mies painostaa aborttiin

Olemme yrittäneet nykyisen miesystäväni kanssa vauvaa, ja 'jo' puolen vuoden päästä tulinkin raskaaksi. Lapsen hankinta oli siis harkittu juttu. Mutta. Nyt mies painostaa aborttiin. Hän haluaisi jatkaa suhdettamme ""kuten ennen"" ja ""yrittää sitten vuoden parin päästä lasta uudelleen"".

Emme ole mitään teinejä, minä olen 38 v., hän 47 v. Miesystäväni on varaton ja juopohko. Hänellä on ennestään 6 v. poika, jota hän ei tapaa.

Ex-liittoni päättyi lapsettomuuskriisin aiheuttamaan eroon. Yritimme lasta kolme vuotta. Exäni on saanut eromme jälkeen lapsen, eli meissä kummassakaan ei ollut ylipääsemätöntä vikaa, mutta yhdessä ei vain onnistuttu.

Olen yrittänyt sietää tyynesti miehen kiukuttelua ja lapsellista käytöstä (panikointia?), mutta jutut 'asian hoitamisesta' nostattavat minussa jo vihamielisiä fiiliksiä. Nyt olen sillä linjalla, että jos täältä lentää joku yli laidan, se ei ole vauva, vaan...

Tietysti olisi järkevämpää tehdä se abortti JA etsiä tasapainoisempi mies, jonka kanssa jälleen yrittää lasta. Mutta kun niin monet parit päätyvät eroon jo lasten kouluikään mennessä, hyödyttääkö sekään?

Kommentoikaa! Asialla on kiire, koska meneillään on jo raskausviikko 11.

 

Itse olen sitä mieltä että parisuhteessa kummankin osapuolen tulisi toivottaa lapsi tervetulleeksi, muuten ei taida suhteessa/perheellä olla yhteistä tulevaisuutta.

""Miesystäväni on varaton ja juopohko. Hänellä on ennestään 6 v. poika, jota hän ei tapaa.""

- haluatko ihan totta tämmöisen miehen perheenisäksi?!?

 

Luulenpa, että katuisit enemmän aborttia kuin miehen menettämistä.

Harvinaisen v-mäistä muuten olla innokkaana lapsentekopuuhissa ja sitten kun ollaan jo raskaana, ruveta katumaan.

 

Olet itse 38 v, ja jos lapsia haluat, ei ole monta vuotta enää jäljellä välttämättä jos nyt luovut lapsestasi. Jos puhutaan yli kolmekymppisistä jotka ovat aborttia pohtineet, olen kuullut tutkimustuloksesta jonka mukaan jälkikäteen vuosien päästä ne jotka pitivät lapsensa ovat huomattavasti tyytyväisempiä ratkaisuunsa kuin ne jotka abortin tekivät.
Jos et itse ole ""varaton ja juopohko"" kuten miestäsi kuvailet ja olet valmis lastasi rakastamaan ja huolta pitämään, niin älä ihmeessä luovuta! Olette kuitenkin aloittaneet ""projektin"" yhdessä eli raskaus ei tullut miehellesi yllätyksenä, ja jos toinen jänistää kun alkaa tapahtua ei se ole sinun vikasi. Jos ei muu auta, heivaa ukko pihalle!

 

En usko, että koskaan tulet katumaan lapsen pitämistä!
Miehet tulee ja menee, lapset pysyy.

 

Suosittelen lämpimästi lapsen pitämistä, ja miehen heittoa helvettiin. Itse menin siihen lankaan myös 38-vuotiaana, että mies suostutteli aborttiin ja jätti minut heti abortin jälkeen. Olin niin sokaistunut rakkaudesta, että en tajunnut mitä tein. Nyt kadun sitä sydämeni pohjasta, näen unta lapsesta, näen lapsen sormet silmieni edessä ym. Olen hajoamispisteessä. Voin vain toivoa, että joku käänne tässä tapahtuu, ja tulen uudestaan raskaaksi vaikka vahingossa jonkun yhdenyön suhteen jälkeen. En vaatisi mieheltä mitään, haluaisin vain lapsen. Mitä kaikkea sitä ihminen tekeekään rakkaudesta, nyt tajuan sen.

