Ei perhana, tulen hulluks tuon kersan kanssa kun se EI SYÖ!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meidän 1-vuotias ei syö muuta kun puuroa. Ennen makaronilaatikko oli suurta herkkua, nyt senkin kanssa vaan pelleillään ja pidetään suu visusti kiinni. Herra viskoo ruokaa ympäriinsä eikä vahingossakaan syö kuin huikeat kaksi makaronia. Eri ruokia on koitettu ja vastaanotto on aina sama.

Ja tilanteessa on ärsyttävintä se ettei mulla pidä hermo yhtään. Tekis mieli karjua, itkeä ja vaikka survoa se ruoka väkisin sinne suuhun. En yleensä ole kovin hermoheikko, mutta tää asia saa mut ärsyyntymään niin pahasti!!! On vähän pelottavaakin kun joka kerta poikaa syöttäessä tunnen kun paine pään sisällä nousee ja joudun kamppailemaan itteni kanssa etten räjähdä ihan kunnolla. Harmi ettei täällä saa käyttää kirosanoja.
 
Kukaan ei taida olla nälkään Suomessa kuollut. Jos ei maistu, niin anna olla. Joskus tasataan univelkojakin, välillä voi tasata ruokarytmiäkin. Jos ei ruoka-aikaan maistu, jätä välipala välistä niin saattaapa seuraavalla ruokakerralla maistua. Tai sit jos ei vielä nälkä ole tuohon aikaan päivästä niin puoli tuntia enemmän ulkoilua ja liikuntaa niin luulis maistuvan.
Ruokailusta saa tehtyä kauhean numeron, jos niissä menettää hermonsa, tai sitten niistä saa mukavan rupatteluhetken koko perheen kesken.
 
  • Tykkää
Reactions: HeavyMetalMama-77
Tiedän tunteen, todellakin! Älä anna syödä itse, ettei rupea pelleilemään ja heittelemään. Jos ei syö, anna olla nälässä. meillä meni viikkoja niin, ettei syönyt, mutta kyllä lapset taatusti alkaa syömään kun muuta ei anneta. Näin meilläkin kävi, tyttö nyt 1,5v. Mutta hän ei vuoden iässä syönyt todellakaan mitään ruokaa, hermoja vaati itseltä tosi paljon.
 
[QUOTE="Mona-Lisa";27147851]Kukaan ei taida olla nälkään Suomessa kuollut. Jos ei maistu, niin anna olla. Joskus tasataan univelkojakin, välillä voi tasata ruokarytmiäkin. Jos ei ruoka-aikaan maistu, jätä välipala välistä niin saattaapa seuraavalla ruokakerralla maistua. Tai sit jos ei vielä nälkä ole tuohon aikaan päivästä niin puoli tuntia enemmän ulkoilua ja liikuntaa niin luulis maistuvan.
Ruokailusta saa tehtyä kauhean numeron, jos niissä menettää hermonsa, tai sitten niistä saa mukavan rupatteluhetken koko perheen kesken.[/QUOTE]

Hyvinkin voi kuolla, mikäli ei näläntunnetta jostain syystä ole.

Ap: oletko kokeillut (ja millaista) sormiruokaa? Tarjota ruuat lautaselta niin, etteivät ole sekoittuneet toisiinsa?
Haiskahtaa hiukan samalta, mitä oman lapseni kohdalla. Hän sai liudan diagnooseja, mm. asperger, minkä vuoksi ruokien rakenteitten poikkeavuudet inhottavat lasta jne.
 
Meillä on ollut samanlaista.. Usein se on kausiluonteista, esim meillä on vaikuttanut hampaiden tulo. Pahinta mitä voi tehdä on tuo suuttuminen, vaiks ärsyttäis kuinka. Itekin aina hermot riekaleina erityisesti jos olen vartavasten hänelle laittanut ruokaa, tai erehtynyt tilaamaan oman annoksen hänelle jossain ravintolassa tms. Meillä on nyt alkanut ihan uhmankin johdosta rajojen kokeilut ruokapöydässä, jolloin otan pöydästä pois ja ruokaa tarjotaan seuraavan kerran seuraavalla aterialla. Ei siinä muuta voi. Ja kantava ajatus onkin, ettei nuo itseään nälkään tapa.
Puuro nyt onneksi on kuitenkin suht terveellistä jos sitä syö, mutta jos kauan jatkuu nirsoilu ni ite varmaan lakkaisin tarjoamasta sitä puuroa. Kyllä alkaa muu maistumaan kun nälkä kasvaa tarpeeksi kovaksi. Voimia.
 
