Mulla on hermot tosi kireellä! Iltapäivällä kun kotiudutaan lasten kanssa, menee hermot heti paikalla

[töissä lepäilemässä]

joskus jopa jo autossa kotimatkalla.

Mä en jaksa niiden kinastelua ja rähinää. Se voi alkaa pahimmassa tapauksessa jo autossa, kun näkevät toisensa. Siinä sitten pitää kuunnella parkua ja parun usein itsekin matkalla kotiin. : /

Meillä ei ole edes tukiverkkoa saatavilla, niin ei ole mitään muuta hengähdystaukoa perhe-elämästä kuin työpaikalla (työkin on oikeasti hirveän stressaava, joten pieni apupa siitäkin on)

Mulla on nyt useamman viikon ajan pyörinyt päässä loma. Voi kunpa pääsisin vähän edes hengähtämään tästä kaikesta.
Paitsi että mies vastustelee pääsiäislomamatkaakin. Se sanoi, että voisin lähteä lasten kanssa johonkin. Mikä vtun loma se sitten on, kun pitää kahta alati vilkasta kakaraa paimentaa alvariinsa?! Mieshän siinä sen hengähdystauon saisi.

Taidan pakottaa miehen jonnekin lasten kanssa muutamaksi päiväksi ja jään itse kotiin nukkumaan ja tasoittamaan hermoja.

GAAAAARGGHHH! :kieh:

 

["tutu"]

Joo, kuulostaa niiin tutulta! Kaikki päivän paineet (mitä on hoidossa pidätelty) purkautuu heti kotiinlähtiessä. Tsemppiä ja pitkää pinnaa. Ehdota sinä, että miehesi ähtee lasten kanssa johonkin, edes muutamaksi tunniksi, saat hengähdystauon ja sama toisinpäin sitten tarvittaessa tai meette yhdessä, parempi kuin ei ollenkaan.

 

["Tanjuska"]

Teette niin että ensin mies menee pariksi päiväksi lomalle yksin, sitten sinä ja loppuloman vietätte perheen kesken. Kumpikin saisi sitä hermolepoa ja ois vielä aikaa lastenkin kanssa tehdä jotain kivaa.

 

[ovatko]

Ovatko lapset eri ryhmissä? Ehkä ovat vain ikävissään oltuaan päivän erillään.

 

[ehkä]

Ovatko lapset eri ryhmissä? Ehkä ovat vain ikävissään oltuaan päivän erillään.

näin meillä taitaa olla