Univelka ja 1 vauva

Lueskelin uusimmasta Kaksplussasta unijuttuja. Vallalla näyttää olevan käsitys, että pikkuvauvaperheessä isä ja äiti automaattisesti potevat univajetta. Useamman lapsen perheessä näin varmasti onkin, mutta entä kun kyseessä on eka vauva? Meillä nimittäin ei olla kärsitty univelasta, vaikka vauva herääkin öisin kahdesti syömään ja toisinaan vielä mahavaivoja itkeskelemään. Mielestäni hyvistä unista saa kiittää lähinnä perhepetiä, jossa havahdun sen verran helposti vauvan tarpeisiin, ettei se yleensä itke. Toisaalta en välttämättä edes herää kunnolla, ja unia on helpompi jatkaa. Mies ei yleensä herää koko yönä. Jos jostain syystä olen joutunut yöllä vähän valvomaan, nukun vauvan kanssa samaan aikaan päiväunia.

Mitenkäs teillä muilla yhden vauvan perheillä, onko univelkaa ja minkälaiset nukkumajärjestelyt?

 

No on puolen vuoden univelat.
Meidän vauva ei suinkaan herää vain pari kertaa yössä.
Meidän vauva on hereillä tunnin välein, alkuyöstä vartin välein. Noin 20 kertaa herää yössä. Perhepedissä nukutaan, mutta vauvalla pitää olla nänni suussa nukkuakseen. Sitten kun minun selkä ja niskat aina välillä pamahtaa, niin mies heijailee vauvaa yöt pitkät vaunuissa.
Ole onnellinen hyväunisesta vauvastasi

 

Meillä vasta 2,5 kk vauva, mutta tähän mennessä ei ole ainakaan tuntuvaa univajetta. Vauva herää 1-3 kertaa yössä syömään, mutta nukahtaa sen jälkeen heti. Itsekin nukahdamme nopeasti syötön jälkeen. Vauva nukkuu omassa huoneessaan.

 

ei meilläkään ollut mitään univajetta tai vaikeuksia 2,5 kk:isen kanssa. Siitä ne vasta alkoivat! Välillä syötiin vartti ja nukuttiin (siis vauva, en suinkaan minä) melkein kolme varttia ja sitten syötiin taas jne jne. Nyt onneksi tilanne on taas helpottunut, kun poika on 6,5 kk.

 

Meillä ei ole univajeesta ONNEKSi kärsitty. Poika nukkunut alusta asti hyvin ja lopetti yösyömisen 5kk iässä. Nyt 6,5kk ja nukkuu yöt läpeensä. Meillä vauva nukkunu alusta asti omassa sängyssään. Koska itse olen herkkäuninen, nukkuu vauva meidän makuuhuoneen viereisessä huoneessa.

 

Esikoinen kaartutti univelkaa 2,5 vuotta, jolloin vasta alkoi nukkumaan kunnolla. Pienenä (8kk asti) heräsi vähintään 4 kertaa (3,5kk iässä 8-10 kertaa). Unikoulujen kautta saatiin heräämiset sitten lopulta 2-3 kertaan. Sitten 10kk iässä alkoi sairastelut ja niiden takia valvottiin. Poika oli lähes joka kuukausi kipeä 2,5v asti. Onneksi tuolloin viimein alkoi nukkumaan, sain sitten sentään muutaman kuukauden nukkua hyvin ennen kuin pikku kakkonen syntyi.

3 ekaa kuukautaa esikoinen nukkui kainalossa loppu yöt, muuten olisi halunnut herätä jo kolmen maissa. Sitten tosiaan tuli noi tiheät heräämiset ja sitten kiinteiden myötä onneksi hiukan rauhoittui. Meillä mies ei herännyt öisin. Mä totesin että paras mun toimia itse, sillä nopeammin sain yksin pojan rauhoittumaan. Jos olisin halunnut että mies rauhoittelee, niin mun olisi pitänyt ensin herättää mies ja sitten en kyllä olisi osannut nukahtaa ite enää ennen kuin olisi ollut hiljaista.

