en anna ikinä itselleni anteeksi..

[orchdiea]

Minulla on temperamenttinen, lyhyt pinnainen 2-vuotias jääräpää. Raivokkaassa uhmaiässään. Hänen kaverinaan löytyy 4 kuukautinen itkevä, valvova, ja haastava vauva.
Heitä päivisin vahtii valvoneet väsyneet silmät. Yleensä pitkä pinnainen äiti, mutta ei tänään...
Viime yön unisaldo jäi 2x 1,5h ja 1x 30 min pätkät. Aamu alkoi tavalliseen tapaan 6.30 kun esikoinen heräilee. Koko päivään mahtui raivoa, huutoa, kiukkua enemmän kun pieneen kylään. Myöskin löytyy itkua, väsymystä, vatsa vaivoja kokonaiset 7 kiloa.
Tämä ilta oli se pahin. Olin juuri saanut vauvan toistamiseen nukkumaan, kello lähenikin jo 17 ja oli vauvan toisien päiväunien aika. Tunnin nukuttamisen jälkeen kun vauvan silmät painuivat kiinni, huokasin helpotuksesta ja rojahdin sohvalle esikon lukiessa kirjaa olohuoneessa. Yhtäkkiä hän sai raivokohtauksen, heitti edessään olevat lelut seinään, nousi seisomaan ja alkoi keriä mattoa samalla leluja viskoen. Makuuhuoneesta alkoi kuulua raivokas vauvan itku ja sillon minä räjähdin. Otin esikoista kaksin käsin päästä kiinni, heitin lattialle ja huusin suoraa kurkkua hänelle jotain tyyliin; "miksi sinä saatana aina heittelet tavaroita, raivoat, huudat!" jatkoin sadattelua kun kannoin lapsen käsistä huoneeseensa, lattialle.
Kävin hyssyttelemässä vauvan takaisin uneen. Sen jälkeen oli esikoisen lohdutuksen vuoro. En tiedä kumpi itki enemmän, ja kumpi loppupeleissä lohdutti kumpaa. Mitä menin tekemään. En ikinä, en ikimaailmassa haluaisi lapsilleni pahaa, ja vielä vähemmän että itse sen aiheuttaisin. En voi antaa tätä ikinä anteeksi. Antaako lapseni anteeksi. Miten kerron asiasta miehelleni, häpeän ja tunnen oloni epäonnistuneeksi.

 

["vieras"]

heitit päästä lattialle :O

 

[...]

No joo, ei nyt kovin fiksua käyttäytymistä, mutta sinänsä tuo on jossain määrin ymmärrettävää, kun pinnaa vain joutuu väsyneenä venyttämään liian pitkälle, niin saattaa katketa kokonaan. Olisikohan ongelma siinä, että olet nukkunut aivan liian vähän, aivan liian pitkään. Yritä järjestää itsellesi edes yksi kokonainen yö, niin että esim. miehesi valvoo vauvan kanssa viikonloppuna. Oikeasti yhden yön kunnon unet tekee ihmeitä ihmisen psyykelle.

 

["vieras"]

Koita hakea itsellesi apua!!! Kovasti jaksamista!!!

 

[Kepsis]

Paha univaje ja uupumus on verrattavissa MT-oireisiin. Ja tämä ei ole mielipide, vaan tutkittu fakta.

 

[hmph]

Anteeksi, mutta oliko pakko tehdä muksut noin pienellä ikäerolla? Mikä pakko oli?
Hae apua, myy lapses pois! Saakeli, toivottavasti ip-oso saadaan selville ja se, mikä sekopää-ämmä lastaan pahoinpitelee.

Toinen raasu vaan hakee huomiota, kun vauva riistänyt kaiken huomion äidiltään ja äiti vielä pahoinpitelee kaiken kukkuraksi. :snotty:

 

[Chala]

Vaikka se vaikealta tuntuu, sun täytyy antaa sen verran itsellesi anteeksi ettet pidä mitään älytöntä henkistä giljotiinia roikkumassa pään päällä tuon takia. Anteeksiantamatonta? Kenties, ei lapselle mutta itsellesi, ja varmasti teet kaikkesi ettei tuollaista tapahdu uudelleen, mutta väsyneenä ihminen ei vain enää aina jaksa.

Otat miehesi kanssa puheeksi sen että sun täytyy saada nyt edes se yksi kunnon yö jolloin saat oikeasti nukkua, vaikka sun sitten pitäisi lähteä muualle se tekemään. Miehen on aivan turha alkaa sua lisäksi syyllistämään, hän tuskin tietää paljonko joudut kestämään, joten sopii kokeilla se yksi yö lasten kanssa keskenään ja sanoa sitten jos on jotain sanottavaa (toivottavasti ei).

Et ole huono äiti, olet vain todella todella väsynyt ja tarvitset apua siihen että saat nukkua. :hug:

 

["Kenguru"]

Kuulostaa tosiaan siltä, että olet jaksamisesi rajoilla. Huono omatunto on hyvä juttu siinä suhteessa, että estää tekemästä vastaavaa enää uudestaan. Pitkään siinä vellominen on kuitenkin turhaa, siitä ei siis ole kenellekään mitään hyötyä. Kyllähän noita sattuu muillekin, kun tarpeeksi monta asiaa menee huonosti yhtä aikaa. Kyllä unen puute vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, ei sinun tarvitse itseäsi liikoja ruoskia, kun ihan selvästi kannat vastuun tekemisestäsi. Kannattaa varmaan hakea apua lastenhoitoon niin, että saat nukuttua univelkoja pois. Selitä tuo miehellesi niin, että tarvitset hänen apuaan voimien keräämisessä. Raskastahan se on kahden pienen lapsen kanssa jos ei saa nukuttua, ja on tuollaista jatkuvaa huutoa. Onneksi sentään helpottaa jossain vaiheessa

 

[iuyt]

Anteeksi, mutta oliko pakko tehdä muksut noin pienellä ikäerolla? Mikä pakko oli?
Hae apua, myy lapses pois! Saakeli, toivottavasti ip-oso saadaan selville ja se, mikä sekopää-ämmä lastaan pahoinpitelee.

Toinen raasu vaan hakee huomiota, kun vauva riistänyt kaiken huomion äidiltään ja äiti vielä pahoinpitelee kaiken kukkuraksi. :snotty:

no otapas nyt rauhallisesti.
jokainen vanhempi hermostuu välillä lapsiinsa. ei tässä ole mielestäni kyse mistään pahoinpitelystä.

 

["Kenguru"]

Anteeksi, mutta oliko pakko tehdä muksut noin pienellä ikäerolla? Mikä pakko oli?
Hae apua, myy lapses pois! Saakeli, toivottavasti ip-oso saadaan selville ja se, mikä sekopää-ämmä lastaan pahoinpitelee.

Toinen raasu vaan hakee huomiota, kun vauva riistänyt kaiken huomion äidiltään ja äiti vielä pahoinpitelee kaiken kukkuraksi. :snotty:

Anteeksi, mutta onko sinun todellakin pakko olla noin tyhmä, vai voisitko kenties tehdä sille jotain? Opetella elämään niinkuin normaalit ihmiset kenties? Ihan vinkkinä vaan.

 

[-h-h-h-h-]

AP on syyllistynyt lapsen pahoinpitelyyn, eli rikokseen. Hassua, että täällä puolustellaan tätä ja todetaan, että "et ole huono äiti". AP on hyvä ja hakee apua. 2-vuotiaalle todellakin tulee traumat jos äiti pahoinpitelee ja "heittää päästä lattialle". Taitaa olla tähän osa vastanneista syyllistynyt itsekin lapsensa pahoinpitelyyn. Tiesittekö, että AP:sta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus? Miettikää nyt vähän, 2-vuotias on todella PIENI lapsi, ja tuollainen episodi voi vaurioittaa pysyvästi varsinkin kun äiti tuskin muutenkaan on mikään tasapainoinen, jaksava vanhempi. Sääliksi käy pientä.

 

[juuh]

Paha univaje ja uupumus on verrattavissa MT-oireisiin. Ja tämä ei ole mielipide, vaan tutkittu fakta.

Onhan se ihan selvä, että univaje ja uupumus myös aiheuttavat mielenterveys-sairauksia, masennusta ainakin, tai ovat laukaisijoina niissä.

Mutta, mutta...

Mun mielestä ap:n kirjoituksessa oli sinänsä asiat "kohdallaan", että ap tiedosti, kuinka väärin oli tehnyt, katui ja häpesi tekoaan ja lisäksi oli pyytänyt lapselta anteeksi ja käsitellyt asian lapsen kanssa. Tuon perusteella uskoisin, että jää ainutkertaiseksi tapaukseksi.
Tuo tapahtuma oli kuitenkin vahva merkki siitä, että apua tarvitaan! Apua vauvan kanssa, apua univajeen paikkailuun, keskusteluapuakin mahdollisesti. Apu voi tulla sieltä miehenkin suunnalta, ei välttämättä perheen ulkopuolelta.
Mä tiedän, että jos meillä olisi tapahtunut tuollaista, mies olisi ehdottanut esikoisen laittamista hoitoon. Itse olisin varmaan siinä tilanteessa estänyt sen, koska olisin kokenut hylkääväni esikoisen. Mutta tuo hoidossa käynti muutaman kerran viikossa saattaisi olla hyväksi jaksamisen kannalta.

 

["Lennu"]

Väsymyksestähän tuo sinun käytöksesi varmaan johtui... Meillä myös lyhytpinnainen helposti hermostuva kohta 3-vuotias tyttö. Ja äitinsä on samanlainen. Ei siitä hyvää yleensä seuraa... Äidin pinna on kyllä kasvanut viime vuosina. Mutta siis ihan opettelemalla olen saanut itseäni hillittyä (hiljaista ja välillä äänekästäkin kiroilua lukuunottamatta) ja oppaista opiskelen, miten pärjätä tuon tytön kanssa. 2-vuotias opettelee tunteitaan ja ei ymmärrä niitä. Siksi äidin pitäisi jaksaa sanoittaa lapsensa käytöstä "nyt hermostuit, kun kirjan sivu ei kääntynytkään niin kuin ajattelit, täytyy yrittää uudelleen" tai "nyt sinua suututtaa, kun peruna koskee lihapullaan, mutta ei se haittaa mitään, ne voi erottaa näin" jne. Mutta ymmärrän ettei tuota jaksa, jos juuri on huokaissut helpotuksesta ja vähän aika haluaisi istua rauhassa. Meilläkin kohta vauva, saa nähdä jaksaako tämä mamma sitten mitään...

Kerro nyt kuitenkin miehellesi miten kävi ja sano haluavasi pientä hengähdystaukoa. Ja hyvä kun selitit ja pyysit anteeksi lapseltasi. Varmista vielä illalle, ettei jäänyt hirveän paha mieli, että saa lapsi nukuttua. Uhmailija testaa myös vanhempiaan joka hetki: mitä saa tehdä ja mitä ei, ja jos oikein inttää, saako sitten. Voit myös yrittää selittää, miksi juuri nyt on hyvä yrittää olla hiljaa. Vaikka ei 2-vuotias vielä muista sitä pitkään. Kyllä kai hillittömät raivokohtaukset joskus loppuu

 

[ap.]

Kiitos kommenteistanne, ja myös siitä yhdestä negatiivisestakin. Tälläinen sekopää-ämmä se vain täällä, ja ip osoitteen voin sinulle henkilökohtaisestikkin tarjota jos sitä vaadit
Neuvolassa on ollut puhetta vauvan huono unisuudesta jo syntymästään asti. Hänellä on ongelmia unien siirtymisissä ja nukahtamisessa itsessään. Perhetyöntekijöiden kanssa olen ollut yhteydessä, mutta unikoulua ajatellaan vasta kun vauva on 6kk, ja säännölliset ruokailut (kiinteät). Vauva on täysimetyksellä vielä.

 

[ap.]

ja lisäten, esikoiselle on haettu osapäiväistä päiväkotipaikkaa. Alustavasti pk:sta soitettiin että "palataan asiaan huhtikuussa kun lapsi on jo hiukan kasvanut". Varmaa paikkaa ei siis ole.
Paikkaa haettiin sen vuoksi, kun vauvan synnyttä uniongelmat tuli. Mies painaa pitkiä päiviä töissä, joskus on monta päivääkin poissa.

