Unikouluista kokemuksia

Unikoulun toteuttaminen olisi mielessä, mutta apuja tarvittaisiin. Meillä 6 kk vauva, joka herää nykyään lähes tunnin välein yöllä (ennen selvittiin kahdella herätyksellä). Unirytmi menee näin:
klo 20.00 nukkumaan
klo 22 herätys
klo 24 herätys
klo 1 herätys
klo 2 herätys
klo 3 herätys
klo 4 herätys
klo 6 herätys
klo 8 ylös

Tissillä nukahtaa uudelleen. Miten saisin unta yhtäjaksoissemmaksi? Vauva 6 kk ja kiinteitä on nyt aloitettu (kaksi ateriaa päivässä). Onko vinkkejä/kokemuksia hyvistä unikouluista? Vauva nukkuu pinniksessä meidän makkarissa. Olisiko oma huone parempi?

Mua ei haittais yhtään pari syöttöä yössä, mutta nyt on kyllä unet aika katkonaista..Mielellään pitäisin vauvan samassa huoneessa vielä, mutta lastenlääkäri sanoi että nyt vaan unikouluun ja omaan huoneeseen nukkumaan.

 

Toi on aivan tavallista. Vastasyntynyt herää vain kun sillä on nälkä, mutta kun vauva tottuu nukahtamaan tissille, niin siinä kolmen, neljän kuun iässä, kun se alkaa heräilemään myös muista syisyä (kuten aikuisetkin), niin se ei osaakaan nukahtaa muuten kuin tissille.

Nyt on hyvä aika lopettaa tissille nukuttaminen. Se onnistuu parhaimmillaan yhdessä yössä, pahimmillaan kolmessa. Jos odotat pari kuukautta vielä, vauva ei enää annakaan periksi, ja unikoulu voi kestää viikkojakin. Kunnes lopulta annat periksi ja annat vauvan vaan huutaa... tai nukutat taas tissille.

Eli kun vauva herää yöllä, nukutat sen uudelleen tassuttelemalla (katso vaikka MLL:n sivulta, jos et tiedä mitä se on). Jotkut käyttää tähän isää, mutta mä hoidin sen isä ei olisi kestänyt itkua.

Kaikki vauvan yöheräilyt hoidetaan näin aina kun vauva on terve.

Meillä mä annoin tän kuopuksen nukahtaa tissille aina ekat 6 kk, joten sitten oli unikoulun aika. Ekana yönä se itki 2 x 1h. Sen jälkeen se on vetänyt unta palloon koko yön, taitaa olla yhden käden sormilla laskettavat poikkeukset. Ja ikää nyt 10 kk.

 

Niin, ja 6 kk:n ikä on myös just sopiva omaan huoneeseen siirtämiseen. Nyt se sujuu ilman vastaväitteitä, myöhemmin ei.

 

Meillä "tassuhoitoa" on takana nyt puolisentoista viikkoa. Aiemmin tytön pinnasänky oli parisängyn vieressä sivuvaununa, ja kun neiti heräsi ensimmäistä kertaa (yleensä hetken päästä siitä kun meni itse makuuhuoneeseen, eli läsnäoloni selvästi häiritsi unta) otettiin hänet viereen nukkumaan. Siinä neiti sitten heräilikin tunnin-kahden välein aamuun saakka, ja nukahti vain, kun sai tissin suuhun.

Tassu-unikoulu aloitettiin, kun neiti oli 9 kk vanha. Isä on hoitanut nukutukset ja yökäynnit, sillä eroahdistuksesta johtuen tyttö huutaa perääni todella paljon (ja tämä siis iltaisin vielä potenssiin kymmenen!) ja maidonhajuisena vieressä tassuttaminen tuntuisi minusta lähinnä härnäykseltä.

Noin 7,5 kk iästä alkaen tosin aloimme tassuttamaan tyttöä yöunille omaan sänkyynsä, mutta otimme hänet vielä viereen puolentoista kuukauden ajan. Eli ihan tyhjästä emme tassuhoitoa ja yötissiltä vieroitusta aloittaneet.

