Oonko ainoo äiti, jota ei vois lastenvaatteiden osto vähempää kiinostaa?

Taas on alkanut tällä palstalla ja samoin muillakin vauva-palstoilla jokasyksyinen mietintä siitä, että millainen talvihaalari tänä vuonna hankitaan. Kauhean tarkkaa on, mikä merkki on ja auta armias, jos väriyhdistelmä onkin väärä. Sitten pipot ja hanskat vielä - niitäkin etsitään kissojen ja koirien kanssa ties mistä ja lopulta ollaan valmiita matkustamaan vaikka eri kaupunkiin niitä ostamaan. Kengistä nyt puhumattakaan.

Mua noi kivat lasten vaatteet ei vois vähempää kiinostaa. En todellakaan maksaisi mistään Lindexin "ihanuudesta" montaa kymppiä tai ravaisi innosta hihkuen jossain Me & I -kutsuilla..

Melkeen kaikki lasten vaatteet on saatu poikani serkulta. Se, mitä puuttuu, ostetaan kirpparilta tai vaikka Prismasta. Merkillä ei ole väliä. Eikä niillä väreilläkään, pääasia, että on käytännöllistä ja mukavaa. Ei se tietty paha juttu ole, jos omaakin silmää miellyttää, mutta välillä vaan ihmetyttää tää äitien vouhkaus lastenvaatteista.

 

Mä olen varmaan osittain samoilla linjoilla sun kanssa, osittain näiden "vouhkaajien". Sanotaanko näin, että mä haluan että mun lapseni on nätisti ja siististi puettu ja mun mielestä lastenvaatteet on aivan ihania. Mutta en kyllä ymmärrä tuota merkkivouhkausta minäkään, enkä ylihintaisia lastenvaatteita. Itse koen että esim. Lindexin "halpisvaatteet" on just sopivia meille, mielestäni olisi älytöntä tuhlausta ostaa jotain hienoja merkkivaatteita lapselle, joka ei niitä itsekään arvosta. Täälllä meilläpäin leikkipuistot on täynnä Gantiin, Burberryyn yms. päästä varpaisiin puettuja pikkuihmisiä, ja se on mun mielestä kyllä äidin egon jatketta. Sitten kun on satasen takki päällä täytyykin varoa koko ajan ettei kullanmuru sottaa.

 

niinhän se on että lapselleen haluaa parasta - aivan inhimillistä - mutta kyllä tämä kulutushysteria on mennyt liian pitkälle. Moni ei shoppailuhuumissaan mieti mitä kaikkea esim. haalarin valmistukseen on tehty luonnon osalta - valmistusprosessit, raaka-aineen kerääminen, kuljettaminen, pakkausmateriaalit jne. Sitten jos joku (esim. itse) kun uskaltaa hieman muistuttaa luonnonvarojen tuhlaamisesta niin heti leimataan joko kateelliseksi tai sitten hieltä haisevaksi köyhäksi kettutytöksi.

Itse olen hyvätuloinen ja koulutettu, enkä todellakaan ole kiinnostunut lapseni pukemisesta hienoihin tai edes kauniisiin vaatteisiin, sillä ajattelen joka päivä murheellisena maailman tilaa ja maapallon luonnovarojen riistoa. Jokaisella on toki oikeus toimia niinkuin parhaaksi näkee, mutta ihan objektiivisesti tarkastellen asian mielestäni tulisi olla niin, että juuri lapsiperheiden pitäisi panostaa eniten luonnonsuojeluun ja kulutustapojensa muuttamiseen, sillä heitä asia koskettaa eniten. Onko esim. omilla lapsilla mahdollisuus nauttia luonnosta, onko omilla lapsilla ylipäätään mahdollisuutta hankkia omia lapsia tulevaan yhteiskuntaan.

Itse tieteellisen koulutuksen saaneena luen paljon ns. tulevaisuustiedettä ja skenaarioita siitä mihin yhteiskunta ja globaali maailma on menossa (en nyt tarkoita mitään maailmanlopun ennustuksia vaan ihan oikeaa tutkimustietoa). Pahimpien ennustuksien mukaan jo kolmenkymmenen vuoden päästä maailmassa on todella epästabiilit ja vaaralliset oltavat kun ilmastopakolaisten vyöry kohdistuu pohjoiseurooppaan ja pohjoinen pallonpuolisko alkaa olemaan ainoa kohtuullinen paikka elää. Resursseista (vesi, energia, ruoka) tulee uskomaton sota ja taistelu joissa heikommat jäävät jalkoihin. Lapsien teko omien lasten ollessa aikuisia ei ole ollenkaan enää niin itsestäänselvää tai turvallista kuin nyt ehkä vielä luullaan.

Ajatus karkasi jos alkuperäisestä aiheesta sivuraiteelle, mutta pointtini oli se, että ilman sädekehän kiillotusta puen mielipiteeni seuraavaksi teesiksi:

lapsiperheiden elämäntyyliä seuranneena olen todella huolestunut siitä, miten vähän maailman tuleva tila lapsiperheitä tuntuu kiinnostavan. Useissa tapauksissa lapsiperheiden hiilijalanjälki on jopa se joukkion suurin, nimenomaan elintason tavoittelulla aikaansaatu ja kuluttamisella yhteiskunnallisen aseman lunastamiseen pyritty.

Oma jalanjälkeni on edelleen liian suuri, vaikka olen kasvissyöjä, käytän autoa mahdollisimman harvoin, pyrin omavaraisuuteen esim. vaatevalmistuksessa ja kierrätän ja ostan ekologisia tuotteita. Tästäkin kulutustasosta pitäisi pudottaa vielä ainakin kolmasosa pois jotta eläminen ei olisi omalta osaltani kestämätöntä maailmanlaajuisesti ajatellen.

Anteeksi vielä kerran että pauhasin tällaista tällä palstalla

 

Minä en käytä omien serkkujeni vanhoja vaatteita, joten ei käytä lapsenikaan. Minä en osta itselleni rumia, huonolaatuisia vaatteita, joten en osta lapsellenikaan. Minä en osta toppatakkiini sopimattomia asusteita, joten lapsenkin asusteet sopii ulkovaatteisiin (vaikka niitä pitäisi "metsästää" muualtakin kuin Prismasta). Ehkä nämä, joiden mielestä lapsen vaatteilla ei ole väliä, ei juuri panosta omaankaan pukeutumiseensa?

Kirpparilta ostaisin mielelläni, mutta siellä myydään roskaa (rikkinäisiä, tahraisia, venyneitä, haalistuneita, nukkaantuneita vaatteita) lähes uuden hinnalla. Miksi ihmeesä se, että haluaa ostaa lapselleen kauniita vaatteita tarkoittaa yhtäkkiä samaa että ostaisi vain merkkituotteita?? Meillä ei ole kuin Lindex, H&M yms. peruskamaa, pari kalliimpaa vaatetta on saatu lahjaksi.

 

Kannattaa myös muistaa, että usein juuri nämä Prisman myymät yms. halpiksemmat merkit ovat niitä pahimpia maailman saastuttajia ja epäeettisesti toteutettuja vaatteita, ns. kalliiden merkkien rinnalla.

Itsekin satsaan lapseni pukeutumiseen kuten omaanikin, en osta käytettyä, mutta en mitään hurjan kallistakaan. käytännöllistä, suht laadukasta ja kivan näköistä. Pidän vaatteista hyvää huolta ja myyn ne käytöstä poistettuani kirpparilla pois.

 

Tarkoitin siis, että kalliimmat merkit panostavat yleensä halpismerkkejä enemmän eettisyyteen ja lunnon hyvin vointiin. Ilmaisin edellisessä vähän epäselvästi.

 

No enpä sanoisi, että kalliit merkit sen enempää panostavat ekologisiin asioihin, jotkut tietyt brandit ehkä, mutta suurin osa tehdään ihan niissä samoissa pajoissa kuin halvemmatkin rytkyt. Tietysti laatu kestää joissain tapauksissa parempana pidempään, joten tuotteet on mahdollista kierrättää.

 

Varsinkin alle kaksivuotiaan vaatetus meillä on lähinnä kierrätysvaatetta. Saadaan siis yhden lapsen yllä olleita vaatteita. Nyt kun enemmän on touhua pihalla, vaatteet kuluvat todella nopeasti, joten enemmän olemme joutuneet ostamaan. En katso merkkiä vaan sitä, tuntuuko vaate mukavalta, tarpeen vaatiessa vedenpitävältä. Kun tässä vaiheessa vaatteet (varsinkin kengät) menevät pieniksi muutamassa kuukaudessa, tuntuu järjettömältä maksaa niistä kymmeniä tai satoja euroja. Sitten kun vaatteita pystyy käyttämään vuoden verran sesongista riippumatta, voin jo satsata vaatteeseen enemmän. Varsinkin pikkuvauva-aikana en ymmärrä jatkuvaa uusiin vaatteisiin tuhlaamista.

 

Varsinkin alle kaksivuotiaan vaatetus meillä on lähinnä kierrätysvaatetta. Saadaan siis yhden lapsen yllä olleita vaatteita. Nyt kun enemmän on touhua pihalla, vaatteet kuluvat todella nopeasti, joten enemmän olemme joutuneet ostamaan. En katso merkkiä vaan sitä, tuntuuko vaate mukavalta, tarpeen vaatiessa vedenpitävältä. Kun tässä vaiheessa vaatteet (varsinkin kengät) menevät pieniksi muutamassa kuukaudessa, tuntuu järjettömältä maksaa niistä kymmeniä tai satoja euroja. Sitten kun vaatteita pystyy käyttämään vuoden verran sesongista riippumatta, voin jo satsata vaatteeseen enemmän. Varsinkin pikkuvauva-aikana en ymmärrä jatkuvaa uusiin vaatteisiin tuhlaamista.

Meillä mennään näin, mutta sen verran poikkeuksena että ostan ja satsaan ulkovaatteisiin ja kenkiin, maksoi mitä maksoi. Ei niinkään miltä vaatteet näyttää vaan niiden käyttöominaisuuksiin. Eilen meni talvihaalaariin, -hattuun ja käsineisiin (pakko saada Reimatecin käsineet, koska ne on vetoketjun takia, helppo pukea) yli sata euroa, kengät on vielä ostamatta ja niihin uppoaa varmaan lähemmäs 50 euroa. Syynä ulkovaatteiden ja -kenkien satsaukseen on, että nyt kun meille on tulossa toinen lapsi, olisi hyvä jos hän voisi käyttää sitten myöhemmin samat haalarit (juu, kakkoslapsen kohtalo). Kengät on siksi, että esikko on vielä kävele, vaikka onkin jo puolitoistavuotias. Ne kengät, jotka olin keväällä ostanut halvalla, sai fysioterapeutilta täydellisen tuomion. Muut vaatteet on meillä kirpputorilta hankittuja, saatuja jne.

 

Meillä myös kengät ovat oikeastaan ainut asia, mitkä ostan uutena (maksoi mitä maksoi), koska työni puolesta tiedän jalan asentovirheistä jonkin verran. Varsinkin tässä vaiheessa kun pieni jalka vielä kehittyy, olisi hyvä, että jalkinen olisi oikeanlainen. Tietenkin sitten vastapainona olisi hyvä, että lapsi saisi kulkea mahdollisimman paljon paljain jaloin, jotta jalkapohjan lihakset aktivoituvat. Helppokäyttöisyys ja mukavuus ovat ykkösasioita vaatteissa.

 

Minä en käytä omien serkkujeni vanhoja vaatteita, joten ei käytä lapsenikaan. Minä en osta itselleni rumia, huonolaatuisia vaatteita, joten en osta lapsellenikaan. Minä en osta toppatakkiini sopimattomia asusteita, joten lapsenkin asusteet sopii ulkovaatteisiin (vaikka niitä pitäisi "metsästää" muualtakin kuin Prismasta). Ehkä nämä, joiden mielestä lapsen vaatteilla ei ole väliä, ei juuri panosta omaankaan pukeutumiseensa?

Kirpparilta ostaisin mielelläni, mutta siellä myydään roskaa (rikkinäisiä, tahraisia, venyneitä, haalistuneita, nukkaantuneita vaatteita) lähes uuden hinnalla. Miksi ihmeesä se, että haluaa ostaa lapselleen kauniita vaatteita tarkoittaa yhtäkkiä samaa että ostaisi vain merkkituotteita?? Meillä ei ole kuin Lindex, H&M yms. peruskamaa, pari kalliimpaa vaatetta on saatu lahjaksi.

Pienet lapset eivät ehdi kuluttaa vaatteita samalla intensiteetillä kuin aikuiset, koska kasvavat sen verran nopeaa tahtia. Pientä lasta itseään ei vaatteessa kiinnosta muu kuin mukavuus ja käytännöllisyys, joten väärän sävyiset hanskat ei lasta paljon haittaa. Jos taas antaa lapsen itse päättää vaatetuksensa, harva vanhempi kehtaa päästää lasta ihmisten ilmoille sellaisissa asukokonaisuuksissa Vasta esikouluikäiselle vaatetus alkaa olla tärkeää.
Kierrätetty vaate ei välttämättä tarkoita rumaa ja kirpparit ja huutonetti on täynnä hyväkuntoisia, nättejä lastenvaatteita ja muuta tavaraa. En tiedä missä kirpparilla käyt, mutta ainakin isommissa kaupungeissa kirppareilta viedään parhaat päältä jo kun kirppari aukeaa ja myynnissä on suurelta osin laadukasta vaatetta ja tavaraa.

Itse en ymmärrä miten lasten vanhempia ei yhtään kiinosta jatkuvan kulutusjuhlan vaikutus ympäristöön. Lapset ja niiden lapset ja lapsenlapset voi aikanaan joutua maksamaan melkoisen laskun siitä, että omat vanhemmat on olleet niin materialistisia. Tällä en sitten tarkoita etteikö "saisi" kuluttaa, ostaa kauniita vaatteita, tavaraa, sisustaa kotia jne. mutta kohtuus kaikessa.

 

Edellisen kanssa täysin samaa mieltä. Itse olen pohdiskellut paljonkin tätä kulutusjuhlan vaikutuksia ja tulevaisuutta. Olen ollut todella kiitollinen saamistani vaatteista ja leluista, mitä olen sukulaisilta saanut. Meillä ei esimerkiksi vielä olla ostettu yhtään lelua, vaan ne on saatu käytettynä. Ja silti ne parhaimmat "lelut" löytyvät esim. keittiön kaapeista (kattilat, vispilät ym). On myös selvää, että lapsen ollessa vanhempi (juuri eskari-ikäisestä eteenpäin) alkaa myös vaikuttamaan muut lapsen pukeutumiseen. Silloinkin yritän katsoa vaatteen hankinnassa ennen kaikkea tarpeellisuutta. Miksi ostaa lojumaan kaappiin vaatteita vain, että onhan se kiva. Monesa vaatteessa myös pitää kutinsa se, että halpaa ja hyvää ei ole. Itse olen suurkuluttaja urheiluvaatteissa. Koska ne hikoavat läpimäriksi, pestää jatkuvalla syötöllä, laatu takaa niiden pitkän käyttöiän. Enää en voi ostaa halpamerkkejä, koska ne vain ei yksinkertaisesti kestä kuin muutamat hikoilu/pesukerrat.
Vaikka tämä ei kirjoitus menee nyt hieman ohi alkuperäisen, niin kirjoitan silti. Itseäni huolestuttaa omassa kulutuksessa eniten auto. Kun muutimme maalle, jouduimme väkisinkin ostamaan kaksi autoa. Täältä eivät julkiset kulje ja työni vaatii autoa. Toisaalta taas nyt lämmitämme puilla, käytämme pesupähkinöitä, kuivatamme pyykkimme ulkona kun mahdollista (kuivausrummun sijasta), kasvatamme kesäaikana omat vihannekset ilman lannoitteita ym, emme syö eineksiä ja ruuassa yritämme panostaa lähiruokaan. Toivottavasti tulevaisuudessa ihmiset oppisivat arvostamaan enemmänkin kierrätystä!

 

Juu, olen samoilla linjoilla ap:n kanssa! En kuuluu siihen porukkaan joka pukee lapsensa vimosen päälle trendien ja muodin mukaan. Meillä kierrätetään vaatteita (hyväkuntoisia ei mitään rupuja kuitenkaan) ystäväperheiden ja sukulaisperheiden kesken.

Joskus täällä kerroin kuinka meillä kolmas lapsi jo käyttää sisaruksiltaan jäänyttä hyväkuntoista lassietecin talvihaalaria, ja lapsiani joku täällä kovasti sääli kun ei saa uutta päällensä... Meitä on NIIN moneen eri junaan.

 

Minä ihmettelen myös sitä, että missä kirppiksillä jotkut käyvät, jossa on aina vain vuodesta toiseen pelkkää nyppyyntynyttä, reikäistä ja tahraista vaatetta, koska itse löydän vaikka kuinka paljon lapsilleni ja myös meille aikuisille ehjiä, hyväkuntoisia ja laadukkaita vaatteita. Tämän aamupäivän saaliini sisälsi mm. miehelle Haglöfsin teknisen urheilupaidan (3 euroa), bodyjä ja puolipotkuhousuja vauvalle useita kappaleita (alle euron kappaleelta), esikoiselle kakkospuvuksi talvea varten siisti Lassien toppahaalari (6 euroa) jne.

Tulojen puolesta pystyisimme ostamaan lapsillemme uuttakin vaatetta, mutta se on arvomaailmaamme vastaan. Meilläkin "ekoillaan" eli kierrätetään vaatteiden lisäksi esim. huonekaluja ja kirjoja, jotka ostetaan ja myydään kirppisten kautta tai esim. huutonetistä. Esimerkiksi lasten huoneen kalustus on tullut maksamaan alle 100 euroa. Asuntommekin on vanha rintamamiestalo, jota remontoidaan vanhaa kunnioittaen omiin tarpeisiimme.

Moni haluaa ostaa uutta, mutta kun vaatetta on kerran käytetty, niin se ei ole enää sen jälkeen uusi. Siksi ihmettelen, että miksi pitää aina olla käyttämätöntä: asunto, auto, vaatteet, huonekalut jne. Käytettynäkin saa hyvää ja kestävää.

Minusta vaatteisiin suhtaudutaan vähän turhan intomielisesti. Nehän ovat pelkästään vain vaatteita, jotta ei palele ja joissa on mukava olla. Ymmärrän toki, että on tärkeää pukeutua tilanteen mukaan (meilläkin tietysti on juhlavaatteita juhlia varten), mutta miksi normaalina arkipäivänä leikkipuistoonkin pitää pukeutua kuin juhlaan varsinkin silloin, kun vaatteet rajoittavat lapsen leikkejä ja aikuinenkaan ei voi osallistua lapsen leikkeihin, koska omat vaatteet eivät salli leikkeihin osallistumista. Ne, jotka säälivät minua siksi, että pukeudun leikkipuistossa tuulipukuun, niin ei tarvitse turhaan sääliä. Osaan kyllä pukeutua juhlassa korkokenkiin, hameeseen, laittaa hiukset ja meikata.

 

Minusta ainakin on kivaa ostaa tytölleni kauniita vaatteita. Perusvaatteet eivät aina ole kalleimmasta päästä, saahan kivoja vaatteita edullisestikin, mutta ulkoiluvaatteisiin kuten niihin haalareihin satsaan samoin kuin kenkiin. Tyttö on hoidossa niin paljon ulkona joten en halua lapsen palelevan.

Siinä vaan käy aika usein että kun lähtee itselleen hakemaan jotain niin tulee kotiin mukanaan iso kassillinen kaikkea kaunista ja kivaa tytölle. Joku voi pitää turhana mutta se kai lienee jokaisen oma asia mihin haluaa rahansa laittaa.

 

Niin jokainen saa saastuttaa tätä maailmaa ihan niin paljon kuin haluaa. Eihän täällä maan päällä tarvitse tallata kuin muutamia kymmeniä vuosia.

 

Niin jokainen saa saastuttaa tätä maailmaa ihan niin paljon kuin haluaa. Eihän täällä maan päällä tarvitse tallata kuin muutamia kymmeniä vuosia.

oikeasti, varmaan nyt löytyy taas pahempiakin asioita tuhoamaan tätä planeetta kuin lasten vaatteet. Jotain suhteellisuudentajua sentään tähänkin.

 

Niin, saastutetaan vaan tätä maapalloa omilla valinnoillamme. Jätetään kaikki p*ska sitten omien lastemme hoidettavaksi. Eikö tuossa ajattelutavassa ole jotakin epäloogista??? Miksi hankkia lapsia jatkamaan elämää, kun itse tuhotaan parhaan kykymme mukaan maapalloa järjestelmällisesti. Tämän vuoden ekologinen hiilijalanjälkikin on jo käytetty ja loppuvuosi mennään "lainalla".

Minusta on hassua, että jos ostaa/saa vaatteita kirppiksiltä, niin miksi automaattisesti ajatellaan, että lapsi on rumasti puettu, palelee kylmissään pihalla ja heti jonkinlainen luuseri? Minusta taas jos lapsi on puettu liian hienosti, niin tulee automaattisesti sellainen vaikutelma, että äiti kompensoi omaa huonoa itsetuntoaan sillä, että ei uskalla laskea tasoa tavallisten lasten tasolle. Varmasti jokaisen äidin mielestä oma lapsi on maailman ihanin. Minusta tavaran antaminen lapselle ei ole oikeaa rakkautta (vrt. huippumuotiin lapsiaan pukeva äiti rakastaisi lasta enemmän kuin kierrätysvaatteisiin lastaan pukeva). Pahimmassa tapauksessa kovasti kuluttava äiti ei esimerkiksi voi jäädä niin pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lastaan kuin haluaisi, vaan pitää mennä töihin, jotta voi ostaa lapselleen uusia leluja, vaatteita jne.

 

Tuo, että on pahempiakin tapoja tuhota maailmaa, antaa hyvän omantunnon tehdä niitä huonoja valintoja yksilötasolla. Jos kaikki pyrkisivät omalla toiminnallaan (niillä pienemmilläkin) vaikuttamaan ympäristön hyvinvointiin, saataisiin tässäkin maailmassa jotain hyvää aikaiseksi ja varmasti vaikutukset näkyisivät. Itse en vain pystyisi hyvällä omallatunnolla elämään kulutusjuhlan huumassa.
Kohta se joulukin ovella kolkuttaaa ja taas kerras saadaan lukea siitä, kuinka joka vuosi joulumyynti kasvaa. Itse suosin palveluiden ostamista, eli hieronta/ liikuntalahjakorttien ostamista tai muun elämyksen tarjoamista. Meilläkin ostetaan siis joululahjoja ja lapsi varmasti saa lahjoja, mutta max 5 lahjaa saa riitää (nämäkin tulevat isovanhemmilta ja kummeilta).

 

Niin, saastutetaan vaan tätä maapalloa omilla valinnoillamme. Jätetään kaikki p*ska sitten omien lastemme hoidettavaksi. Eikö tuossa ajattelutavassa ole jotakin epäloogista??? Miksi hankkia lapsia jatkamaan elämää, kun itse tuhotaan parhaan kykymme mukaan maapalloa järjestelmällisesti. Tämän vuoden ekologinen hiilijalanjälkikin on jo käytetty ja loppuvuosi mennään "lainalla".

Minusta on hassua, että jos ostaa/saa vaatteita kirppiksiltä, niin miksi automaattisesti ajatellaan, että lapsi on rumasti puettu, palelee kylmissään pihalla ja heti jonkinlainen luuseri? Minusta taas jos lapsi on puettu liian hienosti, niin tulee automaattisesti sellainen vaikutelma, että äiti kompensoi omaa huonoa itsetuntoaan sillä, että ei uskalla laskea tasoa tavallisten lasten tasolle. Varmasti jokaisen äidin mielestä oma lapsi on maailman ihanin. Minusta tavaran antaminen lapselle ei ole oikeaa rakkautta (vrt. huippumuotiin lapsiaan pukeva äiti rakastaisi lasta enemmän kuin kierrätysvaatteisiin lastaan pukeva). Pahimmassa tapauksessa kovasti kuluttava äiti ei esimerkiksi voi jäädä niin pitkäksi aikaa kotiin hoitamaan lastaan kuin haluaisi, vaan pitää mennä töihin, jotta voi ostaa lapselleen uusia leluja, vaatteita jne.

Ei tullut mieleesi että äiti voi ihan oikeasti rakastaa lastaan JA ostaa tälle kauniita uusia vaatteita? Onko se sinusta ihan mahdoton yhtälö? Kyllä minusta ainakin lapsen vaatetuksesta huolehtiminen on rakkautta sekin, oli ne vaatteet sitten kirpparilta tai kaupasta uutena ostettuja. Ei kannata ehkä lähteä tuomitsemaan äitiä joka ostaa uusia vaatteita lapselleen äidiksi joka ei OIKEASTI rakasta lastaan. Aika yksisilmäistä.

Niin ja kaikki äidit eivät edes halua jäädä vuosikausiksi kotiin lasten kanssa. Eikä se johdu halusta ostaa lapsille vaatteita vaan ihan muista syistä. Josta taas päästään keskusteluun töissä käyvä äiti = huono äiti joka ei rakasta lastaan... hoh hoijaa...

 

Mua kanssa rassaa tuo asenne, että kai minä nyt voin kuluttaa miten paljon vaan kun onhan tässä maailmassa enemmänkin kuluttavia. Tosi itsekästä. Sitten kierrättävät ja luontoa edes jollain lailla säästävät tuomitaan hörhöiksi ja ekohipeiksi. Sitä voidaan vaan miettiä, että jääkö meidän lapsille enää minkäänlaista mahdollisuutta hyvään elämään tässä maailmassa?

 

Tuo, että on pahempiakin tapoja tuhota maailmaa, antaa hyvän omantunnon tehdä niitä huonoja valintoja yksilötasolla. Jos kaikki pyrkisivät omalla toiminnallaan (niillä pienemmilläkin) vaikuttamaan ympäristön hyvinvointiin, saataisiin tässäkin maailmassa jotain hyvää aikaiseksi ja varmasti vaikutukset näkyisivät. Itse en vain pystyisi hyvällä omallatunnolla elämään kulutusjuhlan huumassa.

Jollainhan se on p-aukisen puolustauduttava )))

 

no minä olen akateeminen, varakas ja olisi rahaa ostaa vaikka mitä, mutta en todellakaan kuluta kuluttamisen ilosta vaan teen kaikkeni säästääkseni maapalloa ja luonnonvaroja. Persaukisuudesta ei ole kyse, vaan enemmänkin olen sitä mieltä että himokuluttajat ovat henkisesti persaukisia.

On täysin kestämätöntä ja moraalitonta että sadat miljoonat viattomat lapset näkevät nälkää ja kärsivät vedenpuutteesta ja terveydenhuollon puutteesta, jotta länsimaiset saisivat vain huoletta jatkaa kulutusta ja ekologisesti kestämätöntä elämäntapaansa.

Törkeimpiä argumentteja oman mukavuudenhalun puolustamiseksi ovat juuri nämä

- minä en ainakaan muuta tapojani, ei yhden ihmisen teot tai tekemättä jättämiset merkkaa mitään
- muut tuhlaavat ja saastuttavat vielä enemmän, ei minun tarvitse tuntea syyllisyyttä
- kerran täällä vaan eletään ja kuollaan kumminkin
- ei minun elinaikanani tule mitään ilmastokriisiä
- hoitakoon jälkipolvet sitten ongelmat, siinä vaiheessa tekniikka on jo niin kehittynyttä että se "pelastaa kaiken"

Ihan vain oman napanöyhdän kaivelijoille tiedoksi: jo omana elinaikananne, lastenne lähestyttyä aikuisikää, tulette näkemään ennenkokemattomia globaaleja kriisejä, sotia, terrorismia ja epätoivoisia tekoja maapallon luonnonvarojen kuihtuessa ja maapallon kantokyvyn romahtaessa. Siinä vaiheessa kukaan ei ole turvassa missään.

Jos ihan oikesti viitsitte perehtyä asioihin (ei mitään mormomikirkon maailmanlopunennustuksia vaan todellista tiedettä, siis tieteellistä tutkimusta ilmastonmuutoksen ja yhteiskuntakehityksen aloilta) niin tulisitte totta vieköön huomaamaan sen, että teillä tulee hetken päästä olemaan pikkuisen isompia ongelmia kuin se, että ostaisiko lapselle nyt gantin vai burberryn talvipompan tänä vuonna.

Mutta siihen asti, kukin tyylillään....

ps. jos todella kantaa huolta lapsistaan niin kannattaa tehdä seuraavat asiat:

- opettaa kädentaitoja ja selviytymistaitoja
- yrittää olla edes jotenkin omavarainen agraarisesti (maanviljelys, kasvimaa)
- jos mahdollista niin ostaa lapselleen pienen metsäpalstan josta mahdollisuus raivata viljelysmaata

Pahimmat skenaariot kun saattavat johtaa koko nykyisenkaltaisen yhteiskuntamallin romahtamiseen ja pahimmillaan teollisen yhteskunnan loppumiseen ja paluuseen agraarikulttuuriin ja omavaraisuuteen. Kun ruoka loppuu niin vahvimmilla ovat ne joilla on osaamista, välineitä ja resursseja itsensä ja perheensä ruokkimiseen ja vaatettamiseen.

Itse en aivan näin pahaan tulevaisuuteen usko, mutta monessa mielessä olen jo alkanut varautumaan tulevaisuuteen ja säästämään lapsilleni ja hankkimaan maata. Ruokapulan vallitessa lapsi saattaa olla kiitollisempi pienestä maatilapalstasta kuin siitä että lapsuudessa oli viimoisen päälle hienot merkkivaatteet.

Terveisin
varakas mutta köyhäilevä

 

no minä olen akateeminen, varakas ja olisi rahaa ostaa vaikka mitä, mutta en todellakaan kuluta kuluttamisen ilosta vaan teen kaikkeni säästääkseni maapalloa ja luonnonvaroja. Persaukisuudesta ei ole kyse, vaan enemmänkin olen sitä mieltä että himokuluttajat ovat henkisesti persaukisia.

On täysin kestämätöntä ja moraalitonta että sadat miljoonat viattomat lapset näkevät nälkää ja kärsivät vedenpuutteesta ja terveydenhuollon puutteesta, jotta länsimaiset saisivat vain huoletta jatkaa kulutusta ja ekologisesti kestämätöntä elämäntapaansa.

Törkeimpiä argumentteja oman mukavuudenhalun puolustamiseksi ovat juuri nämä

- minä en ainakaan muuta tapojani, ei yhden ihmisen teot tai tekemättä jättämiset merkkaa mitään
- muut tuhlaavat ja saastuttavat vielä enemmän, ei minun tarvitse tuntea syyllisyyttä
- kerran täällä vaan eletään ja kuollaan kumminkin
- ei minun elinaikanani tule mitään ilmastokriisiä
- hoitakoon jälkipolvet sitten ongelmat, siinä vaiheessa tekniikka on jo niin kehittynyttä että se "pelastaa kaiken"

Ihan vain oman napanöyhdän kaivelijoille tiedoksi: jo omana elinaikananne, lastenne lähestyttyä aikuisikää, tulette näkemään ennenkokemattomia globaaleja kriisejä, sotia, terrorismia ja epätoivoisia tekoja maapallon luonnonvarojen kuihtuessa ja maapallon kantokyvyn romahtaessa. Siinä vaiheessa kukaan ei ole turvassa missään.

Jos ihan oikesti viitsitte perehtyä asioihin (ei mitään mormomikirkon maailmanlopunennustuksia vaan todellista tiedettä, siis tieteellistä tutkimusta ilmastonmuutoksen ja yhteiskuntakehityksen aloilta) niin tulisitte totta vieköön huomaamaan sen, että teillä tulee hetken päästä olemaan pikkuisen isompia ongelmia kuin se, että ostaisiko lapselle nyt gantin vai burberryn talvipompan tänä vuonna.

Mutta siihen asti, kukin tyylillään....

ps. jos todella kantaa huolta lapsistaan niin kannattaa tehdä seuraavat asiat:

- opettaa kädentaitoja ja selviytymistaitoja
- yrittää olla edes jotenkin omavarainen agraarisesti (maanviljelys, kasvimaa)
- jos mahdollista niin ostaa lapselleen pienen metsäpalstan josta mahdollisuus raivata viljelysmaata

Pahimmat skenaariot kun saattavat johtaa koko nykyisenkaltaisen yhteiskuntamallin romahtamiseen ja pahimmillaan teollisen yhteskunnan loppumiseen ja paluuseen agraarikulttuuriin ja omavaraisuuteen. Kun ruoka loppuu niin vahvimmilla ovat ne joilla on osaamista, välineitä ja resursseja itsensä ja perheensä ruokkimiseen ja vaatettamiseen.

Itse en aivan näin pahaan tulevaisuuteen usko, mutta monessa mielessä olen jo alkanut varautumaan tulevaisuuteen ja säästämään lapsilleni ja hankkimaan maata. Ruokapulan vallitessa lapsi saattaa olla kiitollisempi pienestä maatilapalstasta kuin siitä että lapsuudessa oli viimoisen päälle hienot merkkivaatteet.

Terveisin
varakas mutta köyhäilevä

Voi herranjumala sentään, mahtaa olla elämä ahdistavaa jos oikeasti teet noin, huh huh.

 

Meillä ostetaan suurin osa vaatteista käytettynä, joko kirppiksiltä tai huuto.netistä. Mutta ostan silloin tällöin jotain uutenakin jos sattuu joku oikein ihana vaate kaupassa käteen, ne on sitten niitä "hienosteluvaatteita" jotka laitetaan päälle vaikka kylään tai muualle missä halutaan näyttää pikkasen paremmalta kuin oikeasti ollaankaan. Arkena menee melkeinpä mitkä tahansa vaatteet kunhan ovat puhtaat, käytännölliset, ehjät ja sopivan lämpimät.

Mut on se hyvä että jotkut ostaa lasten vaateet vaan uutena niin riittää niitä käytettyjä vaatteita sitten meille muille!