9-vuotias tyttömme sairastaa sitten anoreksiaa, voi olla tottakaan:( Voiko johtua minusta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei voi olla totta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei voi olla totta

Vieras
Liikunnanopettaja ja terkkari olivat kiinnittäneet huomiota tytön laihuuteen ja kotiin otettiin yhteyttä, kun voi huonosti liikuntatunnilla ja lähete lääkärille ja anoreksiadiagnoosi. Tyttö on 136cm pitkä ja painaa 18 kiloa ja joutuu olemaan osastolla nyt ainakin aluksi, vielä ei ole selvää, miten tätä lähdetään hoitamaan...


Emme huomanneet mitään, mikä pahinta. Pukeutui jotenkin niin löysästi eikä tykkää saunoa, joten sielläkään en voinut huomata mitään. Tutkin tytön huoneen ja kaapeista löytyi syömättömiä, paperiin käärittyä ruokaa. Meillä syödään yhdessä lähinnä viikonloppuisin, kun molemmat töissä ja tyttö syö itsekseen kun tulee koulusta. Eli tämäkin jäänyt huomaamatta. En tiedä miten sitten on koulussa syönyt...Netissä on käynyt kaikenmaailman anoreksiasivustoilla ja ottanut itsestään kuvia "edistymisestään", kun ratsasin koneen.

Voi hyvä luoja voiko tämä olla tottakaan. Sekava kirjoitus, mutta olkoon. Eteen päin on nyt vaan mentävä. Miten noin nuori voi sairastaa anoreksiaa? Ainoa mistä olisi voinut tulla mieleen oli kieltäytyminen lauantaiherkuista, ei kuulemma halunnut enää ja en ajatellut asiaa sen enempää.

Voiko olla mahdollista, että olisi geeneissä? Itse en varsinaisesti ole sairastanut syömishäiriötä, mutta minulla on ikävuosina 17-30 ollut pientä ongelmaa syömisten kanssa, olen ollut todella tarkka lihomisestani, mutta ikinä en ole sitä lapselle näyttänyt! Nyt 33-vuotiaana olen kyllä edelleen tarkka siinä mielessä, että päästä itseäni lihomaan ja oma bmi 20. Mutta olen aina pitänyt lapsen erillään kaikesta tällaisesta ja syöttänyt ja juottanut normaalisti ja herkkujakin syödään.
 
Tilanne on vakava, mutta älä syytä itseäsi vaan tee nyt parhaasi auttaaksisi tyttöä. Et voi muuttaa menneisyyttä. Todennäköisesti suurin syyllinen on nykyinen muoti ja laihuuden sairaalloinen ihannointi.
 
  • Tykkää
Reactions: Marakatti
olisiko asiassa se hyvä puoli, että kun noin nuorena pääsee hoitoon, niin lapsen joustavuutta on vielä jäljellä, joten hoitokin on helpompaa. kun asia on nykyisin yksi nuorisomuoti siinä kuin muutkin, ja niihin tutustutaan suurilla paikkakunnilla aina nuorempina.

kai sellainen perfektionismi ja riittämättömyydentunne ovat helposti periytyviä asioita osittain geneettisestikin. se vain saa nykymaailmassa helposti sitten tuollaisen muodon?
 
[QUOTE="onna";26037457]Tilanne on vakava, mutta älä syytä itseäsi vaan tee nyt parhaasi auttaaksisi tyttöä. Et voi muuttaa menneisyyttä. Todennäköisesti suurin syyllinen on nykyinen muoti ja laihuuden sairaalloinen ihannointi.[/QUOTE]

VIrheellisesti luullaan, että nämä olisivat niitä tavallisimpia syitä, mutta eihän se niin ole. Sairaus on monimutkainen.
 
Älä syyllistä itseäsi. Tuskin johtuu sinusta tai geeneistä sairastuminen. Hyvä kun liikkaope ja terkkari laittoi asiat eteenpäin huomattuaan tytön laihuuden! Sun kirjotuksessa pisti oikeastaan silmään selvimmin toi kohta että syötte yhdessä lähinnä v-loppuisin,arkisin tyttö "syö itsekseen kun tulee koulusta". Siis onko tytön oletettu pitkäänkin syövän yksin,itsenäisesti,välipala JA lämmin ruoka vai vaan jompikumpi? Harvat lapset syö itsenäisesti ns kunnon ruokaa jos jotain "helpompaa" (leipää,muroja,herkkuja) on saatavilla.
Kysyt miten tästä eteenpäin? Varmaan tytön syöminen kunnon seurantaan nyt ainakin (jahka kotiutuu). Ja tietokoneellehan voi laittaa erilaisia estoja,ettei pääse tietyille sivistoille. Mites tytön kaverit,onkohan laihuusihailu yleistäkin?
 