8kk poika nukkui samassa huoneessa, sitten muuton yhteydessä sai oman huoneen. Paransi kyllä kaikkien unia. Kun nukuttiin samassa huoneessa niin mulla täytyi olla korvatulpat. Muuten mä olisin havahtunut jokaiseen ääneen ja mun havahtuminen herätti pojan. Eli meillä ei pelittänyt perhepeti systeemi.

Nyt tämä toinen lapsi on ihan erilainen nukkuja. Yleensä herää 2-3 kertaa yössä (ikää nyt 5kk), tosin nyt tautisena enemmän. Kakkosen kanssa maksimina on ollut 4 herätystä, joka oli esikoisen kanssa minimi. Nyt sairastelujakson jälkeen (aikana) olen aika univelkainen, mutta muuten olen saanut nyt nukuttua huomattavasti paremmin kuin silloin kun oli yksi lapsi. Olen ollut nyt huomattavasti pirteämpikin. Kakkosen kanssa aloin heti käyttää korvatulppia ja kakkonen muutti veikan kanssa samaan huoneeseen 2,5kk ikäisenä.

Ja esikoisen kanssa kyllä tuli nukuttua päikkärit aina. Silti sitä oli tosi väsynyt aina. Nyt kyllä kaipailen päikkäreitä (esikoinen lopetti päikkärit pari viikkoa ennen kakkosen syntymää), mutta hyvin sitä selviää päivistä ilmankin. Esikoisen aikaa en olisi varmaan hengissä jos en olisi saanut päivisin nukkua. Kaipa sitä asennoituu ja skarppaa eri tavalla kun on vain tilanne ettei voi nukkua.

 

No, univaje alkaakin tuntua vasta kun heräilyä on kestänyt useita kuukausia. Meillä vauva heräili n. 10 kk:n ikään joka yö vähintään 2 kertaa, usein jopa 5 (tiedä, ei vielä paljoa jos jotkut heräilevät vartinkin välein) ja jo alkoi tuntua omassa toimintakyvyssä kun ei puoleen vuoteen ollut nukkunut yhtään ehjää yötä. Vauva ei huolinut pulloa (ei myöskään kauheasti sitä yritetty opetella) joten minä siis hoidin kaikki yösyötöt koko tämän ajan. Vauvan ollessa 8 kk :n ikäinen aloin olla aika poikki.

Alussa hormonitoiminta helpottaa jaksamaan, siis äidin kohdalla. Riippuu paljon myös muista tekijöistä (pystyykö nukkumaan päivällä kun vauva nukkuu) jne, miten hyvin sitä itse jaksaa. Hampaiden tulo. liikkumaan opettelu ym myös usein häiritsevät unta, joten heräily voi kausittaisesti moninkertaistua.

Ihan uteliaisuudesta, kuinka vanha ap:n vauva on?

 

Niin ja meillä myös nukuttiin perhepedissä siihen asti kun vauva n. puolivuotias. Itse en oikein pystynyt nukkumaan koska en muutenkaan halua nukkua kiinni jonkun kyljessä. Imetys toki oli helppoa kun vauva oli vieressä.

 

Aluksi ei kertynyt univelkaa vähistä unista, mutta olin silti koko ajan väsynyt johtuen terveydentilastani. Alkuaika noin kahteen kuukauteen saakka oli helppoa, kun vauva vielä nukkui päiväunia sisällä. Eli saatoin siis itsekin uinua päiväsaikaan pitkät pätkät.

Mutta vauva varttui ja alkoi kiinnostua enemmän ulkomaailmasta. Samoihin aikoihin loppui kunnon päiväunien nukkuminen sisällä. Pisimmillään nukkui puoli tuntia sisällä, yleensä vielä vähemmän. Vaunulenkillä ulkona sen sijaan kolmesta neljään tuntia putkeen. Eli vaunuilemme joka päivä samaan aikaan. Yleensä niin, että työntelen kärryjä noin 2 tuntia ja viimeisen tunnin nukkuu takapihalla. Itse en kyllä osaa silloin nukkua, kun vauva on yksin pihalla. Pakko käydä välillä kurkkimassa, kun on ollut kaiken maailman "rotta vaunuissa"-uutisia, ja muutenkin.

