Raskaana ja parisuhde solmussa

Mitä tehdä kun on toivotusti raskaana mutta parisuhde pätkii pahasti? Avomieheni tosin on varmaan ihan tyytyväinen, mutta itselläni paha olo tässä suhteessa vain kasvaa. Tuntuu, etten saa sitä arvostusta, turvallisuuden tunnetta ja tukea jota nyt tarvitsisin kipeämmin kuin koskaan. Olen uupunut ja lopen kyllästynyt leikkimään kotia miehen kanssa, joka kyllä fyysisesti on mua monta vuotta vanhempi mutta käyttäytyy kuin pikkupoika...

Oma vika osittain, että olen päästänyt tilanteen niin pahaksi enkä aiemmin nostanut kissaa pöydälle. Mutta kun miehellä on just nyt muitakin vastoinkäymisiä (työelämässä) niin olen yrittänyt jaksaa tukea ja ymmärtää. Nyt vaan tuntuu, että tuli raja vastaan eikä mikään rakentava keskustelu mun osalta enää ole mahdollista...

Neuvoja? Olenko itsekäs jos jätän mieheni nyt? Toisaalta en kyllä haluaisi yksinhuoltajaksikaan ryhtyä, mutta kun tuntuu etten jaksa enää päivääkään.

Nuppu 18 rv

 

Älä nyt yhtäkkiä mee miestäs jättään..kun kerta vielä kirjotit että 'avomieheni tosin on varmaan ihan tyytyväinen'...eli yritä sen verran miehes kaa jutella että hän edes tietäisi missä mennään..eli että et ole tyytyväinen suhteeseen kaipaat lisää turvaa ja arvostusta!!!! Ehkä mies noi kuullessaan ei riemusta kilju, mutta asiaa ajateltuaan tilanteenne voi muuttua!!!! Voihan hän hyvinkin olla valmis tekemään enemmän parisuhteenne ja sun eteen,,,kunhan vaan eka saa tietää ettei kaikki oo hyvin eikä parisuhde oo susta tyydyttävä.

Kerro miehelles että harkitset 'eroa'...ehkä hän vasta sit tajuaa tilanteen 'vakavuuden'.

... ja kokemuksesta tiedän, että jotkut miehet ottaa työnsä todella 'vakavasti' ja kun töissä tulee ongelmia, mikään muu ei oo mielessä, mistään muusta ei puhuta, mies kiukuttelee eikä varmasti juttele kivoja tai huomioi, seksi ei välttämättä kiinnosta, mikään yhteinenkään ei oikeen innosta jne... (näin siis ainakin meillä kun vasta työasioiden kanssa oli ongelmia. Vaikka olin raskaana vauva ei juuri tuolla hetkellä (reilu kk) kiinnostanut, vointini ei kiinnostanut, minun piti jaksaa kaikki muu kun mies murehti ja märehti työasioitaan)... mutta asiat pitäisi vain laittaa tärkeysjärjestykseen ja kun töissä menee huonosti voimia pitäisi saada parisuhteesta ja toisaalta päinvastoin...

Kärsivällisyyttä, jos kerta yhteinen lapsikin on tulossa!!!!...osa miehistäni sitäpäitsi on niin 'myytyjä' saadessaan oman ja omista geneistä olevan lapsen syliinsä että parisuhdekin alkaa kukoistamaan ja mies tajuaa mikä on arvokasta...toisaalta toki usein vauva vain lisää ongelmia...mutta sitäpä ei kovin helppoa ole ennustaa kumpaan suuntaan suhde vauvan myötä kehittyy... toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta....

Koita nyt vielä löytää hyviä asioita suhteestanne ja mieti onko suhteenne tarpeeksi arvokas, jotta sen toimivuuden eteen kannattaisi kuitenkin taistella vaikkei nyt juuri hyvin menekään!!!!

 

Minulla on myös tällä hetkellä sellainen tunne, että voiko tämä parisuhde kestää. Olen rv 14 ja juuri vasta viime viikolla oltiin np-ultrassa ja nyt sitten eilen mies teki ihan käsittämättömän tempun. Eli sanoi alkuillasta lähtevänsä tunniksi ulos kaverinsa kanssa ja tulikin sitten ravintoloiden sulkemisaikaan kotiin.

Olo on aivan puulla päähän lyöty. Vaimo on nyt todistetusti raskaana ja pysyy kotona, vaikka mitä tekisin, onko tämä se logiikka vai mikä? En voi uskoa tätä. Mies on muutaman kerran suhteen aikana tullut joistain illanvietoista kotiin huomattavasti myöhemmin kuin oli aiemmin sanonut, mutta mitään näin härskiä ei ikinä. Ja näillä aiemmilla kerroilla on asiasta keskusteltu ja hän on ""ymmärtänyt"", miksi on toiselle epäreilua tulla kotiin monta tuntia myöhemmin kuin on ilmoittanut. Muutenkin hän ollut tämän raskausajan todella kultainen ja tukenut kaikin tavoin.

En tajua mistä on kyse, enkä yhtään tiedä, mitä tekisin. Tuntuu, että luottamus häneen meni nyt lopullisesti.

 

odottakaa että se lapsi syntyy. miehen käytös(omasta kokemuksesta puhun) kyllä muuttuu paremmaksi kun tulee se kaivattu vauva viimeinkin. tuo raskausaika ottaa miehelle myös koville, koska tuntevat jäävänsä jo siinä vaiheessa kakkoseksi sinun huomiollesi. kun silittelet mahaasi ja juttelet sille tai valittelet vaivojasi ei mies voi sitä ymmärtää niin kuin sinä koska sinä olet se joka vauvaa kantaa. meillä ainakin mies sanoi jälkeenpäin kun vaavi oli jo syntynyt että noilla myöhäisillä kotiintuloajoilla ja lukuisilla baari-illoilla vain haki huomiotani(jota toki sai melkoisen kärttyilyn muodossa). nyt tyttö ½-vuotias ja isi on käynyt vain muutaman kerran baarissa ja hoitaa vaavia melkein yhtä paljon kuin minäkin ja on todella rakastunut siihen.
jos lapsi on toivottu, kyllä se ukonkin käytös siitä muutuu, odottakaa vain. tsemppiä teille vielä odottaville ja hyvää joulun odotusta myös!!

 

Kysyppä siltä mieheltä, miksi käyttäytyy noin. Äläkä hyväksy, en tiedä, siksi kun olen paska ihminen ym. koiramaista lässytystä. Meillä oli ihan sama tilanne ja kyllä se otti kaaliin! Tiedän, että mies rakastaa minua ja haluaa minulle vain hyvää, eikä ymmärrä, miten voi musta tuntua tosi pahalta.
Pyysin asiaa miettimään toisin päin ja kertomaan ihan oikeasti, mikä ihme siinä on, että sanoo menevänsä parille ja sitten se onkin parikymmentä!
Helpommalla pääsee kumpikin, kun myöntää lähtevänsä kännäämään...
Tiedän, että tilanne on tosi ahdistava, mutta puhu ja pakota mies puhumaan.Nimenomaan mies saa omin sanoin kertoa ja miettiä, miksi näin toimii. Koita jaksaa hiljaa kuunnella, vaikka mieli tekisikin kuristaa=). Ja anna itsellesi lupa saada kunnon raivarikin... Onnea teille!

 

Harmittaahan tuo varmasti, mutta kyllä elämässä isompiakin vastoinkäymisiä, harmituksia ja mokailuja tulee puolin ja toisin. Ei VOI olla koko parisuhteen luottamus ja jatko kiinni yhdestä ""myöhästymisestä"". Tai siis omalla kohdalla ei olisi.

 

Amina, jos luet viestini kokonaan, niin huomaat, että kyse ei ole ""yhdestä myöhästymisestä"", vaan sama on käynyt aiemmin, tosin ei yhtä kärjistyneessä muodossa. Ja mun mielestä tässä ei ole kyse mistään myöhästymisestä (kun ottaa huomioon, että hän ""myöhästyi"" 8 tuntia...), vaan jostain aika paljon vakavammasta.

Mun mielestä jos toinen sanoo menevänsä johonkin tunniksi, niin siihen pitää voida luottaa.

 

- : Juuri tuota valehtelua tässä en ymmärrä. Mulle ei ole ongelma, jos mies käy baarissa (varsinkin kun käy tosi harvoin, ei edes kerran kuussa), mutta mielestäni siitä on asiallista kertoa toiselle ja mielellään pienellä varoitusajalla, että voi sitten itsekin keksiä jotain muuta tekemistä kuin yksin kotona oleminen.

kiana: olet oikeassa, varmasti ottaa miehelle raskausaika koville. Mutta ihmetyttää vaan, kun on tähän mennessä jaksanut niin hyvin ottaa mun olotilat huomioon. Ja siis eilistä baariin lähtöä ei edeltänyt mikään riita tai muu, oli ollut ihan tavallinen, mukava päivä.

Kiitos kun jaoitte kokemuksianne!

 

Ymmärrän kyllä, että olet harmissasi. En tietenkään tunne sun tilannetta ja taustaa -- ihan omasta perspektiivistä kommentoin. Sain viestistäsi sen kuvan, että mies oli kerran sanonut menevänsä yhdelle ja ilta olikin venähtänyt pilkkuun asti.

Tarkoitin vaan tossa edellä, ettei luotto toiseen ""saisi"" mennä kerrasta poikki. Jatkuva piittaamaton käytös on tietty eri asia. Itse miettisin kuitenkin ensin, mistä miehen käytös on merkki ja pyrkisin purkamaan tilannetta. Kyllähän parisuhteen, johon lapsia hankitaan, toivoisi olevan niin vakaalla pohjalla, että kriisejä ja vaikeuksia selvitellään ja yritetään kasvaa yhdessä. Ettei olla kauhean helposti laittamassa kantapäitä vastakkain.