet jutut toimimaan?

 

Meillä mennään kotona minun sääntöjen mukaan, mutta jos lapsi on mummolassa niin siellä mennään mummon juttujen mukaan. Tämä ei ole meillä vaikeuttanut asioita kotona mitenkään. Mutta jos äitini yrittäisi MINUN kodissa toteuttaa omia juttujaan, niin pistäisin hommalle ehdottoman stopin. Meillä yleensä kyllä poika menee mummolaan kylään, harvemmin äitiini meille tulee häntä hoitamaan.

 

Nyt voi vielä olla vähän hankalaa juuri tuo syöminen ja nukkuminen, mutta eiköhän se kohta se helpottaa kun niiden kanssa ei enää tarvitse olla niin tarkkana. Lisäksi olen sitä mieltä että lapsi kyllä ymmärtää että mummon kanssa on eri säännöt kuin äidin kanssa, eikä siis mummon lepsuilu välttämättä nollaa teidän yrityksiä saada rutiinit sujumaan.

Minäkin ennen katsoin savu korvista nousten äitini ja isäni lapsenhoitoa (saatika sitten miehen vanhempien, kun aina oli syöty ihan mitä ja miten sattuu, ja nukkumaan mentiin pari tuntia myöhemmin kun oli neuvottu. Kyllähän se ärsyttää että rytmit menevät sekaisin, mutta onneksi ne taas seuraavana päivänä saa korjattua.

Mutta. Ajattelen niinkin että saan ihan korvaamatonta hoitoapua isovanhemmilta, enkä siksi kehtaa hirveästi marista niistä hoitotavoista, kunhan ei suoranaisesti opeteta huonoja tapoja tai saateta vaaratilanteeseen. Teillähän tuo veitsijuttu on ihan selkeästi vaarallinen, muut ihmiset eivät tosiaan välttämättä ymmärrä miten nopeasti lapsi voi napata veitsen ja satuttaa itseään.

Vähän samasta aiheesta oli keskustelu ihan vähän aikaa sitten. Monilla tuntuu olevan sama ongelma. Isovanhemman kanssa vietetty aika kuitenkin (yleensä) on kullanarvoista lapselle ja iso apu vanhemmille, joten kannattaa kyllä selvittää tilannetta. Omalle äidille kuitenkin on helpompi sanoa kuin vaikka anopille, eikös?

 

Hei! Tässä vähän erilainen näkökulma asiaan. Alkuun haluan sanoa, että ymmärrän näkökulmasi monessa asiassa. Varsinkin sinun kasvatuksesi aliarvioiminen kotonasi on lapselle hämmentävää, tarkoitan tällä esim. tuota mainitsemaasi jäähyltä vapauttamista. Jäähyilyssä on oltava erityisen johdonmukainen, muuten metodin voi unohtaa kokonaan. Tämän tietysti tiedätkin. Minun mielestä kotonanne mennää teidän vanhempien ehdoilla, tämän voit äidillesi ilmaista. Toki jos esim. hänen nukutustyylinsä teillä tehoaa niin miksipä ei niinkin. Lelujen tuominen pöytään on mielestäni ihan hyvä sääntö kaikkialla, myös hyvin syövillä lapsilla. Tämä kuuluu vähän enemmän pöytätapoihin kuin kenenkään omiin periaatteisiin. Samoin se, että jälkkäriä saa vasta kun on syönyt pääruuan. Ihan yleisiä juttuja, ainakin meillä. Mutta isovanhempien luona saattaa olla toisin.

Isovanhemmilla on kuitenkin oikeus "ottaa rusinat pullasta" eli nauttia lapsesta ilman kasvatuksellista vastuuta. Tämän takia äitisi ei pärjää, ei ehkä haluakaan pärjätä nukutuksissa ja syötöissä kuten sinä haluaisit. Minä en millään jaksa uskoa, että äitisi alentaisi lapsesi mitenkään alttiiksi vaaratilanteelle. Ja mitä sitten, jos lapsi syö hoidossa pelkkää pullaa eikä nuku päiväunia? Itsepähän hoitavat kiukkuista lasta ja ehkä ymmärtävät asian paremmin seuraavan kerran ja sinunkin kannaltasi. Vapaa-aika on sinulle korvaamatonta ja lapsi nauttii, kun saa viettää aikaa isovanhempien kanssa. Se on hemmottelua, ja kuuluu asiaan.

Itse olin ekan kanssa aika tarkka samanlaisista asioista kuin sinäkin. Nyt kun minulla on toinen (vauva) olen alkanut relata ja mietin tarkkaan mihin ehdin esikoisen kanssa puuttumaan. En tarkoita että olisin lepsuuntunut, tietyt säännöt on sovittu miehen kanssa ja niistä pidetään aina kiinni. Mutta nykyisin en vaan ehdi enkä jaksa aina pitää sellaisista periaatteista kiinni, jotka eivät vie esikoisen kasvatusta suuntaan tai toiseen. Esim. ruoka-ajoista on silloin tällöin pakko joustaa, samoin päiväunista, reissussa ollessakin ollaan hyvin eri taktiikalla kuin kotioloissa. Esikoiseni on kyllä jo 4v. ja ymmärrän että 2-vuotiaalla sävelet pitää vielä olla selvemmät.

Neuvoni: Keskustele äitisi kanssa säännöistä joita noudatetaan sinun kotonasi mutta toisaalta anna hänelle vapaus toimia lapsen kanssa ollessaan kuten hän parhaimmaksi katsoo. Löysää ohjia hieman: kyllä hänkin on sinut kasvattanut

 

Kiitos viesteistä ja neuvoista!
Meillä siis tosiaan tilanne niin, että äitini tulee tänne meidän seuraksi päivällä (meillä myös vauva) ja auttaa enemmän esikoisen hoidossa ja sillä aikaa mä voin keskittyä vauvan hoitoon. Lapsi ei ole ollut kertaakaan mummolassa yksin hoidossa, vaan nämä hoitoaputilanteet ovat olleet meillä kotona. Sikäli siis lapsen kiukuttelu/nukkumattomuus/syömättömyys kaatuvat mun niskaani eikä vain äidilleni.

Niin kirjoitinkin tuossa että ei mulla olisi mitään äitini nukutustapoja vastaan jos ne toimisivat, mutta kun eihän lapsi nukahda jos hänen kanssaan vain nauretaan ja leikitään ja huudellaan kovaan ääneen kesken nukutuksen saati tuodaan jo puoliuninen lapsi yhtäkkiä olohuoneeseen leikkimään kesken nukutuksen... siis ihan käsittämättömiä juttuja jotka aiheuttaa sen että lapsi ei nuku vaan kiukuttelee sitten loppupäivän.

Enkä tosiaan olisi näistä niin tiukka ellei seuraamuksia olisi. Ongelma onkin se, ettei äitini kertakaikkiaan usko mua kun sanon näistä asioista. Käsitinkö oikein, että teillä muillakin on samanlaiset ongelmat, mutta ette vain välitä niistä? Olenko liian tiukkapipoinen? Mutta miten sitten jaksatte kiukuttelevaa lasta jos hän ei ole nukkunut? Toivoisin niin, että äitini kuuntelisi minua ja voisi toimia niin kuin pyydän, ja sitten hänestä olisi todellista apua lapsenhoidossa, ja voisin lapsen antaa heillekin hoitoon.

Nyt siis hänestä on suuri apu leikkikaverina pihalla ja puistossa, mutta tosiaan syömiset ja nukkumiset menee ihan pieleen ja pahinta on kun hän ei kertakaikkiaan usko minua missään asiassa vaan loukkaantuu kun sanon jostakin... tulee vaan niin paha mieli aina sitten siitä, ja yritän olla sanomatta vaikka kuinka tekisi mieli. On sekin kurjaa jos ei voi omalle äidilleen sanoa suoraan, jos tämä toimii ihan hölmösti. :/

Hei! Tässä vähän erilainen näkökulma asiaan. Alkuun haluan sanoa, että ymmärrän näkökulmasi monessa asiassa. Varsinkin sinun kasvatuksesi aliarvioiminen kotonasi on lapselle hämmentävää, tarkoitan tällä esim. tuota mainitsemaasi jäähyltä vapauttamista. Jäähyilyssä on oltava erityisen johdonmukainen, muuten metodin voi unohtaa kokonaan. Tämän tietysti tiedätkin. Minun mielestä kotonanne mennää teidän vanhempien ehdoilla, tämän voit äidillesi ilmaista. Toki jos esim. hänen nukutustyylinsä teillä tehoaa niin miksipä ei niinkin. Lelujen tuominen pöytään on mielestäni ihan hyvä sääntö kaikkialla, myös hyvin syövillä lapsilla. Tämä kuuluu vähän enemmän pöytätapoihin kuin kenenkään omiin periaatteisiin. Samoin se, että jälkkäriä saa vasta kun on syönyt pääruuan. Ihan yleisiä juttuja, ainakin meillä. Mutta isovanhempien luona saattaa olla toisin.

Isovanhemmilla on kuitenkin oikeus "ottaa rusinat pullasta" eli nauttia lapsesta ilman kasvatuksellista vastuuta. Tämän takia äitisi ei pärjää, ei ehkä haluakaan pärjätä nukutuksissa ja syötöissä kuten sinä haluaisit. Minä en millään jaksa uskoa, että äitisi alentaisi lapsesi mitenkään alttiiksi vaaratilanteelle. Ja mitä sitten, jos lapsi syö hoidossa pelkkää pullaa eikä nuku päiväunia? Itsepähän hoitavat kiukkuista lasta ja ehkä ymmärtävät asian paremmin seuraavan kerran ja sinunkin kannaltasi. Vapaa-aika on sinulle korvaamatonta ja lapsi nauttii, kun saa viettää aikaa isovanhempien kanssa. Se on hemmottelua, ja kuuluu asiaan.

Itse olin ekan kanssa aika tarkka samanlaisista asioista kuin sinäkin. Nyt kun minulla on toinen (vauva) olen alkanut relata ja mietin tarkkaan mihin ehdin esikoisen kanssa puuttumaan. En tarkoita että olisin lepsuuntunut, tietyt säännöt on sovittu miehen kanssa ja niistä pidetään aina kiinni. Mutta nykyisin en vaan ehdi enkä jaksa aina pitää sellaisista periaatteista kiinni, jotka eivät vie esikoisen kasvatusta suuntaan tai toiseen. Esim. ruoka-ajoista on silloin tällöin pakko joustaa, samoin päiväunista, reissussa ollessakin ollaan hyvin eri taktiikalla kuin kotioloissa. Esikoiseni on kyllä jo 4v. ja ymmärrän että 2-vuotiaalla sävelet pitää vielä olla selvemmät.

Neuvoni: Keskustele äitisi kanssa säännöistä joita noudatetaan sinun kotonasi mutta toisaalta anna hänelle vapaus toimia lapsen kanssa ollessaan kuten hän parhaimmaksi katsoo. Löysää ohjia hieman: kyllä hänkin on sinut kasvattanut

 

Ymmärrän sinua ap niin täysin!!!! Minun äitini on samanlainen. Se on niin kuluttavaa. Ei usko mitä sanon tai kuittaa sen vain tyyliin joo. Äitini asuu eri paikkakunnalla ja näemme harvoin. Haluaisin kyllä nähdä useammin ja saada apua lapsenhoitoon. Mutta joka kerta tulee sellainen olo, että äidin avusta oli enemmän haittaa kuin hyötyä.

Meillä myös lapsi haastava nukutettava. On aina vaatinut hiljaisuuden nukahtaakseen. Nukahtaakin silloin, jos on ihan hiljaista ja sitten nukkuu hyvin. Äitini on sellainen, että saattaa alkaa illalla leipomaan sähkövatkaimella, kun olen nukuttamassa lasta. Lapsi on sitten aivan peloissaan ja kysyy, mikä ääni toi on. Ja ei nukahda seuraavaan tuntiin. Kun sanon äidilleni voisiko olla hiljaa, hän vain sanoo, että ei kai lapsi nyt niin herkkä ole. Tai että kyllä sinä nukuit lapsena vaikka hän leipoi yms...En nyt ehdi enempää kirjoittaa, mutta siis empatiani sinne!

 

Meillä samanlainen tilanne, vauva ja kaksivuotias esikoinen. Ja olenkin kirjoitellut tuonne aikaisempaan ketjuun jossa mollattiin isovanhempia, mutta ei siitä sen enempää... Meillä isovanhempien apu on lähinnä esikoisen ulkoiluttamista aamupäivisin tai iltapäivisin. Ateriat syödään kotona ja päiväunet nukutaan kotona, enkä niihin isovanhempien apua tarvitse. Riittäisikö sinullekin, että äitisi hoitaisi niitä hommia, jotka sujuvat hyvin, ja lähetät hänet kotiin ennen ruokaa/päikkäreitä? Itse en osaisi kuvitellakaan tilannetta, että päästäisin jonkun muun sähläämään lapsen päiväunia, kun olisin itse kotona.

 

Äitisi ei ota sinua tosissaan. Sanoisin, että tuossa on kaksi vaihtoehtoa: Joko rajoitat äitisi avun tiukasti niihin asioihin, jotka sujuvat eli ulkoiluun yms, tai sitten annat lapsen muutamaksi päiväksi hoitoon hänelle ja annat Siperian opettaa.

Ei se lapsi kärsi peruuttamattomasti vaikkei nukkuisi muutamaan päivään ollenkaan ja söisi pelkkää pullaa, mutta mummin hermot voivat olla sopivasti koetuksella väsyneen ja huonosti syöneen lapsen kanssa muutaman valvotun vuorokauden jälkeen ;-) Sitten hän ehkä on suostuvaisempi sinun käytäntöihisi.

 

Meillä samanlainen tilanne, vauva ja kaksivuotias esikoinen. Ja olenkin kirjoitellut tuonne aikaisempaan ketjuun jossa mollattiin isovanhempia, mutta ei siitä sen enempää... Meillä isovanhempien apu on lähinnä esikoisen ulkoiluttamista aamupäivisin tai iltapäivisin. Ateriat syödään kotona ja päiväunet nukutaan kotona, enkä niihin isovanhempien apua tarvitse. Riittäisikö sinullekin, että äitisi hoitaisi niitä hommia, jotka sujuvat hyvin, ja lähetät hänet kotiin ennen ruokaa/päikkäreitä? Itse en osaisi kuvitellakaan tilannetta, että päästäisin jonkun muun sähläämään lapsen päiväunia, kun olisin itse kotona.

Samaa mieltä!

Tsemppiä AP:lle tilanteeseen. Ristiriitaista tosiaan, mielellään ottaa kaiken avun vastaan mutta tuossa kaikki oma työ menee takapakkia ja rajoista on todella pidettävä kiinni.

Äitisi ei kunniota tapaasi kasvattaa. Ehkä hän ei osaa pitää sinua aikuisena? Vähätteleekö muutenkin kuin lasten kasvatuksessa?

Minä tekisin niin, että sanoisin suurin piirtein näin "Ihanaa että lapsillani on läheinen mummo ja kiva kun teillä on mukavaa yhdessä. Mutta tämä on minun kotini ja minä olen näiden lasten äiti. Täällä kotona toimitaan minun säännöillä ja niitä on muiden - sinunkin - kunnioitettava. Koska et tue kasvatustani ja vähättelet meidän perheelle tärkeitä asioita kuten miten nukutetaan ja miten ruokaillaan, on parempi ettet ole niissä tilanteissa läsnä. Käykää puistossa ja leikkimässä. On tarpeeksi haastavaa yrittää selviytyä uhmaikäisen kanssa vaikeista tilanteista yksinkin, en pysty jos sinä et tue minun tapaani toimia niissä. On parempi ettet ole silloin läsnä." Eli anna mummon nauttia lapsesta siinä missä osaa ja miten heillä lapsen kanssa asiat toimivat. Hoida sinä syötöt ja unille laitot. Ehkä mummo jonkun ajan kuluttua on valmis kuuntelemaan sääntöjäsi, tai sitten ei. Tärkeintä että sinä selviät uhmaikäisen kanssa ilman turhia paineita.


Itselläni on aivan siivpushullu äiti. Minulla koti on puhdas. Voisin sanoa että meillä on keskimääräistä siistimpää. Päivällä leluja on lattialla, mutta joka ilta korjaan tavarat paikalleen ja imuroin. AINA kun oma äitini tulee käymään, hän ottaa rätin/imurin ja alkaa siivota olemattomia juttuja kuten taulun kehyksiä jne. Eikä ärsyttävintä ole se itse siivous vaan jatkuva arvostelu miten minun kuuluisi siivota. Siitä tulee iso stressi jo ennen kuin äitini tulee. Hän tulee omien sanojen mukaan leikkimään esikon kanssa, jotta minä saan levätä ja keskittyä vauvaa. Hoidin asian lopulta niin, että puen esikoisen valmiiksi ja he lähtrevät heti puistoon. Äitini ja lapseni nauttivat toistensa seurasta, ja he pärjäävät hyvin. Tai sitten vien esikoisen äitini luokse. Eli todella minimoin äitini kaikki vierailut kotonani. Näin on pärjätty paljon paremmin. Joskus pyydän äidin kahville puistoilun jälkeen, mutta kun hän alkaa kiillottaa rätillä jääkaapin ovea tai ehdottaa verjone pesua, sanon kiitos paljon vierailusta, me käymme nyt päiväunille.

 

Lapset on niin erilaisia. Jollain lapsella voi hyvin olla mummolassa eri rytmit kuin kotona ja ne ehkä korjaantuvatkin seuraavana päivänä. Tai sitten voi olla sellainen kuin meidän esikoinen pienempänä: kun mummo kiellosta huolimatta nukutti viereensä päikkäreille, seuraavat kaksi viikkoa päikkäreille nukahtaminen omaan sänkyyn kesti 1,5 h ja oli yhtä huutoa. Tai kun nukahti autoon väärään aikaan, unirytmi meni viikoiksi sekaisin, niin, että herättiin joka aamu ennen viittä. Kyllä muakin on tiukkapipona pidetty, mutta olen ollut tosi tarkka lapsen nukkumiseen liittyvistä asioista, ihan vaan siksi, että muuten ei itse jaksa, kun arki hankaloituu viikkokausiksi.

Nyt esikoinen on onneksi jo neljä, eikä unirytmin vaihtelu ole enää kohtalokasta. Kuopus on vauva, joka on aiemmin nukkunut selvästi isoveljeään paremmin, mutta nyt kolmikuisena on tullut ihme nukahtamiskiukku. Toivon, ettei ole pysyvää, eikä päädy yhtä huonoksi nukkujaksi kuin veljensä.

Mutta ap:tä ymmärrän ihan täysin. Ratkaisua mullakaan ei tilanteeseen ole. Eniten olin vihainen, kun esikoisella epäiltiin vauvana allergioita ja oli tosi tarkkaa, mitä ruokia sai missä vaiheessa kokeilla. Sitten anoppilassa poika konttaa vastaan leivänkannikka suussa, vaikka olin juuri sanonut, että viljat on kiellettyjen listalla. Kuulemma auttaa kivasti hampaiden tulon aiheuttamaan kutinaan se kova leipä...

Tsemppiä ap:lle ja rohkeutta siihen, että saa tarvittaessa sanottua mummolle suorat sanat. Mä olen aina ollut vähän sellainen hymistelijä, en kehtaa suuttua ihmisille näkyvästi.

 

Huvittavaa huomata, että kaikki, jotka tällä palstalla valittavat isovanhempien käytöksestä/lapsenhoitoon sekaantumisesta/vääränlaisesta hoitotavasta/yli-innokkuudesta ovat lähes poikkeuksetta yhden lapsen äitejä.
Hankkikaa enemmän lapsia niin johan muuttuu ääni kellossa! Olette vain kiitollisia että mummi haluaa auttaa.

 

Mä mietin niinkin, että olkaa nyt hyvän tähden kiitollisia, että saatte ylipäänsä apua (ja seuraa) isovanhemmilta. Meillä toinen pappa on kuollut ja toinen ei ole sen tyylinen, että auttaisi. Toinen isoäiti on eläkkeellä, mutta masentunut ja toinen tiukasti työelämässä. Apua ei saa siis oikein keltään. Toinen isoäiti voi viikonloppuisin hoitaa.

 

On se kumma, että mummojen pitäisi auttaa kaikin mahdollisin tavoin eikä heillä saisi olla omaa elämää vaan pitäisi elää sitä lapsenlapsen perheen elämää varten, mutta sitäkin vain silloin kun häntä tarvitaan.

Sitten toisaalta mummo ei saisi tehdä yhtään mitään lapsenlapsen kanssa ja jos tekee jotakin, tekee sen kuitenkin väärin. Jos yhden ainoan lapsen hoitaminen ja kasvattaminen on noin vaikeaa, olisikohan pitänyt olla hankkimatta lapsia.

Tietysti joku ruoka-allergia on tärkeä asia, mutta silloin äidin on todella se tutkimuksen ajan hoidettava lasta ihan itse tai päiväkodin tätien silmien alla. Ja jos nukkumaanmeno ja muu rytmi menee sekaisin, niin älkää hyvät äidit antako enää sitä ainokaistanne mummon luo nukkumisaikoihin, vaan hoitakaa itse. Mutta älkää sitten syyttäkö mummoa, jos mummolle ei enää sovikaan lapsenhoito seuraavalla kerralla. Eihän tuollaista soutamista ja pilkun viilaamista kukaan jaksa.

 

Aamen! Jos ei ilmainen hoitoapu kelpaa niin voi vaikka MLL:sta palkata hoitajan joka varmasti sitten tekee miten käsketään.

 

On se kumma, että mummojen pitäisi auttaa kaikin mahdollisin tavoin eikä heillä saisi olla omaa elämää vaan pitäisi elää sitä lapsenlapsen perheen elämää varten, mutta sitäkin vain silloin kun häntä tarvitaan.

Sitten toisaalta mummo ei saisi tehdä yhtään mitään lapsenlapsen kanssa ja jos tekee jotakin, tekee sen kuitenkin väärin. Jos yhden ainoan lapsen hoitaminen ja kasvattaminen on noin vaikeaa, olisikohan pitänyt olla hankkimatta lapsia.

Tietysti joku ruoka-allergia on tärkeä asia, mutta silloin äidin on todella se tutkimuksen ajan hoidettava lasta ihan itse tai päiväkodin tätien silmien alla. Ja jos nukkumaanmeno ja muu rytmi menee sekaisin, niin älkää hyvät äidit antako enää sitä ainokaistanne mummon luo nukkumisaikoihin, vaan hoitakaa itse. Mutta älkää sitten syyttäkö mummoa, jos mummolle ei enää sovikaan lapsenhoito seuraavalla kerralla. Eihän tuollaista soutamista ja pilkun viilaamista kukaan jaksa.

Ensinnäkin joku aiemmin totesi yhden lapsen äideistä, meillä on kyllä kaksi lasta, mutta silti välitän siitä, miten heitä hoidetaan. Ja varsinkin nyt kun talossa on vauva, on tärkeää, että isomman lapsen unet yms. pysyvät hyvällä mallilla, jotta yöllä ei tulisi vauvan syöttöjen lisäksi vielä muita herätyksiä. Sitäpaitsi meillä isovanhemmat asuvat kaukana, joten hyvin harvoin heitä on erikseen pyydetty lapsenhoitoon. Ja jos pyydetään joskus, niin aina varmistetaan, että käyhän tämä ajankohta varmasti. Eli todellakaan ei suhtauduta siihen ilmaisena lastenhoitoapuna.

Toiseksi, jos mummolle ei muuten anna kovin tarkkoja ohjeita, mutta pyytää noudattamaan tiettyjä nukkumisrutiineja (ja ei, mummoa ei ole tilattu hoitamaan, vaan itse on pyytänyt), koska muuten koko perheen arki menee sekaisin pariksi viikoksi, niin miksi on niin vaikea niitä paria juttua noudattaa? Eri asia, jos on kiire jonnekin tms., mutta jos ei ole muuta ohjelmaa koko vuorokaudelle sovittuna?

Kolmanneksi, kuinka vaikeaa ruoka-aineallergian hoitoa on "älä anna sille mitään syötävää, meillä on allergiaselvitys menossa"? (tällä viittaan siihen, kun n. puolivuotias sai mummolta leipää, olin siis itse toisessa huoneessa)

Meillä on molemmat isovanhemmat oikein ihania ja pääsääntöisesti oikein mielelläni heidän luonaan kyläilen ja otan heidät meille käymään, mutta kyllä tietyt asiat välillä sylettää. Samahan se on jokaisessa ihmissuhteessa. On mukava, kun niistä voi täällä avautua

Ja väitän myös, että jos ei ole kokenut unirytmeiltään haastavaa lasta, ei voi ymmärtää, miksi joku tekee "pikkuasiasta" niin ison numeron. Ihmettelin aina, mitä olen tehnyt väärin, kun meidän esikoisen nukkumisen kanssa oli sellaista taistelua ja takkuamista. Kun kavereitten lapset tuntuivat menevän "siinä sivussa" ja meillä piti kaikki miettiä lapsen unien mukaan, jos halusi pysyä järjissään. Sitten syntyi kakkonen ja oli ihan syntymästään asti erilainen nukkuja. Vaikka tein kaiken ihan samalla tavalla. Saattaahan tuo vielä muuksi muuttua, mutta toistaiseksi.

Isovanhemmat kuitenkin haluavat varmaan olla tukemassa lapsiperheiden elämää, kun lupautuvat hoitamaan lapsia (meillä ainakin yleensä pyytämättä). Jos näin on, niin miksi ei parilla pienellä valinnalla helpottaisi sitä arkea sen sijaan, että hankaloittaa sitä?

 

Ensinnäkin joku aiemmin totesi yhden lapsen äideistä, meillä on kyllä kaksi lasta, mutta silti välitän siitä, miten heitä hoidetaan. Ja varsinkin nyt kun talossa on vauva, on tärkeää, että isomman lapsen unet yms. pysyvät hyvällä mallilla, jotta yöllä ei tulisi vauvan syöttöjen lisäksi vielä muita herätyksiä. Sitäpaitsi meillä isovanhemmat asuvat kaukana, joten hyvin harvoin heitä on erikseen pyydetty lapsenhoitoon. Ja jos pyydetään joskus, niin aina varmistetaan, että käyhän tämä ajankohta varmasti. Eli todellakaan ei suhtauduta siihen ilmaisena lastenhoitoapuna.

Toiseksi, jos mummolle ei muuten anna kovin tarkkoja ohjeita, mutta pyytää noudattamaan tiettyjä nukkumisrutiineja (ja ei, mummoa ei ole tilattu hoitamaan, vaan itse on pyytänyt), koska muuten koko perheen arki menee sekaisin pariksi viikoksi, niin miksi on niin vaikea niitä paria juttua noudattaa? Eri asia, jos on kiire jonnekin tms., mutta jos ei ole muuta ohjelmaa koko vuorokaudelle sovittuna?

Kolmanneksi, kuinka vaikeaa ruoka-aineallergian hoitoa on "älä anna sille mitään syötävää, meillä on allergiaselvitys menossa"? (tällä viittaan siihen, kun n. puolivuotias sai mummolta leipää, olin siis itse toisessa huoneessa)

Meillä on molemmat isovanhemmat oikein ihania ja pääsääntöisesti oikein mielelläni heidän luonaan kyläilen ja otan heidät meille käymään, mutta kyllä tietyt asiat välillä sylettää. Samahan se on jokaisessa ihmissuhteessa. On mukava, kun niistä voi täällä avautua

Ja väitän myös, että jos ei ole kokenut unirytmeiltään haastavaa lasta, ei voi ymmärtää, miksi joku tekee "pikkuasiasta" niin ison numeron. Ihmettelin aina, mitä olen tehnyt väärin, kun meidän esikoisen nukkumisen kanssa oli sellaista taistelua ja takkuamista. Kun kavereitten lapset tuntuivat menevän "siinä sivussa" ja meillä piti kaikki miettiä lapsen unien mukaan, jos halusi pysyä järjissään. Sitten syntyi kakkonen ja oli ihan syntymästään asti erilainen nukkuja. Vaikka tein kaiken ihan samalla tavalla. Saattaahan tuo vielä muuksi muuttua, mutta toistaiseksi.

Isovanhemmat kuitenkin haluavat varmaan olla tukemassa lapsiperheiden elämää, kun lupautuvat hoitamaan lapsia (meillä ainakin yleensä pyytämättä). Jos näin on, niin miksi ei parilla pienellä valinnalla helpottaisi sitä arkea sen sijaan, että hankaloittaa sitä?

Kauhee selitys.

Selitä isovanhemmalle, älä tänne palstalle!

 

että tällaisten vastausten jälkeen tulee tarve puolustella ja selitellä asioita, kun joillekin ei näy mikään menevän perille.

Tiedän muuten kokemuskesta, että isovanhemmat osaa olla todella monella tavalla ärsyttäviä ja suorastaan haitallisia. Meillä esim. oltiin antamassa ihan pikkuvauvalle jo jäätelöä, kahvia yms. Vain nyt yhden kummallisuuden mainitakseni. Ja ne nukkumisasiat pitää tosiaan olla järjestyksessä, että kellään voi olla kivaa meidänkään perheessä. Ihan selvä juttu.

 

minullakin menisi hermo jos olisin ap:n tilanteessa. Kyllä toi nukkumisjuttu etenkin on tärkeää ja sen tietää jokainen vanhempi jonka lapsi heräilee öisin tai on muuta nukkumisongelmaa tms. Ei hyvänen aika sitä lasta tuoda sieltä makkarista kesken nukutuksen pois!!! Kyllä ite vetäisin sellaset hernarit nenään, kun muutenkin saa heräillä sen. vähintään 5 kertaa yössä... Rytmit ja rutiinit on tärkeitä, että itsekin jaksaa.

Kyllä voi isovanhemmat ärsyttää. Mua ärsyttää, kun anoppi pitää liian vähillä vaatteilla pihalla vauvaa. Tai siis riisuu omin lupineen mun lapselle pukemia vaatteita. Juurikin lauantaina olin pukenut lapsen (8kk) lämpimästi, ulkona oli 13 astetta ja satoi, lapsi ja isovanhemmat menivät tunnin vaunulenkille. Anoppi riisui ulkona lapsen paitasilleen "kun on niin lämmin". No onhan kai anopilla tunnin lenkin jälkeen, mutku se lapsi on koko ajan ihan paikallaan!!! Eikä vauvalla ole samanlaista rasvakerrosta lämmittämässä...Onneksi ei kauaa ehtinyt olemaan ilman pukua. Keväällä sama juttu, vauva oli n. 4 kk ja oli pakkasta vielä, oli riisunut mun laittaman kaulaliinan ja lakin, ettei vauvan tule liian kuuma vaunussa. Se ei tajuu että vauvalla ei aina oo kuuma vaikka sillä itellä olis. Eikä se edes koita niskaa tms että onko vauvalla kuuma, se vaan olettaa näin, koska sillä itsellä on. Kyllä ottaa aivoon, omalle äidilleen olis helpompi sanoa kovastikin, mutta pahus vie kun ei kehtaa kun ei ole oma äiti. Ja tää oli meillä vaan yks esimerkki... en jaksa avautua niistä kaikista, mikä ärsyttää.

 

minullakin menisi hermo jos olisin ap:n tilanteessa. Kyllä toi nukkumisjuttu etenkin on tärkeää ja sen tietää jokainen vanhempi jonka lapsi heräilee öisin tai on muuta nukkumisongelmaa tms. Ei hyvänen aika sitä lasta tuoda sieltä makkarista kesken nukutuksen pois!!! Kyllä ite vetäisin sellaset hernarit nenään, kun muutenkin saa heräillä sen. vähintään 5 kertaa yössä... Rytmit ja rutiinit on tärkeitä, että itsekin jaksaa.

Kyllä voi isovanhemmat ärsyttää. Mua ärsyttää, kun anoppi pitää liian vähillä vaatteilla pihalla vauvaa. Tai siis riisuu omin lupineen mun lapselle pukemia vaatteita. Juurikin lauantaina olin pukenut lapsen (8kk) lämpimästi, ulkona oli 13 astetta ja satoi, lapsi ja isovanhemmat menivät tunnin vaunulenkille. Anoppi riisui ulkona lapsen paitasilleen "kun on niin lämmin". No onhan kai anopilla tunnin lenkin jälkeen, mutku se lapsi on koko ajan ihan paikallaan!!! Eikä vauvalla ole samanlaista rasvakerrosta lämmittämässä...Onneksi ei kauaa ehtinyt olemaan ilman pukua. Keväällä sama juttu, vauva oli n. 4 kk ja oli pakkasta vielä, oli riisunut mun laittaman kaulaliinan ja lakin, ettei vauvan tule liian kuuma vaunussa. Se ei tajuu että vauvalla ei aina oo kuuma vaikka sillä itellä olis. Eikä se edes koita niskaa tms että onko vauvalla kuuma, se vaan olettaa näin, koska sillä itsellä on. Kyllä ottaa aivoon, omalle äidilleen olis helpompi sanoa kovastikin, mutta pahus vie kun ei kehtaa kun ei ole oma äiti. Ja tää oli meillä vaan yks esimerkki... en jaksa avautua niistä kaikista, mikä ärsyttää.

No kuule kyllä se sun vauvasi elossa pysyy vaikka olisikin vähemmän vaatetta jonkun kerran päällä.

 

En lukenut muita vastauksia. Meillä ollut aivan sama tilanne! Siis aivan uskomatonta... Meillä otettiin rajut toimenpiteet käyttöön ja mummolle tuli vierailukielto ihan kokonaan ellei ala toimimaan meidän sääntöjen mukaan. Kyse ei ollut mistään pikkumaisuudesta vaan kun tosiaan mummon tapa toimia on ollut huono lapselle. Kyse ei ollut myöskään siitä etteikö muut ns. ulkopuoliset osaisi hoitaa lasta "yhtä hyvin" vaan kyse oli juuri mummon persoonasta ja hänen ongelmastaan hoitaa lapsen rutiineja hyvällä tavalla. Meillä esim. muilla sukulaisilla ei ole ollut ongelmia tehdä asiat meidän "sääntöjen" mukaan ja lapsi ei niistä kiukutteli tai muuta, päinvastoin, hoitoajat menevät leppoisasti ja mukavasti kun "hoitajat" hoitavat lasta tuttujen tapojen mukaan Mummo on oppinut monet asiat nyt tekemään niin kuin pitääkin, mutta häntä ei pysty jättämään yksin lapsen kanssa, koska hän ei pysty viemään esimerkiksi lasta potalle tai laittamaan syöttötuoliin, jos hän kiukuttelee ja ulkoillessa mummo ei pysy lapsen perässä ja hänellä ei ole minkäänlaista auktoriteettia lapseen eli olisi todella vaarallista jättää lapsi yksin mummon kanssa. Lapsi on tosi vikkelä ja on varmasti aistinut, että mummolla ei ole tarpeeksi itseluottamusta olla "jämäkkä" säännöissä ja lapsi vedättää mummoa mennen tullen. Valitettavasti meillä mummosta ei ole "apua", mutta halutaan tietenkin, että mummo käy ja leikkii lapsemme kanssa On onneksi muutama muu sukulainen, joka pystyy hoitamaan lastamme hyvin ja saamme näin harvinaisia levähdystaukoja.

 

"on kuitenkin oikeus "ottaa rusinat pullasta" eli nauttia lapsesta ilman kasvatuksellista vastuuta"

Luin sittenkin muut vastaukset. Minusta isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta "ottaa rusinat pullasta". Kyllä meillä muutkin ulkopuoliset ottavat "kasvatuksellista vastuuta" ja esim. kaverivieraatkin ovat samassa linjassa meidän kanssa. Jos isovanhemmat tulevat vartavasten hoitamaan lasta niin silloin heillä on myös kasvatuksellinen vastuu siinä määrin, että lapsen tapoja ja rutiineja kunnioitetaan johdonmukaisesti.

Muistan itse lapsuudesta, että esim. minun mummoni ei "ottanut rusinoita pullasta" kun hoiti meitä lapsia paljon pienenä vaan osasi olla hyvin johdonmukainen. Ei lahjonut meitä karkilla/pullalla tai muutenkaan hoitanut huonosti, aina syötiin jämptisti terveellistä ruokaa, ruoka-aikoina eikä mitään vähän väliä napostelua. Mummo opetti lapsille hyviä käytöstapoja ja kaikkea muutakin hyvää ja ennen kaikkea leikki meidän lasten kanssa ihania leikkejä. Mummoni käytännössä kasvatti minut (oli minun hoitajani vauvasta lähtien kun äitini oli töissä) ja olen jotenkin hyvin samanlainen hänen kanssaan, kun taas äitini tuntuu olevan ihan eri puusta veistetty. Äidilläni monet elämänkokemukset/vastoinkäymiset ovat varmaan vaikuttaneet, mutta toivoisin hänen olevan enemmän niin kuin mummoni.

 

APU

journalistiliitto kehoittaa: vältä A-lehtiä

Suomessa ilmestyy useita viikkolehtiä. Apu niminen viikkolehti on kaltaistensa roskajuorulehtien lailla löytänyt myös ilmaisen mainospaikan Suomenkielisestä Wikipediasta. Wikipedian tarkastajat ovat saaneet runsaasti vihjepostia kyseisestä lehtitalosta ja ovat päättäneet myös julkaista aiheen. Siis totuus siitä kuinka Lyytikäisten perheyrityksen 1933 perustama aate on karannut jälkisukupolven ahneuteen ja tyhmyyteen.

Olipa siis kerran työtön Suomi 1933. Silloin Lyytikäinen niminen perhe päätti pistää rahoiksi työttömyydellä ja perustaa Apu- lehden. Alku oli tietysti asiallista ja toiminta vielä vilpitöntä, mutta tiedämmehän kaikki miten ahneus ja tyhmyys sokaisee. Se sokaisee vielä pahemmin kuin vauhtisokeus taajamassa.Syyt miksi aluksi työttömien auttamiseen perustuva aate osoittautuukin uuden vuosituhannen talousrikoskeskittymäksi selviää täältä.

1980- luvulle tultaessa Apu oli siis vaurastunut työttömiä hyväksikäyttämällä. Toimipiste Helsingin Fredalta Kampin autotalosta oli siirtynyt Herttoniemeen Hitsaajankadulle ja lehden toimituksessa mähelsi varsin värikästä henkilökuntaa. Niistä ehkä mainittavaksi talousvahingoiksi A-lehtien lähihistoriassa jäi erään "toimittajan" puuhastelut. Tämä leikki samanaikaisesti lehtitalon omistajaa sekä hallintoa.Lisäksi hän viihdytti itseään soittelemalla ihmisille herjaten heitä lauseilla "sosiaalipummi" ja "yhteiskunnan elätti". Mistähän rekistereistä mies tietojaan ammensi ja missä laajuudessa niitä herjauksiinsa käytti, jätetään arvioimatta. Varsin merkillistä toimintaa kuitenkin kustantajalta jonka aatteen piti perustua auttamiseen, ei ivaamiseen. Asia tietysti tutkittiin A-lehtien sisällä,ja lehtitalon johto vakuutti yhteen ääneen että Keravalainen Hannu-Pekka Laiho ei todellakaan päätä meillä mitä juttuja apuun tulee mitä ei. A-lehdet ovat aina olleet ymmärtämättömiä henkilökuntansa suhteen. He eivät ole ymmärtäneet mätien tapausten aiheuttamia vahinkoja vasta tervan läikyttyä kalliille parketille. Lopulta Keravalaiselle näytettiinkin ovea ja ohjattiin suojatyöpaikkaan tiedottajaksi Suomen Punaiseen Ristiin eli SPR:n. Sisäpiiritieto kertoo että ei seepra raidoistaan eroon sielläkään pääse. Siellä Hannu-Pekka Laiho on ehtinyt nimittää itsensä jopa "päätiedottajaksi". Thaimaan tsunamin puhallus reilun viiden vuoden takaa on myös tuoreessa muistissa. Intian valtameren maanjäristyksen varjolla huijattuja varoja suomalaisilta hyväuskoisilta hölmöiltä ja lahjoittajilta kelluu vielä tänä päivänäkin SPR:n korkotileillä eikä koskaan päässyt oikeaan osoitteeseen. Monet saattavat myös sekoittaa tämän SPR:n tiedottajan näyttelijä Pekka Laihoon henkilöt eivät ole mitään sukua keskenään.

tässä kuvassa siis SPR:n nykyinen tiedottaja Hannu-Pekka Laiho

Ja kulutusjuhlavuosien jälkeen alkoi tapahtua. A-lehtien toimipiste oli siirtynyt sopivasti veden ääreen Herttoniemen rantaan, rakennusvirheiltään pommiksi osoittautuneeseen toimitaloon johon vesi virtaa sisään sadeaikoina, tai pitäisikö sanoa veden sijasta virtsa.

Alkoi myös tapahtua, sillä ensin kärähti herra Lyytikäinen kovasta ruorijuoppoudesta, sitten siskonmies Tamperelainen kenkäkauppias sisäpiirikaupoista ja lopulta bravuuriesitys: Katso- lehden (ex) päätoimittaja tuomittiin kovaan ehdottomaan vankeuteen salakuljetuksesta. Mies sai lopputilin A-lehdistä vaikka myöhemmin Helsingin Hovioikeus totesi miehen syyttömäksi. Vahingonkorvauksia perusteettomasta irtisanomisesta taitaa olla A-lehden kaltaiselta yritykseltä turha vaatia.

KÄRÄJÖINTIÄ,TUOMIOITA, VIRANOMAISTOIMENPITEITÄ
Käräjät,tuomiot ja selvittelyt ovat A-lehdille tuttua. A-lehdet sai joulukuussa 2005 painokannetuomiota Helsingin oikeudessa televisiolehtensä levittämistä valheellisista lehtijutuista sekä salakuvaamisesta. Painokannetuomio on sellainen synti lehtialalla että jos sellaisen saa kontolleen on luottamus lukijoihin mennyt. A-lehdet myi katso- lehden kiireellä välittömästi tuomion jälkeen Tanskalaisille Allereille. häpeästäkö?

Tanskalaisilla riitti naurunremakkaa ilman pilaantunutta kinkkuakin, saihan he lähes sikapilkkahintaan yhden päänahan lisää täydentääkseen Suomen viihdelehtikentän valloitusta.

VAHINGONKORVAUKSIA
A-lehdet sai toukokuussa 2006 Hovioikeudelta tuomion erään insinööritoimiston kaavapiirustusten laittoman kopioinnin takia.Helsingin Hovioikeus määräsi A-lehtien (Lyy invest) korvaamaan insinööritoimistolle tältä vohkimien kaavapiirustusten arvoa lähes miljoona vanhaa markkaa.

Tuoreimman tuomion A-lehdet sai toukokuussa 2010 Urheilulehtensä takia.


APU JULKAISUNA TÄNÄÄN
Tänä päivänä apu on imelä ja pinnallinen juorulehti. Vai mitä muuta esim. Hannele Laurin yksityiselämällä raflaaminen on kuin halpamaista sensaationhakuisuutta. Laskujen mukaan 80% Apun sisällöstä esimerkiksi viimeisen vuoden aikana on saman skaalan tyhjänpäiväisyyttä. Apu luo aiheistaan epätodellista roskaa kalastellen lukijoita näkövammaisista vanhuksista jotka eivät osaa tehdä tilauksen peruutusta tai ja poistuvat jo ruokakunnasta päivä päivältä. "Tyhmähän on kuitenkin aina se joka maksaa".Apu yrittää epätoivoisesti myös jäljitellä konservatiivisen valtamedian esim Helsingin Sanomien laatua ja asialinjaa mutta täysin turhaan tuloksetta, lopputuloksena on aina seinä vastassa.


APU JA TOIMITTAJAT
Apu-lehden päätoimittajat ovat vaihtuneet aika vauhdilla. Nyt Apu- lehden päätoimittaja on Matti Saari jolla on oiva kaima Jokelan koulusurmaaja. Eihän nyt nimi miestä pahenna mutta ei herätäkään muuta kuin kauhua. Saarelle on siis annettu täysi valta pilata Apu ja tuhota A-lehtien perustajien aate täydellisesti missä tehtävässä hän on onnistunut yli odotusten tehden Avusta iljettävä läpyskä. Matti Saarta ennen Apua luotsasi eräs Vesa- niminen kaveri. Huhut kertoivat että eräs tammikuinen päivä 2006 Vesa sai tarpeekseen ja lähti A-lehdistä. Joku kertoi hänen lähtiessään kuulleen armeijastakin tuttua armeijakampaa mukautettuna vihellyksenä "hyvät lähtee paska jää, paskasta nousee huijarienpesän pää". Aikaa sitten Apua luotsasi myös eräs Markku Veijalainen eli Mape. Lähipiiri osasi nimetä "Mapen" varsin joviaaliksi veikoksi jonka vasen käsi ei tiennyt mitä oikea tekee. Yksi kaunis arkipäivä sitten Mapen tykö tulikin A-lehtien naisjohtaja joka tokaisi tiukasti että sinulla on nyt tovi aikaa kerätä tavarasi. Niin jamaan oli Mapemme Avun tölväissyt.Vuosikymmen takaperin eräs Jorma K.Virtanen niminen mies piipahti myös Apu-lehden päätoimittajana mutta kun kilpaileva lehti julkaisi Jormasta artikkelin "kuka vei muumien rahat" oli Jorman päivätyö Apu-lehden päätoimittajana päättynyt. Jorma K. haastoi kilpailevan lehden oikeuteen mutta hävisi geissin.

OPPIA ILTALEHDEN RISTIKOITA TÄYTTÄMÄLLÄ
Tarkastellessa faktoja selviää että A-lehtien toimittajille (kuten roskaviihteessä yleensä) ei kovinkaan monella ole akateemista loppututkintoa, se kun on toimittajaksi itseään tituleeraavan perusvaatimus. Esim. Jade- lehden päätoimittajan ammattipohja perustuu iltalehdestä saatuun hengenravintoon sekä ristikoitten täyttämiseen. A-lehtien luottohenkilöt ovat paljastaneet kritiikkiportille helmikuussa 2010 että Jade lehti on lopetettu 2009 joulukuussa. Hyvä niin. Kyseinen Jaden entinen päätoimittaja Marja Aarnipuro nimeltään vai oliko se Turhapuro? on nyt saanut uuden postin uusavuttomuutensa maksimoimiseksi ihan Avun toimituspäällikkönä. Mitenkäs muuten

Apu-lehti vääristää todellisuuden, pukee värikynäsotkunsa folioon ja tarjoilee roskan muovikelmussa kuluttajalle, ettei kuluttaja vahingossakaan pääse tarkastamaan kaupan jonossa kannattako tyhjästä maksaa vai ei. johan tuo tuollainen kuuluisi kuluttajaviranomaisille. Ei tulevatkaan vuodet lehmää ojasta nosta. Ei edes kannen värien uusiminen kuluttajien haitaksi muuta todellisuutta siitä että Apu ei vastaa todellisuutta.

APU TYÖPAIKKANA
A-lehdet etsii aktiivisesti henkilöitä myymään lehtiään. "huono kioski"- ovat todenneet ne jotka ovat vahingossa eksyneet Herttoniemen rantsuun vääntämään veiviä. Kahdestasadasta kontaktista vastaa ehkä parikymmentä kyllä, ja niistä 60 prosenttia peruuttaa välittömästi heräteostoksensa kun saavat kirjallisen kotimyyntiasiakirjan eli tilausvahvistuksen.

Puhelimitse tehty myynti kuluttajalle kun on vasta silloin laillisesti sitova ja virallinen kun asiakas on saanut asiasta kirjallisen dokumentin eli kotimyyntiasiakirjan. Kyseisessä kotimyyntiasiakirjassa on A-lehtien palvelunumero johon voi sitten peruuttaa hetken mielijohteensa. Kuka hullu enää tilaa Apua kun vastaavanlaista materiaalia on jokaisen saatavilla internetistä aivan ilmaiseksi ? Kaiken lisäksi A-lehtien kylkiäiset eli tilaajalahjat lompakot,huivit ym.krääsä on silkkaa arvotonta rihkamaa joita saa tarjoushallista eurolla parilla.Tässä vuosia takaperin eräs A-lehtien myyntipäällikkö rehvasteli kuinka he "nauhoittavat" kaikki soittonsa asiakkailleen. Ihan Yleisradion katsauksessa tuollaisia ankkoja suustaan päästeli kaunis kesä. Tiesiköhän nainen että yksityisen kotitalouden kotirauhalla suojatulle alueelle tunkeutuminen häiritsevällä puhelinsoitolla ja vielä ilmoittamatta puhelun nauhoittaminen rikkoo lakia.


APU JA TULEVAISUUS
Apulla on ollut runsaasti erilaisia mainoskampanjoita, mm. TV:ssä ja bussien kyljissä. Yleensä jos tuotteen pitää markkinoida off season- vuodenaikoina voimakkaasti, se kertoo siitä että tuote ei mene enää kaupaksi. Liekö oikeusprosessit,tuomiot, lehtien laadun romahtaminen,luottamuspula sekä ilmaisen internetin sähkön valtakausi ravistellut A-lehtiä sen luoja tietää. Lukijat lähtevät ja työntekijätkin pikkuhiljaa. Työntekijöittensä etu on A-lehdille nimittäin täysin tuntematon käsite. Aiempina vuosikymmeninä A-lehdet jätti tilittämättä useasti toiminimillä toimivien jälleenmyyjiensä myyntipalkkioita maakunnissa. Tänä päivänä A-lehdet ehdottaa ja vaatii järjettömiä työsopimuksia. Journalistiliittokin kehottaa välttämään A-lehtien kanssa työsopimusta. Katso journalistiliiton artikkeli tästä.



ÄLÄ LUE TÄTÄ LEHTEÄ
Apu lehden voit peruuttaa tästä linkistä aivan ilmaiseksi,vaivattomasti sekä ilman selittelyjä ja puhelinkuluja, ole hyvä. Puhelinmyyjä voi sinua vielä häiriköidä mutta muista sulkea hänelle heti puhelin hänen tentatessa sinulta miksi et ole kiinnostunut. Kiusallisimpien häirikkömyyjien ollessa kyseessä käänny kuntasi kuluttajasuojalautakunnan puoleen sillä puhelinmarkkinoinnin esto ei ole voimassa kuin määräajan.

A-lehdet Oy

Kiitos peruutuksestasi. Muistathan myös peruuttaa kaikki muutkin A-lehdiltä tilaamasi lehdet. Tuhannet ovat jo noudattaneet tätä ohjeistusta kuinka päästä eroon tälläisistä lehdistä. Noudata sinäkin, anna kerralla itsellesi terveellinen ja kaunis olo.

Alkuperäisen julkaisijan fakta: artikkeliin on haastateltu kymmeniä ihmisiä, oman lausuntonsa ovat antaneet myös A-lehtitalon työntekijät. Taustat on lisäksi tarkistettu virallisista lähteistä ja ne ovat laillisesti julkaisukelpoisia. Kiitos kaikille jotka olette osallistuneet tämän artikkelin luomiseen.


LInkit tästä: Apu

 

APU

journalistiliitto kehoittaa: vältä A-lehtiä katso tästä: Apu ja A-lehdet