Eli nykyään kyllä välillä väsyttää suurestikin, vaikka vauva herää yöllä vain 1-2 kertaa. Mutta imetän istuallaan ja sitteen vielä pakko pitää pystyssä ja röyhtäyttää, kun on niin kova puklaamaan ja kärsii jonkunasteisesta takaisinvirtausongelmasta.

 

Voiko sitä univelkaa oikeastaan määrittää? Eli että paljonko on univelkaa kertynyt jos ensimmäinen vuosi "nukuttu huonosti"? Meillä siis heräilty aina 1-7 kertaa yössä, enimmäkseen 3 kertaa yössä. Olen huomannut että merkitys on sillä kuinka nopeasti saa taas itse uudelleen unen päästä kiinni. Vaikka siis heräämisiä olisi monta, mutta on saanut nukuttua kaikki välit, niin aamulla on ihan ok olo (eihän sitä kuitenkaan töihin ole tarkoitus lähteä). Mutta jos jostain syystä olen itse pyöriskellyt sängyssä, niin sitten aamulla on kyllä todella väsynyt. Olen pyrkinyt ottamaan aina päikkärit itsekin kun mahdollista, ja siksi kai tässä vielä hengissä ollaan. Aina ollaan nukuttu koko perhe samassa huoneessa, mutta isä ei silti juuri heräile, ellei huuto ole paha.

Pahinta kai on niissä perheissä joissa uni-valverytmi täysin sekaisin, eli että lapsi valvoo yöllä ja nukkuu päivällä, mutta tuskin sellaista kauaa kestää. Ongelma myös se että äiti tavallaan tottuu siihen pätkittäiseen uneen ja kun lapsi lopulta nukkuu, äiti ei nukukaan - kaipa meillä tämä vaihe vielä edessä.

Kyllähän monet muutkin kuin tuoreet äidit heräilee öisin - monet käy vessassa pari kertaa, jotkut juomassa, toiset jopa jääkaapilla. Harva kai sitä normaalistikaan nukkuu 8h putkeen heräämättä.

Haluaisin kyllä nähdä jonkun tutkimuksen siitä kuinka monessa perheessä oikeastaan ensimmäinen vuosi menee öisin huonosti. Olisi vaan niin kiva tietää että tämä on todella normaalia.

 

Kysymys onkin siitä, että kun uni häiriintyy tarpeeksi kauan niin välttämättä sitä ei enää osaakaan nukkua. Itsellä kävi niin, että ekat kolme neljä kuukautta nukahdin helposti yösyöttöäjen jälkeen, mutta sitten aloin olemaan niin tottunut heräilyyn, että aloin jo heräillä ilman että vauva edes vaati ruokaa tai muuta. Kun syötin vauvan, saattoi mennä puolikin tuntia että nukahdin uudelleen. Illalla en saanutkaan enää kovin helposti unen päästä kiinni jne.

On kyllä ihan tutkittu juttu että esim 8 tunnin yöunet kolmessa neljässä pätkässä ei ole sama kun 8 tuntia esim vain yhdellä herätyksellä. Ja pitkän ajan kuluessa unen häiriintyminen alkaa näkya toimintakyvyssä.

 

meidän "vauva" on 3v.
lopetti yösyömiset 6vk iässä, heräsi klo 6, söi jonka jälkeen vielä nukkui pari tuntia. päivisin vielä 2-3 tunnin unet. rytmi oli hyvin tasainen.
nukkuu muuten nyt yöt 20.30-7.30, päivisin 12-14.
minä äitinä nukun edelleen päiväunet, olen väsynyt koko arjesta vilkkaan lapsen kanssa...
niin ja lapsi on aina nukkunut omassa huoneessaan, ihan alussa kokeiltiin samaa huonetta ja yhteistä sänkyäkin, mutta kaikki nukkkuivat tavallista huonommin...

