Synnytyspelko

Pelkään synnytystä. Minulla on kokemusta sektiosta ja normaali synnytyksestä. Neuvolasta laitettiin lähete synnytyssairaalaan jonne menen keskustelemaan synnytystavasta. Mitä näissä keskusteluissa puhutaan, siis onko kellään kokemuksia? Kuinka vaikea on saada sektio? Olisiko helpompi saada yksityisellä sektiopaperi vai onko sillä merkitystä? Päättääkö synnytyssairaala kuitenkin tavan? Pelkään todella.

 

Ei kai yksityiset mitään sektiopapereita määräile, en ole ainakaan koskaan kuullut ja takuuvarmasti sairaalassa siihen suhtauduttaisiin nuivasti. Synnytyksessä ei ole mitään pelättävää, päinvastoin kuin sektiossa jossa on kamalasti riskejä olemassa.

 

Ei kai yksityiset mitään sektiopapereita määräile, en ole ainakaan koskaan kuullut ja takuuvarmasti sairaalassa siihen suhtauduttaisiin nuivasti. Synnytyksessä ei ole mitään pelättävää, päinvastoin kuin sektiossa jossa on kamalasti riskejä olemassa.

Hahhah! Tällä on tainnut synnytys mennä putkeen!
"Ei mitään pelättävää" -päivän paras! Synnytyksessähän ei riskejä ole, vai?
Tuskinpa Ap haluaisi sektioon, jos "synnytyksessä ei ole mitään pelättävää"...

Ap.lle: ei ole kokemusta, mutta mieluusti kuulisin sun kokemuksia, kun olet keskustelussa käynyt, tulee olemaan itsellänikin edessä... Pidä pääsi, ole vahva, vaadi sektiota, älä anna periksi, jos olet varma, ettet synnyttämään ala. Varmasti yrittävät käännyttää, mutta jos kerran Suomessa sektio pelon takia on mahdollinen, kyllä se varmasti sinullekin onnistuu.
Kannattaa jättää huomiotta "älä pelkää" tyyppiset lausunnot, heillä on varmasti erityyppisiä kokemuksia taustalla, kuin sinulla.
Tsemppiä ja voimia!

 

Joo... Tämä mun pelko perustuu kokemukseen, ei kuviteltuihin asioihin. Kuten jo kerroin takana on sektio ja kaksi alatiesynnytystä. Olisi vain ollut kiva kuulla mitä kokemuksia teillä on, jos on, "synnytystapa keskustelussa" vai mikä se nyt viralliselta nimeltään olikaan.
Tulen varmasti kertomaan miten meni.
Mukavaa odotusta kaikille, ennenkaikkea synnytyspelosta kärsiville!!!

 

Jos oikeasti kärsit synnytyspelosta niin luulisi siihen saavan sektion. Eri asia on mammat, joita ei syystä tai toisesta _huvita_ synnyttää alakautta. Tiedän tälläisiäkin tapauksia.

 

Mulla on toinen synnytys edessä kohtapuoleen, ja loppua kohden olen alkanut kallistua sille kannalle, etten tahdo alatiesynnytystä. Edellisestä on 11 vee aikaa, ja synnytys on ainoa syy etten ole tahtonut lisää lapsia. Nyt tässä toisessa ajattelin alkuraskaudessa että kyllä se menee, mut nyt alkaa pikkuhiljaa hiipiä pelko sydämeen.

Ajattelin ottaa puheeksi sektion ensi viikolla neuvolassa, ja toivon ettei tarvitsisi heittäytyä hankalaksi tän asian kanssa siellä pelkopolilla. Mutta jotenkin tuntuu sille, että siellä polilla on sitten nyyhkittävä suureen ääneen ja ulistava sitä pelkoaan. Mut mitä jos ei sillon tunnu sille? Mua hirvittää se asia aina kun sitä kotona mietin. No, kerrohan ap kuinka sun kävi.

 

Sain tänään kutsun sairaalaan keskustelemaan synnytyspelosta. Aika on elokuun lopulla. Mukana tuli kaavakkeita jotka pitää täyttää... Niissä kyseltiin kaikenlaista pelkoon liittyvää. No tuo poliaika lähestyy ja toivon totisesti että saan sen sektion!

Mukavaa odotusta teille kaikille!

 

Hei! Minulla myös yksi järkyttävä alatiesynnytys-kokemus. On ihan täyttä paskaa puheet "että kyllä se pelko unohtuu". No, minulla on tästä helvetistä yksi ainoa kokemus ja 9 vuoden takaa. Pelko ei ole keksitty, minulla sattui vain täysin pieleen mennyt synnytys, joka oli koko tähän astisen elämäni nöyryyttävin, alistavin ja tuskallisin kokemus.

Nyt vaadinkin ehdottomasti sektiota kun olen uskaltautunut raskaaksi 9 v tauon jälkeen. Otin selville ennen raskautta, saako sektion halutessaan. Olin rv 25 pelkopolilla ja kyllä se sellaista aivopesua ja käännytysyritystä oli. Maailman typerintä sanoa alatiesynnytyksen kokeneelle ihmiselle, että "alatiesynnytys on paras vaihtoehto". No, minulle ei todellakaan ja voin sanoa että kiitos ei. Suhtautuminen oli siis jotakuinkin nuivaa. Yritti lääkäri selittää, että saataisiin positiivinen kokemus tällä kertaa. No, nyt olen rv 36 ja ensi viikolla joudun toistamiseen pelkopolille. En todella lähde sieltä, ennenkuin sektioajankohta on sovittu.

Eli...joudut tod.näk. perustelemaan pelkosi, kuuntelemaan "sektion riskit"- luennon ja todella pysymään tiukkana. En ainakaan omasta kokemuksesta voi sanoa, että sektion jotenkin saisi helposti.

 

Mitä siellä pelkopolilla tarkalleen ottaen tapahtuu? Ollaanko siellä ryhmissä vai onko yksilöllistä aivopesua? Onko se heidän päätettävissään, että myönnetäänkö sektiolupaa vai ei? Mulla myös takan järkyttävä alatiesynnytys, mutta en jaksaisi ravata montaa kertaa aivopesuissa tms. Mitäs sitten jos katsovat, että sektiopäätös ei ole tarpeellinen, pakotetaanko sitten synnyttämään alateitse vai?

 

Minulla on kokemusta kummastakin eli 1 sektio ja 2 alatiesynnytystä. Piruvie se on niin että jos sektiota en saa niin sitten en tiiä mitä teen.
Voiko oma lääkäri äitiysneuvolassa vaikuttaa asiaan? Jos tämän loppuraskauden nyt tämä synnytyspelko pilaa niin on se kauheaa. Jotenkin olen saanut itselle rauhan kun paniikki iskee, ajattelemalla, että saan sen sektion...
Näin anonyymisti, tule kertomaan miten kävi! Olen hengessä mukana ja toivon että kaikki menee hyvin! Älä anna periksi vaan ole tiukka kuten tunnut olevankin.
Voinko muuten kysyä mikä on synnytyssairaalasi? Minä synnytän sitten aikanaan Mikkelissä.

 

Voi tätä nykyaikaa, lapsia kyllä halutaan, mutta synnyttää ei... Kaikesta pitää nykysin päästä niin hemmetin helpolla. Jos pelkää synnyttää niin ei hankkiudu raskaaksi.

 

Pelkopolilla jutellaan luultavasti kätilön, joskus sairaanhoitajan, ja on mahdollisuus myös lääkärin kanssa jutteluun. Ei olla ryhmässä vaan henk.koht. vastaanoton saa.

Aivan oleellinen juttu on selvittää aiemmat synnytykset, mitä niissä tapahtui, miksi, ja mitä voidaan tehdä saman toistumisen ehkäisemiseksi (jos siis pelko johtuu konkreettisista kokemuksista).

Monissa sairaaloissa (en uskalla luvata että kaikissa koska en tiedä!) pelkopolin kautta synnyttämään tulevat saavat papereihinsa erityisen merkinnän, ja kaikki suhtautuvat heihin sillä lailla kuin oikeasti kaikkiin synnyttäjiin pitäisi suhtautua Eli todella vakavasti kuunnellaan ja huomioidaan synnyttäjän omat tuntemukset, selitetään huolellisesti kaikki mitä tehdään, eri vaihtoehdot ja mitä on odotettavissa, kysytään mikä olo, onko kysyttävää jne.

Monella toissynnyttäjällä, sellaisella, joka ei pelannyt ensimmäistä synnytystä, pelko ei johdu mistään oikeasti hengenvaarallisesta kokemuksesta tai kuolemanpelosta konkreettisesti, vaan siitä, että ensimmäisen synnytyksen aikana on joutunut jotenkin altavastaajan asemaan erittäin herkässä tilanteessa... ei ole itse ollut oma herransa (rouvansa ), on tullut mitätöidyksi ja ylikävellyksi (ei varmaan tahallaan mutta kokemus on tämä). On sitten tietty niitäkin, jotka ovat oikeasti olleet myös fyysisesti uhkaavassa tilanteessa, ja kärsivät selkeästi traumatisoitumisesta ja ajatus kokemuksen toistumisesta on ihan kamalan ahdistava.

Sektioita pelon perusteella jaellaan tosi niuhasti, mutta sitäkin tapahtuu.

Ei, en ole itse kätilö, olen jutellut heidän kanssaan synnytyspeloista kiinnostuksen vuoksi, ja harrastan aktiivisynnytysyhdistyksessä joten on jäänyt näitä juttuja mieleen sieltä.

 

Pupupöksy; Joo, tulen kertomaan heti miten kävi. Itse synnytän pk-seudun isossa sairaalassa. Omalääkäri ei voi ainakaan täällä vaikuttaa asiaan, vaan kaikki menee äitiyspolin kautta. Joku kyseli ollaanko jossakin ryhmässä tai vastaavaa. Käsittääkseni ei, minä olen ollut vain kerran lääkärin kanssa juttelemassa, aikaa oli varattu tunti, kuten ensi viikollakin. Ilmeisesti ainakin ensisynnyttäjät joutuvat täällä hus:n sairaaloissa psykologin kanssa juttelemaan. Jos ihminen on joskus synnyttänyt alakautta, eikä voi/halua toistamiseen, siihen on varmasti joku syy. Minulla ei ainakaan ole käsitystä, että sektio olisi jotenkin kivuton toimenpide, omalla kohdallani se vaan sattuu olemaan ainoa vaihtoehto johtuen juuri ensimmäisestä synnytyksestä.
Tälle yhdelle älykkäälle kommentoijalle, joka sanoi, että lapsia halutaan, muttei synnyttää, sen verran, että mikäli olisin saanut sektion, olisi minulla nyt terve 9-v lapsi. Vaan kun pakotettiin toista vuorokautta pusertamaan, on lapseni vammautunut pysyvästi. Mielestäni tässä on jo syy saada sektio, lääkäri vaan puhuu ensimmäisen synnytyksen "arviointivirheestä" "ja harvinaisen huonosta tuurista" ja yrittää näihin vedoten saada minulle "onnistuneen alatiesynnytyskokemuksen". Ei pahalla, mutta en halua enää tärvellä toisen lapseni tulevaisuutta ihan sillä, että tuurilla koitan, jos nyt tällä kertaa onnistuisi. Niin, eli pelkoon on varmasti joku syy.

 

Näin anonyymisti, olen todella pahoillani puolestasi.
Ei kukaan täällä voi arvostella toista kun ei voi tietää mitä on tapahtunut!Joku arvosteli tuossa aikaisemmin ja toivon että hän ymmärtää pitää suuren suunsa kiini! Tuskin täällä on niitä jotka pelkäävät aiheetta! Jokaisella on syynsä ja meidän on kunnioitettava niitä.
Näin anonyymisti olen hengessä mukana! Voimahalaus sulle

 

No niin. Tälle aamulle varattu aika siis oli ja olin keskustelemassa.Lääkärille ilmoitin, että tulin sopimaan sitä sektioaikaa ja lääkäri selaili papereita, soitti kätilön paikalle ja pyysi, että kätilö kertoo valmistautumisohjeet. Eli todella kivuttomasti meni, eikä yritetty käännyttää enää. En tiedä oliko hän perehtynyt historiaan tarkemmin ja ymmärtänyt, että heidän "arviointivirhe" on seurannut mukana monta vuotta. Vauva siis syntyy näillä näkymin 38+4. Olo on todella helpottunut.
Tsemppiä kaikille ja muistakaa, että kannattaa pysyä lujana!

 

Voi olen niin onnellinen puolestasi!!!!
Nyt vain odottelemaan h-hetkeä Tämä antaa vähän toivoa muillekkin. Toki sinulla on erinlainen tausta kuin minulla ja ymmärrän hyvin että sait sektion!
Ihanaa loppu odotusta sinulle ja kaikille muille voimia tämän asian kanssa! Tulkaa kertomaan miten kävi keskusteluissa. Olis mukava kuulla kokemuksia.

 

Mulla on aika pelkopolille (kuulemma suoraan gynelle) reilun viikon päästä. Mulla alkaa olla jo aika kiire, viikkoja nyt 35, joten ehkä siksi meen suoraan lääkärille. En usko että kauhean montaa kertaa ehtisin käydä siellä enää käännytettävänä

Kerron sit miten mun kävi. Sektiota siis toivon.

 

Heippa.

Mä kävin tänään pelkopolilla ja juttelin siellä lääkärin kanssa synnytyksestä. Se pyysi kertomaan edellisestä synnytyksestä ja kertoi sitten sektiosta mulle, ei missään vaiheessa alkanut inttämään että mitäs jos nyt kokeilisit alatietä kuitenkin... Olen tosi onnellinen. Ehkä mun vaakakupissa kuitenkin painoi se että olen tosiaan 11 vee sitten kokenut alatiesynnytyksen joka oli ihan yhtä helvettiä.

Sanoin kyllä että jos tämä itsekseen lähtee käyntiin ja aukeamista sun muuta tapahtuu siedettävästi lupaan pakertaa tän alakautta, mutta muuten ei mielellään. Mut leikataan nyt sit puolentoista viikon päästä. Lääkäri oli tosi mukava ja asiantuntevan oloinen. Tuli tosi helpottunut olo.

 

Loistava juttu Organza! Ihanaa nähdä valoa tässä jutussa. Olen jo vaipumassa epätoivoon. Olen saanut sen käsityksen että sektio on todella vaikea saada. Nyt on edes hiukan toivoa.
Onnea sulle sektioon ja tulehan kertomaan kokemuksesta sitten kun on aikaa. Onnea vielä kerran, olen niin onnellinen puolestasi!

 

Pelkopolilla oli aika ja kävin juttelemassa kätilön kans. Aluksi hän pyysi kertomaan lyhyesti aikaisemmista synnytyksistä. Hän kertoi faktaa sektiosta ja alatiesynnytyksestä jne. Lopulta sitten hän antoi ajan lääkärille joka on n.5 vkn kuluttua kun sanoin että en näe muuta vaihtoehtoa kuin sektion.
Hän kyllä koitti puhua alatiesynnytyksen puolesta ja lupasi kaikki mahdolliset puudutukset, epiduraalin ja siihen päälle spinaalin että varmasti kipu hellittää. Kuulema kivunlievitys on ihan toista maata kuin 14v, sitten kun viimeksi synnytin... Niin varmaan mutta oli sitä kivunlievitystä sillonkin jos vaan olisivat sitä suostuneet antamaan!
No katsotaan mitä lääkäri sanoo...
Toivotan kaikille voimia tän asian kans, jotka siitä kärsivät!!!

 

Hei vaan pupupöksy,

Mun sektio on nyt takana ja kaikki meni loistavasti. Mut leikattiin vajaa pari viikkoa sitten, ja kotiin päästyäni olen elänyt lähes normaalia elämää. Tuntuu että voisin nostella painaviakin tavaroita mutta yritän toppuutella itseäni. Tekis myös mieli lähteä salille, mutta koitan pitkittää sitä vielä.

Kaikkein kipein olin leikkauspäivänä kun puudutusaine lakkasi vaikuttamasta (siis leikkauksen jälkeen kuitenkin). Seuraavana aamuna eka ylösnousu oli todella vaikeaa, mutta sen jälkeen joka kerta helpompaa. Vuotoa oli ekan viikon ajan hieman normaalia kuukautisvuotoa niukempaa jolloin käytin sidettä, nyt pärjään pikkuhousunsuojalla. Kätilöt sanoivatkin kun laitoksella ihmettelin vuodon vähyyttä että sektiossa kohtu imuroidaan niin kuivaksi että vuoto on niukempaa kun alatiesynnytyksessä. Ei tarvitse käyttää lasten vaippaa puoltatoista kuukautta housuissa niinkuin aiemmassa alatiesynnytyksessäni. Kipulääkettä söin vain sairaalassa ollessani, kotona en tarvinnut niitä enää.

Voin sanoa päässeeni todella vähällä kivulla ja tuskalla verrattuna normaaliin alatiesynnytykseen. Ja kun olen nyt kokenut sektion helppouden en aio alakautta pakertaa yhtään lasta enää. Todennäköisesti tämä olikin iltatähtemme mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Kaikkea hyvää pupupöksy!

 

ONNEA ORGANZA!!!!
Olen niin onnellinen puolestasi! Näin se pitäisi juuri mennäkin. Hyvällä mielellä keskustellaan asiasta ja että äitiä kuunellaan. Loistavaa että sinulle sattui viisas lääkäri! On helpottavaa kuulla että synnytyspelko voi oikeasti olla syy sektioon. Sain omalla synnärillä vähän sellaisen varovaisen kuvan mutta aika näyttää.
Sektiosta todellakin voi parantua tosi nopeaakin ja ei se todellakaan kivuntonta ole...
Mekin luulemme että tämä olisi meidän iltatähti mutta vannomatta paras ))
Vielä lämmin halaus koko perheellesi ja pienelle vauvallesi! Kaikkea hyvää elämäänne!

 

Minä kävin eilen äitiyspolilla ja tapasin SYPE-lääkärin joka päätti sektiosta... Ja sektion sitten sain!!! Lääkäri oli hyvin asiallinen ja varmisti mielipiteeni, kyseli kaikenlaista ja varmisti että tiedän sektion vaarat jne.
Sovimme sektiopäivämäärän joka on rv 39. Jos synnytys käynnistyy aikaisemmin niin silti saan sektion kunhan tulen ajoissa sairaalaa. Kaikki oli niin helpottavaa. Suuri mörkö joka välistä kummitteli on lentänyt taivaan tuuliin.
Nyt vain viimeiset valmistelut ja odottamaan tuota suurta päivää!

Ihanaa syksyä teille kaikille!

 

Voi tätä nykyaikaa, lapsia kyllä halutaan, mutta synnyttää ei... Kaikesta pitää nykysin päästä niin hemmetin helpolla. Jos pelkää synnyttää niin ei hankkiudu raskaaksi.

Voi jeesus mikä riemuidiootti. Niin, jos haluaa eroon tulehtuneesta viisaudenhampaasta, niin paree vaan kestää se ilman puudutusta, kun ei sitä ennenwanhaankaan ollut.
Jos sairastuu syöpään, niin senkun kiltisti ottaa ja kuolee, ei niitä säde- ja solumyrkkyhoitoja ennenkään ollut.
Jos joutuu autokolarin niin se on voi voi, sitten kuolee pois tai elää rampana ilman mitään korjaavia leikkauksia, jos kerran haluaa autolla ajaa niin tietää kyllä riskit.

Lääketiede on sitä varten, että KAIKKIA inhimillisiä kärsimyksiä voidaan lievittää. Mitä ihmeen lisägloriaa saa siitä, että synnyttää alateitse vaikka pelkää kuollakseen, ja takana on hirvittävä kokemus samasta tilanteesta?

 

Voi tätä nykyaikaa, lapsia kyllä halutaan, mutta synnyttää ei... Kaikesta pitää nykysin päästä niin hemmetin helpolla. Jos pelkää synnyttää niin ei hankkiudu raskaaksi.

Voi jeesus mikä riemuidiootti. Niin, jos haluaa eroon tulehtuneesta viisaudenhampaasta, niin paree vaan kestää se ilman puudutusta, kun ei sitä ennenwanhaankaan ollut.
Jos sairastuu syöpään, niin senkun kiltisti ottaa ja kuolee, ei niitä säde- ja solumyrkkyhoitoja ennenkään ollut.
Jos joutuu autokolarin niin se on voi voi, sitten kuolee pois tai elää rampana ilman mitään korjaavia leikkauksia, jos kerran haluaa autolla ajaa niin tietää kyllä riskit.

Lääketiede on sitä varten, että KAIKKIA inhimillisiä kärsimyksiä voidaan lievittää. Mitä ihmeen lisägloriaa saa siitä, että synnyttää alateitse vaikka pelkää kuollakseen, ja takana on hirvittävä kokemus samasta tilanteesta?

tää oli paras!
Jos tämä viesti saisi ihmisiä ymmärtämään edes hieman, kuinka helpottavaa on, kun pelkoon vastataan.
Mulle tehdään sektio ensi vuonna pelon takia, ja on jo nyt niin helpottavaa odottaa, kun ei tarvitse öitä valvoa tai painajaisia nähdä. Edellinen synnytykseni ei ollut helppo ja sen takia olen lykännyt lapsen tekoa.