Hyvinkin voi kuolla, mikäli ei näläntunnetta jostain syystä ole.

Ap: oletko kokeillut (ja millaista) sormiruokaa? Tarjota ruuat lautaselta niin, etteivät ole sekoittuneet toisiinsa?
Haiskahtaa hiukan samalta, mitä oman lapseni kohdalla. Hän sai liudan diagnooseja, mm. asperger, minkä vuoksi ruokien rakenteitten poikkeavuudet inhottavat lasta jne.

Hei, ihan oikeesti... Ei varmasti kukaan lapsi kuole nälkään jos nyt ihan normaaliperheessä asuu. Lapset temppuilee eri ikäkausina ja mitä enemmän vanhempi niistä hermonsa menettää, sitä pitempään ongelma jatkuu, ihan varmasti. Käskin jättää välipalat väliin, en kiduttamaan lasta nälässä. Usein syy syömättömyyteen on se ettei ole nälkä tai sitten testataan miten äidin hermot kestää.
Kunnon ulkoilu tai muu puuhastelu että energiaa kuluu aamiaisen jälkeen reippaasti, sitten ruoka. Jos ei maistu niin välipala jää pois koska yleensä lapset popsivat mieluummin välipalaa nälkäänsä kuin lämmintä ruokaa. Sitten päivällisaikaan uusi yritys.
Lapsi ei tuohon kuole jos muutaman päivän kokeilee, nälkä on hyvä mauste ruokaan :)
Eikä please ensimmäisenä mitään diagnooseja kun suurin osa tuon ikäisistä testaa varhaisuhmassaan :)
 
Ihan ensiksi sun varmaan kannattaisi miettiä, miksi tuo asia suututtaa niin kovasti. Liittyisinkin se jotenkin omaan syömishistoriaasi? Kun olet selvittänyt asian, sun on ehkä helpompaa pysyä tyynenä. Ruokailu ja raivo eivät saa kuulua yhteen, siinä teet hallaa lapsesi koko ruokasuhteelle.

Sitten varmaan kannattaa selvittää mahdolliset allergiat ja elimelliset viat.

Jos niitä ei ole, katat pöydän viisi kertaa päivässä, annat lapselle helposti siivottavaa sormiruokaa, ja istut itse kuin sfinksi. Autat jos lapsi pyytää apua, ja nostat pois pöydästä jos homma menee ihan överiksi. Juttelet mukavia ja syöt itse samalla. Lapsen syöntiin kiinnität ainoastaan positiivista huomiota. Seuraavalla aterialla sama. Siihen asti että lapsi täyttää 18.
 
kokeile haarukkaa? meidän 1v syö intona haarukalla, kun siihen valmiiksi tökkää ruuan. kaiken muun sit lusikasta viskookin menemään. ja sormiruoka, eli leipä, hedelmät sun muut menee... mut syöttää ei saa. JAKSAMISTA! varmaan joku vaihe, ja noi hampaat tai orastava flunssakin voi olla takana.
 
Meillä yhdellä muksulla tuota kesti 1v-2, 5v ikään saakka. Luulin että kuolee nälkään mutta ihan kunnossa pysyi vaikka ruoka saattoi olla 1 mandariini päivässä..terkkarin kanssa puhuttiin että syötän sitä mitä syö, vaikka sitten jäätelöä jos ei mikään muu kelpaa.
Oli jo lähete syömishäiriön takia kun alkoikin ruoka maittamaan.
 