 

Univelkaa ei ole, onneksi. Muita hankaluuksia on sitten ollutk sitten sitäkin enemmän ja jaksamiseni olisi ollut kovalla koetuksella, mikäki univelka olisi painanut. Vauva on nukkunut alusta asti omassa sängyssään meidän makkarissa. 3kk iässä alkoi nukkumaan yli 10 tunin yhtäjaksoisia unosia, jos hän heräsi yöllä, nukahti itse uudestaan ilman itkuja. Jaksamista kaikille väsyneille äideille!

 

Univelkaa on nyt kertynyt 10 kk ajan, siitä päivästä alkaen kun poika syntyi. Alussa ensimmäiset pari kuukautta poika nukkuin noin ½-1 tunnin pätkissä. Noin 3-5 kk ikäisenä heräiltiin 5-10 kertaa yössä. Ja nyt 5 kk jälkeen on herätty enää "vaan" 3-5 kertaa yössä. Perhepedissä nukutaan, muuten heräilee useammin. Ja minä herään joka ikiseen kyljen kääntämiseen.
Töihin oli pakko lähteä pari viikkoa sitten, eli päikkäreitäkään en enää pysty nukkumaan. Viikonloppu aamut menee sitten nukkuessa kun mies touhuaa pojan kanssa.
Mullakin on jo mennyt refleksiksi herääminen. Eli vaikka poika on yökylässä niin herään yöllä parin tunnin välein.. Kai sitä joskus taas saa nukkua.. Sanoin kyllä miehelle, ettei toista vauvaa tule ennenkuin tämä ensimmäinen nukkuu omassa sängyssään heräämättä, ja minä saan puolen vuoden ajan nukkua 8 tuntia per yö.

 

Minä en ole nukkunut yhtään kokonaista yötä kohta 2 vuoteen, mutta kai kaikkeen tottuu Esikoinen nukkui yöt hyvin puolivuotiaaksi (toki heräsi syömään aina 2-3 kertaa). Puolen vuoden jälkeen ei enää yleensä syönyt öisin mutta heräili sitten muuten 1-100 kertaa. pahimmilaan kai puolen tunnin-tunnin välein koko yön. Nyt on 1v 7 kk ja välillä jo nukkuu yön putkeen tai herää kerran, toki välillä herää montakin kertaa. Mutta nyt on sitten herättelemässä kuopus (2 kk). Alkuun kutakuinkin valvoi yöt, ekat 3 viikkoa oli aika tuskaa kun kuopus nukkui vain pätkiä öisin ja nukahti aamuyöstä ja esikoinen herää n. klo 6-7. Nyt nukkuu paremmin mutta herää syömään 2-3 kertaa ja aamuyöstä saattaa ähistä pari tuntia ja tänäänkin esikoinen sitten herätti 06.10. Kuitenkaan en ole mitenkään älyttömän väsynyt. Jotenkin tuohon esikoisen heräilyyn vaan tottui, tietysti jos herätyksiä oli koko yö tunnin välein niin aamulla väsytti. Ja siis pahimmillaan esikoinen viime kesänä heräsi joka aamu n. klo 05.30

Olen samaa mieltä kuin mitä joku tuossa aiemmin kirjoitti että paljon on varmaan siitä kiinni, kuinka helposti nukahtaa uudestaan kun on herännyt. Minä onneksi nukahdan uudestaan kutakuinkin samantien kun laitan silmät kiinni. Miehellä on välillä vaikemapaa kun hänellä kestää päästä uudestaan uneen... Ja varmaan riippuu paljon siitäkin kuinka paljon unta tarvitsee yössä, itse olen aika vähäuninen ja näköjään ovat lapset (ikävä kyllä), perineet saman ominaisuuden

 

Jokainen kokee omalla tavallaan yöheräilyt. Itse kärsin unettomista öistä jo esikoisen odotusaikana, silloin nukuin usein päivällä ja valvoin 2-3 tuntia keskellä yötä. Lapsen syntymän jälkeen unta olisi riittänyt, mutta neiti ei nukkunutkaan. Oli tietysti kausittaista, eka 5,5kk meni kohtuullisesti, sen jälkeen yöt oli ihan kauheita. Se vaikutti jo psyykkeeseen, joten en itse saanut nukuttua vaikka lapsi nukkui, kävin ylikierroksilla koko ajan. No siitä jotenkin selvittiin. 10 kk iässä alkoi helpottamaan, lapsi heräili enää 2-3 kertaa yössä. Kokonaiset yöt alkoivat kun lapsi oli 1v4kk, olin silloin jo uudelleen raskaana. Unirytmi oli jo muuttunut, ja raskauskin vaikutti, joten heräilin itse muutaman kerran yössä vaikka lapsi nukkuikin. Nyt odotus on lopuillaan ja yöunet ovat todella katkonaisia 1-2 tunnin pätkiä. Kauhulla odotan miten jaksan taas vauvan kanssa valvoa.

Yhtäjaksoisesti olen nukkunut pätkissä (ja ollut väsynyt) nyt 2,5 vuotta ja lisää on tiedossa. Kyllähän tähän on jo hieman tottunut, tai oppinut sietämään väsymystä. Aiemmin tarvitsin yössä 9 tunnin yhtenäiset yöunet, nyt 3 tuntia on jo luksusta. Pelon sekaisin ajatuksin mietin, palautuuko unirytmi koskaan normaaliksi, osaanko ikinä nukkua (sitten joskus kun lapset eivät enää herättele)...

 

Mun on kyllä pakko tunnustaa, että ihmettelen suuresti kun aina puhutaan, kuinka vauva-aika on niin raskasta ja väsyttävää. No raskasta tämä toki välillä onkin, mutta univajeesta en ole missään vaiheessa kärsinyt. Vauva on parikuinen. Ja ihmetyttää kun sanotaan, että nuku päikkärit. Itse en ole kertaakaan kaivannut päikkäreitä. Kyllä meilläkin vauva herää 3-5 kertaa yössä, mutta en ole kokenut sitä raskaana. Meillä on perhepeti, joten kun vauva herää niin tyrkkään vaan tissin suuhun ja nukahdan usein samantien itsekin.

Paljon puhutaan siitä, kuinka väsyneitä vanhemmat ovat, mutta olisi kiva jos joskus lisättäisiin, etteivät suinkaan kaikki vanhemmat kärsi väsymyksestä ja univajeesta. Itsekin kuvittelin oppaita lukeneena, että kun vauva syntyy niin sitten ei enää koskaan saa nukkua, mutta toisin on. Toisaalta yllätys on ollut ihan positiivinen.

Meilläkin siis vain 1 lapsi. Jos ja toivottavasti kun lapsia tulee, niin tilanne on tietysti eri. Sitten uskonkin että väsyttää, kun on monta heräilijää talossa.

 

Ihmettelen, että ihmettelet
Mietipä nyt itsekin. Tähän ketjuun on jo kirjoittanut moni kuukausitolkulla jopa vuoden valvonut... Jos vauvasi on vasta parikuinen ei varmasti 3-5 kertaa yössä heräilykään väsytä. Vielä. Ja tietysti on helppoa, jos pystyy nukahtamaan heti uudestaan. Eikä niitä päikkäreitäkään todella tarvitse nukkua jos yöllä saa unta. Minä olen valvonut kohta 8 kuukautta. Meillä herätään noin 7-20 kertaa yössä. Perhepedissä nukutaan, mutta käyn niin ylikierroksilla etten tosiaan nukahda helposti uudestaan. Voi kestää tunninkin ja sitten onkin jo uusi herätys. Päivisin en voi nukkua, sillä vauva vetää vain puolen tunnin tirsoja, enkä ehdi tuossa ajassa nukahtaa. Ja vaikka ehtisinkin tuskinpa vartissa virkistyisin - ehkä päinvastoin.
Turhaa siis ihmettelet, että väsymys puhuttaa. Te, jotka kuulutte niihin onnellisiin, jotka saavat riittävästi unta, nauttikaa toki, mutta älkäähän vähätelkö tärkeätä aihetta.

 

peesaan edellistä.
Siis aivan ihanaa jos vauvasi nukkuu ja sinäkin saat nukuttua, koska tätä jatkuvaa univajetta en toivoisi kellekkään. Olen kuin eri ihminen, aivot ei toimi kunnolla, unohtelen kaikkea, en jaksa tehdä mitään kuin pakolliset asiat.
Mä en pahimpina heräilykausina edes viittiny kiduttaa itseäni nukahtamalla välillä, kun tiesin että kohta saa taas herätä. Se tunne kun olet juuri nukahtanut ja taas heräät itkuun on kuin pahinta kidutusta. Paljon lempeämpää on valvoa koko yö. Noina kuukausina valvottiin miehen kanssa yö puoliksi; minä nukuin klo 21-01 ja mies sitten 01-06 (mies lähti aikaisin töihin ja teki vielä kahta duunia). Oltiin molemmat aivan poikki.

 

Yhtään vähättelemättä univajeisia.
Meidän esikoinen oli sellainen tapaus, että kaksi kuisesta saakka nukkui täydet yöt, heräämättä. Illalla syötin viimeisen kerran klo 23 ja aamulla klo 7. Alkuun heräsin itse muutaman kerran yössä, ja yritin lasta herättää syömään, mutta poika vain nukkui. Sitten päätin, että kyllä lapsi herättää kun nälkä on. Ja niin päästiin nukkumaan koko yö.
Aamulla sitten söikin todella tiheään, noin tunnin välein puoleen päivään saakka ).
Esikoisen kanssa en siis missään vaiheessa kärsinyt univajeesta, ja vauva-arki oli helppoa.
Kunnes kakkonen syntyi. Vauva-ajasta en muista juuri mitään, niin ankaraa väsymys oli. Vaikea koliikki, joka alkoi pari viikkoisesta jatkuen lähes neljään ikäkuukauteen ja siitä seurasi muita vatsavaivoja, jotka kestivät 8kk ikään saakka. Yhtään yötä en nukkunut heräämättä, ja parhaimmatkin yöt olivat vain 2h yhteenmenoon unta. Tällä tavoin mentiin lähes vuosi.
Ja kun kolmas syntyi, olin varma, ettei nukkumisesta tule yhtään mitään. Vaan kuinkas kävikään. Samanlainen tapaus kuin esikoinen, tosin yhdesti yössä piti syöttää, mutta muutoin sain nukkua n.8h, yhdellä herätyksellä.
Vaan kun muutama kuukausi lisättiin tuohon, alkoi yöheräilyt; milloin esikoinen kveli unissaan, milloin kakkonen halusi vessaan tai juotavaa jne. Tai sitten flunssakierteet tmv.
Esikoisen syntymästä on reilut 7 vuotta. Kaikki lapset ovat aamuvirkkuja heräten viimeistään puoli seitsemän, oli arki tai pyhä ;o).
Olen loppusuoralla neljännessä raskaudessa. Lonkat ei anna nukkua juuri lainkaan. Parhaat yöt kestää 4h, pahimmat 1.5h. Nyt tunnen valvovani eniten, jos koliikkiaikaa kakkoselta ei oteta lukuun. Vielä en ole kamalan väsynyt, vaan pystyn tekemään jopa töitä.
Mutta univajetta ei tule vähätellä. Onnellisia olkoot ne, jotka saavat nukkua yönsä edes kohtuullisesti ja voimia ja jaksamisia meille kaikille yökukkujille, oli syynä herkkäuninen vauva tai raskausvaivat ).

