Ai miten niin imetys on "helppoa ja vaivatonta"??!!

["vieras"]

Joo joo, ei tartte lämmitellä maitoja ja keitellä pulloja ja blaa blaa.

Jos imetys oliskin tyyliin "tissi esille ja vauvan suuhun" niin olishan se helppoa ja vaivatonta. Mutta siinä vaiheessa, kun koko ajan on jotain ongelmaa: on vaikeuksia imuotteen löytymisessä, on rintalakkoilua ja -raivoamista niin että lopulta löydät suurin piirtein itsesi imettämästä pimeästä huoneesta päälläsi seisten, tuutulauluja laulaen, miehen pitäessä vauvaa kiinni rinnassasi, välillä maitoa tulee liian hitaasti ja välillä sitä tulee liikaa (vauvan mielestä) jne jne.

Ei oikeasti ole kovin helppoa ja vaivatonta ja näistä mahdollisista vaikeuksista pitäisi ehdottomasti kertoa jo odotusaikana! Itse aloin ottaa asioista selvää vasta esikoisen epäonnistuneen imetyksen jälkeen ja toisen imetys onkin mennyt paremmalla menestyksellä, mutta helppoa ja vaivatonta se ei kyllä ole ollut nytkään.

 

[Empuuu]

Kyllähän sen eteen joutuu näkemään paljonkin vaivaa, varsinkin alussa ja sitten kun tulee rintaraivareita jne. Kun jaksaa nähdä vaivaa ja kärsiä hieman kipuakin, niin kyllä se ihan helppoa on. Nyt varsinkin, kun vauva on jo 9kk.

 

[caca]

Mulla kaikki lapset on oppineet imemään jo sairaalassa. Vaikuttaahan imetykseen moni asia, eikä se ole kaikille helppoa ja vaivatonta. Kuulun niihin onnellisiin, jolla ongelmat loppuivat kun vauva oppi oikean tavan imeä.
Jos imetys enemmän ahdistaa kuin tuottaa iloa, niin enpä tiedä onko sen jatkaminen fiksua ? Olet varmaan kysellyt neuvolasta ohjeita tilanteeseen?

 

["vieras"]

Joo, minulle kävi kuten sinulle. Sillä erotuksella tosin, että imetys ei toisenkaan lapsen kohdalla onnistunut. Suunnittelin imettäväni lasta (lapsia) vuoden ikäiseksi. Vielä vuosien jälkeenkin asia on kipeä, vaikka ihan terveet lapset kasvoi korvikkeellakin.

 

["vieras"]

Ei se meilläkään täysin vaivatonta ole ollut, mutta jos osaa ottaa asioista vähän jo selvää etukäteen osaa imetykseen suhtautua paremmalla tavalla. Kuten esim. noi lakkoilut kuuluvat lähes joka vauvalle johonkin ikäkauteen tai jopa muutamaan otteesee, samoin raivoamiset rinnalla jne. mutta esim. rintaraivoilun aikana auttaa kun on asiasta etukäteen tietoinen niin osaa välttää pullon annon siinä pelossa ettei maitoa olekaan riittävästi enää ja vauva huutaa nälkäänsä.

Meillä myös vasta silloin kun tämä nuorin tuli 4kk löytyi hällä oikea imuote ja loppui lumpsutus, mutta silti tyttö on saanut maitoa tarpeeksi ja maidon tule jatkunut.

Aluksi myös toi maidon määrä on hirveän vaihtelevaa ja rinnat usein liian täynnä ja vauva kakoo liian nopeaa maidon tuloa, mutta sekin vaiva poistuu ajan kuluessa. Asioista kannattaa puhua avoimesti neuvolassa ja etsiä itse tietoa netistä.

Itsellä on esikoinen imetetty 5kk + loppuaika korvikkeella ja pullolla, toinen imetetty vain 1,5kk ja loppuaika pulloruokinta. Nyt tämä kolmas on 5,5kk ja täysimetetty tähän asti ja mitään aikomusta ei ole siirtyä korvikkeeseen lainkaan jos vain imetys jatkuu onnistuneesti. Nyt kun vauva lähestyy puolenvuoden ikää alkaa imetys olemaan vain sitä, että rinta suuhun ja menoksi. Eihän imetyksen tarvitse olla täysin vaivatonta, eihän lapsenhoito noin yleensäkkään ole. Omasta kokemuksesta voin silti sanoa, että on se helpompaa/vaivattomampaa ja huomattavasti mukavampaa kuin se pullojen kanssa pelailu.

Jokainen tekee mielestäni omalla tyylillään ja tämä on vain minun mielipiteeni.

 

[Madicken04]

Onhan se helppoa ja mukavaa jos se onnistuu ja alkuvaikeuksista on päästy eroon. Ikävä kyllä kaikilla tuo ei onnistu helposti koskaan ja niistä alkuvaikeuksista saisi mielestäni puhua enemmän. neuvolassa eikoist odottaessa sanottiin kyllä että alkuun voi tökkiä ja tehdä kipeääkin. Silti vielä kolmosen kohdalla (kaksi onnistunutta ja lopulta helppoa imetystä takana) siinä viikon-kahden iässä ymmärsin hyvin heitä joilla tuo homma jää alkumetreille. nyt taas on helppo kuin mikäkin.

 

["aloittaja"]

Jos imetys enemmän ahdistaa kuin tuottaa iloa, niin enpä tiedä onko sen jatkaminen fiksua ? Olet varmaan kysellyt neuvolasta ohjeita tilanteeseen?

Mä jatkan, koska toivon jossain vaiheessa pääseväni siihen pisteeseen, jossa imetys on helppoa ja vaivatonta. Ja koska haluan imettää. Koska uskon sen olevan kuitenkin vauvalleni parasta.

Ja neuvoloista... Kun imetysneuvonta neuvoloissa olisikin ajan tasalla. Mä olen saanut neuvolasta tasan yhden imetystä koskevan neuvon ja se mulle on annettu joka käynnillä: rajoita imetystä. Pidennä imetysten välejä. Vähintään 2-3 tuntia pitää olla imetysten välillä.

En taatusti imettäisi enää, jos olisin sitä neuvoa kuunnellut.

 

[Ego]

Mulla kaikki lapset on oppineet imemään jo sairaalassa. Vaikuttaahan imetykseen moni asia, eikä se ole kaikille helppoa ja vaivatonta. Kuulun niihin onnellisiin, jolla ongelmat loppuivat kun vauva oppi oikean tavan imeä.
Jos imetys enemmän ahdistaa kuin tuottaa iloa, niin enpä tiedä onko sen jatkaminen fiksua ? Olet varmaan kysellyt neuvolasta ohjeita tilanteeseen?

peesi. Mulla oli sairaalassa se opetteluvaije ihan kauheeta mutta sitten lähti sujuu hienosti ja oli kyllä helppoo. Jokainen taaplaa omalla tyylillään tietysti.

 

["pipari"]

Samaa olen minäkin ihmetellyt. Itku silmässä, nännit verillä pumppaa ja pumppaa ja imettää ja imettää ja hommasta ei silti meinaa tulla yhtään mitään. Seuraavalla kerralla luovutan jo kuukauden jälkeen, jos ei homma ala sujumaan.

 

["huoh"]

Itselläni myös oppineet sairaalassa jo imemään. Mutta ongelman olen nähnyt siinä ettei ulos lähdetäkkään noin vain. Eli miten te imettäjät pääsette lähtemään liikkeelle kun vauva pitäisi ensin imettää ja jos aika jonnekkin, se pitäisi aloittaa tunteja aikasemmin että on syönyt ja nukkuu ennen lähtöä. Tuo on ollut mun ongelma aina! Imetys ei ole multa sujunut muutenkaan kun noin 3kk, koska vauva oppinut lisämaidon annon vuoksi pulloon kun siitä maito tulee helpommin joten sitten on tissiraivarit alkanut.

