Toggle sidebar

Huomenna heräisit ja olisikin 9.10.2001...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja aikamatka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

aikamatka

Vieras
Palaisit menneisyyteen, mutta sulla olisi nykyinen tietoisuutesi ja tietämyksesi :)

Mitä kaikkea siis tajuaisit tehdä elämässäsi toisella tavalla tuona päivänä, tuona vuonna ja sitä seuraavina?

Olisitko onnellinen siitä, että sulle on tarjoutunut tilaisuus muuttaa menneisyyttäsi radikaalistikin, vai olisitko vain tylsistynyt ja tekisit kaiken samalla tavalla kuin olet oikeasti tehnytkin? :D



(Olen lukenut liikaa Jude Deverauxin kirjoja...)
 
Mitähän hemskattia?

Olin tuolloin 6v. ja asuin ihan eri paikassa ja elämä oli ihan erilaista. En voi kuvitellakkaan, että tietäisin nyt tietämäni asiat tuolloin. Se ei kävisi päinsä eikä olisi hyväksi.

2001 vuodesta tulee muuten mieleen, kun päiväkodissa pidettiin hiljanen hetki
 
Menneisyydessäni on todela monia asioita, joista toivoisin, etteivät ne olisi koskaan tapahtuneetkaan... Mutta toisaalta, en tekisi paljonkaan eri tavalla, koska kaikkien niiden asioiden ansiosta olen se, joka nyt olen siinä tilanteessa, kuin nyt olen. Ihana tytär ja maailman paras mies :)
 
Monesti olen manaillut, että enpä olisi tehnyt joitain asioita elämässäni,
mutta oikeasti en haluaisi palata ajassa taaksepäin ja tehdä asioita toisin.

Eli ei, en missään tapauksessa haluaisi palata vuoteen 2001!
Voisin palata 19.9.2010 päivään ja yrittää vaikuttaa asioihin, mutta luultavasti sekin olisi turhaa.
 
No vaikea sanoa, koska osa huonoista valinnoista on johtanut hyviin lopputuloksiin. Jos en olisi seurustellut silloisen nilkin kanssa, en olisi koskaan tavannut lasteni isää, jos taas en häntä olisi tavannut jne jne..

Mutta jos ihan pinnallisesti mietitään niin ainakin siis vaihtaisin opinto-alaani rohkeasti. Panostaisin opiskeluihini tosissaan enkä pelleilisi. Jättäisin sen silloisen nilkin ihan heti. Keskustelisin kunnolla ystäväni kanssa, jonka kanssa välit menivät myöhemmin poikki. En niin kamalasti miettisi sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Harrastaisin tarmokkaammin, tekisin vapaaehtoistyötä enemmin. En laiskottelisi. Tekisin töitäkin enemmän. En olisi niin ehdoton vanhempiani kohtaan. Muuttaisin uuteen asuntoon heti. Jos palaisin saman vuoden syyskuuhun, niin pitäisin pappan kädestä kiinni vähän pidempään. Päästin liian aikaisin irti.
 
Viimeksi muokattu:
Opiskelisin ammatin niin ei tarviis tässä vaiheessa sitä pähkiä. Sit tulis paniikki koittaa muistaa mikä päivä tapasin mieheni ja minäköhän päivänä meidän lapset on saatu alulle :D Niitä en vaihtais pois. Ja sit on muutama sinänsä pieni asia mitkä kaduttaa, ne jättäisin tekemättä. Bilettäisin vähän paremmin ja lisäisin sen sijaan laatua :laugh:
 
Tekisin yhden asian toisin: jäisin kotiin lapseni kanssa sen sijaan, että jatkaisin määrätietoisesti (itsekkäästi) opintojani. Olen varma, että elämämme olisi hyvin erilainen nyt jos niin olisin tehnyt.
 
Minulla oli silloin pieni vauva ja parivuotias. Olin ja olen tyytyväinen elämääni, en osaa sanoa mitään suurta asiaa jossa olisin toiminut toisin.

Olen yrittänyt olla rehellinen ja tehdä omasta mielestäni moraalisesti oikeita asioita, joskus onnistun paremmin, joskus huonommin.
 
[QUOTE="vieras";24785372]Mitähän hemskattia?

Olin tuolloin 6v. ja asuin ihan eri paikassa ja elämä oli ihan erilaista. En voi kuvitellakkaan, että tietäisin nyt tietämäni asiat tuolloin. Se ei kävisi päinsä eikä olisi hyväksi.

2001 vuodesta tulee muuten mieleen, kun päiväkodissa pidettiin hiljanen hetki[/QUOTE]

no oot kyllä aikasta nuori, kun vuonna 2001 oot ollut vasta 6v.
 
silloin lukion viimeisen eli abivuoden syksyä. Raskaita aikoja. Olosuhteet oli sellaiset, että en niihin oikeastaan olisi voinut vaikuttaa, näin jälkikäteenkään ajateltuna.

Ottaisin kuitenkin vähän rennommin ja en olisi niin ahdistunut, koska minulle olisi tiedossa, että elämä tuo ihan mukavia asioita tullessaan ja olen uskaltanut elää rehellisenä itselleni ja tavoitella haluamiani asioita. Ja ehkä pukeutuisin vähän erilailla :D
 
Tiukka kysymys. :) Alussa en tekisi mitään toisin, miehen kanssa painettaisiin hiki hatussa duunia ja asuttaisiin käpysessä yksiössä että saataisiin säästöjä omaa kotia varten. Talo rakennettaisiin samaan paikkaan, mutta nyt tietoa olisi hiin paljon enemmän, että talo sekä rakennustyyli olisi aivan erilaiset. En ottaisi irtisanomistani niin raskaasti koska tietäisin saavani pian uuden työpaikan. En tuskailisi raskauden alkamattomuutta, koska tulisin ennen pitkää raskaaksi. Iloitsisin vauvasta ihan eritavalla koska energia ei menisi vauvan hoidon opettelemiseen. Olisi ihanaa saada hoitaa esikoista taas vauvana :heart: . En vaipuisi epätoivoon kun toista lasta ei ala kuulua, enkä olisi niin hysteerinen ja paniikissa kun todettaisiin että vauvalla ei ole kaikki kunnossa. Tietäisin lopputuloksen etukäteen ja osaisin tehdä tilanteen vaatimat ratkaisut. Voi kun saisikin aikaa taaksepäin, saisin kakkosen taas hetkeksi syliin :heart: Olisin isäni kanssa eritavalla yhteydessä koska tulisin pian menettämään hänetkin. Ja olisin levollinen, koska tiedän että tulisin vielä uudelleen raskaaksi ja saisin elävän ja terveen lapsen. Ei oikeestaan muuta. Olen melkolailla tyytväinen elämäni ratkaisuihin. En tekisi mitään radikaalia.
 
Lopettaisin lukion samantien, enkä vasta vuoden päästä, ja lähtisin opiskelemaan lähihoitajaksi.

Enkä välittäisi kiusaajista, kun tietäisin että hyvää vielä edessä :) Elämäni kamalinta aikaa syksy 2001 ja talvi ja kevät 2002 :/
 
Oih! Me oltais miehen kanssa justiin muuttamassa yhteen. :)
Ehkä meillä olisi nyt kaksi lasta yhden sijasta. Tai ehkei vielä yhtäkään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Nykytietämyksellä olisin hankkinut vakituisen työpaikan ennen perheen perustamista. Silloin tuo ainoakin lapsi olisi saattanut jäädä syntymättä.
 
Pakko kai se olisi tehdä asiat niin kuin aiemminkin, jotta saisin sen lapsen mikä meillä nyt on. Jos lasta ei olisi niin joo.. lähtisi mies vaihtoon ja katsoisin mitä muita vaihtoehtoja elämä olisi minulle tuonut. Opiskelisin eri alaa ja uskaltaisin muuttaa jonnekin muuallekin (valitsin opiskelupaikan ja alan sen mukaan mikä onnistui vain tässä lähellä, miehen takia.. en siis itse halunnut vaan lähteä kauemmas, mies ei millään tavalla pakottanut tekemään tätä valintaa eli ihan oma mokani oli). Uskaltaisin ehkä jopa valita sellaisen alan jossa opiskelu kestää pitkään.. nyt en sitäkään halunnut tehdä kun oli niin kiire valmistua ja päästä tienaamaan (pientä palkkaa.. olisi ehkä kannattanut uhrautua pari vuotta enemmän jos sitten valmistuneena palkka olisi ollut reilusti enemmän).

Eli joo, kadun aika monia valintojani, jotka olen ihan itse tehnyt omassa typeryydessäni. Miehenkin valitsin sillä perusteella että oli ensimmäinen ja ainoa joka oli valmis kunnon suhteeseen :D Että ehkä vähän tarkemmin olisi voinut oman puolison "valita" eikä vaan sen mukaan kuka on eka valmiina minut ottamaan.. Tänä päivänä tuntuu ihan käsittämättömältä että miehen kanssa ollaan päädytty yhteen, ollaan ajatusmaailmoilta niin erilaisia, uskotaan eri asioihin, mutta kai tässä jotain on pakko olla (jossain hyvin, hyvin piilossa) kun on kuitenkin yhteen päädytty ja yhdessä pysytty kohta 15 vuotta.

Mutta jos ihan vakavissaan ajattelisi tuollaista tapahtuvan, että palaisi 10 vuotta taaksepäin niin olisihan se ihan kamalaa! Tietäisi koska kuolee tietyt läheiset eikä niihin välttämättä pystyisi vaikuttamaan lainkaan :(
 
Olin tuolloin pienen vauvan, taaperon ja koululaisen äiti. Asuimme ahtaasti mutta etsimme omakotitaloa. Häät olivat suunnitteilla.

Nyt tekisin toisin :

- ottaisin kertakaikkiaan rennommin!! Olin aika tiukka aikatauluäiti tuolloin :P
- en ostaisi taloa, ellen olisi 100% varma
- pitäisin erilaiset häät
- yrittäisin olla itsevarmempi
 
Saisin valkohehkuisen paniikkihalvauksen, koska pitäisi yrittää tehdä kaikki viimeistä kulmakarvankohotusta myöten samalla tavalla kuin silloin, ettei vain kävisi niin että jäisi pois se mitä nyt on. Sama vaikka tilalle saisi kunniaa, miljoonia, enemmän, paremmin - ei ikinä sillä kustannuksella että vaikka tuon pojanköllykän tilalla olisi joku toinen.

Mielenkiintoista, vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta taidan siis olla aika onnellinen ihminen :).
 
Takisin abortin tai jättäisin silloisen ukkoni -nykyisen exäni.

Näiden 10 vuoden aikana olen joutunut kärsimään sellaista helvettiä, ettei oikeasti mitään rajaa. Kaikki ongelmat noilla toimilla, tuona vuonna olisi antaneet paremman elämän. Jos sais muutaman kk:n aiemmaksi, hankkiutusin äijästä van eroon..
 
Olin silloin työpaikassa, josta vaihdoin aika nopeasti toiseen. Ehkä olisin vaihdon jättänyt tekemättä. Toisaalta kuka tietää olisiko sekään ollut hyvä ratkaisu. Mies oli tuolloin sama, lapsia ei vielä ollut, oltiin ostettu asunto alkuvuodesta ja se oli ihan kiva sen kolme vuotta, kunnes rakennettiin oma.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa