kannattaako erota, eroaisitteko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja dodi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
D

dodi

Vieras
Yhdessä jo oltu kauan ja lapsiakin on 2, enempää ei tulossa tähän suhteeseen. Näissäkin paljon hommaa.
Mies hyvä isä ja hoitaa lapsia, siivoaa. Mutta itse on aivan retuperällä. Oman itsensä hoitaminen ei kiinnosta mitenkään. Ei ole koskaan kiinnostanut tai ehkä joskus hetkellisesti.
Minulla tunteet viilentyneet täysin. Alussa ihastuin seksiin ja siihen että sitä oli paljon. NYt viimeksi oli keväällä. Jotenkin seksin aikana kuvittelen jotain muuta ja en voi miestä katsoa.
Jotenkin tuntuu että olenko liian pinnallinen?
Mies on aikaisemmin ollut vähän narsistinenkin, nyt hiukan pehmentynyt mutta vieläkin suuttuu jos sanoo jotain hänelle negatiivista ja kääntää sen heti koskemaan sinua.
Lapsille on hyvä isä ja lapset odottavat aina isää kotiin. Minä hoidan rutiinit.
Toiset miehet kiinnostavat minua mutta ei mitenkään silleen, että suhdetta voisin kuvitella kenenkään kanssa.
Olen ihan hajalla ja masentunut koska minun pitää päätös tehdä. =(
Joudun lisäksi luopumaan kauniista ja uudesta kodista.
 
Vaikea nyt tuon perusteella sanoa mitään. Millä tavoin tarkoitat, ettei häntä kiinnosta oman itsensä hoitaminen? Pinnalliseltahan tuo ainakin tuon kuvauksen perusteella vaikuttaa. Seksin takia ei kenenkään kanssa pitäisi mennä naimisiin, ei edes kun sitä on paljon. On se paljon paremmalla pohjalla kun siinä on hyvän seksin lisäksi jotain henkistäkin yhteyttä ja kumppanuutta.
 
Ymmärrän paremmin kuin hyvin. Kannattaa erota. Minä odotin siihen, että mies haluaa erota, ja kaikki on yhtä taistelua ja piinaa... Helvettiä aikuisille - puhumattakaan lapsista.
 
No joo ei ole mikään provo valitettavasti vaan mun elämää. Onhan meillä välillä ihan kivaa kaverillisesti ja huumori yhdistää, mutta silti pohdin eroa päivittäin ja puntaroin.
 
Riippuu, mitä tarkoitat itsensä hoitamisella. Jos mies on nuhjuinen, ei peseydy, haisee, kulkee resuisissa vaatteissa, on lihonut lyhyellä aikavälillä melkoisen määrän, ja tukka repsottaa likaisena silmillä, niin tuossa vaiheessa minä kyllä puuttuisin asioihin. Mutta jos joku pikkujuttu niin mitä turhaan, jos muuten menee hyvin?
 
Eikö se olisi palvelus teille molemmille, ettei pidetä kulisseja yllä vain talon ja lasten takia? Mieskin voisi olla aivan toisenlainen, jos saisi kumppaniltaan rakkautta osakseen.
 
Ei se ero tuo sulle sitä helpottavaa oloa, usko pois. Nyt on ehkä ennemmin aika alkaa miettimään omaa elämää, toiveita, ajatelmia, mitä elämältä haluaa, mikä tekee sinut onnelliseksi. Jos masentaa, niin teeppä netissä masennustesti ja käy vaikka lääkärin juttusilla. Jo se, että on masentunut vaikuttaa hurjasti tunne-elämään ja tunteisiin toisia kohtaan.
Jossakin vaiheessa jokainen pari kokee etääntyneen toisistaan, mutta se, miten siitä jatkaa ratkaisee. Kun tilanne on jatkunut etäisenä pidempään, pienetkin asiat tuntuvat isoilta ja tuntuu, että tunteet on viilentyneet.

Toista ei voi parisuhteessa muuttaa, mutta omia tapoja toimia ja elää kuitenkin voi :) Ja monesti kun muuttaa omaa käytöstään ja tapaa olla miehen seurassa, muuttaa mieskin käytöstään toivottuun suuntaan huomaamattaan. Eli jos teillä molemmilla on huono olla suhteessa ja elämä on käynyt rutiiniksi, puhukaa, miten voisitte tehdä suhteessa niin, että teillä on parempi olla :)

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ tässä vähän luettavaa :)
 
Puhua olen yrittänyt, tosin sanoin ettei minulla ole enää tunteita miestä kohtaan. Teki sitten niin että sanoi että hän ei halua minua. Ja jätti kotityöt tekemättä pariksi päiväksi. Eli minulle tuli enempi hommia. Masennuksesta käyn puhumassa jo. Se on hoidossa. Olen yrittänyt kehuakin miestä välillä mutta enempi nolostuu ei pidä siitä.
Itsensä hoitamisella tarkoitan ettei käy parturissa. Suihkussa käy ehkä joka tonen-kolmas päivä. Usemminkin voisi. Ei hoida huonoa ihoaan mitenkää Hiukset roikkuu epäsiististi. Kerran ostin hänelle ihonhoitotuotteita niin käytti mutta sitten itki? minulle kun ne pahensivat ihoa. Ei silitä vaatteitaan. Ei osta uusia vaatteita. Syö todella epäterveellisesti ja vähän kasviksia ym. Syö leipää,ranskalaisia ja rasvaista ruokaa usein. Vaikka olisin tehnyt itse kotiruokaa niin saattaa jättää syömättä ja ostaa omat ruokansa.
Minusta itsensä hoitaminen on kunnioitusta toista kohtaan.
Tämäkin tuntuu nyt yksitoikkoiselta kun minä vaan sanon hänen huonoja puoliaan. Onhan niitä minussakin. Mm. valittaminen.
Tunteet menee vuoristorataa ja välillä yritän jaksaa suhdetta enkä ajattele eroa ja toisena päivänä taas ajattelen koko ajan niinkuin nyt. Välillä ajattelen että lapset kasvaisi isommiksi jne.
Kuitenkin en tiedä selviänkö masennuksesta (olen jo 3v sairastanut) jos en tee jotain ratkaisuja jo. =(
Mietityttää vaan oma pärjääminen lasten kanssa yksin. Hylkääkö isä. Ja olenko koko loppuelämän yksin kun en löydä vastavuoroista rakkautta.
 
Kirjoitit että miehes ei oo koskaan huolehtinu itsestään. Ei ole siis huolehtinu sillon seurustelun alussakaan? Jos asia on ollu alusta asti tiedossa niin mun mielestä turha valittaa siitä. Vai ootko alkanu suhteeseen toivoen että mies jonain päivänä muuttuu? Se on kyllä varmin tapa saada ero aikaan. Älkää ikinä alkako suhteeseen toivoen että joku teidän mielestä ärsyttävä asia muuttuis. NIin ei välttämättä (todennäköisesti) koskaan käy.

Ja mitä mitä rakkauteen tulee, rakastaminen ei ole tunne- vaan tahtoasia. Kirjoitit että tunteesi ovat laimentuneet. Niin ne tuppaavat tekemään lähes jokaisessa suhteessa jossain välissä, toisilla se on väliaikaista, toisilla pidempiaikaista. Jos kuvittelee että suhde tunnepuolelta pysyy sellaisena kuin se oli suhteen alussa niin vikaan menee. Ei se ole niin. Eli älä kysy nyt itseltäsi että tuntuuko sinusta että rakastat (ilmeisesti ei tunnu) vaan katso peiliin ja kysy itseltäsi: haluanko rakastaa tätä miestä, tunteista riippumatta?? Se on se oikeanlaisen rakkauden pointti. Telkkarisarjat yms antaa nykyään niin väärän käsityksen siitä mitä se parisuhteessa eläminen on, ja nykyään tuntuu että on niin paljon eroja jotka johtuu vaan siitä että se palava rakastumisen TUNNE on hävinny. Ja kun se on hävinny niin kuvitellaan että liitto on siinä. Ei se ole silleen.

jos mä olisin sun tilassa niin yrittäisin vielä, en löisi hanskoja vielä tiskiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia ja Oisku
Kuinka kauan tää on jatkunu? En osaa sua neuvoa muuta kun oman kokemuksen kautta. Meillä myös aika sama tilanne kun sulla mutta mun mies ei ole narsisitinen. Hän on lihonnut häiden jälkeen n. 25kg. Mies on mua 10 vuotta vanhempi. Ja ulkonäkö on nuhjuinen, työ osasyyllinen mutta kyllä se perusluonne on myös vähän välinpitämätön ja muotitiedoton. Itse en ole tarkka mutta kyllä olis kiva että toinen olisi edes joten kuten siisti arkenakin, tuntuu jotenkin tyhmältä pitää huolta omasta ulkonäöstä kun toinen on VÄLILLÄ kun perämetsästä vetästy. Huomaan että silloin meitä katotaan pitkään kun liikutaan yhdessä.
Tällänen tottakai vaikuttaa siihen seksuaaliseen viehätysvoimaan ja se on ihan paskapuhetta et oot pinnallinen, on naurettavaa väittää niin. Ulkonäkö ja luonne yhdessä muodostaa seksuaalisesti kiinnostavan ihmisen, ja biologia ja kemia osoittaa sen. Aika harva pariutuisi jos vaan luonne merkitsisi=)
Omalla kohdallani tulee hetkiä jolloin en ole yhtään kiinostunut miehestäni seksuaalisesti mutta se menee aina ohi. Silloin haaveilen muista mieheistä mutta en koskaan tekisi mitään asialle. Otan hieman etäisyyttä omaan mieheen ja sitten yritän keskittyä hänen hyviin puoliin ja herttaisuuteen. Ja tähän asti olen aina löytönyt sen seksuaalinen viehätysvoiman ja huomannut kuinka komea mies minulla on! Ja koen että on täysin luonnotonta että aviolitton aikana ei olisi näitä kausia ettei toinen viehätä, tuskin itsekkään olin niin viehättävä synnytysten jälkeen 3-5kk, väsyneenä, itkuisena, pulleana ja kalpeana. No, ne maitoa pursuavat jättirinnat varmaan vähän lisäsi viehätysvoimaa miehen silmissä=)
Mutta niitä kausia tulee ja menee, on ylä ja alamäkiä, on iloa ja surua, on kuivia kausia ja on seksiä, sitä se avioliitto on.
Mielestäni sinun kannataisi odotella ja katsoa, vie mies vaateostoksille, parturiin, tehkää samalla jotain kivaa yhdessä, ehkä se kipinä löytyy.
 
No ei se narsismia ole jos ottaa nokkiinsa siitä kun puoliso arvostelee! Nyt jotain rajaa. Ja itse kerrot ettei sinulla ole tunteita häntä kohtaan ja sitten ihmettelet kun seksi ei maistu? Jos tässä olisi sukupuolet toisinpäin niin koko ketju olisi jo täynnä "vittu mikä sika" -viestejä.

Ikävä juttu jos mies ei sytytä, mutta vaikea on valittaa jos sellaisen puolison on alunperin ottanutkin. Jos vielä lasten kanssa touhuaa ja kotitöitä tekee, niin en välttämättä ihmettele yhtään ettei nappaa itseään trimmata. Pienten lasten kanssa se vaatii vielä ihan erilaista yrittämistä kuin ennen lapsia. Kyllähän sen pystyy tekemään, mutta miksi tekisi jos alunperinkään ei kokenut asiaa tärkeäksi.

Niinkuin Eedla tuolla sanoi, haluatko sinä rakastaa miestäsi? Haluatko sinä jatkaa suhdettanne? Miehesikin on yksilö jolla on omat tunteet ja halut, hän ei ole täällä sinua miellyttämässä eikä sinun masennustasi parantamassa. Tiedät masentuneena varmaan senkin, että silloin yleensä tunteet menettävät tehoaan ja seksi ei maistu? Johtuisiko puolisosi "vastenmielisyys" jossain määrin sinun omasta masennuksestasi ja pitäiskö sinun keskittyä sen parantamiseen sen sijaan, että mariset puolisosi vioista?
 
Niin, hyviä vastauksia! Oikeastaan lähdin suhteeseen vähän optimistisesti 20v ikäisenä että mies muuttuu. Joo typerää tiedän. Eikö kaikki ole vähän naiveja silloin? Vai oonko ainut? Tässäkin ketjussa on sanottu että mies saattaisi olla erilainen jos olisi eri naisen kanssa. Joo, onko taas joku liian optimistinen? Miksi mies ei minun kanssani olisi erilainen ja muuttuisi? Niin, silloin en ehkä olisikaan oikea hänelle tai ero voisi kasvattaa häntä tajuamaan fyysisen olemuksen merkityksen.
Itse en kehtaa miehen kanssa oikein edes liikkua.
Meillä ollut alunalkaen myrskyisä suhde. Nykyään ei riidellä niin paljon mutta suhde myös kuihtunut ja läheisyyttä ei ole. Olen varmaan varsinaisen tyhmä jos vuosia olen eroa miettinyt ja läheisille puhunut enkä ole mitään tehnyt. =(
Otin miehen nuorena huonoitsetuntoisena entisenä koulukiusattuna. Edelleen huono itsetunto mutta koulukiusaamisesta en enää syytä itseäni. Olen kasvanut.
Narsismia on se että haukkuu sukulaisiani ja varsinkin vanhempiani. Mikään heidän tekemänsä ei ole hyvää. Kehuu itseään ja omia tekosiaan. On omille sukulaisilleen oikea enkeli mutta minun sukulaisille murjottaa. =(
Jos otan jonkun "vian" puheeksi niin kääntää sen koskemaan itseäni. Hänessähän ei ole vikaa. Hankala persoona.
 
Huomaan, että keksin vain tekosyitä eroamattomuudelle. Tai sitten erolle kun pitäisi tarkastella tunteita jotka pääasiasa. Totuus on että mies ruvennut ärsyttämään vaan enempi.
 
Vielä mietityttää. Tekeekö oikean päätöksen. Kuulin radiosta Steve jobsin puheen, jossa hän sanoi että pitää omaa sydäntään ja intuitiotaan kuunnella eikä elää toisen elämää. Niin totta. Olisinpa nuorena 20v ikäisenä intuitiota kuunnellut niin en olisi tässä. Tosin sitten ei olisi lapsiakaan. Onko jollain vielä neuvoa.
 
Minä näen tuon teidän tilanteen vähän toisella tavalla. Minusta tuntuu, että myös miehesi on masentunut.
Sanoit, että valitat miehelle ja se varmasti syö myös miehen itsetuntoa ja kovasti, varsinkin ulkonäön arvostelu tuntuu kenestä tahansa todella pahalta. Saati sitten oma rakas arvostelee, kerroit myös sanoneesi miehelle, ettet rakasta enää. Voin vaan kuvitella, kuinka ahdistavaa miehestäsi sellaisen sanominen on, joten ymmärrän kyllä reaktion. Mitä jos keskittyisit hetkeksi mieheesi, etkä vain itseesi. Se voisi avata silmät :) Ja ehdottomasti oman terapian lisäksi parisuhdeterapiaa.

Minulla itellä on masentunut puoliso ja ollaan kahlattu yhdellä melkoinen suo, joten tiedän mistä puhun.
 
Ei myönnä masennusta. Sitä olen epäillyt monesti. Saanut joskus nuorempana ahdistuskohtauksia kaupassa. Ei suostu terapiaan tai hoitoon tai juttelemaan. Ei pariterapiaan, kursseille tai leireille. On viime tipassa aina perunut tapaamiset ja joutunut yksin menemään. Eihän kukaan yksin voi suhdetta parantaa?
 
No se kyllä... Eipä toista voi pakottaa..
Mutta minä suosittelen kuitenkin, että juttelis miehen kanssa niin, että kertois olevansa tosi huolissaan ja haluais auttaa jne
 
[QUOTE="mä vaan";24777234]No se kyllä... Eipä toista voi pakottaa..
Mutta minä suosittelen kuitenkin, että juttelis miehen kanssa niin, että kertois olevansa tosi huolissaan ja haluais auttaa jne[/QUOTE]

=D

Se naurais mut pihalle. Eihän sitä masenna! Munkin masennusta välillä riidoissa käyttää haukkuma aseena. Oon hullu ym. kivaa. Mun päässä on vikaa jne.
 

Yhteistyössä