Läheisriippuvuus parisuhteessa

"mokoma riippuvuus",
Olet oikeassa, läheisriippuvuus ei ole virallinen "sairaus", mutta pirun hyvä sana kuvaamaan väärää riippuvuutta läheiseen. En halua spekuloida itse sanalla, mutta minä ainakin ymmärän sen oivallisen tarkoituksen.

Mielestäni läheisriippuvainen "vääristää" täälläkin usein mainitun, "oman elämän". Yksilönä täytyisi kyetä tekemään päätökset henkilökohtaisista asioistaan täysin itsenäisesti. Tähän läheisriippuvainen ei useinkaan kykene, jos koskaan.
Otsikkona olisi voinut olla myös: PARISUHTEIDEN TOHVELISANKARIT.

Minä olen "riippuvainen" vaimostani siten että haluan saada rakastaa häntä, tulla rakastetuksi, olla hyvä aviomies, ja nauttia siitä tunteesta kun toinen voi hyvin. Edellä mainitsemani on ns. tervettä riippuvuutta. Onhan myös lapset riippuvaisia vanhemmistaan, mutta tällöin ei olekaan kyse sairaalloisesta riippuvuudesta.

 

Tuli vaan mieleen, että omankin mieheni huono käytös johtuu osittain kavereiden "painostuksesta". Kun ei muutkaan soittele muijilleen eikä ainakaan siitä jos myöhästyy. On hyväksyttävämpää kohdella huonosti ja jättää soittamatta. On hyväksyttävää olla myöhässä vaikkei todellista syytä olisikaan.

"Mä nyt vaan istun täällä baarissa kun "Reiska" tuli just tänne ja tottakai mun pitää jäädä sen kaa juttelee pa.kaa. Mitä sitten että lupasin muijalle mennä sen luokse. Mitä sitten että se odottaa siellä taas kerran turhaan kun mulla on parempaa tekemistä täällä baarissa ja istua tuopin ääressä puhumassa niitä näitä. Se on VAAN muija, mulla on omat menot ja tekemiset huolimatta siitä mitä se ajattelee ja tuntee. Kyllä se silloin tällöin viereen kelpaa kun sille tuulelle satun, mutta sitten ei oo taas paljoo välii....." Et näin. Tätäkö on Man power?

 

mielestäni soittelu nyt sinänsä ei ole osoitus läheisriippuvuudesta, mutta minulla on pari esimerkkiä siitä, että soittelu voi mielestäni olla "liiallista":

1) Eräs esimieheni otti vastaan puheluita vaimoltaan palavereissa. Puhelujen aiheet olvat mitättömiä, palaverit olivat pituudeltaan aivan kohtuullisia ja normaalien työaikojen puitteissa.

2) kävin terapiaryhmässä, jossa yksi miespuolinen osaanottaja kieltäytyi sulkemasta puhelintaan sessioiden ajaksi, koska vaimo oli kieltänyt. Puhelinta ei olisi saanut pitää päällä siksikään, että terapia oli sairaalarakennuksessa ja ainakin tuolloin kännyköitä ei saanut käyttää sairaaloissa (joku vaikutus laitteisiin). No, sillä ukolla olikin ongelmia, ja kontrolloiva vaimo ehkä yksi niistä. Vaimo soitti sellaisista asioista kuin missä kellarikomeron avain on.

 

"mokoma riippuvuus",
Olet oikeassa, läheisriippuvuus ei ole virallinen "sairaus", mutta pirun hyvä sana kuvaamaan väärää riippuvuutta läheiseen. En halua spekuloida itse sanalla, mutta minä ainakin ymmärän sen oivallisen tarkoituksen.

Mielestäni läheisriippuvainen "vääristää" täälläkin usein mainitun, "oman elämän". Yksilönä täytyisi kyetä tekemään päätökset henkilökohtaisista asioistaan täysin itsenäisesti. Tähän läheisriippuvainen ei useinkaan kykene, jos koskaan.
Otsikkona olisi voinut olla myös: PARISUHTEIDEN TOHVELISANKARIT.

