Toggle sidebar

Minkä ikäinen lapsi leikkii jo tovin itsekseen ettei tarvitse äitiä joka toinen minuuttii tekemään jotain

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tiitu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

"tiitu"

Vieras
4,5-vuotias lapsemme tarvitsee minut leikkeihinsä ilman, että pystyn tekemään pienintäkään osaa kotitöistä keskeytyksettä. Huomiontarve on non-stop. Olisi kiva, jos pystyisi vaikka edes sen 5 minuuttia leikkimään itsekseen, niin saisi edes pyykinpesukoneen täytettyä. Jos sanon ystävällisesti tai napakastikin, että teen tämän loppuun tulen sitten, niin seisoo vieressä ja käy sen sata kertaa kysymässä, koska koska koska koska... Ei helvetti, kun menee hermo.

Mies ei osallistu oma-aloitteisesti kotihommiin, joten minä teen tai on tekemättä vaikka iäti. Siinä samassa pitäisi tosiaan tehdä kotihommia ja leikkiä lapsen kanssa. Mies kun ei vapaaehtoisesit myöskään leiki lapsensa kanssa. Suoraan sanottuna on melkein pakotettava tähän.

Tämän purkauksen taustalla kysymys, että koska muksut viihtyy hetken omissa leikeissä vai pitääkö äidin olla koko ajan lukemassa tai leikkimässä vielä yli 4-vuotiaankin kanssa?
 
Tuota jos olet totuttanut noin ison lapsen siihen, että joku on koko ajan niin kyllä saat varmaan ihan loppuun asti paapoa. Kyllä normaalit lapset kaikessa iässä osaavat vihdyttää itseään. Siis ihan vauvatkin katselevat vaan muiden tekemistä. Ja noin ison lapsen kanssa tehdän kotityötö
 
Jokainen lapsi on erilainen. Meillä nuorin on alle kaksivuotiaasta leikkinyt tunninkin ihan omiaan. Tottakai olen kysellyt välillä pisuhätää tai janoa. Ja muutkin on hyvin viihtyneet yksin omissa leikeissään pari vuotiaasta alkaen.
 
Ei liene iästä kiinni vaan luonteesta, meilläkin tuo 4,5 -vuotias on aina ollut melkoinen seuraneiti ja viihtyy lähettyvillä (tosin omaa vilkkaan mielikuvituksen ja keksii aina itselleen tekemistä) kun taas pikkuveikka viihtyy yksin omassa huoneessaan leikkimässä ja on viihtynyt varmaan jo reilu vuosikkaasta. Nyt 3 ja ekan kerran valitteli toissa viikolla ettei ole mitään tekemistä. :)
Niin ovat erilaisia.
Mutta eikö viihdy esim. palapelin äärellä, lehtiä lukemassa, Pikku Kakkosen sivuilla itsekseen?
 
Jostain syystä juuri ne lapset viihtyvät itsekseen, joita ei alunperinkään ollut mahdollisuutta olla koko ajan viihdyttämässä, eli harvoin ekat.

Kyllä tää vaan tottumiskysymys on pääasiassa.
 
9 kuukautinen puuhastelee yksinään vaikka tunnin, kunhan on mielenkiintoista tutkittavaa käden ulottuvilla.

Toki olen itse kuulo- tai näköetäisyydellä jatkuvasti.
 
[QUOTE="tsiisus";24059779]Tuota jos olet totuttanut noin ison lapsen siihen, että joku on koko ajan niin kyllä saat varmaan ihan loppuun asti paapoa. Kyllä normaalit lapset kaikessa iässä osaavat vihdyttää itseään. Siis ihan vauvatkin katselevat vaan muiden tekemistä. Ja noin ison lapsen kanssa tehdän kotityötö[/QUOTE]

Peesi, kyllä meidän molemmat lapset osaavat yksinään leikkiä helposti puolikin tuntia, jos tekeminen on vain heistä kivaa. Mutta keskenään jos leikkivät, tulee nahistelua ja sitten on kyllä askareiden teko katkoja täynnä :D Ja lapset 3v ja 2v.
 
Ei oo pelkkä ikäkysymys, riippuu luonteestakin. Mun muksu kyl jo tossa alle 2v leikki yksinkin ja nyt 3v saattaa kauan leikkiä niitä kuvitteluleikkejään. Toki tulee sitten myös pyytämään mukaan tai hakemaan tekemisehdotuksia. Mut osaa odottaa jos vaik kesken kotityö,
 
Toi on persoonallisuus/luonnekysymys. Jotkut vain sattuvat olemaan seurankipeitä eli tarvitsevat lähelleen kanssaleikkijän tai ainakin jonkun jolta minuutin välein kysellä "näitkö? huomasitko?kuultiko?mitäs sitten?" - kysymyksiä...Osa taas on valmiimpia toimimaan myös itsekseen, ovat aloitteellisempia... Aika tekee tehtävänsä tässäkin asiassa. Mites - oisko mahdollista saada vaikka toviksi joinakin päivinä leikkikaveria mukaan touhuihin? Saisit sinä sitten huilia omasta leikkivuorostasi :)?
 
