Tilapäinen huoltajuus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huolestunut täti ja sisko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Huolestunut täti ja sisko

Vieras
Sisareni mies kuoli tammikuussa, jonka jälkeen siskon tilanne mennyt huonompaan.Ymmärrän kyllä surun, mutta nyt tilanne on jo sellainen, ettei pese vaatteita, laita ruokaa yms. Hänellä on 1,5v ihana poika, jolla osa-aikainen tarhapaikka, mutta siskoni ei jaksa edes tarhaan viedä. Isovanhemmat asuvat toisella puolen Suomea, heistä ei ole apua.

Minä ja mieheni olemme auttaneet minkä voimme, mutta meillä on molemmilla työmme, ja en voi enää töiden puolesta joustaa. Mietinkin nyt sitten, että olisiko meidän mahdollisuutta saada siskonpojasta väliaikainen huoltajuus? Kun perusasioistakaan hän ei nyt kykene masennukseltaan hoitamaan..

Tai jos ei väliaikaista huoltajuutta, niin voiko siskonpoika muuttaa meille tilapäisesti ilman sen kummempia paperisotkuja siksi aikaa, että siskoni saa elämänsä takaisin raiteelleen?
 
Onko niin että teillä ei ole lasta? Ettekö saa vai olisko valmis paketti helpompi? Anteeksi suoruuteni, mutta tuo, että ette muka jaksa tukea siskoa, mutta sensijaan jaksaisitte huolehtia täyspäiväisesti lapsesta, ei ole ihan loogista. Onko oma lehmä ojassa+
 
Siskonpoika voi asua teillä jos se siskollesi sopii, totta kai. Ei "isoveli" tuollaisiin asioihin puutu, kyllä lapsen huoltaja saa päättää missä lapsi majailee. Minä kuitenkin suosittelisin, ettei lasta eroteta äidistään, vaan että sekä lapsi että äiti majailisivat teillä, esim pari viikkoa alkuun. Voisi olla vaikka viikonloput kotonaan yksin, muutoin teidän luona. Te veisitte lapsen tarhaan jottei meno olisi siitä kiinni. Sisko saisi levätä, ei tarvitsisi laittaa ruokaa tai siivota tms.

Lapsi on menettänyt isänsä, nyt olisi huono hetki menettää äiti samalla. Puolitoistavuotias on vielä niin pieni, että 1-2 yötä pitemmät erot voivat olla hänelle haitallisia.
 
[QUOTE="kide";24637656]Onko niin että teillä ei ole lasta? Ettekö saa vai olisko valmis paketti helpompi? Anteeksi suoruuteni, mutta tuo, että ette muka jaksa tukea siskoa, mutta sensijaan jaksaisitte huolehtia täyspäiväisesti lapsesta, ei ole ihan loogista. Onko oma lehmä ojassa+[/QUOTE]

Meillä ei ole lasta, ei. Kyse ei ole siitä, etteikö haluttaisi tukea siskoa enemmän, mutta kun olemme mieheni kanssa molemmat töissä. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista poistua työpaikalta työaikana laittamaan pojalle ruokaa yms. jos siskoni sitä ei jaksa tehdä. Olemme mieheni kanssa joustaneet niin paljon, kun olemme voineet.

Ei me olla siskonpoikaa siskolta varastamassa, vaan nimenomaan halutaan auttaa!
 
Siskonpoika voi asua teillä jos se siskollesi sopii, totta kai. Ei "isoveli" tuollaisiin asioihin puutu, kyllä lapsen huoltaja saa päättää missä lapsi majailee. Minä kuitenkin suosittelisin, ettei lasta eroteta äidistään, vaan että sekä lapsi että äiti majailisivat teillä, esim pari viikkoa alkuun. Voisi olla vaikka viikonloput kotonaan yksin, muutoin teidän luona. Te veisitte lapsen tarhaan jottei meno olisi siitä kiinni. Sisko saisi levätä, ei tarvitsisi laittaa ruokaa tai siivota tms.

Lapsi on menettänyt isänsä, nyt olisi huono hetki menettää äiti samalla. Puolitoistavuotias on vielä niin pieni, että 1-2 yötä pitemmät erot voivat olla hänelle haitallisia.

Kyllä isoveli puuttuu. On yhteiskunnan etu, että lapsi sijoitetaan ennemmin kuin tuetaan (loputtomiin, miten se nyt määritelläänkään) vanhempia. Varsinkin pienen lapsen ollessa kyseessä, sille on niin paljon ottajia, että isovelin intressissä on huolehtia tällainen lapsonen paljon paremmille vanhemmille. Sijoitustapauksissa yhteiskunta on moninkertainen voittaja: työtä lukuisille sosiaalialan tyhjäntoimittajille (kun esimerkiksi "hoivataan" biologinen vanhempi toimintakyvyttömäksi), hyvinvointia niille joilla sitä taloudellisesti jo on (fiksut aikuiset tienaavat ennenkuin lisääntyvät)
 
Meillä ei ole lasta, ei. Kyse ei ole siitä, etteikö haluttaisi tukea siskoa enemmän, mutta kun olemme mieheni kanssa molemmat töissä. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista poistua työpaikalta työaikana laittamaan pojalle ruokaa yms. jos siskoni sitä ei jaksa tehdä. Olemme mieheni kanssa joustaneet niin paljon, kun olemme voineet.

Ei me olla siskonpoikaa siskolta varastamassa, vaan nimenomaan halutaan auttaa!

Lapsi saa ilman muuta ja välittömästi noilla perusteilla kokopäivähoitopaikan. Ja vieläpä pidennetyn sellaisen (hoitoaika 5.30-21.30 tarvittaessa). Käyttäkää sitä ja katsokaa, että joku hoitaa äitin psyykeä. Äidin kuntoutus ilman muuta okei, mutta pitäkää huolta, että mikään taho ei ala valmistelemaan lapsen huostaanottoa
 
Parasta tietysti olisi, että saisit siskosi hoitoon ja hänelle sopisi, että hoidat miehesi kanssa lasta, kunnes hän saa asiansa kuntoon.

Jos tämä ei onnistu, ja oikeasti sinusta tuntuu siltä, että lapsi jää heitteille niin sinun on paras ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja keskustella hänen kanssaan. Lapsi pyritään yleensä ensisijaisesti hoitamaan kotona, jos kunnalla on varattu resursseja avoimeen lapsiperhetyöhön eli siihen, että joku käy kotona auttamassa ja tukemassa äitiä lapsen hoidossa. Jos tämä tukimuoto ei auta, niin sitten lapsi voidaan sijoittaa jonnekin - mielellään toki tuttuun perheeseen, jos on mahdollista. Jos sisaresi tätä kaikkea vastustaa, on todennäköistä, että teidän välinne rikkoutuvat tässä/näissä prosesseissa.

Silti mielestäni sinun tulee asettaa lapsen etu ensisijaiseen asemaan. Eli mikä on lapsen etu tässä tilanteessa. Tee ratkaisusi sen mukaan.
 
[QUOTE="kide";24637737]Lapsi saa ilman muuta ja välittömästi noilla perusteilla kokopäivähoitopaikan. Ja vieläpä pidennetyn sellaisen (hoitoaika 5.30-21.30 tarvittaessa). Käyttäkää sitä ja katsokaa, että joku hoitaa äitin psyykeä. Äidin kuntoutus ilman muuta okei, mutta pitäkää huolta, että mikään taho ei ala valmistelemaan lapsen huostaanottoa[/QUOTE]

No voi hyvä jumala, ei kai tuo voi olla lapselle hyväksi! Ihan kammottavaa olla alitoksessa aamusta iltaan. paljon parempihan siellä tädillä olisi.

Mitä mieltä siskosi on ap?
 
[QUOTE="kide";24637720]Varsinkin pienen lapsen ollessa kyseessä, sille on niin paljon ottajia, että isovelin intressissä on huolehtia tällainen lapsonen paljon paremmille vanhemmille. [/QUOTE]

Tuntuu, kun puhuis eläimestä. Niin paljon ottajia. Mieluummin lapsi sukulaisilla ku täysin tuntemattomilla.

Ei ne sijaisvanhemmat ole vanhempia, lapsilla on vanhemmat ne jotka on ne synnyttäneet. Tosi oksettavalta tuntuu puhua vanhemmista, kun ei ole.
 
Olen yrittänyt asiasta varovaisesti vihjata, tyyliin "Jos Luukas* olisi meillä enemmän, haittaisiko se?" Vastaus on joko "Kyllä tämä tästä" eli siskoni ihan oikeasti yrittää, hänellä eivät vaan henkiset resurssit riitä, tai sitten vastaus on "ehkä." Otamme asian huomenna ihan virallisesti puheeksi hänen kanssaan. En usko, että hän olisi asiaa vastaan, mutta en voi vastata hänen puolestaan ennen kuin kysyn.

Minä ja mieheni emme kumpikaan haluaisi siskonpoikaa sijotettavan ventovieraille, enkä usko siskonikaan haluavan tälläistä. Eli vielä kerran kysyn, onko mahdollista, että poika muuttaisi meille "epävirallisesti" eli ilman paperisotia ja jos ei, tietääkö kukaan miten tilapäisen huoltajuuden suhteen pitää edetä? Olemme miettineet ajan varaamista lastenvalvojalle, niin että siellä olisi sisko, minä, mies ja tietysti siskonpoika. Olemme myös katsoneet perhe ja kasvatusneuvolan numeron, mutta koska meillä ei ole omia lapsia, emme oikein tiedä mistä tätä tilannetta pitäisi lähteä ratkomaan.

Kiitos vastauksista!
 
Miten äitiä voisi auttaa masennuksensa yli? Sehän ei todella ole teidän asia yksin. Sisko varmasti suostuu siihen että hankit hänelle vaikka neuvoksi kautta kotiapua perusjuttuihin. Lasta voitte toki hoitaa kykyjenne mukaan, mutta ennen kaikkea hänen äitinsä on saatava takaisin jaloilleen. Lääkäriin nyt ensin jollei ole käynyt, lääkkeet ja toivon mukaan myös keskusteluapua. Vertaistukea hän ei tilanteessaan ehkä jaksa vielä hakea.
 
Minä nyt vaan ajattelin lähestyä "ongelmaa" rationaalisesti. Lapsen erottaminen äidistä tässä vaiheessa EI olisi traumaattista lapselle, mutta se tuhoaisi tod näk äidin. Eli lähdetään siitä, että lasta ei eroteta äidistä, paitsi kuntoutusvaiheen ajaksi. itsekin ajattelisin, että 3-4 vkoa aktiivisessa terapiassa tekisi äidille hyvää. Sos viranomaiset pitäisi pitää mahdollisimman erossa asiasta - te ette arvaakaan, mihin ne "ihmiset" ovat kykeneviä. Tilastollinen totuus olisi, jos Tilastokeskus sen selvittäisi, että jokaisella sossulla on keskimäärin kaksi lapsetonta varakasta tuttavaa/ystävää, joita olisi kiva sulostuttaa pienellä lapsella. Suomen hyvinvointivaltio ON raadollinen.
Jos sisko oikeasti haluat auttaa siskoasi JA hänen lastaan, hommaa hoitopaikka lapselle (eihän hänen tarvitse olla koko tuota ilmoittamaani aikaa hoidossa, mutta auttaa kummasti, kun tietää, että se mahdollisuus on olemassa - sitäpaitsi Suomen päivähoito on maailman parasta), laittakaa sisko hoitoon ja ennenkaikkea älkää hakeko huomiota sos.viranomaisilta (onhan se kivaa olla vähän aikaa heidän kehujen ja ihailun kohteena) ja palauttakaa lapsi myöhemmin äidille.

KIITOS!
 
Minun veljen poika sijoitettiin aikoinaan meille minin ja hänen äidin välisellä sopimuksella. On siis mahdollista. Tärkeintä kuitenkin olisi sada sisko jaloilleen, että hän voi olla äiti lapselle. Asuuko hän miten kaukana? Voisiko ajatella, et lapselle haettaisiin kokopäivä paikka, mikä varmaan järestyy tuossa tilanteessa ja te kuljettaisitte lapsen hoitoon? Sisko hoitoon ja tukisitte sitten sitä kotielämä, niin, että sisko vähitellen ottaisi itse vastuuta enemmän ja enemmän.
 
Siskollani on mielialalääkitys (ainakin on napit siihen, en usko syövän), ja hän on käynyt terapiassa. Se kuitenkin loppui siihen samaan.. hän ei yksinkertaisesti vain jaksanut lähteä.

Kokopäiväinen n.7.40-15.20 (oma työaika 8-15, miehellä 8-16)hoitoaika ratkaisisi paljon, mutta onko se mahdollista kun siskoni ei käy töissä? Onko meidän mahdollista hakea sitä siskon puolesta? Kauanko siinä kestäisi että päätös tulisi?

Jos pojan saisi hoitoon työaikojen mukaisesti, silloin meidän olisi mahdollista pitää tilanne ns. tälläisenään, ottaa vaan sisko ja siskonpoika meille kyläilemään ja poika saisi ruuan siellä tarhassa ja meidän puolesta (jos sisko ei jaksa) puhtaat vaatteet, välipalat, päivällisen yms tarhan jälkeen.
 
[QUOTE="kide";24637720]Kyllä isoveli puuttuu. On yhteiskunnan etu, että lapsi sijoitetaan ennemmin kuin tuetaan (loputtomiin, miten se nyt määritelläänkään) vanhempia. Varsinkin pienen lapsen ollessa kyseessä, sille on niin paljon ottajia, että isovelin intressissä on huolehtia tällainen lapsonen paljon paremmille vanhemmille. Sijoitustapauksissa yhteiskunta on moninkertainen voittaja: työtä lukuisille sosiaalialan tyhjäntoimittajille (kun esimerkiksi "hoivataan" biologinen vanhempi toimintakyvyttömäksi), hyvinvointia niille joilla sitä taloudellisesti jo on (fiksut aikuiset tienaavat ennenkuin lisääntyvät)[/QUOTE]

Heh heh, justiinsa juu.

A) Huostaanotoissa lapset yleensä (määrällisesti) sijoittuvat lastenkoteihin, eivät sijaisvanhemmille. Huostaanotossahan lasta ei todellakaan anneta adoptioon, se on ihan eri prosessi. Laitospaikka on todella paljon kalliimpi kuin vanhempien tukeminen oikeastaan ikinä.

B) Lastensuojeluilmoitukset aniharvoin johtavat huostaanottoon, yhtenä syynä että siihen ei ole rahaa. Töissä olen tehnyt joitakin ls-ilmoituksia, ja edes pahimmat tapaukset eivät ole saaneet juuri mitään apua (resurssipula). Eikä todellakaan ole huostaanotettu, vaikka olisi ollut syytä!

C) Lastensuojelun tavoitteena on aina tukea ensisijiaisesti perhettä, että perhe pysyisi yhdessä ja vanhempi/vanhemmat voisivat itse huolehtia lapsistaan.

T. sossun täti
 
Oisko mahdollista sisko ja lapsi molemmat muuttais teille? Vois lapsi olla koko päivän hoidossa ja te miehenne kanssa toisitte ja veisitte häntä, huolehtisitte iltapalasta yms. mutta äitiä ei kuitenkaan erotettais lapsesta.
 
Okei, myönnän, että aikaisemmin vähän provosoiduin. Itsellä ollut huostaanottouhka (ilman todellista syytä) päällä, ja se vähän herkistää näille aiheille. Mutta nyt asiaa:
Jos olette vakuuttuneet, että haluatte vaan siskollenne ja pojalle parasta, ottakaa vaan yhteys sos.viranomaisiin. Tehkää kuitenkin heti selväksi, että tiedätte, mitä teette, ja tarvitsette heidän apuaan vain hoitaaksenne käytännön asioita. Kun siskosi otetaan lastenhuollon asiakkaaksi, sos.huolto joutuu auttamaan monin tavoin. Tämä ei hetiskään aina toteudu, mutta teillä on loistavat mahdollisuudet, jos sinä ja miehesi täysjärkisinä kunnon kansalaisina vahditte sisaresi oikeuksien toteutumista.
Sos.viranomaisten on välittömästi järjestettävä pojalle hoito. Äitin hoito ei ole niin itsestään selvää, mutta häntä ei pitäisi jättää nyt yksin. Jos sos.puoli ei tajua, heittäkää itsetuhokortti pöytään. Se tehoaa! Eli kertokaa, että siskonne puhuu elämänsä päättämisestä.
Älkää missään vaiheessa antako lankoja sos.viranomaisten käsiin. Voin kuulostaa vainoharhaiselta, mutta tämä on vilpitön vinkki.
 
Heh heh, justiinsa juu.

A) Huostaanotoissa lapset yleensä (määrällisesti) sijoittuvat lastenkoteihin, eivät sijaisvanhemmille. Huostaanotossahan lasta ei todellakaan anneta adoptioon, se on ihan eri prosessi. Laitospaikka on todella paljon kalliimpi kuin vanhempien tukeminen oikeastaan ikinä.

B) Lastensuojeluilmoitukset aniharvoin johtavat huostaanottoon, yhtenä syynä että siihen ei ole rahaa. Töissä olen tehnyt joitakin ls-ilmoituksia, ja edes pahimmat tapaukset eivät ole saaneet juuri mitään apua (resurssipula). Eikä todellakaan ole huostaanotettu, vaikka olisi ollut syytä!

C) Lastensuojelun tavoitteena on aina tukea ensisijiaisesti perhettä, että perhe pysyisi yhdessä ja vanhempi/vanhemmat voisivat itse huolehtia lapsistaan.

T. sossun täti

Oivoi, ei jaksa provosoitua. Etkö päässyt aikoinasi lempialallesi valtaa käyttämään, kun nyt niin innoissasi esität sossun tätiä?
 
Siskollani on mielialalääkitys (ainakin on napit siihen, en usko syövän), ja hän on käynyt terapiassa. Se kuitenkin loppui siihen samaan.. hän ei yksinkertaisesti vain jaksanut lähteä.

Kokopäiväinen n.7.40-15.20 (oma työaika 8-15, miehellä 8-16)hoitoaika ratkaisisi paljon, mutta onko se mahdollista kun siskoni ei käy töissä? Onko meidän mahdollista hakea sitä siskon puolesta? Kauanko siinä kestäisi että päätös tulisi?

Jos pojan saisi hoitoon työaikojen mukaisesti, silloin meidän olisi mahdollista pitää tilanne ns. tälläisenään, ottaa vaan sisko ja siskonpoika meille kyläilemään ja poika saisi ruuan siellä tarhassa ja meidän puolesta (jos sisko ei jaksa) puhtaat vaatteet, välipalat, päivällisen yms tarhan jälkeen.

Suomessa on subjektiivinen päivähoito-oikeus, eli siskosi lapsi on oikeutettu kokopäivähoitoon vaikka sisko ei ole töissä. Puhu siskosi kanssa ja ottakaa sitten yhteyttä päiväkotiin kokopäivähoitopaikan järjestämiseksi. Kuvittelisin, että se olisi helposti järjestettävissä, kun kerran paikka päiväkodissa jo kuitenkin on.

Kuten joku muukin jo sanoi, lapsen erottaminen äidistä ei ole mielestäni hyvä asia. Hän on jo menettänyt isän, eikä "tarvitse" tilanteessa eroa äidistäkin. Parasta olisi, jos saisitte lapselle kokopäivähoitopaikan ja voisitte vaikka ottaa molemmat teille asumaan väliaikaisesti/tukea heitä loppuaika kotona jos se onnistuu. Äidille pitäisi saada apua, jos tilanne on todella paha niin akuuttijakso sairaalassa voisi olla tarpeen (minkä aikaa lapsi voisi olla teillä). Resurssit ovat valitettavasti vähissä, mutta toivottavasti apua järjestyy.

Puhu kuitenkin ihan ensin vakavasti siskosi kanssa, jotta hän ymmärtää teidän olevan nimenomaan auttamassa häntä jaloilleen.

Tsemppiä ja toivottavasti asiat järjestyvät.
 
[QUOTE="kide";24638004]Oivoi, ei jaksa provosoitua. Etkö päässyt aikoinasi lempialallesi valtaa käyttämään, kun nyt niin innoissasi esität sossun tätiä?[/QUOTE]

En provosoitunut, mutta sinä taisit. Nämä ovat ihan arkipäivää ainakin meillä isommassa kaupungissa, valitettavasti.

En työskentele lastensuojelussa itse, mutta kuten viestissäni selvisi, tuen tarpeessa olevien kanssa ja valitettavasti joskus joudun tekemään lastensuojeluilmoituksia jos tukitoimet eivät muuten riitä.
 
Kiitos paljon vastauksista. Lähdetään nyt siitä miehen kanssa eteenpäin, että puhutaan siskolle ja yritetään järjestää pojalle se kokopäivähoitopaikka ja otetaan heidät meidän katon alle. Se olisi ratkaisuna kaikista helpoin ja paras varmasti kaikille.
 
[QUOTE="kide";24637997]Okei, myönnän, että aikaisemmin vähän provosoiduin. Itsellä ollut huostaanottouhka (ilman todellista syytä) päällä, ja se vähän herkistää näille aiheille. Mutta nyt asiaa:
Jos olette vakuuttuneet, että haluatte vaan siskollenne ja pojalle parasta, ottakaa vaan yhteys sos.viranomaisiin. Tehkää kuitenkin heti selväksi, että tiedätte, mitä teette, ja tarvitsette heidän apuaan vain hoitaaksenne käytännön asioita. Kun siskosi otetaan lastenhuollon asiakkaaksi, sos.huolto joutuu auttamaan monin tavoin. Tämä ei hetiskään aina toteudu, mutta teillä on loistavat mahdollisuudet, jos sinä ja miehesi täysjärkisinä kunnon kansalaisina vahditte sisaresi oikeuksien toteutumista.
Sos.viranomaisten on välittömästi järjestettävä pojalle hoito. Äitin hoito ei ole niin itsestään selvää, mutta häntä ei pitäisi jättää nyt yksin. Jos sos.puoli ei tajua, heittäkää itsetuhokortti pöytään. Se tehoaa! Eli kertokaa, että siskonne puhuu elämänsä päättämisestä.
Älkää missään vaiheessa antako lankoja sos.viranomaisten käsiin. Voin kuulostaa vainoharhaiselta, mutta tämä on vilpitön vinkki.[/QUOTE]

Älkää valehdelko sosiaalityöntekijöille jos heidän kanssaan olette yhteydessä, se ei johda hyvään lopputulokseen (yllä oleva itsetuhokortti). Tosiasiat ovat ainut lähtökohta, joista voidaan löytää oikeat tukitoimet.
 

Yhteistyössä