 

[Blue]

AP on syyllistynyt lapsen pahoinpitelyyn, eli rikokseen. Hassua, että täällä puolustellaan tätä ja todetaan, että "et ole huono äiti". AP on hyvä ja hakee apua. 2-vuotiaalle todellakin tulee traumat jos äiti pahoinpitelee ja "heittää päästä lattialle". Taitaa olla tähän osa vastanneista syyllistynyt itsekin lapsensa pahoinpitelyyn. Tiesittekö, että AP:sta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus? Miettikää nyt vähän, 2-vuotias on todella PIENI lapsi, ja tuollainen episodi voi vaurioittaa pysyvästi varsinkin kun äiti tuskin muutenkaan on mikään tasapainoinen, jaksava vanhempi. Sääliksi käy pientä.

On tutkittu että ne jotka pahoinpitelevät puolisoitaan niin ovat julkisesti sitä vastaan kovaan ääneen ja huutelevat siitä joka paikkaan. Eivät kuitenkaan IKINÄ tunnusta olevansa juuri sitä pohjasakkaa mitä muka halveksuvat kaikista eniten. Koittavat siis huutelulla ja halveksunnalla kompensoida omaa ogelmaansa.

Ne taas joille sattuu vahinko voivat sen suoraselkäisenä tunnustaa ja kertoa häpeävänsä sitä.

 

["Kääk"]

no otapas nyt rauhallisesti.
jokainen vanhempi hermostuu välillä lapsiinsa. ei tässä ole mielestäni kyse mistään pahoinpitelystä.

No kyllä se vaan on kyse pahoinpitelystä, mieti nyt.

 

["vieras"]

Voimia ap! Mä oon kans niin väsynyt, että pelkään jotain tuollaista tapahtuvan joskus. Luulen, etten pystyisi, mutta pelkään ihan kamalasti hermostuvani joskus niin totaalisesti.

 

["Rötväles"]

Unta sä tarviit nyt enemmän kuin ls-ilmoituksia. Eiköhän ne anna sulle jonkun perhetyöntekijän ensihätiin vaikkapa viikoksi vahtimaan lapsia. Saisit itse vain nukkua ja imettää. Pidemmällä tähtäimellä vähintään pari päivää viikossa ulkopuolista apua helpottaisi varmasti.

 

[Chala]

AP on syyllistynyt lapsen pahoinpitelyyn, eli rikokseen. Hassua, että täällä puolustellaan tätä ja todetaan, että "et ole huono äiti". AP on hyvä ja hakee apua. 2-vuotiaalle todellakin tulee traumat jos äiti pahoinpitelee ja "heittää päästä lattialle". Taitaa olla tähän osa vastanneista syyllistynyt itsekin lapsensa pahoinpitelyyn. Tiesittekö, että AP:sta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus? Miettikää nyt vähän, 2-vuotias on todella PIENI lapsi, ja tuollainen episodi voi vaurioittaa pysyvästi varsinkin kun äiti tuskin muutenkaan on mikään tasapainoinen, jaksava vanhempi. Sääliksi käy pientä.

Jos jokainen kaltaisesi täydellinen äiti tekisi lastensuojeluilmoituksen jokaisesta jolla todellakin pinna katkeaa väsyneenä, tekee sen yhden virheen jolla ei vielä tee lähtemätöntä haittaa ja kenties jättää sen viimeiseksi koska tajuaa miten pitkälle nyt on menty, ei YKSIKÄÄN apua oikeasti tarvitseva perhe saisi sitä apua kun lastensuojelu olisi niin ylikuormitettu. Koita sinäkin herätä maailmaan jossa kaikki ei ole niin ruusunpunaista että lapset nukkuu 12h yössä synnäriltä saakka ja äiti on aina iloinen ja jaksava pullamössömussukka. Aina ei vain jaksa, eikä tietenkään ole oikein tehdä noin, mutta mieti hieman itsekin auttaako jotain että kaltaisesi alkavat huutaa täällä poliisia ja lastensuojelua paikalle?

 

[vicy]

Tiedän tunteen... Itselläni ei onneksi katkennut pinna pahasti kertaakaan, mutta oli päiviä jolloin olisin voinut hyvin tappaa sen joka uskaltaa herättää vauvan päiväunilta...

