Onko paikalla muita hoitoalan koulutuksen saaneita/alalle aikovia? Miksi vanhusala ei kiinnosta?

["elli"]

Työskentelen kotihoitopuolella ja kärsimme jatkuvasta työntekijäpulasta. Sijaisia on vaikea saada ja jos hetkeksi saakin, ei kukaan halua kotihoitoon jäädä. Moni miettii opintojen jatkamista/ muuta työympäristöä.
Onko sairaaloissa/palvelutaloissa sama tilanne? Miten muualla kotihoidossa, onko tilanne yhtä ankea?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!

 

["vieras"]

Mä olen ollut kohta 20v. valmis sh.....ja ikinä en menis kotihoitoon töihin. Ei vaan ole mun juttu, on liian yks'toikkosta, vaadin vähän akuutimpaa toimintaa, siksi vuodeosastotyössä. Sijaisista, etenkin sairaanhoitajista välillä pakkaa olemaan pulaa, kun tulee lyhyitä sijaisuuksia.

 

[diia]

en mistää hinnasta olis vanhustehoidos niist lähäreist ja sairaahoitajast tulee vittumaisii ka en vois työdkennellä ihmisten kanss jotka ei o kilttei vanhuksille

Vaihdoin jo alaa et

 

[fortunate]

Mun mielestä kotihoidossa oli ihan kivaa työskennellä, niin kuin muissakin vanhustenhuollon yksiköissä, mutta mä hylkäsin hoitoalan surkean palkkauksen vuoksi.

 

["elli"]

Hmmm...liian yksitoikkoista? Ehkei meillä nyt mitään teho-osaston kaltaista meininkiä ole, mutta koen että lähihoitajana työnkuvani on melkoisen laaja. Olen ymmärtänyt että kotihoito on lähäreille ainoa paikka missä saa tehdä sairaanhoitajan töitä....

 

[ex-hoitoalalainen]

Se on rankkaa fyysistä työtä. Henkisestikin on rankkaa koska ei ole mahdollisuutta tehdä työtä hyvin, vaan joutuu "kovettamaan" itsensä sietämään asioita joihin ei pysty vaikuttamaan vaikka halua olisi.
Vanhusten hoitaminen on usein (etenkin laitoksissa) kuin maxi-kokoisten vauvojen hoitamista. Kakka- ja pissavaippojen vaihtamista sekä pyllyn pesua, ja muuta perustarpeissa auttamista.
Vauvan tai pikkulapsen kiepsautat tuosta noin vaan kainaloon pesuja varten, vanhuksia täytyy nostaa, tukea ja käännellä ja se vasta rankkaa onkin. Käy fysiikan päälle vaikka hyviä apuvälineitä olisikin saatavilla.

 

["mä"]

Itse olen kotihoidossa töissä ja pidän työstäni kunnallisella puolella. Yksityisellä oli riistomeininki. Siinä ajassa missä kunnallisella puolella hoidan 3 asiakasta, tarvitsee yksityisellä hoitaa toistakymmentä. Se ei ole kenenkään etu. Valitettavan usein kuulee kuitenkin suurimman syyn hoitajakatoon olevan se kohtelu, minkä muu työyhteisö antaa. On pahanpuhumista, ilkeilyä, ulkopuoliseksi jättämistä, tietojen pimittelyä, huonoon valoon saattamista, kuuntelemattomuutta, töykeyttä, käskyttämistä jne. Ei siis niinkään asiakkaat (eli vanhukset) vaan itse työpaikka.

Lisäksi äänestin jaloillani sen vuoksi, että meidän odotettiin siirtävän yksin täysin liikuntakyvyttömän asiakkaan vuoteesta pyörätuoliin ja takaisin vuoteeseen 3 kertaa päivässä. Mä en tuohon ruvennut, en todellakaan.

 

["elli"]

mä olen siinä asiassa samaa mieltä et meilläkin jotkut hoitajat tosi tylyjä asiakkaille. Ei tervehditä, esitellä itseään, kiukutellaan ym ja se on mun mielestä uskomatonta!!!
Palkkaus ei mun mielestä ole niin huono kun annetaan ymmärtää.

 

["elli"]

Monet pitää vanhuutta sairautena. Itse ajattelen että se on onnistunut elämänkaari. Se missä lapsilla on elämä edessä niin vanhuksilla alkaa olla takanapäin. Heissä asuu viisaus=)

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26708269]Mä olen ollut kohta 20v. valmis sh.....ja ikinä en menis kotihoitoon töihin. Ei vaan ole mun juttu, on liian yks'toikkosta, vaadin vähän akuutimpaa toimintaa, siksi vuodeosastotyössä. Sijaisista, etenkin sairaanhoitajista välillä pakkaa olemaan pulaa, kun tulee lyhyitä sijaisuuksia.[/QUOTE]

Yksitoikkoista? Mitä se sitten vuodeosastolla on? Samat toimet joka kellonlyömällä päivästä toiseen... Kotihoidossa sentään jatkuvasti vaihdellaan "rundeja", joissa eri ihmiset ja eri avustamiset. Paljonhan sekin on myös sitä ruoka, lääke, pukemis / riisumisrumbaa, mutta ainakin meille on annettu paljon myös niitä "sairaanhoidollisia" tehtäviä, kuten esim. lääkejakoja, haavanhoitoja ja insuliininen pistoja. Yhdessä tiimissä, joka toimii eräässä vanhustentalokompleksissa on he osa ksh:ta ja hoitaa myös verinäytteiden ottoja jne (vaikka onkin "vain" lähihoitajia... ). Niin no, asennekysymys tietysti, jos nuo edellämainitutkin maistuu "puulta", mutta itse ainakin tykkään enemmän tällasesta liikkuvasta työstä, kuin osastotyöstä. Ja on sitä "äksöniä" välillä meilläkin - juuri pari viikkoa sitten jouduttiin extempore elvytystilanteeseen... Että kun sopivasti kohille sattuu, niin saa sitä tehä muutakin kun vaihtaa vaippaa... Juu, eihän niitä nyt jakuvasti tuollaisakaan tule, mutta esimerkkinä, että kyllä siellä kotonakin kaikkea yllättävää saatta tulla eteen, eikä tylsyydestä ole siinä kohtaa tietoakaan.

Ja ap:lle. Kyllähän se tahtoo olla joka paikassa vähän sama homma. En tiedä sitten, onko ihmisillä edelleen käsitys, että kotihoito on vain pelkkää ruuanlaittoa ja siivousta, vai mistä moinen "inho" kotihoitoa kohtaan sitten johtuu. Olen itse ollut osastotyössäkin ja sekin oli ihan ok, mutta taitaa tämä silti vetää sen pidemmän korren tässä kohtaa. Mutta onneksi on hoitaja, niin työmaavaihtoehtoja varmaan löytyy, jos homma alkaa joskus maistumaan puulta.

 

["vieras"]

Olen kohta 10v ollut valmis sairaanhoitaja, työskentelen akuutissa yksikössä erikoissairaanhoidossa ja se on sen tyyppistä työtä mitä tykkään tehdä. En ole kotihoidossa työskennellyt, mutta ainakin vanhainkodissa ja vuodeosastoilla työ on minusta yksitoikkoista ja raskasta rutiinien toistamista, kiire ja valtava työmäärä päivittäin, samat potilaat päivästä toiseen, osa vanhuksista on aggressiivisia jne. Ei kiinnosta.

 

["lähihoitaja"]

Yksitoikkoista työtä, joka päivä samat rutiinit. Työtehtävät usein ns. vastenmielisiä, eihän se nyt kivaa ole ripulivaippoja vaihtaa 80 kiloiselta ihmiseltä. Työ on raskasta fyysisesti; nostelua, kääntelyä ym. Työ on raskasta henkisesti; potilaat kuolee ja kärsii, osa on agressiivisia näkee sen mihin kaikki lopulta johtaa... Työilmapiiri on usein sikahuono, selän takana puhumista ja suoranaista kiusaamista, sekä hierarkian jatkuva korostaminen ja nokkimisjärjestys. Henkilökunnasta on pulaa jatkuvasti, joudut venymään itse äärimmilleen. Vie suuren osan omasta elämästä ja vaikuttaa omiin menoihin jatkuvasti; olet töissä aamussa, välissä ja illalla, arkena ja pyhänä, päivällä ja yöllä + aina kun tarvii venyttää ja vaihtaa vuoroa kun ei ole muita tekemässä. Ja SILTI PALKKA ON TÄYSIN PASKA.

Tykkään vanhuksista, mutta se nyt yksinään ei ihan riitä.

 

[Big Bang Theory]

Liian raskasta, eikä nuoret sellaista halua. Halutaan akuutimpaa työtä ja potilaiden vaihtuvuutta.

 

[viisikymppinen isoäiti]

mä lähden lukemaan lähihoitajaksi. mutta kotipalveluun mä en lähde. täällä on tuo kotipalvelun väki ainakin täynnä sellaisia juoruakkoja ja työstä lusmuilijoita, että ei kiitos. sitä paitsi niillä on hirvee kiire koko ajan. vanhuksiin suuntaudun, mutta haluan johonkin vanhustenkotiin töihin tai sairaalan vuodeosastolle, tosin ei se sielläkään helppoa ole, tiedän sen.