Kait se sit on opettamista, kun tämä malli (esikoinen, eikä muita olekaan) ei ole koskaan viihtynyt yksin. Ei se vauvanakaan käynyt, että viereltä johonkin lähti. Jumalaton huuto ja niin kauan kuului, kun olin poissa. Että 15 min. on maksimi, minkä kerran kuuntelin. Olen yrittänyt opettaa olemaan yksinkin, mutta ei vaan viihdy. Huone on täynnä palapelejä, askartelutavaraa, hevosta, kissaa, koiraa, kirjaa, värityskyniä/kirjoja, leikkikeittiötavaraa, mutta ei kiinnostu mistään yksistään. Mun pitää olla mukana. Jos on yksin, niin yleensä tekee pahojaan ts. jotain, mistä on sanottu ettei saa tehdä. Eli jätä siinä sitten yksin. Ilmeisesti hakee huomiota myös näin. Tietsikkaa enkä telkkaria ole kokeillut vahtina, kun mielestäni ne ei vielä kuulu ihan 4-vuotiaankaan ajanvietteisiin...
 
pyydä sitä auttamaan niissä kotitöissä?
toinen asia, oletko rajannut lapsen eikit johonkin tiettyyn huoneeseen+ miksei se voi tulla leikkimään sinne missä sin olet, ja sitten voit osallistua leikkiin tarpeen mukaan jos ei itse pääse alkuun. avoimilla kysymyksillä tuet lapsen mielikuvitusta ja jätät oman roolisi mahdollisimman pieneksi siinä.
 
[QUOTE="tsiisus";24059795]Jostain syystä juuri ne lapset viihtyvät itsekseen, joita ei alunperinkään ollut mahdollisuutta olla koko ajan viihdyttämässä, eli harvoin ekat.

Kyllä tää vaan tottumiskysymys on pääasiassa.[/QUOTE]

Ei meillä ainakaan. Vanhin on aina ollut mieluusti omissa oloissaan ja keksinyt itse tekemistä. Nuorimmainen (4 v.) taas on levoton ja harvoin leikkii leluilla omineen. Piirtelee kyllä, onneksi. Muuten tulee helposti kärttyiseksi, jollei joku leiki hänen kanssaan. Keskimmäinen on taas ollut melko rauhallinen, mutta takertuvaa tyyppiä.
 
No siis meillä on tuo pienempi leikkinyt yksikseen jo ainakin siitä 1,5-vuotiaasta asti... Tai no, jo vauvana oli sellainen että tyytyväisenä tutki itsekseen tavaroita, käsiään, jalkojaan ym. Osaa itse keskittyä leikkiin eikä tarvitse oikeastaan opastusta.

Esikoisen kohdalla taas tuntuu että se on koko ajan rutisemassa, jos laitan lapsille paperia ja kyniä keittiön pöydälle niin kuopus piirtelee ittekseen kun taas esikoinen hokee jatkuvasti jotain tällaista "Äiti, piirrä minulle. Äiti en osaa itse, äitiiii...Äiti anna vettä.... Äiti mulla on jano, en jaksa piirtää...äitii, äiti piirrä paloauto, äiti en osaa yksin". Palapelin kanssa kuopus pähkäilee itsekseen vaikka ei osaa sellaista edes tehdä, esikoinen osaisi mutta hänen palapelin tekonsa on tätä "Äiti tule auttamaan, äiti en osaa yksin. Äiti tuletko jo tekemään? Äiti en tiedä mihin tämä tulee...Äiti en osaa... En halua tehdä yksin.. Äiti sisko häiritsee.".

Esikoinen on nyt 2v10kk ja kuopus 1v10kk.

Ja vika on selvästikin siinä keskittymiskyvyssä, esikoinen ei ilman tukea osaa yksinkertaisesti keskittyä oikein mihinkään.. Vaateiden pukeminenkin on yhtä tuskaa kun "en osaa, ei tää mee... Äitiiii" ja sitten riemastutaan ja kiljutaan kun ei onnistu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap tiitu:
Kait se sit on opettamista, kun tämä malli (esikoinen, eikä muita olekaan) ei ole koskaan viihtynyt yksin. Ei se vauvanakaan käynyt, että viereltä johonkin lähti. Jumalaton huuto ja niin kauan kuului, kun olin poissa. Että 15 min. on maksimi, minkä kerran kuuntelin. Olen yrittänyt opettaa olemaan yksinkin, mutta ei vaan viihdy. Huone on täynnä palapelejä, askartelutavaraa, hevosta, kissaa, koiraa, kirjaa, värityskyniä/kirjoja, leikkikeittiötavaraa, mutta ei kiinnostu mistään yksistään. Mun pitää olla mukana. Jos on yksin, niin yleensä tekee pahojaan ts. jotain, mistä on sanottu ettei saa tehdä. Eli jätä siinä sitten yksin. Ilmeisesti hakee huomiota myös näin. Tietsikkaa enkä telkkaria ole kokeillut vahtina, kun mielestäni ne ei vielä kuulu ihan 4-vuotiaankaan ajanvietteisiin...
Click to expand...

Eihän ne tietokone ja TV ole vahteja vaan viihdykettä. :)
Jos tekee yksin pahojaan ja vaatii aina seuraa, kuulostaa että on saanut sellaisen käsityksen että hänet hylätään kun on yksin ja kostaa siten. Turvattomuuden tunnetta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jaa-ha:
Ei meillä ainakaan. Vanhin on aina ollut mieluusti omissa oloissaan ja keksinyt itse tekemistä. Nuorimmainen (4 v.) taas on levoton ja harvoin leikkii leluilla omineen. Piirtelee kyllä, onneksi. Muuten tulee helposti kärttyiseksi, jollei joku leiki hänen kanssaan. Keskimmäinen on taas ollut melko rauhallinen, mutta takertuvaa tyyppiä.
Click to expand...

ehkä teillä on niin lyhyet ikäerot että esikoinen ei ehtinyt tottua siihen viihdyttäjään? esim. ikäeroa vaan vuosi esikoisen ja seuraavan välissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pelkää?;24059914:
Eihän ne tietokone ja TV ole vahteja vaan viihdykettä. :)
Jos tekee yksin pahojaan ja vaatii aina seuraa, kuulostaa että on saanut sellaisen käsityksen että hänet hylätään kun on yksin ja kostaa siten. Turvattomuuden tunnetta?
Click to expand...

Lapsen leikkejä ei ole rajattu vain yhteen huoneeseen, kaikki neljä huonetta käytössään. Olen ottanut myös mukaan kotihommiin, mutta ei jaksa keskittyä. Jos pyydän tulemaan leikkimään viereen ja yrittäisin siitä välillä osallistua, niin ei vaan kelpaa. Koko ajan pitää olla kommentoimassa tai tekemässä (esim. piirrä äiti, mä en osaa, tuu ny).

Päivähoidossa on, perhepäivähoidossa. Mielestäni paikka on enemmän kuin hyvä. Paljon olen antanut aikaa työpäivän jälkeen hänelle. En siis juoksentele kaupoilla omilla asioilla tai edes harrasta mitään vaan yritän olla läsnä. Eli ei pitäisi olla kysymys siitä, että luulee, että hylättäisiin.

Näitä juttujakin on pakko kirjoittaa yöllä, kun päivällä ei ehdi lukea edes sähköpostia, niin että lapsi esim. piirtelisi lattialla vieressä, kun viihdytys pitää olla kokoaikaista.
 
[QUOTE="tsiisus";24059795]Jostain syystä juuri ne lapset viihtyvät itsekseen, joita ei alunperinkään ollut mahdollisuutta olla koko ajan viihdyttämässä, eli harvoin ekat.

Kyllä tää vaan tottumiskysymys on pääasiassa.[/QUOTE]

Kyl se persoonakin ratkasee. Esim just mun ainoa omaa hyvän mielikuvituksen ja huvittaa ite itteään eikä suinkaan vaadi kokoajan aikuista mukaan. Kun taas serkkutytöistä esikoinen myös viihtyny aina itekseen, kakkonen ei koskaan. Serkkupojat taasen molemmat olleet sellasia omiaan puuhailevia.
 
[QUOTE="tsiisus";24059938]ehkä teillä on niin lyhyet ikäerot että esikoinen ei ehtinyt tottua siihen viihdyttäjään? esim. ikäeroa vaan vuosi esikoisen ja seuraavan välissä.[/QUOTE]

Ikäeroa oli vajaa 3 vuotta. Yhteisiä leikkejä alkoi tulla vasta tosi myöhään ja vieläkin nuo kaksi lähinnä riitelevät :( Nuorimmaiseen on kyllä sen verran matkaa, että hän on ehkä sellaisessa asemassa kuin esikoiset yleensä tai pikemminkin juuri se lellitty kuopus. Toisaalta hänellä on voimakas oma tahto, joten en osaa sanoa mikä olisi tilanne, jos nuorimmainen olisikin ollut se keskimmäinen?
 
Meillä 3,5-vuotias viihtyy pitkiäkin aikoja leikkimässä yksin. Joskus toki laitan leikin alulle ja liukenen omiin hommiin. Mutta olen huomannut, että jos jonakin päivänä leikin tytön kanssa enemmän, niin hän vinkuu koko ajan minua leikkimään. Siis rasittavuuteen asti. Koko ajan pitäisi istua lattialla leikkimässä. Niinpä en enää leiki tytön kanssa. Ollenkaan. Edelleen askarrellaan, pelataan, piirretään ja touhutaan kotijuttuja yhdessä. Mutta ponia en ota käteen. Piste. :)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa