Meillä alkaa olla tilanne jo sellanen, et jään hetkittäin miettimään, et olinko ees raskaana, mut onneks sit tuntuu taas niitä kohdun kasvukipuja tms. Tietty myös hetkittäin jään sit miettimään, et onko kaikki varmasti ok. Pikkuhiljaa lähestyy 12 viikon rajapyykki ja vaikka tiedän kyllä, et mitä tahansa voi sattua ja tapahtua ihan missä vaiheessa odotusta vaan, niin jotenkin sitä on psyykkautunut siihen uskoon ja ajatelmaan, et sit voi hengähtää, edes vähäsen. Edellisen ultran mukaan jo huomenna olis 12+0, mut mennään edelleen neuvolan viikoilla ja odotetaan päivä pidemmälle
. On mua sekin mietityttänyt, et kun nyt olen mieltynyt jonkin verran makeisiin tuotteisiin, karkki- ja herkkuhimot tyydyttyy kyllä pienellä avulla, pari palaa suklaata, silloin kun tuntuu siltä, et vois tappaa suklaalevystä, saa aikaa fiiliksen, et oksennanko nyt vai heti. Pari namia helpottaa karkkihimoon tms, mut voisin juoda ihan määrättömästi tuoremehuja. Tuorepuristettu omenamehu... Nam. Oon miettiny seurauksia, kun mulla on myös ylipainoa ja tää raskaus on lääkkeillä alkuun saatu ja nyt pitäs pikkuhiljaa jättää loputkin pois ja ne loput lääkkeet on verensokeria laskevia lääkkeitä. On vaan pakko pistää itelle tiukat rajat kaikesta herkuttelusta.
Np-ultra olis nyt sit 23.4. Aika myöhäseks meni, mut alkuperäinen aika (17.4.) piti muuttaa, kun isäntä haluaa tulla mukaan ja on työmatkalla alkuperäisen ajan aikaan. Ja koska mulle ei tule niitä kromosomipoikkeavuus-seuloja, niin sitä ultraa ei tarvitse tehdä ennen tiettyä viikkomäärää. Oli niidenkin kanssa aika hauska tilanne labrassa kun kävin otattamassa niitä äitiseuloja (hepatiitti-hiv-ja mitälie), kun terkka oli laittanu sinne ne seulat, mut niitä ei kuitenkaan ollu siinä lähetepaperilla. Sanoin sit, ettei niitä oteta ja se laborantti tenttas ja tenttas moneen otteeseen, etteikö varmasti oteta, koska hän ei halua, et kukaan tulee niskoille kun hän ei niitä ottanut ja sit onkin jo myöhäistä tai jotain. Muuten oisin jättäny sen äitiseulankin sinne naistenklinikalle, mutta käytin poikaa verikokeessa, niin päätin samalla hoitaa sen.
Tänään selvis, et meillä töissä tulee tosi kamala kesä, kesäkuun alusta elokuun loppuun on koko ajan kaks ihmistä yhtäaikaa lomalla ja kesäapua ei ole tulossa. Vasta heinäkuussa saa palkata ja se on kaikista kiirein aika koko talossa ja sit pitäs ehtiä vielä kouluttaa uus tekijä, joka ois aikasintaan 2-3viikon päästä oikeesti avuks. Tuli itelle heti sellanen olo, et voi paska. Ja koska raskaus ei ole sairaus, niin mitä mahtaa duunikaverit ajatella, jos mulla esim tulee niitä edellisessäkin raskaudessa kiusana olleita lantion levenemisestä aiheutuneita kipuja, joiden takia jäin 6 vk ennen äitiysloman alkua saikulle, ja joudun nytkin saikuttamaan niiden takia jo hyvissä ajoin? meillä on loistava porukka ja mieletön henki, mut tiukat oltavat verottaa parastakin yhteishenkeä. Toivottavasti sit ymmärtävät, et vauva on mulle tärkämpi kun työ. Jos siihen mennään. Satunnaisesti alaselkää jomottaa jo esim pitkä paikallaan istuminen, mitä mun työ on pahimmillaan, jos vaikka on kiirettä, ettei ehdi kunnolla jaloittelemaan välillä...
NO se on vielä tulevan turhaa murehtimista...
Minmie 11+5