Naurettavaa syyttää hormoneita omasta käytöksestä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja byhyy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

byhyy

Vieras
En ole kuullut koskaan miesten selittelevän että ovat idiootteja hormonien vuoksi.

Mutta naisillahan noita tekosyitä piisaa, on PMS, raskaus, imetys ja varmaan jotain huuhaahormoneitakin takataskussa kun eivät vaan osaa käyttäytyä ihmisiksi.

En oikeastaan usko edes PMS-oireisiin, naiset vaan voisivat opetella hillitsemään itsensä jos kiukuttaa eikä heti kertoa verenvuodatustarinoita naistenvaivoista.

Itse olin ihan normaali raskauksien aikana, eikä synnytys tai imetysaikakaan aiheuttanut mitään itkupotkuraivareita, itsesäälissä rypemistä "yhyy oon ihan paska mutsi".

Ryhdistäytykää ja ottakaa vastuu itsestänne ja tekemisistänne!
 
Ehkä sulla ei ole samalla tavalla kuin toisilla, itse olen ollut itkuherkkä/räjähdysherkkä alkuraskaudessa. Käyttäydyin kyllä ja pari kertaa tuohduin vähän syyttä suotta ja pahoittelin asiaa, sanoin kyllä että hormonit kyseessä, mutta en kokenut sen oikeuttavan käytökseen, siksi anteeksipyyntö!
 
Mä oon käyttänyt melkein kymmenen vuotta hormoonallista ehkäsyä, poislukien raskausajan. Sillon huomasin et ei hitto, mähän olen paljon ihmisystävällisempi ku aiemmin. Onneks tajusin vaihtaa ehkäsyä. Joten kyllä ainakin noiden pillereiden, kapselin ja kierukan hormonit sai mut flippaileen.
 
No en minäkään sitä ymmärrä, että hormoneilla perustellaan sitä, että on ok heittää lautaset seinään ja iskeä miestä leikkuulaudalla päähän koska hormonit kiukuttaa. Sen sijaan ymmärrän, että naisihmiset silloin tällöin kihisevät kiukusta tai masistelevat hormoneissaan. Itsekontrollia on mahdollista treenata hormoneista huolimatta.
 
mä kyllä ymmärrän et monille ne hormonit aiheuttaa tuollaista käytöstä, mut se mua ihmetyttää et sit ei ajatella et teinien käytös johtuu samanlaisesta asiasta =)
aikuisen ihmisen pitäis jo tietää et hormonit vaikuttaa ihmiseen rajusti, ja hyväksyä se (tietyissä rajoissa kuitenkin ) mut ennenkaikkea käsittää et teineillä ne hormonit myllertää vielä kovemmin, ja sen tuomat oireet on niille ihan uusia ja outoja.
 
Jotkut (miehetkin!!) ovat ihan idiootteja jos ovat nukkuneet liian vähän tai himoitsevat tupakkaa, tai ovat yleensäkin vain puutteessa tms. Onko se sitten hyväksyttyä?
 
Mä en kyllä osaa sanoa sellasta kohtaa, jossa hormonit olis saanu aikaan sen, että olen kiukkuinen. En sano etteikö niin olisi voinut tapahtua, mutta mistä sen tietää?
 
Ois se niin hyvä kun aikuiset ihmiset ees tajuaisivat, että he eivät ole maailmannapoja ja kaikki ei ehkä muilla menekkään kuten heillä.. sopii niin monen asiaan. "kun meillä tehdään nini ja näin niin en ymmärrä miten kukaan voi tehdä toisella tavallat"..
Mites se meneekään "walk a mile in someone else's shoes"
 
No en minäkään sitä ymmärrä, että hormoneilla perustellaan sitä, että on ok heittää lautaset seinään ja iskeä miestä leikkuulaudalla päähän koska hormonit kiukuttaa. Sen sijaan ymmärrän, että naisihmiset silloin tällöin kihisevät kiukusta tai masistelevat hormoneissaan. Itsekontrollia on mahdollista treenata hormoneista huolimatta.
Oon tismalleen samaa mieltä.

Ei hormoneiden taakse voi piiloutua, ja käyttäytyä ihan miten lystää.

Minuun hormonit (raskaussellaiset ainakin, samoin ne hormonit joita sain munasoluja luovuttaessani) vaikuttavat, ehdottomasti, mutta sitten on pitänyt kahta kauheammin käyttää myös aivoja, ja harjoittaa itsehillintää.
 
Mulla on hillitön PMS mutta en mä silloin mitään verenvuototarinoita kerro! Miksi ihmeessä kertoisin?? Ja osaan hillitä itseni, paitsi kotona kun en halua, onneksi mies tietää koska mulla on PMS joten ei ota nokkiinsa... Yleensä rähjään silloin vain itselleni. Mitään lautasia en ole koskaan heitellyt enkä käyttäytynyt muutenkaan aggressiivisesti. Myös murrosikä mulla oli aivan hillitön ja kesti tupla-ajan useimpiin muihin teineihin verrattuna. Raskaus ei kyllä pistänyt sen kummempaa hormonimyrskyä aikaan, ihme kyllä.
 
Mun mielestä hormonit tasan vaikuttaa ihmisen käytökseen. Oli sitten teini, raskaana, PMS, testosteronihuuruissa tai vaihdevuosissa. Kyllähän jo eläinmaailmassa on selkästi nähtävissä miten testosteroni vaikuttaa sarvipäihin tai urosnorsuihin, hevosten, kissojen tai koirien kiimasta puhumattakaan :D Mun mielestä ihminen ei poikkea nisäkkäänä nisäkkäiden joukosta muutoin, kuin että pystyy hillitsemään itseään halutessaan ja ajattelemaan tekojensa seurauksia.

Tunnustan olevani raskaana tai PMSn kourissa kiukkuinen kuin ampiainen, välillä ihan ilman syytä. Mies varmasti joutuu silloin kuulemaan piikikkäitä kommentteja tai itkuraivareita, mutta astiat pysyy silti ehjinä :)
 
itse toista odotan ja 2/3 raskaudesta takana ja voin kertoa että mieheni kanssa olemme huomanneet että ne on ne hormonit tai muuten raskaudesta johtuva sekavuus mikä mua ajaa eteenpäin. kuten ensimmäisenkin raskauden aikana vihaan miestäni ja lastani ja kuvittelen mieheni tekevän mitä ihmeellisempiä asioita. räjähdysaalto kun tulee, siinä hajoaa muutakin kuin pari lautasta ja sanat ovat satuttavia ja loukkaavia.alussa odotus tuntuu mukavalta mutta tässä vaiheessa kun ensimmäistä odotin, pään täytti ajatukset, joista muodostui toinen todellisuus, jossa kaikki asiat olivat väärinpäin ja sen mukaan elin ja käyttäydyin. Kun synnytyksestä oli kulunut kolmisen kuukautta, pyysin mieheltäni anteeksi käytöstäni enkä muuta syytä sille keksinyt kuin hormonit.äkkipikainen olen muutenkin mutta kyllä ne perkeleet nostattavat vihan tunteen ihan uusiin ulottuvuuksiin.en ole itsehillintätyyppiä vaan sitä mieltä että mitä vaikuttaa olla vihainen ja pahalla tuulella jos sitä ei kukaan huomaa ja se on korostunut raskausaikana. tällä hetkellä olen kovinkin rakastunut mieheeni mutta tilanne voi muuttua siinä silmänräpäyksessä kun tulee töistä kotiin. erota olen yrittänyt mutta toinen ei anna periksi vaan sanoo että tämä menee ohi kun meni aikaisemminkin ja siitä sitten taas paha mieli kun toinen ymmärtää ja antaa anteeksi.lapseen kohdistuva viha on laantunut ainakin toistaiseksi ja se on onneksi pysynyt piilossa niin ettei lapsi sitä ainakaan päällepäin vaistoa. joskus itkeskelen hiljaa kun lapsi nukkuu ja pyytelen äänettömästi anteeksi pahoja ajatuksia ja silittelen päätä. kaunisteltua tekstiä ja kuten monen mielestä niin omastanikin olen mielipuoli mutta tämä on onneksi viimeinen lapsi jota odotan joten nämä raivarit ovat kohta taaksejäänyttä elämää.
 
Itselläni kyllä tunnistan nuo PMS-oireet, ja ne ovat oikeasti melko ärsyttäviä. Esim. aina ennen kuukautisia, olen ihan hirveä riidanhaastaja. OIkein etsimällä etsin syytä, mistä alkaisin huutaa miehelle, sitten yhtäkkiä tajuan, että ahaa, se onkin taas se aika kuukaudesta, jolloin tiedän itse vähän ottaa rauhallisemmin.
Eli joo, oikeassa olet siinä, että sitä itsehillintää voi kyllä harjoittaa, niistä järkyttävistä hormonimyrskyistä huolimatta.
 
En mäkään.

Mä en osaa ottaa sellasta ihmistä kovin tosissaan, joka saattaa käyttäytyä miten sattuu ja sit vielä kirkkain silmin laittaa käytöksensä hormoonien ja jonku ihmeen "naisen mielen" piikkiin.
Miten sellaista voisi ottaa tosissaan, kun se ei itsekään hallitse itseään eikä ikinä voi tietää, onko se nyt oikeasti jotain mieltä vai joku hormoonien tuottama juttu?

Itseään voi kehittää ja aivopestä aika paljon.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Ne ketkä selittelevät järjetöntä käytöstään hormoneilla tuskin sitten ihmettelevät ettei naisia niin reilusti palkata vastuullisiin tehtäviin. Vai kuka haluaa palkata ihmisen, joka reilut puolet kuulaudesta on hormoonien vallassa ja vailla järkeä?
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Kyllähän hormonit vaikuttaa ihmisen ajatuksiin ja olotilaan, mut ei ne ole mikään syy jonka taakse piiloutua. Mä jotenkin rinnastan ton hormoniselityksen samanlaiseks kun känniselityksen - ei oteta vastuuta omista teoista vaan piiloudutaan jonkun muun taakse.
 
Joo, miehet eivät selittele, koska he kokevat oikeudekseen ilmaista mielipiteensä ja raivota kunnolla, jos se on tarpeen. Naiset on vaan sellaisia nyssyköitä, että tuntevat tehneensä väärin ja pyytelevät käytöstään anteeksi. Eiköhän "raivohulluja" löydy yhtälailla miehistä kuin naisistakin.
 

Yhteistyössä