Kysymys alkoholista

Tekstisi puhuu puolestaan...

Jovain! Iso paha sika puhkui ja puhalsi mittarin rikki, nih!

 

No olipas jännää Vielä jännempää olisi ollut, kun olisit aiheuttanut jonkun, joidenkin kuoleman tai vammautumisen. Vitun rattijuoppo! Toivon totisesti, että sinä neliraajahalvaannut jonkun kaltaisesi toimesta.

Siis nolla promillea hänellä oli, eikö lähes kaikilla autoilijoilla ole pääsääntöisesti 0 promillea!

Miksi noin tuomitseva asenne ihmistä kohtaan, joka ajaa autoa ja puhaltaa nollat?

 

Vaikka nykyään on normaalia ja yleistä vetää kännejä, ei se kuitenkaan ole tervettä eikä suositeltavaa.

Itse en lähtisi annoksia laskemaan, mutta huimalahakuinen juominen on ongelmakäytöstä.
Viini ruuan kanssa tai seurassa ja drinkki pari on ihan ookoo, mutta jos tavoitteena on aina känni, voi miettiä mikä elämässä mättää.

Alkoholi on ongelma jos se aiheuttaa ongelmia. En haluaisi elää ihmisen kanssa joka vetää kännejä, kivempaa on juoda hitaasti ja kohtuullisesti ja pysyä tolkuissaan aamutunneille saakka.

Pikkukännit ovat siis suotavat sinullekin. Mitä järkeä juoda ollenkaan, jos alkohollin vaikutus ei saa tuntua missään?

 

Siis nolla promillea hänellä oli, eikö lähes kaikilla autoilijoilla ole pääsääntöisesti 0 promillea!

Miksi noin tuomitseva asenne ihmistä kohtaan, joka ajaa autoa ja puhaltaa nollat?

Ei voi olla nolla promillea jos on juonut koko päivän. Mittari oli rikki tai poliisi ei sitä osanut käyttää, harmi.

Tässä sinulle vielä kerran kirjoittamasi teksti: "Kerran olin kaljotellut koko pitkän päivän ja yllättäen muuttuneen tilanteen takia minun pitikin lähteä hakemaan naisystävääni. Miettimättä mitään lähdin tietenkin autolla. Kuinka ollakaan, sattui matkalla eteen puhallutusratsia. Olo tuntui ikävän pöhnäseltä niinkuin suurkuluttaessa tuppaa tunnetusti käymään."

Ja huom sanalle SUURKULUTTAESSA. Mitäpä voi tehdä ihminen muuta kuin tuomita, paitsi tietenkin ne jotka itsekin harrastaa rattijuoppoilua kevein mielin.

 

Jovain! Iso paha sika puhkui ja puhalsi mittarin rikki, nih!

Taidat olla nytkin kännissä.

 

Itse en lähtisi annoksia laskemaan, mutta huimalahakuinen juominen on ongelmakäytöstä.
Viini ruuan kanssa tai seurassa ja drinkki pari on ihan ookoo, mutta jos tavoitteena on aina känni, voi miettiä mikä elämässä mättää.

Kyllä miettisin myös annoksia. Jos esimerkiksi lounaalla tulee juotua lasi viiniä, sitten käy työkavereiden kanssa parilla ja illalla vielä juo tv:n ääressä olutta niin tulee aika paljon annoksia päivän mittaan vaikkei hiprakassa olisikaan. Eli voin ajatella, että ei ole terveellistä juoda monta alkoholiannosta ilman kännejä ja miettisin kyllä, jos oma kulutukseni muuttuisi tuollaiseksi.

 

Hei! Olisi mukava kuulla, millainen alkoholinkäyttö teistä muista on normaalia ja mikä on liikaa. Olen huolissani puolisostani, jolla on tarve juoda itsensä humalaan noin 4-6 kertaa kuussa. Asunko siis kohtuukäyttäjän vai suurkuluttajan kanssa, sitä olen tässä viime aikoina pohtinut. Paljonko te itse juotte, entä puolisonne?

Siitä haittaako se sinua. Mielestäni yksikin känniin juominen elämässä on liikaa (turhaa). 1-3 lasia mietoa viiniä tai saman verran olutta per viikko on semmoinen kohtuu määrä (ja maksimi).

 

että puolisolleni tuntuu olevan mahdottomuus juoda esimerkiksi yksi oluttuopillinen tai pari lasillista viiniä, sillä kun hän pääsee makuun, hänelle tulee tarve juoda lisää. Kai tässä sitten jonkinlainen ongelma on, mutta en tiedä kumman päässä!

vaarassa tulla ongelmaksi.... vaikka tällä hetkellä elämä olisi hallussa, mutta sitten joskus, kannattaisi olla tarkkana

Erityisesti tuo tarve juoda lisää-------- kun "normaali" ihminen saa aivan riittävästi vaikutusta oluesta - parista. Huom sehän siis tiedetään että 20% (suurkuluttajat) juo noin 80% kaikesta, ja 80% ihmisistä (normaalit) juo vain 20% niin päästään siihen että aivan valtaosa suomalaisista (normaalit 80%) juo "yleisen käsityksen" mukaan "mitättömän vähän" eli sen lasin pari joskus. Mutta kun sillä juomisella pitää niin kehuskella !!!! Totuus on toinen, valtaosa ei juo paljoakaan

 

Pikkukännit ovat siis suotavat sinullekin. Mitä järkeä juoda ollenkaan, jos alkohollin vaikutus ei saa tuntua missään?

normaali ihmiset ei juo känniin

 

Juon 6 kertaa humalahakuisesti kuukauden aikana. Yleensä otan pohjiksi viinipullon ja muutaman oluen ja sitten lisäksi ne mitä tulee baarissa juotua. Olen kyllä sinkku, joten toimintani ei haittaa ketään. Terveystarkastuksessa arvot oli aika hyvät joten voin aika huoletta jatkaa vielä tällä linjalla.

 

Mitä järkeä juoda ollenkaan, jos alkohollin vaikutus ei saa tuntua missään?

Minä juon olutta siksi, että se on hyvän makuista ja hyvä janojuoma, etenkin saunan jälkeen sitä tekee mieli. Olen siirtynyt kotioloissa vallan alkoholittomaan Nikolai lageriin, maistuu muuten ihan oluelle. Alkoholin takia en olutta ole koskaan juonut, se on tullut siinä ikävänä sivuvaikutuksena.

Joku kertoi, että arvot on ihan hyvät - onhan ne kun ikää oli kirjoittajalla 35 vuotta. 20 vuotta eteenpäin sama tahti niin alkaa olla terveysongelmia.

 

Hei! Olisi mukava kuulla, millainen alkoholinkäyttö teistä muista on normaalia ja mikä on liikaa. Olen huolissani puolisostani, jolla on tarve juoda itsensä humalaan noin 4-6 kertaa kuussa. Asunko siis kohtuukäyttäjän vai suurkuluttajan kanssa, sitä olen tässä viime aikoina pohtinut. Paljonko te itse juotte, entä puolisonne?

Joskus nuorempana tuli otettua 2-3 kertaa liikaa ja siitä seuras aivan helvetillinen kankkunen, joten kännäilyt jäi siihen. Nykyisin vain erinäisissä tilaisuuksissa 1-2 annosta, ehkä neljästi vuodessa. Kaljaa harvoin janoon jonkun seurassa, yksin ei maistu sekään. Vaimoni ei ota oikeastaan yhtään.

 

Jos mieheni joisi kuten sinun miehesi, niin minulla olisi ollut jo kauan aikamoinen ketutus päällä. Minusta juominen on rahanhukkaa, se tuhoaa terveyttä pitkällä aikavälillä ja se on mieletön vapaa-ajan haaskaaja.

Rahanhukka on selvä asia. Jos pistää vaikkapa 10 euroa viikossa juomiseen, se tekee vuodessa 520 euroa. Sillä hinnalla taitaa saada ehkä 2 olutta baarissa. Jos taas lasket hintaan mukaan esim. taksimatkan, narikkamaksun/sisäänpääsymaksun, ehkä pari peliä ja oluttakin menee vähän enemmän ja ehkä vielä tarjotaankin pöytäseurueelle, joten jos viikossa meneekin vaikka 50 euroa, niin sitten puhutaankin jo 5200 eurosta, joka on normaalituloiselle jo todella iso summa. Sillä rahalla maksaisi jo esimerkiksi autokulut tai saisi kustannettua vuosittaisen etelänmatkan ja vuokrakesämökkiviikon juhannuksena tms.