Minä olen "riippuvainen" vaimostani siten että haluan saada rakastaa häntä, tulla rakastetuksi, olla hyvä aviomies, ja nauttia siitä tunteesta kun toinen voi hyvin. Edellä mainitsemani on ns. tervettä riippuvuutta. Onhan myös lapset riippuvaisia vanhemmistaan, mutta tällöin ei olekaan kyse sairaalloisesta riippuvuudesta.

Tuo kuulostaa hienolta, että mies voi sanoa noin ja tarkoittaa sitä täydestä sydämestään! Harmi että niin moni mies ei ole tuota asiaa sisäistänyt vaan vaimo/kumppani nähdään vain omien menojen hidastajana.

Kysyn sinulta miehen mielipiteen tuohon Kommenttini-nimimerkillä kirjoitettuun tekstiin: onko minulla oikeus loukkaantua tuollaisesta käytöksestä että jatkuvasti muut asiat menevät minun edelleni? Voinko suuttua siitä että mies lupaa tulla hetken päästä ja sitten meneekin monta tuntia? En ymmärrä miksi hän tekee näin aina uudestaan ja uudestaan vaikka nykyään suutun siitä silmittömästi ja suhteen poikki laittaminenkin on ollut erittäin lähellä. Sekään ei ole saanut miestä ajattelemaan nenäänsä pidemmälle vaan hän jatkaa vain sitkeästi samaa rataa.

Mistä tällainen voi johtua, voiko olla niin tyhmä vai eikö vain yksinkertaisesti välitä sen vertaa? En minä ainakaan haluaisi sotaa pystyyn ehdoin tahdoin rakkaani kanssa. Nyt olen siinä pisteessä ja niin turhautunut tähän jatkuvasti samoista asioista tappelemiseen että taidan luovuttaa. Ei tuo mies taida tapojaan muuttaa koska ei ole niin tehnyt tähänkään saakka. Turhaan vain pahoitan mieleni aina vain uudestaan.. mitä mieltä olet tästä V.I.P? Voi muutkin miehet kommentoida.

 

Et kai oikeesti kysy neuvoa näiltä elleiltä = "miehiltä"? Mistä johtunee seikka, että ellimiehet vaikuttvat munattomilta vätyksiltä? Tosi uroot ei hengaile tyttöjen jutskailupalstoilla vaan tekevät ihan jotain muuta.

 

Onko kukaan tullut ajatelleeksi sitä, että parisuhteessa toinen saattaa kärsiä läheisriippuvuudesta. Melkoinen taakka, jota kenties ei tunnisteta, ollaan vaan totutuissa kuvioissa, ajattelematta asiaa juuri siltä kantilta. Meidän perheessä ei sellaista ole, no ei tietenkään. Olemme niin itsenäisiä vaimoni kanssa, niin töissä, kuin omissa harrastuksissa. Meillä kummallakin on omaa tilaa ja aikaa. - Läheisriippuvuus johtuu yleensä henkilön huonosta itsetunnosta ja omasta ”arvottomuudesta”. Parisuhteessa läheisriippuvuus on este ehyeen ja tasavertaiseen kumppanuuteen.

Olen aikoinaan tutustunut harrastusteni parissa hienoon kaveriin, joka oli täydellisen riippuvainen vaimostaan, kuitenkin väärällä tavalla. Hän on todellinen herrasmies ja pärjännyt hyvin muun muassa työelämässä. Läheisriippuvuus kuitenkin on hänelle aivan luonnollinen ja arkinen asia, ymmärtämättä vääryyttä itseään, ja vaimoaan kohtaan. Hän saattoi pahimmassa tapauksessa soittaa vaimolleen kesken treenien, antaen tilannetiedotteen mahdollisesta kotiin tulosta.

Meidän treeniporukassa siitä alkoi lennellä kaikenlaisia huulia. Kun päätettiin olla kentällä vaikkapa kello 20:00, joku heitti kaverille: ”Soita Arska vaimolle että pääset vasta kahdeksan jälkeen kotiin”. Kaveri lähti huumorilla mukaan, ei siinä mitään, mutta hänestä näki, että kärsii siitä oikeasti. Hän kuulemma oli itse ottanut tämän tavan ”raportoida” olemisiaan. Väärää riippuvuutta on monessa muodossa, tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Ei tuossa ole mitään läheisriippuvuudesta kyse.vaan sellaisesta tapauksesta kyse että se toinen osapuoli on niin päälle käyvä ,eli dominoiva ja ettei se toinen sitten uskalla tai kehtaa edes olla kauan kotoa pois,tuollaisen käsityksen sain kirjoituksestasi,ei tuo mitään läheisriippuvuutta ole.

ps: lue infoa netistä.

 

Et kai oikeesti kysy neuvoa näiltä elleiltä = "miehiltä"? Mistä johtunee seikka, että ellimiehet vaikuttvat munattomilta vätyksiltä? Tosi uroot ei hengaile tyttöjen jutskailupalstoilla vaan tekevät ihan jotain muuta.

No voi voi sulle vaan! Kyllä miehetkin saa tulla tänne keskustelemaan!

PARISUHDE KESKUSTELU PALSTA tämä on vai..

elätkö sie ilman miestä parisuhteessa? hä?

 

"mokoma riippuvuus",
Olet oikeassa, läheisriippuvuus ei ole virallinen "sairaus", mutta pirun hyvä sana kuvaamaan väärää riippuvuutta läheiseen. En halua spekuloida itse sanalla, mutta minä ainakin ymmärän sen oivallisen tarkoituksen.

Mielestäni läheisriippuvainen "vääristää" täälläkin usein mainitun, "oman elämän". Yksilönä täytyisi kyetä tekemään päätökset henkilökohtaisista asioistaan täysin itsenäisesti. Tähän läheisriippuvainen ei useinkaan kykene, jos koskaan.
Otsikkona olisi voinut olla myös: PARISUHTEIDEN TOHVELISANKARIT.

Minä olen "riippuvainen" vaimostani siten että haluan saada rakastaa häntä, tulla rakastetuksi, olla hyvä aviomies, ja nauttia siitä tunteesta kun toinen voi hyvin. Edellä mainitsemani on ns. tervettä riippuvuutta. Onhan myös lapset riippuvaisia vanhemmistaan, mutta tällöin ei olekaan kyse sairaalloisesta riippuvuudesta.

Tuo kuulostaa hienolta, että mies voi sanoa noin ja tarkoittaa sitä täydestä sydämestään! Harmi että niin moni mies ei ole tuota asiaa sisäistänyt vaan vaimo/kumppani nähdään vain omien menojen hidastajana.

Kysyn sinulta miehen mielipiteen tuohon Kommenttini-nimimerkillä kirjoitettuun tekstiin: onko minulla oikeus loukkaantua tuollaisesta käytöksestä että jatkuvasti muut asiat menevät minun edelleni? Voinko suuttua siitä että mies lupaa tulla hetken päästä ja sitten meneekin monta tuntia? En ymmärrä miksi hän tekee näin aina uudestaan ja uudestaan vaikka nykyään suutun siitä silmittömästi ja suhteen poikki laittaminenkin on ollut erittäin lähellä. Sekään ei ole saanut miestä ajattelemaan nenäänsä pidemmälle vaan hän jatkaa vain sitkeästi samaa rataa.

Mistä tällainen voi johtua, voiko olla niin tyhmä vai eikö vain yksinkertaisesti välitä sen vertaa? En minä ainakaan haluaisi sotaa pystyyn ehdoin tahdoin rakkaani kanssa. Nyt olen siinä pisteessä ja niin turhautunut tähän jatkuvasti samoista asioista tappelemiseen että taidan luovuttaa. Ei tuo mies taida tapojaan muuttaa koska ei ole niin tehnyt tähänkään saakka. Turhaan vain pahoitan mieleni aina vain uudestaan.. mitä mieltä olet tästä V.I.P? Voi muutkin miehet kommentoida.

En ole "alan" miehiä, mutta minulle tulee mieleen, että miehesi arvomaailma saattaisi kaivata päivitystä. Mielestäni läheissuhde on kuitenkin niin tärkeä asia, ettei se jouda ihan kaikessa odottelemaan "sivummalla". Jos minä esimerkiksi olen sopinut jonkun menon, (vapaa-ajasta kyse)vaimoni tietää tasan tarkkaan missä olen, ei hän edes mieti sitä(luottamus). Ja kun kerron, että tulen kotiin myöhemin illalla, minä myös tulen. En kuitenkaan "orjuuta" meitä minuutti aikataululla.

En aikatauluta koskaan menojani, tai tuloaikoja niin tarkkaan, että siitä tulee ongelmia. Toinen joutuisi odottelemaan tuskastuneena, kun ei tullutkaan 19:30 kotiin, tai muuta vastaavaa. Joskus saattaa tulla viivytystä jostain syystä, johonka et voi vaikuttaa. Siksi meillä on pidetty "väljiä" aikatauluja. On sitten eri asia, kun olemme sopineet yhteisestä menosta, jonne pitää lähteä tiettynä aikana. Silloin asiat laitetaan siihen malliin, että aikataulut pitää. Jokaisella on omat sopimukset ja tavat, tämä on toiminut meillä. Ei pidä luvata, jos ei ole varma tulostaan ollenkaan.

Vielä avaukseni esimerkistä, soittelusta. Tämän hyvän frendini parisuhteessa puheluita tulee kumpaankin suuntaan, useaan kertaan päivässä. Se mitä on joutunut vieressä kuuntelemaan, kyse on aivan toisarvoisista asioista. "Onko lasten luistimet vaatehuoneessa vai onko ne autotallissa", tai jotain yhtä tärkeää. Harrastus porukkaamme kuuluu viitisentoista heppua, ja hänellä pirisee puhelin alvariinsa, tai hän soittaa itse kotiin. Väittäisin, että kyse ei ole levollisesta turvallisuuden tunteesta, vaan jostain aivan muusta. Sanon tämän vain toteamuksena, en heitä arvostellen.

Hyvää Joulua, "soitellaan".

 

Kuvalähde:www.leiriveikot.com

 

[viesti moderoitu]

 

Olen kyllä V.I.P:n kanssa samoilla linjoilla. Ja satunpas vielä olemaan nainen. En voi käsittää miksi aikuisen ihmisen tulisi raportoida jokainen menonsa minuutin tarkkuudella. En missään nimessä suostuisi siihen että suhteessamme olisi kotiintuloajat. Lapsena minulla oli kotiintuloajat, ja silloin odotin kiihkeästi että pääsisin omaan kotiini elämään omaa elämääni. Ehkäpä näillä kotiintuloaika-ihmisillä ei sitten lapsuudenkodissa ollut sääntöjä ja rajoja, ja he kokevat että toisen elämän rajoittaminen olisi rakkautta?

Miten aikuinen ihminen muka voisi myöhästyä omasta kodistaan? Lapsiperheessä tietysti ymmärrän, että jos äiti joutuu hoitamaan lapsen yksin päivät, haluaisi tietysti että mies hoitaisi illat. Mutta nämäkin asiat pitää miettiä ennenkuin lapset hankitaan. Kaikki ihmisethän eivät ole perheihmisiä, eivätkä he tule muuttumaan vaikka kuinka vaatisi.

Olen useammastakin tutusta naisesta huomannut, että heillä on tarve soitella aivan turhia puheluita tyyliin "Oletko muistanut syödä?" ja "Missä on varaston avain?" jos vietetään aikaa erikseen. Eivät he kai kuitenkaan ole niin avuttomia etteivät yhtä avainta löydä, puhumattakaan siitä että kai nyt aikuinen ihminen osaa syödä ilman että mamma muistuttaa? Epäilen että tässä on kyse mustasukkaisuudesta. Heillä lienee tarve osoittaa että mies on sidottu. Tai sitten he ihan oikeasti kuvittelevat että toinen on riippuvainen, ei osaa raukka syödä eikä löytää tavaroita ilman että autetaan. Minulle on jopa ihmetelty ANTAAKO MIEHENI minulle LUVAN olla myöhään yöllä ulkona. Ihan kuin erikseen kysyisin mieheltäni...

 

Niin, siis jos kaverisi soittaa parin minuutin puhelun vaimolleen, niin miksi se sinua häiritsee? Oletko kateellinen? Eikö ole tarpeeksi saldoa kännykässä? Vai oletko itse kenties läheisriippuvainen, kun et saa ystäväsi 100% huomiota, kun hän on kanssasi?

