Paljonko on sopivasti piirrettyjä 2-vuotiaalle?

Kuinka paljon teillä katsotaan piirrettyjä? 2,5v. tyttöni on alkanut pitää tosi paljon piirretyistä, erityisesti Barbababoista ja Tomi Traktorista. Pyytää monesti päivässä laittamaan jonkin DVD:n pyörimään ja jaksaa katsoa ohjelmaa n. 30min kerrallaan. Päivässä yhteensä n. 2h tulee oltua tv:n ääressä + muut kiinnostavat eläinohjelmat mitä tulee.

Itseäni huolettaa hiukan miten tyttö tulevaisuudessa passivoituu tv:n töllöttäjäksi jos jo tämän ikäisenä katsoo noin paljon...toisaalta, itselle siunaantuu näinä hetkinä "omaa aikaa"; siivousta tai ruoanlaittoa joten taitaa olla myös oma lehmä ojassa Miten muut olette tämän asian organisoineet?

 

Meillä 2 v 2kk sama juttu. Pari tuntia päivässä yhteensä tulee noita katsottua, varsinkin sadepäivinä. Mutta välillä on sellaisiakin päiviä että ei katsota ollenkaan, koska pyrimme olemaan aina ulkona kun vaan kelit sallii. En ota stressiä noista tuijotteluista, meillä se auttaa myös pottatreeneihin, kun ei muuten malta siinä istua, jos ei ole piirretty telkkarissa menossa.

 

Olisin sanonut että 0-1 tuntia ton ikäiselle, mutta eihän se 2h mikään mahdoton määrä ole. Mutta tv passivoi, joten se määrä mikä katsotaan tv:tä, pitäisi tuplasti lukea ääneen.

 

Meidän 2 vuotias ei katsele TV:tä lainkaan, eikä se ole tarpeellista vielä ainakaan seuraavaan vuoteen. Kyllä tuo 2 h päivässä kuulostaa aivan liian suurelta määrältä noin pienelle. Rajoittakaa ihmeessä määrää 0,5 - 1 tuntiin. Kyllä lapsi oppii itsekseen leikkimään ja käyttämään omaa mielikuvitustaan, jos siihen annetaan mahdollisuus. Minä saan tehdä rauhassa kotityöni lapsen leikkiessä tai sitten otan hänet mukaan puuhailuun. Ei tulisi mieleenikään passivoida lasta televisiolla.

 

Olisin kans jotain max. tuntia ajatellut mutta ei toi 2h nyt mikään järkyttävä määrä kuitenkaan mun mielestä ole. Ei nyt ehkä ihan joka päivä kuitenkaan varmaan kannattais ihan noin paljoa katsoa

Meillä 1v8kk on alkanut kans kattomaan Boblinsia ja Tomi Traktoria ja niitä katsotaan ehkä puoli tuntia päivässä, ei aina sitäkään. Oikein muuta ei jaksa telkkarista katsoakaan vaikka se tuossa illat päällä onkin. Kirjoja kyllä luetaan runsaasti, paljon enemmän kuin katotaan telkkaria. En kuitenkaan näe telkkaria mitenkään pahana asiana, tottahan sitä joskus haluaa itsekin pikku hengähdystauon ja silloin voi antaa lapsen katsoa jonkin aikaa kivaa ohjelmaa. Ei se lapsi siitä pilallekaan mene

 

Meillä on katsottu jo pitkään joka päivä pikku kakkonen. Se on pojalle(1v9kk) tärkeä

 

Munkin mielestä 2 tuntia päivässä kuulostaa aika paljolta. Ja varsinkin jos ap:tä itseäänkin huolestuttaa tuo niin miksi ihmeessä et vähentäisi...? Meillä 1,3- vuotias ei katso lainkaan telkkua. Tai siis minä en näytä sitä sille. En halua totuttaa lasta siihen puuhaan.

 

Minusta tuo 2 tuntia kuulostaa aika paljolta, jos sitä tosissaan on lähes joka päivä. Silloin tällöin kaksi tuntia menettelee kyllä. Yhdyn samaan kuin joku ylläolevista kirjoitti. Lapsi kyllä oppii leikkimään yksikseenkin, ja ainakin meillä hän on innolla mukana kokkaamassa, siivoomassa ym. Jopa pikku kakkonen on jäänyt väliin kun pääsi äidin kanssa ruokaa laittamaan.. Tosin nämä ovat tietysti myös lapsen luonteesta kiinni olevia juttuja, innostuuko siivoomaan ym.

Tuli vaan mieleen, että olethan (ja muutkin kirjoittelijat) seurannut kuinka lapsesi reagoi katsomiinsa ohjelmiin? Mulle oli aikanaan yllätys, että esim. pikku kakkosenkin lastenohjelmat olivat joskus liian jänniä meidän 3,5 vuotiaalle. Hän osasi jo sitten pyytää äitiä viereen katsomaan kun jännitti. Silloin oikeasti ymmärsin sen, että totta se on, kun sanotaan ettei pientä lasta pitäisi koskaan jättää telkkarin ääreen ilman aikuisen seuraan. Nuorempi katsoja (alle 3 vuotias) ei välttämättä osaa ilmaista pelkojaan ym tunteitaan vanhemmille vaan jää niiden kanssa yksin telkkarin ääreen.

 

Kiitos vastauksista. Halusinkin tietää miten paljon muilla katsellaan tv:tä ja miten paljolta tuo 2h kuulostaa. Aamuisin yleensä on piirretyt päällä 30min-1h (syödään aamupalaa, juon kahvit ja luen lehden) ja myös iltapäivällä-illemmalla sama aika. Monesti tyttö myös rauhoittuu telkkarin ääressä ja nukahtaa päiväunille joten olen pitänyt sitä myös "lepona" päivän leikkien keskellä.

Pyrin järjestämään tytölle virikkeitä päivän mittaan. Käymme yleensä aamuisin ja iltapäivisin ulkoilemassa, luen hänelle paljon ja leikimme mlloin mitäkin. Kuitenkin kun tyttö pyytää laittamaan piirrettyjä siihen tulee myönnyttyä kun tekee itse mieli vähän huilahtaa

 

Kirjoiteltiinkin samaan aikaan. Huomasin vielä kommenttisi, että pidät sitä "lepona" leikkien keskellä. Muistelen lukeneeni että, juuri tv:n katselu aktivoi laspsen mieltä kovastikin, ja sitä ei pitäisi käyttää levon korvikkeena. Ts. lepohetki päivässä ei pitäisi olla pelkkää fyysistä lepäämistä, vaan myös aivoille pitäisi antaa aikaa työstää päivän asioita. Tv ei mahdollista tätä lepoa mielelle. Kirjat kuulemma mahdollistava paremmin. En tiedä mihin tämä ero perustuu. Onko se sitten se liikkuva kuva vai mikä vaatii liikaa "aivotoimintaa"lapselta. Tosin en ole tästä asiasta ihan varma, kun en enää muista mistä sen kuulin/luin. Että ottakaa tämä kommentti epävarmana tietona!

 

Kaksi tuntia on asiantuntijoiden mukaan ehdottomasti liikaa. Liikkuva kuva antaa kehittymättömille aivoille liikaa virikkeitä, eikä lapsi kykene hallitsemaan sitä silmien ja korvien kautta suodattuvaa tietotulvaa. Siksi jotkut lapset ovat tv:n katselun jälkeen selvästi levottomia ja ärtyneitä.

Neuvolassa sain hyvän vinkin eli kannattaa antaa lapsen katsoa sen aikaa telkkaria, mitä hänelle luetaan kirjoja joka päivä. Sillä tavoin pitää huolen, että tv:n katselu ei riistäydy käsistä. Kirjan lukeminen voi tuntua nössöltä, mutta siinä lapsen mielikuvitus saa toimintaa ja lapsi ehtii kyselemään asioita, jotka häntä vaivaavat tai ihmetyttävät. Telkkarissahan tempo on sen verran nopeampi, että lapsi saa uutta ja uutta ärsykettä eikä siis saa vastauksia heränneisiin kysymyksiin. TV:n katselu on "valmiiksi pureskeltua", jossa ei tarvita oman mielikuvituksen käyttöä lainkaan.