Kamalaa, noin nuorikin vielä..

Mulle tulee mieleen että nyt ainakin alatte olla enemmän yhdessä perheenä. Kuulostaa, ettette vietä aikaa tytön kanssa ettekä oikeasti kuuntele häntä. En siis syytä sua tosta, eikä pidä sunkaan syyttää, mutta yhdessäolo ja kuunteleminen auttaa jo pitkälle...
 
Voi mahoton miten hentoiselta kuulostaa. Meidän poika on pelkkää luuta ja nahkaa, pituus~136cm. ja painoa kuitenkin jotain 26kg. Eilen viimeksi kauhistelin(huom) itsekseni pojan hoikkuutta, kun henkkamaukan slim-mallin farkut ovat väljät vaikka koko pitäisi olla tasan oikea.
Tsemppiä ja voimia tytölle!
Itse olen kanssa ollut syömishäiriöinen, mutta havahduin onneksi tilanteesta. Yhä edelleen mulla on vaikea suhde ruokaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
[QUOTE="vieras";26037474]Älä syyllistä itseäsi. Tuskin johtuu sinusta tai geeneistä sairastuminen. Hyvä kun liikkaope ja terkkari laittoi asiat eteenpäin huomattuaan tytön laihuuden! Sun kirjotuksessa pisti oikeastaan silmään selvimmin toi kohta että syötte yhdessä lähinnä v-loppuisin,arkisin tyttö "syö itsekseen kun tulee koulusta". Siis onko tytön oletettu pitkäänkin syövän yksin,itsenäisesti,välipala JA lämmin ruoka vai vaan jompikumpi? Harvat lapset syö itsenäisesti ns kunnon ruokaa jos jotain "helpompaa" (leipää,muroja,herkkuja) on saatavilla.
Kysyt miten tästä eteenpäin? Varmaan tytön syöminen kunnon seurantaan nyt ainakin (jahka kotiutuu). Ja tietokoneellehan voi laittaa erilaisia estoja,ettei pääse tietyille sivistoille. Mites tytön kaverit,onkohan laihuusihailu yleistäkin?[/QUOTE]

Syö lämpimän ruoan, kun tulee koulusta. Meillä tehdään ruokaa isompi satsi ja tyttö ottaa jääkaapista koulun jälkeen ja lämmittää. Ei tuossa minusta mitään sen kummempaa ole ollut. Ja kyllä hän on ihan oikeasti niin tehnytkin aiemmin. Itsekin lapsena meillä tehtiin samalla tavalla, lämmitin ruokaa, kun tulin koulusta.

KAveripiiristä en tiedä, mutta kai sitäkin on yritettävä nyt selvittää.
 
Tärkeintä nyt, että tyttö ja koko perhe saa apua, että saadaan asiat muutettua. Sillä ei niinkään ole väliä tässä vaiheessa kenen syytä mikäkin on. Nyt pitää keskittyä tulevaisuuteen, että syyt eivät jatku.
 
Kamalaa, noin nuorikin vielä..

Mulle tulee mieleen että nyt ainakin alatte olla enemmän yhdessä perheenä. Kuulostaa, ettette vietä aikaa tytön kanssa ettekä oikeasti kuuntele häntä. En siis syytä sua tosta, eikä pidä sunkaan syyttää, mutta yhdessäolo ja kuunteleminen auttaa jo pitkälle...

Anteeksi, mutta miten voit sanoa noin, kun et meitä tunne? VIetämme aikaa yhdessä viikonloppuisin ja iltaisin. Päivät olemme töissä. Ja tytölläkin on omat kaverit, joiden kanssa on usein mieluummin kuin meidän. Kuuntelemme häntä ja olemme kaikin tavoin pyrkineet kasvattamaan häntä oikein ja rakastamaan.

Kyllä me olemme yhdessä, perheenä. Arkena se vaan rajoittuu usein ilta-aikaan ja lisäksi vanhempien harrastukset ja tytön harrastukset, joita nyt on kaikilla aika maltillisesti.
 
[QUOTE="aloittaja";26037547]Anteeksi, mutta miten voit sanoa noin, kun et meitä tunne? VIetämme aikaa yhdessä viikonloppuisin ja iltaisin. Päivät olemme töissä. Ja tytölläkin on omat kaverit, joiden kanssa on usein mieluummin kuin meidän. Kuuntelemme häntä ja olemme kaikin tavoin pyrkineet kasvattamaan häntä oikein ja rakastamaan.

Kyllä me olemme yhdessä, perheenä. Arkena se vaan rajoittuu usein ilta-aikaan ja lisäksi vanhempien harrastukset ja tytön harrastukset, joita nyt on kaikilla aika maltillisesti.[/QUOTE]

En kirjoittanutkaan että olisi totuus ettette vietä aikaa yhdessä, kirjoitin että siltä KUULOSTAA koska kirjoitit että tyttö syö aina yksin ja ette ole huomanneet koko sairautta... Siltä se kuulosti, turha tosta loukkaantua, varsinkin kun kirjoitin myös että älä itseäsi syytä.
 
En kirjoittanutkaan että olisi totuus ettette vietä aikaa yhdessä, kirjoitin että siltä KUULOSTAA koska kirjoitit että tyttö syö aina yksin ja ette ole huomanneet koko sairautta... Siltä se kuulosti, turha tosta loukkaantua, varsinkin kun kirjoitin myös että älä itseäsi syytä.

No, ehkä ylireagoin. Mutta kyllä me vietämme aikaa yhdessä. Hän ei vaan ole enää mikään pikkulapsi, joka haluaisi aina olla isän ja äidin kainalossa, joten vaikea on ollut huomata. On aina ollut melko itsenäinen ja tykkää olla paljon omissa oloissaan ja nykyään kavereiden kanssa. Pukeutumisellaan on onnistunut peittämään paljon, kasvoistaan ei ole niin laiha kuin paino antaisi olettaa. On aina ollut kovin siro myös.

Ja ei tyttö aina syö yksin, vain viikolla, koska on käytännössä mahdotonta järjestää yhteisruokailuja silloin.
 
No, ehkä ylireagoin. Mutta kyllä me vietämme aikaa yhdessä. Hän ei vaan ole enää mikään pikkulapsi, joka haluaisi aina olla isän ja äidin kainalossa, joten vaikea on ollut huomata. On aina ollut melko itsenäinen ja tykkää olla paljon omissa oloissaan ja nykyään kavereiden kanssa. Pukeutumisellaan on onnistunut peittämään paljon, kasvoistaan ei ole niin laiha kuin paino antaisi olettaa. On aina ollut kovin siro myös.

Ja ei tyttö aina syö yksin, vain viikolla, koska on käytännössä mahdotonta järjestää yhteisruokailuja silloin.

Ok. Toivottvasti saatte sitten myös muulle perheelle keskusteluapua, sitä varmasti tarvitsee tuollaisen asian yhteydessä (kuten missä vain ongelmissa, oli se sitten päihteet, anoreksia, itsetuhoisuus, lapsen masennus jne.). Riippuen kunnasta, joissakin saa tosi hyvää hoitoa koko perhe ja joissakin muu perhe unohdetaan. Toivottavasti tyttö paranee!
 
Ööh, onko tää nyt tottakaan... Lapsen BMI on tippunut alle kymmeneen eikä lapsi selviä normaalistanfyysisestä rasituksesta, mutta vanhemmat eivät ole huomanneet mitään outoa? Kuulostaa joko kaltoinkohtelulta tai sitten vanhemmilla on maailmankuva todella vääristynyt (oman syömishäiriön takia)? On onnekasta, että lapsi on noilla mitoilla selvinnyt ilman sairaalahoitoa ja ylipäätään hengissä. Jos vanhemmat eivät ole siinä huomanneet mitään outoa, niin tuskin heistä on kasvattajiksi ja tuskinpa lasta sairaalasta biologiseen kotiinsa enää päästetäänkään.

Tuonikäisellä puhkeava anoreksia on todella vakava sairaus, monella siihen liittyy psykoosi ja/tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Itse tunnen lapsena anoreksiaan sairastuneen tytön, joka on nyt aikuinen. Henkisten ongelmiensa lisäksi taudista jäi kimppu fyysisiä oireita. Hänen luustonsa on alikehittynyt ja osteoporoottinen, eikä hän pysty kävelemään ilman apuvälineitä. Syö päivittäin närästys- ja ummetuslääkkeitä, sydänoireiden vuoksi ambulanssikeikkoja lähes kuukausittain. Tulee todennäköisimmin kuolemaan rytmihäiriöiden aiheuttamaan sydänpysähdykseen, jollei tapa itseään ennen sitä. Pääpuolen diagnooseina ainakin vaikea ja ajoittain psykoottinen masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, persoonallisuushäiriö ja paniikkihäiriö.

Toivon todella, että tämä on joku sairas provo. :(
 
Ilmeisesti oma syömishäiriösi on tehnyt temput sinulle,etkä ole huomannut kuinka sairaanloisen laiha lapsesi on.
Apua tarvitsette sinä ja tyttösi,.Sossu varmasti tulee asiaan puuttumaan,onneksi.

Itsellä 4v tyttö joka painaa pari kiloa enemmän kuin tyttösi,ja on minusta silti kauhean laiha,vaikka pituutta 20cm vähemmän kuin tytölläsi.
 
[QUOTE="vieras";26037674]Ööh, onko tää nyt tottakaan... Lapsen BMI on tippunut alle kymmeneen eikä lapsi selviä normaalistanfyysisestä rasituksesta, mutta vanhemmat eivät ole huomanneet mitään outoa? Kuulostaa joko kaltoinkohtelulta tai sitten vanhemmilla on maailmankuva todella vääristynyt (oman syömishäiriön takia)? On onnekasta, että lapsi on noilla mitoilla selvinnyt ilman sairaalahoitoa ja ylipäätään hengissä. Jos vanhemmat eivät ole siinä huomanneet mitään outoa, niin tuskin heistä on kasvattajiksi ja tuskinpa lasta sairaalasta biologiseen kotiinsa enää päästetäänkään.

Tuonikäisellä puhkeava anoreksia on todella vakava sairaus, monella siihen liittyy psykoosi ja/tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Itse tunnen lapsena anoreksiaan sairastuneen tytön, joka on nyt aikuinen. Henkisten ongelmiensa lisäksi taudista jäi kimppu fyysisiä oireita. Hänen luustonsa on alikehittynyt ja osteoporoottinen, eikä hän pysty kävelemään ilman apuvälineitä. Syö päivittäin närästys- ja ummetuslääkkeitä, sydänoireiden vuoksi ambulanssikeikkoja lähes kuukausittain. Tulee todennäköisimmin kuolemaan rytmihäiriöiden aiheuttamaan sydänpysähdykseen, jollei tapa itseään ennen sitä. Pääpuolen diagnooseina ainakin vaikea ja ajoittain psykoottinen masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, persoonallisuushäiriö ja paniikkihäiriö.

Toivon todella, että tämä on joku sairas provo. :([/QUOTE]

Toivon todella, että kaltaisesi idiootit pitäisivät päänsä kiinni. Todella idioottimaista tulla aukomaan päätään ja arvostelemaan tällaisessa asiassa. Kuuntele nyt itseäsi. Oletko itse täydellinen?
 
  • Tykkää
Reactions: HuutoYössä
Kyllä todellakin aika huolestuttavalta kuulostaa, että et ole itse huomannut lapsesi sairastumista.
Itselläni samanikäinen ja samanpituinen tyttö joka painaa 25,9kg. Hänkin on erittäin hoikka, mutta kasvanut koko ajan omalla käyrällään joten varsinaista syytä huoleen ei ole. Mutta jos hän nyt yhtäkkiä laihtisi KAHDEKSAN kiloa, niin aivan varmasti huomaisin jotain!!!!

Ja toinen mikä kyllä kiinnitti huomion, on tuo että lapsi syö arkisin yksin. Töissä olemme minä ja miehenikin, mutta silti iltaruoka syödään AINA koko perhe yhdessä klo 18 (lapsi syö välipalaa yksin koulun jälkeen). Minusta tuo perheen yhteinen ruokahetki on tosi tärkeä. Ja samalla tulee seurattua mitä lapsi syö.

Nyt äkkiä korjausta arjen rutiineihin. Sillä kyllä noin äkkisältään tulee sellainen tunne, että lapselle on annettu liikaa vastuuta oman arkensa pyörittämisestä
 
[QUOTE="huhhuh";26037746]Toivon todella, että kaltaisesi idiootit pitäisivät päänsä kiinni. Todella idioottimaista tulla aukomaan päätään ja arvostelemaan tällaisessa asiassa. Kuuntele nyt itseäsi. Oletko itse täydellinen?[/QUOTE]

Samaa mietin. Todellä typerää ja ajattelematonta, ihan kuin aloitatja ei olisi jo tarpeeksi järkyttynyt muutenkin. Tämän takia en tänne kirjoita mistää arasta asiasta. Mikä on ikävää, koska moni saisi täältä apua jos nämä möläyttelijät olisivat hiljaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolmasluokkalaisen tytön äiti;26037762:
Kyllä todellakin

Nyt äkkiä korjausta arjen rutiineihin. Sillä kyllä noin äkkisältään tulee sellainen tunne, että lapselle on annettu liikaa vastuuta oman arkensa pyörittämisestä

Sehän riippuu pitkälti lapsen luonteestakin. Ap juuri sanoi että tyttö on aina ollut itsenäinen. Ja hän myös sanoi ettei yhdessä syöminen ole mahdollista. Työaikoja on monenlaisia...
 
Omalle lapselleen voi toki sokeutua, mutta minusta on holestuttavaa, että noin pienllä lapsella on vastuullaan oma syöminen. Kyllä vanhemman kuuluu tietää mitä lapsi syö.
 

Yhteistyössä