 

[Äiti vm 1997]

minä aikoinani v 97 kun sain ainokaiseni en edes yrittänyt alkaa imettämään, koska se vasta työlästä oli. Paljon helpompaa oli pulloruokinta. Lapsi on nyt 13-vuotias, terve ja kaunis teini, eikä pulloruokinta ainakaan pahaksi ollut. Kiusatkoon kuka kiusaa itseään...

 

["pipari"]

[QUOTE="huoh";22953267]Itselläni myös oppineet sairaalassa jo imemään. Mutta ongelman olen nähnyt siinä ettei ulos lähdetäkkään noin vain. Eli miten te imettäjät pääsette lähtemään liikkeelle kun vauva pitäisi ensin imettää ja jos aika jonnekkin, se pitäisi aloittaa tunteja aikasemmin että on syönyt ja nukkuu ennen lähtöä. Tuo on ollut mun ongelma aina! Imetys ei ole multa sujunut muutenkaan kun noin 3kk, koska vauva oppinut lisämaidon annon vuoksi pulloon kun siitä maito tulee helpommin joten sitten on tissiraivarit alkanut.[/QUOTE]

Mulla myös sama ongelma jo ihan periaatteellisella tasolla. En voi käsittää, että jotkut tunkevat tissin suuhun aina kun vauva vähän inahtaa ja antavat roikkua tissillä tuntikausia. Eikö heillä ole mitään elämää?!

 

["vieras"]

[QUOTE="pipari";22953259]Samaa olen minäkin ihmetellyt. Itku silmässä, nännit verillä pumppaa ja pumppaa ja imettää ja imettää ja hommasta ei silti meinaa tulla yhtään mitään. Seuraavalla kerralla luovutan jo kuukauden jälkeen, jos ei homma ala sujumaan.[/QUOTE]

Miksi pitää pumpata? Miksi ei vaan panostaisi siihen imettämiseen eikä ottaisi turhaa stressiä sen pumppaamisen kanssa?

 

["vieras"]

[quote="pipari";22953288]mulla myös sama ongelma jo ihan periaatteellisella tasolla. En voi käsittää, että jotkut tunkevat tissin suuhun aina kun vauva vähän inahtaa ja antavat roikkua tissillä tuntikausia. Eikö heillä ole mitään elämää?![/quote]

se vauvahan on sitä elämää!!!!

 

["aloittaja"]

Esikoista osittaisimetin 5kk ja imetys loppui sitten parin kuukauden raivoamisen jälkeen. Mun mielestä osittaisimetys on ollut kaikista kurjinta äidin näkökulmasta. Nyt oon sentään koko ajan voinut täysimettää, vauva on kohta 3kk.

Kyllä meilläkin vauvat on oppineet imemään sairaalassa. Ongelmat onkin alkaneet sitten myöhemmin. Esim. tän toisen kohdalla maitoa alkoi tulla alussa liikaa eli suihkuten. Vauvan imuote sitten muuttui sellaiseksi suppusuuksi ja edelleen joudun sitä korjaamaan, vaikka suihkutissiongelmaa ei enää olekaan. Maidontulon tasaantumisen jälkeen 6 viikon kohdalla alkoi raivarit, kun maitoa ei tullutkaan enää entiseen tapaan. Sen jälkeen on raivottu lähes jokaisella päiväimetyksellä milloin mitäkin. Mutta sitä toivoessa, että jonain päivänä tää vielä on helppoa ja vaivatonta! Mullakin olis toiveissa imettää n. vuoden ikään asti, että vois suoraan siirtyä tavalliseen maitoon.

 

[v]

Minä sanoinkin jo sairaalassa ja myöskin neuvolassa, että miksi siitä ei puhuta ollenkaan, että imetys käy kipeää lähes jokaisella ensimmäisillä kerroilla. Miksi siitä ei puhuta että imettäminen voi olla todella hankalaa aluksi. Miksi ei sanallakaan mainittu mitään rintakivuista, tulehduksista ja muista? perhevalmennuksessa puhuttiin vain lapsen ravinnontarpeesta ja että imettää tulee niin usein kuin vauva tuntuu kaipaavan. Alkuvaikeuksista kärsittiin reilu kuukausi ja muista hankaluuksista neljän kuukauden jälkeen.

Tuohon että miten pääsee lähtemään yhtään mihinkään. Minusta oli helpompaa lähteä imetettävän vauvan kanssa kuin pullovauva. Pullovauvan kanssa piti aina miettiä missä saa maidon lämmitettyä tai mistä saa puhdasta vettä yms yms. Imetettävällä oli eväät aina mukana ja ruokaa oli heti valmiina kun lapselle tuli nälkä. En minä imetellyt etukäteen kotona, jos ei muutenkin ollut vauvalla tarve.

 

[Madicken04]

[QUOTE="huoh";22953267]Itselläni myös oppineet sairaalassa jo imemään. Mutta ongelman olen nähnyt siinä ettei ulos lähdetäkkään noin vain. Eli miten te imettäjät pääsette lähtemään liikkeelle kun vauva pitäisi ensin imettää ja jos aika jonnekkin, se pitäisi aloittaa tunteja aikasemmin että on syönyt ja nukkuu ennen lähtöä. Tuo on ollut mun ongelma aina! Imetys ei ole multa sujunut muutenkaan kun noin 3kk, koska vauva oppinut lisämaidon annon vuoksi pulloon kun siitä maito tulee helpommin joten sitten on tissiraivarit alkanut.[/QUOTE]

Minusta taas imetettävän vauvan kanssa uloslähtö ja liikkuminen on helppoa. Jos ei vauva ole vähään aikaan syönyt tai muuten näyttää haluavan tissille niin syötän siinä juuri ennen lähtöä. Sitten vaan vaatteet päälle ja menoksi. Näin talvisaikaankin sitä on pihalla ihan hyvin vartin sisällä imetyksen alusta. Ja jos nälkä yllättää matkalla voidaan pysähtyä helposti tankkaamaan.

 

["pipari"]

[QUOTE="vieras";22953298]Miksi pitää pumpata? Miksi ei vaan panostaisi siihen imettämiseen eikä ottaisi turhaa stressiä sen pumppaamisen kanssa?[/QUOTE]

Öh.. no siksi että se rinta saisi sitä stimulaatiota maidon tuotannon käynnistymiseksi mahdollisimman paljon! Jos ei maito nouse niin se ei nouse. Se vauvan nukkuminen siinä rinnalla ei sitä asiaa meillä ainakaan edistänyt.

 

["pipari"]

[QUOTE="vieras";22953303]se vauvahan on sitä elämää!!!![/QUOTE]

Vauvan saaminen tarkoittaa sitä, että ensimmäiset puoli vuotta istun rauhallisessa paikassa tissi vauvan suussa yli puolet vuorokaudesta?! Ei ihan onnistu.

 

["vieras"]

[QUOTE="pipari";22953329]Öh.. no siksi että se rinta saisi sitä stimulaatiota maidon tuotannon käynnistymiseksi mahdollisimman paljon! Jos ei maito nouse niin se ei nouse. Se vauvan nukkuminen siinä rinnalla ei sitä asiaa meillä ainakaan edistänyt.[/QUOTE]

Kyllä se vaan on se vauva, joka maidon saa nousemaan, ei pumppaaminen.

 

["pipari"]

[QUOTE="vieras";22953349]Kyllä se vaan on se vauva, joka maidon saa nousemaan, ei pumppaaminen.[/QUOTE]

Valitettavastihan se ei näin ollut.

 

[Madicken04]

[QUOTE="pipari";22953342]Vauvan saaminen tarkoittaa sitä, että ensimmäiset puoli vuotta istun rauhallisessa paikassa tissi vauvan suussa yli puolet vuorokaudesta?! Ei ihan onnistu.[/QUOTE]

No, kyllä minä olen aikas normaalisti liikkunut vauvan kanssa, kylläkin imettänyt alkuun liki "kokoajan". Hyvin on ainakin kolmen ekan lapsen kanssa onnistunut.

Esikoisen ekoilla viikoilla kyllä pumppu oli mukana kuvioissa koska lapsi ei alkuun osannut imeä. Se pumppu olikin sitten se joka vaati sitä rauhallista paikkaa ja rajoitti liikkumista.

 

[kmkm]

[QUOTE="pipari";22953342]Vauvan saaminen tarkoittaa sitä, että ensimmäiset puoli vuotta istun rauhallisessa paikassa tissi vauvan suussa yli puolet vuorokaudesta?! Ei ihan onnistu.[/QUOTE]

No ei mun oo ainakaa tarvinnu ekaa puolta vuotta istua puolta vuorokaudesta vauva tissillä. Semmosta aikaa mulla on ollu kaikkien 3 kanssa pari ekaa kuukautta ja sitte on imetysvälit ja imemiseen kuluva aika vähentynyt merkittävästi.Kuopus on nyt 6kk ja täysimetyksellä eikä imettäminen vie sen enempää aikaa kuin pulloruokintakaan.

Mulla on kaikien 3 vauvan kanssa ollu kaikenlaista takkua, rikkinäiset rinnanpäät, rintaraivarit, lakkoilut, maratooni-imuttelut iltaisin jne, mutta silti mä koen että imetys on helpompaa kuin pulloruokinta. Esikoinen oli pulloruokinnalla 6kk eteenpäin kun en voinut enää imettää ja musta se aika oli ihan hirveetä läträystä. Tosi hankalaa verrattuna imettämiseen.

Ja mitä imettämisen sitovuuteen tulee niin mä luulen että se on enemmän asennekysymys kokeeko sen vaikeana, liian aikaa vievänä tai jonain sellaisena. Vauva on pieni niin ohikiitävän hetken ajan että eikö sen vertaa voi panostaa siihen vauvan kanssa olemiseen ja vaikka siihen imettämiseenkin vaikka se alkuvaiheessa aikaa veisikin.

 

["vieras"]

Niinpä! Imetin vuoden ja enpä nyt sanoisi, että se olisi missään vaiheessa ongelmatonta ollut. Aluksi ei vauva osannut ja jaksanut imeä, kun oli niin pieni. Pidin lasta rinnalla pitkiä aikoja, annoin korviketta/lypsettyä maitoa lisäksi. Stressasin, että pilaanko lapsen suoliston antamalla korviketta. Pumppasin, että maito nousisi. Sitten alkoi ympäristö kiinnostaa, ja syödessä vauvan pää kääntyili liki koko ajan, jos jotakin mielenkiintoista oli näköpiirissä. Jos oli liikkeellä jossakin, piti mennä joko sovituskoppiin tai vessaan imettämään, että se onnistui. Sitten siinä vaiheessa, kun kiinteät tuli kuvioihin ei lapsi suostunut enää syömään kuin toisesta rinnasta. Kuljeskelin sitten muutaman kuukauden toinen rinta d-kuppina, toinen b:nä (näytti muuten vinkeältä). Se kyllä täytyy sanoa, että vieroitus ei tuottanut onneksi ongelmaa. Kun lapsi täytti vuoden, hän ei itse enää rintaa suostunut suuhunsa ottamaan.

Saa nähdä, miten tämän pikku kakkosen kanssa sitten menee.

 

[...]

Miksi näistä aina saadaan tappalu aikaseksi! Eikö ihmiset todella voi ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia, vauvoja on erilaisia, tilanteita on erilaisia? Jo sitä maitoa ei esim. tule, niin on ihan turha huutaa täällä että imetäimetä, kyllä sitä sitten tulee. Ei muuten aina tule. Ja toisin päin, jos joku kokee imetyksen helpoksi ja mielekkääksi, niin miksi pitää hehkuttaa sitä pulloruokinnan helppoutta. En tajua. Ei kai tässä muutenkaan samasta muotista olla?!