Toggle sidebar

Kysy lapsivuodepsykoosista, vastaan vartin verran..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äpsy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

Äpsy

Vieras
Lapsivuodepsykoosi on harvinainen sairaus ja yritän omalta osaltani tuoda sitä paremmin tunnetuksi. Kun kuutisen vuotta sitten sairastuin rajusti, en ollut kuullutkaan moisesta sairaudesta. Minun akuuttivaihe kesti kuutisen viikkoa ja pääsin suljetulta, kun vauva oli 1,5kk. Lääkitys lopetettiin 3,5kk synnytyksestä.

Haluaisitko sinä kysyä minulta jotain? =)
 
Mitkä oli ensioireet? Miltä se susta tuntui, ymmärsitkö että nyt on pää tiltissä vai etkö? Mitkä oli fiilikset lasta kohtaan?

Uskaltaisitko hankkia lisää lapsia? Miten miehesi reagoi asiaan, entä muut läheiset? Mitä konkreettisesti teit tai uhkasit tehdä tms., että jouduit suljetulle?
 
[QUOTE="vieras";22848311]Mitkä oli ensioireet? Miltä se susta tuntui, ymmärsitkö että nyt on pää tiltissä vai etkö? Mitkä oli fiilikset lasta kohtaan?

Uskaltaisitko hankkia lisää lapsia? Miten miehesi reagoi asiaan, entä muut läheiset? Mitä konkreettisesti teit tai uhkasit tehdä tms., että jouduit suljetulle?[/QUOTE]

Jälkiviisaana voin sanoa, että ensioireet olivat unettomuus ja syömättömyys. Sitten tuli muistikatkot, salaliittoteoriat, puheen sammallus..Harvoin lapsivuodepsykoosissa oleva äiti ymmärtää olevansa sairas. Minä uskoin hoitovirheeseen ja syytin synnytyssairaalaa. Lisäksi olin huolissani miehestä. Lapsi oli rakas, ja halusin olla täydellinen äiti..

En tehnyt mitään, mutta menetin ajan/paikan tajun ja puhekyvyn/muistin ja siksi jouduin suljetulle. Ja koska minulla oli harhoja. Kuten lähes kaikki lapsivuodepsykoosiin sairastuneet joutuvat.

Kakkosen sain kolmisen vuotta psykoosin jälkeen, enkä sairastunut hänen jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äpsy;22848370:
Jälkiviisaana voin sanoa, että ensioireet olivat unettomuus ja syömättömyys. Sitten tuli muistikatkot, salaliittoteoriat, puheen sammallus..Harvoin lapsivuodepsykoosissa oleva äiti ymmärtää olevansa sairas. Minä uskoin hoitovirheeseen ja syytin synnytyssairaalaa. Lisäksi olin huolissani miehestä. Lapsi oli rakas, ja halusin olla täydellinen äiti..

En tehnyt mitään, mutta menetin ajan/paikan tajun ja puhekyvyn/muistin ja siksi jouduin suljetulle. Ja koska minulla oli harhoja. Kuten lähes kaikki lapsivuodepsykoosiin sairastuneet joutuvat.

Kakkosen sain kolmisen vuotta psykoosin jälkeen, enkä sairastunut hänen jälkeen.
Click to expand...


Minkälaisia salaliittoteorioita sinulla oli?

Minkä niminen lääkitys oli?
 
Jälkiviisaana voin sanoa, ettei alkanut ihan varoittamatta. Mutta koska vauva oli minun ensimmäinen, en tiennyt, mikä on "normaalia" äitiyttä/synnytyksen jälkeistä oloa/ ajatusta. Lisäksi halusin pitää kulissia yllä, että "kyllähän MINÄ pärjään"..olinhan kuitenkin vielä synnytyssairaalassa, kun nuo oireet alkoivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja selkeästi...;22848372:
Eroaako psykoosi selkeästi pahasta masennuksesta?
Click to expand...

Masennuskin voi olla psykoottistasoinen. Mutta lapsivuodepsykoosi on eri sairaus. Minulla ei ollut masennusta, olin enemmänkin maaninen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ....:
Minkälaisia salaliittoteorioita sinulla oli?

Minkä niminen lääkitys oli?
Click to expand...

Uskoin olevani osa synnytyssairaalan minua varten järjestämää näytelmää, jotta voisin todistaa olevani hyvä äiti ja pääsisin kotiin. Lisäksi kuulin ääniä, jotka muistuttivat minua vanhoista tilanteista, joissa joku oli antanut vauva-aikaan vinkkejä.

