Mieheni outo tahaton naamanrepiminen ihmetyttää

Tilanne on tämä: mulla on rauhallinen mies eli mistään väkivallasta ei ole kyse.

Ikää on jo sen verran että jos meinaa lapsia haluta, se on tehtävä nyt, mä olen 37v ja mies 39v. Sain mieheni lopulta suostumaan ja nyt olen raskaana.

Onnea kuitenkin häiritsee hiljattain alkanut outo ilmiö: mieheni naamanrepiminen. Ikään kuin pakkoliikkeitä, sellaisia tahattomia irvistyksiä. Onko hän niin paniikissa/peloissaan/innoissaan vai mitä? On liityttävä tuohon lapsijuttuun. Kerran kysyin että miksi sä revit sitä naamaasi niin hän suuttui.

Myös äitini on kiinnittänyt huomiota tähän ja on huolissaan. Kohta olen minäkin, mitä tämä enteilee, kertokaa joku? Mieheni ei todellakaan ole väkivaltainen vaan ihan tavallinen mies.

 

Hän siis saattaa ihan hyvin esim. kahvi tai ruokapöydässä yhtäkkiä "repäistä" sen naamansa jotenkin kummalliseen asentoon, eli ikään kuin irvistäisi, tai joku asia nykisi hänen leukaperiään.

Autoillessammekin joskus saatan sivusilmällä nähdä tämän ilmiön. Hävettää kun sukulaiset ja kaveritkin näkevät sen, eli hän todellakin tekee sen tahattomasti. Onneksi hän ei ole asiakaspalvelussa duunissa. Tietääkseni hänellä ei ole mitään lääkityksiä eli ei voi olla sivuvaikutus.


ps. Ei ole sukua Lauri Tähkälle, ennen kuin joku neropatti kommentoi

 

Eli tahaton pakkoliike. Ex-anoppini 'irvistelee' kun on ottanut pari paukkua liikaa.

Ps. Onko näitä irvistyksiä enemmän silloin kun on hiljaista? Voi olla, että hän miettii jotain asioita tai 'kuivahrjoittelee' jotain tilannetta varten ja eläytyy siihen täysin.

 

Tuollainen pakko-oireilu voi olla viesti jännittyneisyydestä. Alitajuisesta stressistä, jonka syy voi olla mitä tahansa. Epätodennäköisempi syy voi olla neurologinen, eli aivoista johtuva.

Omalla pojallani oli niskan nykiminen silloin, kun hän oirehti sisäistä jännittyneisyyttään. Joku voi räpytellä silmiään, purra kynsiään, naksutella sormiaan. Joku nostelee harteitaan, kuin vaatteet olisivat jatkuvasti hankalasti. Housujen nosteluakin olen nähnyt ja lukemattomia muita vaihtoehtoja.

Aikansa se kestää eikä ihminen itse voi tälle toiminnolleen mitään, hänhän ei tee sitä tietoisesti. Ei siitä pidä mennä moittimaan tms., se pahentaa tilannetta.

Jos vauvan odotus jännittää, se lienee ihan normaalia. Kyllä siinä miehellä kuin miehellä vähän puntit tutisee. Mitä vähemmän kiinnitätte ilmiöön huomiota, sitä parempi. Hillitkää omat ilmeenne!!

 

Tic-oire?

 

Kuvauksesi miehesi kasvojen pakkoliikkeistä vaikuttaa TIC -oireelta. Tahdosta riippumatomia pakkoliikkeitä, jotka vaihtavat ajoittain muotoaan ja voivat jäädä hyvinkin pitkäksi aikaa kokonaan pois palatakseen myöhemmin jossain muodossa takaisin. Niihin voi liittyä myös hartioiden tai käsien liikkeitä. Ilmeisesti ne ovat yleisempiä poikalapsilla ja oireet lievenevät aikuisiän kynnyksellä ja voivat jäädä kokonaan pois. Syitä oireiden syntyyn ei kai aivan tarkalleen tiedetä, ilmeisesti kyse on joistakin aivojen välittäjäaineisiin liittyvästä asiasta. Ne eivät ole millään muotoa vaarallisia, vaikka ne jossain tilanteessa aiheuttavat muissa hämmennystä. Niillä ei ole yhteyttä älyllisen suorituskykyyn.

 

Perus-Ellin perusvastaus: Jätä se sika! Maailma on täynnä kunnon miehiä pulloillaan!

 

Purevat jo toistensa saparoja, ainakin DTM:ssa....

 

Kuvauksesi miehesi kasvojen pakkoliikkeistä vaikuttaa TIC -oireelta. Tahdosta riippumatomia pakkoliikkeitä, jotka vaihtavat ajoittain muotoaan ja voivat jäädä hyvinkin pitkäksi aikaa kokonaan pois palatakseen myöhemmin jossain muodossa takaisin. Niihin voi liittyä myös hartioiden tai käsien liikkeitä. Ilmeisesti ne ovat yleisempiä poikalapsilla ja oireet lievenevät aikuisiän kynnyksellä ja voivat jäädä kokonaan pois. Syitä oireiden syntyyn ei kai aivan tarkalleen tiedetä, ilmeisesti kyse on joistakin aivojen välittäjäaineisiin liittyvästä asiasta. Ne eivät ole millään muotoa vaarallisia, vaikka ne jossain tilanteessa aiheuttavat muissa hämmennystä. Niillä ei ole yhteyttä älyllisen suorituskykyyn.

Mun mies on 39v ja ne oireet ovat siis alkaneet nyt, ei missään vauva-iässä

 

Sain mieheni lopulta suostumaan ja nyt olen raskaana.

Ei se ihmekään jos irvistyttää, jos vaimo on jankuttamalla puolipakottanut miehen isäksi . Mitenpä meinaat vastata lapsellesi, jos/kun hän joskus kysyy miksi hänet teitte? "No minä halusin lasta mutta isäsi ei, mutta kyllä se aikani jankutettuani antoi periksi."? Voi luoja, kyllä lapsen tekeminen pitäisi olla molemmille tarkkaan harkittu ja haluttu asia, ei jotain mihin toinen saadaan lopulta suostumaan!!!

 

Se on perinnöllistä. Lapsennekin alkaa repimään naamaansa. Totut kyllä siihen aikanaan, ethän voi hävetä lastasi?

 

Olipas harvianisen typeriä kommentteja nuo 2 edellistä!

"Joo-o" - sinua varmasati häpeää yks sun toinen.
"Lapsiraukka" - sinua ei ilmeisesti ole rakastettu kun tuollaista kirjoitat.

 

Ajattelin samaa, että mies on saanut jonkun hermoromahduksen tms. kun on puoliväkisin pakotettu isyyteen.

 

Aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä. Ei ketään voi puoliväkisin pakottaa isyyteen, jos isyyteen itse suostuu niin silloin vastuu on kannettava. Ja jos sitä ei halua niin silloin ei suostuta vaikka toinen kuinka anelisi, erotaan vaikka mielummin. Eri asia tietysti jos huijataan ehkäisyn kanssa, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.

Mitä ihme vässyköitä nämä nykyajan miehet oikein on? Eivät aikuisia ollenkaan, eivät osaa itse päättää mitään, vaan ovat ihan vietävissä ja sitten alkaa naamakin vääntyleimään kun muut tekevät elämän suurimmat päätökset heidän puolesta?

 

Ei se ihmekään jos irvistyttää, jos vaimo on jankuttamalla puolipakottanut miehen isäksi . Mitenpä meinaat vastata lapsellesi, jos/kun hän joskus kysyy miksi hänet teitte? "No minä halusin lasta mutta isäsi ei, mutta kyllä se aikani jankutettuani antoi periksi."? Voi luoja, kyllä lapsen tekeminen pitäisi olla molemmille tarkkaan harkittu ja haluttu asia, ei jotain mihin toinen saadaan lopulta suostumaan!!!

No kyllä se aika usein on kun vaimo pakottaa/kiristää/uhkaa miestäänsä lapsentekoon.

 

Aikuinen ihminen tekee itse päätöksensä. Ei ketään voi puoliväkisin pakottaa isyyteen, jos isyyteen itse suostuu niin silloin vastuu on kannettava. Ja jos sitä ei halua niin silloin ei suostuta vaikka toinen kuinka anelisi, erotaan vaikka mielummin. Eri asia tietysti jos huijataan ehkäisyn kanssa, mutta siitähän tässä ei ollut kyse.

Mitä ihme vässyköitä nämä nykyajan miehet oikein on? Eivät aikuisia ollenkaan, eivät osaa itse päättää mitään, vaan ovat ihan vietävissä ja sitten alkaa naamakin vääntyleimään kun muut tekevät elämän suurimmat päätökset heidän puolesta?

Ja jollain palstalla joku valitti kuinka hänen kultamussukkapoikansa (dippainssiopiskelija) sai kanssa jotkut tikstaks oireet (taisi olla paniikkihäiriö) kun joutui vähän tekemään oikeaa työtä. Siis hei haloo, mikä meitä ihmisiä vaivaa?? Kyllä sodankäyneet ja -nähneet IHMETTELISIVÄT MEITÄ.

 

Autoillessammekin joskus saatan sivusilmällä nähdä tämän ilmiön. Hävettää kun sukulaiset ja kaveritkin näkevät sen, eli hän todellakin tekee sen tahattomasti. Onneksi hän ei ole asiakaspalvelussa duunissa.




Vai, että oikein hävettää? No, toivotaan, ettei hän saa esim. kasvohalvausta, se sitten vasta hävettäisikin.

 

Olipas harvianisen typeriä kommentteja nuo 2 edellistä!

"Joo-o" - sinua varmasati häpeää yks sun toinen.
"Lapsiraukka" - sinua ei ilmeisesti ole rakastettu kun tuollaista kirjoitat.

No, ne jotka minua häpeävät, eivät kuulu läheisiini. Saavat hävetä ihan rauhassa. Ap. sanoi itse häpeävänsä miestään, kun sukulaiset ja kaverit näkee miten se repii naamaansa.

Sinua varmasti hävettää myös läheistesi ongelmat, koska niin hanakasti tartuit viestiini. Se koira älähtää jne.

 

Ilmeisemmin miestäsi ei kiinnosta idea tulla isäksi, niin paljon kuin sinua haluttaa tulla äidiksi.
Itse sitoutumiskammoisena miehenä tekisin juuri noin. Pakotettuna siittäjänä menisi naamani aivan tasan tarkkaan norsunvitulle. Repisin korvat ja hiukset päästäni ja muikistelisin naamaani kuvottaviin asentoihin.

Onneksi ihmisen ei tarvitse olla iskä-äiskä-lapset-parisuhteessa koko elämäänsä, vaan vapauskin on tarjolla...

Olen valinnut sen!

Tilanne on tämä: mulla on rauhallinen mies eli mistään väkivallasta ei ole kyse.

Ikää on jo sen verran että jos meinaa lapsia haluta, se on tehtävä nyt, mä olen 37v ja mies 39v. Sain mieheni lopulta suostumaan ja nyt olen raskaana.

Onnea kuitenkin häiritsee hiljattain alkanut outo ilmiö: mieheni naamanrepiminen. Ikään kuin pakkoliikkeitä, sellaisia tahattomia irvistyksiä. Onko hän niin paniikissa/peloissaan/innoissaan vai mitä? On liityttävä tuohon lapsijuttuun. Kerran kysyin että miksi sä revit sitä naamaasi niin hän suuttui.

Myös äitini on kiinnittänyt huomiota tähän ja on huolissaan. Kohta olen minäkin, mitä tämä enteilee, kertokaa joku? Mieheni ei todellakaan ole väkivaltainen vaan ihan tavallinen mies.

 

Oikeasti miehet ottakaa nyt vähän vastuuta itsestänne ja omasta elämästänne älkääkä suostuko uuden elämän alkuunsaattamiseen vastoin tahtoanne vaikka toinen kuinka haluaisi ja painostaisi! Aikuinen ihminen on viimekädessä itse vastuussa omista päätöksistään ja joutuu ne itse tekemään.

 

Autoillessammekin joskus saatan sivusilmällä nähdä tämän ilmiön. Hävettää kun sukulaiset ja kaveritkin näkevät sen, eli hän todellakin tekee sen tahattomasti. Onneksi hän ei ole asiakaspalvelussa duunissa.




Vai, että oikein hävettää? No, toivotaan, ettei hän saa esim. kasvohalvausta, se sitten vasta hävettäisikin.

: DDD

ps. Anteeksi ei ole tarkoitus nauraa vakavalle sairaudelle mutta jotenkin nyt upposi...

 

Ilmeisemmin miestäsi ei kiinnosta idea tulla isäksi, niin paljon kuin sinua haluttaa tulla äidiksi.
Itse sitoutumiskammoisena miehenä tekisin juuri noin. Pakotettuna siittäjänä menisi naamani aivan tasan tarkkaan norsunvitulle. Repisin korvat ja hiukset päästäni ja muikistelisin naamaani kuvottaviin asentoihin.

Onneksi ihmisen ei tarvitse olla iskä-äiskä-lapset-parisuhteessa koko elämäänsä, vaan vapauskin on tarjolla...

Olen valinnut sen!

: D

No ompas se isyys vaikeaa kun pitää repiä lärvinsä kappaleiksi sen takia!!?

 

Mun mies on 39v ja ne oireet ovat siis alkaneet nyt, ei missään vauva-iässä

Kyllä tic-oireet voivat joskus ilmetä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Ja sitä paitsi tiedätkö sinä, vaikka miehelläsi olisi tic-oireita lapsena ollutkin, mutta ne ovat vain olleet välillä pois. Yksi vaihtoehto sitten on, että miehellesi on tullut jokin neurologinen ongelma. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan ennakoi aivoverenvuotoa tai aivoinfarktia.

 

Kyllä tic-oireet voivat joskus ilmetä ensimmäistä kertaa vasta aikuisiällä. Ja sitä paitsi tiedätkö sinä, vaikka miehelläsi olisi tic-oireita lapsena ollutkin, mutta ne ovat vain olleet välillä pois. Yksi vaihtoehto sitten on, että miehellesi on tullut jokin neurologinen ongelma. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan ennakoi aivoverenvuotoa tai aivoinfarktia.

No ei se lapsenteko nyt NIIN karmea saavutus voi olla että sen takia pitäisi aivoinfarkti saada. Vähän relausta kiitos.

 

No ei se lapsenteko nyt NIIN karmea saavutus voi olla että sen takia pitäisi aivoinfarkti saada. Vähän relausta kiitos.

Vitsinäkö tarkoitit? Eihän lapsenteolla ja aivoinfarktilla mitään yhteistä olekaan. Tuskin tässäkään tapauksessa. Voihan se katsos olla ihan sattumaa, että mies on saanut jonkun neurologisen vaivan samoihin aikoihin kun on lapsentekoon joutunut.