Toggle sidebar

Voiko tällaisesta loukkaantua: pyysimme kummiksi minun siskoa ja miehen parasta kaveria

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja alyna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

alyna

Vieras
Miehelläni on kaksi siskoa ja minulla yksi. Nämä siis ainoat sisarukset meillä. Nyt pyysimme esikoisen kummiksi minun siskoani, jonka kanssa olen tosi läheinen ja mies halusi pyytää parhaan kaverinsa vaimoineen.

Miehen siskoista toinen on tosi hankala tyyppi, enkä minä ainakaan halua olla missään tekemisissä sen enempää kuin on pakko - enkä ainakaan pyytää lapseni kummiksi! (Toinen sisko on tosi kiva ja häntä voisin pyytää vaikka toisen lapsen kummiksi jos sellaisen joskus saamme..)

Voiko tällaisesta suuttua tai loukkaantua?? Omasta mielestä ei voi..
 
[QUOTE="Eee";23418390]No ei tietenkään voi loukkaantua. Paitsi jos on lapsellinen. :D[/QUOTE]

Noh, miehen toinen sisko ei ole puhunut meille sen koommin kun kuuli tästä ja viesti on aika selvä: loukkaantuneita ollaan... Myös miehen äiti oli "vihjaissut" jotain siihen suuntaan että "Mervikin olisi tykännyt olla vauvan kummi" tms...
 
Voi voi, eipä mekään pyydetty miehen siskoa kummiksi vaan mun serkku.. :D Turha siitä on herneitä vetää..Toki jotkut epäilemättä vetää, mut turha teidän on huonoa omatuntoa siitä potea.
 
Sen voi tietää omasta puolestaan, pahastuisiko jostain vai ei, muttei toisen puolesta voi "päättää". Yleensäkin, jos oikein ehtii päättää, että nyt pahastun tästä, on se yleensä melko turhaa. Aito pahastuminen on jo tullut ennen kuin sitä ehtii tuumia.
 
ei voi. Meillä esim. Ensimmäisen lapsen kummiksi pyysimme mieheni veljen+ avovaimon, toisen lapsen kummiksi ystäväpariskunnan ja vasta nyt tulevan kolmannen lapsen kummiksi oman veljeni ja hänen vaimonsa. Meillä tosin syynä se, että veljeni ei aikaisemmin kuulunut kirkkoon. Nyt kuuluu, joten tulee sitten kolmannen kummiksi :) eivät suuttuneet missään vaiheessa :)
 
Varmaan voi jos on lapsellinen. Meillä miehen vanhemmat eronneet ja ajattelin ehdottaa että seuraavan lapsen kummiksi pyydetään miehen äiti mutta ei isää. Siinähän loukkaantuu jos huvittaa, sen verran törkeää käytöstä ollut että turha odottaa kummiksi pyyntöä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fb:
ei voi. Meillä esim. Ensimmäisen lapsen kummiksi pyysimme mieheni veljen+ avovaimon, toisen lapsen kummiksi ystäväpariskunnan ja vasta nyt tulevan kolmannen lapsen kummiksi oman veljeni ja hänen vaimonsa. Meillä tosin syynä se, että veljeni ei aikaisemmin kuulunut kirkkoon. Nyt kuuluu, joten tulee sitten kolmannen kummiksi :) eivät suuttuneet missään vaiheessa :)
Click to expand...

Eikö kirkkoon kuulumaton saa muka olla kummina?
 
no voihan kaikesta loukkaantua, mutta sepä on sen ihmisen oma murhe sitten, itse en välitä tuon taivaallista kuka loukkaantuu siitä kenet pyydän kummiksi. Kummiksi valitaan yleensä parhaimmiksi havaitut läheiset, jos ei niin läheisisä välejä ole niin eipä silloin kummiksiskaan ole paikkaa tarjolla.
 
[QUOTE="höö";23418445]Eikö kirkkoon kuulumaton saa muka olla kummina?[/QUOTE]

Saa olla - tavallaan, mutta ainoaksi kummiksi ei riitä. Pitää olla myös 'virallinen' kirkossa oleva kummi.
 
[QUOTE="höö";23418476]Ai. Onkohan kirkolla tähän sääntö, vai onko se papin päätettävissä? Mun kummisetäni ei nimittäin kuulu kirkkoon, ja hän on eronnut kirkosta jo ennen mun syntymää.[/QUOTE]

Olen itse kahden kummi vaikken kuulu kirkkoon. Ristiäisissä tulee olla kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia ja sitten voi olla näitä ns.haltiakummeja. Ei ole papin päätettävissä.
 
[QUOTE="höö";23418476]Ai. Onkohan kirkolla tähän sääntö, vai onko se papin päätettävissä? Mun kummisetäni ei nimittäin kuulu kirkkoon, ja hän on eronnut kirkosta jo ennen mun syntymää.[/QUOTE]

Kirkolla on siihen sääntö, eikä se liity mitenkään pappiin. Lapsella on oltava kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia. Evl-kirkon jäsenen lisäksi kummina voi toimia evl-kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva konfirmoitu henkilö, esim. ortodoksi tai katolilainen. Jos kummisetäsi ei ole kuulunut kirkkoon sinun kasteesi aikaan, niin hän ei ole virallisesti kummisi.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="höö";23418476]Ai. Onkohan kirkolla tähän sääntö, vai onko se papin päätettävissä? Mun kummisetäni ei nimittäin kuulu kirkkoon, ja hän on eronnut kirkosta jo ennen mun syntymää.[/QUOTE]

No voihan sinulle sanoa että hän on kummisetäsi, mutta miksi lapselle pitäisi sanoa että hän ei ole kirkon silmissä kummisi vaan "vain" muiden?

Ap, ei tuollaisesta voi loukkaantua. Mistäs kukaan tietää jääkö tämä teidän ainoaksi lapseksi? Ihan kuin kaikki kummiehdokkaat olisi pakko tunkea sille esikoiselle ja sitten mahdolliset loput lapset jäisi ns. jämäkummeille.
Me ollaan ns. jaettu kaikki sisarukset tasaisesti meidän lapsille kun tiesimme että esikoinen ei jää ainoaksi. :)
 
me pyydettiin miehen veljeä ja tän vaimoa kummeiksi, miehen veli ei kuulu kirkkoon mutta vaimo kyllä. Kastetilaisuudessa tämä vaimo sai olla mukana lapsen siunaamisessa mutta veljen piti katsoa sivusta eikä saanut osallistua siunaukseen vaikkaki kummina hän on. Viralliset kummitodistukset saivat vain kirkkoon kuuluvat, tälle veljelle "ns. haltiakummille) teimme sitten oman kummitodistuksen ihan itse. Ja näin päätti siis pappi.
 
Ei voi loukkaantua. Vai olisiko munkin pitänyt loukkaantua kun kumpikaan pariskunta meidän lapsen kummeista ei pyytänyt meitä kummeiksi vauvalleen? Ihan sama asia. Kukin pyytää kummiksi kenet haluaa ja sillä selvä.
 
Voihan siitä toki suuttua, mutta onhan se lapsellista!

Tyhmää jotenkin olettaa, et "kyllä musta tulee mun veljen lapsen kummi, vaikka en oo ees kovin läheisissä väleissä hänen ja hänen perheensä kanssa." Vaikka mulla on veli ja sisko, saattaisin mieluummin pyytää ystäviäni mahdollisten lasteni kummeiksi ihan vaan sen takia, et oon läheisempi ystävieni kanssa, vaikka sisaruksiini onkin hyvät välit.

Kaikille kummeja valitseville tahtoisin sanoa: valitkaa kummit huolella! Olen ollut mukana rippikoulutoiminnassa ja huomannut, että suurella osalla (tai ainakin yllättävän monella) on olemattomat välit kummiensa kanssa: monet eivät ole edes nähneet kummejaan moneen vuoteen! Musta se on kovin surullista. Kummit on jotenkin ihana voimavara ja oon tosi onnellinen, että mulla on näinkin hyvät välit omiin kummeihini. Tosin oon "löytäny" kummini vasta näin vähän vanhempana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kanske:
Voihan siitä toki suuttua, mutta onhan se lapsellista!