Oman lepohetken voi ottaa toisellakin tavalla. Ei kannata pitää aina kaikkia leluja esillä, vaan panna osa leluista piiloon odottamaan. Kun joku tietty lelu on ollut esim. kuukauden "jäähyllä", niin se tuntuu tuoreelta. Voi ottaa tavan, että sanoo lapsille, että nyt on äidin lepohetki ja antaa lapsille silloin jotakin kivaa tekemistä. Lapset kyllä tottuvat, että antavat hetken rauhan äidille. Itse jopa laitoin munakellosta 20 minuuttia aikaa, joten lapset kävivät katsomassa kellosta, paljonko pykäliä on vielä kellosta jäljellä.

Itse menin aika varhaisessa vaiheessa takaisin töihin lasten äitiysloman jälkeen rahasyistä, joten olisi tuntunut ihan kamalalta, että olisin yhteisestä ajastamme käyttänyt esim. puoli tuntia aamulla ja 1,5 tuntia illalla videoiden ja tv:n katseluun. Eihän silloin yhteistä aikaa tarhapäivän jälkeen olisi jäänyt juuri yhtään.

Jos lapsi katsoo nyt 2 h/vrk, niin tietysti määrää voi vähentää esim. 5-10 min/viikko eikä lapsi huomaa sitä lainkaan, vaan vierottautuu katselusta varsin helposti.

 

2 tuntia päivässä kuulostaa myös minun mielestäni aika paljolta. Meillä 2-vuotias saa aamuisin katsoa (jos haluaa) piirrettyjä max puolisen tuntia. (Sen verran jää ylimääräistä aikaa aamutoimilta ennen hoitoon lähtöä.) Joskus poika katsoo 10 - 20 min. telkkaria, sitten alkaakin jo leikkiä. Harvemmin viihtyy puolta tuntia telkan ääressä.
Joskus voivat isänsä kanssa katsoa muulloinkin piirrettyjä, esim. viikonloppuna, mutta lyhyitä aikoja. Meidän 2-v. ei malta olla aloillaan pitkää aikaa...

En itsekään katso televisiota paljon, joten en opeta lastakaan siihen. Vielähän tuo ehtii sitten murrosikäisenä teininä tuijottaa telkkaa yötkin läpeensä...

 

Olen nyt alkanut seurailla tyttöä ja piirrettyjen katselua. Ehkä laitoin tuon 2h hieman yläkanttiin koska niin paljoa ei ole katsonut yhtenäkään päivänä! Aamuisin olen antanut katsoa 30min ja kiinnitin huomiota siihen että hyvin usein on kuitenkin touhunnut jotain muuta samalla esim. hakenut kirjan tai palapelin itselleen. Video on kuitenkin pyörinyt loppuun vaikkei sitä katsokaan.

Sama iltapäivällä: pyytää videon ja hyvin usein on keksinyt muuta tekemistä jossain vaiheessa (ei siis todellakaan jaksa katsoa tv:tä 1,5 tuntia ) Olen myös yrittänyt tietoisesti keksiä jotain muuta tekemistä kuten kirjojen lukua tms. jos pyytää piirrettyjä toistuvasti.

 

mene ja tiedä,eräät asijantuntijat väittävät varhain aloitetun tv:n katselun lisäävän riskiä sairastua ADHD nimiseen käytökseen ja lapsen toimintohin liittyvään sairauteen.

iso osa ADHD lapsen äidestä sanoo tv:n olevan heidän lapselleen välttämättömyys.

Esikoinen tuijouui telkkua jo vuoden ikäisestä asti.nyt poika 13 ja hirmu levoton,lyhtypinnainen jne.diagnoosia hällä ei ole.
2 nuorempaa poikaa eivät ole juurikaan telkkua katsoneet,ovat täysin erilaisia kuin isoveljensä.

tiedä sitten johtuuko tv:stä vai ilmastosta,ruuasta....
nuorin nyt 2 v,enkä ole telkkua tuputtanut,mutten kielläkään.häntä ei kiinnosta piirretyt tms.ehkä hyvä niin...

 

katsotaan telkkaria vaihtelevasti. 2v ei piirretyistä välitä mutta Titinallea ja eläinohjelmia tuijottaisi vaikka kuinka. Nyt kesäaikaan on tuijottelut jätetty vähemmälle kun ollaan niin paljon ulkona jne mutta talvella tulee kyllä katsottua enemmän.

Käsittääkseni jos tv vaikuttaa siihen että tulee ADHD sitä pitäisi tuijottaa todella paljon joka päivä.

 

Varhaisen tv:n katselun haittavaikutuksista lapsiin on älyttömästi erilaisia tutkimuksia. Alla ihan esimerkin vuoksi muutama nopeasti googlattu linkki.

Tiukimpien tutkijoiden mukaan (mm. Archives of Pediatrics & Adolescent Medicinessä julkaistu tutkimus) alle kaksivuotiaiden lasten ei pitäisi katsoa televisiota ollenkaan, koska ylivirikkeisyys voi vahingoittaa aivoja. Käytännössä moni vanhempi varmaan joustaa tästä. Meilläkin katsotaan 1,5 v tytön kanssa viikonloppuisin ja silloin tällöin viikollakin Pikku Kakkonen ja joskus (tähän asti kerran parissa viikossa) pari raitaa Maisa-dvd:tä tai Myyrää. Oletan, että terveelle ja reippaalle tytölle tämä ei ole huomattavan vahingollista, kunhan arki pysyy tasapainossa eli tehdään paljon muutakin kuin tuijotetaan telkkaria (esim. luetaan, leikitään ja ulkoillaan) ja ruudun äärellä ei kökötetä yksin, pitkää pätkää yhtäjaksoisesti eikä liian vauhdikkaiden, äänekkäiden, agressiivisten tai muuten "sopimattomien" juttujen äärellä.

ADHD http://pediatrics.aappublications.org/cgi/content/abstract/113/4/708

Autismi http://www.sciencedaily.com/releases/2006/10/061017150526.htm

Unihäiriöt http://www.sus.fi/index.php?option=content&task=view&id=95 http://www.helsinki.fi/tutkimus/tiedeuutiset/2006/vk25.shtml

Ylipaino http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_tutkittua&jutunid=6928

Vihannesten syönti http://www.verkkoklinikka.fi/?page=4131857&id=3247625

 

No niin, täältä tulee kaikkien kukkahattutätien kauhuperhe: meidän, kylläkin jo kolmevuotias, katsoo telkkaria päivässä varmaan 4 tuntia (ainakin sadepäivinä). Minä en kerkeä olla leikkimässä ja lukemassa taaperolle joka hetki koska jaloissa pyörii kohta 1v. kaksoset. Poika kun on niin lasten-, kodinhoito ja ruuanlaitto ei kiinnosta pätkääkään vaan autot ja kaikenlaiset muut työkoneet. Tästä johtuen kaksoset ja taapero eivät voi leikkiä samassa huoneessa koska pian on autonrenkaat irti ja suussa. Sekä ruuvit ja mutterit. Yksin poikaa ei voi päästää ulos (pihassa allas ja muutenkin vähän vilkas tapaus) joten sitten kattoo telkkaria jos ei halua leikkiä itekseen.

 

aika tylyä yleistää kukkahattutädeiksi kaikki ne vastaajat, joilla lapsi ei syystä tai toisesta katso paljoa telkkaria... Ihan niinkuin telkkarin katsominen olisi jokin hyvä juttu, ja jos lapsi ei katso telkkaria, niin äiti on kukkahattutäti.

 

On kyllä niin arkielämälle vierasta väittää, etteivät 2-vuotiaat saisi katsoa lainkaan televisiota. Suljetaanko perheen kuopukset johonkin toiseen huoneeseen sillä aikaa, kun kouluikäiset sisarukset katsovat jotakin heille sallittua ohjelmaa? Ai niin, mutta eihän tutkijoiden perheessä varmastikaan KUKAAN katso tv:tä, koska se on niin turmiollista... Olen ihan varma, että ADHD ym. ongelmat johtuvat _ylenpalttisesta_ viriketulvasta, eivät siitä, jos lapsi välillä katsoo piirretyn elokuvan. Tuo vihannesten syömisen vähyys tv:n katselijoillakin on varmasti kiinni siitä, että samat ei-niin-terveelliset ruokatottumukset omaavat perheet myös katselevat töllöä enemmän, sen sijaan, että olisivat kiinnostuneita terveellisestä ruoasta ja ulkoilusta, ei siis niin, että alunperin kasvisperhe muuttuisi sipsiahmateiksi television takia.

 

minä en voi kuin ihmetellä,arvostelu,arvostelua,arvostelua. Luullakseni arvostelu ja mielipide on kaksi eri asiaa? jos toiseessa perheessä televisota katsotaan enemmän kuin toisessa,niin mitä hittoa siitä. alkuperäinen kysymys varmaan pyöri mitoilla "kuinka paljon teillä katsotaan teeveetä päivässä? Surettaa tuo toisten panatteleminen omien (ehdottomien) tapojen tuominen esille,ja siinä samassa toisten sättiminen. On niin ikävää luettavaa. Kellä on se oikea ehdoton totuus,se ainoa oikea toimintatapa? Niin tekee pahaa lukea tätä palstaa!

 

On kyllä niin arkielämälle vierasta väittää, etteivät 2-vuotiaat saisi katsoa lainkaan televisiota. Suljetaanko perheen kuopukset johonkin toiseen huoneeseen sillä aikaa, kun kouluikäiset sisarukset katsovat jotakin heille sallittua ohjelmaa?

Vaikkaampa että suurimmalla osalla tänne kirjottelevista on jaloissa pyörimässä vaan se 1 kullannuppu jota viihdyttää. Helppoahan se yhden kanssa on keksiä vaikka mitä sääntöjä ja elää kurinalaista elämää...toisin kuin että kotona on muitakin lapsia.

 

On kyllä niin arkielämälle vierasta väittää, etteivät 2-vuotiaat saisi katsoa lainkaan televisiota. Suljetaanko perheen kuopukset johonkin toiseen huoneeseen sillä aikaa, kun kouluikäiset sisarukset katsovat jotakin heille sallittua ohjelmaa? Ai niin, mutta eihän tutkijoiden perheessä varmastikaan KUKAAN katso tv:tä, koska se on niin turmiollista... Olen ihan varma, että ADHD ym. ongelmat johtuvat _ylenpalttisesta_ viriketulvasta, eivät siitä, jos lapsi välillä katsoo piirretyn elokuvan. Tuo vihannesten syömisen vähyys tv:n katselijoillakin on varmasti kiinni siitä, että samat ei-niin-terveelliset ruokatottumukset omaavat perheet myös katselevat töllöä enemmän, sen sijaan, että olisivat kiinnostuneita terveellisestä ruoasta ja ulkoilusta, ei siis niin, että alunperin kasvisperhe muuttuisi sipsiahmateiksi television takia.

Honey, kyse ei ollut kenenkään ihanteista vaan tieteellisestä tutkimuksesta. Hienoa, että sulta löytyy varmuus adhd: n syistä paremmin kuin tutkijoilta. Kannattais varmaan lopettaa tutkimukset ja soittaa vaan sulle ni säästyis rahaa.

 

Yksi lapsi on aina yksi lapsi ja kyllähän se on toki helpompaa pitää selkeämmät rajat yhden kuin useamman kans.

Minusta sopiva määrä olisi 1/2 h, mutta meillä saattaa joku päivä mennä 2 vuotiaalla tytöllä niin että katselee noin tunninkin verran ohjelmia. Minusta lastenohjemat voi antaa lapselle myös hyvää tietoa ja opettaa, ettei se aina pahastakaan ole. Ensimmäisen kerran mielestäni ohjelma kannattaisi katsoa ainakin lapsen kanssa yhdessä ja jos sisältö on sopiva niin lapsihan tykkää kyllä katsella samaakin ohjelmaa usemman kerran.

 

Vanhin lapseni on jo koululainen. Lapsen kouluun oli kutsuttu luennoitsijaksi arvostettu lasten psykiatrian erikoislääkäri ja tohtori Jari Sinkkonen. Hän sanoi, että hän ei antaisi alle 2 vuotiaan katsoa televisiota lainkaan. Kuulemma siitä ei ole mitään hyötyä lapselle, vaan pelkästään haittatekijöitä nimenomaan aivojen kehityksen kannalta.