 

Kannattaa kaiken sen valvomisenkin keskellä yrittää muistaa ettei tämä pikkulapsivaihe kestä ikuisesti! Unet taatusti normalisoituvat sitten kun lapset eivät enää herättele öisin, joten tunnelin päässä on valoa!

Meillä esikoinen söi ensimmäiset 4-5kk kahden tunnin välein yötä päivää, ja yksi syönti kesti kaikkineen vajaan tunnin. Eli siis rytmi oli tunti syöntiä, tunti jotain muuta, yöllä yleensä unta mutta päivisin myös tietysti valveilla oloa. Tämä tappotahti piti huolen siitä että jo alkuun kertyi sellainen väsymys ettei sitä nukuttu pois vaikka vauva välillä yökylässä mummulassa olikin jotta sain nukuttua. Mies on onneksi sen verran hyväuninen, ettei juurikaan heräillyt öisin (ellen tarvinut apua), muuten hänen työnteostaan ei olisikaan tullut yhtään mitään. Välillä meinasi katkeruus nostaa päätään kun itse kukuin puolikuolleena vauva sylissä, mutta yritin aina muistaa että miehen pitää jaksaa olla töissä ja myös jaksaa vähän enemmän viikonloppuisin, koska silloin itse sain nukkua enemmän. Puolen vuoden iässä pojan unet pitenivät ja heräilyt vähenivät, kunnes sairastelukierre alta vuoden iässä rikkoin jälleen rytmin. Tähän asti vauva oli aina nukkunut omassa sängyssä mutta samassa huoneessa, mutta sairastelun seurauksena poika jäikin meidän sänkyyn nukkumaan, koska "huolto" oli silloin yksinkertaisesti helpompaa. Yöheräily oli alta kaksivuotiaana samaa tasoa kuin ihan alussa, oli öitä että poika halusi maitoa (pullosta) jopa kymmenen kertaa, ja jonkun aikaa oli helpompaa vain hakea se maito kuin huudattaa yöllä. Sitten pantiin stoppi yösyönnille kerralla kokonaan, ja reilut 2-v alkaen on (vasta) nukkunut täysiä öitä.

Kakkosta odotellaan saapuvaksi parin kuukauden sisällä, ja tällä hetkellä väsymystä ei onneksi ole vanhastaan. Nyt loppuraskaudesta unet alkavat olla heikompia kipujen ja kolotusten takia, mutta päiväunet pelastavat. Hieman kyllä jännittää miten vauvan kanssa taas jaksaa, mutta tällä kertaa en varmaan koe tilannetta niin epätoivoisena, kun tiedän ettei tilanne tosiaankaan jatku ikuisesti! Ja ehkä toisen vauva kohdalla osaa itsekin päivisin rauhoittua erilailla, kun koko vauvanhoito on jo tuttua. Esikoinenkin onneksi vielä nukkuu päiväunet, joten jos lasten rytmin vain saisi edes tämän asian osalta samanlaiseksi, voisi itsekin siinä sitten nukahtaa.

 

Mun on kyllä pakko tunnustaa, että ihmettelen suuresti kun aina puhutaan, kuinka vauva-aika on niin raskasta ja väsyttävää. No raskasta tämä toki välillä onkin, mutta univajeesta en ole missään vaiheessa kärsinyt. Vauva on parikuinen. Ja ihmetyttää kun sanotaan, että nuku päikkärit. Itse en ole kertaakaan kaivannut päikkäreitä. Kyllä meilläkin vauva herää 3-5 kertaa yössä, mutta en ole kokenut sitä raskaana. Meillä on perhepeti, joten kun vauva herää niin tyrkkään vaan tissin suuhun ja nukahdan usein samantien itsekin.

Paljon puhutaan siitä, kuinka väsyneitä vanhemmat ovat, mutta olisi kiva jos joskus lisättäisiin, etteivät suinkaan kaikki vanhemmat kärsi väsymyksestä ja univajeesta. Itsekin kuvittelin oppaita lukeneena, että kun vauva syntyy niin sitten ei enää koskaan saa nukkua, mutta toisin on. Toisaalta yllätys on ollut ihan positiivinen.

