Mä olen täysin loppu!

["juu"]

En jaksa enää. Joka päivä on samanlaista paskaa, samat tehtävät ja samat rutiinit tytön kanssa. Siis toki samat rutiinit pitää olla mutta nyt kyllästyttää. Koskaan en saa mitään palkkiota siitä että hoidan lapsemme ja kodin. Ei KOSKAAN mitään kukkia, ei reissuja mihinkään viikonloppuisin. Aina siis tätä samaa rataa. Alan olla loppu. Totaalisen loppu. Enää ei tipu edes halauksia eikä pusuja. Aina illat mies katsoo omia juttujaan tv:Stä. Ei kiinnosta. Huoh. Mä vaan en enää jaksa.

 

[niiina85]

tervetuloa kerhoon jossa naiset hoitaa kaiken...

 

["vieras"]

sitä se on, elo ihmisen, etenkin naisihmisen!
niin meilläkin.

 

["äiti"]

samaa aattelin tulla kirjottaan tänne... poikkeuksena se, että vauva ei nuku ikinä enkä saa mitään tehtyä ja mies on 8-22 poissa kotoa... eli ei sekään auta.

 

[pösilö]

Tos yksi kaunis päivä toi sama asia iskostui päähäni kuin salama kirkkaalta
taivaalta, totesin vain että näinkö haluan elää lopun elämääni? juu en todellakaan!!
Olenhan paljon enemmän arvoinen..

 

["alkup."]

Meillä on miehen kanssa se tilanne, että tänään jo melkein kirjoitettiin erohakemuskaavakkeet netissä. Ei sitten kuitenkaan. Ei tuon tytön takia voi erota! Kyllästyttää ja vituttaa vain se, etten koskaan saa kiitosta siitä kun hoidan lapsemme ja pidän yllä kotia ja teen ruoka ja mitä vielä! Koskaan ei mitään yllätyksiä eikä irtiottoja arjesta! PRKL! Tämä rakkaus on tainnut ottaa ja kuolla, kun ei tunnu että rakastaisin miestä. Eikä hän varmaan minua. Olis jo aikoja sitten pitänyt ottaa vaikka päivä vain meille kahdelle. Mutta ei.

 

["vieras"]

Mene töihin?

 

[osa-aikatyöläinen]

[QUOTE="vieras";22231357]Mene töihin?[/QUOTE]

Paras vinkki!

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";22231357]Mene töihin?[/QUOTE]

Juu, menisin, jos olisi töitä mihin mennä. Olen koko ajan työkkärin listoilla ja mitään ei kuulu. Asutaan todella pienellä paikkakunnalla jossa ei vain ole töitä. Vieraille paikkakunnille on mahdoton mennä kun mies jo ajaa toisaalle ja tarvitsee autoa päivittäin eikä julkisista ole tietoakaan!

 

["iita"]

[QUOTE="vieras";22231357]Mene töihin?[/QUOTE]

Joo ja sitten ne kaikki hommat odottaa sua töitten jälkeen, kokemusta on !!

 

[jypht]

Voih. Mutta aivan kuin sen lapsen kasvamisen ja kehityksen seuraaminen ja siitä iloitseminen ei merkkaisi mitään?

 

["Jep"]

Upeeta

 

["alkup."]

Voih. Mutta aivan kuin sen lapsen kasvamisen ja kehityksen seuraaminen ja siitä iloitseminen ei merkkaisi mitään?

Olenko niin sanonut? Tottakai se merkkaa, enemmän kuin MIKÄÄN MUU! Mutta, joskus äitikin vain tarvitsee lepoa ja hetken aikaa itselleen saati sille parisuhteelle. Tää ei vaan toimi näin. :/

 

[Yainaba]

Just siitä arjesta muodostuu tää perustuva. Jos toi sun arki keikahtais yhtäkkiä nurin niin perusturvakin järkkyis.
Kuvittelehan mitä ajattelisit jos ukko alkais kantaa kukkika kaks kertaa viikossa sulle ihan yhtäkkiä kun ei oo ennen sitä tehnyt. ja jos sitä jatkus niin siitäkin tulis vaan arkinen juttu.

 

["pii"]

[QUOTE="alkup.";22231410]Juu, menisin, jos olisi töitä mihin mennä. Olen koko ajan työkkärin listoilla ja mitään ei kuulu. Asutaan todella pienellä paikkakunnalla jossa ei vain ole töitä. Vieraille paikkakunnille on mahdoton mennä kun mies jo ajaa toisaalle ja tarvitsee autoa päivittäin eikä julkisista ole tietoakaan![/QUOTE]

muuttakaa sinne "toisaalle" jos sieltä löytyisi sinullekin töitä.

jos olisit sairaana välillä, etkä voisi tehdä mitään, niin ne tavallisetkin arki askareet maistuisivat sen jälkeen tosi hyvin.

 

["vieras"]

voi kuule, sellasta tään on monen arkielämä... Meillä on kolme lasta ja kaksin ei päästä minneen koskaan. Ei ole rahaa lähteä vaik jonnekin vko.lopuksi. V.tuttaahan tää välillä, mut mä uskon että kun mä menen töihin , se auttaa ainakin meillä vähän. Tosin sitä kahdenkeskistä aikaa me tarvittais kipeimmin....

 

["alkup."]

[QUOTE="pii";22231557]muuttakaa sinne "toisaalle" jos sieltä löytyisi sinullekin töitä.

jos olisit sairaana välillä, etkä voisi tehdä mitään, niin ne tavallisetkin arki askareet maistuisivat sen jälkeen tosi hyvin.[/QUOTE]

Ei voida muuttaa. Miehellä täällä vpk ja saa siitä lisäansiota niin hyvin että ei halua muuttaa. Eikä mies halua muuttaa sinne paikkakunnalle. Ei tunne sieltä ketään, niinkuin en minäkään ja meillä molempien vanhemmat asuu täällä, lähellä meitä.

Mä nyt en vaan voi sille mitään että haluan välillä jotain arjesta poikkeavaa, jotta arki taas maistuu. Onko se sitten väärin niin toivoa?

 

["vieras"]

Voi jessus! Veparin paikkoja on joka tuppukylässäkin.

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";22231668]Voi jessus! Veparin paikkoja on joka tuppukylässäkin.[/QUOTE]

Kyllä, miehelle ei kelpaa. Haluaa tehdä työtä tuttujen kanssa ja tutuissa ympäristöissä. Jeesus vain itsellesi.

 

["pii"]

[QUOTE="alkup.";22231596]Ei voida muuttaa. Miehellä täällä vpk ja saa siitä lisäansiota niin hyvin että ei halua muuttaa. Eikä mies halua muuttaa sinne paikkakunnalle. Ei tunne sieltä ketään, niinkuin en minäkään ja meillä molempien vanhemmat asuu täällä, lähellä meitä.

Mä nyt en vaan voi sille mitään että haluan välillä jotain arjesta poikkeavaa, jotta arki taas maistuu. Onko se sitten väärin niin toivoa?[/QUOTE]

no eihän se väärin ole. tuntuu vain ettei ihmiset enää osaa arvostaa sitä mitä niillä on. asioita jotka on hyvin.

keksi jotain arjesta poikkeavaa ja toteuta se! Käytä mielikuvitusta.

miehen kanssa kynttilä illallinen kotona, kun lapset nukkuu. hierokaa toisianne. ostakaa pullo punkkua ja puhukaa. jospa se mieskin heräisi siitä sitten tekemään jotain mukavaa välillä.
nämä oli vain esimerkkejä, mieti itse mikä teille sopisi. ja ainahan voit miettiä vain itsellesi jotain kivaa, jos miehen kanssa ei huvita.

 

[Istafra]

Rutiineista pääsee, kun ei enää noudata niitä
Mies hommiin kotona. Älkää passatko!
Vapaa-aikaa pitää järjestää itse, jos kokee olevansa vapaa-ajan tarpeessa.
Lähde vaikkapa viikonlopuksi hotelliin tms.? YKSIN.

 

["alkup."]

[QUOTE="pii";22231780]no eihän se väärin ole. tuntuu vain ettei ihmiset enää osaa arvostaa sitä mitä niillä on. asioita jotka on hyvin.

keksi jotain arjesta poikkeavaa ja toteuta se! Käytä mielikuvitusta.

miehen kanssa kynttilä illallinen kotona, kun lapset nukkuu. hierokaa toisianne. ostakaa pullo punkkua ja puhukaa. jospa se mieskin heräisi siitä sitten tekemään jotain mukavaa välillä.
nämä oli vain esimerkkejä, mieti itse mikä teille sopisi. ja ainahan voit miettiä vain itsellesi jotain kivaa, jos miehen kanssa ei huvita.[/QUOTE]

Tottakai arvostan sitä mitä minulla on, rakas terve tyttö, itse olen terve, on katto pään päällä, vanhemmat lähellä jne. Mutta, jokin silti puuttuu, se parisuhteen välinen rakkaus.

 

[Yainaba]

[QUOTE="alkup.";22231797]Tottakai arvostan sitä mitä minulla on, rakas terve tyttö, itse olen terve, on katto pään päällä, vanhemmat lähellä jne. Mutta, jokin silti puuttuu, se parisuhteen välinen rakkaus.[/QUOTE]

Puuttuuko oikeasti rakkaus vai se intohimo ja innostus mitä oli suhteen alussa?
Jos se puuttuu niin se on hommattava itse takaisin. Mieti mitä teitte ja mistä tykkäsitten sillon joskus... ja sit eikun mielikuvitus kehiin.
Meillä oli joskus kanssa sellasta et tuntu ettei oiekin oo mitään yhteistä kuin arki. Mietittiin yhdessä mikä menee pieleen ja tajuttiin että ei mikään, ei vaan enää tehty mitään sellasta kuin alkuaikoina. Vähän sit viriteltiin tunnelmia ja kummasti se värinä saatiin takas.

 

[Silmukka-]

Varaa matka viikonlopulle.

 

[ex-kohtalotoveri]

Voi mä niiin ymmärrän sua! Olin pitkään just samoissa fiiliksissä. Osin vieläkin... Mulla helpotti kun palasin osa-aikaisesti töihin. Teen nyt 3pv/vko. Tosin sitä läheisyyttä ja yhteistä aikaa miehen kanssa ei tietenkään töihin paluu tuonut ja sitä olisin eniten kaivannut. Mut nyt kun välillä oon töissä niin jaksan niin paljon paremmin ne kotihommat ja olla lasten kans. En osaa auttaa sua, sori. Muuta kuin että koita puhua miehellesi (rakentavasti, älä syyllistä häntä), jospa hän kuuntelisi ja pystyisitte yhdessä keksimään jonkun pienen irtioton arjesta. Tsemppiä!