Lääkitystä en enää muista.
 
Olimme olleet päivän kotona, kun ymmärsin, että vauvani on kuivunut, veimme hänet lastenteholle tiputukseen ja yön mietin kotona, kuinka huono olo minulla oli. En uskaltanut nukkua, koska pelkäsin, etten enää herää. Aamulla soitin itse synnärille ja pyysin päästä takaisin. He ottivat minut päiväksi sinne, menin vapaaehtoisesti, koska koin olevani synnyttämättömien äitien osaltolla "turvassa". Mutta tilani romahti niin, että tahdonvastaisella minut laitettiin iltasella suljetulle. Tosin, itse minä ambulanssiin kävelin. Lapsivuodepsykoosi ei jää huomaamatta.=)

Osastolla eräs potilas totesi minulle, että "näytit ihan normaalilta, kun tulit. Mutta kun avasit suusi, eti kenellekään jäänyt epäselväksi, ettetkö olisi sekaisin. Ja pahasti."
 
[QUOTE="satu";22848550]Oliko sinulla ennen raskautta taikka raskauden aikana mitään minkäänlaisia mielenterveysongelmia?[/QUOTE]

Ei ollut. Siksi "totaalitipahdus" olikin niin suuri juttu. En myöskään ole kärsinyt mielenterveyden ongelmista tuon jälkeen (vaikka minulle joku lääkäri ennusti puhkeavaksi skitsofreniaakin muutaman vuoden sisään) Minä olin "kiltti tyttö" ja suorittaja ennen raskautta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hilpuri Tilli:
Miten uskalsit hankkia toisen lapsen?
Click to expand...

"Koska minä haluan paljon lapsia!" Tein aika paljon töitä, että sain hoitosuunnitelmat, jne kuntoon. Olin aivan varma, että sairastun uudelleen (olisi ollut tavallaan helpompaa, koska silloin syyllinen olisi ollut hormonit). Lisäksi olin päättänyt ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan, jos saisin olla kotona. Olin myös ajatellut, että jos lääkkeillä minä pysyisin kasassa synnytyksen jälkeen, olisin aloittanut nekin (vastustin ennen ihan suunnattomasti). Mitään noista tukitoimista ei kuitenkaan tarvittu. Viikko synnärillä riitti (sekin vauvan takia, mutta sain siellä nukkua täydet yöt..)
 
Oletko myöhemmin miettinyt terapiassa taikka yksin lapsivuodepsykoosin mahd.taustatekijöitä? Onko tullut mieleen mitään mikä voisi osaltaan selittää romahdusta,esim. vaikea äitisuhde?
 
[QUOTE="satu";22848678]Oletko myöhemmin miettinyt terapiassa taikka yksin lapsivuodepsykoosin mahd.taustatekijöitä? Onko tullut mieleen mitään mikä voisi osaltaan selittää romahdusta,esim. vaikea äitisuhde?[/QUOTE]

Olen miettinyt. =) Sehän on yksi kriisin jälkeisen elämän vaihe, löytää järkevä syy tapahtuneelle. En ole löytänyt mitään, mikä asian selittäisi. Perhesuhteissa ei ole mitään erikoista, ainoa "erikoisuus" minun historiassa on asellinen ryöstö, jonka kohteeksi jouduin 2 vuotta ennen synnytystä. Mutta vaikkei syytä löytynytkään, tänään olen onnellinen siitä, että sairastuin. Se muutti hyvin monella, merkittävällä tavalla suhtautumistani elämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äpsy;22848736:
Olen miettinyt. =) Sehän on yksi kriisin jälkeisen elämän vaihe, löytää järkevä syy tapahtuneelle. En ole löytänyt mitään, mikä asian selittäisi. Perhesuhteissa ei ole mitään erikoista, ainoa "erikoisuus" minun historiassa on asellinen ryöstö, jonka kohteeksi jouduin 2 vuotta ennen synnytystä. Mutta vaikkei syytä löytynytkään, tänään olen onnellinen siitä, että sairastuin. Se muutti hyvin monella, merkittävällä tavalla suhtautumistani elämään.
Click to expand...

Tarkennan vielä, terapiassa en käynyt, koska minulla ei ole mitään sellaista, mitä siellä pitäisi purkaa..
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa