Hae Anna.fi-sivustolta

Suuri ikäero parisuhteessa

Viestiketju osiossa 'Parisuhteessa' , käynnistäjänä syntinen sisko, 05.11.2007.

  1. syntinen sisko Vierailija

    Minä olen nyt 20v. ja mies 45v. Moni on ollut todella ihmeissään tästä suhteesta mutta kun ollaan melkein kaksi vuotta ihan avoimesti oltu ja kuljettu niin nyt alkaa vasta ilkeät puheet loppumaan. Mutta mitäpä hävettävää meillä olisikaan? Ollaan täysillä rakastuttu toisiimme eikä kyse ole mistään hyväksikäytöstä. (epäiltiin jopa että hakisin itselleni elättäjää,mutta ihan palkkatöissä käyn ja "juoruämmiä" harmittaa... :D) Tunnen tällä hetkellä olevani tyytyväinen elämääni.
    Alku olikin aika hurjaa,oli puheita ja juttuja tosi paljon liikkeellä ja muhun suhtauduttiin ties minkälaisena naisena ja miestä pidettiin hyväksikäyttäjänä... Ehkä ei voi moittia ihmisiä siitä mitä ne ei tiedä mutta kyllä jotkut puheet loukkasivat aika kovaa.....
    Mutta nyt ollaan kihloissa, asutaan avoliitossa ja elämä hymyilee :)
    Mutta jos linjoille osuu muitakin suuremman ikäeron pariskuntia niin kirjotelkaa (ja tottakai muutkin!!!) olisi mukavaa saada juttuseuraa :)
     
  2. vanhanainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    30.10.2007
    Viestejä:
    9
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kun vähän rikkoo sovinnaisuuden normeja, niin alkaa usein näyttää siltä kuin ystäväpiirissä erottuisivat jyvät akanoista.
    Perhepiirin kommentit kannattaa varmasti laittaa välittämisen piikkiin ainakin ensi alkuun.
    On hienoa kun nuori nainen löytää heti aikuisen miehen, nuoret pojat ovat joskus henkisessä kehityksessä eri tasolla ( nyt en puutu siihen ovatko edellä vai jäljessä)
    45-vuotias mieskin voi olla aika lailla pikkupoika, tai sitten hän voi olla kypsä isoisäksi. Ja varmasti onkin.
     
  3. Huh, huh Vierailija

    Kyllä on nyt vanha mies, kun oot 40 v, niin ukko jo 65 v. kurttuinen rusina. Pitäisi nuorten seurustella ikäistensä kanssa. Mitä teillä voi olla edes keskusteltavaa, isä tytär juttuja vai? Olette aivan eri sukupolvea.
     
  4. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    0
    Meillä ikäeroa 16-vuotta ja ei yhtään enempää ainakaan voisi olla. Tää nyt tuntuu kyllä sopivan meille, minä nytten 45-v ja mies 61-v ja ollaan isovanhempiakin jo.
    Kaikki sujuu kun rasvattu seksiä myöten.
    Mutta ei todellakaan yhtään enempää.
     
  5. tuli. Vierailija

    Hurjaltahan tuo ikäero kuullostaa enkä tiedä, kuinka suhtauisin jos oma tytär alkaisi seurustelun 25 vuotta vanhemman miehen kanssa. Oma päätöshän se olisi, eikä kai siinä tilanteessa voisi muuta kuin sopeutua tilanteeseen ja ajatella että ikä on vain numeroita. Kuinka sinun vanhempasi reagoivat suhteeseenne alkuun ja miten tilanne on ajan kuluessa muuttunut? Entä miehen lähipiiri, mahdolliset lapset ym.?

    Julkisuudessahan näitä pareja on mm. Päivi ja Paavo Lipponen (ikäeroa 26 vuotta) ja jo eronneet Aira S. ja E. Peltomäki.

    Sille on mielestäni turha laittaa mitään suurempaa painoarvoa, että mitäs kun olette 40 ja 65 vuotiaita. Aikahan sen näyttää, ei ne suhteet välttämättä toimi enää kahdenkymmen vuoden kuluttua yhtään sen paremmin, kuin jos kumppani olisi samanikäinen.

    Jos suhde toimii hyvin ja rakkautta riittää, niin olisi hullua erota ikäeron vuoksi tai siksi, että suhde ei jollekin muulle sovi. Olet onnellinen nyt, nauti siitä!Jotkut ihmiset juoruavat aina, oli sitten syytä tai ei.

     
  6. tosikko: Vierailija

    Ottakaa päivä kerrallaan. Eiköhän se siitä selviä, millaisen miehen kanssa olet tekemisissä. Valitettavasti joskus käy niin, että vanhempi mies ei kykene tasa-arvoiseen suhteeseen, vaan haluaa olla alistavampi osapuoli. Sellaiseen käsittelyyn yli kolmekymppinen nainen ei suostu, joten mies etsii seuraa nuorista naisista, joilla miellyttämisen halu saattaa olla suurempi kuin se, että suhde on tasa-arvoinen.

    Välttämättä en lapsia lähtisi tekemään suhteessa, jossa on noin iso ikäero. Ainakin miehen tulisi pitää erityistä huolta kunnostaan. Ylipaino + tupakointi + viinan juonti on huono yhdistelmä kenelle tahansa, mutta erityisesti pienen lapsen isälle ja/tai miehelle, jonka tulisi harrastaa säännöllistä seksielämää.

    Kyllä sinä itse tiedät, onko suhde sinulle hyväksi. Sen vuoksi ei kannata olla yhdessä, että voi näyttää pitkää nenää suhteen toimivuuden epäilijöille. Jos saat rakkautta ja sinulla on hyvä olla, niin hienoa.

    Silmiä ei silti kannata ummistaa. Joskus kannattaa kysäistä, miksi miehen aiemmat suhteet ovat päättyneet. Jotkut miehet lähtevät suhteesta muutaman vuoden välein, kun intohimo häviää. Jotkut miehet taas tulevat aina jätetyiksi. Jos suhteitten kaari noudattaa samaa linjaa, voisi vetää johtopäätöksen, että mies ainakaan ei ole omalta osaltaan aiemmista suhteista ottanut mitään opikseen.
     
  7. kokemusta on Vierailija

    Tässä eräs 27v nainen jolla mies on 51v eli ikäeroa on 24 vuotta. Mies on tosi nuorekas eikä lainkaan ukkoutunut (ainakaan vielä).

    Aiemmin olen seurustellut ainoastaan ikäisteni kanssa ja miehellä sama juttu. Tässä nyt "vain kävi näin", että aloimme viihtyä yhä paremmin yhdessä emmekä missään vaiheessa ole edes tajunneet ikäeroa. Toisen kanssa on vain niin hyvä olla että tällaista en ole koskaan kokenut. Yhdessä olemme olleet vuoden verran ja suhde vain paranee koko ajan. Luonteet ja koko olemuksen perusvire ovat hätkähdyttävän samanlaiset, on ihan sama onko tuo mies 21v vai 61v, niin sopiva hän on minulle.

    Aivan aluksi tietty kaverit ja vanhemmat hieman ihmettelivät, varsinkin kun en koskaan ennen ole yli kolmekymppisiin vilkaissutkaan ja tämä mies kolahti henkisesti niin voimakkaasti. Ihmetys haihtui kuitenkin erittäin nopeasti eikä kukaan kommentoi mitenkään negatiivisesti, päinvastoin. Miehellä on pari jo aikuista lasta jotka suhtautuvat minuun erittäin mukavasti, mieskin kun on kunnollinen pitkien suhteiden mies eikä mikään tyypillinen tissibaarin rasvainen vanha pukki. Kyllähän se tietty ensi tapaamisella hymyilytti kun isällä ja pojalla on samanikäiset tyttöystävät.

    Ennen vanhaan täällä elleissä minäkin joskus kommentoin "setämiehille" ja yökkäilin näiden ikäerojuttujen kohdalla. Hyvä oli arvostella kunnes kalahti omaan nilkaan :) Opinpahan, etten puutu toisten asioihin enkä arvostele ihmissuhdeasioita, joista itselläni ei ole kokemusta.
     
  8. monta pulmaa Vierailija

    Itse en toivoisi lapselleni noin iäkästä miestä, lasten hankkiminen tuossa iässä yms. ei ole ihan ongelmatonta. Samoin kokemukset elämästä ovat eri tasolla.

    Ainahan ette voi kahdestaan kökkiä kotona, miten seuraelämänne?
    Ehkä 45 v. mies jossain 20 v. bileissä ei tunne oloaan kovin kotoisaksi, historia ja kokemukset ovat aikalailla toisistaan poikkeavia. Kuinka kauan hän jaksaa?

    Entä itse, tunnetko hyväksi olosi hänen ystäviensä (samanikäisiä?) seurassa vai onko olo kuin isin ja äidin ystäväpiirissä. Onpas se Milla kasvanut jo isoksi tytöksi, mites koulu menee...

    Äidilläni ja isälläni oli 17 v. ikäero. Isä kuoli kun nuorimmainen oli 7 v. emmekä me muutkaan aikuisiksi ehtineet. Äiti sanoi aina, että ei enää tekisi niin. Se vanhempi yrittää olla nuorekkaampi konstilla millä hyvänsä ja se nuorempi teeskentelee olevansa kypsempi ja vanhempi, mikä näkyy pukeutumisessa, käytöksessä tms. Kumpikin siis elää muuta kuin omaa elämäänsä.

    Oikeastaan naurattaa ajatus teistä kulkemassa kumpikin napapaidoissa, lantiohousuissa, ketjuissa ja niiteissä kuin teinit tai sitten jakkupuvussa ja puvussa pönäkköitä aikuisina salkut kainalossa.
     
  9. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kun me saatiin ensimmäinen lapsi oli mieheni 36-v ja pojan syntymän hetkellä 49-v. Lapseni eivät ole koskaan hävenneet vanhaa isää päinvastoin eikä nyt kukaan ole pitkään kattonut koskaan.
    Ja meillä on muutenkin mennyt suhkot hyvin.
     
  10. syntinen sisko Vierailija

    Kiitos vastauksista!!!
    Niinhän tässä ollaan mentykin päivä kerralla-periaatteella.
    Ollaan molemmat sitä mieltä että maailma voi tuoda mitä vaan tullessaan. :) Hyvää tai pahaa. Mutta mitäs niitä etukäteen märehtii kun nyt menee todella hyvin. :)

    Ja kyllä meillä puhuttavaa riittää, luottamuksen taso on jotain ihmeellistä. ihan kaikesta voidaan keskustella keskenämme. Arvatkaa vain montako kertaa olen kuullut tuon isä-tytär jutun? Mutta en kyllä pidä sitä sellaisena koska minulla ja isällä on aina ollut hyvät välit ja hänen kanssaan on käyty "oikeita" isä-tytär keskusteluja välillä kovallakin äänellä. Ja isä toimi mulle "äitinä" siitä lähtien kun täytin 6v. ja äitini kuoli. Eli isä on tukeni ja turvani aina :) Mutta parisuhdettani en osaa tähän millään lailla verrata.

    Kun taas seksistä puhutaan niin se elämänkokemus tuo varmuutta siihenkin.
    Kaikki sujuu hyvinkin rauhallisesti jos vain pyytää,se ei ole sellaista hätäilyä kuten nuorilla pojilla eikä "sukille tulemista" :D
    Ajatusmaailmamme menee ihmeen paljon yksiin mutta tottakai erojakin on, sehän on ilmselvää..

    Ihmisten suhtautumisesta vielä että lähimmät ihmiset oli aluksi todella varautuneita tästä aiheesta, mutta isoin osa sen helpottamiseen oli se että me ei koskaan piilouduttu, tutustuttiin ja kyläiltiin puolin ja toisin. Ja nyt kaikki meidät jo tuntee ja tietää ettei tässä ole mikään hyväksikäyttö kyseessä.
    Mutta niitä juoruilijoita piisaa edelleenkin vaikka suhteellisen isossa kaupungissa asutaan. Voi niiden riemua jos jompikumpi meistä esim. paikallisessa ravintolassa tanssii jonkun toisen kanssa. siinä on heti kolmiodraama!!! Muuta kiva jos niillä on kivaa...

    Kirjotelkaa!
     
  11. No mä en kyllä ajattelis mitään isäsuhdetta tms. Voi tuo toimiakin, jos on toimiakseen.

    Mutta, mutta. Olis ihan kiva nähdä isän ilme, kun tytär tuo näytille vävyn, joka on isääkin vanhempi. Ja olis kiva nähdä jatkossa kun tyttären isä ja vävy saunovat yhdessä, ottavat muutaman kaljan ja polttelevat piippua rantalaiturilla. Heillä riittää varmasti paljon puhuttavaa keskenään.
     
  12. maajussin morisan Vierailija

    Meillä on ikäeroa vajaa 14v päivittäisessä elämässä se ei näy mitenkään, mutta joissain erityistilanteissa näkyy ja tuntuu.
    Minulla on paljon eri ikäisiä ystävättäriä, osa heistä on minua melkein 10v nuorempia. Näihin tyttöjen baari tapaamisiin en ota miestäni mukaan, koska uskon ettei hän siihen ympäristöön sopisi. Iältään hän olisi useimpien tyttö ystävieni isien ikäluokkaa. Ikäeroa lisää vielä sekin, että minä olen täysin kaupunkilainen ja mies taas ikänsä maataloa pyörittänyt.
    Näitä teinibileitä on kuitenkin harvoin ja pääasiassa liikumme parina ulkona. Mieheni näyttää ikäistään vanhemmalta ja minä taas nuoremmalta kuin ikä edellyttäisi, joskus on tullut noloja tilanteita kun vieras kysyy mieheltä: onko tuo sinun tyttäresi.

    Meillä ikäeroa tasoittaa sama elämäntilanne, molempien lapset ovat suurinpiirtein saman ikäisiä ja uusia emme enää halua. Elämänarvot ovat myös samat ja muutenkin olemme samanlaisia ihmisiä.
     
  13. syntinen sisko Vierailija

    Myös minun mies on ikäisekseen nuorekas (muttei lapsellinen). Vieraammat ihmiset kun ovat arvioineet mieheni ikää, jokainen on arvioinut n. 10 vuotta alakanttiin. Se nuorekkuus oli yksi mihin ihastuin :) Hän ei ole ollenkaan kaavoihin kangistunut tai "ukkoutumassa" oleva mies. Molemmat olemme "tunteellaeläjiä" ja siksi joskus tulee hulluteltua ihan yhtäkkisen yllättäin ja se on ehkä parasta arjen piristystä toisen läsnäolon lisäksi jotan minä ainakin kaipaaan paljon jaksaakseni syksyn synkkyydessä

    Noista bailukuljeskeluista sen verran että itselläni ei oikestaan paljon sellaista bile-elämää ole, olen enemmänkin kotihiiri ja mielummin olemme kahdestaan kun bailaamassa. Toki kummankin pitää tuulettua, yhdessä tai erikseen mutta se ei ainakaan ole kumpaakaan häirinnyt jos toinen tahtoo lähteä ihan omalla porukalla. Tosin tullaan kyllä toimeen toistemme kavereiden kanssa mainiosti ja minullakin parhaimmat ystäväni ovat jonkun verran minua vanhempia :)
    Sanotaanko että n. kerran kuukaudessa käydään yhdessä parilla paikallisessa ravintolassa ja se riittää kyllä mainiosti minulle, mieheni nyt saattaa käydä "poikien" kanssa jonkun verran enemmän, mutta enimmäkseen kutsuttaessa sanotaan että emäntä mukaan! :D

    Joku kun otti esille mieheni taustat niin sen verran haluan kertoa että hän oli liki 10 vuotta naimisissa aikaisemmassa vaiheessa (suhde loppui vaimon syrjähyppyyn) ja uskon sen kyllä koska tämä nainen on nykyään kuuluisa tästä ettei malta montaa vuotta olla yhden kanssa. Syitä eroon muutenkin mieheni on kertonut paljon ja myöntänyt itsekin olevansa "syyllinen", siihen suhteeseen kun on tarvittu heidät molemmat... mutta tottakai parina poikamiesvuotena kerkii aikuinen mies mennä, mutta kelläpä menneisyyttä ei olisi :) Asioista on puhuttu paljon eikä "eksät" vaivaa.

     
  14. Emmentalia Vierailija

    Olen 19 ja mies 50. Se on paljon se, mutta tällä hetkellä meillä on parempi olla toistemme kanssa kuin ilman toisiamme. Tiedostamme, että tämä tuskin kestää loppuelämää ja lapsista ei olla vielä puhuttukaan ja se on toki surullista ja ikävät ajatukset tulee ajoittain mieleen. Olemme olleet yhdessä n. 9kk emmekä asu keskenämme vaikka suurimman osan ajasta vietämmekin yhdessä. En ole ajatellut ainakaan toistaiseksi esitellä häntä sen kummemmin vanhemmilleni, katsotaan nyt, missä olemme parin vuoden päästä vai olemmeko edes. Olen kuullut isä-tytär juttuja aivan kuin muutkin ja ihmiset ovat ihmetelleet, mutta mieheni on nuorekas, minä ikäistäni vanhempi ja minä se taisin olla joka aloitteen teki. Olemme onnellisia tässä ja nyt, miksi turhaan itkeä tulevaisuutta?
     
  15. nti Vierailija

    Seurustelen 20 vuotta vanhemman miehen kanssa, minä 19 ja hän 39. Kuulostaa hurjalta, mutta jokainen joka mieheni ja minut tuntee ei ajattele niin. Kaikenlaista juttua on kuultu, että hän hyväksikäyttää minua jne. Mutta jutut alkavat hiljenemään ja ihmiset tajuamaan, että oikeasti rakastetaan toisiamme! Välillä tuntuu, että hän on teinimpi kuin minä. Kun meidän ikiämme tietämätön henkilö näki meidät hän oletti että minä olen n. 25 ja mieheni 30 eli emme näytä miltään isältä ja tyttäreltä. Tämä ei tarkoita, että tämä kävisi kaikille ihmisille. Ihmiset ovat erilaisia ja niin pitääkin. En minä jokaisen nelikymppisen kanssa olisi. Numerot eivät välttämättä kerro mitään. Kun kuulin itse vastaavan tapauksen vuosia aiemmin ajattelin, että hullua, sairasta jne, mutta kun se sattui omalle kohdalle se avarsi näkemystäni. Koskaan ei pitäisi arvostella toisten päätöksiä!!! Ja vaikka kumppani olisi saman ikäinen hän voi olla enemmän kusipää kuin paljon vanhempi tai nuorempi... tai olla olematta. Ikä ei takaa suhteen onnistumista.
     
  16. Leena Uusi jäsen

    liittynyt:
    31.07.2008
    Viestejä:
    4 431
    Saadut tykkäykset:
    0
    Meilläkin 15 vuotta ikäeroa ja kyllä niitä samantyylisiä juttuja kulki meistäkin kun aloimme seurustelemaan.Että mies muka käyttää hyväkseen yms pöljää...mutta kateellisia ne kai on.
     
  17. *miina* Vierailija

    Meil ikäeroa vain 5vee, tosin mies meillä se nuorempi ja tuo ero on niin pieni, ettei sitä arjessa huomaa:)
     
  18. joo ei... Vierailija

    Kaverini on seurustellut pari vuotta itseään 17 vuotta vanhemman miehen kanssa, kaveri on 25, tämä mies 42. Muutti juuri tämän miehen luo.

    Heidän suhde on ainakin ihan outo. Lähinnä vain ryyppäävät yhdessä, mies on pelivelkainen ja peliriippuvainen, kaveri on maksellut miehen velkoja, ja ottanut omilla nimillään vippejä, kun mies on ulosotossa. Sitten kaveri on kusessa niiden vippien kanssa, ja naukuu minulta rahaa lainaksi- en lainaa ihan periaatteestakaan, sillä koskaan en niitä takaisin saisi, ja itse ovat soppansa keittäneet.

    Heillä ei ole kyllä henkisesti mitään yhteistä, miehellä on 16-vuotias tytärkin, joka on tämän "äitipuolensa" nähnyt pari kertaa.

    Mutta jokainen taaplaa tyylillään. Itse pidän kyllä lähemmäs oman ikäisistä miehistä, en sellaisista, joka voisi olla iältään vaikka oma isäni.
     
  19. jokaiselle jotakin Vierailija

    Eihän tossa mitään ongelmaa ole. Jotkut miehet vaan ei kasva koskaan aikuiseksi ja niille sopii paljon paremmin joku tyttärensä ikäinen typykkä. Eihän niitä oman ikäiset naiset edes halua. Toisaalta taas jotkut naiset on jo kaksikymppisinä ihan kolmivitosen oloisia ja näköisiä eikä niitä taas omanikäiset miehet toista kertaa katso. Hyvä kun kysyntä ja tarjonta kohtaa:)
     
  20. sorry vaan... Vierailija

    kuulostaa kyl aika oudolle kun 20:nen seurustelee yli 40:sen kanssa, jonkin mättää?
    Oiskohan kysesää jokin myöhäisiän ped...i?
     