Hei!
Ymmärrän hyvin turhautumisesi. Olen 9 vuotiaan pojan äiti ja kokemusta on syömisvaikeuksista. Sinun kannattaa ensin pois sulkea mahdolliset allergiat. Lapsi alkaa hyvin varhaisessa vaiheessa vältellä ruokia joille on allerginen (vaikka ei uskoisi). Meillä todettu koivuallergia selitti osan syistä. Banaani, omena ja porkkana ja esim. pähkinä ovat ristiin reagoivat koivuallergikolla ja ovat muutenkin allergisoivia. Joku kirjoitti aspergerista, ja on aika hyvin jäljillä, sitä ei tarvitse kuitenkaan säikähtää, on muitakin neurologisia oireita. Meillä syömiseen liittyy pojalla aistiyliherkkyyttä, hän ei ole aspergerlapsi mutta allergia ja jokin lievä neurologinen ominaisuus aiheuttanut vauvasta alkaen valo, maku, haju yliherkkyyttä. Hän on erittäin tarkka siitä mitä suuhunsa pistää eikä ruokia saa sekoittaa lautasella eikä tuputtaminen/pakottaminen/hermostuminen auta yhtään. Pinna paloi minullakin muutaman kerran....mene mieluummin vaikka vessaan rauhoittumaan ja muista huolehtia ensin että olet itse syönyt hyvin niin on veren sokerit kohdallaan ja vältätte turhat raivarit.
Poikani syö nykyisin jo terveellisesti ja uskaltaa maistaa uusiakin jo vähitellen enemmän. Häntä ei ole diagnosoitu virallisesti mutta kun ymmärsin itse syitä aistiyliherkkyyteen liittyen, se helpotti itseäkin. Anna sitä mistä tykkää, jos se on puuroa niin sitten hän syö puuroa. Älä välitä sosiaalisesta paineesta kunhan syö terveellisisä ruokia. Poikani syö myös ruis/riisipuurot, lempiruoka on äidin tekemä levylihapiiraakka, syö ruisleivät, hampurilaiset ja tikkuperunat mäkkärillä, perunaa, ja jauhelihapihvejä mielellään ym. ym. kuten myös makaronilaatikkoa. Kanaa, kalaa, mutta hyvin hyvin pieniä määriä. Mutta hedelmiä nolla ja vihanneksi erittäin vähän.
Uskon, että vähitellen löydät ne mitä hän suostuu syömään ja repertuaari laajenee. Mutta vie allergiatesteihin. Olen kiitollinen että minua neuvottiin aikanaan niin tekemään, koska se auttoi ymmärtämään asioita. Kärsivällisyyttä
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree
Anna olla syömättä, kyl se ruoka sit taas joku päivä maistuu.
Meillä 2 v syö miten sattuu, siis välil ei ollenkaan ja sit taas vetelee kauheita annoksia...
Ei nää itteään nälkään tapa. :D
 
Mun tenava täyttää kohta 6.

Syöminen on olematonta, on tutkittu päästä varpaisiin, mutta syytä ei ole 'löydetty'.



Arvaa, ahdistaako, jos joutuu vaikka tilanteeseen jossa kokoontuu koko joukko ilttisohjaajia, opettajia, lastenhoitajia tms, jotka päivittelevät jonkun lapsen syömättömyyttä ja röyhistelevät rintaansa, että kuinka HEILLÄ lapset kyllä opetetaan syömään- jokainen on oppinut kun on opetettu....
Rivien välistä paistaa että vanhemmat antavat kaiken periksi mutta kaikeksi onneksi on olemassa ammattikasvattajia....

No, ei päde aina ei. Lapsella on määrittelemätön syömisongelma, saa vain havaita, miten kauniisti siihen suhtaudutaan eskarissa. Kyse kun ei todellakaan ole siitä, etteikö kotona (ja hoidoissa) olisi tehty jo kaikkensa.

Kasvaa silti ja on taidoissa ikätasolla. Mutta ei vain sovi tiukkaan muottiin, vaikka ammattikasvattajat puhkuisivat kuinka erinomaisuuttaan.

Minä en jaksa enää olla huolissani, mutta jään auttamatta alakynteen tulevana vuonna, sen tiedän.
 
Viimeksi muokattu:
Lapsi joisi vain maitoa ja söisi puuroa. Soseista jouduin luopumaan jo ennen 1-vuotispäivää kokonaan, mutta joskus saan hippin pastaruokia menemään, jos saa samalla sormiruokaa. Sormiruoka on muuten jees, paitsi että siitäkin valtaosa päätyy lattialle, ja kyllähän tämä rassaa, juu. Parasta kun lopetan niiden ruokien antamisen vähänsi aikaa. Selkeetä perunanpalaa, kasviksia, leipää. Ipana elää näemmä sillä puurolla ja maidollakin(ja meillä on maito vähennetty minimiin jottei täyttäisi sillä mahaansa), älä huoli
 
Mä olen pyytänyt allergiatestejä ja joitain on verikokeilla otettukin, mutta ei nähdä tarpeelliseksi enempää.
Ei oiri vatsalla eikä iholla.
Aistiyliherkkyyttä arvelen olevan, mutta myönnän että en ole tarkemmin perehtynyt, arvellut vain, mm. päänahastaan on kovin tarkka ja tuskaa tuottaa parturikäynnit ja hiustenpesut.

Ensin mulle (kun lopulta joku otti huoleni vakavasti) kerrottiin että mun lapseni on autistinen. Mutta häntä vain vi**ti testaajan lässyttävä asenne :D
Toinen testaaja- normaali tulos. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;27148157:
Mun tenava täyttää kohta 6.

Syöminen on olematonta, on tutkittu päästä varpaisiin, mutta syytä ei ole 'löydetty'.



Arvaa, ahdistaako, jos joutuu vaikka tilanteeseen jossa kokoontuu koko joukko ilttisohjaajia, opettajia, lastenhoitajia tms, jotka päivittelevät jonkun lapsen syömättömyyttä ja röyhistelevät rintaansa, että kuinka HEILLÄ lapset kyllä opetetaan syömään- jokainen on oppinut kun on opetettu....
Rivien välistä paistaa että vanhemmat antavat kaiken periksi mutta kaikeksi onneksi on olemassa ammattikasvattajia....

No, ei päde aina ei. Lapsella on määrittelemätön syömisongelma, saa vain havaita, miten kauniisti siihen suhtaudutaan eskarissa. Kyse kun ei todellakaan ole siitä, etteikö kotona (ja hoidoissa) olisi tehty jo kaikkensa.

Kasvaa silti ja on taidoissa ikätasolla. Mutta ei vain sovi tiukkaan muottiin, vaikka ammattikasvattajat puhkuisivat kuinka erinomaisuuttaan.

Minä en jaksa enää olla huolissani, mutta jään auttamatta alakynteen tulevana vuonna, sen tiedän.

No meillä on 8v lapsi joka on ollut aina huono syömään( mutta laajentanut parilla eri ruualla syömisiään viimesen vuoden aikana). Mä yritin päsätä ravitsemusterapeutille, en sanaut lähetettä. Oon puhunut joka lääkärille asiasta.. kaikki ollut sitä mieltä että ei hätää kun kasvaa omalla käyrällä.

No päiväkodissahan siitä oltiin meidän kimpussa, mutta antoivat sit olla. koulussa ekalla ollessaan olis halunnut makkaraa, mutta sitä ei annettu, josta lapsi siten suuttu ja paiskasi maitolasin maahan.

Ja minä olin kyllä vihainen lapsi joka ei syönyt paljon mitään ja siltä evättiin ruoka kun se sitä halus, tosi järkevää .Mutta kun tuolla ekan luokan opella oli pakonomainen minä määrään ja lapsi ei asenne. Tottakai aikuinen määrää,mutta täytyykö sitä alkaa lapsen kanssa tappelee tollasesta asiasta?

Valitse taistelu on hyvä motto. ja lapsi joka on erittäin valikoiva ruuasta niin musta oikea taistelu ei ole ruoka!

Mutt meillä vähän helpotti se ettei asiaan kiinnitetty mitään huomioo, ei positiivista eikä negatiivista.
 

Yhteistyössä