Hae Anna.fi-sivustolta

Suuri ikäero parisuhteessa

Viestiketju osiossa 'Parisuhteessa' , käynnistäjänä syntinen sisko, 05.11.2007.

  1. sivhos Vierailija

    Männävuonna hengailin minua 15v nuoremman naisen kaa.Hän olisi halunnut naimisiin kanssani.Toppuuttelin ja sanoinkin,miksi tällasta viiskymppistä haluat riesaksesi.Hän oli silloin laskukirjan mukaan 35v.Sitten vuosia myöhemmin näin hänet.Oli vanhentunut edukseen.Tyylikäs yli neljäkymppinmen sinkkunainen.Nyt tälleen yli kuuskymppisenä,vielä heppi seisii,miten tollanen 45v nainen parhaassa iässä?Vaikka olen todella nuorekas ulkonäöltäni,siltikin,vuodet tekevät tuhojaan.Kun vertaa omanikäisiäni,ero on kuin yöllä ja päivällä.Pitäskö olla hyvillään vai pahoillaan?
     
  2. Leena Uusi jäsen

    liittynyt:
    31.07.2008
    Viestejä:
    4 431
    Saadut tykkäykset:
    0
    Sohvis! Kinuat aina nuorten kauniitten naisten perään ja nyt kerrot tuollaisen jutun!!! Olisit sellaisen kerran saanut ja olisit pitänyt hyvänäsi, niin sinulla olisi sellainen vielä tänäkin päivänä. Kai sinun pahoillaan pitää olla kun et uskaltanut.
     
  3. näkeeö edes Vierailija

    Kyllä nainenkin osaa jotain arvioida. Onneksi ajoissa! Ei vanhempi mies välttämättä herkkua ole. Suuri ikäero lienee loppujen lopuksi sitä nuorempaa rasittava, niin kauan ainakin, kun toisessa henki pihisee.

    Toisaalta, jos on 15 vuotta ikäeroa, ja mies kuolee suomalaisen miehen malliin noin 75 -vuotiaana jää nuorikko leskeksi pahimmillaan kuusikymppisenä. "Eihän niin vanhaa naista enää kukaan huoli." Joten yksinäisten vanhojen naisten määrä sen kuin lisii. Sama äijä on voinut suhteillaan lisätä yksin eläviä, meikkaavia ja hiuksiaan värjääviä vanhoja naisia ainakin kahdella. Sitten sama mies katsoo aiheekseen arvioida yhteiskunnan ongelmia ja naisten tapaa elää.

    Eiköhän olisi hyvä mennä itseensä.
     
  4. sivhos Vierailija

    Leena.Toit esille aika rajun kannanoton.Katsos Leena,jos minä otan nuoren naisen lelukseni,hän rakastuu minuun intohimoisesti,mitä arvelet,minä vanhana ukkona vetreän naisen taluttamana?Minä en halua olla kenellekään nuorelle naiselle vanhana riippakivenä.Johan lapsenikin saisivat hävetä silmät päästään.Sinulla on reilusti iäkkäämpi rakas ja toivon teille kaikkea hyvää.Mutta totuus tuo esille sinunkin tulevaisuuden.Sitäkö haluat?
     
  5. Leena Uusi jäsen

    liittynyt:
    31.07.2008
    Viestejä:
    4 431
    Saadut tykkäykset:
    0
    Ajattelen asian hieman eritavalla kuin sinä. Meillä on juuri samanlainen ikäero kuin sinulla oli tuohon naiseen, enkä minä "taluta" miestäni kuten sinä asian ilmaisit...enkä liioin ole miehelleni "leikkikalu", olemme tasavertaisia parisuhteessamme....rakastamme toisiamme.

    Ymmärrän että mieheni vanhenee minua ennemmin, tämä minun oli hyväksyttävä jo silloin kun päätin valita elämän hänen rinnallaan...jos se tarkoittaa sairastumista niin minä olen hänen tukenaan ja kyllä tarvittaessa hoidankin häntä, ei siinä sen kummempaa.Mutta aivan yhtähyvin se voin olla minä joka sairastuu ennemmin ja mieheni joutuu hoitamaan minua.Mistä sitä elämää voi etukäteen tietää?Päivä kerrallaan tässä on mentävä.

    Olen jo lapsuudessani tuntenut erään perheen jossa oli yli 20v ikäero, ilman tätä esimerkkiä ja varmaa tietoa siitä että se oli rakkausliitto, olisin ehkä perääntynytkin tästä suhteesta.Mutta ajattelin että miksi me emme voisi tulla yhtä onnellisiksi kuin tämä ko pariskunta, he saivat kaksi lastakin ja mies eli varsin korkeaan ikään suht terveenä.

    Rakkaus eikä onni ei katso ikää, toista on kunnioitettava yhtälailla oli hänen ikänsä mikä tahansa...rakkaus on otettava nöyränä vastaan jos se meille tarjotaan eikä heti "katsottava lahjahevosen suuhun" jos näin voinee verrata.Olempahan ainakin uskaltanut elää enkä vanhana jää yksinäni surkuttelemaan kun en saanut kokea tätä onnea, kuten sinulle on nyt käynyt...sen ainakin voin sanoa, että tulen olemaan alati kiitollinen tästä miehestä...ja että tohdin valita hänet enkä pelännyt ikäeroamme.
     
  6. sivhos Vierailija

    Leena.kuulostaako kivalta.toivon sinulle vanhenemista miehesi rinnalla?En todellakaan.Ajatellaan asiaa toisinpäin.Minulla olisi 76v nainen lohdukkeena.Vai riesana.Sinulle ja siipallesi toivon kaikkea hyvää ja parasta.Kuitenkin,samanikäisyys on The Best.
     
  7. Näen asian niin, että parempi on kun on muutamia vuosia ikäeroja ei 20-30v. Parempi olisi naiselle, jos mies olisi ainakin 10v nuorempi. Tuosta kumpi osapuoli alkaa sairastamaan, on joskus vaikea tietää. Mutta kuka sitten jaksaa hoitaa vanhempaa miestä päivästä toiseen, jos käypi töissä ja on niitä pieniä lapsia? Kun ei tiedä koskaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mieheni on ollut työelämässä reilut 40v. Nyt sairaseläkkeellä. Vaikka ikäeroa ei ole meillä kuin muutama vuosi, niin ei se elämä oikeasti ole kovin rattoisaa kun mies sairastaa. Mies ei voi istua tuolilla kuin korkeintaan minuutin ja päivät pitkät makaa sängyn pohjalla ja eikä lääkkeet auta koviin kipuihin vain lieventää tuskaa jonkin verran. Minä taas olen elämäni vireessä. Mieheni on koko ikänsä tehnyt paljon töitä ja rasittanut itsensä ja nyt paikat ovat sökönä lääkärin diagnoosin mukaan. En todellakaan tiedä miten tästä eteenpäin. Kun mies ei liiku paljon missään ja jos lähtee jonnekkin niin kivut yltyvät niin koviksi, että ja on pakko päästä kotiin makuulle. Ja kun minä haluan harrastaa jotain tai käydä jonkun luona kylässä, mieheni on taas niin mustasukkainen kaikesta mitä teen?
     
  8. Sivupersoona Uusi jäsen

    liittynyt:
    01.08.2008
    Viestejä:
    2 995
    Saadut tykkäykset:
    0
    Varmasti vaikea tilanne teillä. Olen nähnyt vastaavanlaisen hyvin läheltä.
    Äitini hoiti isää yli 20 vuotta, eikä koko aikana päässyt juuri kauppaa pitemmälle käymään. Isä ei yksinkertaisesti hyväksynyt muita hoitajia.
     
  9. Leena Uusi jäsen

    liittynyt:
    31.07.2008
    Viestejä:
    4 431
    Saadut tykkäykset:
    0
    Naisen osa voi näköjään olla kova jos ei mies luota eikä päästä tuulettumaan, mutta eihän sellainen liitto voi pidemmän päälle onnistua jos toista ei voi päästää yksin mihinkään. Vai voiko? Ja jos ei muita hoitajia hyväksy niin hankalaa se sittenkin on.

    Sairastua voi nuorenakin, eräs tuttuni on alle kolmenkymmenen ja niin selkävaivainen ettei pysty töissä juuri olemaan kipujensa takia.Että ei se todellakaan ikää katso.Ja vanhenemmehan me kaikki, aivan jokainen...minun luonteelleni nyt ei vaan sovi että alkaisin etsiä nuorta miestä itselleni vain ja ainoastaan sen iän takia.Ja vielä suuremmalla syyllä kun tämä vanhempi nykyinen mieheni tuntuu niin sopivalta.
     
  10. Sivupersoona Uusi jäsen

    liittynyt:
    01.08.2008
    Viestejä:
    2 995
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jos nyt tällähetkellä pääsette yksin menemään, niin todennäköisesti vanhanakin.
    Naisen kuitenkin olla luottamuksen arvoinen.

    Isä kuitenkin pelkäsi sitä niin järjettömästi, että äidille sattuu jokin onnettomuus.

    Nykyään tietysti ovat kännykät, jotka helpottavat tuota tilannetta.

     
  11. sivhos Vierailija

    Samanikäisyys tulee esille lasten kautta.Voi lasten kanssa harrastaa kivoja asioita,lasten ei tarvi lapsuudesta asti elämään vanhuksen kanssa.Lapseni saaneet kokea isänsä,siis minut,raikkaana verevänä harrastavana tyyppinä.Edelleenkin saavat kokea nuorekkaan isän olemassaoloa.Olen todella hyvilläni.Suuri ikäero ei ole eduksi.Valitettavasti.
     
  12. Nainen 40 v. Vierailija

    Minun mieheni on 10 vuotta nuorempi, ja yhdessä ollaan oltu lähes 10 vuotta :) Naiset elää keskimäärin pitempään, ja on 40-50 ikävuoden välissä seksuaalisimmillaan, joten tämä on juuri sopiva ikäero ;)

    Siitä huolimatta ihmettelen, että joku haluaa olla 20-30 vuotta vanhemman kanssa... Itse en voisi kuvitella, että olisin reilusti itseäni vanhemman miehen kanssa. Mutta onneksi se ei ole mun ihmettelystä kiinni, joten kaikkea hyvää teille vaan! :)
     
  13. minna. Vierailija

    Hyi helvetti. 20v-45v, 25v-50v

    ihan kauhee olis olla 25vuotiaana jonku viiskymppisen äijän kanssa. Ja ku oot 45, se on jo 70. siis yök. kyllä jotain vikaa täytyy olla nuorissa, joille noin vanhat kelpaa.
     
  14. Mies 50 Vierailija

    Ei voi olla totta että nykymaailman aikaan joku ajattelee noin, että useita vuoskymmeniä eteenpäin? Eiköhän elämää pitäis elää nyt ja tässä, ottaa se onnellisuus tästä hetkestä?

    Ja milläköhän tavalla Sinä minnaseni ajattelet muita asioita, samoin vuoskymmeniä eteenpäin?
    Katso nyt edes hiukan realistisesti tätä maailmanmenoa. Et voi mitenkään tietää edes mitä tapahtuu parin vuoden päästä, saatikka vuoskymmenien päästä.

    Mutta jokainen tulee onnellaan autuaaksi, toiselle sitä ei voi jakaa, eikä onneksi tarvitsekkaan.
     
  15. minna. Vierailija

    Kyllä mä parisuhdetta ajattelen pitkälle eteenpäin. Olen 27 ja seurustellut monta vuotta ikäiseni miehen kanssa. Olemme kihloissa ja avioitumassa ensi kesänä. Tarkoitus on viettää loppuelämä yhdessä. Toki on mahdollista, että päädymme eroon jossain vaiheessa tai että toiselle käy jotain. Mutta en kyllä voisi kuvitella olevani 50-vuotiaan miehen kanssa. 20-vuotiaankin elämässä se viisi vuotta hurahtaa nopeasti. Ja en kyllä olis 20-vuotiaanakaan ollut 45-vuotiaan kanssa.

