Järkyttävä PMS

  • Viestiketjun aloittaja Hirviö
  • Ensimmäinen viesti
Kamala naiseus
Hei, minun kohdallani PMS-oireet pahenevat vuosi vuodelta, kuukausi kuukaudelta. Eilen olin aivan valmis tappamaan itseni, olo oli niin tuskainen, ja tänään sama olo jatkuu, ehkä hieman lievempänä. Menkat alkavat viikon sisällä. Väsyttää (pahempaa kuin pahin masennus, jonka olen myös kokenut), ärsyttää, suututtaa, hikoiluttaa, nukuttaa, ei jaksa puhua ja olo on vaan ihan hirveä. Olen aina kärsinyt todella kovista migreeneistä kaksi kertaa kuussa (toinen viikko ennen kuukautisia ja toinen sinä aamuna, kun menkat alkavat). Jätin e-pillerit pois kuukausi sitten, koska toivoin sen parantavan päänsäryt ja muut olot ja tuovan seksihalut takaisin. Huomasin kuitenkin, että PMS-oireet tuhatkertaistuivat, kun jätin pillerit pois. (Samaan syssyyn lopetin myös vahvat masennuslääkkeeni, koska luulin, etten tarvitse niitä enää, joten myös tämä saattaa olla syynä olooni.)

Pahempaa oli vain luvassa. Varasin ensi töikseni aamulla gynelle ajan iltapäiväksi, muuten olisin voinut satuttaa itseäni. Minun kohdallani masennuslääkkeet ovat siis saattaneet tietämättäni lievittää PMS-oireita, mutta muuten ei ole mistään b-vitamiineista, kalaöljystä tms. luontaistuotteista ollut mitään apua. Mies ihmettelee ja elämänlaatu kärsii. Olen 28v, eikä elämän pitäisi olla tällaista. Odotan kauhulla vaihdevuosia, jos sinne asti jaksan.
 
Kipuja minullakin
Menkkakipuja on aina ollut, lastenkin syntymien jälkeen mutta naiseudesta olen aina nauttinut täysin palkein.

Kaiken jaksaa kun asennoituu ensin toisella tavalla. Jos haluaa nähdä kaiken synkkänä ja jo ennalta paneutuu asiaan mitä negatiivisemmin, kaikki takuulla tulee olamaankin juuri niin kamalaa ja synkkää kuin itse haluaa sen olevan. Kaikki lähtee oien korvien välistä. Mitään taikapillereitä ei ole olemassa. Itse on suhtauduttava asioihin toisella tavalla, vasta silloin tulee muutoksia. Niin terveydessäkin ja kaikenlaisissa vaivoissa. Usko tai älä.
 
niinhän ne sanoo
^Vaikka osittain aiheesta ohi meneekin, niin nimimerkki "kipuja minullakin", kirjoituksesi on erittäin masentavaa luettavaa kaikille meille, joilla kipuihin on elimellinen syy joka ei millään höpöhöpöasenteella muuksi muutu.

Tuskin kukaan rupeaisi vaikka tapaturman uhrille sönköttämään että ajattelet vain positiivisesti niin sillä se avomurtuman aiheuttama tuska häippäsee ja aurinko paistaa! Mutta kun kivun syy ei näy päällepäin, on vain helppo kuitata toiselle että no koitat vaan unohtaa sen ja ajatella positiivisesti niin ei haittaa mitään. Ja toisinpäin - jos toinen väittää että kipuja on, mutta syytä ei näy, niin on varsin helppo vain sanoa että turhaan siinä valitat kun ei mitään syytä näy.

Kun kivut tai muut vaivat oikeasti estävät normaalin arjen ja vievät elämästä ilon, on kaikkein vaikeinta kuunnella juurikin kaltaisiasi, jotka eivät kaikesta päätellen ole vastaavaa koskaan itse kokeneet. Jos olet oikeasti sitä mieltä, etteivät lääkkeet (tai mitkä lie "taikapillerit" nyt sanoitkaan) auta sairauksiin, niin pidä, ole hyvä, sellaiset mielipiteet ihan omana tietonasi! On hirveän loukkaavaa meille syystä tai toisesta kipeille, kun joku ikään kuin rivien välistä vihjaa, että sairaus ja kurja olo onkin aivan omaa syytä. Asenne on väärä, kyllähän se ilmiselvästi siitä johtuu että on kipeä. Missään tapauksessa ei voi olla hormonaalisia tai muita häiriöitä, jotka olisivat lääkkellä korjattavissa. Ei kannata edes hakeutua hoitoon, eihän. Suu hymyyn vain ja nenä myötätuuleen!
 
Sairauden ilo
On ihmisiä jotka väenväkisin haluaa olla sairaita ja nauttivat vaivoista. Vaikea tajuta se mutta niin se vain on. Ellei ole sairautta, se keksitään.

Suotakoon heille se ilo, vaikka vain ne kuukautiskivut!
 
järkyttynyt asenteestasi
On ihmisiä jotka väenväkisin haluaa olla sairaita ja nauttivat vaivoista. Vaikea tajuta se mutta niin se vain on. Ellei ole sairautta, se keksitään.

Suotakoon heille se ilo, vaikka vain ne kuukautiskivut!
Niin, kun kuukautiskivut eivät voi oikeasti olla mitään vakavaa? Ja tottahan sen kanssaihmiset näkevät kuka on sairas ja kuka ei?

Endometrioosiyhdistys

Minulla on tuo endometrioosi ja keksittynä minunkin vaivojani pidettiin pitkään. Suut meni tukkoon vähitellen ja välit poikki pariin ns."ystävään".
 
Viimeksi muokattu:
Masokismia?
Alkuperäinen kirjoittaja järkyttynyt asenteestasi;10447865:
Niin, kun kuukautiskivut eivät voi oikeasti olla mitään vakavaa? Ja tottahan sen kanssaihmiset näkevät kuka on sairas ja kuka ei?

Endometrioosiyhdistys

Minulla on tuo endometrioosi ja keksittynä minunkin vaivojani pidettiin pitkään. Suut meni tukkoon vähitellen ja välit poikki pariin ns."ystävään".
Vielä sitten heittäydyt järkyttymään kaiken tuon vaivavyyhdin alla? Se on jo syvää toivetta. Toisaalta, antaahan pieni psyykkinen järkytys tietysti potkua kaiken muun lisäksi.
 
PMS täälläkin
Onkohan nimimerkki Elina enää seurannut tätä keskustelua? Täällä nimittäin kokolailla samanlainen, ikää on pari vuotta sua enemmän. Toki jos tästä on muillekin jotain iloa, niin lukekaapas, vaikka pitkä selostus on tulossa...

Mullakin menkkojen aikana on kamalimpia ongelmia, ja sitten kierron puolivälissä. Pelkään kans totaalista sekoamista, pyörittelen ja märehdin asioita, epäilen ja tarkkailen itseäni, ahdistaa, masentaa, oon väsynyt, aamumasentunut, toivoton, kontrolloin jatkuvasti itseäni ja ajatuksiani, pelkään typeriä asioita, kärpäsestä tulee härkänen, olen "unimaailmassa", ruoka ei maistu kunnolla, tupakanhimo on kamala, ärsyttää ja mikään ei huvita. En kyllä raivoa tai riehu, kaikki kääntyy lähinnä sisäänpäin. Tätä iloa kestää vuodenajasta, tekemisen ja stressin määrästä, elämäntilanteesta, hormonien omista heilumisista jne riippuen 1-3 viikkoa kuukaudesta. Kun menee ohi olen ihan normaali, enkä pidä itseäni masentuneena tms. Olen reilun vuoden kärsinyt näistä, olot alkoi toden teolla munasarjakystan seurauksena ja jäi päälle. Tosi kivuliaista kuukautisista olen kärsinyt tätä ennen pidempäänkin, nykyään se on vähän helpottanut (en tarvitse enää etyylimorfiinia ;). Mulla on lisäksi lievä kilpirauhasen vajaatoiminta, johon olen saanut pienen lääkityksen. E-pillerit ei ikinä sopineet mun päälle, oon herkkä kaikille tuollaisille.

Olen hoitanut itseäni sopivalla työllä ja liikunnalla, psyko-kauden ollessa päällä olen rikki sitten ihan oikeasti enkä yritä edes esittää jaksavaa, syön vitamiineja ja hivenaineita esim. c-vitamiini (tärkeä), D-vitamiini, kalanmaksaöljy, välillä magnesium, kalsium, sinkki ja monivitamiini. Kokeilussa on nyt myös E-EPA. Syön kasvispainotteisesti (kalaa kyllä ja maitotuotteita myös) ja säännöllisesti, pari lämmintä ateriaa päivässä. PMS aikaan ei saisi päästää verensokereita hyppimään kamalasti. Puuhailen käsitöitä ja pieniä kotihommia kun olen romuna, en edes yritä lukea tai tehdä mitään keskittymistä vaativaa. Rentoutan itseäni syvärentoutuksen avulla tai meditoin kevyesti, lueskelen välillä "elämäntapaoppaita" (varoitan silti niistä ettet ala vaatimaan itseltäsi täydellisyyttä, helposti meinaan alkaa ajatella että pitäisi olla jotenkin aivan niiden ohjeiden ja näkemysten kaltainen ja jos ei ole niin on huono ihminen jne. PMS aikaan en suosittele lukemaan, "tervepäisenä" kyllä voi selailla, mutta muistaa että paras keino on vaan päästää irti asioista ja antaa niiden olla sellaisena kuin ne ovat). Yritän PMS aikaan myös sanoa itselleni että maailma kyllä makaa ilman mun panostanikin, eli jos en tee jotain siksi kun olen romuna niin se ei haittaa. Muistutan itseäni että tämä menee ohi, ja joskus kun olen oikein itseironian hetkellä mä sanon itselleni että lisää paskaa vaan tänne, antaa tulla, en oo vielä murtunut!!! ;) Oon lisäksi kirjoittanut itselleni päiväkirjaa (säännöllisen mielialapäiväkirjan lisäksi, johon merkitään oirekohtaisesti niiden esiintyminen ja kuukautiskierto, siitä on helppoa seurata miten se toistuu), se auttaa vähän selventämään asioita, ja hyvien päivien tekstejä on kivaa lukea kun on ihan risana. Oon myös kirjoittanut kissan kokoisin kirjaimin itselleni ylös että vaikka nyt tuntuisi kuinka kamalalle, tuntuisi että sekoaa, ei jaksa enää mitään, niin muista että SE MENEE OHI!

Asioiden järkeily ja syiden miettiminen menee tiettyyn pisteeseen asti, mutta ajatukset osaa tehdä ikäviä tepposia, eli ne kiertävät hillittömän umpisolmun jos niitä menee liikaa vatvomaan. Puhuminen usein auttaa, voit käydä vaikka psykologilla tai mielenterveyshoitajalla juttelemassa, ja toki ystäville ja sille siskolle kannattaa puhua myös. Kannattaa silti teroittaa läheisille että ei tarvitse olla huolissaan, että tää menee kyllä ohi ja sitten on taas eri ääni kellossa, mutta että nyt tekee mieli puhua. Läheisiä kannattaa silti säästää ja puhua myös niistä hyvistä asioista kun niitä on. Mulla on ihana ymmärtäväinen miesystävä, jolle aina sitten itken kun on ihan pakko, ja tämä sanoo että kerro vaan kaikki vaikeimmatkin jutut, kyllä hän kuuntelee. Oikein helmi!

Ittellä menee kanssa essitalopraamia 2 viikkoa kuussa 10mg / pv (nyt kokeilussa PMS aikaan, katsotaan onko mitään hyötyä) ja vakiona 5mg / pv. Pitää ainakin mulla tärinän ja sydämen tykytykset poissa jotta olen toimintakykyinen. Psykologilla kävin kertoilemassa mun fiiliksistä tuossa ennen lääkityksen aloittamista (meni siihen pisteeseen että olin 24/7 ahdistunut ja kroppa oli ihan ylikierroksilla, todella pelottavaa) muutaman kerran, mutta nyt musta tuntuu että hanskaan tän homman paremmin kuin tossa jokunen kuukausi sitten. Kesä tuntuis olevan helpompaa ja loppukesä / syksy myös suht tasaista. Talvi on pahin.

Koita tervepäisenä kautena ajatella että PMS ja toi psyykkinen myllerrys opettaa sulle itsetuntemusta. Siihen voi suhtautua tietyissä määrin "opettajana", joka sitten myös laittaa sut pakon edessä hidastamaan tahtia ja kierroksia, jotta saat levättyä. Itse jälkeenpäin aina ihmettelyn sijaan nykyään funtsin mitä olen ehkä oppinut jälleen itsestäni ja elämästä ajatusteni keskellä (lienen pohjimmiltani kuitenkin positiivinen) ja olen itseironisesti jopa sanonut että rakastan PMS:aa samalla kuin rakastan itseäni ;) Ei sillä että olon ollessa päällä se siltä tuntuisi :D Hyväksyntä on tärkeää, yleensä kun ajattelee että toivoa ei ole ja pakko vaan kärsiä, niin samalla päästää jotenkin irti siitä eroon yrittämisestä ja ei hukkaa energiaa siihen että pitäisi parantaa oloa, sitä vaan sitten on ja lusii. Ulkopuolisiin asioihin turvaaminen on ihan hyvä juttu (itse suosin linjaa että puhun avoimesti ja ihmiset ymmärtää, luokanvalvoja tietää mikä mulla on jos olen ihan kujalla koulussa, äitini pidän "tilanteen tasalla", veljeni ymmärtää mua masennuksesta kärsineenä, miesystävä tukee ja läheisimmät ystävät tietää missä mennään), mutta kannattaa muistaa että paniikinomainen ryntäily "helpottavasta" asiasta toiseen tekee vaan huonoa, mieluummin kun tulee hätä itsensä kanssa niin kannattaa pysähtyä, olla ajattelematta MITÄÄN helpottavaa ja "katsoa sisäänpäin" ennemmin kuin paeta aina vaan. Kohdata pelot ja ahdistukset, sanoa itselle että "okei, pelkään hulluksi tulemista, tule sitten hulluus! Tule vaan pelko." Omat vibat noissa tilanteissa ovat olleet välillä niin kuumottavia että tuntuu kuin rinta olisi tulessa kun fyysinen ahdistus käy niin kovaksi. Mutta: kun se sitten kuitenkin menee ohi, yrittää tai ei, niin... ;) Olen huomannut myös että kun olo on sanalla sanoen kurja, niin kannattaa keskittyä kehollisiin asioihin mentaalisten sijaan. Mennä kuumaan suihkuun, löhötä kotona rönttökuteet päällä sohvalla peiton alla, juoda kuumaa teetä, venytellä tai mitä nyt ikinä tekeekään. Maata vaikka peiton alla sängyssä.

Oon ulkomuodoltani tällanen laihemmanpuoleinen (lihon huonosti), äitini sanoo aina että jos massaa olisi lisää niin hormoneillakin olisi "pinta-alaa" toimia tasaisemmin ;) tiedä tuosta sitten! Kun olen "kipeä" niin haen apuja enemmän: nytkin varailin aikaa naistentautien erikoislääkärille ja ajattelin pyytää viimeinkin hormonimittauksia. Kilpirauhasarvoja seurataan jatkuvasti, siitäkin asiasta olen opiskellut itse paljon. E-EPA on tosiaan nyt kokeilussa. Kun taas olen terve, niin keskityn ihan muihin juttuihin ja todella nautin terveistä päivistä, yritän olla ajattelematta että kohta tulee taas paskaa niskaan.

Kirjoja, joista voi olla sulle hyötyä:

Gangaji - Löydä sisäinen loisteesi (varsinkin tämä, myös netissä on Gangajin kirjoituksia)
Wayne W Dyer - Löydä henkinen minäsi
H.W.L. Poonjan / Papajin kirjat
Jon Kabat-Zinnin kirjat
Eckhart Tollen kirjat

Mulle tämä välttämätön itseen ja omaan tunnemaailmaan ja sisimpään sukeltaminen on saanut myös hyvää aikaan: olen nykyään todella oma itseni, en esitä mitään, enkä yritä olla mitään muuta kuin olen, en vedä kertakaikkiaan mitään rooleja. Olen ihmisten seurassa aidompi, enkä aliarvioi ihmisten huolia tai murheita, en arvota ihmisiä enää niin helposti huonommiksi tai paremmiksi (ulkonäkö jne), maailma "yllättää" nykyään mut useammin eli huomaan että asiat ei olleetkaan ihan niin mustavalkoisia, en jauha pahoja juttuja ihmisistä tai en puhu asioista joista en tiedä, painotan nykyään kokemisen tärkeyttä teoretisoinnin sijaan (olen ollut aina huono kokemaan ja enemmän pyörittelen järjellä asioita), en jahtaa kiivaasti "elämän tarkoitusta" tai päämäärää koska olen oivaltanut sen olevan täysin riippuvainen mielentilasta, en suunnittele asioita niin tarkkaan vaan toimin enemmän hetkessä, en ripustaudu niin rajusti mihinkään ulkopuoliseen vaan kohtaan enemmän itseäni suoraan, olen oppinut kirjoittamaan asioita itselleni kun ennen en osannut pitää päiväkirjaa, terveet päivät elän todella täydesti, rakastan elämää kun mulla on hyvä olo ja olen kiitollisempi kaikesta kuin ennen, materia on saanut entistäkin vähemmän sijaa mun elämässä ja pienet asiat suuremman roolin ja arvostuksen, ystävien ja läheisten merkitys on korostunut todella paljon, mua ei hävetä asiat eikä niistä puhuminen, en mieti enää niin paljoa mitä muut ajattelevat minusta, olen hylännyt stressiä aiheuttavat asiat elämässä ja suunnitellut elämääni vähän sen mukaan mistä todella tykkään ja olen karsinut "pakot" minimiin, esim. opiskelen alaa joka tekee mulle hyvää, en sellaista millä on todennäköisesti töitä enemmän tms.

Joka tapauksessa: paljon jaksamista, sitä todella tarvitset. Toivon, että tästä kirjoituksestani oli sulle hyötyä. Piti kirjoittaa jo viime kuussa mutta jäi kesken, nyt muistin pirujeni keskellä tämän ja tulin kirjoittamaan.
 
Cayenne
Helpottavaa lukea, etten ole yksin pms-oireideni kanssa. Olen 35-vuotias kolmen lapsen äiti, ja pms-oireeni ovat kestäneet jo vuosia, pahentuen jokaisen raskauden jälkeen. Tällä hetkellä olen n. 2 viikkoa kuukaudesta oireeton ja 1-2 viikkoa ennen kuukautisia raivotautinen hirviö. Fyysiset vaivat ja kivut ei mulla oo pahimmat, ne kestän kyllä, mutta mielialavaihtelut on hurjia. Jopa itsetuhoajatukset ja tuntemukset totaalisesta psyykkisestä hajoamisesta ovat voimakkaita. Viimeisen puolen vuoden aikana olen lisäksi alkanut kärsiä yöhikoilusta n. viikkoa ennen kuukautisia. Hikoilen itseni likomäräksi, nukun huonosti ja kärsin unettomuudesta. Kaikki nämä univaikeudet ovat minulle täysin vieraita, sillä olen aina nukkunut hyvin ja sikeästi.
Minulla on aloitettu masennuksen vuoksi mielialalääkitys muutama vuosi sitten ja huomasin sen helpottavan myös pms-oireita. Nyt kuitenkin psyykkinen vointini on muutenkin huonontunut ja lääkitykseni on tauolla uuteen vaihtamisen vuoksi. Nyt siis pms-oireet ovat entistä helvetillisemmät. Huolimatta siitä, että kärsin masennuksesta, erotan pms-oireet tyypillisistä masennusoireistani. Myöskin mieheni on huomannut kuukautiskiertoni mukaiset vaihtelut, ja hän yleensä ensimmäiseksi ryhtyykin kyselemään kierron vaihetta, kun minä raivoan. Mielenkiintoista kuulla noiden vitamiinien positiivisista vaikutuksista, ja taidankin kokeilla, vaikka olen suhtautunut vitamiineihin monesti hieman höpöphöpö-asenteella. Mutta oppia ikä kaikki, joten taitaa olla asennemuutoksen paikka.

Sitten hieman asian vierestäkin...

Tässä on ollut pari aika provokatiivista kirjoitusta, että oma asenne yms.. on syyt pms-oireisiin ja niistä selviämiseen/kärsimiseen. Sävy on ollut mitätöivä ja halveksiva. Noin suhtauduin minäkin aikaisemmin mm. psyykkisistä ongelmista kärsiviin ihmisiin. Halveksin heikompia, ja olin sitä mieltä, että oma asenne ratkaisee, miten elämästä selviää. Mutta oman elämän traagisten ja traumaattisten tapahtumien seurauksena itselle puhjennut masennus on muuttanut oman käsitykseni kokonaan. ihminen ei oikeastaan ymmärrä moniakaan elämän eri puolia syvästi, ennenkuin on itse ne elänyt läpi.
Teille kriittisesti suhtautuville toivon viisasta vaikenemista, kun selkeästi ei omakohtaista kokemusta vaikuta olevan pms-oireiden aiheuttamista aidosta kärsimyksestä. Kukaan meistä ei voi mitätöidä tai arvioida ulkokohtaisesti toisen kokemaa henkistä/fyysistä kipua ja sen tuottamaa kärsimyksen astetta.
Viisaasti vaikenemalla ei tarvitse sitten häveten ja katuen muistella omia kommenttejaan jälkikäteen, kuten minä olen joutunut tekemään... Niitä heitettyjä kiviä kun ei ole aina omassa elämässä niin mukava keräillä. Erilaisten elämänkokemusten myötä, kun on itse joutunut nöyrtymään ja toteamaan, että kunpa kukaan ei kohtelisi toista kärsivää tavalla, jolla minä olen ymmärtämättömyyteni ja kovuuteni vuoksi tehnyt.
Nimettömänäkin heitetyt kovat kommentit satuttavat jo muutenkin oman epäonnistumisen tunteensa kanssa kamppailevia naisia. Eikö niin, että jokainen meistä kaipaa ymmärtämystä ja kuulluksi tulemista, oli se oman elämän ongelma tai kipu mikä hyvänsä... Rohkaistaan naiset siis toisiamme jaksamaan arjen taisteluissa, eikä vedetä mattoa toistemme jalkojen alta.
 
30
Todella "ihana" lukea,että on olemassa kohtalotovereita.

Huvittavaa,että joku väittää,että elämän asenne tms vaikuttaisi PMS:n. Ei muuten vaikuta,itse olen kärsinyt näistä oireista teinistä asti ja nyt ikää kolmekymmentä. Eli oireita ollut jo 15 vuoden ajan. Toki oireet on vaihdelleet,mutta se mikä ei ole koskaan muuttunut on raivoaminen. Joskus oireet ovat lievempiä ja joskus taas pahempia. Siihen varmaankin vaikuttaa elämäntilanne, stressi jne...

Teininä raivoamisen kohteena oli vanhemmat,nyt mieheni ja osittain lapset. Pahinta tässä on se,kuten joku muukin jo kirjoitti,että oireet alkavat jopa 2 viikkoa ennen kuukautisia ja loppuvat 2-3 päivän kuluttua kuukautisten alkamisesta. Eli olen ns. normaali jopa 2 viikkoa kuukaudesta.

Pahinta tässä on se,että mieheni on täysin kyllästynyt tähän,vaikka tietää ja sanoo myös itsekin sitä,että tämä johtuu kuukautisista. Ihanasta naisesta ja äidistä tulee ennen kuukautisia "hirviö". Oireita minulla mm:raivokohtaukset, ärsyyntyminen (ennen menkkoja voisin oikeasti vaikka hakata esim. jonkun liikenteessä törttöilijän), itkuherkkyys ja itseinho. Fyysisiä oireita mm. hikoilu, paleleminen, väsymys ja makeanhimo.

Olen syönyt sepramia toisen lapsen syntymän jälkeen ja silloin myös PMS oireeni helpottuivat. Joten en näe enää muuta vaihtoehtoa kuin lähteä hakemaan taas mielialalääkkeitä,että perhe pysyy koossa.
 
Sara
Myös minulla pms-oireet pahentuneet näin yli 4-kymppisenä. Päänsärkyä, lihassärkyä (niskat jumissa), heikotusta, kiukkua ym 'kivaa'. Olen saanut jonkin verran apua b6 vitamiinista, jota otan 50mg päivässä jatkuvasti, lisäksi syön helokkiöljykapseleita, d-vitamiinia, beroccaa, magnesiumia mm.
Tuota b6 vitamiinia mietin, että kaipa sitä uskaltaa tuolla annostuksella syödä jatkuvastikin, koska sitä yleensä suositellaan jopa 200mg annostuksella pms-oireisiin.
Ruokavalio myös pitäisi muistaa pitää oikeanlaisena varsinkin kierron puolivälistä menkkojen alkuun asti. Pitkiä hiilareita, hyvää rasvaa, proteiinia sopivasti, ei makeaa tai mitään eläinrasvamässyjä eikä vaaleita jauhoja.
Nyt on taas unohtunut ruokavalio ja pää onkin niin kipeä taasen..argh.
 
pms hanurista
Täällä myös nelikymppinen jonka PMSät lisääntyneet vuosi vuodelta. Nyt alan olla pisteessä että saa riittää!

Ihmetyttää miten vähän tätä asiaa ollaan näköjään tutkittu ja hoitoja kehitetty, mutta ei kai sen niin väliä kun on "vain naistenvaiva". Osin välinpitämättömiä asenteita näyttävät selittävän myös joidenkin naisten suhtautuminen jotka kilvan mitätöivät toisia naisia ja naisten ongelmia. Häpeä näille naisille! Jos miesten vaivasta olisi kyse, olisivat miehet joukolla vaatimassa hoitoa, vaivasi asia heitä itsäään tai ei!

Onko ketään joka olisi kokeillut lievää estrogeenilisää PMS:iin? Kerran jos PMS:t alkaa noin luteaalivaiheen puolivälistä jatkuen menkkojen alkamiseen niin kyseessähän on progesteronin huippuaika. Progesteronin ja aggression suhdetta on tutkittu ja korrelaatiota löytyy.

Miksi siis aina tyrkytetään niitä mielialalääkkeitä ja haetaan ratkaisua kiertoteitse? Hyvä tietysti nille joille ne auttavat. Mutta luulisi olevan yksinkertaisempaa puljata suoraan ongelman aiheuttaja-aineen kanssa.
 
Setra
En ole lukenut koko ketjua. Vastikään gynekologini suositteli minulle rasvahappojen lisäämistä ruokavalioon. Välttämätön rasvahappo ? Wikipedia

Paras tapa olisi syödä kalaa, mutta myös hyvät öljyt kelpaavat tarkoitukseen. Kiinnostuksella odottelen huomaanko parannusta voinnissani. PMS oireet eivät kohdallani ole pahat, mutta hormonit vähän heittelevät liikaa. Gynekologi sanoi rasvahappojen hoitavan molemmat. Lisäksi soijaa kehotti syömään. (Kokeilu käynnissä)
 
toukokuu
Minä sain apua pahaan PMS:ään apteekissa myytävistä vaihdevuosioireisiin tarkoitetuista käsikauppalääkkeistä. Menolistica sopi minulle parhaiten.

Aika näköjään auttoi myös ja lasten teko. Enää ei ole edes PMS:ää...
 
PMS
On nämä PMS oireet mahdottomia. Tällä hetkellä aivan uskomaton väsymys, eikä jaksaisi mennä edes nukkumaan. Olen nyt syönyt pari kuukautta helokkiöljykapseleita 4kpl/pvä. Ne on ehkä sen verran auttaneet, etten raivoa, mutta olen vain vajaan viikon lamaantunut, väsynyt, turvonnut, lihon, syön (ruoka ei siis maistu millekään, mutta kaikkea epäterveellistä pitää kuitenkin syödä) ja masennun. Jalat painaa, eikä jaksaisi liikkua yhtään, sydän tykyttää pienestäkin ponnistuksesta. Turha edes yrittää mitään vaativaa (ei siis mitään). Tänään olis ehkä menneet hermot, kun piti lasta nukuttaa ja muksu sattui olemaan vähän haastavammalla tuulella kuin normaalisti. Oli pakko häipyä ja käskeä mies nukutuspuuhiin. Olis varmaan riita syntynyt, jos mies ei olis tilannetta pelastanut. Pitää varmaan koklata jotain muuta ravintolisää, kuin tuo helokki. Jos ei apuja löydy, niin alan syömään vaikka masennuslääkkeitä.

Tuntuu nämä oireet niin omituisille. Kyllä kai vielä 34 vuotiaana pitäisi olla suht nuori ja eläväinen. Turhauttaa olla viikon verran kuin joku mummoikäinen. Painokin nousee monta kiloa H-hetkeä odotellessa. Hitto, mikä, hetki! Zemppiä meille naisille!
 
apua on tarjolla
Alkuperäinen kirjoittaja Hirviö;8762135:
Hei.

Löytyisiköhän täältä vertaistukea tai apua..
Minulla auttoi kalanmaksaöljy 1rkl/vrk + D-vitamiini 50µg.

Lisäksi B-vitamiineista ja magnesiumista on apua.

Magnesium täytyy syödä sitraattina, jota myydään esim. citymarketissa 10€ / 3kk.

Hankintatukku

B-vitamiini tässä, jota on ainakin ollut citymarketissa. Mutta Lifessa ainakin on:

Hankintatukku

Rikas Oluthiiva


D-vitamiinin ja luontaisen B-vitamiinin voi tilata myös täältä:


Vitamin D 3 - iHerb.com

MegaFood, B Vitamins - iHerb.com

Älä osta synteettisiä vitamiineja. Apteekista ei kannata ostaa mitään.

Suomessa on älyttömän suppea ja huono lisäravinnevalikoima noin niinku yleensä.

Ravinteet
 
apua on tarjolla
Lisäisin vielä soijalesitiinin. On todella hyvän makuinen esim. maustamattomassa jogurtissa taikka piimässä.

Margariinit huit helkuttiin ja kunnon rasvoja kehiin.

Myös viljaa ja perunaa kannattaa vähentää reilusti.

Ja sitten syödä:

kasviksia
hedelmiä
marjoja
pähkinöitä
siemeniä
viherjauheita
hapanmaitotuotteita
lihaa
kalaa

hiilaritietoiset

karppaus.info
 
PMS-hirviö
myös aivan järkyttävät oireet. Mies on ollut lähdössä monta kertaa tai viemässä minua hoitoon. Aikoinaan kokeilin myös ehkäisypillereitä, mutta silloin olin oikeasti vaaraksi muille. Tajusin lopettaa pillerit, mutta vuosia olen kärsinyt hulluudesta ennen kuukautisia. En mahda sille itse mitään.

Olo vaihtelee epätoivosta euforiaan hetkessä, itku muuttuu nauruksi ja taas takaisin itkuksi. Siivoan hulluna, itken samalla ja haukun miestäni. Kaikki ärsyttää, hakkaan itseäni, revin hiuksiani, tekisi mieleni paiskoa koko kämppä paskaksi. Ihan sellaista mielisairasta meininkiä. Lopulta makaan voimattomana sängyllä ja nukahdan. Töissä on erityisen vaikeaa, yritän olla omissa oloissani, jotta ärsyyntyisin mahdollisimman vähän.

En oikein tiedä mistä hakea apua. Pelkään, että minut leimataan hulluksi. Muina aikoina olen siis ihan rauhallinen ja mukava ihminen, mutta tuo pms-oireilu pilaa elämäni. En ole kehdannut kertoa kenellekään muulle asiasta. Nolottaa kun naapuritkin häiriintyy ja mieheni kärsii.
 
tiistaki
Kokeilin joskus minäkin estrogeenilaastareita, mutta niistä tuli vaan tosi sekava olo enkä sitten kauaa sitä jatkanut. Sen jälkeen pärjäilin enemmän ja vähemmän b6-vitamiinilla.
 
horrmonihirviö!!!!
Terve kohtalotoverit!
Päädyin tälle palstalle, kun on taas sellainen aika kuukaudesta, että heräsin aamulla aikaisin itkemään ja suremaan maailmaa. Tällä hetkellä olo on sellainen, että voisin mennä pakkaseen lumihankeen ju nukahtaa sinne, toivoen etten koskaan herää.. Eli hyvin menee?
Oli "mukava" lukea, että mulla on sentään kohtalotovereita, mutta siitä koen itseni tuhoontuomituksi, että olen jo noin 4 vuotta syönyt Sepramia ahdistukseen päivittäin, ja minullaon silti näin voimakkaat pms-oireet!!!!! Ja koko ajan olen haaveillut lopettavani vielä lääkityksen, koska se vaikuttaa seksuaaliseen mielihaluun negatiiviselle tavalla...
Eikä mieltä ole piristänyt yhtään se, että luinpa vielä senkin fakatan, että NÄMÄ OIREET PAHENEVAT IÄN MYÖTÄ!!!! Toisin sanoen; mitä järkeä tässä on enää yrittää mitään?? :( täytin äskettäin 25 vuotta ja täytyy sanoa, että mä sit jumankauta inhoon olla nainen ja inhoon näitä hormoneja!!
Kiitos jos joku samoja asioita pohtinut ja jonkun vastauksen asiaan löytänyt jaksaisi minulle vastata, olisin tod. kiitollinen! :) tsemppiä kaikille kohtalotovereille tässä sodassa hormoneja vastaan....!!
 
PMMP
Päätin kirjoittaa itselleni ylös asioita, mitä olen tätä viestiketjua selatessani lukenut ja omakohtaisia kokemuksia kopioinut. Sillä jotain apua tähän kammotukseen on tultava!


PMS auttaa………….. jos auttaa…………………..
• soija-pellava valmiste
• kalaöljy
• masennuslääkkeet
• B6-vitamiini
• maitotuotteet
• helokkiöljy
• omega-3
• kalsium
• pellavasiemenöljy, e-vitamiini, Omega3, B12, B16 vitamiinit, foolihappo
• E-Epa



OMAT OIREET
• ärsyyntyminen
• raivo
• itku
• epätoivo
• ahdistus
• paniikkikohtaukset
• mielialan heittely
o makean himo
o hikoilupuuskat/kuumat aallot
o finnit
• keskittymiskyvyttömyys
• hermostuneisuus
• toivottomuus
• joskus palelu
• ylikierrokset

Mikä auttaa / voisi auttaa?
Tänään kun kuukautiset vihdoin alkoivat, ihan parasta oli kuulla tämä: Nirvana - Smells Like Teen Spirit - YouTube
(Hevi – Nirvana)

Jooga?

Peiton alla makailu

Suihkussa käynti, ilman mitään kiirettä

PMS täälläkin kirjoitti, että ” Oon myös kirjoittanut kissan kokoisin kirjaimin itselleni ylös että vaikka nyt tuntuisi kuinka kamalalle, tuntuisi että sekoaa, ei jaksa enää mitään, niin muista että SE MENEE OHI!”

Hänen kirjoituksensa olikin mukavaa luettavaa. Loput kommentit täytyy lukea toisella kertaa.

Itselläni on jo mieliala- /sekä kipulääkitys käytössä, (jotka eivät liity PMS-oireisiin). Eli PMS-oireisiin helpotusta täytyy lähteä etsimään jostain muusta. Toki lääkärilläkin täytyy ottaa tämä puheeksi. Itselläni on vielä niin hullua, että toisinaan ja aika useinkin ei ole minkäänlaisia oireita! Ja toisina kiertoina ne tulevat 100 kertaisina päälle. On itse ihan ? Viime kierrolla jätin vielä merkkaamatta vuotopäivät ja ihmettelin, että missä nyt mennään. Tänään kuukautisten alettua, huomaan, että PMS-oireet ovat alkaneet siinä 1-2 viikkoa ennen vuotoa. Olen siis 38v. PMS-oireita minulla on ollut jo vuosia. Enemmän ja vähemmän, mutta todellakin pelottaa, että ne iän myötä yleensä vain pahentavat. Onneksi jotain on tehtävissä ja jäänkin nyt pohtimaan, mikä omalla kohdallani olisi se oikea asia.

Kiitos kaikille, jotka ovat jakaneet omia oireitaan / tuntojaan! :)
 
Maikku
Alkuperäinen kirjoittaja Hirviö;8762135:
Hei.

Löytyisiköhän täältä vertaistukea tai apua..

Mulla on joka kuukausi aivan järkyttävät PMS oireet ja tänään sitten avomies totesi että tälle on tultava loppu tai suhde kaatuu tähän, hän ei enää jaksa.
Aina n. viikkoa ennen kuukautisia alkaa alavatsanipistelyt, roskaruoka maistuu, kaikki ärsyttää ja lopulta joka asia ajaa raivon partaalle jolloin en enää pysty hallitsemaan reaktioitani vaan huudan ja raivoan ja välillä purskahdan itkuun ilman mitään järkevää syytä. Seuraavaksi alkaa mielessä pyöriä itsemurha-ajatukset ja haluan satuttaa itseäni esim. viiltelemällä tms. Elämäni on ihan hyvällä malilla eikä todellakaan ole mitään järkevää syytä käytökseeni, saati sitten itsemurhalle. Kaiken lisäksi syön pillereitä, joten ihmettelen näiden oireiden vahvuutta. Tämä tuhoaa parisuhteeni :(

Onko kellään apua tähän, täytyykö alkaa syömään jotain masennuslääkkeitä vai mistä helpotus? Kärsin masennuksesta pari vuotta sitten, mutta pääsin yli siitä. Tämä tuntuu hiukan samalta huonoina päivinä, mutta mieleni on kuin jo-jo, ylhäältä kohisten alas. Kokemuksia kaipaan..
Vastaus Maikku: Hei luin tän sun viestin ja mulla itellä on tosi paljo samanlaisia oireita. Viikkoa ennen jo menkkoja mulla tulee väsymys ja mielialat vaihtelee ja maha on sekaisin ja turvoksissa. Sitten kun menkat alkaa niin olo on suoraan kun jostai H*****tistä. Oon ihan kauhean agressiivinen ja itsetuhoisia ajatuksiakin on ja migreeniä myös pään särkyä ensimmäiset kolme päivää putkeen. Syön myös tällä hetkellä masennus lääkettä 10mg annoksella joka vähän tasapainottaa oloa mut ei kyllä vielä riittävästi. Löysin jostain keskustelu palstalta et tän niminen ravinne lisä voisi lievittää kauheita oireita (Argi-plus ) aion kokeilla onko siitä minullekin apua . Toivottovasti sait jonkilaista tukea tästä vastauksestani sun viestiin , koska tiedän kyllä tunteen kun tuntuu menkkojen aikana et pää hajoaa ja ei jaksa kun on niin inhottava olla:(.
 
Tehopakkaus
Kokeilkaa Chello vihreä tuotetta. Itse söin niitä niitä lieviin vaihtareihin, ja huomasin tuolloin miten gooliksi olen tullutkaan :) Nykyisin vedän fortea ja kappas kun kiloja on muutama tuosta vaan tippunut!
 
Tehopakkaus jatkaa
Kokeilkaa Chello vihreä tuotetta. Itse söin niitä niitä lieviin vaihtareihin, ja huomasin tuolloin miten gooliksi olen tullutkaan :) Nykyisin vedän fortea ja kappas kun kiloja on muutama tuosta vaan tippunut!
akavasti muitakin
Joo ehkä sentään cooliksi kuitenkin tuolloin tulin. Ja nuoremmat leidit, e-pillereistä voi mieli mennä todella synkäksi. Vaihtakaa merkkiä tai miettkää vakavasti muitakin vaihtoehtoja ehkäisyyn.
 
Viimeksi muokattu:
Ellaöö
Heräsin tänään kuudelta aamulla itkemään kun väsytti niin kauheasti. Kuukautisten pitäisi alkaa varmaan huomenna, en tiedä, en jaksa enää tätä. Olen 28 vuotias, en ole koskaan synnyttänyt ja kärsin kanssa niin hirveästi ajasta ennen kuukautisia, että olen yrittänyt kaikilla mahdollisilla keinoilla auttaa itseäni.

Minulla alkaa siis unettomuus ennen kuukautisia ja sekin pahentaa entisestään oireita. Viime yönä nukuin kolme tuntia, en vaan saa unta! Tuntuu, että sydän hakkaa, palelee ihan hirveästi vaikka hikoileekin paitansa märäksi välillä. Mieliala on ensin kamalan hermostunut ja tuntuu, ettei yhtään ole hermoja mihinkään. Menetän siis heti malttini ja autolla ajaessakin olen aivan hermoraunio, en kestä mitään. Tänäänkin kilahdin väsyneenä ratissa kun ajoin itse väärin ja unohdin kääntyä kotiin. Olen siis ihan pihalla ennen menkkoja.

Sitten mitä lähemmäs kuukautisia mennään, sitä enemmän mieliala muuttuu masentuneemmaksi. En jaksa edes puhua kellekkään. Haluan vain olla yksin, omissa oloissani enkä millään viitsisi seurustella tai näyttäytyä ihmisten ilmalla koska naama on turvoksissa, hirveitä pattifinnejä on leuassa ja naamassa. Maha on tosi turvoksissa, jalat ja takapuoli täynnä nestettä ja naama ihan väärinpäin. En vain jaksa tällaista enää.

Ennen kuukautisia sitten olen niin herkkä, että itken joka asiaa. Normaalisti en ole mikään itkupilli mutta silloin saatan alkaa pillittämään kun kuulen jonkun hienon laulun radiosta tai kun tajuan kuinka paljon rakastan lemmikkieläimiäni tai sitten itken jotain surujani, jotka saavat aivan liian suuret mittasuhteet.

Sitten alan miettimään miksi olen parisuhteessa ja alan ahdistumaan siitä ja ajatukset kiertää kehää eestaas, yöunet menee, jännittää, saan pari migreenikohtausta, väsyttää, palelee ja hermostuttaa. Miksi tämä on tällaista?? Mikä minussa on vikana?

En usko, että normaalisti kuuluu naisen kokea tällaista, uskon, että jossain on vika. Onko se aivojen välittäjäaineissa, hormoonihäiriö vai missä en tiedä. Mistä sen sais selville?

En ole mikään pullasorsa. Liikun aktiivisesti jokaikinen päivä, olen hoikka, hyväkuntoinen nainen. Energinen, positiivinen, innokas ihminen. Haluan aina olla hyvä, ystävällinen ja ajattelen aina, että haluan kohdella toisia niinkuin haluaisin itseänikin kohdeltavan. Minulla on ystäviä, työpaikka, hyvä parisuhde ja kaikki asiat hyvin. Mutta vähintään viikko kuusta menee aivan pieleen ja en jaksa hyväksyä tätä enää.

En syö karkkeja, en syö gluteiinia, en valmisruokaa. Syön paljon marjoja päivittäin, kasviksia joita saan omalta kasvimaalta. Pidän huoli siitä, että saan paljon rasvaa (neitsytkookosöljy, kalaöljy, oliiviöljy, pellavansiemenöljy ja helokkiöljy plus voi)

Lihaa en syö kamalasti, mies metsästää joten suurinosa lihasta on riistaa. Ja kuten sanoin, liikun paljon luonnossa, metsissä, juoksen, lenkkeilen, joogaan ja meditoin. Suhtaudun elämään ja ihmisiin positiivisesti, en ole ongelmissa rypevä ihminen.

Mutta en saa tätä ongelmaani kuriin. Olen niin kamalan väsynyt tähän ja nytkin itkettää kun väsyttää ja masentaa. Rintoja särkee, mahaa viiltää, naama on kamalan näköinen ja näppyjä leuassa.

Tämä ei ole mitään pientä alakuloa, tämä on ihan oikeasti hirveää.

Olen kokeillut kaikki mitä olen vain keksinyt: magnesiumit, b-vitamiinit, öljyt, meditoinnit, liikunnat, kahvittomuuden KAIKEN.

En käytä hormonaalista ehkäisyä. Nyt mietin taas, että apua on etsittävä jostain muualta, kun vain tietäisi kenen puoleen kääntyä. Auttaisko homeopatia, akupunktio, hypnoosi MIKÄ?

Olen kokeillut myös l-tyrosiinin, ei apua. Nyt mietin jos kokeilisin L-tryptofaania jos pms oireissa onkin pian kyse jostain serotoniinin häiriöstä päässä?

Ei tääkään ole musta normaalia, että olen tämän ikäinen ja joka kerta viikkoa ennen kuukautisia naamaan, selkään tai rintaan tulee kamalan isoja finnejä, jotka on niin syvällä ihon alla, ettei niille voi tehdä mitään. Ne on todella kipeitä, rumia ja oksettavia.
 

Yhteistyössä