Suuri ikäero parisuhteessa

Leena:

En oo kyllä kateellinen sulle kun sulla on vanhempi mies! Ihan se ja sama.

Samaa vois väittää susta, että olet kateellinen muille, kun aina kommentoit joka väliin jotain.
Ei se mitään pilkkaa ole, kun KAIKKI EIVÄT OLE SAMAA MIELTÄ, TAI HALUA ITSELLEEN PUOLTA VANHEMPAA MIESTÄ.

Luulet itsestäs vähän liikoja, jos väität kaikkia kommentoijia kateellisiksi. Et sinä itsekään ole niin täydellinen, mitä annat aina kaikille täällä olettaa.Kovat on luulot itsestäsi.

 

No mutta mitä muuta se sitten on? Kyllä se minusta kateutta on kun aletaan pilkaa tekemään.Toisinajattelijat voivat olla toista mieltä mutta eivät he kai pilkkaa alkaisi heittämään.

Pilkkaan nyt voi olla muitakin syitä, vai koetko sinä tavalliset kommentit herkemmin pilkkana kuin joku toinen? En jaksa uskoa, että aikuiset ihmiset olisivat kateellisia toistensa miehistä. Vai onko juuri sinun miehessäsi muidenkin mielestä jotain spesiaalia joka aiheuttaa kateutta? Mikä ja tai mitä ominaisuuksia nuo ovat?

Miten juuri sinun kohdallesi noita kateellisia pukkaa niin paljon, oli asia sitten lähes mikä tahansa?

 

Leenan tyyli kirjoittaa:

Hänellä on aina kaikki ihanampaa, parempaa, hienompaa, täydellisempää kuin kellään muulla.
Mies, koirat, koti, koko elämä on parempaa ja takuulla arvokkaampaa kuin muiden.

En tiedä huomaako Leena sitä itse, mutta hänen kirjoituksistaan paistaa aina tuollainen kehuskelu läpi.
Niin, eihän me muut olla yhtään mitään, ja meidän elämätkään ei ole yhtä täydellisiä kuin Leenan.

Voi Yhyy...

 

sori vaan, mutta alkuperäiselle olisin sitä mieltä, ettei ko suhde tule kauaa kestämään...
mutta kivahan se on, että nyt on mukavaa yhdessä. vaikka 10v jaksatte yhdessä, et ole sittenkään liian vanha toiselle suhteelle ja vaikka lapsille...

 

pitää ottaa, kun ne kohdalle sattuvat. Kuinka moni samanikäisten liitoista purkautuu, ennenkuin ovat ehtineet olla yhdessä 10 vuotta? Ei se riski ole yhtään suurempi, vaikka puolisoilla olisikin ikäeroa suuntaan tai toiseen.

Meillä se on niinpäin, että minä olen reippaasti yli 10 v miestäni vanhempi. Yhdessä on olut jo yli 20 vuotta ja edelleen meillä on tosi mukavaa elellä yhdessä. Edes yhtään vakavaa riitaa ei ole ollut, eropuheita ei ole tullut edes mieleen. Mies oli kolmikymppinen ja minä yli nelikymppinen aloitellessa.

Ihmisillä riittää aina puhumista, jos joku ei noudata yleistä kaavaa. Mitä siitä? Onpahan heilläkin huvinsa, kun muuta parempaa ei ole.

 

Vanaha kiinalainen sananlasku sannoo, että ihan sama minkä värinen kissa o ku se vaen pyytää hiirie.

Sanotaan me, että ihan sama minkä ikänen ukko o , ku se vuan kykenöö suorohommiin.

 

Vanaha kiinalainen sananlasku sannoo, että ihan sama minkä värinen kissa o ku se vaen pyytää hiirie.

Sanotaan me, että ihan sama minkä ikänen ukko o , ku se vuan kykenöö suorohommiin.

Suuri ikäero tulee esiin loppupäässä.Vanhemmalla voi olla kaikenlaistä häikkää terveydessä,suorohommista ei puhettakaan,nainen parhaimmillaan iän puoleen tuskailee suoronpuutteessa ja vaikka mitä tuskaa vanhan miehensä takia.Sama reilusti vanhempi nainen.Kyllä samanikäisyys on best.Pari-kolme vuotta ei haittaa.Pariskunta ikääntyy ja rupsahtaa samaa tahtia.

 

Elekee äijät oloko niin varmoja tuosta asenteestanne. Ennen minä oon muutaman kymmenen vuotta onnellinen ja hyvässä suhteessa, kun kokonaan iliman tai tappelen samanikäisen suoromiehen kansa, jonka päässä ei oo muuta kun sahajauhua.

Mulla on kokemusta semmosestä samanikästen liitosta parinkymmenen vuuen ajalta. Kyllä niin oli, että ne suorohommat jäi liian vähhiin, puhumattakaan muusta yhteisestä elämästä. Äijälle oli menemiset ja omat kotkotukset, eivät ollenkaan perheelliselle miehelle soveliaat, ihan liian tärkeitä, jotta siinä olisi vaimoa kerinnyt ajatella. Sitä paitsi, laiska ja suhteellisen keheno se mokona oli niissä touhuissa.

Tämä uusioliitto on ollu alusta asti ihan toista luokkaa. Kun synkkaa arjessa, synkkaa peitonkin alla. Iästä riippumatta. Sitäpaitsi, nuoren puolison mukana pysyy itsekin paljon pirteämpänä ja eläväisenä, kun ei sulkeuduta neljän seinän sisälle telkkaria tuijottamaan.

 

Ettei menisi taas Leena-ketjuksi, mutta ihmettelen vain: hän on täällä elleissä kirjoitellut todella yksityiskohtaisia asioita itsestään. Noiden tarinoiden perusteella hänen tuttujensa olisi aivan helppoa tunnistaa hänet. Itse en kyllä tämmöiselä foorumilla loruile kovinkaan tarkkaan itsestäni, vaikka olen silloin tällöin käynyt neuvoja kysymässä jne. Leena sen sijaan lavertelee ummet ja lammet elämästään. Outoa itsensäpaljastelua.

 

Mutta eihän hänellä asu naapureita lähimaillakaan.

 

Leena:

En oo kyllä kateellinen sulle kun sulla on vanhempi mies! Ihan se ja sama.

Samaa vois väittää susta, että olet kateellinen muille, kun aina kommentoit joka väliin jotain.
Ei se mitään pilkkaa ole, kun KAIKKI EIVÄT OLE SAMAA MIELTÄ, TAI HALUA ITSELLEEN PUOLTA VANHEMPAA MIESTÄ.

Luulet itsestäs vähän liikoja, jos väität kaikkia kommentoijia kateellisiksi. Et sinä itsekään ole niin täydellinen, mitä annat aina kaikille täällä olettaa.Kovat on luulot itsestäsi.

Poimin nyt tämän näiden kaikkien kummallisuuksien joukosta, kun en kertakaikkiaan viitsi kaikkiin ruveta kommentoimaan.

Nyt ette tainneet käsittää mitä minä tarkoitin, koetan selvittää sen juurta jaksaen...ettei vaan taas tulisi väärinkäsityksiä.
Totta helkkarissa saa ja pitääkin olla erimieltä asioista, eihän siitä tulisi yhtään mitään jos kaikki vaan olisi "joo joo" "tuo on oikein" yms.Erimieltä voi olla vain niin monella eritavalla.Minusta asia kääntyy siinä vaiheessa sitten kateudeksi kun aletaan kylällä levittelemään ilkeitä juttuja, joilla ei ole päätä eikä häntää...sekä keksitään valheita.Pilkkanimiä sekä puhutaan selän takana pahaa toisesta.Sellainen käyttäytyminen tuskin on mitään muuta kuin kateutta.Eli en todellakaan väitä kaikkia kommentoijia kateellisiksi.Mistä kummasta tällainen käsitys on saanut alkunsa? Käsitän vain ne pilkkakirveiden heittäjät kateellisiksi.

Enkä todellakaan pidä itseäni muita parempana, en todellakaan.Olen varsin tavallinen kaduntallaaja...ehkä minulla on sitten jonkinlaista uskallusta iloita siitä harmaasta arjesta, enkä valita aivan pienenpienistä asioista.Vaikka saatte uskoa, että niitä ongelmia on minulla taatusti yhtä paljon minulla kuin kenellä muulla tahansa, niin työelämään kuin vapaa aikaankin liittyen.Mihin vapaa aikaan? Helkkari...eihän minulla edes sellaista ole! =)

Kummallisesti minun teksteistäni aina poimitaan sellaisia asioita joita en edes...no en ainakaan tietoisesti korosta.Olen kyllä senkin kertonut miten kurjassa vanhassa omakotitalossa asumme mieheni ja koiriemme kanssa...taloudellisesta tilanteestamme mikä ei häävi ole...remontin tarpeesta, mihin ei rahaa tunnu löytyvän sekä sairaista vanhemmistani.Ihmettelen vain että mikä tuossa listassa nyt on sellaista mikä herättää sitä kateutta tai tarvetta pilkkaamiseen?

 

Ei varmaan kenenkään pitäisi Leenalle olla kateellinen. Leena vaan on normaalia värikkäämpi persoona. Hän osaa myös iloita pienistä arjen asioista. Minä ainakin tykkään lukea hänen kirjoituksia.
Yksi asia jäi kuitenkin häiritsemään. Käsitetäänköhän tuo kateellinen sana vähän erilailla eripuolilla suomea.

Minusta asia kääntyy siinä vaiheessa sitten kateudeksi kun aletaan kylällä levittelemään ilkeitä juttuja, joilla ei ole päätä eikä häntää...sekä keksitään valheita.Pilkkanimiä sekä puhutaan selän takana pahaa toisesta.Sellainen käyttäytyminen tuskin on mitään muuta kuin kateutta.Eli en todellakaan väitä kaikkia kommentoijia kateellisiksi.Mistä kummasta tällainen käsitys on saanut alkunsa? Käsitän vain ne pilkkakirveiden heittäjät kateellisiksi.

Minun mielestä nuo perustelut liittyvät jo juoruiluun ja kiusaamiseen.

Luulen tuon Leenan kiusaamisen johtuvan sieltä seksipalstan kirjoitteluista, vaikka tilanne on muuttunut täysin, niin kaikki eivät osaa unohtaa mennyttä aikaa.
Siirtykäämme nyt viimeistään me kaikki tasa-arvoiseen ja toisia kunnioittavaan keskusteluun.

 

Tykkään Leenasta, jo se että hän on kaenuusta, kertoo hänen olevan tolukku naenen.

 

Kiva kun Väenöstäkin on tullut Leena fani.
Kiva on noita Väenönkin juttuja lueskella, vaikka en asukkaan Kaenuussa.

 

Kiitoksia vaan, ei minua fanittaa tarvitse. =) Riittää kun on ystävä kanssani, "nettiystävä" =) Sillä se on jo paljon se.

 

Riippuu tietysti paljon ihmisistä, onko ikäistään nuorermpi / vanhempi jne. Itse valitsen itseäni korkeintaan 7-9 vuotta vanhempia miehiä, mielellään lähes samanikäisiä. Itse olen 25 v. Minulla oli mies joka oli minua muutaman vuoden vanhempi, tämä oli aivan ikäänsä vastaava mies. Kuten seuraavakin. Tätä seuraava taas oli minua viisi vuotta vanhempi, ja hänen ystävänsä ihmettelivät että miksi noin nuori nainen, vaikka se oli vain se viisi vuotta. Tämä oli ikäisekseen nuori, joten sovimme mainiosti keskenämme.

Minua yrittää iskeä aina noin viisikymppinen mies kun tämä minut näkee, hipaisee ohimennen ja lepertelee minkä ehtii mutta minua ei tämä kyllä kiinnosta kun mies voisi olla isäni! Kun olin 18-19 minua piiritti tuolloin neljänkymmenen yli oleva mies, tästä jäi lähinnä traumat, koska koin tämän niin paljon vanhemmalta tulevan koskettelun hyvin ahdistavaksi häirinnäksi.

Tutullani, miespuolisella, on itseään 8 vuotta vanhempi nainen. Tämä on kaikista meistä läheisistä hyvin luonnotonta, koska mies ei ole ikäistään (minun ikäiseni) yhtään kypsempi.

Isovanhemmillani on ollut ikäeroa parikymmentä vuotta. Isoisäni on kuollut samana vuonna kuin minä olen syntynyt, isoäitini on siitä asti ollut yksin. Hän on nyt 85 vuotta. Suurella ikäerolla, jos on niin onnellinen että kuolee vanhuuteen, saa korkealla iällä hakea uuden kumppanin tai sitten tyytyä elämään loppuelämänsä ja kuolemaan yksin. Jollei sitten halua ajatella niin että "Ei tämä suhde kestä kuitenkaan, joten ikäerolla ei ole väliä" -jollaista suhdetta ei kannattaisi edes aloittaa, silloin ei ole tosissaan.

Jokaisen oma asiahan se on minkä ikäiseen ihmiseen rakastuu, ja mitä tämän kanssa tekee. Silloin vain kuuluu vähemmistöön, ja on syytä varautua väistämättä tuleviin syytöksiin ja ihmettelyihin.

 

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta varsinaisista ikäeroista parisuhteessa; minun ja mieheni ikäero on viisi vuotta. En nyt kuitenkaan aio puhua miehestäni, vaan ihan aiheesta. Olen 21-vuotias, ja minulla on läheinen miesystävä, joka on 44-vuotias. Kun kirjoitan iän ja kuulen sen sanottuna, järkytyn! Mieleeni tulee kuva keski-ikäisestä rupsahtaneesta ukosta, jolla paistaa kalju päälaella ja jonka kanssa minulla ei voisi olla mitään yhteistä. Totuus on kuitenkin aivan toinen. Mies on kanssani harvinaisen hyvin samalla aallonpituudella, enkä voisi kuvitella ketään, joka sopisi paremmin yhteen kanssani. No, hän on kuitenkin myös tahollaan naimisissa, ja tosiaankin vain ystävä. Se jokin puuttuu.

Sitten taas... entinen opettajani. Ikää en osaa arvioida, varmastikin lähempänä viittäkymppiä. Jo yläasteella koin vetoa häntä kohtaan, mutten kuvitellut häntä mitenkään romanttisessa mielessä, tunsin vain "jännitettä välillämme" (ja sekin oli tietysti yksipuolista). Kului muutama vuosi peruskoulun päättymisen jälkeen, ja tapasin hänet uudelleen. Hän oli hieman maistissa, ja halasi ja kyseli kuulumiseni. Siinä juttelimme hetken, kunnes hänen täytyi mennä. Olin kyllä muistellut häntä ja nähnyt hänestä unia, mutta tämän tapaamisen jälkeen en ole saanut häntä mielestäni, vaikka siitä on jo aikaa. Haaveissani meillä on yhteinen koti... ja vaikka mitä. Tiedän, että kyseessä on pelkkä haave, mutta toivoisin niin, että voisin... jotain, en tiedä mitä. Vain jotain. Periaatteessa minulla on paljonkin tilaisuuksia tavata häntä, sillä hän asuu samalla paikkakunnalla, mutta... en vain tiedä mitä tehdä. Joten olen vain, ja haaveilen.

 

Minä olen nyt 20v. ja mies 45v. Moni on ollut todella ihmeissään tästä suhteesta mutta kun ollaan melkein kaksi vuotta ihan avoimesti oltu ja kuljettu niin nyt alkaa vasta ilkeät puheet loppumaan. Mutta mitäpä hävettävää meillä olisikaan? Ollaan täysillä rakastuttu toisiimme eikä kyse ole mistään hyväksikäytöstä. (epäiltiin jopa että hakisin itselleni elättäjää,mutta ihan palkkatöissä käyn ja "juoruämmiä" harmittaa... ) Tunnen tällä hetkellä olevani tyytyväinen elämääni.
Alku olikin aika hurjaa,oli puheita ja juttuja tosi paljon liikkeellä ja muhun suhtauduttiin ties minkälaisena naisena ja miestä pidettiin hyväksikäyttäjänä... Ehkä ei voi moittia ihmisiä siitä mitä ne ei tiedä mutta kyllä jotkut puheet loukkasivat aika kovaa.....
Mutta nyt ollaan kihloissa, asutaan avoliitossa ja elämä hymyilee
Mutta jos linjoille osuu muitakin suuremman ikäeron pariskuntia niin kirjotelkaa (ja tottakai muutkin!!!) olisi mukavaa saada juttuseuraa

Hei ja ihanaa, että "kanssasisaria" löytyy! Minä olen itse kohta nelikymppinen ja mieheni täytti 65. Oletteko ajatelleet muuten perheenlisäystä? Me olemme, mutta kavereiden puheet siitä, että älä ota noin vanhaa miestä lapsesi isäksi -tulee kaikkia riskejä lapsen terveydelle jne. masentaa minua...

 

Tuo kyllä on jo sairasta. Hyvä ettei ihan pedofiliaakin jo. Itsellä ikää pikkaisen reilut 21v ja en missään nimessä vois ottaa mitää yli viittä vuotta vanhempaa miestä. Elämäntilanteet ja halut/toiveet on jo sitten niin erilaisia ettei siitä tulis mitää. Voihan olla kii tyypistä, mutta musta asia on näin.
Eikö tollasilla jo päässä viiraa, että näin nuorina melkei isänsä ikäsiä ukkoja naivat?

 

Hurjaltahan tuo ikäero kuullostaa enkä tiedä, kuinka suhtauisin jos oma tytär alkaisi seurustelun 25 vuotta vanhemman miehen kanssa. Oma päätöshän se olisi, eikä kai siinä tilanteessa voisi muuta kuin sopeutua tilanteeseen ja ajatella että ikä on vain numeroita. Kuinka sinun vanhempasi reagoivat suhteeseenne alkuun ja miten tilanne on ajan kuluessa muuttunut? Entä miehen lähipiiri, mahdolliset lapset ym.?

Ei kuulu muuten pätkääkään vanhemmille vaikka seurustelisi elinkautisvangin kanssa!

 

Itse en toivoisi lapselleni noin iäkästä miestä, lasten hankkiminen tuossa iässä yms. ei ole ihan ongelmatonta. Samoin kokemukset elämästä ovat eri tasolla.
quote]

Keskitytään nyt ihan vain omaan elämään, et sä lapsiasi omista. "En toivoisi.."

ei se sun aikuinen lapsi ole enää mitenkään sun.

 

Tuo kyllä on jo sairasta. Hyvä ettei ihan pedofiliaakin jo. Itsellä ikää pikkaisen reilut 21v ja en missään nimessä vois ottaa mitää yli viittä vuotta vanhempaa miestä. Elämäntilanteet ja halut/toiveet on jo sitten niin erilaisia ettei siitä tulis mitää. Voihan olla kii tyypistä, mutta musta asia on näin.
Eikö tollasilla jo päässä viiraa, että näin nuorina melkei isänsä ikäsiä ukkoja naivat?

Niin, se nimenomaan riippuu ihmisestä! Itse en ole kovinkaan samanlainen kuin muut parikymppiset. "Olen oikeastaan todella erilainen", jos niin nyt voi sanoa. Mutta tottahan se on, ja sen huomaa kilometrien päähän, kun olen tekemisissä jonkun entisen koulukaverin tms. kanssa... En varmastikaan ole sen "aikuisempi", vain erilainen. Parhaiten minulla synkkaa vanhempien ihmisten kanssa, he ovat monesti samalla aallonpituudella kanssani. Eihän se iästä ole kiinni, mutta jotenkin tuntuu, että nykyään nuoret ovat kaikki samanlaisia; en kerrassaan voi ymmärtää monien nuorten elämää, eikä toisaalta moni parikymppinen millään ymmärrä minun ajatusmaailmaani, elämäntapaani ja periaatteitani. Minulla tosiaan on ystäviä niin parikymppisistä, kolme- kuin yli nelikymppisistäkin, jopa 65-vuotias - ja hyvin pyyhkii!

Ei jokainen sinun silmissäsi "vanha" ole sielultaan "vanha", tai muutenkaan raihnainen ja tavoittamaton henkisellä tasolla. Me ihmiset olemme yksilöitä, emme numeroita joita iäksi kutsutaan (vaikka se klisee onkin).

 

Hurjaltahan tuo ikäero kuullostaa enkä tiedä, kuinka suhtauisin jos oma tytär alkaisi seurustelun 25 vuotta vanhemman miehen kanssa. Oma päätöshän se olisi, eikä kai siinä tilanteessa voisi muuta kuin sopeutua tilanteeseen ja ajatella että ikä on vain numeroita. Kuinka sinun vanhempasi reagoivat suhteeseenne alkuun ja miten tilanne on ajan kuluessa muuttunut? Entä miehen lähipiiri, mahdolliset lapset ym.?

Ei kuulu muuten pätkääkään vanhemmille vaikka seurustelisi elinkautisvangin kanssa!

Kyllä muuten kuuluu,kaikenmaailman ketkuja huolita.

 

Miulla ja miehelläni on ikäeroa 40 vuotta. Itse olen nyt 20..
Kyllä sitä on juoruja ja haukkuja saanut kestää mutta onneksi osaan itse olla se järkevä ja pistää sellaiset heti toisesta korvasta ulos..
En minäkään ole toisten suhteita tuomitsemassa ja arvostelemassa..
En aio alentua sellaiseen..

 

Jos ukko on vielä rikas....