    En tiedä mitä tapahtuu parin vuoden päästä saati parinkymmenen, mutta toivon, että parisuhteeni säilyy. Olen aina halunnut elämänkestävän liiton ja olen valmis tekemään töitä sen eteen. Mieheni ajattelee samoin.

    Mielestäni on aika lyhytnäköistä ottaa onnellisuutta pelkästään hetkistä. Kai sitä nyt jokaisen vähän kannattaa miettiä millaisen elämän sitä haluaa. Ei pidä olla niin hetimullekaikkinyttänne-tyyppi. Jos haluaisin olla onnellinen juuri tässä hetkessä, istuisin varmaan sohvalla telkun edessä karkkia syömässä, mutta ei se onni kestä kovin kauaa. Haluan elää pitkässä suhteessa, olla kunnossa ja hoikka, hyvin koulutettu, hyvä ura jne. Ei niitä saa hetken tyydytyksen perässä juoksemalla.
     
  16. äkkiä sivusta Vierailija

    Hei minna.!

    Puhut aivan kuten minä vielä muutama vuosi sitten.

    Nyt olen kuitenkin 28 -vuotias vauvan äiti ja mieheni on minua yli 20 vuotta vanhempi.

    Ihan samalla tavalla yökkäilin suurille ikäeroille (itse asiassa pidin jotenkin säälittävänä jopa parikymppisiä pimuja jotka ottivat kolmekymppisen miehen) mutta sitten sielunkumppani löytyikin reilusti vanhemmasta miehestä. Olin kihloissakin samanikäiseni kanssa ja ihmettelin suuna päänä tällaisia suuren ikäeron pariskuntia.

    Ei kannata haaskata energiaa toisten valintojen tuomitsemiseen sillä ei sivullinen voi tietää, millaista ihmisillä keskenään on. Esimerkiksi minä en edes tajua että ikäeroa on olemassakaan eikä lähipiirimmekään sitä noteeraa. Mies jaksaa peuhata vauvan kanssa jne. jne. Meillä on niin mukavaa keskenämme että joskus ihmettelen itsekin miten hyvin voimme sopia yhteen kun nyt sattuu tuota ikäeroa olemaan. Muutapa "epäsopivaa" meillä ei olekaan.

    Kirjoitinkin tänne samaan ketjuun joskus vuonna 2007, en muista millä nimimerkillä. Siinäkin taisin sanoa, että ainakin minä opin tästä tapauksesta sen, että ei kannata yökkäillä toisten liitoille, saattaapi kalahtaa omaan nilkkaan niin kuin minulle kävi. Kun ei toisten elämästä voi joku sivullinen kaikkea tietää.

     
  17. kanssa ikäeroa Vierailija

    Minulla taas ikäeroa mieheeni hänen edukseen 17 v. Olen tukevasti keski-iässä ja hän alle 30 v. Kihloissa oltu lähes vuosi ja nyt on vielä yllätysvauva tulossa.
    Sanoisinpa että ikäerosuhteessa olevat kehittävät vaistomaisesti tavan olla eri ikäisen kanssa niin, ettei se haittaa tai ala ahdistaa.
    Sanotaan että normaalimpaa on kun mies on se vanhempi. Itselle mahdoton ajatus ottaa 60 v. mies kumppaniksi. Tuntuu että sen ikäinen ei oikein enää pysy perässä...
     
  18. SPORT45 Vierailija

    Kertokaa kokemuksianne suhteesta, jossa mies on tuon 10 vuottakin nuorempi? Olen itse juuri 45v lapset jo täysi-iässä ja itse fyysisesti hyvässä kunnossa kaikinpuolin. ulkonäköni on nuorempi kuin ikäni keskimäärin. Lapsia ei kumpikaan halua edes. Toimiiko suhde naisen ollessa se vanhempi? Uskaltaako mennä suhteeseen jottei tule lempatuksi pois ryppyjen vuoksi? Suhde on vasta alussa ja päässäni pyörii tuo ikäeromme. Hänelle se ei kuulemma merkitse mitään.

     
  19. boooring... Vierailija

    "ulkonäköni on nuorempi kuin ikäni keskimäärin. "

    Tsori, mutta tunnut olevan aika yksinkertainen. Älä mieti ikää, vaan sitä oletteko yhtä tampioita molemmat. Jos, niin eiköhän hommat hoidu.
     
  20. Kuule, lempatuksi voi joutua ihan mistä syystä tahansa, jos niin on käydäkseen.
     
  21. yks tavis Vierailija

    Me olemme mieheni kanssa melkein saman ikäiset - vain 9 kk ikäero. Meillä on se hyvä puoli; että molemmat tiedämme mistä puhumme - kun olemme eläneet samoilla vuosikymmenillä elämäämme.
    Tapasimme toisemme vähän yli kaksikymppisinä ja muutaman vuoden päästä olemme kuusikymppisiä kumpikin.
    En olisi ikinä voinut olla reilusti itseäni vanhemman kanssa - se ei vaan ole tullut mielenikään. Johtunee varmaan siitä, kun omilla vanhemmillani oli vajaan vuoden ikäero ja heidän vanhemmillaan samoin vajaan vuoden ikäero.
    Kai tuokin menee jotenkin suvuittain - että halutaan ottaa puolisoksi oman ikäinen.
     
  22. live in the now Vierailija

    Jännä juttu, me keskustellaan miehen kanssa enimmäkseen tämän päivän asioista ja maailmasta jossa elämme nyt yhdessä, ei juuri ollenkaan mitään "minun nuoruudessani" -juttuja. Mulla 11 vuotta ikää enemmän kuin miehelläni, eipä näy arjessa juuri lainkaan :)
     
  23. kanssa ikäeroa Vierailija

    Eipä rakkaus ryppyjä katso jos on todellista. Jos taas katsoo olisi loppunut muutenkin!
    Siittä vaan!
     
  24. sivhos Vierailija

    Sopivassa iässä suurempikaan ikäero ei haittaa.Mutta ja mutta.Kun ikää tulee vääjäämättä, vanhemmalle osapuolelle vanhuus tulee vastaan vääjäämättömästi,ja usein sairauksien ryydittämänä,silloin ikäero tulee esille ja valitettavasti nuorempi on se menettävä osapuoli.Siksi kannatan samanikäisyyttä.Joku vuosi sinnetänne ei ole haitaksi.
     
  25. Ei kai kukaan voi koskaan toisen puolesta sanoa, mikä on hyväksi ihmiselle itselleen. En minä ainakaan voisi ottaa sellaista vastuuta tai oikeutta sanoa. Mutta täällä tuntuu olevan kovin monia, joilla on selvät sävelet lähes joka asiaan. Liekö nuoruuden tyhmyyttä vai suurta elämän viisautta, mutta itse en menisi julistamaan asioita niin suoraan oikeiksi tai vääriksi.

    Sen verran vaan sanon, että mitä kokemus on maailmasta opettanut, niin mikä inhimillinen ei ole vierasta ja kun rakkaus iskee, niin siihen ei vaikuta vieraiden ihmisten mielipiteet, iät eivätkä ulkonäöt.

    MInä haluan elää elämäni täysillä ja onnellisena. Jos rupeaisin ajattelemaan, että voi kauheaa, 30 vuoden päästä ollaan jo niin sairaita ja vanhoja, niin samapa tuo on, jos vaan istuisin sohvanurkassa ja odottaisin kuolemaa. Ehkä joku sitten osaa olla niin kaukonäköinen, että suunnittelee 3kymppisenä eläkepäiviä, mutta mieluusti elän sen 30 vuotta täysillä kuin pelkään sitä, että mitähän sitten eläkkeellä, kun toi kumppanikin on jo niin vanha...
     

Jaa tämä sivu