Terveyden tuhoaminen on sellainen asia, että sitä on vaikea itse huomata, koska tissuttelu tai vanhasta tottumuksesta juominen on sellainen, joka ei heti vaikuta terveyteen. Sen sijaan esimerkiksi baareissa ei ole 70-vuotiaita kanta-asiakkaita, koska nämä pinttyneet baarittelijat kuolevat 55-60 vuotiaana sydänkohtauksiin, vatsasyöpään yms. On ihan höpöhöpöä sanoa, että 35-vuotiaalla ei ole mitään haittaa alkoholista: ei olekaan juuri nyt, mutta 10-20 vuoden päästäpä on. Jos samaan syssyyn vielä lisää tupakoinnin, epäterveellisen syömisen, ylipainon, työstressin, epäsäännölliset unet tms, niin mitä enemmän näitä tekijöitä on, sitä enemmän se vaikuttaa piilevän hitaasti terveyteen ja elämänlaatuun. Esimerkiksi erektio-ongelmia, epäselvää väsymystä, piilevää kakkostyypin diabetesta jne.

Sellainen asia, joka vaikuttaa heti baarissa notkujaan on menetetty vapaa-aika. Onko tosiaan niin, että kavereiden kanssa baarissa notkuminen on parasta, mitä elämällä on tarjota? Eikö kavereita voi tavata selvin päin muissa merkeissä? Keilailua, kalastamista, lenkkeilyä, kuntosalia, pyöräilyä jne. Voi myös käydä katsomassa (selvinpäin) jonkun bändin esiintymisiä tai vaikka jotain fanittamaansa urheilujoukkuetta. Eräs perhetuttu raitistui, osti säästämillään rahoilla moottoripyörän ja alkoi vaimonsa kanssa kiertelemään prätkällä ympäri Suomea, sitten pitkin Pohjoismaita ja nykyään kummallekin on ostettu omat uudet prätkät, joilla ajavat pitkin Eurooppaa.

Edellinen parisuhteeni kaatui miehen suureen alkoholinkäyttöön. Kavereiden tapaaminen baarissa oli mielestäni vain tekosyy sille, että hän pääsi dokaamaan. Yhteinen aikamme oli tosi vähäistä ja lopulta kävi niin, että esimerkiksi etukäteen sovitut menot jäivät toteutumatta miehen pahan krapulan takia. Minä siis harrastin yksinäni reissaamista, kävin omien kavereitteni kanssa leffassa, kivoissa ruokaravintoloissa, näyttelyissä, laskettelureissuilla jne. Näin, koin ja nautin, kun samanaikaisesti mies istui ties monettako sataa tuntia samojen baarin seinien sisällä kuuntelemassa samoja juttuja.

 

Ei vaan ole oikein muutakaan tekemistä viikonloppuna kun ei ole naista. Olen aina ollut varsinainen talousnero joten rahasta ei ole ollut oikeastaan koskaan puutetta. Eikä minusta ryyppäämiseen paljon rahaa mene kun ei ole koko ajan baarissa. Krapula ei koittele kaikkia ihan yhtä pahasti ja onhan siihenkin lääkkeitä. Jos päätä kivistää niin ibumaxillahan se hoituu.

 

Ei vaan ole oikein muutakaan tekemistä viikonloppuna kun ei ole naista.

Tätä mä jaksan sitten ihmetellä. Eikö aikuinen vapaa ihminen halua tehdä elämässään mitään muuta kuin kuluttaa se baarissa istumalla? Jos itte olisin vapaa tulemaan ja menemään kuin taivaan lintu, niin kävisin lumilautailemassa, kiertelisin katsomassa elokuvia, teattereita, näyttelyitä ja keikkoja, kesäksi ostaisin prätkän ja pörräisin sillä pitkin maakuntaa, kävisin eri uimarannoilla, kävisin moikkaamassa kavereita, liityisin vaikka johonkin sählyporukkaan, osallistuisin työväenopiston kursseille, kävisin moikkaamassa vanhempiani ja muita sukulaisiani, lähtisin ex tempore vaikka Tallinnaan tai jos olisi enemmän rahaa, niin ottaisin äkkilähdön viikonloppureissuun ja kävisin lähimaat läpi (Baltian maat, Ruotsi, Norja, Tanska), joissa ehtisi käydä kivasti kahdessa päivässä.

Nyt, kun mulla ei ole rahaa eikä välttämättä seuraakaan, niin säästän pienistä ansioistani aina hieman rahaa kasaan ja käyn esim. Tallinnassa katselemassa nähtävyyksiä, käyn katsomassa paria bändiä keikoilla, vuokraan jonkun hyvän videon, käyn uimassa ja kuntosalilla, moikkaan kavereita ja sukulaisia sekä osallistun yhteen hyväntekeväisyyshommaan. Baarissa käyn ehkä kahdesti vuodessa silloin, kun tällä kylillä on kesätapahtuma, joka vetää paljon väkeä (haluan nimittäin yhä uskoa rakkauteen ja en malta olla tarkistamatta, että josko se unelmien prinssi sittenkin löytyisi sattumalta sieltä...).