 

<<Itse olen sitä mieltä että parisuhteessa kummankin osapuolen tulisi toivottaa lapsi tervetulleeksi

Joh, lasta on paha perua kun se on jo tulossa. Ymmärsin AP:n kirjoituksesta, että alku oli tosiaankin tehty yhteistuumin.

Raukkamaista käytöstä mieheltä ruveta vaatimaan aborttia tuossa vaiheessa!

Pidä vauva, ja heivaa se juoppo luuseri. Olet varmaan onnellisempi siten. Kuin ilman lasta JA juopon kanssa.

Alkokoholismi ei periydy geeneissä.

 

Tee abortti. Ei meidän yhteiskunta tarvitse taas uutta elättiä, jonka mies ja lapsen isä jo yhteikunnan kustannuksella juhlii. Ja samalla poista kohtusi!

 

En ole työtön enkä juopohko joten en täysin osaa samaistua mieheesi. Kuitenkin kun vaimo alkoi odottamaan tuli minullekin voimakas halu jatkaa entisellä tavalla. Tunne kuitenkin katosi raskauden kuluessa ja lopullisesti syntymän myötä. Eli miehesikin mieliala voi muuttua ajan myötä. Aborttia en suosittele, pikemminkin miehesi juopottelun lopettamista.

 

Kiitos kannustavista viesteistä.

Ajattelin, että raskaus on edennyt liian pitkälle, jotta voisin enää tehdä aborttia.

Nyt olen kuitenkin niin väsynyt sekä mieheen että tähän tilanteeseen, että jätin omalääkärille viestin, että laittaa prosessin käyntiin heti maanantai-aamuna. Tilanteen negatiivisuus on noussut jonkin kriittisen pisteen yli.

Pohdin, että haluanko lasta sittenkään niin palavasti, että kannattaa kestää tällaista suhdeyksinäisyyttä/yksinhuoltajuutta. On kuitenkin aika sitovaa, jos hommaa lapsen vastuuttoman ihmisen kanssa (luovutettu sperma olisi sitten paljon parempi vaihtoehto). Ikään kuin ryssisi viimeisenkin toivon olla koskaan onnellinen.

Tilanne on tietysti omaa syytäni. Onhan tässä ollut kaikki merkit alusta asti luettavissa. Jotenkin olen vaan sulkenut silmäni tosiasioilta.

Luoja jos tämä pahoinvointi ja paleleminen ja jatkuva heikotus loppuisi pian! Ja pystyisi juomaan vaikka kupin kahvia.

Joskus tulee tällaisia tilanteita, joissa ei ole yhtään oikeaa ratkaisua.

Ukko saa puolestani juoda itsensä hengiltä (jos löytää jostain rahaa siihen).

 

Ole onnellinen lapsestasi! ÄLÄ missään nimessä ANNA PAINOSTAA itseäsi aborttiin. Jos mies ei kestä tilannetta, hän ei sitten kestä... Mutta sinun ei tarvitse tehdä aborttia. Voihan ntämä olla, vaikka ainut lapsi jonka saat, lapsettomuudestakin sinulla on jo kokemusta! Ymmärrä oma parhaasi ja pidä lapsesi! Ehkä mies rauhoittuu, ehkä ei, voihan olla, että suhde ei olisi muutenkaan kestänyt! Ehkä mies kuvitteli, että ette saa, koska olit kärsinyt lapsetomuudesta, nyt onkin ""paniikissa"" koska tulit raskaaksi. Mutta onko hän suhteesi sitten vakavissaan ollenkaan, vai miksi pitäisi ""hoitaa asia""! Onnea kyllä sinä pärjäät aikuinen ja maailmaa nähnyt ihminen!

 

Älä tee aborttia! Mulle on tehty ja siitä jää ikuiset arvet. Entä jos et tulekaan enää uudestaan raskaaksi? et ole enää mikään kovin nuori.. Ja yritystä on ilmeisesti jatkunut jo pitkään, myös ex-miehen kanssa.

Mulla on nykyisin lapsi ja se on maailman ihaninta ja raskainta Molempia yhtä aikaa. Ei tätä silti kannata jättää väliin tai jää paljosta paitsi

 

Siis laitat abortin sittenkin etusijalle? Odota viikko sinulla on tuota ikää ota ne lapsivesikokeet joista näet onko tuleva vaaveli terve, saa sen ab:n myöhemminkin... Siis älä puhu ja pui asiaa miehesi kanssa, lähteepi se kuitenkin teet miten teet. Sen voin sanoa että kyllä pärjäät lapsosen kanssa varmasti paremmin itseksesi kuin että pitäisit siinä miehenkin vaikeuttamassa arkea joutavalla kiukuttelulla... Niin ja eihän se seksi lopu vaikka parisuhde loppuu eli kyllä niitä kunnon m....uja köytyy aina sänkyä lämmittämään=)

 

Kaikki myötätuntoni sinulle! Toivoisin että harkitsit vielä tilannetta ja abortista luopumista.Jos sinulla ei ole lapsia ennestään niin ikäkin alkaa tulla jo vastaan jos ajattelet lapsen hankkimista myöhemmin.
Tässä oma tarinani..
Muutama vuosi sitten aloin vahingossa odottaa neljättä lastani, kuitenkin siis avioliitossa ja omalle miehelleni tietenkin. Tilanne oli shokki, muut kolme lasta alle kouluikäisiä ja nuorin vielä tissiä syövä vauva.
Mieheni painosti rankasti aborttiin. Itse toivoin keskenmenoa ja että luonto ratkaisisi asian puolestani.
Sisimmässäni tiesin etten aborttia voisi tehdä. Joskus oli haaveissani häämöttänyt neljännen lapsen tekeminen, tietenkin muitten lasten ollessa isompia.
Mietin kuitenkin että millä oikeudella abortoisin tämän odottamani lapsen ja myöhemmin ""valitsisin"" sen toisen?
Lääkärini ja neuvolan kätilö kannustivat minua vaikeassa tilanteessa pitämään lapsen. Kun viikkoja oli 10 mieheni henkinen väkivalta oli jo sitä luokkaa että itkien soitin neuvolaan ja halusin aborttia. Luovuin siitä kun kätilö kertoi että joutuisin synnyttämään lapsen, viikkoja oli jo sen verran.
Päätin pitää lapsen. Koko odotusaika oli vaikea, mieheni käytös oli hirvittävää koska en ollut tehnyt aborttia vaikka hän yritti hyvällä ja pahalla suostutella.
Avioliittoa kuitenkin jatkettiin, mihin minä olisin voinut ja jaksanut lähteä? Ei työtä, pienet lapset ja uusi tulokas mahassa.
Synnyttämään lähdin yksin.
Kaunis, terve tyttö syntyi. Synnytyksen yhteydessä minulle tehtiin strerilisaatio, siitä olin vuorenvarma etten enää lapsia haluaisi.
Nyt elämä lasten osalta jo helpottaa, oli rankkaa kun kaikki olivat pieniä mutta jaksoin kuitenkin.
Tämä nuori neiti on ihana aurinko jota iskä rakastaa myös.
Olen todella, todella onnellinen ja iloinen kun en aborttia tehnyt!
Avioliittomme päättyi myöhemmin, enkä kiellä että osasyynä välien rikkoutumiseen oli tuo tuolloinen päätökseni.
Uskon että myöskään sinä et tule katumaan lapsen valitsemista, kyllä elämä kantaa ja naiset ovat vahvoja.
Miehen ja naisen välillä ei tule koskaan olemaan sellaista sidettä kun äidin ja lapsen.

 

Mielestäni se, että olette sovitusti alkaneet ""lapsen tekoon"" riittää syyksi pitää lapsi.Miehesi joka on varaton ja juopohko, on ehkä muutenki tasapainoton ja kuvittelee, että asiat jotka eivät olekaan niin hauskoja voidaan peruuttaa ja mistään ei tarvi ottaa vastuuta.Kuitenkin tämä asia on mielestäni semmoinen, josta vastuu pitää ottaa.Jos itse olet tasapainoinen ja alkoholi ei ole itsellesi ongelma ja tunnet, että kykenet lapsen hoitamaan niin kehotan pitämään lapsen.Uskon että tulet katumaan päätöstäsi, jos nyt tekisit abortin.Eikä enää sinun iässäsi ole saletti, että tulet vielä jollekin toiselle raskaaksi ja edes saisit lapsia.Tämä lapsi on nyt valinnut sinut äidiksesi, joten lupaa sinä nyt huolehtia ja hoitaa lapsi parhaasi mukaan.Joskus asiat vain tapahtuvat ja niin kuuluu käydä.Uskon, että kun näet lapsesi kehittyvän ja kasvavan ja saat sitä omin silmin seurata, olet todella onnellinen ja tyytyväinen päätökseesi pitää lapsi.

Toisekseen, jos mies ei halua isäksi eikä siihen kykene niin eihän häntä voi siihen pakottaa.Millaisen isän hänestä kuvittelet tulevan?Jos häntä ei vastuunotto kiinnosta niin pärjäätkö yksin lapsen kanssa?Kuulostaa siltä ettei hän ehkä muutenkaan ole innoissaan asiasta eikä pysty sitoutumaan ja kantamaan vastuuta lapsesta.Tukien takiakaan ei tarvitse huolehtia vaan saat tuet kunnalta hänen varattomuutensa vuoksi.Isäähän ei ole pakko ilmoittaa ollenkaan.

 

Abortin tekeminen vaikeuttaa raskaaksituloa tulevaisuudessa. Ja kun onttaa vielä huomioon ikäsi, niin kyseessä on mielestäni ""Nyt tai ei koskaan"" tilanne.

 

En lukenut muita saamaiasi vastauksia, sillä niin kiire tuli vastata sinulle heti.

Olin samanlaisessa tilanteessa 11 vuotta sitten eli 39-vuotiaana. Olimme puhuneet lapsen hankkimisesta miestuttavani kanssa eli hän tiesi, että yritimme sitä - tosin ennenkaikkea minä, sillä olin myös sanonut, että hänen ei tarvitse ottaa vastuuta lapsessta tai maksaa mitään, jos ei halua tullessani ehkä raskaaksi, joka sinänsä oli suurin toiveeni.
Tulin raskaaksi. Mies alkoi puhua heti abortista sanoen, että ""kaikki jatkuu kuten ennenkin, jos teet abortin"" tai ""abortoi tämä, niin yritämme sitten uutta"". Paska puhetta kaikki. Ei tullut edes mieleenikään tehdä aborttia!
Mies hävisi kuin tuhkä tuulee soittaakseen parin kuukauden päästä varmistuakseen, että olin teitysti tehnyt abortin, koska hän oli jättänyt minut yksin huolimatta pheista ""olemme nyt perhe"" ym.

Välillä odotusaika yksin oli henkisesti raskasta jätettynä, mutta se suunnaton ilo tulevasta lapsesta auttoi jaksamaan. Nyt 12 vuotta noista hetkistä luluneena voin sanoa, että kaikki nuo vuodet ovat olleet elämäni parasta aikaa! Olen niin äärettömän onnellinen lapsesta, josta on kaiken lisäksi tullut ihana lapsi, ihana poika, joka apari tuntia sitten kietoi kätensä kaulaani, antoi hyvän yön suukon ja sanoi""Olet maailman paras äiti!"".

Ajatus siitä, että olisin tehnyt abortin, tulee joskus mieleeni ja saa minut yhä voimaan pahoin. Minun vakava neuvoni on se, että älä missään nimessä tee aborttia. Miehiä löytyy parempia, mutta et välttämättä tule enää koskaan uudelleen raskaaksi. Onnea odotuksellesi!

 

""Joh, lasta on paha perua kun se on jo tulossa.""

Ai miten niin paha perua? Juuri siksi meillä on aborttioikeus. Minä tekisin silmää räpäyttämättäa abortin, jos pääsisi niin ikävästi käymään, että tulisin raskaaksi.

 

Lupu-kulta, mihin tämä nyt liittyi? Jos vauva on alussa yhdessä toivottu ja suunniteltu, niin eihän se raskaus silloin PÄÄSE TAPAHTUMAAN, vaan sitä on YRITETTY. Sinänsähän olet tietysti oikeassa mutta nyt jutellaan vähän eri asiasta.

 

MIes joka ei lasta halua, tai välillä haluaa ja välilä taas ei, ei ala siitä huolehtimaan.

Vähän kuin antaisit 7-vuotiaalle koiranpennun, ja se lupaa VARMASTI käyttää sitä pissalla joka päivä ainakin KOLME kertaa""

Vitut! se unohtaa sen kahdessa viikossa. Tarkoitus on hyvä, mutta käyäntö ei.
Lapselta sen ymmärtää, että mielenkiinnonkohteet vaihtelee, ja jos lapselle koiran hommaa niin itse siitä on vastuu otettava.

Samoin on lapsi-miehen laita. Jos lapsen pidät, niin vahvistut kertaheitolla jos et edes rupea laskemaan sen miehen varaan.
Tuska on suuri, kun se pikkuhiljaa rupeaa luistelemaan vastuusta, juoksemaan kapakeissa ja naisissa, jos olet luottanut häneen ja laskenut hänen varaansa.

Tuo on paha homma. Tee mitä teet , mutta muista että toista ei voi muuttaa, joten helpommalla pääset jos lähdet siitä liikkeelle, että sinä olet se joka tämän homman hoitaa.
Jos tukea ei ole nyt, niin hyvin jaksoittaista ja puuskittaista se tulee jatkossakin olemaan.
Kaikki se 25-40 vuotta jonka se lapsi sinun helmoja tarvii.
Kerää itsesi, älä riipu alkkismiehessä.

 

Todella ikävä mies sinulla ap. Mutta jos IKINÄ aiot haluta lapsen, älä mene tekemään aborttia. Olet kuitenkin jo niin vanha, että joutuisit uuden miehen löytämään aika hirveän äkkiä ja heti ruveta lapsentekoon, kun et ilmeisesti tunnu hirmuisen nopeasti ja helposti tulevan raskaaksi. Ja jos etsit uutta miestä vain ""vauvankiilto"" silmissä, voit olla varma, ettei se ole niin helppoa. Miehet tuntuu vaistoavan epätoivon. Ja epätoivo sinulle tulee, jos lapsia kuitenkin haluat. Ja varsin pian tuleekin, ikäsi huomioon ottaen. Minä olen ""vasta"" 30 v. eikä minulla ole lapsia, mutta olen ajatellut asian niin, että jos neljäänkymppiin mennessä en ole lapsia tehnyt, jääköön tekemättäkin. Silloin jo riskit saada sairas tai vammainen lapsi ovat liian suuret ja muutenkaan en tahtoisi olla se ""vanha"" äiti vanhempienilloissa alle kolmekymppisten superäitien joukossa. Tai yli kuusikymppinen kun lapsi vihdoin aikuistuu.

Mutta vielä asiasta edelliseen, miehesi kyllä dumppaisin. Kuka tuollaista jaksaa, ensin ollaan ihan, et joo hankitaan lapsi ja sit kun todella lapsi on tulossa, ruvetaan katumaan. Kyllä miehilläkin saisi vähän olla järkeä päässä, mutta ilmeisesti se tuntuu eräiltä yksilöiltä olevan liikaa vaadittu.

 

Yhdyn edellisiin: Älä abortoi, heivaa mies.

Ei tuossa iässä välttämättä tulla enää uudelleen raskaaksi, sori vaan. Se on nyt tai ei koskaan.

Ikävää tietysti tulevan lapsen kannalta, että isä on tuollainen ääliö.

 

Kiitos taas ihanista kommenteista. Lueskelin niitä jo päivällä, mutta silloin koneeni näppis oli tilapäisesti jumissa.

Nyt olen taas sen eilisen epätoivon sijaan sitä mieltä, että pidän lapsen. Taidan olla itsekin tasapainoton näiden mielialojeni kanssa. Onneksi on aikaa miettiä maanantaihin.

Yksi asia on vesiselvä. Jos teen abortin, miesystävä jää samalla kyydistä. Koska lapsi on yhdessä haluttu, hän kelpaa minulle vain lapseni isänä.

Nyt hän on ollut ystävällinen ja hyväntuulinen, kun luulee minun haluavan aborttia. Tai en minä tiedä mitä hän ajattelee, tein kyllä selväksi että abortin myötä tulee täältä lähtö. Mutta siinä se vaan hössöttää pikkuasioista kuten keskuslämmityksen toimivuudesta, ja katselee rauhassa televisiota. Tajuaako se kunnolla koko asiaa?

Olisi luonnollisesti parempi, jos edes tässä vaiheessa olisi tunne, että pysytään yhdessä ja halutaan samoja asioita. Juuri nyt en jaksa ajatella uusia miehiä, vaikka kai niitä lapsenkin kanssa löytyy. Mutta eivätpä uusperhevirityksetkään ole mitään helppoja kuvioita.

Taloudelliseen yksinhuoltajuuteen olen jo henkisesti varautunutkin, ei häneltä voi siinä suhteessa odottaa mitään. Toisaalta en voi mistään tietää, onko oma talous esim. viiden vuoden päästä kunnossa. Tai terveys.

Kyllä tuo ikäasia on rankka fakta. Olisihan parempi saada lapsi nyt vielä alle nelikymppisena kuin 'sitten joskus'. On käynyt mielessä, olisiko odotus ollut vähemmän voimia viepää nuorempana. Silloin olisin kyllä ollut sopimattomampi äidiksi, itsekkäämpi.

Aloin haluta lasta vasta kolmekymppisenä - siitähän on jo kahdeksan vuotta. Ensin ei löytynyt sopivaa miestä, ja sitten sen sopivan kanssa lasta ei tullut, ja nyt tilanne on tämä...

Yksinhuoltajuutta en pelkää, mutta yksinäisyyttä kylläkin. Eräskin yksinhuoltaystäväni eristäytyi ja masentui lapsen kanssa välillä aika pahasti. No, onpahan taas sitten lapsettomalla ystävättärellänikin ollut pitkiä syviä masennuskausia.

Käyn muuten päivittäin lueskelemassa lapsettomuuspalstaa vain siksi, että muistaisin, että raskaaksi tuleminen ja lapsi ei ole kenellekään itsestäänselvyys vaan tavallaan suuri onni.

 

""Ensin ei löytynyt sopivaa miestä, ja sitten sen sopivan kanssa lasta ei tullut, ja nyt tilanne on tämä...""

Siis... jos te ette enää ole yhdessä, niin eihän se ollut sopiva. Eli eikö ole vain hyvä asia, että et ole lisääntynyt aiemmin.

Itse suosittelisin olemaan lisääntymättä nytkin.

 

Halaus sinulle AP. Oikeastaan kadehdin sinua. Minäkin haluaisin olla raskaana. Jos minulle sattuu vahinko, en takuulla tule tekemään aborttia. Sen olen sanonut miehillekin. Toki en huijaa - syön kiltisti pillerini, mutta jos ne pettää, niin lapsen pidän.

Pidä sinäkin. Tämä lapsi on vielä tekemällä tehty. Ei edes vahinko.