Meilläkin siis vain 1 lapsi. Jos ja toivottavasti kun lapsia tulee, niin tilanne on tietysti eri. Sitten uskonkin että väsyttää, kun on monta heräilijää talossa.

Siis käsittämätöntä, että ihmettelet suuresti!
Etkö pysty käsittämään asioita, joita sinulle itsellesi ei tapahdu? Eli jos itse et kärsi nälästä, et voi ymmärtää nälänhätää jne jne...

Ensinnäkin, hienoa, että itse pystyt nukahtamaan samantien kun olet tissin suuhun työntänyt, kaikki eivät siihen pysty. Tämähän tietty lisää yövalvomista, jolloin, ajatella, tulee univajetta.
Lisäksi kaikki lapset eivät heräile vain syömään 3-5 kertaa, vaan toiset oikeasti joko huutavat läpi yön, tai heräilevät muuten vaan. Meillä herättiin ensimmäiset 6kk 15-30minuutin välein, läpi vuorokauden. Päiväunille oli turha kuvitella menevänsä, koska itse en 15minuutissa edes nukahda, vaikka olisin kuinka väsynyt.
6kk jälkeen heräämiset harvenit, ja noin 2-vuotiaaksi asti herättiinkin sitten enää noin tunnin välein. Nyt lapsi on 3, eikä vieläkään nuku koko yötä heräämättä.

Ja todella musta-valkoisesti olet oppaita lukenut, jos niissä mielestäsi toitetaan vaan univajetta. Suurimmassa osassa sanotaan, että pieni vauva herää noin 2-3 tunnin välein syömään. Minun laskuopin mukaan teidänkin vauva siis toimii juuri niin kuin yleisesti kerrotaan. Ja faktahan on, että suurinosa nukkuu paremmin ennen kun lapsia on talossa.
Joten pieni neuvo, vaikka sinulla asiat tapahtuu jollain tavalla, koita nyt ihminen ymmärtää, että kaikia asioita ei voi suoraan verrata omaan tilanteeseensa, ja sitä myötä tehdä viisaita johtopäätöksiä... Avarakatseisuus on opeteltavissa. Hyvää jatkoa teidän perhe-elämään.

 

Paljon puhutaan univelkaisista vanhemmista tosiaan, mutta meidän päivänsäde valvotti parina ekana elinviikkona kun synnäriltä kotiin päästiin. Muistaakseni jostain puolentoista kuukauden ikäisestä on nukkunut yöt läpeensä hyvin, nyt kun n.4kk, nukkuu n. 9h yössä kertaakaan tissille heräämättä. Ei siis univelkoja äidillä, saati isällä.Ei ole siis enää pariin kuukauteen tarvinnut yöllä herätä syöttämään. Olen tosi onnellinen noin kiltistä vaavista. Toivottavasti kakkonenkin yhtä kiltti...

 

Niin, univelka voi tehdä kyllä tosi katkeraksikin että miksi mun vauva valvottaa ja muiden ei, mutta itse muistan että kun ekoina viikkoina vauva huusi kolmeen asti yöllä ja sitten nukkui muutaman tunnin yöunet, oli aika poikki ja mietti että "voiks tän palauttaa johki..??"
Itse saa vaan olla tyytyväinen että on saanut hyväunisen ja tyytyväisen vaavin. Hyvä mulle, koska olen aika kärsimätön ja heikkohermoinen ihminen.. ja väsyneenä ihan sietämätön!!

 

Ei ole univelkaa enää (tai vielä). Ekat 5 viikkoa vauva valvotti, mutta sen jälkeen on nukkunut 7-9 h unia syömättä/heräämättä. Ajattelen tosi usein kuinka onnekas olen, kun on noin hyväuninen vauva. Tosin hän on vasta alle 3 kk, joten tilannehan voi muuttua vielä moneen kertaan.