Olen uusi täällä. En enää harmaa, en hiiri. Astun esiin, katsokaa tässä olen. Tässä olen läsnä ihmisenä, kokonaisvaltaisesti, peittelemättömästi, alasti. En ole mies, en ole nainen. En ole isä, en ole äiti. Olen ihminen, olen vanhempi. Minulla ei ole tyttäriä, ei poikia, minulla on lapsia.
Olen hän, joka voisi elää koko elämänsä Prometheus-leirillä. Olen myös hän, joka käyttää maalatessaan kaikkia värejä. Hän, joka on antanut itselleen luvan olla onnellinen.
Minä mietin, minä kyselen. Minä runoilen. Minä keskustelen. Minä tiedän: Sinäkin mietit, sinä kyselet, sinä keskustelet. Runoiletko sinä? Kerro minulle, kuka olet, mistä tulet, minne menet, mitä sinä kaipaat, mistä sinä haaveilet. Minä kuuntelen, minä kaipaan kanssasi, minä pidän sinua kädestä ja kuljen hetken kanssasi elämänmatkaa.
Olen hän, joka voisi elää koko elämänsä Prometheus-leirillä. Olen myös hän, joka käyttää maalatessaan kaikkia värejä. Hän, joka on antanut itselleen luvan olla onnellinen.
Minä mietin, minä kyselen. Minä runoilen. Minä keskustelen. Minä tiedän: Sinäkin mietit, sinä kyselet, sinä keskustelet. Runoiletko sinä? Kerro minulle, kuka olet, mistä tulet, minne menet, mitä sinä kaipaat, mistä sinä haaveilet. Minä kuuntelen, minä kaipaan kanssasi, minä pidän sinua kädestä ja kuljen hetken kanssasi elämänmatkaa.