Ovatko maahanmuuttajat mahdollisuus parisuhdemielessä?

Tällä hetkellä Suomen kaikkiin kaupunkeihin virtaa asumaan useita satoja islamilaisia nuoria miehiä. Helsinkiin tuhansia. Heitä vastaavaa määrää nuoria naisia ei ole tulossa - lähemmin tarkasteltuna maahan muuttavat naiset ovat jo perheellisiä. Jokaista kahtasataa perheetöntä turvapaikanhakijamiestä kohti saapuu noin yksi perheetön turvapaikanhakijanainen. Poikkeuksellinen sukupuolijakauma saa aikaan voimakasta painetta vastaanottopaikkakuntien parisuhdemarkkinoille. Vuosi sitten Helsingin Sanomat uutisoi että Helsingissä korkeasti koulutettujen sinkkunaisten on ilmiöksi asti vaikea löytää miestä. Nyt miesten ja naisten alueelliset lukumäärät siellä tasautuvat. Muualla maassa ja etenkin pienemmissä kaupungeissa jo yksin suomalaisilla miehillä on ollut pulaa potentiaalisista seurustelukumppaneista.

Koetteko, että maahamme saapuneet Irakin ja Syyrian nuoret miehet ovat mahdollisuus monikulttuuriseen parisuhteeseen? Pitäydyttekö uudenlaisesta valikoimasta huolimatta suomalaisissa kumppaneissa?

Jätetäänhän rasistiset kommentit pois ja keskustellaan aiheesta asiallisesti, kiitos!

 

Vaikka osaan monia kieliä, rakkauden edellyttämä täydellinen ymmärrys vaatii kommunikointia äidinkielellä. Itselläni ainoa äidinkieli on suomi - niinpä poikaystäväni ovat aina olleet suomalaisia. Tämä totuus ei muuksi muutu, oli tarjolla miten komeita ulkomaalaisia tahansa.

 

Jännää kyllä päättäjät huolehtii mistä maahanmuuttajille saadaan asunto, vaatteet, ruoka ja työtä. Kukaan ei ole tuonut keskusteluun parisuhdetta henkisen hyvinvoinnin kulmakivenä. Miten parhaassa iässä olevat miehet voisi olla onnellisia tai edes tyytyväisiä keskenään ahtaissa kouluissa ja kasarmeissa ilman kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen? Facebook ja Tinder ei korvaa kainalossa köllöttävää omaa kultaa.

Tilanne ei ratkea ainakaan sillä että minäkin rakastan kristillisissä arvoissa kasvanutta kantasuomalaista miestä.

 

Iisi homma. Ehdottakaa maikkarille uutuussarjaa "Maahanmuuttajalle morsian"

 

[viesti moderoitu]

Eikai tuo sentään päde yhdenillan suhteeseen? Tosin siihenkään en ole arvannut ryhtyä (houkutuksista huolimatta...) sillä aistin ensinäkemältä pienoista omistushalua joka alkoi ahdistaa.

 

Muistan myös tuon lehtikirjoituksen Helsingin tuhansista koulutetuista sinkkunaisista joille ei riitä miehiä.

Eikö korkea sivistys tuo mukanaan hyvän kielitaidon, suvaitsevaisuuden ja sosiaalisen kommunikoinnin joiden avulla maahanmuuttajamiehestä voisi saada hyvinkin mieluisan uskollisen kumppanin? Vastaanottokeskukset vielä sijaitsee samoilla alueilla joissa pääosa HKI:n sinkkunaisista lehtijutun mukaan asuu.

 

• Irakissa ja Syyriassa kummassakin miehiä ja naisia syntyy lähes yhtä paljon.
• Jäävätkö/jätetäänkö naiset sodan keskelle, vai miten selittyy että Suomeen tulee sieltä vain miehiä?
• Suomalaisen tutkijan mukaan lähtömaiden miehet saavat Facebookista kuvan paremmasta länsimaisesta elämästä naisineen, jotka kulkevat kasvot näkyvissä ja vartalonmyötäisissä vaatteissa.
• Moniko suomalainen mies on unelmoinut Facebookissa ulkomaisista naisista ja muuttanut heidän perässään toiseen maailmankolkkaan?
• Oikeassa hädässä oleville kelpaa tarjottu majoitus ruoka. Siitä ei valiteta, tapella, saati osoiteta mieltä.

 

[viesti moderoitu]

Joo, täytyy olla tosiaan työpaikka.
80-luvulla hoitelin noita ulkomaalaisten kanssa avioituneiden rekisteröintejä.
Siellä oli muuten paljon koulutettua akateemista naista jotka toi turkista sellaisen parikymppisen mustakulman. Yleensä sen kundin ammatti oli baarityöntekijiä tms.
Naiset oli 40 -50 -vuotiiaita, nää kundit alle 30 vee.

 

Vastaanottokeskuksia nousee nyt joka niemen notkoon ja saarelmaan. Suurin osa uusista vastaanottopaikkakunnista sijaitsee korvessa jossa ei enää asu nuoria naisia.

Toki turvapaikanhakijamiehet matkustaa kaupunkeihin viettämään aikaa. Se on sama asia kuin suomalainen sinkkumies lähtisi jostain Ypäjältä päiväksi Helsinkiin. Matkoihin menee tunteja ja perillä ei tunne ketään.

Kyllä suomalainen nainen saa tehdä hartiavoimin töitä jos haluaa maahanmuuttajan miehekseen. Opetella yhteisen kielen, kulttuurin, uskonnon, taloudenpidon ja elintason. Rakkaus ei näitä kysy, mutta toimiva yhteinen arki sitäkin enemmän.