 

["vieras"]

mä olin harjoittelussa kotihoidossa ja ei sen helpompaa hommaa voi löytyä. Muutama paikka päivässä, kirjausta, yleensä enintään yksi suihkutus päivässä. Paljon aikaa kirjata ja valitella työn raskautta, menisin heti mutta muutkin on humanneet saman ja sinne on kauhea tunku.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26709632]mä olin harjoittelussa kotihoidossa ja ei sen helpompaa hommaa voi löytyä. Muutama paikka päivässä, kirjausta, yleensä enintään yksi suihkutus päivässä. Paljon aikaa kirjata ja valitella työn raskautta, menisin heti mutta muutkin on humanneet saman ja sinne on kauhea tunku.[/QUOTE]

Niin, olit varmaan sellasilla viikolla, kun osa asiakkaista oli intervallissa tai muuten paljon esim. sairaaloissa. Ei kotihoito todellakaan joka päivä ole tuollasta "maleksimista", vaan meillä ainakin keskimääräinen paikkamäärä on n. 7-8. Välillä tosiaan saatta olla, ettei ole kuin muutama hassu paikka (em. syistä johtuen) ja sitten ihmetellään puolipäivää toimistolla, että mitäs tehdään, mutta aina sitä tekemistä on löytynyt (kaappien / varastojen järjestelyä, varastotilausten suunnittelua, hops-kansioiden "siivousta", hops:n päivitystä jne.). Ne on myös niitä päiviä, kun tehdään kaikki rästikirjauksetkin pois ja otetaan ylityöt. Opiskelijana ei ihan kokonaiskuvaa saa tuosta, mitä kaikkea muuta siihen hommaan sisältyy, kuin ne asiakaskäynnit, jos sattuu vielä ohajaajanakin olemaan ihminen, joka ei tuollasia "ylimääräsiä" viitsi tehdä. Mutta välillä sitten tosiaan mennään tukka putkella paikasta toiseen, eikä työaika edes riitä. Hyvä, jos syömään ehtii - välillä ei sitäkään.

 

["elli"]

Meillä töissä ei ainakaan riitä aikaa lusmuiluun ja veikkaan että sellaista haluavat hakeutuvat palvelutaloihin jossa yhteisiä kahvi/keskustelutaukoja useampi. Työ kotihoidossa on yksinäistä ja vastuullista, mutta palkitsevaa. Mikään päivä ei ole samanlainen ja koskaan ei tiedä mikä kotona odottaa. Työssä saa toteuttaa itseään ja suurin osa asiakkaista on tyytyväisiä kun saavat olla kotonaan.

 

["elli"]

ja lisäksi piti sanomani että usein opiskelijat kuvittelevat että työ on helppoa jne, mutta heillä ei olekaan huolta asiakasvastaavuuksista,tietoa kaikista kotona tehtävistä töistä, kirjauksista ja monista muista asioista mitä tulee huomioida kun on "vakkari"

 

[sssssssssss]

henkisesti ja fyysisesti raskasta, huonoissa erg.asennoissa vanhusten kotien pienissä wc:ssä haavahoidot, nostelut ym jutut. Elämän loppupuoli kuoleman läheisyys ei ole kovin inspiroivaa. Ja kotihoito/terveysasemilla ei ole edes lääkäreitä kunnolla löydy työpareiksi.

 

[Keittiönoita]

Mun sairaanhoitajavuosistani on jo aikaa, mutta mä tykkäsin työskennellä vanhusalalla. Tykkäsin ihan sikapaljon kotisairaanhoidosta, jota tein yhden kesän. Kesällä se vielä polkupyörällä menikin, mutta talvisaikaan olisi pitänyt olla jo ajokortti.

Mä olen aina viihtynyt vanhusten seurassa, jo ihan lapsesta asti. Musta on ollut upeaa kuunnella niitä tarinoita menneisyydestä.. ajasta, jolloin en ollut vielä edes pilke isäni silmäkulmassa. Mä olen meidän suvussa tällä hetkellä ainoa, joka ylläpitää vielä suvun satoja vuosia vanhoja perinteitä. Tyttäreni onneksi on alkanut panostaa niihin myös. Ilman vanhusten kanssa olemista ja heidän tarinoidensa kuuntelemista tieto esi-isistämme olisi luultavasti katkennut minuun.

Asiakkaissani/potilaissani silloin vanhustenhuollossa arvostin juuri sitä, että he kertoivat omasta lapsuudestaan, nuoruudestaan ja omista kokemuksistaan. Suomen historiaa suullisesti ja ajan kultaamista muistoista huolimatta varsin autenttisesti. Ei mistään kirjasta voinut lukea niitä tarinoita, vaikka olisi lukenut kaikki kirjat.

Onhan se tietysti fyysisesti rankkaa ja joskus henkisestikin. Kun tietää, että ei tässä enää asiakkaan/potilaan tila paranekaan. Paitsi tietysti joissain tilapäisissä sairauksissa. Ja sitten ne muistamattomuudet, karkailut, aggressiivisuudet yms. Ikääntyminen, vanhuus ja kuolema ei taida olla tänä päivänä kovinkaan coolia, joten nuoremmat haluavat enemmän äksöniä ja enemmän parantamisen onnistumisia.

 

["vieras"]

Vanhusten hoitokin hoitotyönä voisi olla houkuttelevaa jos siitä tehtäisiin sellaista, jos olisi riittävästi resursseja ja aikaa potilaille. Nykyisellä tolallaan (erityisesti terveyskeskusten vuodeosastot jotka ovat kuolevien säilytyspaikkoja) Suomessa vanhustenhoito on kammottavassa jamassa eikä mikään ihme että ei houkuttele työntekijöitä ja monet tuntemani vanhukset pelkäävät noihin paikkoihin joutumista enemmä'n kuin mitään muuta. Olen entinen sairaanhoitaja ja tein urani alussa työtä vanhuspuolella, sitten valmistumisen jälkeen akuuttipuolella ja olin Englannissa töissä 4 vuotta (sielläkin teholla). Englannissa olis ihania vanhustenhuollon yksiköitä, hoito ensiluokkaista ja jokaiselle mummulle ja papalle yksilöllisiä virikkeitä, kaikki myös kammettiin ylös sängyistään jokaikinen päivä (jos ei ollut esteitä ylösnousulle) ja käytössä oli 10-kertainen määrä nostoapuvälineitä henkilökunnalle (jota oli Suomeen verrattuna ainakin kaksinkertainen määrä, ehkä enemmänkin).

 

[waninka]

Teen tällä hetkellä töitä kunnallisessa vanhainkodissa. Syitä miksi ei pidemmän päälle kiinnosta:
Fyysisesti todella raskasta. Jatkuva kiire, olet käytännössä pakotettu tekemään työsi huonosti, koska muuta et ehdi. Tilanteeseen ei ole lähivuosina parannusta luvassa, päinvastoin.
Kiireen takia työpaikalla on usein kireä tunnelma, vaikka periaatteessa työkaverit ja pomo ovat mukavia. Ärsyttää johdon asenne jonka mukaan mikään muu ei merkitse kuin raha. Jatkuvasti painostetaan säästämään kaikessa ja sanotaan että vuoden alussa saatu (kvtesin mukainen)palkankorotus pitää nyt ansaita tekemällä kovemmin töitä. Joo tähän asti on suorastaan lusmuiltu.

Niin ja tietty palkka ja vuorotyö, mutta nämä kestäisin jos työolosuhteet olisivat paremmat.

 

[tuleva lähihoitaja?]

Olen ajatellut hakeutua opiskelemaan lähihoitajaksi, sillä hoitotyö kiinnostaa. Ehkäpä suuntautuisin juuri vanhustenhoitoon, koska sillä alalla riittää ainakin tulevaisuudessa töitä, nyt kun suuren ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle jne? Kertokaapa vanhustenhoitotyötä tekevät lähihoitajat ja sairaanhoitajat, mitä positiivisia asioita työhön kuuluu? Motivoikaa minua siis lisää ja muitakin alalle hakeutuvia. Kiitos.

 

[exhoitsu opiskelija]

turha rääkätä itseään tuolla kotihoidossa, selkäänpuukottajia riittää, varsinkin jos miehenä eksyt alalle. Kukaan ei halua tehdä mitään ja jatkuvaa narinaa asiakkaista/palkasta. Miksi pitäisi olla hyvä palkka, kun ei tää mitään raketti tiedettä ole?

 

[Jellonainen]

Vanha ketju, mutta vastaan silti kun joku tämän nosti.

Kotihoito on minusta tosi jees, tykkään liikkuvasta, itsenäisestä työstä. Toisaalta yksintyöskentely on myös vaarallista, sillä kaikki kotihoidon asiakkaat eivät ole herttaisia vanhuksia. Sijaisten saaminen taitaa olla aika vaikeaa, osaksi joidenkin kaupunkien harrastamasta tuntien nihkeästä tarjoamisesta (tunteja tarjotaan tasan niin paljon että ehdit häthätää työt hoitaa, minä en ainakaan lähde kuudeksi tunniksi töihin kun täysiäkin päiviä on tarjolla).

Laitoksissa miinusta tulee epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä ja huonoista työyhteisöistä. Mitä ääliöitä joissain paikoissa onkaan töissä! Jos tarjoat päiväkahvin mummolle vääränvärisestä mukista, jo on työkaverilla naama rutussa "kun meillä on aina nää valkoiset mukit olleet kahville". Niin ja ruoassa säästäminen: hävettää tarjota aterioistaan paljon maksaville palveluasukkaille kahvin kanssa pullansiivu, josta näkee läpi, tai iltapalalla tarjota eioota jogurtin tai hedelmän pyytäjille, kun ei ole kuin kiisseliä, leipää ja margariinia.