Petin häntä, jolle olin ikuista rakkautta vannonut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Murheellinen -tar.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Surkuhupaisinta on se, että uskollisuuden ja rehellisyyden kannattajat leimataan pilvilinnoissa eläviksi täydellisiksi naisiksi, tuomitsijoiksi, mustavalkoisiksi ja elämää kokemattomiksi. Tiedättekö, että joillain ihmisillä on vielä tänäkin päivänä moraali ja myös periaatteita? Jotkut kummat tapaukset jopa elävät niiden mukaan.

Nykyään on niiiin trendikästä pettää elämyksien etsimisen nimessä ja parisuhteissaan uskolliset tuntuvat olevan jotain ihmeellisiä muinaisjäänteitä. Mä toivon, että trendikkäät ihmiset löytävät toisensa ja muinaisjäänteet toisensa. Silloin on kaikki hyvin, eikä tarvitse pohtia sitä, satuttaako kumppaniaan vai ei.
 
[QUOTE="napa";25919035]Surkuhupaisinta on se, että uskollisuuden ja rehellisyyden kannattajat leimataan pilvilinnoissa eläviksi täydellisiksi naisiksi, tuomitsijoiksi, mustavalkoisiksi ja elämää kokemattomiksi. [/QUOTE]

Mä saan joskus edelleen kuulla olevani naiivi.. Uskon pettämisestä ja jättämisestä ja avioerosta jne huolimatta siihen, että niitäkin ihmisiä on jotka ei petä ja jotka kunnioittavat niin paljon, että haluavat olla rehellisiä puolisolleen. Silläkin uhalla, että sattuu. Kolhuitta ei elämästä selviä, se on selvä.. ja sillä ihmisellä jota eniten rakastat on mahdollisuus myös satuttaa eniten, mutta niistä hetkistä voi päästä yhdessä yli. Työtä se vaatii ja anteeksiantamisen taitoa, silti arvostan sitä, että tiedän nekin asiat, jotka on satuttanut.
 
[QUOTE="napa";25919035]Surkuhupaisinta on se, että uskollisuuden ja rehellisyyden kannattajat leimataan pilvilinnoissa eläviksi täydellisiksi naisiksi, tuomitsijoiksi, mustavalkoisiksi ja elämää kokemattomiksi. Tiedättekö, että joillain ihmisillä on vielä tänäkin päivänä moraali ja myös periaatteita? Jotkut kummat tapaukset jopa elävät niiden mukaan.

Nykyään on niiiin trendikästä pettää elämyksien etsimisen nimessä ja parisuhteissaan uskolliset tuntuvat olevan jotain ihmeellisiä muinaisjäänteitä. Mä toivon, että trendikkäät ihmiset löytävät toisensa ja muinaisjäänteet toisensa. Silloin on kaikki hyvin, eikä tarvitse pohtia sitä, satuttaako kumppaniaan vai ei.[/QUOTE]

Joo no hassulta se mustakin tuntui, että kun kovasti koitettiin päähän takoa, että toiset tekee toisella tapaa asian suhteen. Ja kun en pettämistä ja sen salaamista käsitä missään määrin niin olen jotenkin outo? Muut eivät käsitä minun kantaani asian suhteen, että itse kertoisin miehelle jos näin tapahtuisi. Ja kovasti huudettiin perään, kun en ymmärrä toisten kantaa asiaan.. Silti kukaan ei näyttänyt hyväksyvän minun kantaani asiaan. Äh, menee jo jankkaamiseksi :D

Mutta pointtina vähän sama, että onko nykyään uskolliset naiset (ja miehet) pilvilinnoissa eläjiä, täydellisyyden tavoittelijoita vai häh? Itse kun pidän jotenkin ihan itsestään selvyytenä suhteessa ollessa uskollisuutta. Ja jos virhe tapahtuisi, siitä kertoisin kumppanille. Molemman elämää vaikuttava seikka. Tästä lienee kuitenkin turha enää jankata, ei se vänkäämällä muuksi muutu :)
 
[QUOTE="napa";25919035]Surkuhupaisinta on se, että uskollisuuden ja rehellisyyden kannattajat leimataan pilvilinnoissa eläviksi täydellisiksi naisiksi, tuomitsijoiksi, mustavalkoisiksi ja elämää kokemattomiksi. Tiedättekö, että joillain ihmisillä on vielä tänäkin päivänä moraali ja myös periaatteita? Jotkut kummat tapaukset jopa elävät niiden mukaan.

Nykyään on niiiin trendikästä pettää elämyksien etsimisen nimessä ja parisuhteissaan uskolliset tuntuvat olevan jotain ihmeellisiä muinaisjäänteitä. Mä toivon, että trendikkäät ihmiset löytävät toisensa ja muinaisjäänteet toisensa. Silloin on kaikki hyvin, eikä tarvitse pohtia sitä, satuttaako kumppaniaan vai ei.[/QUOTE]
Eipä täällä noin tehdä. Jonkun verran on kritisoitu sitä "pettäminen kuin pettäminen, aina pitää kertoa" -asennetta. Jokainen saa toki omassa suhteessaan elää noiden periaatteiden mukaan, mutta liian tiukat asenteet tuovat monesti myös turhaa tuskaa. Kyllähän tässä ketjussa suurin osa on pettämisen tuominnut ja monet kertoneet haluavansa olla rehellisiä omassa parisuhteessaan. Sinä yleistät nyt aika pahasti.

Sitten tuo trendipettämiskappale on jo ihan sitä itseään.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";25918978]vittu mitä paskaa.[/QUOTE]

PEESI... :D


Laittakaas joku musta nyt äänestys pystyyn, kertoisitko puolisollesi jos olisit pettänyt?

En usko että tämän keskustelun antama mielikuva pitää paikkaansa,vaan suurempi osa kertoisi puolisolle petoksesta.
 
Joo no hassulta se mustakin tuntui, että kun kovasti koitettiin päähän takoa, että toiset tekee toisella tapaa asian suhteen. Ja kun en pettämistä ja sen salaamista käsitä missään määrin niin olen jotenkin outo? Muut eivät käsitä minun kantaani asian suhteen, että itse kertoisin miehelle jos näin tapahtuisi. Ja kovasti huudettiin perään, kun en ymmärrä toisten kantaa asiaan.. Silti kukaan ei näyttänyt hyväksyvän minun kantaani asiaan. Äh, menee jo jankkaamiseksi :D

Mutta pointtina vähän sama, että onko nykyään uskolliset naiset (ja miehet) pilvilinnoissa eläjiä, täydellisyyden tavoittelijoita vai häh? Itse kun pidän jotenkin ihan itsestään selvyytenä suhteessa ollessa uskollisuutta. Ja jos virhe tapahtuisi, siitä kertoisin kumppanille. Molemman elämää vaikuttava seikka. Tästä lienee kuitenkin turha enää jankata, ei se vänkäämällä muuksi muutu :)

Tässä ihmetellään vain ja ainoastaan sitä, että sinusta on hyväksyttävää ehdoin tahdoin satuttaa toista tiedolla, jonka hän on nimenomaan kieltänyt sinua kertomasta, etkä näe siinä mitään pahaa tai itsekästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen;25919078:
Mä saan joskus edelleen kuulla olevani naiivi.. Uskon pettämisestä ja jättämisestä ja avioerosta jne huolimatta siihen, että niitäkin ihmisiä on jotka ei petä ja jotka kunnioittavat niin paljon, että haluavat olla rehellisiä puolisolleen. Silläkin uhalla, että sattuu. Kolhuitta ei elämästä selviä, se on selvä.. ja sillä ihmisellä jota eniten rakastat on mahdollisuus myös satuttaa eniten, mutta niistä hetkistä voi päästä yhdessä yli. Työtä se vaatii ja anteeksiantamisen taitoa, silti arvostan sitä, että tiedän nekin asiat, jotka on satuttanut.

No mä voin kertoa, että olen yli 20 vuotta ollut yhdessä puolisoni kanssa, enkä koskaan ole häntä pettänyt. En ole pettänyt koskaan myöskään aiemmissa suhteissani. Ja mä tykkään olla tällainen muinaisjäänne, mun elämäni on tältä osin melkoisen mutkatonta. Ei valheita, salailua, pelkoa kiinnijäämisestä. :D Mulle on se ja sama, mitä muissa parisuhteissa tehdään, mutta omani haluan toimivan näin. Tokikaan en voi mennä takuuseen kuin itsestäni, puolisoni tekee omat ratkaisunsa. Niitä tosin on turha murehtia etukäteen, murehdin vasta sitten, jos sellainen aika tulee. Toivon kuitenkin, että elän toisen muinaisjäänteen kanssa, eikä minulla toistaiseksi ole mitään syytä epäillä muuta.
 
[QUOTE="vieras";25919124]Tässä ihmetellään vain ja ainoastaan sitä, että sinusta on hyväksyttävää ehdoin tahdoin satuttaa toista tiedolla, jonka hän on nimenomaan kieltänyt sinua kertomasta, etkä näe siinä mitään pahaa tai itsekästä.[/QUOTE]

Musta vaan se ajattelu on myös typerä, että se mitä mies ei tiedä, ei häntä satuta. Totta se on sanasta sanaan luettuna, mutta ajatuksena tyhmä kun kyseessä kuitenkin pettäminen.
Ja kuka nyt edes haluaa tulla petetyksi? Toi ajattelu vaan ei mahdu mun päähän, ei sitten niin millään. Sellaisessa suhteessa ei ole mielestäni mitään järkeä, jos toista petetään. Sillon taitaa suhteessa itsessään olla jotain vikaa, tai suhteen osapuolet ei ole vain valmiita siihen parisuhteeseen? En tiedä.

Mutta tää on tosiaan mun mielipide, eikä mikään ainoa oikea fakta. Esille on tullut, että toinen tekisi toisin mutta minä näin. Enkä pidä sitä tapaa itsekkäänä, vaan moraalisesti oikeana.
 
Eipä täällä noin tehdä. Jonkun verran on kritisoitu sitä "pettäminen kuin pettäminen, aina pitää kertoa" -asennetta. Jokainen saa toki omassa suhteessaan elää noiden periaatteiden mukaan, mutta liian tiukat asenteet tuovat monesti myös turhaa tuskaa. Kyllähän tässä ketjussa suurin osa on pettämisen tuominnut ja monet kertoneet haluavansa olla rehellisiä omassa parisuhteessaan. Sinä yleistät nyt aika pahasti.

Sitten tuo trendipettämiskappale on jo ihan sitä itseään.

Jokainen tulkitsee ja kokee nämä palstan kirjoitukset omalla tavallaan. Minä koen ne kirjoittamallani tavalla.

Ja minusta pettämisestä puhuminen trendinä ei ole nykyään mitenkään liioittelua; se on omanlaisensa ilmiö ja sitä tulee joka tuutista. Esimerkiksi monien nykypäivän tv-sarjojen kantavat voimat ovat pettämisessä (ja lisääntyvissä määrin myös homoseksuaalisuudessa). Pettämisestä on tullut normaalia, eikä se ole enää niin paheksuttavaa kuin muutamia vuosikymmeniä sitten, pettäjillehän on nykypäivänä omia sivustojakin.

Mä koen, että pettäminen on nykyään ns. ilmiö ja ihmissuhteet ovat muuttuneet monilta osin kertakäyttöhyödykkeiksi. Koko ajan etsitään parempia ja suurempia elämyksiä. Mutta kuten sanottu, se on vain mun näkemykseni. Sun mielestäsi se voi olla schaibaa, mun mielestäni ei.
 
  • Tykkää
Reactions: tytsi-89
Musta vaan se ajattelu on myös typerä, että se mitä mies ei tiedä, ei häntä satuta. Totta se on sanasta sanaan luettuna, mutta ajatuksena tyhmä kun kyseessä kuitenkin pettäminen.
Ja kuka nyt edes haluaa tulla petetyksi? Toi ajattelu vaan ei mahdu mun päähän, ei sitten niin millään. Sellaisessa suhteessa ei ole mielestäni mitään järkeä, jos toista petetään. Sillon taitaa suhteessa itsessään olla jotain vikaa, tai suhteen osapuolet ei ole vain valmiita siihen parisuhteeseen? En tiedä.

Mutta tää on tosiaan mun mielipide, eikä mikään ainoa oikea fakta. Esille on tullut, että toinen tekisi toisin mutta minä näin. Enkä pidä sitä tapaa itsekkäänä, vaan moraalisesti oikeana.

Miten on moraalisesti oikein kertoa puolisolle jotain sellaista, jonka hän on ehdottomasti sinua kieltänyt kertomasta? Sinun moraalisi arvatenkin on se määräävä tekijä? Vähät sille, mitä puoliso toivoo, pyytää ja haluaa.
 
[QUOTE="vieras";25919265]Miten on moraalisesti oikein kertoa puolisolle jotain sellaista, jonka hän on ehdottomasti sinua kieltänyt kertomasta? Sinun moraalisi arvatenkin on se määräävä tekijä? Vähät sille, mitä puoliso toivoo, pyytää ja haluaa.[/QUOTE]

Mutta jos haluan kertoa tapahtuneesta moraalisista syistä ja mies ei tahdo kuulla tapahtuneesta. Kumman tahto tälläisessä asiassa nyt olisi se painavampi ja millä vaa'alla se mitataan?
Jos suhteen osapuolten ajatustavat asian suhteen ei osu yksiin, niin mikä on se oikea ratkaisu?
 
[QUOTE="vieras";25919265]Miten on moraalisesti oikein kertoa puolisolle jotain sellaista, jonka hän on ehdottomasti sinua kieltänyt kertomasta? Sinun moraalisi arvatenkin on se määräävä tekijä? Vähät sille, mitä puoliso toivoo, pyytää ja haluaa.[/QUOTE]

Kyllä tässä keskustelussa ja lukuisissa muissakin vastaavissa on keskusteltu
laaja-alaisemmin pettämisestä, mikä on oikein ja mikä väärin kenellekin.

Älä nyt väkisin yritä vääntää että tässä puhutaan AINOASTAAN kertomisesta jos puoliso on sen kieltänyt.

Mariehosilta tulee ihan hyviä pointteja vastakkaisesta näkökannasta.
 
Musta vaan se ajattelu on myös typerä, että se mitä mies ei tiedä, ei häntä satuta. Totta se on sanasta sanaan luettuna, mutta ajatuksena tyhmä kun kyseessä kuitenkin pettäminen.
Ja kuka nyt edes haluaa tulla petetyksi? Toi ajattelu vaan ei mahdu mun päähän, ei sitten niin millään. Sellaisessa suhteessa ei ole mielestäni mitään järkeä, jos toista petetään. Sillon taitaa suhteessa itsessään olla jotain vikaa, tai suhteen osapuolet ei ole vain valmiita siihen parisuhteeseen? En tiedä.

Mutta tää on tosiaan mun mielipide, eikä mikään ainoa oikea fakta. Esille on tullut, että toinen tekisi toisin mutta minä näin. Enkä pidä sitä tapaa itsekkäänä, vaan moraalisesti oikeana.

Kukas kertoo sitten mikä on moraalisesti oikein? Yhteiskunta? Suomalainen yhteiskunta? Jumala? Raamattu? Naapuri?

Ja täällä puhutaan "petoksista" ja "ei valmiita parisuhteeseen", siis tämä ap ei ollut menossa metsästämään jotain suhdetta, eikä ollut aiemmin "pettänyt" eikä varmaan tarkoituskaan nyt ollut, vaan oli humalassa. Jos ette ole huomannut niin jotkut (heikommat kuin te tietty) tekevät tyhmiä asioita kännissä. Ja katuvat niitä. Mutta onneksi saavat uuden tilaisuuden. Ja toivottavasti oppivat olemaan juomatta.
 
Kukas kertoo sitten mikä on moraalisesti oikein? Yhteiskunta? Suomalainen yhteiskunta? Jumala? Raamattu? Naapuri?

Ja täällä puhutaan "petoksista" ja "ei valmiita parisuhteeseen", siis tämä ap ei ollut menossa metsästämään jotain suhdetta, eikä ollut aiemmin "pettänyt" eikä varmaan tarkoituskaan nyt ollut, vaan oli humalassa. Jos ette ole huomannut niin jotkut (heikommat kuin te tietty) tekevät tyhmiä asioita kännissä. Ja katuvat niitä. Mutta onneksi saavat uuden tilaisuuden. Ja toivottavasti oppivat olemaan juomatta.

Typeryyttä ajatella että asiasta kertomatta jättämisellä suhde on automaattisesti pelastettu.

Tiedätkö mitä tuollainen katumus ja omantunnontuska voi tehdä parisuhteelle?
Jos ihminen on kovin rehellinen ja petos on vain kerran tapahtunut erehdys, voi olla ihmiselle vaikea paikka se syyllisyys joka painaa.

Kyllä se pientä ihmistä kalvaa yön pikkutunneilla kun ei uni tule silmään.

Sitten käy joskus niin että omantunnontuskissaan pienessä hiprakassa vanha petos tunnustetaan puolisolle.. Ihan vain siksi että pystyy pitkästä aikaa hengittämään syvään, valhe on poissa.
 
Minä olen pettänyt ja tunnustin kaiken miehelleni. Vaikka kuinka virheet yrittää unohtaa niin ne nousevat aika ajoin pinnalle. Se on kuin oravan pyörä, joka ei koskaan pysähdy.

Mieheni oli aavistanut minusta ja sanoi suoraan, että hän tietää. Käytökseni muuttui ja olin omassa maailmassani.

Nyt kun aikaa on kulunut ja anteeksi olen saanut niin olen voinut huokaista. Minun omatuntoni on puhdas, minun ei tarvitse pelätä enää, että mieheni saisi jostain tietää ja ennen kaikkea se, että mieheni ei enää syytä itseään minun muuttuneesta käytöksestä!

Asiat mitkä johtivat pettämiseen ollaan käsitelty. Ihminen tekee virheitä ja niistä virheistä pitää osata ottaa opikseen.
 
Mutta jos haluan kertoa tapahtuneesta moraalisista syistä ja mies ei tahdo kuulla tapahtuneesta. Kumman tahto tälläisessä asiassa nyt olisi se painavampi ja millä vaa'alla se mitataan?
Jos suhteen osapuolten ajatustavat asian suhteen ei osu yksiin, niin mikä on se oikea ratkaisu?

Sinä petit, joten sinä kärsit seuraukset. Syytön mies on, joten miksi rankaista häntä.
 
[QUOTE="vieras";25919286]Kyllä tässä keskustelussa ja lukuisissa muissakin vastaavissa on keskusteltu
laaja-alaisemmin pettämisestä, mikä on oikein ja mikä väärin kenellekin.

Älä nyt väkisin yritä vääntää että tässä puhutaan AINOASTAAN kertomisesta jos puoliso on sen kieltänyt.

Mariehosilta tulee ihan hyviä pointteja vastakkaisesta näkökannasta.[/QUOTE]

Ja ketjuun tutustumalla näet, että tässä on kyseessä minun ja MarieHosin välinen mielikuvitusleikki. Yksi tapaus, ei laajasti yleistäen.
 
[QUOTE="vieras";25919351]Typeryyttä ajatella että asiasta kertomatta jättämisellä suhde on automaattisesti pelastettu.

Tiedätkö mitä tuollainen katumus ja omantunnontuska voi tehdä parisuhteelle?
Jos ihminen on kovin rehellinen ja petos on vain kerran tapahtunut erehdys, voi olla ihmiselle vaikea paikka se syyllisyys joka painaa.

Kyllä se pientä ihmistä kalvaa yön pikkutunneilla kun ei uni tule silmään.

Sitten käy joskus niin että omantunnontuskissaan pienessä hiprakassa vanha petos tunnustetaan puolisolle.. Ihan vain siksi että pystyy pitkästä aikaa hengittämään syvään, valhe on poissa.[/QUOTE]

Ja petetyn helvetti alkaa. Kivasti toimittu. Mutta kunhan se oma olo paranee, niinkö.
 
[QUOTE="vieras";25919373]Sinä petit, joten sinä kärsit seuraukset. Syytön mies on, joten miksi rankaista häntä.[/QUOTE]

Asia koskettaa myös paljon hänen elämäänsä, hänen avioliittoaan. Parisuhteessa olevilla saa olla omat asiansa ja oma elämänsä, mutta ne asiat mitkä koskettavat sitä liittoa niin kuuluu mielestäni jakaa.

Mitäs jos joskus vuosien päästä pettäminen paljastuu miehelle, mies on joutunut tahtomattaan elämään valheellisessa liitossa pettäjä-vaimonsa kanssa. Sekös se vasta olisikin kiva yllätys miehelle. Vuosia pistänyt hukkaa sen aviorikoksen jälkeen.
Tai jos ei nyt eroon heti rike johda, niin silti miehellä olisi ollut ne salassaolo vuodet aikaa sulatella asiaa, kuin että vuosien päästä asia vasta käytäisiin läpi.

Samaa toivoisin myös mieheltä. Enemmän se loukkaisi jos kuulisin vasta kolmen vuoden päästä pettämisestä. Miettisin vain, kuinka mies on voinut pettämisen jälkeen koskettaa minua ja olla kuin mitään ei olisikaan. Kuinka hän on voinut pitää asian tiedossaan kaikki ne vuodet ja kokisin tulleeni huijatuksi. Ja pahasti.

Mutta no, kaikilla ei näytä olevan rehellistä suhdetta. Avoimet suhteet ja polyamoriset suhteet on aina erikseen.
 
[QUOTE="vieras";25919373]Sinä petit, joten sinä kärsit seuraukset. Syytön mies on, joten miksi rankaista häntä.[/QUOTE]

Asia ei ole noin yksinkertainen. Jos puoliso kärsii paljon siitä ettei kerro, niin se vaikuttaa väistämättä myös tämän toisen puolison elämään ja lopulta kertominen ja anteeksiannon pyytäminen voi olla kaikille paras ratkaisu. Elämä ei ole aina kivaa ja joskus syyttömät joutuvat kärsimään. Kun tekee virheen, on vain parasta pyrkiä minimoimaan vauriot.
 
[QUOTE="napa";25919259]Jokainen tulkitsee ja kokee nämä palstan kirjoitukset omalla tavallaan. Minä koen ne kirjoittamallani tavalla.

Ja minusta pettämisestä puhuminen trendinä ei ole nykyään mitenkään liioittelua; se on omanlaisensa ilmiö ja sitä tulee joka tuutista. Esimerkiksi monien nykypäivän tv-sarjojen kantavat voimat ovat pettämisessä (ja lisääntyvissä määrin myös homoseksuaalisuudessa). Pettämisestä on tullut normaalia, eikä se ole enää niin paheksuttavaa kuin muutamia vuosikymmeniä sitten, pettäjillehän on nykypäivänä omia sivustojakin.

Mä koen, että pettäminen on nykyään ns. ilmiö ja ihmissuhteet ovat muuttuneet monilta osin kertakäyttöhyödykkeiksi. Koko ajan etsitään parempia ja suurempia elämyksiä. Mutta kuten sanottu, se on vain mun näkemykseni. Sun mielestäsi se voi olla schaibaa, mun mielestäni ei.[/QUOTE]
Kaikennäköiset "ilmiöt" on lisääntyneet televisiossa, se itsessään ei välttämättä kerro mitään. Pettäminen on ollut yleistä aina, joskus aikaisemmin se on ollut vain "sanattomasti hyväksyttyä" kun nykyisin on kuppikuntansa, jossa se on avoimesti hyväksyttyä, kun toisaalta taas nuoremmat sukupolvet suhtautuvat keskimääräisesti yksiavioisuuteen, uskollisuuteen ja esim. päihteidenkäyttöön huomattavasti tiukemmin kuin ennen.

Ihmissuhteet on surullista kyllä aina olleet osalle ihmisistä pelkkiä hyödykkeitä. Nykymaailmassa ehkä sitten enemmän kertakäyttöhyödykkeitä, mutta aika monet ovat ihan suoria ja rehellisiä tässä suhteessa. Jos haluaa treffata, painaa ja siirtyä seuraavaan, eikä kummempia matkalla kusettele, niin ihan vapaasti.

Netin avulla on "helpompi pettää" kun sitä halukasta seuraa voi etsiä ilman että koko kylä näkee sinut baarissa vonkaamassa, mutta kyllä ne halukkaat pettäjät ovat aina reittinsä löytäneet. Minusta onkin aika inhottavaa, että jonkun kertaluontoinen moka rinnastetaan näihin sarjapettäjiin, koska kyseessä on täysin eri asiat. Eikä se tee siitä kertaluontoisestakaan pettämisestä mitenkään sallittua, niinkuin nokkaan mottaaminen ei ole sen sallitumpaa vaikka naapurissa tapahtuisi murha.

Minä ehdottomasti haluaisin tietää, jos minua petetään, mutta en välttämättä haluaisi tietää jos minua on joskus kerran petetty. Sama juttu sitten sen eron kanssa. Aina sitä voi kauniisti ajatella kuinka ei koskaan tule pettämään, ei se ole edes mahdollista. Ja silti vähän väliä putkahtaa näitä tarinoita, kuinka ihmiset voivottelee, että "nyt se kävi vaikka uskoin etten ikinä". Minusta on hieman huvittavaakin, että jotkut tällaisen jälkeen sättii toisen ja uskoo itse vieläkin, että ei voisi omalle kohdalle sattua.

Se on sitten taas eri asia, jos tietää että kännissä alkaa houkuttamaan mutta silti pitää lähteä baariin pämppäämään joka vkl, tai tahalleen roikuskelee jossain ihastuksensa kanssa tms. Mutta tällaiset "ajatujat" yleensä sitten "ajautuvat" kerta toisensa jälkeen, eivätkä oikeastaan edes tosissaan kadu, kunhan voivottelevat.
 
[QUOTE="vieras";25919407]Ja petetyn helvetti alkaa. Kivasti toimittu. Mutta kunhan se oma olo paranee, niinkö.[/QUOTE]

Suhteessa ollaan yhdessä ja se helvetti käydään yhdessä läpi. Aivan kuten on luvattu.
 

Yhteistyössä