Jos perheessä on isompia lapsia, niin voisiko sitten sen telkkarin laittaa päälle esimerkiksi silloin, kun ne alle 2-vuotiaat ovat päiväunilla, jolloin isommilla olisi ikäänkuin lepohetki myöskin?

Minusta on surullista, että televisiota ja videoita käytetään ikäänkuin lapsenvahtina. Tietenkin on helpompaa antaa lasten katsoa videoita kuin että he leikkisivät keskenään, jolloin joutuisi aika ajoin erotuomaritehtäviin selvittelemään lasten kiistoja. Kuitenkin leikki on lasten työtä, jolloin nimenomaan lapsilla olisi hyvää aikaa keskittyä leikkiin, kun äiti tekee ruokaa tms.

Meillä telkkarin katselua on kolmen lapsen kanssa yritetty pitää minimissään. Esim. lasten huoneissa ei ole telkkareita. Kun teen ruokaa, niin olen ottanut lapsia mukaan ruoanlaittoon tai että he esim. keittiöpöydällä piirtävät tai muovailevat. Kun pöydän päälle heittää askartelua varten tarkoitetun muovitetun kerniliinan, niin sotkut saa raivattua helposti.

En itse erityisemmin rakasta ruoanlaittoa, joten meillä ongelma on ratkaistu siten, että käyn yleensä torstai-iltana ostamassa viikonlopun ruoka-aineksia ja vasta lauantaina käyn ostamassa sitten huonommin säilyvät tuotteet esim. leivät. Viikonloppuna (joko lauantai tai sunnuntai) mies vahtii lapsia ja sillä aikaa n. 2-3 tunnin ajan en tee mitään muuta kuin teen ruokaa. Siinä ajassa ehtii tekemään vaikka kuinka ison määrän ruokaa esim. jos ostan paljon jauhelihaa, saatan tehdä osasta lihapullia, osan paistaa kastikkeeksi ja jauhelihakeittoa varten. Vastaavasti kalasta voi osan paistaa, osasta tehdä uunikalaa ja osasta vaikka kalakeiton.

Näistä kokkailuista siis osan syömme viikonloppuna, mutta osan pakastan. Koska pakastimesta löytyy edellisviikkojenkin ruokia, ei tarvitse pelätä, että esim. lihakeittoa tarvitsisi syödä neljää päivää peräkkäin. Käytännössä syömme max 2 päivänä peräkkäin samaa ruokaa.

Tähän systeemiin olen päätynyt ajansäästön vuoksi (ruoanlaittoon menee viikkotasolla vähemmän aikaa ja päivisin voi keskittyä enemmän lapsiin kun ei tarvitse kokata). Käytännössä siis arkisin teen salaatin ja jos ruoka vaatii perunoita/riisiä/pastaa, niin keitän ne ja lämmitän jääkaapista/pakastimesta ottamani ruoan. Hätävarana kaapista löytyy esim. pinaattikeittopakaste, hernekeittoa jne, jos ruoat loppuvat ennen viikonloppua. Kaupoista käymme ostamassa pari kertaa maitoa ja leipää. Mikä mukavinta, myös ruokalasku on pienentynyt tällä systeemillä.

Halusin tällä vain kertoa sen, että asioita järjestämällä telkkariin ei ole pakko turvautua niin herkästi. Itse koen, että sitä telkkaria ehtii tuijottelemaan ihan tarpeeksi muutenkin sitten isompana. Toivon myös, että aktiivisempi tekeminen lasten kanssa tarkoittaisi isompanakin sitä, että jos lapset haluavat pitää hauskaa, niin se hauskanpito olisi juuri jotakin tekemistä eikä suinkaan sitä, että pääsääntöisesti syödään sipsiä ja katsotaan telkkaria.

 

meillä ainakin sattuu olemaan muuta (yhteistä) tekemistä perheen kanssa viikonloppusin kuin monen tunnin kokkaussulkeiset yksinään keittiössä.