Tere !
Silloin pari vuotta sitten kun mulle lekuri luetteli vaihtoehtoja vaihdevuosioireiden avuksi, niin ei kertonu että ois mitään eroja pilsujen, geelin tai laastareiden välillä. Sano vaan että ""ottotavat "" erottaa ne toisistaan. Että joilleki voi sopia geeli, joillekin laastari, miten nyt sit tykkää. Laastari kai vaihdetaan kerran pari viikossa ja pilleri otetaan kerran päivässä. Mitään ei kerrottu sivuvaikutuksista, muuta ku että rintasyöpään sairastumisen riski teoriassa suurenee.
Mulle tää selostus tarkotti tietty sitä, että mä vaan näistä valitten sen mulle helpoimman tavan, ja siten päädyin tabletteihin, sillä olin ennen vuositolkulla syönyt ehkäisytabletteja ja tottunut napsimaan joka aamu yhen.
Niin että jo mua onkin ruvennu askarruttaan, että oisko laastari ollut sittenkin parempi vaihtoehto, sillä ylipaino on vaan lisääntynyt, kuten jo kerroin. Jos näillä valmisteilla todella on eroa sivuvaikutuksiltaan, niin miksei sitä sitten heti kerrota ? Kun gynekologi määrää ylipainoiselle potilaalle hormonihoitoa oireisiin, niin hänen tulisi myös keroa tälle mahdollisista sivuvaikutusoireista, joille potilas voi altistua.
Muuten olen ollut lääkitykseeni tyytyväinen. Oireet hävisivät parin viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Onneksi, sillä avioliitoni alkoi todellakin jo olla koetuksella, sillä en tajunnut ollenkaan, mikä mua voisi vaivata. Olin vaan niin perhanan kiukkunen, masentunut, herkkä , ties mitä muuta, enkä voinut enää sietää miestäni vierelläni. Seksuaalisuuteni oli nollassa, ja ajattelin tarumme olevan lopussa. Yöt valvoin kuumien aaltojen ja paniikikohtausten kourissa, ja päivät kuluivat sumussa, enkä millään tahtonut selviytyä pienten lasteni hoidosta. Kärsivällisyyteni oli heidänkin kanssaan nollilla, joten viimein älysin hakea apua. Kuukautisiahan mulla ei enää ollut, sillä kohtu oli poistettu, vaan munasarjat jätetty, joten oireista ei suoraan voinut päätellä mihin ne viitasivat. Verikoe sitten paljasti totuuden, ja sain lääkityksen. Kuulin myös, että omalla äidilläni oireet alkoivat samassa iässä, ja että on ns. periytyvää äidiltä tyttärelle, että vaihdevuodet alkavat "" aikaisin "".
Onko teitä muita, "" nuorena "" mummokuumeilua kärsineitä kuulolla ? Ja mitkä lääkitykset nyt kenellekin käyvät, taitaa olla periaatteessa yksilöllistä, mutta kertokaapa, olen utelias kuulemaan.