Pakko tähän väliin vielä painottaa, että tassu-unikoulu ei ole vanhanaikaista vauvan yksinään huudattamista, jota siis ei enää nykyään suositella. Tassukoulussa tuttu vanhempi (tai muu) rauhoittaa vauvan olemalla läsnä, ja lähtee huoneesta pois, kun vauva on rauhoittunut. Vauvan luokse taas palataan, jos ja kun hän alkaa itkemään tai hätääntyy, jolloin vauva oppii, että vanhempi on lähellä auttamassa hädän tullen, ja oma sänky on turvallinen paikka nukahtaa ilman aikuisen nukuttamista.

Jo heti ensimmäisen yön jälkeen oli nähtävillä parannusta aiempaan, mutta silti tyttö heräsi useamman kerran yössä, ja olin jo menettää uskoni. Viidentenä yönä neiti yllättikin nukkumalla klo 20.30 - 7, tai kun heräsi, jatkoi unta omatoimisesti. Tämän jälkeen hän onkin nukkunut illasta tuohon klo 6 - 7 saakka, ja on vaatinut enintään kerran yön aikana tutin suuhun laittamista. Hyvin on siis mennyt!

Meillä neiti syö jo 5 ateriaa päivässä rintamaidon lisäksi, joten sen suhteen voi olla varma, että yötissittelyt eivät olleet ravinnon saannin kannalta tarpeen. Toisaalta mielestäni on hyvä, että aloitimme unikoulun ennen kuin tyttö nousee seisomaan sängyssä, sillä tällöin nukuttaminen voisi olla vaikeampaa. Kypsyttelin ajatusta unikoulusta varmaan kahden kuukauden ajan ennen kuin sen aloitimme, ja alun jälkeen miehen kanssa ihmettelimmekin, että miksi emme aloittaneet aiemmin . Antaisin kyllä varmasti tytön nukkua vieressäni vieläkin ja vaikka kuinka kauaksi tulevaisuuteen, kunhan nukkuminen vaan onnistuisi.

Vauvasi on vielä pieni, joten jos itsestäsi unikoulun aloittaminen ei vielä tunnu hyvältä, ja jos omat voimat riittävät, voit mielestäni jättää sen oikein mainiosti myöhemmäksi. Toisaalta, jos sinusta tuntuu siltä, että voimat eivät riitä jatkuvien yöheräilyjen vuoksi (tiedän, kuinka kiduttavaa se voi olla!) ja vauvasi voisi olla kypsä tassutteluihin, niin eikun vaan omatoimista nukahtamista opettelemaan! Itse varmasti tiedät parhaiten, milloin hetki on oikea, luota vaistoosi!

 

6kk on pieni sanoo lastenlääkäri tai neuvolan täti mitä tahansa. Vauvat ovat myös yksilöitä, toisilla voi olla nälkä vaikka kolme kertaa yössä vielä tuossa iässä. Kun nukutetaan tissi suussa, niin toki sen haluaa aina suuhun kun herää, fiksu pieni, sehän on vauvalle turvallisin ja läheisin tapa nukahtaa. Pienenä pieni huuto, isona isompi, mutta eikö vauvalla ole silti taustalla sama hätä? Sinuna ap ottaisin sängystä yhden laidan pois ja vauva siis voisi nukkua sivuvaunussa vieressä tai ottaisin muuten viereen. Siinä voi imetellä pitkin yötä itse nousematta ja usein vauvalle voi riittää sekin, että olet vain lähellä. Vastustan kaikkia unikouluja, mutta tassuttelun voin ymmärtää, mitään huudatuksia en.

 

Komppaan Meikkistä. Ymmärrän, että väsyttää (olen itse samassa tilanteessa), mutta miksi pitää oikein ylpeillä sillä, että pikkuinen siirretään omaan huoneeseen juuri siinä iässä, kun eroahdistus on suurimmillaan? Miltä aikuisestakaan tuntuisi, jos ilmaisisi rakastamalleen, luotettavalle ihmiselle tarpeensa ja tämä vain ohittaisi ne? Vaan vauvalle kai saa "kasvatuksen" ja "koulutuksen" nimissä tehdä melkeinpä mitä vaan...

 

Komppaan Meikkistä. Ymmärrän, että väsyttää (olen itse samassa tilanteessa), mutta miksi pitää oikein ylpeillä sillä, että pikkuinen siirretään omaan huoneeseen juuri siinä iässä, kun eroahdistus on suurimmillaan? Miltä aikuisestakaan tuntuisi, jos ilmaisisi rakastamalleen, luotettavalle ihmiselle tarpeensa ja tämä vain ohittaisi ne? Vaan vauvalle kai saa "kasvatuksen" ja "koulutuksen" nimissä tehdä melkeinpä mitä vaan...

Toisaalta, miksi ylpeillä sillä, että nukuttaa lapsensa tissillä ja perhepedissä ja imettää 10 krt yössä? Minusta ainakin on IHANAA, kun saa nukkua yönsä ainakin yleensä hyvin ja vauva herättää vain 1-2 krt yössä, kahden herätyksen taktiikalla toinen kerta menee syödessä, toinen tutin nostolla tai kommentilla "nukuhan vain, äiti on tässä". Vauvaani (nyt 6,5 kk) aion nukuttaa ainakin 1-vuotiaaksi samassa huoneessa, mutta edelleen omassa sängyssään kuten tähänkin saakka. Meidän perheelle tämä sopii: kaikki saavat nukkua yönsä, vanhemmat ja lapsi nukkuvat omassa sängyssään ja paremmin näin kuin perhepedissä (jota sitäkin on kokeiltu useampaan otteeseen). 1-vuotiaan aion siirtää omaan huoneeseen, jos siltä silloin tuntuu.

Itse uskon, että lapset vain ovat erilaisia. Joku tarvitsee nukkuessaan paljon läheisyyttä ja toinen pystyy tankkaamaan sitä hereillä ollessa. Toki kasvatuksella voi lempeästi lasta yrittää ohjailla, mutta itse uskon, että lapsen perusluonne pitkälti sanelee esim. nukkumisjärjestelyasiat. Olen onnellinen siitä, että olen saanut hyväunisen ja perusturvallisuuteen taipuvaisen lapsen, joka uskaltaa nukahtaa omaan sänkyynsä myös isin kanssa ja joka ei herättele pitkin yötä. Mutta en näe lempeätä unikouluakaan pahana, mitä pahaa on siinä, että koko perhe nukkuu hyvin ja jaksaa paremmin?

 

Vastustan kaikkia unikouluja, mutta tassuttelun voin ymmärtää, mitään huudatuksia en.

Tassuttelukin on unikoulua. Tarkoitushan on opettaa vauva nukahtamaan itse, ilman että tarvitsee siihen esim. tissiä. Tämä ei tarkoita, että vauva jätettäisiin yksi "pulaan".

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että paras on jos kaikki nukkuu hyvin. Mikä se sitten kullekin perheelle on, niin sen tietää vain perhe itse.

Maalaisjärjellä ajatellen ei varmaan vauvallekaan ole hyväksi heräillä tunnin-parin välein. Ajattelepa itseäsi, miltä aamulla tuntuu, jos olet herännyt monta kertaa yössä. Jääkaapilla käyden tai ilman

Hyvä unia kaikille!

 

Meillä oli juuri tuollaista 5kk iästä eteenpäin! Siihen auttoi se, että isä alkoi nukuttamaan illalla.

Aiemmin nukutin aina tissille, eikä vauvaa saanut sitten yöllä rauhoittumaan millään muulla. Tämä oli ok, kunnes 5kk iässä vauva alkoi heräilemään sen 7-8 kertaa/yö. 6kk ikään sitä jaksoi, mutta sitten alkoi äitiä väsyttämään vähän liikaa. Isä siis alkoi nukuttamaan, joka johti siihen että vauvan sai yöllä rauhoittuman tutilla&taputtelulla, kun aiemmin vaati aina tissiä. Sitten hyvin pian tämän jälkeen vauva alkoi itsestään vähentämään havahtumisia, ja nyt herää n. 3 kertaa yössä joista kerran saa siliteltyä takaisin uneen ja kaksi kertaa syö.

Ja vaikka aina välillä kuulee kuinka 6kk ei enää tarvitse ruokaa yöllä, niin meillä ainakin tarvitsee! Vauva nyt 8kk. Kuten kirjoitin, havahtuu enää 3krtaa/yö, joista kerran rauhoittuu tutilla mutta ne 2 muuta on PAKKO saada ruokaa. Huutaa selkä kaarella kunnes saa ja syö sitten ihan todella hyvällä ruokahalulla. Syö päivällä kiinteitä hyvin ja imetän, silti näin ja saa ollakin. 2 syömistä/yö jaksan. Nukkuu 20:00-7:30.

 

Kiitoksia vastauksista! En myöskään kannata huudatus unikoulua, enkä myöskään halua että vauva nukkuisi omassa huoneessaan. Toivoisin vain yhtenäisempää unta koko perheelle, kun uskon että vauvakin olisi virkeämpi jos heräilyä saisi vähennettyä.

Tuota tassuttelua varmaan kokeillaan.. mietin vaan kun vauva nukkuu aina selälleen, niin onko vatsan silittäminen yhtä rentouttavaa/toimivaa kun hartioden ja selän alueen tassuttelu..onko täällä siitä kokemusta?

Uskon myös että vauvani tarvitsee vielä sen 2 syöttöä yössä, koska muutaaman kerran yössä tuntuu syövän ihan kunnolla. Voi olla että olisi hyvä patistaa miestä hoitamaan ne muut heräämiset ja itse vaan ne kaksi syöttöä.. Ehkäpä koitan jaksaa kuukaauden odottaa unikoulun aloittamista, niin kiinteät kunnolla aloitettu.

Jos täällä on joitain jotka ovat tehneet jonkun muun pehmeän unikoulun, niin mielellään kuulisin kokemuksia!

 

Ap, meilläkin lapset nukkuu selällään ja olen pitänyt kättä vatsalla. Ja sinähän tiedätkin milloin vauvalla on nälkä ja milloin ei, mutta ihan kaikki eivät näköjään sitäkään tunnista. Jos vauva on oikeasti nälkäinen, niin eihän se nukahda muulla kuin ruualla. Meillä tämä kuopus söi yöllä nälkäänsä täsmälleen 10 minuttia, jonka jälkeen se päästi irti ja jatkoi unia. Siinä vaiheessa kun homma meni huvilutkutukseksi, niin saattoi käydä niin, että molemmat nukahti ja mä heräsin kahden tunnin päästä, jolloin vauvalla oli EDELLEEN tissi suussa... Joten järki käteen niillekin, joiden mielestä vauvat heräilee vaan nälkäänsä, ja tissi on ainoa oikea tapa nukuttaa vauva uudelleen.

 

Ap, meilläkin lapset nukkuu selällään ja olen pitänyt kättä vatsalla. Ja sinähän tiedätkin milloin vauvalla on nälkä ja milloin ei, mutta ihan kaikki eivät näköjään sitäkään tunnista. Jos vauva on oikeasti nälkäinen, niin eihän se nukahda muulla kuin ruualla. Meillä tämä kuopus söi yöllä nälkäänsä täsmälleen 10 minuttia, jonka jälkeen se päästi irti ja jatkoi unia. Siinä vaiheessa kun homma meni huvilutkutukseksi, niin saattoi käydä niin, että molemmat nukahti ja mä heräsin kahden tunnin päästä, jolloin vauvalla oli EDELLEEN tissi suussa... Joten järki käteen niillekin, joiden mielestä vauvat heräilee vaan nälkäänsä, ja tissi on ainoa oikea tapa nukuttaa vauva uudelleen.

Hyvä kuulla että homma toimii vatsankin päältä!
Ei munkaan mielestä ole järkeä olla koko yötä huvituttina vauvalle..mulla on välillä ihan nännit kipeenä kun on niin kovasti lussutettu.. Meillä kun vauveli ei edes syö tuttia.

Kun aloitetaan unikoulu, niin tuun todennäköisesti antamaan tissiä klo 12 ja klo 4, sen pitäisi hyvin riittää yön yli. Varsinkin sitten kun on 5 kiinteätä ateriaa päivässä.

 

Ihan totta on, että on erilaisia vauvoja ja erilaisia perheitä, eikä tarkoitukseni ollut missään nimessä arvostella sitä, että jokainen löytää itselleen toimivimman ratkaisun. Kritiikkini oli kohdistettu niille äideille, jotka valitettavasti epävarmuuttaan eivät luota omiin vaistoihinsa, vaan toteuttavat milloin minkin tahon hyvää tarkoittavia, mutta usein varsin karmivia, lastenhoito-ohjeita. Itsekin olen jälkeenpäin harmitellut muutaman kerran sitä, miksen ole aina vain luottanut äidinvaistooni (vaikkein kovin "äidillinen" olekaan), sillä kyllähän jokainen oman lapsensa tuntee.

Sitten takaisin itse asiaan: meillä ainakin auttoi juuri tuo uniassosiaation katkaisu eli lapsi syötetään illalla olohuoneessa ja nostetaan väsyneenä mutta hereillä sänkyyn. Samoin yöllä noustaan erikseen syömään, ei siis nukuteta maidolla. Vaati melkoista huudatusta (ja kyllä, tassuttelin enkä jättänyt yksin huutamaan, mutta minkäs teet kun olin itse totuttanut pitkään "huonoille" tavoille) ja kovaa motivaatiota nousta aina ylös, mutta lopussa kiitos seisoi ja nykyään vauva 8,5 kk syö 2-3 krt yössä entisen 20-30 kertaa sijaan.

 

Niin, ja piti vielä mainita, että googlatkaapa huviksenne 0,5-1,5-vuotiaiden uniongelmista. Ovat varsin yleinen ilmiö ja tietyllä lailla ikään kuuluva asia. Eli ei kannata verrata siihen, mitä vauva ennen teki, turhaan vaan masentaa itseään, sillä samaan ei välttämättä hetkeen pääse millään menetelmällä.

 

Hyvä huomio tuo vika kirjoitus, tuo tiuhaan heräily on yleistä ja mielestäni ainakin meillä kausittaista. Meillä siis perhepeti ja tissi suussa enemmän tai vähemmän, mutta yöheräilyt vaihtelevat aika paljon. Joskus herää vain pari kertaa, joskus monta. Vauva on aamuisin yhtä virkeä riippumatta heräämisten ja tissittelyn määrästä, vauva ei näet oikeastaan herää kunnolla vaan hamuaa vain tissin suuhunsa. Eikä herää oikein muutkaan, ääntä ei juuri kuulu...

Unikouluista vielä sen verran, että homman "saa" kuulemma hoitaa uudelleen joka flunssan jälkeen...

Hyviä unia kaikille omalla tavallaan! Vaistoonsa kannattaa luottaa monessa asiassa, ei muiden sanomisiin.

 

Hyvä huomio tuo vika kirjoitus, tuo tiuhaan heräily on yleistä ja mielestäni ainakin meillä kausittaista.

Unikouluista vielä sen verran, että homman "saa" kuulemma hoitaa uudelleen joka flunssan jälkeen...

Tietysti lapsi heräilee tiuhaan öisin, mutta miksi et opettaisi sitä nukahtamaan itse uudestaan? Aikuinenkin vaan kääntää kylkeä ja jatkaa unia, vauvakin pystyy siihen kunhan kerran oppii sen.

Ja mitä ajat takaa tuolla jälkimmäisellä kommentilla? Ap pyysi neuvoa unikouluun, miksi haluat lannistaa? Jokainen lapsi herää joskus yöllä ja tarvitsee aikuisen läsnäoloa nukahtaakseen uudestaan. Koska itse et saa nukuttua öitäsi, et halua että muutkaan saa?

 

Edelliselle: ei ole tarkoitus lannistaa, mutta lähes kaikki tuttavani, jotka ovat kouluilleet tavalla tai toisella, ovat kertoneet, että kun tulee flunssa, niin vauva herää jatkuvasti ja sen aikana ja/tai sen jälkeen on unikoulu pidettävä taas uudelleen... Eli "opittu taito" katoaa, jos teillä ei näin käy, niin hyvä juttu. Eikä se minulta ole pois jos muut kouluilevat. Olihan se taivaallista kun esikoinen alkoi nukkua yöt heräämättä, mutta en silti kiirehdi tämän toisen kanssa. Kaikki oppivat kyllä nukkumaan ja nukahtamaan kun aika on sille kypsä.

 

Tietysti lapsi heräilee tiuhaan öisin, mutta miksi et opettaisi sitä nukahtamaan itse uudestaan? Aikuinenkin vaan kääntää kylkeä ja jatkaa unia, vauvakin pystyy siihen kunhan kerran oppii sen.

Ja mitä ajat takaa tuolla jälkimmäisellä kommentilla? Ap pyysi neuvoa unikouluun, miksi haluat lannistaa? Jokainen lapsi herää joskus yöllä ja tarvitsee aikuisen läsnäoloa nukahtaakseen uudestaan. Koska itse et saa nukuttua öitäsi, et halua että muutkaan saa?

Mielestäni paljon lannistavampaa on juuri tällainen "kaikki vauvat oppivat mitä vaan, koska meillä se onnistui" -tyylinen raportointi, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Meillä myös sairastamisen jälkeen on jouduttu aina "kouluilemaan" uudestaan ja samaa olen kuullut vaikka kuinka monelta. Eli jos itsellä sattuu olemaan hyväunisia lapsia, ei kannata masentaa ap:ta, joka saattaa epäonnistua ja miettiä miksei hänen vauvansa ole "kuin kaikki muut".

 

Mielestäni paljon lannistavampaa on juuri tällainen "kaikki vauvat oppivat mitä vaan, koska meillä se onnistui" -tyylinen raportointi, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Meillä myös sairastamisen jälkeen on jouduttu aina "kouluilemaan" uudestaan ja samaa olen kuullut vaikka kuinka monelta. Eli jos itsellä sattuu olemaan hyväunisia lapsia, ei kannata masentaa ap:ta, joka saattaa epäonnistua ja miettiä miksei hänen vauvansa ole "kuin kaikki muut".

Jaa, mä olen ajatellut positiivisten kokemusten kannustavan muita. Kyllä meilläkin esikoinen on joskus kipeänä nukkunut huonommin (tämä kuopus ei ole vielä sairastanut), mutta sairauden menytyä ohi unet ovat taas jatkuneet yhtä hyvinä kuin ennen. Ehkä ap siis hyötyy sitä että kuulee kaikki kauhuskenaariot.

 

Mielestäni paljon lannistavampaa on juuri tällainen "kaikki vauvat oppivat mitä vaan, koska meillä se onnistui" -tyylinen raportointi, joka ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Meillä myös sairastamisen jälkeen on jouduttu aina "kouluilemaan" uudestaan ja samaa olen kuullut vaikka kuinka monelta. Eli jos itsellä sattuu olemaan hyväunisia lapsia, ei kannata masentaa ap:ta, joka saattaa epäonnistua ja miettiä miksei hänen vauvansa ole "kuin kaikki muut".

Jaa, mä olen ajatellut positiivisten kokemusten kannustavan muita. Kyllä meilläkin esikoinen on joskus kipeänä nukkunut huonommin (tämä kuopus ei ole vielä sairastanut), mutta sairauden menytyä ohi unet ovat taas jatkuneet yhtä hyvinä kuin ennen. Ehkä ap siis hyötyy sitä että kuulee kaikki kauhuskenaariot.

 

Edelliselle: ei ole tarkoitus lannistaa, mutta lähes kaikki tuttavani, jotka ovat kouluilleet tavalla tai toisella, ovat kertoneet, että kun tulee flunssa, niin vauva herää jatkuvasti ja sen aikana ja/tai sen jälkeen on unikoulu pidettävä taas uudelleen... Eli "opittu taito" katoaa, jos teillä ei näin käy, niin hyvä juttu. Eikä se minulta ole pois jos muut kouluilevat. Olihan se taivaallista kun esikoinen alkoi nukkua yöt heräämättä, mutta en silti kiirehdi tämän toisen kanssa. Kaikki oppivat kyllä nukkumaan ja nukahtamaan kun aika on sille kypsä.

Tää on kyllä totta! Meillä pidettiin unikoulu vasta 1v 2kk:lle, TODELLA hyvillä tuloksilla (entinen yökyöpeli alkoi nukkumaan täydet yöt neljän unikouluyön jälkeen, samoin päiväunet paranivat.) mutta kun on ollut pitkään sairas, ja taas tottunut, että ollaan vieressä nukahtamiseen asti, niin pitää taas pari iltaa "kouluttaa". onhan se ymmärrettävää, eihän nuo pienet ymmärrä, että hei, mä olenkin nyt terve, ja siksi tuo äippä käy vaan enää viemässä mut tänne sänkyyn. Tottakai ne protestoi.

MUTTA tästäkin huolimatta vannon tassu-unikoulun nimeen, ne pari iltaa jotka sairastelun jälkeen täytyy taas "uudelleenkouluttaa" on pieni vaiva siihen entiseen nähden, kun täytyi herätä miljoona kertaa yössä.

Tsemppiä kaikille tassuttelijoille, ja hyviä unia!