Oletko ap yksinhuoltaja? jos niin onko sulla ketään joka voisi tulla vaikka parinapäivänä katsomaan lapsia että saisit nukkua? Jos et ole yh niin sano sille miehelles kun se tulee kotiin, että nyt on PAKKO mennä nukkumaan ei voi mitään, hoida tämä kaaos! Pari päivää niin olet kuin uusi ihminen.

 

["vieras"]

Mun mielestä olet ylittänyt sen rajan, et nyt ei ole vaihtoehtoja muuta kuin hakea apua. Teko on mielestäni törkeä, mutta tekstistäsi päätellen niin on tämän hetkinen olosikin. Keskustele miehesi kanssa, minkälaiset järjestelyt sopii teille parhaiten, mutta tämän hetkisten järjestelyjen on muututtava jotta sinä saat lepoa ja voimia sekä lapsesi ansaitsemansa äidin. Voimia paljon.

 

[Chala]

Anteeksi, mutta oliko pakko tehdä muksut noin pienellä ikäerolla? Mikä pakko oli?
Hae apua, myy lapses pois! Saakeli, toivottavasti ip-oso saadaan selville ja se, mikä sekopää-ämmä lastaan pahoinpitelee.

Toinen raasu vaan hakee huomiota, kun vauva riistänyt kaiken huomion äidiltään ja äiti vielä pahoinpitelee kaiken kukkuraksi. :snotty:

Harmillista että yhtä provoava viestini näemmä sensuroitiin. Tyydyn siis sanomaan sinulle miten häikäistyn ihan kuoliaaksi kun sädekehäsi kiiltää satojen tuhansien kilometrien päähän, aurinkokin ihan kalpenee.

Toivottavasti kaltaiseltasi mielenterveysongelmaiselta otetaan lapset pois, vähintään yhtä idiootin kuvan annat itsestäsi tuolla viestilläsi. Mutta on se kiva olla täydellinen kun kaikki muut on p*skaa, helppo tuntea ylemmyyttä edes jossain

 

[Kepsis]

Onhan se ihan selvä, että univaje ja uupumus myös aiheuttavat mielenterveys-sairauksia, masennusta ainakin, tai ovat laukaisijoina niissä.

Mutta, mutta...

Mun mielestä ap:n kirjoituksessa oli sinänsä asiat "kohdallaan", että ap tiedosti, kuinka väärin oli tehnyt, katui ja häpesi tekoaan ja lisäksi oli pyytänyt lapselta anteeksi ja käsitellyt asian lapsen kanssa. Tuon perusteella uskoisin, että jää ainutkertaiseksi tapaukseksi.
Tuo tapahtuma oli kuitenkin vahva merkki siitä, että apua tarvitaan! Apua vauvan kanssa, apua univajeen paikkailuun, keskusteluapuakin mahdollisesti. Apu voi tulla sieltä miehenkin suunnalta, ei välttämättä perheen ulkopuolelta.
Mä tiedän, että jos meillä olisi tapahtunut tuollaista, mies olisi ehdottanut esikoisen laittamista hoitoon. Itse olisin varmaan siinä tilanteessa estänyt sen, koska olisin kokenut hylkääväni esikoisen. Mutta tuo hoidossa käynti muutaman kerran viikossa saattaisi olla hyväksi jaksamisen kannalta.

MT-oire on eri asia kuin MT-sairaus. Eli pointti olikin että univaje ja uupumus ajaa ihmisen tekoihin mitä se ei ikipäivänä tekisi jos joku ymmärtäisi helpottaa hänen arkea edes sen nukkumisen mahdollistajana. Jokaisella on murtumispiste. Ei se sitä tarkoita etteikö osaisi katua ja olisi läpeensä jotenkin huono ihminen.

 

[laki on laki]

Vaikka kyseessä yksi ainoa (ensimmäinen) kerta, ja ap vaikuttaa sympaattiselta katuessaan tekoaan, niin kyseessä kuitenkin on lapsen pahoinpitely. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Lain edessä tuo on rikos. Valitettacasti, siis joidenkin mielestä. Onneksi laki on kaikille sama!