Maikkis33
Mahtuuko vielä mukaan ketjuun kirjoittelemaan? Mulla oli huhtikuussa keskeytynyt keskenmeno. Juuri olisi tullut 3kk täyteen, mutta pikkuisen kehitys oli pysähtynyt rv 9+6. Kaavinta tehtiin ja shokki oli kova. Elimistö on ollut aika sekaisin km:n jälkeen. Ensimmäisiä kuukautisia sain odotella 6vk, seuraava kierto oli lähes normaali 32, ja nyt alkoi taas menkat kp37 jälkeen. Henkisesti jokaiset menkat ovat olleet vaikeita. Uusi raskaus on suurena toiveena ja menkkojen alkaminen aina suuri pettymys.
Lisäksi oon huomannut itsestäni sellaisen uuden piirteen, että aiemmin oon aina osannut iloita toisten ihmisten puolesta. Nyt on hirvittävän vaikea iloita ystävien ja tuttujen raskauksista ja pienistä vauvoista. Tiedän toki sen, että heidän raskaus ei ole mitenkään minulta pois, mutta jollakin lailla se repii aina omat haavat auki... Kauankohan lopullinen toipuminen keskenmenosta oikein kestää??
Lisäksi oon huomannut itsestäni sellaisen uuden piirteen, että aiemmin oon aina osannut iloita toisten ihmisten puolesta. Nyt on hirvittävän vaikea iloita ystävien ja tuttujen raskauksista ja pienistä vauvoista. Tiedän toki sen, että heidän raskaus ei ole mitenkään minulta pois, mutta jollakin lailla se repii aina omat haavat auki... Kauankohan lopullinen toipuminen keskenmenosta oikein kestää??
kauris 55
Ihan ekalsi mun on onniteltava JANE.Paljon onnea plussasta.En oo paassyt kirjoittelemaan aikasemmin,mutta nyt. Ja tervetuloa kaikille uusille haaveilijoille.Itsekkin olen uusi haaveilija.Tuulimuna raskauden jalkeen ollaan yrittamassa pienokaista. Tanne ei kuulu mitaan erikoista vielakaan.Pitkia kiertoja taas odotellaan luultavasti kun on jo kp27 eika ovista nay missaan.Luulin jo sen tulleen aikasemmin mutta eipas ollutkaan.Ukon sain tosiaan lakannoitten valiin silloin kun viimeksi kirjoitin ,mutta vaaraan aikaan varmaan .No,ei se mitaan.Nyt yritetaan taas koko ajan .Viimeksi kierto veny tonne kp45 ,joten menee varmaan nytkin taas.Mutta periksi ei anneta.
Ilona81
Mukaan vaan kirjottelemaan kaikki menetyksen kokeneet. Seuraan mahtuu kyllä, täältä saa hyvää tukea saman kokeneilta.
Minä täällä hypin melkein tasajalkaa ja meinaan tikahtua, kun olin niin kärsimätön kp 28/33, että oli pakko testata tänäaamuna, mutta negaa näytti. On jotenki silti semmonen olo, että olis raskaana, ni testasin äsken uudestaan ja sieltä tuli haamu!!! JEE! Vaikka varmistuksen vielä haluankin, että kunnon plussa näkyy. Meinaa taas ihan seota, niin onnellinen olo on. Olen nyt käännellyt ja väännellyt tuota testiä ja kyllä, on siinä hailakka haamu. Niin aikasin testasin, että siksi tietysti on vaan haamu. Täytyy huomenaamulla testata uudestaan, ettei vaan tuo haamu ollu mitään omien silmien tepposia, kun toivoo niin kovasti.
Jos teille sopii, niin jännäilisin kanssanne vielä hetken aikaa, kun sitä ei tiedä mitä tässä vielä tapahtuu... hui.. Vähän ehkä hölmöäkin testata näin aikasin, kun keskenmenon riski on vielä melkoisen suuri.. Ei vaan malttanu olla testaamatta. On niin ihana tunne tämä..
Plussatuulia teille muillekin oikein roppakaupalla!! Periksihän me ei todellakaan anneta. Jos ei tällä kertaa, niin sitten seuraavalla. Niin kauan yritetään, kun se lopulta onnistuu!
Minä täällä hypin melkein tasajalkaa ja meinaan tikahtua, kun olin niin kärsimätön kp 28/33, että oli pakko testata tänäaamuna, mutta negaa näytti. On jotenki silti semmonen olo, että olis raskaana, ni testasin äsken uudestaan ja sieltä tuli haamu!!! JEE! Vaikka varmistuksen vielä haluankin, että kunnon plussa näkyy. Meinaa taas ihan seota, niin onnellinen olo on. Olen nyt käännellyt ja väännellyt tuota testiä ja kyllä, on siinä hailakka haamu. Niin aikasin testasin, että siksi tietysti on vaan haamu. Täytyy huomenaamulla testata uudestaan, ettei vaan tuo haamu ollu mitään omien silmien tepposia, kun toivoo niin kovasti.
Jos teille sopii, niin jännäilisin kanssanne vielä hetken aikaa, kun sitä ei tiedä mitä tässä vielä tapahtuu... hui.. Vähän ehkä hölmöäkin testata näin aikasin, kun keskenmenon riski on vielä melkoisen suuri.. Ei vaan malttanu olla testaamatta.
On niin ihana tunne tämä..Plussatuulia teille muillekin oikein roppakaupalla!!
Periksihän me ei todellakaan anneta. Jos ei tällä kertaa, niin sitten seuraavalla. Niin kauan yritetään, kun se lopulta onnistuu!
Emmy80
Vautsi Ilona, oikein paljon onnea plussasta (haamukin on plussa) Nyt oikein kovasti tarrasukkia matkaan!!
Tulin just kummitytön ristiäisistä ja tuli niiiiin kova hinku saada oma pienokainen syliin, että pakko kyllä seuraavalla kerralla onnistua. On ne vauvat vaan niin ihania Osaan jo jopa iloita toisten vauvoista, mutta aluks olin niin kade kun kaks mun hyvää ystävää sai vauvan juuri kun mulla meni kesken. Oma mieli oli silloin niin sekaisin ja pettynyt, että en muista oikein että onnittelinko äitejä edes kunnolla.
Mimis, oletko tehnyt jo testin? Täällä jännätään sun puolesta.
Mulla vuodosta ei loppua näy. Välillä tuntuu, että jes, nyt se loppuu, mutta sitten seuraavalla kerralla taas iso pettymys. Saa nähdä mitä mun hcg-arvo näyttää kun ens viikolla käyn verikokeissa. Sit pitäis jaksaa vielä odottaa menkkoja.plääh! Elämä on yhtä odottamista.
) Nyt oikein kovasti tarrasukkia matkaan!!Tulin just kummitytön ristiäisistä ja tuli niiiiin kova hinku saada oma pienokainen syliin, että pakko kyllä seuraavalla kerralla onnistua. On ne vauvat vaan niin ihania
Osaan jo jopa iloita toisten vauvoista, mutta aluks olin niin kade kun kaks mun hyvää ystävää sai vauvan juuri kun mulla meni kesken. Oma mieli oli silloin niin sekaisin ja pettynyt, että en muista oikein että onnittelinko äitejä edes kunnolla. Mimis, oletko tehnyt jo testin? Täällä jännätään sun puolesta.
Mulla vuodosta ei loppua näy. Välillä tuntuu, että jes, nyt se loppuu, mutta sitten seuraavalla kerralla taas iso pettymys. Saa nähdä mitä mun hcg-arvo näyttää kun ens viikolla käyn verikokeissa. Sit pitäis jaksaa vielä odottaa menkkoja.plääh! Elämä on yhtä odottamista.
Hansu78..
Ilonalle isot onnittelut ja ihanaa!!! Nyt vain sitten kaikki peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!!! Niinkuin täällä Norjassa sanotaan: Alle gode ting er tre Norjankielen oppikurssi ennen raskauspahoinvointia
Joku kyseli kuinka keskenmenosta voi päästä ylitse. Sen ensimmäisen jälkeen tuntui ettei mitenkään eikä koskaan. Olo oli niin nurjottu, lyöty ja surullinen, ettei sitä voi edes kuvailla. Heräsin jokainen aamu keskenmenon jälkeen klöntti kurkussa, kun muistin, ettei vauvaa enää olekaan. Ja kun ystävistä samaan aikaan melkein kaikki oli raskaana.. otin etäisyyttä heihin enkä halunnut kuulla mitään vauvajuttuja mistään. Se oli niin epäreilua!!!!
Oikeastaan tämä uusi raskaus korjasi kaiken, vaikka se päätyikin keskenmenoon. Enää ei ole läheskään niin paha olla ja tällä kertaa en antanu itseni kiintyä sikiöön. En ajatellut sitä koko aikana vauvana enkä suunnitellut tulevaisuutta kuten viimeksi. Elin päivä kerrallaan ja sitä ensimmäistä ultraa odottaen. Pelkäsin pahinta ja kun ultrassa heti näin aivan liian pienen liikkumattoman alkion, niin en järkyttynyt yhtään. Tottakai olin pettynyt, mutta kun vertaa siihen ensimmäiseen kertaan kun kätilö sanoi, että pahoittelen mutta en saa sydänääniä näkyviin. Silloin tuntui kuin matto olisi revitty alta ja kaadettu sata litraa tervaa päälle.. se pettymys, suru ja kauhistus oli niin fyysinen tunne, tuntui kuin joku olisi lyönyt puukolla selkään. Ja kun mitään tukea ei siihen saanut, ei mitään.
Mua auttoi nämä keskustelupalstat, en tiedä miten olisin pärjännyt ilman näitä. Ja rehellisyys, kerroin monille, että olen ollut raskaana ja saanut keskenmenon.. ystävien tuki on kaiken a ja o. Ei keskenmenossa ole mitään hävettävää, eikä sitä todellakaan kannata salailla ja vatvoa itsekseen. Meidän perheet ja lähipiiri tietää, että meillä on jo toinen keskenmeno menossa, enkä pidä sitä yhtään pahana. Aion kertoa ensi kerrallakin, kun tulen raskaaksi. Mun mielestä on hyvä, että ihmiset on meidän mukana tässä kannustamassa ja tukemassa. Kannattaa puhua asiasta, mutta päästää myös irti. Sitä ei saa tekemättömäksi, eikä kannata antaa pettymysten viedä koko elämää. Itse olen väkisin yrittänyt löytää positiivisia asioita tämän kaiken keskellä ja kun tarkasti katsoo, niin niitä on aina... kaikella on tarkoituksensa.
Ihanaa muuten kun täällä on niin toiveikas ilmapiiri Tietty jotkut päivät vaan on vaikeampia, mutta kyllä muiden positiiviset kokemukset kannustaa aina
Mä odotten ekat menkat ennenkuin yritys alkaa uudelleen. En uskalla ottaa kaavinnan jälkeen riskiä, annan kohdun tuulettua vähän. Mullahan oli ihan 12 viikon kokoinen kohtu ja siksi se alkiokin näytti niin tosi pieneltä siellä. Monestihan noissa keskeytyneissä keskenmenoissa kroppa ei ollenkaan tajua, että sikiö on kuollut, vaan edelleen valmistautuu synnytykseen
Nyt vaan plussia paljon ja nopeasti!!!!
Nyt vain sitten kaikki peukut pystyssä, että kaikki menee hyvin!!! Niinkuin täällä Norjassa sanotaan: Alle gode ting er tre Norjankielen oppikurssi ennen raskauspahoinvointia Joku kyseli kuinka keskenmenosta voi päästä ylitse. Sen ensimmäisen jälkeen tuntui ettei mitenkään eikä koskaan. Olo oli niin nurjottu, lyöty ja surullinen, ettei sitä voi edes kuvailla. Heräsin jokainen aamu keskenmenon jälkeen klöntti kurkussa, kun muistin, ettei vauvaa enää olekaan. Ja kun ystävistä samaan aikaan melkein kaikki oli raskaana.. otin etäisyyttä heihin enkä halunnut kuulla mitään vauvajuttuja mistään. Se oli niin epäreilua!!!!
Oikeastaan tämä uusi raskaus korjasi kaiken, vaikka se päätyikin keskenmenoon. Enää ei ole läheskään niin paha olla ja tällä kertaa en antanu itseni kiintyä sikiöön. En ajatellut sitä koko aikana vauvana enkä suunnitellut tulevaisuutta kuten viimeksi. Elin päivä kerrallaan ja sitä ensimmäistä ultraa odottaen. Pelkäsin pahinta ja kun ultrassa heti näin aivan liian pienen liikkumattoman alkion, niin en järkyttynyt yhtään. Tottakai olin pettynyt, mutta kun vertaa siihen ensimmäiseen kertaan kun kätilö sanoi, että pahoittelen mutta en saa sydänääniä näkyviin. Silloin tuntui kuin matto olisi revitty alta ja kaadettu sata litraa tervaa päälle.. se pettymys, suru ja kauhistus oli niin fyysinen tunne, tuntui kuin joku olisi lyönyt puukolla selkään. Ja kun mitään tukea ei siihen saanut, ei mitään.
Mua auttoi nämä keskustelupalstat, en tiedä miten olisin pärjännyt ilman näitä. Ja rehellisyys, kerroin monille, että olen ollut raskaana ja saanut keskenmenon.. ystävien tuki on kaiken a ja o. Ei keskenmenossa ole mitään hävettävää, eikä sitä todellakaan kannata salailla ja vatvoa itsekseen. Meidän perheet ja lähipiiri tietää, että meillä on jo toinen keskenmeno menossa, enkä pidä sitä yhtään pahana. Aion kertoa ensi kerrallakin, kun tulen raskaaksi. Mun mielestä on hyvä, että ihmiset on meidän mukana tässä kannustamassa ja tukemassa. Kannattaa puhua asiasta, mutta päästää myös irti. Sitä ei saa tekemättömäksi, eikä kannata antaa pettymysten viedä koko elämää. Itse olen väkisin yrittänyt löytää positiivisia asioita tämän kaiken keskellä ja kun tarkasti katsoo, niin niitä on aina... kaikella on tarkoituksensa.
Ihanaa muuten kun täällä on niin toiveikas ilmapiiri
Tietty jotkut päivät vaan on vaikeampia, mutta kyllä muiden positiiviset kokemukset kannustaa aina Mä odotten ekat menkat ennenkuin yritys alkaa uudelleen. En uskalla ottaa kaavinnan jälkeen riskiä, annan kohdun tuulettua vähän. Mullahan oli ihan 12 viikon kokoinen kohtu ja siksi se alkiokin näytti niin tosi pieneltä siellä. Monestihan noissa keskeytyneissä keskenmenoissa kroppa ei ollenkaan tajua, että sikiö on kuollut, vaan edelleen valmistautuu synnytykseen
Nyt vaan plussia paljon ja nopeasti!!!!
Mimis
Tervetuloa uusille!! Ja pahoittelut kokemastanne Tästä palstailusta on tosiaan ollut apua itse kullekin.
Ihanaa Ilona!! Haamukin on plussa ++++ toivottavasti on vahvistunut huomenna aamulla!
Emmy - en ole vielä testaillut. ajattelin odotella ensi viikonloppuun, koska saattaa kierto olla vielä niin sekaisin. Mitään oireita ei ole, eiköhän se täti sieltä vielä kurvaa paikalle :/
Mimis kp27 / ???
Tästä palstailusta on tosiaan ollut apua itse kullekin.Ihanaa Ilona!! Haamukin on plussa ++++ toivottavasti on vahvistunut huomenna aamulla!
Emmy - en ole vielä testaillut. ajattelin odotella ensi viikonloppuun, koska saattaa kierto olla vielä niin sekaisin. Mitään oireita ei ole, eiköhän se täti sieltä vielä kurvaa paikalle :/
Mimis kp27 / ???
Maikkis33
Ilonalle onnittelut plussasta! Ihanaa, että tulee positiivisia juttuja kurjien kokemuksien jälkeen.
Oli kiva lukea Hansu sun ajatuksia ja huomata, että ajattelet silti positiivisesti. Oot selvästikin pohtinut paljon asioita ja päässyt jonkinlaiseen tasapainoon asian kanssa. Mä en kertonut alussa raskaudesta kuin äidille ja parhaalle ystävälle. Keskenmenon jälkeen kerroin kuitenkin koko raskaudesta ja keskenmenosta useillekin ystäville ja muulle perheelle. Näin jälkeenpäin ajatellen oisin voinut läheisimmille henkilöille kertoa jo aiemminkin raskaudesta, koska juuri näille ihmisille haluan kertoa sekä ilot että surut. Silloin ajattelin, että jos jotain tapahtuu, niin on parempi ettei ihmiset tiedä. Mutta sitten kun tosiaan jotain tapahtui, niin muiden ihmisten tuki oli äärimmäisen tärkeää.
Mun oma gynekologi sanoi jälkitarkastuksessa, että surea pitää mutta ei saa juuttua siihen suruun ja täytyy jatkaa vaan eteenpäin. Yritän noita sanoja muistella varsinkin niinä huonoina päivinä, joita kuitenkin välillä tulee. Kuten näin menkkojen aikaan mulla tulee...
Ootteko muuten jollain poppaskonsteilla valmistautuneet yritykseen? Greippimehua tms?
Mimikselle pidän peukkuja, että täti osaisi pysyä poissa kuvioista...
Oli kiva lukea Hansu sun ajatuksia ja huomata, että ajattelet silti positiivisesti. Oot selvästikin pohtinut paljon asioita ja päässyt jonkinlaiseen tasapainoon asian kanssa. Mä en kertonut alussa raskaudesta kuin äidille ja parhaalle ystävälle. Keskenmenon jälkeen kerroin kuitenkin koko raskaudesta ja keskenmenosta useillekin ystäville ja muulle perheelle. Näin jälkeenpäin ajatellen oisin voinut läheisimmille henkilöille kertoa jo aiemminkin raskaudesta, koska juuri näille ihmisille haluan kertoa sekä ilot että surut. Silloin ajattelin, että jos jotain tapahtuu, niin on parempi ettei ihmiset tiedä. Mutta sitten kun tosiaan jotain tapahtui, niin muiden ihmisten tuki oli äärimmäisen tärkeää.
Mun oma gynekologi sanoi jälkitarkastuksessa, että surea pitää mutta ei saa juuttua siihen suruun ja täytyy jatkaa vaan eteenpäin. Yritän noita sanoja muistella varsinkin niinä huonoina päivinä, joita kuitenkin välillä tulee. Kuten näin menkkojen aikaan mulla tulee...
Ootteko muuten jollain poppaskonsteilla valmistautuneet yritykseen? Greippimehua tms?
Mimikselle pidän peukkuja, että täti osaisi pysyä poissa kuvioista...
Hansu78..
Maikkis: Mulle lääkäri suositteli raskausvitamiinien syömistä jo yritys vaiheessa, varsinkin foolihappo on kuulemma tosi tärkeetä. Ei kai se mikään poppaskonsti ole, mutta siis jos joku ei vielä niitä syö niin kannattaa.
Mä vähensin siinä mun tärppikierrossa kahvin yhteen kupilliseen aamuisin, nyt oon tuon raskauden aikana lopettanut kahvin kokonaan enkä aio alottaa uudestaan. En tiä auttoko se oikeasti vai oliko vain sattumaa, mutta kuitenkin
Greippimehua en oo koskaan kokeillut, mutta oon kuullut, että se lisäis ovulaatiolimoja niin, että ovulaation tunnistais helpommin, mutta ei siis ole omaa kokemusta.
Hyviä keinoja otetaan täälläkin vastaan jos jollain on
Mimikselle peukut täältäkin
Mä vähensin siinä mun tärppikierrossa kahvin yhteen kupilliseen aamuisin, nyt oon tuon raskauden aikana lopettanut kahvin kokonaan enkä aio alottaa uudestaan. En tiä auttoko se oikeasti vai oliko vain sattumaa, mutta kuitenkin
Greippimehua en oo koskaan kokeillut, mutta oon kuullut, että se lisäis ovulaatiolimoja niin, että ovulaation tunnistais helpommin, mutta ei siis ole omaa kokemusta.
Hyviä keinoja otetaan täälläkin vastaan jos jollain on
Mimikselle peukut täältäkin
kauris55
Taaltakin paljon onnea Ilonalle.Tosiaan toivotaan etta matkalainen pysyy matkassa loppuun asti. Lueskelin noita kysymyksiapoppakonsteista tulla raskaaksi.Ei mullakaan ole mitaan poppakonsteja tiedossa,mutta just noi foolihapot on tarkeita ottaa ja greippimehusta kans sen verran etta .ma oon kokeillut sita ja en koe sen auttaneen ainakaan mua.jotenkin meni koko limapuoli jos niin voi sanoa,niin mulla oli tosi vaikee erottaa ovislimoista tavallisiin .Joten ma en aio jatkaa silla.Mutta kaikkihan me reagoidaan erillailla.Niin ,ja tietenkin varmaan se tarkein ja vaikein asia raskautumiseen on varmaan ,ettei ota stressia koko vauvatouhusta,Mutta helpommmin sanottu kun tehty ,tiedan. Silloin kun ma sain keskenmenon .niin ma kerroin mun parhaalle ystavalle heti.joka ymmarsi ja tuki mun surusta.Vaikeinta oli kai jotenkin kertoa se mun vanhemille lapsille jotka ,kovasti odottivat pikkusiskoa tai veljea.Nyt jattelin etta jos joskus viela tuun raskaaksi niin yritan pitaa sen salassa ainakin lapsiltani ,siis alkuajat ,ettei tule pettymyksia ,jos jotain tapahtuisi.Paasisin ainakin sen rajan yli eli sen 12viikon ,vaikkei se takaa silloinkaan onnistumista viela. Kaikenlaisia ajatuksia sita pyorii mielessa kun on kokenut menetyksia.mutta kaipa se on ihan normaalia tassa haaveillessa uudesta raskaudesta. Ja mimikselle paaaljon ++++++ plussatuulia.
Tipsuliini
Aivan ihanaa, että positiivia uutisia tännekin siunaantuu! Se todellakin antaa uskoa omaankin projektiin, joka etenee niin uskomattoman hitaasti!!! Itsellä nyt reilu vko km:sta ja tuntuu, että kroppa olisi täysin valmis uuteen yritykseen. Välillä kuvittelen, että ehkä se ovis jostain kumman syystä tulisi jo näin aikaisin...
Henkisellä puolella taas seilaa edelleen pahasti positiivisen luottamuksen ja täyden epätoivon välillä. Hirveän vaikeaa on iloita tuttujen vauvauutisista, ja jotenkin tuntuu, että en niistä pystykään iloitsemaan ennen omaa onnistumista. Ihan typeräähän tämä on, mutta minkäs teet.
Oon kans huomannut tuon, että km:n jälkeen olen kertonut huomattavasti useammalle kuin itse raskaudesta kerroin. Jotenkin koen sen tärkeäksi, enkä toisaalta halua, että ihmiset tietämättömyyttään kommentoisivat mitään, minkä kokisin sitten loukkaavaksi. sitä on kyllä aika herkkänä vielä...
Mukavia kesäisiä päiviä teille kaikille ja tsemppiä yritykseen!
Henkisellä puolella taas seilaa edelleen pahasti positiivisen luottamuksen ja täyden epätoivon välillä. Hirveän vaikeaa on iloita tuttujen vauvauutisista, ja jotenkin tuntuu, että en niistä pystykään iloitsemaan ennen omaa onnistumista. Ihan typeräähän tämä on, mutta minkäs teet.
Oon kans huomannut tuon, että km:n jälkeen olen kertonut huomattavasti useammalle kuin itse raskaudesta kerroin. Jotenkin koen sen tärkeäksi, enkä toisaalta halua, että ihmiset tietämättömyyttään kommentoisivat mitään, minkä kokisin sitten loukkaavaksi. sitä on kyllä aika herkkänä vielä...
Mukavia kesäisiä päiviä teille kaikille ja tsemppiä yritykseen!
Mimis
Maikkis33 - Mä myös olen syönyt monivitamiinia jossa on foolihappoa ja kalaöljytabletteja joissa ei ole A-vitamiinia. Suomessa kuulemma A-vitamiinilisää ei suositella raskaana oleville. Greippimehua en ole vielä kokeillut, eikai siitä muuta hyötyä ole kuin se, että oviksen tunnistaminen saattaa helpottua (niinkuin Hansu jo sanoikin). Sitten kuulemma lasi punaviiniä ovulaation jälkeen auttaa kiinnittymisessä, mutta tiedä häntä..
Ja tietty just niin kun Kauris sanoi: tärkein ja vaikein asia raskautumiseen on se, ettei stressaa asiasta. Helpommin sanottu kun tehty =)
Hansulla tosiaan ihanan positiivinen ja toiveikas asenne kaiken kokeman jälkeen! Haleja!
Tipsuliini - Mä myös kerroin raskauden aikana perheen lisäksi parille kaverille ja keskenmenon jälkeen vielä muutamalle. On se kiva että läheiset tietää mitä sitä on kokenut. Varsinkin kun siitä tekee mieli puhua välillä.
Kävin tänään hakemassa apteekista pari raskaustestiä. Ajattelin tosiaan testailla vasta vkl (jos siis täti pysyy poissa), mutta saas nähdä kun ne kuumottelee tuolla kaapissa hih. En vaan turhaan viitsisi tehdä negatiivista testiä, kun on kuitenkin niin vahva fiilis että kyllä ne menkat vielä alkaa...Varsinkaan kun ei ole MITÄÄN raskausoireita! Minkälaisia oireita sulla Ilona oli plussasta?
Ja tietty just niin kun Kauris sanoi: tärkein ja vaikein asia raskautumiseen on se, ettei stressaa asiasta. Helpommin sanottu kun tehty =)
Hansulla tosiaan ihanan positiivinen ja toiveikas asenne kaiken kokeman jälkeen! Haleja!
Tipsuliini - Mä myös kerroin raskauden aikana perheen lisäksi parille kaverille ja keskenmenon jälkeen vielä muutamalle. On se kiva että läheiset tietää mitä sitä on kokenut. Varsinkin kun siitä tekee mieli puhua välillä.
Kävin tänään hakemassa apteekista pari raskaustestiä. Ajattelin tosiaan testailla vasta vkl (jos siis täti pysyy poissa), mutta saas nähdä kun ne kuumottelee tuolla kaapissa
hih. En vaan turhaan viitsisi tehdä negatiivista testiä, kun on kuitenkin niin vahva fiilis että kyllä ne menkat vielä alkaa...Varsinkaan kun ei ole MITÄÄN raskausoireita! Minkälaisia oireita sulla Ilona oli plussasta?
Mimis
Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini..........km 07/09
Kauris 55..........km 03/09
J-R.................km 07/09
Hansu78...........kkm 02/09, kkm 07/09
Emmy80...........km 06/09
Musha_85.........tm 07/09
Plussanneet:
Jane75...... + 28.7.09 (km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09)
Ilona81...... + 02.08.09 (km 05/09, 07/09)
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini..........km 07/09
Kauris 55..........km 03/09
J-R.................km 07/09
Hansu78...........kkm 02/09, kkm 07/09
Emmy80...........km 06/09
Musha_85.........tm 07/09
Plussanneet:
Jane75...... + 28.7.09 (km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09)
Ilona81...... + 02.08.09 (km 05/09, 07/09)
Emmy80
Tipsuliini - Ei sun ajattelutapa oo yhtään typerää vaan ihan sallittua! Keskenmeno on kuitenkin niin raskas juttu, erityisesti henkisellä puolella, että on ihan normaalia, että toisten vauvat ei silloin paljon kiinnosta.
Oon törmännyt kans usein tuohon foolihappo-juttuun, että täytyy kipaista itsekin sitä ostamaan. Kiitos vain muistutuksesta
Mimis- Mulla ei ollu ekasta raskaudesta MITÄÄN oireita kuin se, että menkat ei tosiaan tulleet. Ihmettelin tuolloin, että voiko tosiaan raskaus sujua näin helposti. Vatsakin alkoi näkymään selvästi vasta vk 20. Muistan kuinka sanoin silloin, että varmasti loppuraskaus onkin sitten ihan kauheaa enkä pääse liitoskivuissani edes kävelemään.. noh, lapsipa pullahti tosiaan etuajassa ja se aika vasta raskasta olikin, henkisesti. Että mielelläni ottaisin seuraavassa raskaudessa vähän helpomman tien.
Mulla oli tänään eka työpäivä 6vkon loman jälkeen ja oon ihan naatti. Yö meni pyöriessä eikä uni tahtonut tulla ollenkaan, vaikka työpaikka on tuttu ja turvallinen. Kai sitä vähän kuitenkin tietämättään jännittää... Mites muut, ootteko vielä lomilla vai töis? Ihanaa säätä luvattu koko viikoks, että ihanat lomasäät olisivat vielä.
Oon törmännyt kans usein tuohon foolihappo-juttuun, että täytyy kipaista itsekin sitä ostamaan. Kiitos vain muistutuksesta
Mimis- Mulla ei ollu ekasta raskaudesta MITÄÄN oireita kuin se, että menkat ei tosiaan tulleet. Ihmettelin tuolloin, että voiko tosiaan raskaus sujua näin helposti. Vatsakin alkoi näkymään selvästi vasta vk 20. Muistan kuinka sanoin silloin, että varmasti loppuraskaus onkin sitten ihan kauheaa enkä pääse liitoskivuissani edes kävelemään.. noh, lapsipa pullahti tosiaan etuajassa ja se aika vasta raskasta olikin, henkisesti. Että mielelläni ottaisin seuraavassa raskaudessa vähän helpomman tien.
Mulla oli tänään eka työpäivä 6vkon loman jälkeen ja oon ihan naatti. Yö meni pyöriessä eikä uni tahtonut tulla ollenkaan, vaikka työpaikka on tuttu ja turvallinen. Kai sitä vähän kuitenkin tietämättään jännittää... Mites muut, ootteko vielä lomilla vai töis? Ihanaa säätä luvattu koko viikoks, että ihanat lomasäät olisivat vielä.
Maikkis33
Juu mä oon syönyt myös foolihappoa. Ja kalaöljyä ilman A-vitamiinia. Greippimehua oon myös juonut ja kyllä se tuntuu limoja lisäävän. En siihen kuitenkaan sen enempää usko. Tuon stressin kun näistä vauvantekotouhuista saisi pois, niin se ois kyllä paras lääke... mutta minkä sille päälleen voi.
Tipsuliini: Sama vika täällä. Välillä tosi vaikea iloita tuttujen vauvauutisista, vaikka järjellä yrittää asiaa toisin ajatella... Toivottavasti menee ohi tämmöinen ajan kanssa.
Mimikselle pidän peukkuja pystyssä, tulis nyt se plussa! Joko oot testaillut?
Mulla viimeinen lomaviikko käsillä. Onneksi on noin komeat kelit! Mites muilla?
Tipsuliini: Sama vika täällä. Välillä tosi vaikea iloita tuttujen vauvauutisista, vaikka järjellä yrittää asiaa toisin ajatella... Toivottavasti menee ohi tämmöinen ajan kanssa.
Mimikselle pidän peukkuja pystyssä, tulis nyt se plussa! Joko oot testaillut?
Mulla viimeinen lomaviikko käsillä. Onneksi on noin komeat kelit! Mites muilla?
Maikkis33
Päivitetty lista:
Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini..........km 07/09
Kauris 55..........km 03/09
J-R.................km 07/09
Hansu78...........kkm 02/09, kkm 07/09
Emmy80...........km 06/09
Musha_85.........tm 07/09
Maikkis33.........km 04/09
Plussanneet:
Jane75...... + 28.7.09 (km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09)
Ilona81...... + 02.08.09 (km 05/09, 07/09)
Mimis..............km 05/09
Vilukisu............km 08/08
emeliina...........km 03/09
Annemaarit71.....km 08/08
Tilkku..............km 07/09
Tipsuliini..........km 07/09
Kauris 55..........km 03/09
J-R.................km 07/09
Hansu78...........kkm 02/09, kkm 07/09
Emmy80...........km 06/09
Musha_85.........tm 07/09
Maikkis33.........km 04/09
Plussanneet:
Jane75...... + 28.7.09 (km 09/06, poika synt. 11/07, km 03/09)
Ilona81...... + 02.08.09 (km 05/09, 07/09)
Ilona81
Sydämelliset kiitokset kaikille onnitteluista ja tarrasukista. Niitä tarvitaan. Onnellisuuden tunne on pikkuhiljaa vaihtunut pelkoon, että kestääköhän tämäkään raskaus... Yritän pitää toivoa yllä, mutta takaraivossa jyskyttää...
Plussa vahvistuu hiljalleen, joten kyllä tässä raskaana ollaan ja oireet on senkun vahvistuneet. Ihan pientä etovaa oloakin on havaittavissa nyt.. Melkin toivois, että tulis pahoinvointia, että tulis tunne, että kaikki on ok.
Mimis: oireet ennen plussaa oli janotti ja pissatti enemmän, pientä nuhan tuntua aamuisin, pyörrytti silloin tällöin (etenkin, kun tein pihahommia, niin koko ajan pimeni silmissä) ja sitten tuli ja tulee nälkä nopeammin kuin yleensä. Toi nälkäjuttu on semmonen, joka on näissä jokaisessa ollu heti havaittavissa. Muutenhan nää on just sellasia oireita, joita ajattelee, että voi olla muutenkin, joten mitään ihan sairaan selvää ei ollu. Oli vaan jotenki sellanen tunne, että on tärpänny. Vähän kasvot tais myös olla turvoksissa, kun aamulla meikkas. Pussit oli silmien alla, jota ei yleensä ole. Toivotaan nyt plussatuulia sinullekin oikein kovasti +++++!
Mä olen kans kokeillu greippimehua, mutta en huomannu oikeestaan mitään eroa.. Kiitos vinkistä, ostin nyt myös raskausvitamiineja. Foolihappoa saa myös pähkinöistä, joten niitäkin kannattaa syödä.
Stressin poistaminen tosiaan onkin se kaikkein vaikein juttu. Minä en ainakaan saa sitä pois päältä, kun on päättänyt, että nyt yritetään, niin vaikeaa olla ajattelematta koko ajan asiaa.
Täällä kans töihin on palattu ja on vielä ihan pää pyörryksissä, että mitä täällä nyt pitikään taas tehdä? Ehkä tässä tän viikon aikana palautuu rytmi taas.
Onnellisuuden tunne on pikkuhiljaa vaihtunut pelkoon, että kestääköhän tämäkään raskaus... Yritän pitää toivoa yllä, mutta takaraivossa jyskyttää... Plussa vahvistuu hiljalleen, joten kyllä tässä raskaana ollaan ja oireet on senkun vahvistuneet. Ihan pientä etovaa oloakin on havaittavissa nyt.. Melkin toivois, että tulis pahoinvointia, että tulis tunne, että kaikki on ok.
Mimis: oireet ennen plussaa oli janotti ja pissatti enemmän, pientä nuhan tuntua aamuisin, pyörrytti silloin tällöin (etenkin, kun tein pihahommia, niin koko ajan pimeni silmissä) ja sitten tuli ja tulee nälkä nopeammin kuin yleensä. Toi nälkäjuttu on semmonen, joka on näissä jokaisessa ollu heti havaittavissa. Muutenhan nää on just sellasia oireita, joita ajattelee, että voi olla muutenkin, joten mitään ihan sairaan selvää ei ollu. Oli vaan jotenki sellanen tunne, että on tärpänny. Vähän kasvot tais myös olla turvoksissa, kun aamulla meikkas. Pussit oli silmien alla, jota ei yleensä ole. Toivotaan nyt plussatuulia sinullekin oikein kovasti +++++!
Mä olen kans kokeillu greippimehua, mutta en huomannu oikeestaan mitään eroa.. Kiitos vinkistä, ostin nyt myös raskausvitamiineja. Foolihappoa saa myös pähkinöistä, joten niitäkin kannattaa syödä.
Stressin poistaminen tosiaan onkin se kaikkein vaikein juttu. Minä en ainakaan saa sitä pois päältä, kun on päättänyt, että nyt yritetään, niin vaikeaa olla ajattelematta koko ajan asiaa.
Täällä kans töihin on palattu ja on vielä ihan pää pyörryksissä, että mitä täällä nyt pitikään taas tehdä?
Ehkä tässä tän viikon aikana palautuu rytmi taas.
Ilona81
Ainiin, se vielä raskausoireena ennen plussaa ja plussan jälkeen, että yhtäkkiä kahvi rupes maistumaan pahalle. Olenkin nyt sitte ihan suosiolla luopunut koko virkisteestä. Kun ei maistu, niin ei maistu.
Olenkin nyt sitte ihan suosiolla luopunut koko virkisteestä. Kun ei maistu, niin ei maistu.
Hansu78...
Ilona: Tiedän niin tuon tunteen, mutta ei voi kuin yrittää ajatella positiivisesti ja luulisi, että saisit neuvolasta enemmän tukea nyt, kun on jo kolmas yritys menossa. Täällä Norjassa sanoivat heti, ettei kenenkään psyyke kestä enää siitä kolmatta epätietoisuudessa. Ilmeisesti Suomessa on siis laskettu sen varaan, että kestää. Yritä vaatia erikoisseurantaa ja vetoa vaikka tuohon pelkoon. On se nyt hitsi vie jos ei ihmisiä oteta tosissaan.
Kävin tänään siellä lääkärissä ja en tullut siitä yhtään viisaammaksi. Lääkäri vain voivotteli, että olipas nyt harmi juttu, mutta kyllä se ovulaatio sieltä tulee ihan muutaman viikon sisällä, että sitten vaan uudelleen yrittämään ja vink vink. Vinkkailkoot ihan keskenään. Ensinnäkin leikkaava lääkäri sanoi heti, että pitää odottaa ekat menkat koska kohtu oli ehtinyt kasvaa jo niin paljon ja siirtyä ylös ja toiseksi seksi on kielletty kokonaan ekat kolme viikkoa. Sitten tommonen 60v. miestollo vaan naureskelee ja vink vink... meni lääkäri muuten vaihtoon tässä samalla. Ja sekin vielä, että mun hemoglobiini oli ollut viikolla 8. jo 145 eikä siihenkään äijä ollut mitenkään puuttunut, vaikka oli jo puhetta noista mun korkeista veriarvoista viimeksi. Sitä ei siis vaan pätkääkään kiinnosta mikään ja nytkin lähetti mut labraan ottamaan vain sen hempan, ja tietty se oli vain 138 kun oon perjantaista asti vuotanut. Blaah. No meen nyt sitten jälkitarkastukseen sinne gynelle, kun ekat menkat on olleet ja juttelen noista verihommeleista sitten lisää. Alko kyllä niin ärsyttää.
Oon muuten huomannut tuosta kahvin juonnin lopettamisesta senkin, etten ole läheskään niin turvonnut, tuntuu että kropassa on paljon vähemmän nestettä, vaikka eikö kahvin pitäisi kuivattaa. Ei kyllä tee yhtään mieli vieläkään, pelkkä haju alkaa etoa. Samoin ei mee alkoholi alas, liekö vielä sen verran raskaushormoneja veressä kuitenkin.
Ehkä huomenna taas vähän positiivisemmalla mielellä... että kun tommonen tollo saikin pahalle tuulelle.
Tsemppiä teille kaikille. Toivottavasti niitä ekoja menkkoja alkaa pian tupsahdella jos ei sitten plussia
Kävin tänään siellä lääkärissä ja en tullut siitä yhtään viisaammaksi. Lääkäri vain voivotteli, että olipas nyt harmi juttu, mutta kyllä se ovulaatio sieltä tulee ihan muutaman viikon sisällä, että sitten vaan uudelleen yrittämään ja vink vink. Vinkkailkoot ihan keskenään. Ensinnäkin leikkaava lääkäri sanoi heti, että pitää odottaa ekat menkat koska kohtu oli ehtinyt kasvaa jo niin paljon ja siirtyä ylös ja toiseksi seksi on kielletty kokonaan ekat kolme viikkoa. Sitten tommonen 60v. miestollo vaan naureskelee ja vink vink... meni lääkäri muuten vaihtoon tässä samalla. Ja sekin vielä, että mun hemoglobiini oli ollut viikolla 8. jo 145 eikä siihenkään äijä ollut mitenkään puuttunut, vaikka oli jo puhetta noista mun korkeista veriarvoista viimeksi. Sitä ei siis vaan pätkääkään kiinnosta mikään ja nytkin lähetti mut labraan ottamaan vain sen hempan, ja tietty se oli vain 138 kun oon perjantaista asti vuotanut. Blaah. No meen nyt sitten jälkitarkastukseen sinne gynelle, kun ekat menkat on olleet ja juttelen noista verihommeleista sitten lisää. Alko kyllä niin ärsyttää.
Oon muuten huomannut tuosta kahvin juonnin lopettamisesta senkin, etten ole läheskään niin turvonnut, tuntuu että kropassa on paljon vähemmän nestettä, vaikka eikö kahvin pitäisi kuivattaa. Ei kyllä tee yhtään mieli vieläkään, pelkkä haju alkaa etoa. Samoin ei mee alkoholi alas, liekö vielä sen verran raskaushormoneja veressä kuitenkin.
Ehkä huomenna taas vähän positiivisemmalla mielellä... että kun tommonen tollo saikin pahalle tuulelle.
Tsemppiä teille kaikille. Toivottavasti niitä ekoja menkkoja alkaa pian tupsahdella jos ei sitten plussia
Jane75
Takaisin ollaan sivilisaation parissa , onpas ketjussa ehtinyt tapahtua paljon.
Tosi hienoa Ilona, paljon onnea plussasta! Tiedän tunteen tasan tarkkaan minäkin, miten sitä voikin samanaikaisesti olla niin iloinen ja kuitenkin peloissaan... En vielä oikein osaa ajatella itseäni taas raskaana, varmaankin jokin puolustusmekanismi ettei mukamas pettyisi niin pahasti jos taas menee kesken. Itse asiassa minulla on ihan sama tilanne kuin viimeksi, silloinkin oli ensin yksi km takana ja kun seuraavan kerran raskauduin pelkäsin ensimmäiset 12 viikkoa tosi paljon, sen jälkeen alkoi pikku hiljaa helpottamaan. Toivottavasti nytkin menisi samalla tavalla (siis että vaikka pelkääkin niin masuasukki pysyisi kuitenkin mukana), saas nähdä. Oikein paljon tarrasukkia sinnepäin!
Kiitokset vain kaikille tarrasukista ja onnentoivotuksista, lähettelen oikein paljon plussatuulia teille päin! Pelko tästä raskaudesta pyörisi varmaan enemmänkin ajatuksissa jos ei poikani pyörisi koko ajan jaloissa. Meillä on jännät ajat tiedossa, poikani aloittaa päiväkodissa nyt elokuussa ja minä palaan töihin syyskuun alussa (tähän saakka siis ollut hoitovapaalla). Edellisen km:n jälkeen piti tehdä päätös palaanko töihin, enkä uskaltanut jäädä tänne kotiin roikkumaan ja odottamaan josko raskaudun uudestaan. Nojoo, jos hyvin käy tällä kertaa niin ehdin siis olla puoli vuotta töissä, katsotaan nyt miten menee.
Mimis - täällä pidellään kovasti peukkuja että ne sinun menkkasi pysyisivät poissa ja päästään jännämään sitä raskaustestiä. Nuo sinun kipusi eivät kuulostaneet ollenkaan mukavilta, toivottavasti on helpottanut. En kovinkaan paljoa tiedä kohdunulkoisesta minäkään, mutta jotenkin luulin että sellaiset kivut alkaisivat vähän myöhemmin, ts. niin että alkio on hieman jo ehtinyt kasvaa, ehkä rv7 eteenpäin? Voi olla että muistan väärin, korjatkoon joku joka tietää paremmin.
Oireista kyselit - itse asiassa niitä ei ole vielä nimeksikään. Vähän enemmän väsyttää iltaisin, ja muutaman kerran on tullut hieman huono olo jos on kauan aikaa edellisestä ruokailusta. Mutta eipä tämä oireettomuus kovasti minua huoleta, kaikki raskauteni (myös se yksi onnistunut) ovat olleet aika oireettomia, koskaan ei ole tarvinnut esim. oksentaa (hmmm, ei pitäisi varmaan kirjoittaa tällaista, kostoksi tulen varmaankin voimaan tosi pahoin tällä kertaa...). Toisaalta molemmat km:ni ovat olleet keskeytyneitä sellaisia, jolloin ne vähäiset oireet joita on ollut ovat jatkuneet samalla tavalla viikkokaupalla vaikka sikiö onkin jo kuollut. Joten oireista en ole paljonkaan apua saanut sen tulkitsemisessa onko kaikki hyvin.
Tervetuloa uudet, teitä oli monta, ja pahoitteluni. Kokemustenne lukeminen oli niin tuttua, itsekin olen samoja tunteita käynyt läpi. Maikki33 kyseli kuinka kauan toipuminen kestää - se on niin yksilöllistä, mutta itseäni auttoi se tieto että muillakin voi kestää kauan toipua. Itse tein sen "virheen" että yritin päästä nopeasti yli, enkä surrut tarpeeksi. Minullekin tuli se tunne ettei ystävät ja läheiset jaksa enää kuunnella ja lohduttaa, joten jossakin vaiheessa en enää puhunut asiasta vaikka se pyörikin kuukausia mielessä. Lopulta minun oli pakko varata aika psykiatrille että sain ihan kunnolla purkaa tunteita, tällöin oli kulunut 5kk km:stä ja edelleen surin. Oli tosi rankka sessio, mutta sen jälkeen ymmärsin itseäni ja suruani hieman paremmin. Sain psykiatrille lähetteen neuvolan kautta, sitäkin kannattaa yrittää jos tuntuu ettei muuten pääse eteenpäin. Lopulta se oli kuitenkin seuraava raskaus joka auttoi toipumaan. Toinen km oli minullakin paljon helpompi, toki olin surullinen ja pettynyt, mutta selvisin vain yhden päivän itkuilla, ja asiasta kertominen oli myös helpompaa. Täytyy vaan antaa itselleen aikaa, ja antaa niiden ikävienkin tunteiden nousta pintaan, vaikka siinä kestäisikin kauan. Kohtalontovereita löytyy, ja jo se tieto auttaa hieman, ainakin minua.
Emmy80 kyselit vuodoista - minullakin kesti tämän toisen km:n kanssa vuoto tosi pitkään, kuukauden verran, ja tämä on kuulemma ihan mahdollista ja normaalia. Minulla vain kävikin niin että sen kuukauden jälkeen jouduin kaavintaan kun kaikki ei ollutkaan tullut ulos itsestään, huomasivat tämän ultrassa. Olihan se niin että olit käynyt jo ultrassa ja kaikki kunnossa - joten ei voi muuta kuin toivoa että vuoto loppuu pian ja pääset normaaliin rytmiin nopeasti kiinni.
Toisaalta - ekassa km:ssä vuosin vain noin viikon, ja kaikki tuli ulos, kunnon vuotopäiviä oli vain muutama - joten tämäkin on mahdollista, vastaukseksi Musha_85:n kysymykseen.
Hups, tulipas paljon tekstiä, täytyy yrittää olla koneen ääressä hieman useammin ettei tämä toistu. Hyvää viikon jatkoa kaikille ja kirjoitelkaa kuulumisia taas!
, onpas ketjussa ehtinyt tapahtua paljon.Tosi hienoa Ilona, paljon onnea plussasta! Tiedän tunteen tasan tarkkaan minäkin, miten sitä voikin samanaikaisesti olla niin iloinen ja kuitenkin peloissaan... En vielä oikein osaa ajatella itseäni taas raskaana, varmaankin jokin puolustusmekanismi ettei mukamas pettyisi niin pahasti jos taas menee kesken. Itse asiassa minulla on ihan sama tilanne kuin viimeksi, silloinkin oli ensin yksi km takana ja kun seuraavan kerran raskauduin pelkäsin ensimmäiset 12 viikkoa tosi paljon, sen jälkeen alkoi pikku hiljaa helpottamaan. Toivottavasti nytkin menisi samalla tavalla (siis että vaikka pelkääkin niin masuasukki pysyisi kuitenkin mukana), saas nähdä. Oikein paljon tarrasukkia sinnepäin!
Kiitokset vain kaikille tarrasukista ja onnentoivotuksista, lähettelen oikein paljon plussatuulia teille päin!
Pelko tästä raskaudesta pyörisi varmaan enemmänkin ajatuksissa jos ei poikani pyörisi koko ajan jaloissa. Meillä on jännät ajat tiedossa, poikani aloittaa päiväkodissa nyt elokuussa ja minä palaan töihin syyskuun alussa (tähän saakka siis ollut hoitovapaalla). Edellisen km:n jälkeen piti tehdä päätös palaanko töihin, enkä uskaltanut jäädä tänne kotiin roikkumaan ja odottamaan josko raskaudun uudestaan. Nojoo, jos hyvin käy tällä kertaa niin ehdin siis olla puoli vuotta töissä, katsotaan nyt miten menee.Mimis - täällä pidellään kovasti peukkuja että ne sinun menkkasi pysyisivät poissa ja päästään jännämään sitä raskaustestiä.
Nuo sinun kipusi eivät kuulostaneet ollenkaan mukavilta, toivottavasti on helpottanut. En kovinkaan paljoa tiedä kohdunulkoisesta minäkään, mutta jotenkin luulin että sellaiset kivut alkaisivat vähän myöhemmin, ts. niin että alkio on hieman jo ehtinyt kasvaa, ehkä rv7 eteenpäin? Voi olla että muistan väärin, korjatkoon joku joka tietää paremmin.Oireista kyselit - itse asiassa niitä ei ole vielä nimeksikään. Vähän enemmän väsyttää iltaisin, ja muutaman kerran on tullut hieman huono olo jos on kauan aikaa edellisestä ruokailusta. Mutta eipä tämä oireettomuus kovasti minua huoleta, kaikki raskauteni (myös se yksi onnistunut) ovat olleet aika oireettomia, koskaan ei ole tarvinnut esim. oksentaa (hmmm, ei pitäisi varmaan kirjoittaa tällaista, kostoksi tulen varmaankin voimaan tosi pahoin tällä kertaa...). Toisaalta molemmat km:ni ovat olleet keskeytyneitä sellaisia, jolloin ne vähäiset oireet joita on ollut ovat jatkuneet samalla tavalla viikkokaupalla vaikka sikiö onkin jo kuollut. Joten oireista en ole paljonkaan apua saanut sen tulkitsemisessa onko kaikki hyvin.
Tervetuloa uudet, teitä oli monta, ja pahoitteluni. Kokemustenne lukeminen oli niin tuttua, itsekin olen samoja tunteita käynyt läpi. Maikki33 kyseli kuinka kauan toipuminen kestää - se on niin yksilöllistä, mutta itseäni auttoi se tieto että muillakin voi kestää kauan toipua. Itse tein sen "virheen" että yritin päästä nopeasti yli, enkä surrut tarpeeksi. Minullekin tuli se tunne ettei ystävät ja läheiset jaksa enää kuunnella ja lohduttaa, joten jossakin vaiheessa en enää puhunut asiasta vaikka se pyörikin kuukausia mielessä. Lopulta minun oli pakko varata aika psykiatrille että sain ihan kunnolla purkaa tunteita, tällöin oli kulunut 5kk km:stä ja edelleen surin. Oli tosi rankka sessio, mutta sen jälkeen ymmärsin itseäni ja suruani hieman paremmin. Sain psykiatrille lähetteen neuvolan kautta, sitäkin kannattaa yrittää jos tuntuu ettei muuten pääse eteenpäin. Lopulta se oli kuitenkin seuraava raskaus joka auttoi toipumaan. Toinen km oli minullakin paljon helpompi, toki olin surullinen ja pettynyt, mutta selvisin vain yhden päivän itkuilla, ja asiasta kertominen oli myös helpompaa. Täytyy vaan antaa itselleen aikaa, ja antaa niiden ikävienkin tunteiden nousta pintaan, vaikka siinä kestäisikin kauan. Kohtalontovereita löytyy, ja jo se tieto auttaa hieman, ainakin minua.
Emmy80 kyselit vuodoista - minullakin kesti tämän toisen km:n kanssa vuoto tosi pitkään, kuukauden verran, ja tämä on kuulemma ihan mahdollista ja normaalia. Minulla vain kävikin niin että sen kuukauden jälkeen jouduin kaavintaan kun kaikki ei ollutkaan tullut ulos itsestään, huomasivat tämän ultrassa. Olihan se niin että olit käynyt jo ultrassa ja kaikki kunnossa - joten ei voi muuta kuin toivoa että vuoto loppuu pian ja pääset normaaliin rytmiin nopeasti kiinni.
Toisaalta - ekassa km:ssä vuosin vain noin viikon, ja kaikki tuli ulos, kunnon vuotopäiviä oli vain muutama - joten tämäkin on mahdollista, vastaukseksi Musha_85:n kysymykseen.
Hups, tulipas paljon tekstiä, täytyy yrittää olla koneen ääressä hieman useammin ettei tämä toistu.
Hyvää viikon jatkoa kaikille ja kirjoitelkaa kuulumisia taas!
Jane75
Hansu78 - olipas harvinaisen tollo lääkäri, laita ihmeessä vaihtoon, huonolle tuulelle tulee paljon vähemmästäkin. Mitäs ne tuon ikäiset miehet oikein keskenmenoista muuten tietäisikään. Vaikka oma mies onkin omalta osaltaan meidän keskenmenoja surrut, niin todella paljon nopeammin on päässyt yli kuin minä.
Muuten kuulostaa kyllä tuo Norjan systeemi todella paljon paremmalta kuin täällä, itsellänikin hieman saman sortin kokemuksia keskenmenojen hoidoista kuin tuo sinun ensimmäinen Kättärillä. Tosi huono maku jäänyt suuhun, joten toivotaan ettei kummankaan tarvitse nyt enää kolmatta kertaa kokea mitään vastaavaa. Tsemppiä! Itsekin odotin suosiolla ne ekat menkat että kohtu ehti parantua, sinunkin raskautesi ollut tosi pitkällä ennen kuin meni kesken joten oikein hyvä päätös odottaa ne muutamat viikot vaikka kuinka olisi kärsimätön.
Muuten kuulostaa kyllä tuo Norjan systeemi todella paljon paremmalta kuin täällä, itsellänikin hieman saman sortin kokemuksia keskenmenojen hoidoista kuin tuo sinun ensimmäinen Kättärillä. Tosi huono maku jäänyt suuhun, joten toivotaan ettei kummankaan tarvitse nyt enää kolmatta kertaa kokea mitään vastaavaa. Tsemppiä! Itsekin odotin suosiolla ne ekat menkat että kohtu ehti parantua, sinunkin raskautesi ollut tosi pitkällä ennen kuin meni kesken joten oikein hyvä päätös odottaa ne muutamat viikot vaikka kuinka olisi kärsimätön.
Mimis
Emmy80 - mulla vielä tämä viikko lomaa ja sitten joudun palaamaan töihin :/ Ei kyllä yhtään huvittasi!
Hansu - voi että miten ärsyttävä ja tietämätön lääkäri! Vaihtoon vaan!
Ilona ja Jane - kiitos kun kerroitte oireista mua myös ehkä pissattaa vähän enemmän ja myös pientä nuhaa ollut havaittavissa..ja ihan kuin nälkäkin olisi enemmän.. TAI SITTEN KUVITTELEN KAIKKI =) Mun tapauksessa hyvin mahdollista! Testiä en kyllä uskalla tehdä vielä...uskokaa tai älkää niin vielä ennen viikonloppua tulen kertomaan että mankat alkoivat!
Mimis kp 29
Hansu - voi että miten ärsyttävä ja tietämätön lääkäri! Vaihtoon vaan!
Ilona ja Jane - kiitos kun kerroitte oireista
mua myös ehkä pissattaa vähän enemmän ja myös pientä nuhaa ollut havaittavissa..ja ihan kuin nälkäkin olisi enemmän.. TAI SITTEN KUVITTELEN KAIKKI =) Mun tapauksessa hyvin mahdollista! Testiä en kyllä uskalla tehdä vielä...uskokaa tai älkää niin vielä ennen viikonloppua tulen kertomaan että mankat alkoivat!Mimis kp 29
Ilona81
Hansu, en ole edes soittanut neuvolaan, kun olen sieltä ensimmäisen kohdalla saanut niin kylmää palvelua. Menin itkien terveyskeskukseen kysymään, josko pääsisi jonkun kanssa juttelemaan, kun pelottaa pienet vuodot, että onkohan menossa kesken. Eivät suostuneet aikaa varaamaan, ajanvarauksesta vaan soittivat neuvolan tädeille ja puhelimen välityksellä minulle vaan tokaistiin, että jos se on mennäkseen kesken niin se menee, sille ei voi mitään. Minä itku kurkussa kotiin odottamaan, että alkaako vuodot. Tästä päätin, että menen mieluummin yksityiselle. Siellä olivat tosi ymmärtäväisiä ja tutkivat ja selittivät. Kun sitten peruin ensimmäisen neuvola-ajan, niin eivät edes kysyneet, että miksi peruin... Ei jotenkin huvita yhtään olla sinne enää yhteydessä. Tällä kertaa en vielä ole edes yksityiselle soittanut. Hekin viime kerran jälkeen sanoivat, että tutkimuksiin ryhdytään vasta sitten, jos tulee se kolmaskin keskenmeno, joten sitä odotellessa.. Että Suomessa varmaan todella lasketaan sen varaan, että kestetään. Olen miettinyt tuota seurantaa, mistä sinä olet puhunut Norjassa tehtävän, niin aion myös vaatia sitä sitten neljännessä raskaudessa, jos siihen mennään.
Kuulostaa vähän pessimistiseltä nämä ajatukset tänään, mutta välillä on huonoja päiviä. Sydämeni pohjasta kuitenkin toivoisin tämän pikkuisen kestävän loppuun saakka.
Olipa ihme-lääkäri sulla Hansu. Vaihtoon vaan!
Kuulostaa tutuilta nuo sinun oireesi, Mimis.. Peukkuja pidellään, että ne enteilisvät jotain hyvää Ei ne minullakaan kovin vahvoja ne oireet ollut, joten...
Kuulostaa vähän pessimistiseltä nämä ajatukset tänään, mutta välillä on huonoja päiviä. Sydämeni pohjasta kuitenkin toivoisin tämän pikkuisen kestävän loppuun saakka.
Olipa ihme-lääkäri sulla Hansu. Vaihtoon vaan!
Kuulostaa tutuilta nuo sinun oireesi, Mimis.. Peukkuja pidellään, että ne enteilisvät jotain hyvää
Ei ne minullakaan kovin vahvoja ne oireet ollut, joten...
Tilkku
Hui, onpas tänne tullut tekstiä mun pikkuisen reissun aikana. Tuntuu melkein, kun olis ihan kyydistä tippunu . Hyvä vaan, että on aktiivista ja tervetuloa mukaan kaikki uudet haaveilijat Hansu, Emmy, Musha ja Maikkis! Kaikkien kokemukset on täällä yhtä tärkeitä ja tarkotuksena tsempata toisemme jaloilleen ja toivottavasti uuden raskauden alkuun.
Onnea Ilona! Mulla olikin vähän sellainen kutina, että täällä on sun plussauutiset kun tulen kotiin. Todellakin paljon tarrasukkia lähetellään ja toivotaan, että tämä raskaus toisi teille sen kaivatun onnen. Pysy ihmeessä meidän kanssa täällä niin kauan kuin vain haluat ja vaikka siirtyisitkin, niin aina voi käydä kertomassa kuulumisia. Täältä yritetään kyllä tulla pikapuoliin perässä. Mulla on jotenkin vahva tunne tärpistä tässä kierrossa, vaikka edelleen vuotaa..
Mimiksen kuulumisia odotellaan kanssa innolla. Kerrohan heti kun maltat testailla.. Pidetään peukkuja! Jos täällä tätä menoa tulee plussia, niin tämä on varmaan hyvän onnen ketju.
Hansu: Pakko tunnustaa, että oon käyny lukemassa odotuspuolella just helmikuisia ja tiedän sinut jo sieltä. Plussasin itsekin silloin lasketuksi ajaksi 10.2. ja mun piti alkaa sinne kirjoittelemaan, mutta km yllättikin. Pahoittelut toisesta keskenmenosta teille. Vaikuttaa melkoisen tehokkaalta Norjan systeemi. Ihanaa, että kaikesta huolimatta jaksat olla niin positiivinen ja mennä sisulla eteenpäin. Mua alkoi kiinnostamaan kertomasi "tuhti veri"-asia. Tiedätkö voiko yleisesti korkea hemoglobiini aiheuttaa naitä tukoksia, vai tarvitaanko jotain tiettyä perinnöllisyyttä? Itselläni mitattiin ensimmäisellä neuvolakäynnillä hb161 ja keskenmenon yhteydessä 145. Se on aina ollut siellä 160 hujakoilla, kun olen käynyt aikoinaan luovuttamassa verta.
Muuten täällä ei tapahdu mitään, kp6. Ovista odotellessa ja lomasta nauttiessa. Vaikka ei toivoisi loman loppuvan, niin aika voisi kulua muuten hieman nopeammin, että pääsisi loppukuusta jännäilemään oikeasti.
Tilkku
. Hyvä vaan, että on aktiivista ja tervetuloa mukaan kaikki uudet haaveilijat Hansu, Emmy, Musha ja Maikkis! Kaikkien kokemukset on täällä yhtä tärkeitä ja tarkotuksena tsempata toisemme jaloilleen ja toivottavasti uuden raskauden alkuun.Onnea Ilona! Mulla olikin vähän sellainen kutina, että täällä on sun plussauutiset kun tulen kotiin. Todellakin paljon tarrasukkia lähetellään ja toivotaan, että tämä raskaus toisi teille sen kaivatun onnen. Pysy ihmeessä meidän kanssa täällä niin kauan kuin vain haluat ja vaikka siirtyisitkin, niin aina voi käydä kertomassa kuulumisia. Täältä yritetään kyllä tulla pikapuoliin perässä
. Mulla on jotenkin vahva tunne tärpistä tässä kierrossa, vaikka edelleen vuotaa..Mimiksen kuulumisia odotellaan kanssa innolla. Kerrohan heti kun maltat testailla.. Pidetään peukkuja! Jos täällä tätä menoa tulee plussia, niin tämä on varmaan hyvän onnen ketju.
Hansu: Pakko tunnustaa, että oon käyny lukemassa odotuspuolella just helmikuisia ja tiedän sinut jo sieltä. Plussasin itsekin silloin lasketuksi ajaksi 10.2. ja mun piti alkaa sinne kirjoittelemaan, mutta km yllättikin. Pahoittelut toisesta keskenmenosta teille. Vaikuttaa melkoisen tehokkaalta Norjan systeemi. Ihanaa, että kaikesta huolimatta jaksat olla niin positiivinen ja mennä sisulla eteenpäin. Mua alkoi kiinnostamaan kertomasi "tuhti veri"-asia. Tiedätkö voiko yleisesti korkea hemoglobiini aiheuttaa naitä tukoksia, vai tarvitaanko jotain tiettyä perinnöllisyyttä? Itselläni mitattiin ensimmäisellä neuvolakäynnillä hb161 ja keskenmenon yhteydessä 145. Se on aina ollut siellä 160 hujakoilla, kun olen käynyt aikoinaan luovuttamassa verta.
Muuten täällä ei tapahdu mitään, kp6. Ovista odotellessa ja lomasta nauttiessa. Vaikka ei toivoisi loman loppuvan, niin aika voisi kulua muuten hieman nopeammin, että pääsisi loppukuusta jännäilemään oikeasti.
Tilkku
Hansu78...
Tilkku: Mulle gyne selitti tuon hemoglobiinin niin, että kun se on korkea niin veri on myös paksua ja sitä on paljon. Istukan verisuonet ovat erittäin hauraat ja kapeat ja kun raskaus muutenkin nopeuttaa verenkiertoa, niin veri alkaa pakkautua kovemmalla voimalla ja siten ehkä aiheuttaa repeytymiä tai tukoksia (kuten mulla ensimmäisessä keskenmenossa kohtuun hematooman). Meillä on suvussa suonikohjuja ja sydän- ja verisuonisairautta. Heti kun tulin tämän toisen kerran raskaaksi, mun sääret ja reidet oli ihan täynnä mustelmia, kun suonikohjut (joita mulle ei siis vielä ole) räjähti. Siis ei tullut kohjuja vaan suonet ns. repesi.
Pelkkä korkea hemoglobiini ei kuulemma aiheuta keskenmenoa, mutta voi olla merkki tukostaipumuksesta. Sen saa tietääkseni selville verikokein, mutta täälläkään noita kokeita ei tehdä ennen kolmatta keskenmenoa.
Olen käsittänyt, että suurin syy keskenmenoihin on kuitenkin keltarauhasen vajaatoiminta eli, että keltarauhashormonia ei ole kropassa tarpeeksi ylläpitämään raskautta. Tämä selittäisi mun aikalailla oireettomat raskausajat. Tulen siis seuraavassa raskaudessa saamaan ns. hakuammunnalla raskaushormoneja sekä verenohentajaa, sillä toivomuksella, että ne auttavat. Jos ei, niin sitten on nämä kaikki mahdolliset testit edessä, toivottavasti ei
Mutta kyllä jos olisin sinä, mainitsisin tuosta hemoglobiinista ensi kerralla neuvolassa. Ja varmasti taipumus muutenkin tukoksiin vaikuttaa siihen, että mulla tätä epäillään, ei pelkästään tuo hemoglobiini.
Mä oon ainakin huomannut, että mulla on kauhea tarve saada selville miksi ja siksi luen hirveästi kirjallisuutta aiheesta. On ehkä sekin väärin, koska en oo lääkäri ja kuten joka paikassa lukee, että syytä ei välttämättä koskaan löydetä. Sekin tietty on, että puolessa tapauksissa on kyse sikiön kromosomiviasta, enkä edes halua ajatella, että jommasta kummasta meistä löytyisi joku piilevä kromosomimuutos, joka tekisi tästä vauvan saamisesta vielä hankalampaa
Inhottavia asioita nämä.. ja vielä pahemmaksi asian tekee juuri tuo mitä Ilonakin on kokenut, että meidän pelkoja ja surua väheksytään. Miten Suomessa on noin kamalan kyynistä???? Täällä hyvä, ettei sairaanhoitajat itke kun heille kertoo, miten on käynyt ja lääkärit laittaa sairaslomalle heti jos vuotoa tulee vähänkin. En ole kertaakaan kuullut täällä kenenkään sanovan, että se menee kesken jos menee. Ja se kanssa vielä, että tuo vuoto voi olla myös merkki kohdunulkoisesta tai muusta vaarallisesta. Ei tuollaista voi sanoa. Mä pääsin silloin sen hematooman takia Helsingissä seurantaan, vaikka mulle kanssa aluksi sanottiin, että kotona pitää odottaa, kyllä se sieltä ulos tulee itsestään. No ei tullut!!!! Mutta mä jouduin soittaa monta kertaa, itkeä ja valittaa kivuista (joita mulla ei oikeasti ollut) ennenkö sinne pääsin.
Janelle vielä hirveästi onnea, tarrasukkia ja positiivista mieltä
Kauhee kun tuli taas tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukea
Ootteko te muut muuten olleet kaavinnassa? Onkohan normaalia, että mulla on nyt jo alle viikossa vuoto loppunut melkein kokonaan?
Mukavaa keskiviikkoa kaikille
Pelkkä korkea hemoglobiini ei kuulemma aiheuta keskenmenoa, mutta voi olla merkki tukostaipumuksesta. Sen saa tietääkseni selville verikokein, mutta täälläkään noita kokeita ei tehdä ennen kolmatta keskenmenoa.
Olen käsittänyt, että suurin syy keskenmenoihin on kuitenkin keltarauhasen vajaatoiminta eli, että keltarauhashormonia ei ole kropassa tarpeeksi ylläpitämään raskautta. Tämä selittäisi mun aikalailla oireettomat raskausajat. Tulen siis seuraavassa raskaudessa saamaan ns. hakuammunnalla raskaushormoneja sekä verenohentajaa, sillä toivomuksella, että ne auttavat. Jos ei, niin sitten on nämä kaikki mahdolliset testit edessä, toivottavasti ei
Mutta kyllä jos olisin sinä, mainitsisin tuosta hemoglobiinista ensi kerralla neuvolassa. Ja varmasti taipumus muutenkin tukoksiin vaikuttaa siihen, että mulla tätä epäillään, ei pelkästään tuo hemoglobiini.
Mä oon ainakin huomannut, että mulla on kauhea tarve saada selville miksi ja siksi luen hirveästi kirjallisuutta aiheesta. On ehkä sekin väärin, koska en oo lääkäri ja kuten joka paikassa lukee, että syytä ei välttämättä koskaan löydetä. Sekin tietty on, että puolessa tapauksissa on kyse sikiön kromosomiviasta, enkä edes halua ajatella, että jommasta kummasta meistä löytyisi joku piilevä kromosomimuutos, joka tekisi tästä vauvan saamisesta vielä hankalampaa
Inhottavia asioita nämä.. ja vielä pahemmaksi asian tekee juuri tuo mitä Ilonakin on kokenut, että meidän pelkoja ja surua väheksytään. Miten Suomessa on noin kamalan kyynistä???? Täällä hyvä, ettei sairaanhoitajat itke kun heille kertoo, miten on käynyt ja lääkärit laittaa sairaslomalle heti jos vuotoa tulee vähänkin. En ole kertaakaan kuullut täällä kenenkään sanovan, että se menee kesken jos menee. Ja se kanssa vielä, että tuo vuoto voi olla myös merkki kohdunulkoisesta tai muusta vaarallisesta. Ei tuollaista voi sanoa. Mä pääsin silloin sen hematooman takia Helsingissä seurantaan, vaikka mulle kanssa aluksi sanottiin, että kotona pitää odottaa, kyllä se sieltä ulos tulee itsestään. No ei tullut!!!! Mutta mä jouduin soittaa monta kertaa, itkeä ja valittaa kivuista (joita mulla ei oikeasti ollut) ennenkö sinne pääsin.
Janelle vielä hirveästi onnea, tarrasukkia ja positiivista mieltä
Kauhee kun tuli taas tekstiä, toivottavasti joku jaksaa lukea
Ootteko te muut muuten olleet kaavinnassa? Onkohan normaalia, että mulla on nyt jo alle viikossa vuoto loppunut melkein kokonaan?
Mukavaa keskiviikkoa kaikille