Maritsa78
Hei,
Onko kenelläkään vinkkejä, mitä tehdä esikoisen kanssa, joka oireilee hyvin vahvasti uuden vauvan johdosta? Uupunut ja itsensä riittämättömäksi tunteva äiti kuulisi mielellään muiden kokemuksia.
Vauva on ollut talossa nyt viikon. 2,5 -v. esikoistyttö aloitti hillittömät huutokonsertit heti, kun tulimme kotiin synnäriltä. Aina kun vauva ääntelee, tyttö huutaa "kurkku suorana", suorastaan hysteerisenä. Nukkuumaanmenosta on tullut hillitöntä sirkusta, se kestää ikuisuuden ja kaikki temput käytetään. Yöt ovat muuttuneet levottomiksi. Tyttö on alkanut myös kakata housuunsa (ei ole tehnyt sitä ainakaan vuoteen). Lisäksi hän on alkanut syljeskelemään/ kuolaamaan. jne. Tytöstä on tullut myös hyvin tottelematon ja kuriton ja raivarit ovat lisääntyneet.
Kaikki tämä tuntuu todella raskaalta. Esikoisesta on paljon enemmän työtä ja vaivaa kuin uudesta vauvasta, joka tietysti myös tarvitsee osansa äidin ajasta (mm. imetys, joka takkuaa). Vauvalla on synnynnäinen sairaus, joten huoli siitä ja stressi sairauden hoidosta vaativat myös veronsa. Väsyneenä tulee hermostuttua ja ärsyynnyttyä turhan helposti ja sitten on huono omatunto. Jakamatonta huomiota on juuri nyt hyvin vaikea järjestää esikoiselle. Sitähän hän tietysti tarvitsisi. En jaksa leikkiä ja touhuta tytön kanssa kuten ennen. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en kykene tai jaksa suhtautua esikoiseen kovinkaan ymmärtäväisesti tai lämpimästi. Vaikka järjellä ajatelllen tiedän, että tilanne on hänelle hyvinkin vaativa. Mikä minua vaivaa? Usein sanotaan äitien epäilevän sitä, kykenevätkö he rakastamaan uutta tulokasta yhtä paljon kuin esikoista - minusta tuntuu, että ymmärtämykseni ja kärsivällisyyteni suhteessa esikoiseen ovat vähentyneet uuden vauvan myötä. Välillä tyttö suorastaan ärsyttää minua. Onkohan hormoneilla vaikutusta asiaan? Kauankohan esikoisen oireilu kestää? Koska elämä taas tasaantuu?
Onko kenelläkään vinkkejä, mitä tehdä esikoisen kanssa, joka oireilee hyvin vahvasti uuden vauvan johdosta? Uupunut ja itsensä riittämättömäksi tunteva äiti kuulisi mielellään muiden kokemuksia.
Vauva on ollut talossa nyt viikon. 2,5 -v. esikoistyttö aloitti hillittömät huutokonsertit heti, kun tulimme kotiin synnäriltä. Aina kun vauva ääntelee, tyttö huutaa "kurkku suorana", suorastaan hysteerisenä. Nukkuumaanmenosta on tullut hillitöntä sirkusta, se kestää ikuisuuden ja kaikki temput käytetään. Yöt ovat muuttuneet levottomiksi. Tyttö on alkanut myös kakata housuunsa (ei ole tehnyt sitä ainakaan vuoteen). Lisäksi hän on alkanut syljeskelemään/ kuolaamaan. jne. Tytöstä on tullut myös hyvin tottelematon ja kuriton ja raivarit ovat lisääntyneet.
Kaikki tämä tuntuu todella raskaalta. Esikoisesta on paljon enemmän työtä ja vaivaa kuin uudesta vauvasta, joka tietysti myös tarvitsee osansa äidin ajasta (mm. imetys, joka takkuaa). Vauvalla on synnynnäinen sairaus, joten huoli siitä ja stressi sairauden hoidosta vaativat myös veronsa. Väsyneenä tulee hermostuttua ja ärsyynnyttyä turhan helposti ja sitten on huono omatunto. Jakamatonta huomiota on juuri nyt hyvin vaikea järjestää esikoiselle. Sitähän hän tietysti tarvitsisi. En jaksa leikkiä ja touhuta tytön kanssa kuten ennen. Tunnen syyllisyyttä siitä, että en kykene tai jaksa suhtautua esikoiseen kovinkaan ymmärtäväisesti tai lämpimästi. Vaikka järjellä ajatelllen tiedän, että tilanne on hänelle hyvinkin vaativa. Mikä minua vaivaa? Usein sanotaan äitien epäilevän sitä, kykenevätkö he rakastamaan uutta tulokasta yhtä paljon kuin esikoista - minusta tuntuu, että ymmärtämykseni ja kärsivällisyyteni suhteessa esikoiseen ovat vähentyneet uuden vauvan myötä. Välillä tyttö suorastaan ärsyttää minua. Onkohan hormoneilla vaikutusta asiaan? Kauankohan esikoisen oireilu kestää? Koska elämä taas tasaantuu?