 

Niin, siis jos kaverisi soittaa parin minuutin puhelun vaimolleen, niin miksi se sinua häiritsee? Oletko kateellinen? Eikö ole tarpeeksi saldoa kännykässä? Vai oletko itse kenties läheisriippuvainen, kun et saa ystäväsi 100% huomiota, kun hän on kanssasi?

Lue pölvästi koko ketju ennenkö psykoloit typeriä.

 

Olen useammastakin tutusta naisesta huomannut, että heillä on tarve soitella aivan turhia puheluita tyyliin "Oletko muistanut syödä?" ja "Missä on varaston avain?" jos vietetään aikaa erikseen. Eivät he kai kuitenkaan ole niin avuttomia etteivät yhtä avainta löydä, puhumattakaan siitä että kai nyt aikuinen ihminen osaa syödä ilman että mamma muistuttaa? Epäilen että tässä on kyse mustasukkaisuudesta. Heillä lienee tarve osoittaa että mies on sidottu. Tai sitten he ihan oikeasti kuvittelevat että toinen on riippuvainen, ei osaa raukka syödä eikä löytää tavaroita ilman että autetaan. Minulle on jopa ihmetelty ANTAAKO MIEHENI minulle LUVAN olla myöhään yöllä ulkona. Ihan kuin erikseen kysyisin mieheltäni...

Eivät ole soittelevat vaimot varmastikaan täysin avuttomia. Nimittäin useimmiten ns. järjettömille asioille löytyy syy. Sitä ei vain kerrota sinulle, koska parisuhteen osapuolet haluavat pitää omat, parisuhteen keskeiset asiat omana tietonaan. Asioita voivat olla mm. pettäminen , ja joka ei soita kotiinsa, eikä ole tarkoituskaan soittaa mitään kelloja, ihmisellä joka EI ole joutunut siihen tilanteeseen.
Hoida oma suhteesi niinkauan kuin se toimii, mutta puutu tai moralisoi ihmisiä jotka jostain syystä tekevät ja toimivat eri tavoin kuin sinä.

 

Kyllä olen sitä mieltä edelleen, että alkuperäinen kirjoittaja on kaverilleen kateellinen. Vai millä perustelet sen, että ei ole?

 

Ex-mieheni ex-vaimolla taisi olla läheisriippuvuus. Niin hankalaa heidän ero oli, vaikka vaimo kohteli miestä todella sikamaisesti jo pitkään heidän avioliiton aikana. Mies ja minä tavattiin siis kun mies oli vielä siinä surkeassa avioliitossa. Erosta ei meinannut tulla mitään kun vaimo ei halunnut ja sitten vaikeutti kaikkia järjestelyjä. Mutta hän ei myöskään suostunut kohtelemaan miestä siedettävästi, jos mies olisi suhteeseen jäänyt. Senkin mies kokeili.

No, nyt ollaan sitten tilanteessa että me miehen kanssa ollaan eroamassa ja hän vaikeuttaa tätä kaikin tavoin. Ei haluaisi erota. On syitä miksi tämä suhde ei ole sitä mitä sen piti, ja mies tietää sen, mutta ei vaan pysty sisäistämään etten pysty elämään hänen kanssaan.

Luulen, että miestä pelottaa yksin jääminen. Hän tarvitsee toista ihmistä jakamaan arjen. Hän ei käyttännössä ole koskaan asunut yksin. Vanhempien luota muutti ex-vaimonsa kanssa, ja 15 vuotta myöhemmin minun luo ja sitten yhteiseen asuntoon. Kuitenkaan mies ei ole valmis antamaan periksi, olemaan se ihminen joka antoi minun ymmärtää että hän on. Se, kenen kanssa menin naimisiiin. Pian vihkimisen jälkeen asiat alkoi muuttua. Mies perustelee sillä, ettei hän tiennyt vielä avioon mennessämme miten tulee käymään. Hän nyt vaan joutuu hyväksymään ettei niin saa tehdä kuin hän on tehnyt.

Läheisriippuvuus voi olla jotain mitä ihminen itse ei edes ymmärrä. Ei osaa kunnioittaa ja rakastaa sitä joka on lähellä, mutta ei halua eroonkaan. Ei ehkä ymmärrä mitä on rakkaus ja mitä on tarve. Onneksi yksipuolinen avioero kohtuullisessa ajassa on mahdollista.

 

aika paljon modetettavaa löytyy viesteistäni. ei kuitenkaan mitään törkyä, eikä halventamista ole minun kirjoitukset sisältäneet. Mutta ehkä koira on älähtänyt.

 

En voi käsittää miksi aikuisen ihmisen tulisi raportoida jokainen menonsa minuutin tarkkuudella.

Olen useammastakin tutusta naisesta huomannut, että heillä on tarve soitella aivan turhia puheluita tyyliin "Oletko muistanut syödä?" ja "Missä on varaston avain?" jos vietetään aikaa erikseen. Eivät he kai kuitenkaan ole niin avuttomia etteivät yhtä avainta löydä, puhumattakaan siitä että kai nyt aikuinen ihminen osaa syödä ilman että mamma muistuttaa? Epäilen että tässä on kyse mustasukkaisuudesta. Heillä lienee tarve osoittaa että mies on sidottu. Tai sitten he ihan oikeasti kuvittelevat että toinen on riippuvainen, ei osaa raukka syödä eikä löytää tavaroita ilman että autetaan. Minulle on jopa ihmetelty ANTAAKO MIEHENI minulle LUVAN olla myöhään yöllä ulkona. Ihan kuin erikseen kysyisin mieheltäni...

Hmm. Rakkauteen sisältyy myös huoli toisesta. Ei sairaalloinen, vaan normaali terve huoli, vaikk kumppani aikuinen onkin. Rakkauteen sisältyy myös huomaavaisuus.

Kotiintuloaika ilmoitetaan, että toinenkin osaa kenties hahmottaa milloin oltaisi samaan aikaan kotona, jos olisi vaikka sitä YHTEISTÄKIN tekemistä eikä vaan luuhata kumpikin omilla tahoillaan ja ainoa yhdistävä tekijä on sama osoite.

Kotiintuloaika ilmoitetaan suurinpiirtein tarkkuudella. Ei minuuttitarkkuudella. Jos aikataulu heittää paljonkin on kohteliasta niin kavereille kuin MYÖS puolisolle ilmoittaa asiasta. Kännykkäaikakautena ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Ilmoittaa siksi, ettei tarvitse huolestua onko jotain sattunut. Se on ihan normaalia kun ei mene älyttömyyksiin. Vaikkapa ei aina ilmoittamatta jättäminen ole sen merkki. Silti voi huomioida jos on mahdollista.

Niinkin ihmeellisesti kävi eräälle vanhalle naapurilleni (kännyajan ulkopuolella), että mies ei tullut kotiin klo 17 vaikka oli sopinut. Vaimo mainitsi minulle seuraavana aamuna ettei ole miestä näkynyt ja pitäisi mökille lähteä, että pitääkö hänen nyt lähteä yksin lasten kanssa vai mitä. Olin pihalla, vaimo meni kotiin. Hetken päästä hän huusi ikkunasta että oli soitetttu sairaalasta, mies on siellä. Vaimo oli paniikissa. Myöhemmin selvisi hänen pitäneen yön puhelinta pois seinästä ettei herää... Mutta eipä ollut kovin huolissaankaan miehestä.

Normaalia on myös keskustella puolison kanssa miten päivä on mennyt. Toisilla on tapa selvittää jokainen minuuutti, toiset kertoo vain tärkeimmät. Jos kaksi tuossa asiassa kovin erilaista persoonaa on naimisissa keskenään voi ongelmia syntyä. Kumpikin ahdistuu. Toinen siksi että kokee painostusta, toinen siksi että kokee jäävänsä ulkopuolelle.

Pettäminen? Jollei suhteessa ole luottamusta on aivan sama pettääkö toinen vai ei. Luottamuksen puute on jo paha asia, etenkin jos ei ole syytä. Jos taas on syytä... Miksi sitten roikutaan epätyydyttävässä suhteessa ja vaaditaan puolisolta uskollisuutta jollei tämä siihen pysty? Eihän siinä enää ole rakkautta kummankaan puolelta?

Tiedän myös pareja jotka haluaa puhua toistensa kanssa usean kerran päivässä vaikka työaikana. Yleensä tunne on molemminpuolinen. Siihen ei ulkopuolisten pidä työntää nokkaa. Miksi se häiritsisi ulkopuolisia? Jos kesken työkokouksen aletaan jaarittelemaan epäoleellisia asioita puhelimessa on työnantajalle aivan sama puhuuko vaimon vai kaljakaverin kanssa. Sellainen ei kuulu työaikaan ihan joka tilanteessa ainakaan. Töissä tehdään töitä, kotona ollaan perheen kanssa. Jos ei yksinkertaisesti kykene keskittymään työasasioihin vaan häslää yksityisasioitaan koko ajan, on työnantajan asia puhua henkilön kanssa. Tarvittaessa jos riippuvuus on paha, kehottaa henkilöä hakeutumaan terapiaan. Tai vaihtaa työtä sellaiseen jossa perheenhoito onnistuu.

Joka tapauksessa nuo ovat parin keskinäisiä asioita, joihin ulkopuolisten ei kauheasti pitäis mennä puuttumaan esim. pottuilemalla "kysy muijaltas lupa" tyyliin. Sellainen on lapsellista.

 

Moni on takertunut tuohon puhelimen käyttöön. Kuten alussa kerroin tästä yhdestä kaverista harrastuksemme parissa. Hän on lähes ainoa joka soittelee sen muutaman tunnin aikana, tai vaimo soittaa hänelle. Jos se tapahtuisi joskus, mutta kun se on sama känny rumba joka viikko kun kokoonnumme. Meitä on sentään viitisentoista heppua, ja haluaisimme keskittyä olennaiseen, eikä kuuntelemaan toisten asioita.

Olemme suurimmaksi osaksi perheellisiä, joten miltä tuntuisi jos puhelimet soisi koko ajan. Yksi tai kaksi olisi aina puhelimessa, mehän olemme harrastuksen parissa, eikä missään "puhelinkioskissa". Itse (useimmat meistä) pidän silloin puhelimen kokonaan kiinni, ja jos jollain on asiaa, hän varmaan soittaa myöhemmin, tai laittaa tekstarin jonottamaan puhelimen aukaisua.

Vielä puhelimista. Nuorilla, ja miksei varttuneillakin, on kummallinen tapa ottaa kännykkä esiin välittömästi jos ei ole muuta tekemistä. Miten aikoinaan matkustettiin linja-autossa kun ei ollut kännyköitä, luettiin lehtiä tms. Perin ikävää kuunnella jonnin joutavia jorinoita vieressä istuvalta, kun sattuu vielä puhumaan äänekkäästi "kaukopuhelua". Jokaisella on omat mielipiteensä, nämä oli minun.

 

Kun vaimo on kieltänyt miestä sulkemasta kännykkää, on todennäköisesti suhteessa luottamuspula joka aiheutuu pettämisestä.
Mieshän ei sitä julkisesti kaikille mainosta, joten ihmiset päättelevät että kyse on dominoivasta kontrollifriikistä muijasta.

 

Kun vaimo on kieltänyt miestä sulkemasta kännykkää, on todennäköisesti suhteessa luottamuspula joka aiheutuu pettämisestä.
Mieshän ei sitä julkisesti kaikille mainosta, joten ihmiset päättelevät että kyse on dominoivasta kontrollifriikistä muijasta.

Sinä et taida tietää edes parisuhteen alkeita. Ei tuo ole enää parisuhde, vaan sairasta kahlitsemista, taidat itse elää sellaisessa.

 

Kuvalähde: www.nic.fi
Hyvää vuotta 2008 kaikille, pitäkää toisistanne hyvää huolta. "Soitellaan"!

 

[viesti moderoitu]

 

[viesti moderoitu]

Mitä jos tekisit uuden vuoden lupauksen, olla arvostelematta toisia? ja tämähän on kaikille avoin sivusto.

 

Mä ainakin meen paniikkiin jos mun poikaystävä ei vastaa heti. Jos kokeilen useamman kerran eikä vastausta kiipeilen jo seinille. Sitten tekstareita puhelin täyteen. Olo on hirvee ja helpottaa vasta kun vastataan jollain lailla. taustalla on hirveä hylätyksitulemisen pelko, onko tää nyt läheisriippuvaisuutta, tosin en ymmärrä miks ei voi vastata jos sille ei oo estettä.