Äidit, onko pakko opettaa lapset makeanhimoisiksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Isä36v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Isä36v

Vieras
Pääsiäisen aikana tuntuu noita pääsiäismunia uppoavan lasten sisuksiin oikein kahmalokaupalla, äiti ostaa omat, mummut ostaa kans... No ei se sinällään haittaa, pääsiäinen on vaan kerran vuodessa (ja joulu ja uusi vuosi ja syntymäpäivät ja nimipäivät ja sen-ja-sen-kaverin syntymäpäivät ja äidin synttärit jne... jne...).

Siis oikeesti lapsi pärjäis vallan mainiosti ilman karkkia kokonaan. Se on se äitien oma makeenhimo, joka taitaa olla tossa taustalla. Pahinta on se, että usein kun meilläkin sanotaan, että "sitten kun oot syönyt saat jotain hyvää..."

Ihan kuin ei se itse ruoka ole sitä hyvää! Perkele! Tässä just on se totaalisen väärän palkitsemisen periaate. Karkkinamia tarjotaan palkinnoksi ja sitten jos on tuhma ei saa. Eli nostetaan kyseisen "hyödykkeen" arvoa entisestään. Kappas kun ei sanota, että "jos nyt oot kiltti, niin saat tupakin".

Karkit on oikeesti ihan turhia. Niitä ilman pärjää ja loppujen lopuksi ne eivät anna mitään. Kuinka moni saa oikeasti useammin karkin/suklaan/yms syömisestä pahan mielen (ja vähän pahan olonkin) kuin suuren nautinnon???

Joo, en ole ihan niin ehdoton kuin tekstistä vois päätellä, mutta oikeesti risoo kun tuntuu että tota tuputetaan ihan koko ajan ja kaikkialta, vaikka hyvin pärjäis ilmankin. Kokonaisvaikutuksiltaan karkeista ei paljoo iloa ole. Jos nyt joku kaivaa jonkun tutkimuksen, että tummasta suklaasta on terveyshyötyjä, niin todennäköisesti ne määrät on 2 palaa per d tms...
 
Onkos ap joku pulkannaru, joka on aivan tossun alla, jos ei voi ihan vaimolleen kertoa, mitä mieltä on ? Ei tarttis täällä avautua, jos uskaltas kotona avata suunsa..
 
Onkos ap joku pulkannaru, joka on aivan tossun alla, jos ei voi ihan vaimolleen kertoa, mitä mieltä on ? Ei tarttis täällä avautua, jos uskaltas kotona avata suunsa..

En ole ja on avauduttu ja osin siksi meidän perheessä noudatetaan sentäs suhteellisen tiukkaa karkkipolitiikkaa. Vaimo on syönyt karkkia paljon pienestä pitäen ja sillä on kyllä hammasgeenit hyvät kun ei oo reikiä eikä näin. Suon hänelle sen, mutta kyllä hän itsekkin haluais syödä vähempi. Enempi se on hänelle tapa, että pikkasen namia silloin tällöin. Hänelle se sopii, joten emmä siihen puutu.

Mut lapset ei mielestäni tarvi karkkia. Sellainen tietty makeanhimo on paljolti myös synnytettyä. Tottakai mullekkin välillä maistuu, ei tässä mitenkään ehdottomia ollakkaan.
 
Meillä kyllä säännöstellään karkkia ja harvoin on lapselle tarjottukaan. Ei tosiaan kahmalokaupalla saa tyttö mättää suklaamunia eikä muutakaan makeaa kotona. Kauhistuttaa oikein kun jossain synttäreillä lapset mättää tosiaan kaksin käsin herkkuja. Niin myös meidän tyttö, ja onkin sitten ihan sokerihumalassa tuollaisten tilaisuuksien jälkeen.

Jouluna ostin tytölle yhden omar-pussin ja siitä on saanut pari namia aina välillä. Ei ole vieläkään pussi tyhjä ja taitaa kovettua ennen kuin tyhjenee. Itse söisi tietenkin niin paljon kuin jaksaisi, mutta karkit on aina meillä vanhempien takana ja luvalla vain saa ottaa. Jätskiä syödään yleensä sunnuntaiherkkuna kaikki ja silloin saattaa tyttö saada myös MUUTAMAN namin, ei siis tosiaan mitään pussillista tai askillista kerralla.
 
musta on vaan järkyttävää, kuinka pienille lapsille sitä namia ja keksiä syötetään. meidän vuosikas ei oo vielä maistanu mitään herkkuja. opetan ensin tykkäämään hedelmistä.
 
Voithan sä vinkata vaimolle tuosta jos oikeesti tuntuu että menee ihan överiksi.. Mä oon päättänyt etten panttaa lapselta makeaa tai ota käyttöön jotain supertiukkaa karkkipäiväsysteemiä, koska mun kokemuksen mukaan ne lapset, joiden makeansyöntiä on hirveesti rajoitettu, on kaikkein pahimpia "karkkihirmuja". Eli sitten karkkkipäivänä vedetään kaksin käsin ja säkkikaupalla kun ei muulloin saada.

Oma lapsi on vielä niin pieni, että mun periaatteet ehtii vielä lentää moneen kertaan romukoppaan, mutta toistaiseki karkkia on saanut syödä aina kun sitä on tarjolla (pääsiäisenä usein ja paljon), mut varta vasten ollaan harvoin ostettu (eli saattaa mennä monta viikkoa kokonaan ilmankin).
 
Ap on ihan oikealla asialla! Meillä yritetään lasten makeanhimo pitää suhteellisen aisoissa. Itse olen siinä aika tiukka ja todellakin pistän stopin ettei makeaa mahan täydeltä. Kuitenkin synttärijuhlissa, jouluna, pääsiäisenä ja muina juhlina makeaa saa syödä aika rajattomasti, mutta silloinkin katson ettei syödä ihan julmetun paljon.
Karkkipäiviä meillä ei ole eikä tule sillä minusta on kohtuuttoman paljon jos kerran seitsemänä päivänä saa mättää karkkia kitusiinsa.
Makeaan oppii jo pienestä, se on totta. Se on vanhempien vastuulla rajoittaa. Ja itselläni ei ole mitään makeanhimoa kuin joskus melko harvoin, joten minulta eivät sitä ole oppineet.
 
Ap on oikeassa. Mutta pääsiäisenä saa syödä yhden suklaamunan joka päivä :)

Kokonaisuushan se ratkaisee: kaupassa myydään muroja joissa on sokeria yli 30% eli enemmän kuin useissa kekseissä! Suklaassakaan ei ole paljon enempää (toki on merkkikohtaista). Joku ne murot sieltä ostaa ja syö. Meillä syödään ennemmin kaurapuuroa, ja jos muroja/mysliä niin sellaisia joissa sokeria alle 10%. Ja silloin tällöin herkutellaan suklaalla, kekseillä, pullalla, ja täytekakulla :)
 
Meillä 6 vee tyttö syö todella vähän namia ja on nirso niiden suhteen. Minä en syö sokeria lainkaan ja isänsä syö karkkia kaksin käsin. Namia on aina esillä ja tyttö saa lauantaisin omat nakit joista niistäkin suurin osa jää iskälle. Ehkä juuri siksi ei ole tuota hirveää hinkua makeaan ettei se ole mitään tajua tai ihmeellistä vaan ihan tavallista turhaa elintarviketta. Sama juttu minun kanssa, joskus pyytää saunalimun, juo siitä huiman kaksi ja loput menee sitten pois.
Sitähän ne hinkuaa mikä on kiellettyä.
 
mieltymys makeaan on synnynnäinen ominaisuus joka toisilla on vahvempia ja toisilla heikompi. Mua on lapsena pidetty karkittomana, oon alkanu saada karkkia(ja myös muuta makeaa kuten pullaa, keksejä ja mehua) vasta kouluikäisenä ja vanhempien idea oli juurikin se ettei he halua opettaa lapsiaan makeanhimoisiksi. No joo, mä oon ihan toivoton karkkisieppo ja voisin kevyesti vetää kilon karkkia joka ikinen päivä. Että mä en usko laisinkaan siihen että lasta voitais opettaa olemaan tuntematta makeanhimoa. ?e makeanhimo löytyy jo ihan ilmankin.
 
Ap on ihan oikeassa.
Arvasin, kun aloitusta luin, että suurin osa mammoista hyppii pitkin seiniä ja hyökkää ap:n kimppuun henkilökohtaisella tasolla. Ja niinhän siinä kävi. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
 
mieltymys makeaan on synnynnäinen ominaisuus joka toisilla on vahvempia ja toisilla heikompi. Mua on lapsena pidetty karkittomana, oon alkanu saada karkkia(ja myös muuta makeaa kuten pullaa, keksejä ja mehua) vasta kouluikäisenä ja vanhempien idea oli juurikin se ettei he halua opettaa lapsiaan makeanhimoisiksi. No joo, mä oon ihan toivoton karkkisieppo ja voisin kevyesti vetää kilon karkkia joka ikinen päivä. Että mä en usko laisinkaan siihen että lasta voitais opettaa olemaan tuntematta makeanhimoa. ?e makeanhimo löytyy jo ihan ilmankin.

Meidän lapsista esikoinen, jota onnistuneesti pidin ilman sokeria 3-vuotiaaksi, on maailman hirvein herkkuperse. Siis aivan tolkuton. Kaduttaa, en tosiaan ollut viisas. Nuoremmat jotka ovat saaneet kohtuudella aina, eivät syö määräänsä enempää vaikka mahdollisuus olisikin.
 
Miksi täytyy yrittää opettaa jotain ehdottomuutta jonkin suhteen? hoksaa se mukula ne namit ennemmin tai myöhemmin. Kerran täällä vaan eletään. Mun mielestä kohtuullisuus on ehdottomuutta parempi, ja kohtuullisuus on meille esim. sitä että arkena ei karkkeja syödä, mutta pääsiäisenä sitten voi muutaman suklaamunan ostaa.

Ja aina meillä on silti syöty kunnon ruokaa; hedelmiä, kasviksia. Muksut on aina niistä tykännyt. Eikä meillä kenelläkään ole ylipaino-ongelmia, sydän- tai verisuonisairauksia tms. vaikka joskus herkkupäivänä herkutellaan muilla kuin omenilla.
 
Mun mies ei myöskään saanut lapsena karkkia/ colaa tms, koska hänellä on diabetes ja vanhemmat halus kieltää semmoset. No arvakkaapa vaan kun tuli murrosikään, alkoiko karkin vääntäminen. Nyt aikuisena syö päivittäin karkkia ja pepsi on sen ruokajuoma.

Mä taas olen saanut lapsuudessa syödä karkkia kohtuudella, karkkipäivänä tai synttäreillä, eikä mulla ole mitään makeansyöntiongelmia. Kerran viikossa edelleen sallin itselleni pienen määrän nameja.
 
Meidän lapsista esikoinen, jota onnistuneesti pidin ilman sokeria 3-vuotiaaksi, on maailman hirvein herkkuperse. Siis aivan tolkuton. Kaduttaa, en tosiaan ollut viisas. Nuoremmat jotka ovat saaneet kohtuudella aina, eivät syö määräänsä enempää vaikka mahdollisuus olisikin.

Mä oon kuullu vastaavia tarinoita tosi monesta perheestä, sekä omasta ikäluokastani että kavereilta kellä on nyt lapsia. Ja arvaa mistä tuntee sen perheen jossa kaikki sokeripitoinen on kielletty hedelmä jota saa vain erityistapauksissa? NO siitä että kun ne tulee meille synttäreille niin nää lapset parkkeeraa karkkikipon ääreen eikä liiku siitä ennenkuin se on tyhjä. Kahmivat niitä kaksin käsin silmät lautasen kokoisina niin paljon kuin vain ehtivät ennenkuin äiti tulee kieltämään. Ne lapset, kenen elämässä karkki on sellanen normiasia, ottaa pari karkkia eikä niitä sen enempää niitä kiinnosta syödä. Ne tietää että tämä ei ole vuoden ainoa tilaisuus ahmia karkkia vaan niitä saa muullonkin joten ei oo tarvetta hamstrata niitä kilokaupalla.
 
[QUOTE="vieras";26026813]Mun mies ei myöskään saanut lapsena karkkia/ colaa tms, koska hänellä on diabetes ja vanhemmat halus kieltää semmoset. No arvakkaapa vaan kun tuli murrosikään, alkoiko karkin vääntäminen. Nyt aikuisena syö päivittäin karkkia ja pepsi on sen ruokajuoma.

Mä taas olen saanut lapsuudessa syödä karkkia kohtuudella, karkkipäivänä tai synttäreillä, eikä mulla ole mitään makeansyöntiongelmia. Kerran viikossa edelleen sallin itselleni pienen määrän nameja.[/QUOTE]

Mun äiti on ollut todella pihi karkin ja makean suhteen. Synttäreillä tai muuten harvoin on karkkia saanut kohtuudella. Ei musta tullut mitään makeasyöppöä siltikään. Johtuu varmastikin miehes diabeteksesta tuo makeanhimo.
 

Yhteistyössä