Tyhmää jotenkin olettaa, et "kyllä musta tulee mun veljen lapsen kummi, vaikka en oo ees kovin läheisissä väleissä hänen ja hänen perheensä kanssa." Vaikka mulla on veli ja sisko, saattaisin mieluummin pyytää ystäviäni mahdollisten lasteni kummeiksi ihan vaan sen takia, et oon läheisempi ystävieni kanssa, vaikka sisaruksiini onkin hyvät välit.

Kaikille kummeja valitseville tahtoisin sanoa: valitkaa kummit huolella! Olen ollut mukana rippikoulutoiminnassa ja huomannut, että suurella osalla (tai ainakin yllättävän monella) on olemattomat välit kummiensa kanssa: monet eivät ole edes nähneet kummejaan moneen vuoteen! Musta se on kovin surullista. Kummit on jotenkin ihana voimavara ja oon tosi onnellinen, että mulla on näinkin hyvät välit omiin kummeihini. Tosin oon "löytäny" kummini vasta näin vähän vanhempana.
Click to expand...

Mainitsemistasi syistä suosittelen ottamaan ne verisukulaiset kummeiksi, ei niitä ystäviä, ystävät tulevat ja menevät, suku on ja pysyy.
 
Voihan sitä loukkaantua ja vetää herneitä nokkaan, eri asia onko nyt ihan järkevää. Meilläl kolme muksua eikä yhdenkään kummi ole mieheni veli... anoppi veti isommat herneet nokkaan kun veli itse...
 
Meillä kummallakin on yksi sisko, eikä kumpaakaan pyydetty ainokaisen tyttäremme kummiksi. Ajattelimme että tädit tulevat jokatapauksessa olemaan mukana lapsen elämässä. Kummeina ovat minun lapsuuden ystäväni vaimoineen ja paras ystäväni sekä miehen entinen työkaveri (ja ystävä) Vaimoineen. Miehen ystävä ei kuulu kirkkoon.
 
Kyllähän sitä VOI loukkaantua ihan mistä tahansa :D Omapa on loukkaantuneen häpiä, itsehän te lapsellenne kummin päätätte. Ymmärtäisin loukkaantumisen paremmin, jos teillä olisi vaikkapa iso katras lapsia ja miehelläsi ja sinulla kummallakin monia sisaruksia, ja näistä sisaruksia kaikkia muita oltaisiin pyydetty lasten kummeiksi paitsi yhtä.
 
Sanotaan nyt näin, että mua nolottaisi hirveästi ja siirtyisin hetkeksi jos toiseksikin peilin eteen, jos kukaan mut tunteva ihminen pitäisi mua sellaisena joka loukkaantuu jos mua ei pyydetä kummiksi. Ymmärsikö kukaan? Tuosta asiasta loukkaantuminen on niin noloa ja lapsellista ja typerää.

Mulla on kavereita, jotka on mun lasten kummeja. Osa heistä on taas pyytänyt omiensa kummeiksi suvun tavan mukaan vain sukulaisia. Osa on pyytänyt esim puolison parhaan ystävän ja omann sisaruksensa. Millainen ihminen tuosta loukkaantuu?

Mä olen yhden lapsen kummi ja äärettömän ylpeä siitä. Tiedän kuitenkin, että kummi-sana ei lupaa mitään. Voin olla ja olenkin läheinen ja kiva "täti" kaikkien ystävieni lapsille. Kummilapseni sisaruksineen on tervetullut mun luo melkein koska vaan, niin kuin nuo muutkin mukulat. Ei se, ettei ole jonkun kummi tarkoita etteikö voisi olla läheinen. Läheisyys ja tärkeys syntyy täysin muista jutuista, eikä niitä voi yhdellä nimityksellä pakottaa olemaan olemassa.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

V
Voiko narsistin 'yläpuolelle' päästä?
Viestiä
60
Luettu
10K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa