Petin häntä, jolle olin ikuista rakkautta vannonut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Murheellinen -tar.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";25912474]Olen hetero.

Sinä voisit mennä itseesi ja etsiä empatiakykysi. Turhaan.[/QUOTE]


Mitä tuo seksuaalinen suuntautuminen tähän oikein kuuluu..?

Ihmettelenpä vain kun naiset, joita petetään, nousevat sieltä kuopan ja henkisen paskon pohjalta aina vaan uudestaan yrittämään,pää pystyssä, kun miehet taas alkavat vihamielisiksi ja katkeriksi, haukkuen siinä samalla kaikki naiset huoriksi.
 
Mitä tuo seksuaalinen suuntautuminen tähän oikein kuuluu..?

Ihmettelenpä vain kun naiset, joita petetään, nousevat sieltä kuopan ja henkisen paskon pohjalta aina vaan uudestaan yrittämään,pää pystyssä, kun miehet taas alkavat vihamielisiksi ja katkeriksi, haukkuen siinä samalla kaikki naiset huoriksi.

Minä en tunne ainakaan yhtäkään kuvailemaasi miestä.
 
[QUOTE="vieras";25912481]Onko eri asia harrastaa yhden illan kännipanoja ennen miestä, ja nyt suhteessa?

Tämä on se pointti.[/QUOTE]

tavallaan. Mutta jos se tunteeton kännipano tapahtuis niin en haluaisi tietää. Jos mies seuraavana viikonloppuna laittais sille akalle viestin et oon radalla voidaanko nähdä taas, niin SILLOIN haluaisin tietää. En mitään yhden kerran kännipanoa laivalla. En. Kuten koitin selittää että itsellä ei ainakaan ole ollut tunteet mukana näissä, se on se hetken kiima :D Ei se järvikään soutamalla kulu ;)
 
Paskan hommanhan ap on tehnyt eikä sille mitään puolusteluja ole. Ei ole ok kummaltakaan sukupuolelta. Mutta kertaluontoinen erehdys on kuitenkin eri asia kuin suhde tai ympäriinsä paneskelu, niinpä en ihan joka tapauksessa katsoisi kertomisen olevan mikään automaattinen paras ratkaisu. Riippuu monista tekijöistä.

Itse en kyllä usko että pitäisin tuota salaisuutena ihan senkään takia, että teolla on noin monta todistajaa. Ei tuo pysy salassa kuitenkaan, mies tulee kuulemaan sen joltain muulta, ja sitten sattuu entistä enemmän. Mielestäni on myös väärin ystäviä kohtaan vannottaa heitä pitämään tuollaista salaisuutta, vaikka itsekään en toki juoksisi tuollaisia asioita kertomaan.
 
  • Tykkää
Reactions: nöppönen
Kyllähän toi ihan selkeästi pettämistä on, kun ap ei sitä miehelleen voi kertoa ja potee asiasta huonoa omaatuntoa + muutkin joutuvat salailemaan.
Mitä muuta se silloin on jos ei pettämistä?

Tuo kertominen onkin sitten vähän kaksipiippuinen juttu.
Toisaalta miehellä olisi oikeus tietää asiasta, mutta toisaalta kertominen aiheuttaisi hirveästi mielipahaa ja luottamuspulaa ehkä turhaan?
Ap varmaan itse tietää aikooko olla jatkossa luottamuksen arvoinen?
Itse en haluaisi tuollaista tietää, enkä myöskään kertoisi.

Ja tuohon kun joku sanoi, että naiset suhtautuvat suopeammin naisen pettämiseen kuin miehen vastaavaan, niin on varmaan ihan luonnollista, että naiset eivät suhtaudu niin tunteellisesti kun petoksen uhri on mies.
Ja taas jos näistä vastaajista valtaosa olisi tässä tapauksessa miehiä, olisi nämä viestitkin vihamielisempiä.
 
Täällä olis yksi, joka EHDOTTOMASTI haluais tietää, jos mies olis pettäny. Ja ihan siltä mieheltä itseltään. Haluaisin tietää kaikki; Missä ja kenen kanssa, kuinka monta kertaa ja mitä mies ajatteli -ennen ja jälkeen.

Mun on nimittäin todella vaikea itse kuvitella pettäväni, koska en HALUA loukata ihmistä, jota kunnioitan. Ja sitä samaa kunnioitusta odotan ja oletan myös mieheltäni. Jos siis olis mua pettäny, niin meidän suhteessa olis jotain pielessä, jokin olis näivettänyt sen HALUN kunnioittaa ja olla loukkaamatta toista. Ja juuri siks haluaisin tietää, jotta tuosta säröstä voitais keskustella ja mahdollisesti koettaa korjata sitä.

Ja vaikka tähän ikään on ehditty jo melkoisia megakännejäkin vetää, niin koskaan ei ole viina niin totaalisesti aivoja sumentanu, että "unohtaisin" sen, mitä haluan ja mitä en halua. Eli lopettakaa nyt jo se kännipanosta jauhaminen! Mä en tajua näitä "rakastan mussukkaani, mut hups kun pöhnässä lipsahti" -juttuja. Jos kaikki on suhteessa kunnossa ja rakkautta riittää, niin miten se viina sitä muuttaa?!

Ja jos taas kaikki EI ole kunnossa, vaan jompikumpi on jotain vailla, niin eikös se nyt jumalauta olis kaikille yksinkertasempaa nostaa se kissa pöydälle ENNEN kun "tulee tehtyä mitään tyhmää"??
 
Viimeksi muokattu:
Kumman moni kannattaa valehtelua... Jotenkin tuntuu omituiselta, että ko ennestään väärä teko voitaisiin paikata toisella väärällä, valehtelulla. Ihminen, joka valehtelee ei ole kenenkään luottamuksen arvoinen. Ei todellakaan.
 
Paskan hommanhan ap on tehnyt eikä sille mitään puolusteluja ole. Ei ole ok kummaltakaan sukupuolelta. Mutta kertaluontoinen erehdys on kuitenkin eri asia kuin suhde tai ympäriinsä paneskelu, niinpä en ihan joka tapauksessa katsoisi kertomisen olevan mikään automaattinen paras ratkaisu. Riippuu monista tekijöistä.

Itse en kyllä usko että pitäisin tuota salaisuutena ihan senkään takia, että teolla on noin monta todistajaa. Ei tuo pysy salassa kuitenkaan, mies tulee kuulemaan sen joltain muulta, ja sitten sattuu entistä enemmän. Mielestäni on myös väärin ystäviä kohtaan vannottaa heitä pitämään tuollaista salaisuutta, vaikka itsekään en toki juoksisi tuollaisia asioita kertomaan.

Kiitos edelleen kaikista kommenteista. Vaikka ei tekoani puolusteta, niin olen onnellinen monista myötätunnon osoituksista. Ymmärrän myös syytökset, niin tekisin varmaan minäkin.

En tekoani pistä humalan syyksi, se olisi huono selitys, vaan oman typeryyteni syy se oli. En vannottanut ystäviäni olemaan kertomatta, vaan he itse siitä ilmoittivat. Nyt luotan heihin. Mutta jos joskus mieheni jotain saa selville, niin en ala valehtelemaan. Mieluiten olisin aivan hiljaa koko asiasta. En tiedä mitä silloin tekisin. Sen tiedän, että typerästi olen käyttäytynyt. Peruuttamattomasti. Ja syy on minun.
 
A
Kumman moni kannattaa valehtelua... Jotenkin tuntuu omituiselta, että ko ennestään väärä teko voitaisiin paikata toisella väärällä, valehtelulla. Ihminen, joka valehtelee ei ole kenenkään luottamuksen arvoinen. Ei todellakaan.

Eihän täällä varsinaisesti juuri kukaan kehota valehtelemaan vaan kertoo aloittajalle että hän ei saa kertoa miehelleen vain sen vuoksi että hänen omatuntonsa helpottaa, itsepähän päätti jo laivalla ollessaan pettää sen luottamuksen joka häntä kohtaan on annettu. Onko aloittaja sinun mielestäsi kaiken sen luottamuksen arvoinen kun meni yleensäkään tekemään mitään noin uskomattoman tyhmää? Ja muuttuuko asia miksikään jos hän ei kerro- tai kertoo miehelleen asiasta, jos ei kerro, hän kärsii ja ottaa ehkä opikseen. Mutta jos kertoo, hänen omatuntonsa helpottaa, menettää miehensä luottamuksen jos mies ei ihan lapanen ole, eikä välttämättä opi muuta kuin että tämähän onkin sallittua kun tästä saa anteeksi.

Edelleenkään en kannusta pettämiseen ketään, enkä oikein hyväksy pettämistä, jos omalle kohdalleni sattuisi näin, en haluaisi kuulla vaimoltani asiasta, vaan haluaisin hänen kärsivän siitä virheestä mitä hän on tehnyt.
 
Liikaa ihmisiä tietää asiasta, eli asia ei ole salassa vaikka ystäväsi niin väittävät. Voin melkein 100% sanoa että ovat jo omille miehilleen kertoneet ja ennenpitkään juttu tulee julki. Mä en pystyis nukkumaan rauhassa. Ainoastaan jos ite tietäisit voisit pitää asian salassa.
 
[QUOTE="vieras";25912139]Aika kummallisia kommentteja täällä. Jos mies olisi ollut laivalla ja pettänyt, mutta ei olisi kertonut, vaan AP olisi saanut tietää muuta kautta, kuinka moni sanoisi, että "no mies vain yritti suojella sinua kun rakastaa"?[/QUOTE]

Näinpä. Ketju olisi täynnä kommenttejä "JSSAP, pettää kerran niin pettää toisenkin" yms yms. Mutta onhan tää ennenkin täällä huomattu. Jos mies lyö, niin rikosilmoitus ja turvakotiin, jos nainen lyö, niin se on monen mielestä vaan huvittavaa, eikä ollenkaan väkivaltaa. Jos mies murhaa naisen, niin saunan taakse ja nirri pois, jos nainen murhaa miehen, niin se oli kuitenkin lopulta sen miehen oma syy, että tuli murhatuksi, murhaajanaisesta tehdään uhri ja päänsilittelijöitä riittää. Menee suorastaan oksettavaksi.

Mä kuulun itse siihen (ilmeisesti vähemmistöön) porukkaan, joka haluaisi tietää kumppaninsa pettämisestä, jopa kertaluontoisesta. Mun mielestäni mulla on oikeus itse päättää siitä, haluanko jatkaa elämääni kyseisenlaisen ihmisen kanssa. Mulle tärkeintä parisuhteessa on uskollisuus ja rehellisyys. Voisin jopa kuvitella yhden kerran kännipanon antavani anteeksi, mutta jos se selviää mulle aikojen kuluttua jonkun muun kertomana (eli kumppani ei sitä ole itse kertonut), niin meidän 15 vuoden parisuhde olisi sitten samantien päätepisteessään. Valehtelua ja salailua en siedä. Ihmiset tekevät elämässään erilaisia virheitä, mutta niistä pitäisi kantaa myös vastuunsa.

Ap varmaan itse tietää, mihin ryhmään oma miehensä kuuluu.
 
Ihan kuin olisit tappanut jonkun!

Vaan et ole,olet elänyt,tehnyt kyllä väärin,mutta et todellakaan mitään suurta virhettä,näitä nyt vain tapahtuu koska me olemme ihmisiä joilla on tunteet.

Valitse itse,lähdetkö asiaa vatvomaan mielessäsi ja viet mielentilasi hulluuteen ja pilaat mahdollisesti loppuelämäsi tuon yhden yön takia.

En tajua tätä vouhotusta pettämisestä joka ei satuta ketään joka ei tiedä siitä,me olemme ihmisiä joilla on tunteet!!!
 
Tahankin ketjuun on vastannut monta ihmista jotka ovat autuaan tietamattomia puolisonsa pettamisista, se on fakta. Ja tuskin monen teista elama olisi parantunut jos olisitte tietoisia?

Parempi jatkaa elamaa ja jattaa tama omaan tietoonsa, kertomalla ei saavuta mitaan.
 
Mäkin kyllä haluaisin tietää jos oma mies pettäisi ja mieheltä itseltään. Ihan sama miten kännissä ollut ja mitkä seikat ajaneet tilanteeseen ja miten tahansa inhimillinen moka sitten onkaan kyseessä. En kokisi sitä minään omantunnon helpottamisena ja paskan siirtämisenä toisen niskaan. Kai siinä paskalta siltikin tuntuu ja luultavammin vielä paskemmalta, kun näkee mitä mielipahaa on toiselle aiheuttanut ja joutuu olemaan kenties epävarmuudessa siitä mitä toinen päättää tehdä. Pettäminen itsessään vie jo luottamuksen, mutta jos toinen yrittäis vielä salailla ja päästä kuin koira veräjästä niin kyllä se ois vielä pahempi. Pettäminen nyt vaan on semmonen juttu, et jos sellaista tapahtuu niin sen jakaminen kuuluu parisuhteeseen. Ja mieluummin kuulisin asiasta heti enkä joskus kiikkustuolissa kissa sylissä. Tietty jos ollaan suhteen alussa sovittu et pettämisestä ei sitten tarvi tulla kertomaan ja kummallekin tällanen on ok, niin sitten niin. Itse en sellaista haluaisi.
 
Tahankin ketjuun on vastannut monta ihmista jotka ovat autuaan tietamattomia puolisonsa pettamisista, se on fakta. Ja tuskin monen teista elama olisi parantunut jos olisitte tietoisia?

Parempi jatkaa elamaa ja jattaa tama omaan tietoonsa, kertomalla ei saavuta mitaan.

Se on veemäistä, että joku katsoo oikeudekseen päättää toisen elämästä. Päättää toisen puolesta siitä, miten ja kenen kanssa toinen sen haluaa viettää. Itsekästä ja pelkurimaista. Jos minulle rehellisyys on yksi parisuhteen kulmakivistä, niin en luonnollisestikaan haluaisi viettää loppuelämääni valehtelijan kanssa. Edelleenkin haluaisin siis kumppanini pettämisestä tietää (ja kumppanini kyllä tietää sen). Jos kumppanini pettäisi ja kertoisi siitä, asioille olisi mahdollisesti vielä tehtävissä jotain. Jos hän pettää, eikä kerro, ja saan myöhemmin tietää siitä jotain kautta (valheilla kun on tapana jossain kohtaa paljastua) niin suhde tosiaan olisi sitten siinä (kumppanini tietää tämänkin). Mä en halua elää valheessa, enkä halua, että joku muu päättää puolestani MUN elämästäni.

Nää ovat kuitenkin sellaisia asioita, että yleensä (toivottavasti) parisuhteen osapuolet tietävät, mitä kumppaninsa näistä asioista ajattelee. Siksi minusta onkin outoa palstalta hakea neuvoa siihen, kertoako vai ei. Se riippuu ihan ihmisestä.
 
Huora. Lutka. Jakorasia. Hyi vittu. Oksettava ämmä. Kerro miehellesi. Miehesi kärsii aikansa mut hänellä on mahdollisuus vielä saada elämäänsä oikea kunnon nainen. Rehellinen ja luotettava. Ja aitoa rakkautta.
 
  • Tykkää
Reactions: Sarjavamma
Alkuperäinen kirjoittaja klakdlöasd;25913758:
Huora. Lutka. Jakorasia. Hyi vittu. Oksettava ämmä. Kerro miehellesi. Miehesi kärsii aikansa mut hänellä on mahdollisuus vielä saada elämäänsä oikea kunnon nainen. Rehellinen ja luotettava. Ja aitoa rakkautta.

Varmaan olen kommentisi ansainnut.
Tuolla edellä on kannustettu kertomaan totuus ja olemaan rehellinen. Mutta ette tiedä miten vaikeaa se on. En halua murhetta kotiimme, joten olen edelleen sitä mieltä, että en kerro.

Mieheni on kyllä huolissaan minusta ja muuttuneesta käytöksestäni. Olemme olleet tavallista läheisempiä. Hän on hellinyt ja lohduttanut, mutta ei tiedä miksi olen allapäin. Rakastelemme, mutta päässäni pyörii sinäkin aikana vain se tekoni. Enkä ole päässyt huippuun, vaan olen joutunut kiitollisuuttani muulla tavoin tuomaan esiin.
 

Yhteistyössä