Esimerkiksi nyt maaliskuussa olen menossa työväenopiston kokkauskurssille yhdeksi lauantaiksi, käyn lukemassa iltalukiossa yhtä uutta kieltä parina iltana kuukaudessa, käyn kerran viikossa kirjastossa lukemassa lehtiä jne. Tunnen oloni paljon virkistyneemmäksi tavallisen kävelylenkin jälkeen kuin että menisin juomaan kaljaa juottolaan.

 

Siihen onko joku kohtuukäyttäjä vai suurkuluttaja ei varmaan ole yksiselitteistä vastausta, mutta jos puolisoni alkoholin käyttö alkaisi kallistua suurkulutuksen puolelle, olisi asialle mielestäni tehtävä jotain. Oma käsitykseni normaalista alkoholinkäytöstä on hämärtynyt, sillä isäni on alkoholisti (ei tosin ole juonut moneen vuoteen), ja humalajuominen saa sen vuoksi tunteeni kuumenemaan vähän liiankin herkästi.

En ikinä alkaisi seurustella alkoholistin lapsen kanssa, koska teillä lähes poikkeuksetta on sairas käsitys alkoholista. Joku joutuu katuojaan pullosta Kossua, joku ei tuhannestakaan.

 

En ikinä alkaisi seurustella alkoholistin lapsen kanssa, koska teillä lähes poikkeuksetta on sairas käsitys alkoholista. Joku joutuu katuojaan pullosta Kossua, joku ei tuhannestakaan.

On aivan totta, että alkoholismi on koko perheen sairaus. Jos ei itse ole elänyt alkoholistivanhemman lapsena, ei voi tietää millaisia traumoja se aiheuttaa.

 

Tätä mä jaksan sitten ihmetellä. Eikö aikuinen vapaa ihminen halua tehdä elämässään mitään muuta kuin kuluttaa se baarissa istumalla? Jos itte olisin vapaa tulemaan ja menemään kuin taivaan lintu, niin kävisin lumilautailemassa, kiertelisin katsomassa elokuvia, teattereita, näyttelyitä ja keikkoja, kesäksi ostaisin prätkän ja pörräisin sillä pitkin maakuntaa, kävisin eri uimarannoilla, kävisin moikkaamassa kavereita, liityisin vaikka johonkin sählyporukkaan, osallistuisin työväenopiston kursseille, kävisin moikkaamassa vanhempiani ja muita sukulaisiani, lähtisin ex tempore vaikka Tallinnaan tai jos olisi enemmän rahaa, niin ottaisin äkkilähdön viikonloppureissuun ja kävisin lähimaat läpi (Baltian maat, Ruotsi, Norja, Tanska), joissa ehtisi käydä kivasti kahdessa päivässä.

Nyt, kun mulla ei ole rahaa eikä välttämättä seuraakaan, niin säästän pienistä ansioistani aina hieman rahaa kasaan ja käyn esim. Tallinnassa katselemassa nähtävyyksiä, käyn katsomassa paria bändiä keikoilla, vuokraan jonkun hyvän videon, käyn uimassa ja kuntosalilla, moikkaan kavereita ja sukulaisia sekä osallistun yhteen hyväntekeväisyyshommaan. Baarissa käyn ehkä kahdesti vuodessa silloin, kun tällä kylillä on kesätapahtuma, joka vetää paljon väkeä (haluan nimittäin yhä uskoa rakkauteen ja en malta olla tarkistamatta, että josko se unelmien prinssi sittenkin löytyisi sattumalta sieltä...).

Esimerkiksi nyt maaliskuussa olen menossa työväenopiston kokkauskurssille yhdeksi lauantaiksi, käyn lukemassa iltalukiossa yhtä uutta kieltä parina iltana kuukaudessa, käyn kerran viikossa kirjastossa lukemassa lehtiä jne. Tunnen oloni paljon virkistyneemmäksi tavallisen kävelylenkin jälkeen kuin että menisin juomaan kaljaa juottolaan.

Myös minä ihmettelen sitä että istutaan sitten baarissa päivät pitkät kun "ei ole muutakaan tekemistä". Eihän sitä tekemistä tule jos ei kiinnosta edes miettiä muita vaihtoehtoja. Baariin on niin helppo mennä ja hukuttaa aikansa tuoppiin. Sellaisessa menossa tylsistyy vähemmästäkin eikä sitä pian varmaan edes kiinnosta kehittää muuta tekemistä. Kalja vaan nokan eteen ja aivot narikkaan. Sama kuvio toistumaan kerta kerran jälkeen. Eikä sieltä omasta pikku kulmakuppilasta varmaan kyllä löydy sitä varteenotettavaa kumppaniakaan... joten se sama notkuminen tulee jatkumaan hamaan tulevaan..

Myös minun siippani on ollut samoilla linjoilla kun olen koittanut rajoittaa hänen baarikärpästelyään. "Mitä mä sitten tekisin" on kysymys jonka heittää mulle jos sanon että koittais pysyy sieltä kuppilasta poissa. Se kertoo kyllä ajatusmaailmasta aika paljon, valitettavasti..... sen taistelun olen siis häviämässä juurikin kun en enää jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Kun mikään muu tekeminen ei vaan kiinnosta, ei koskaan tehdä mitään yhdessä ja miehen suunta on aina sama: baari. Vuodesta toiseen sama sisältö elämässä:baari, baari, baari ja baari.

 

Tiedän tunteen.
Samaa täällä ajattelen, että mitäköhän tarkoittaa, kun mieheni juo aina itsensä huonoon kuntoon. Viimeksi tuli mustelma otsassa kotia tärkeästä tilaisuudesta, tähän asti olen jaksanut vahtia, mutta enää en jaksa, menköön ja sammukoot.
Pelkään kun hän alkaa juomaan, tiedän ettei hän pysty lopettamaan, pelkään myös itseni puolesta, koska minäkin jään viihtymään ja pidän humalasta. Olen nyt jättänyt alkoholin lähes kokonaan pois, tietenkin toivoisin mieheni tekevän myös niin. Häpeän häntä humalassa, en ymmärrä miksi ihminen ei voi vain ottaa sen mitä kestää, meilläkin tosiaan aamut menee nukkuessa puoleen päivään ja mies on ihan "seis" koko päivän. Juo about kerran kuukaudessa nykyään pohjat, kesäisin sitten joka viikonloppu tissuttelee, mutta koko ajan on vähentynyt vuosien varrella. Mutta sitten kun on juhlat, yritysten tilaisuudet yms.. niin voi jeesuksen kevät... Perseethän sitä vedetään, oli lapset mukana siinä katsomassa tai ei, hävettää ja jotenkin vaisto sanoo nyt varomaan. Juu ja joka kerta aikoo olla ottamatta muuta kuin muutaman,, tai jopa ei ollenkaan, tämä ei pidä sitten ikinä paikkaansa.

 

Omalla kohdallani kävi niin, että vaimon kanssa alkuvuosina yhdessä juhlittiin ja bailattiin. Kaikki sujui aina hyvin. Ei dokattu tolkuttomia kännejä, mutta ei oltu kuivin suin, eikä laskettu juomien lukumäärää.
Joskus sitten, oliko kesäloman jälkeen tms. sanoin, että nyt on tullut vietettyä kesälomaa, mutta töiden alkaessa voitais lopettaa taas tällainen juhlinta.
Niin vaimopa ei pystynytkään lopettamaan. Alkoholismi on sairaus joka iskee meistä noin kymmeneen prosenttiin, eikä näy naamasta. Alkoholismi myös pahenee ajan myötä. Alkoholismi on eri asia,kuin suurkuluttaja, mutta suurkuluttajalla on erityinen vaara sairastua alkoholismiin.
Seurasi loputon päihdevieroituksen, juomisputkien ja katkolla vietettyjen viikkojen vuosia jatkunut kierre. Aina välillä alkoholisti katumuksen ja morkkiksen jälkimainingeissa, pysyy pari viikkoa kuivilla. Mutta sen jälkeen seuraa entistä rankempi juomiskausi. Alkoholismi on jatkuvasti paheneva sairaus joka johtaa kuolemaan. Valitettavasti loppu tulee hyvin hitaasti.
Päihdevieroituksesta ei ollut mitään apua. Kahden kuukauden hoitojakson jälkeen retkahdus saattoi tulla kahdessa päivässä. Raitistumispäätöksen voi tehdä vain alkoholisti itse, ei kukaan muu hänen puolestaan. Valitettavan harva pystyy tuohon elämänmuutokseen. Ei vaimonikaan pystynyt. En tiedä, mitä hänelle nyt kuuluu, mutta toivon kaikkea hyvää. Viisi vuotta voimani riittivät juopon hyysäämiseen. Tuon ajan elämästäni hänelle lahjoitin, yhteisten hyvien vuosien tähden.

 

Alkoholismi on salakavala ja hitaasti etenevä sairaus. Olen itse ollut nuorempana suurkuluttaja .
Sittemmin olen ollut 7 vuotta parisuhteessa alkoholistin kanssa. Huomasin silloin että olin itsekin ongelmakäyttäajä. Mutta miehen kanssa ei voinut ottaa kännejä; kun joskus alkuhuumassa otettiin yhdessä,mies alkoi väkivaltaiseksi ja tuli kamala tappelu. Kaksi raivopäätä yhdessä humalassa. Naapurit soittivat poliisin paikalle. Mies vietini omaan asuntoonsa mustamaijalla.
Lopetin alkoholin käytön lähes kokonaan, kun katsoin alkiksen elämää vierestä. Miesystäväni saatoi juopotella kaksikin viikkoa asunnollaan putkeen, ei vastannut puhelimeen, eikä aina tiennyt oliko elossa vai kuollut. Oli kyllä karu ja rankka opetus, mutta perille meni, hyvä niin, nykyään olen melkeen absolutisti.
Jos vanhempi on ollut alkoholisti, siinä on tietyt riskit, että itsekin sairastuu.
Jos ongelma paisuu,suosittelen ryhmää Alkoholistien aikuiset lapset

 

Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta humalaa enemmän minua harmittaa krapula. En voi ymmärtää, miksi joku tieten tahtoen hankkii itselleen kehnon olon ja haluaa viettää päivän neljän seinän sisällä, sen sijaan että kallistaisi kuppia vähemmän ja tekisi seuraavana päivänä jotain mukavaa. Yhteisestä ajasta on siis kyse, ja olisihan sille baarissa kuluneelle rahallekin parempaa käyttöä.

Tilanne ei mielestäni vielä ole hälyyttävä, mutta myös puolisollani on alkoholisti-isä, ja tiettävästi taipumus liialliseen päihteiden käyttöön on periytyvä. Puolisoni on muutoin kaikin puolin fiksu ja huomaavainen, joten toivoisin että alkoholinkäyttö ei alkaisi hallita hänen elämäänsä (ja meidän yhteistä elämäämme) liikaa. Olen kyllä ottanut asian joskus puheeksi, mutta hän ei näe mitään syytä huoleen.

Vanha ketju mutta kommentoin yhteen asiaan. Puolisosi isä on alkoholisti. Niin oli minunkin appeni. Oli, koska on kuollut nuorena viinaan

On ikävän yleinen yleistys että alkkiksen lapsista tulisi alkkiksia. Puolisoni on ehdoton kohtuukäyttäjä, itselleni tuppaa jopa maistumaan enemmän, joka olen uskonnollisen raittiin kodin kasvatti

Joka suvussa on varmasti juoppoja. Ja jos ei ole, niin on niin pieni suku, ettei otantaa oikein voi tehdä. Riippuvuusgeenejä kyllä on ihmisillä. Ja jos sellaisen kirouksen on saanut, silloin tulee tietysti ehkä kiinnittää enemmän huomiota ettei anna riippuvuuksille periksi. Mutta jos viina meinaa viedä ja korkin laittaa kiinni, voi seurata uusi addikti: ruoka, tupakka, työ, seksi, holtiton rahankäyttö etc. Hitonmoinen riesa ihmiselle.

Samoin, meistä monella suomalaisella on sokeri/rasva-aineenvaihdunnan sairauksille altistavat geenit. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Jos ne geenit on saanut, tulisi erityistä huomiota kiinnittää ruokavalioon sekä liikkumiseen sekä painoon. Ei niin että mättää itsensä kolmekymppisenä hirvittäväksi pullukaksi ja vinkuu että "ne geenit, ne geenit". Oho, meni ohi aiheen, sori!

Joudutaan myös vähän hillitsemään noita "alkoholiseuramenoja" - niitä olisi joka viikonlopulle tyrkyllä. Tässä kuitenkaan haluta alkoholistiksi. Eli vähentäkään noita menoja tai koittakaa sopia kamujen kanssa jotain terveellisempää.