  21. örkki sentään. Vierailija

    Joo hyi.. ei oo kaikki kohillaan tommosen 40-50 vuotiaan miehen päässä joka haluaa seurustella lähes vielä teini-ikäisen tytön kanssa. Taitaa vaan olla seksin vuoksi ja tuoreen lihan takia näiden tytsyjen kanssa.
    Ja tottakai tuollasista 19-kesäsistä on "ihkuu" kun vanhempi setä osottaa huomiota, ja opettaa erilaisia kikkoja sängyssä.

    Mua kyllä ilettäis jo pelkkä ajatus siitä, että pitäs mennä sänkyyn jonkun käppänän kanssa! Oma isä on 50v, ja en vois edes kuvitella olevani isäni ikäisen miehen kanssa.

    Ennemmin otan nuoren ja viriilin miehen, en tuollaista keski-ikäistä äijää, jonka munakarvatki on enemmän tai vähemmän harmaat, muusta kropasta puhumattakaan.
     
  22. toisin päin Vierailija

    Minun mieheni on 30v ja minä olen 40v. Seksuaalisesti olemme molemmat aktiivisillamme. Sitä paitsi nuorempi mies pitää minutkin nuorekkaana:)
     
  23. christinahhh Uusi jäsen

    liittynyt:
    04.11.2008
    Viestejä:
    38
    Saadut tykkäykset:
    0
    Mikäs siinä vielä sellaisen 10 vuoden ajan, kun seurustelette, mutta 20 vuoden päästä löydät äijäsi vanhainkodista. Ja itse olet sen 40.
     
  24. Lillukka- Vierailija

    Isäni oli äitiä paljon vanhempi. Me lapset synnyimme äidin ollessa vielä melkoisen nuori. Kun vartuimme, oli äiti edelleenkin nuorekas ja meneväinen, isä taasen mukavuutta ja kotia rakastava ja siellä viihtyvä eläkeläinen. Eivät he tahoillaan onnettomia olleet, mutta eivät yhdessä myöskään onnellisia. Omat huoneet ym. viimeiset kymmenen vuotta. Eivät eronneet, koska elämä sujui mukavasti ja omaisuutta oli sen verran, että jakoon sitä eivät halunneet laittaa -mihinkäs sitä kumpikaan kodistaan.

    Isänä vanhempi isä on (ainakin meillä oli) paras mahdollinen näin jälkikäteen ajateltuna. Aina oli aikaa meille ja mielenrauha ja viisaus oikein huokui hänestä. Poislähtöhän voi tapahtua iässä missä tahansa, mutta mitä vanhempi on sitä nopeammin se on oletettavasti edessä.

    Itse en tieten tahtoen vanhempaa miestä ottaisi, en kyllä enää nuorempaakaan (seurustelin ennen nykyistä miestäni 13 vuotta nuoremman miehen kanssa pari vuotta). En siis asettaisi itseäni alttiiksi ihastumiselle tai rakastumiselle lähtemällä treffeille huomattavasti eri ikäisen kanssa. Eri ikäiset ovat lähes aina eri vaiheessa elämässään. Näennäinen poikamaisuus (tyttömäisyys)ja nuorekkuus voi olla kypsymättömyyttä tai sitä, että kokee oman ikänsä rasitteena, ei siis hyväksy luonnon lakia vanhenemisesta. Toki on ihmisiä jotka ovat oikeasti sekä nuorekkaita, että pitävät elämänsä balanssissa ikänsä huomioon ottaen.

    Leena, taas kerran -miksi ihmeeessä sinä aina vedät tuon kateuden mukaan, jos joku tekee tai ajattelee asioista eri tavoin kuin sinä ("mutta kateellisia ne kai on.")?
     
  25. Leena Uusi jäsen

    liittynyt:
    31.07.2008
    Viestejä:
    4 431
    Saadut tykkäykset:
    0
    No mutta mitä muuta se sitten on? Kyllä se minusta kateutta on kun aletaan pilkaa tekemään.Toisinajattelijat voivat olla toista mieltä mutta eivät he kai pilkkaa alkaisi heittämään.
     

Jaa tämä sivu